Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 2, 1949

              Jat3f»ai^^mmfijsett^ ^
A i u Päiviä ^^^^
pjieies^ kaxisail
H t o ninoissaapnf^öäyt^^^^
maaneissaan « ofö Ä
tyhjäntoimittajia
leijoilla. Hänenkötomusfön^
o I l ^ a l e k t i n e ^ : - ^ ^ * ^ | i ^ . ^ I | ^ ^^
ja paha ;^ vanliä^a:Ä
päilevat k e i ^ n ^ ' j ä i i K i T ^^
aina hänen.
jä ihanteensa lö;
tiljen sekä
tuotte»^ sisällii^
On sanottu^ että *^fai^
oUut puöluepoilitiikko^Sj^^
taiinmassa nuelessä. Mutta hän on äi- •
vaikeimpTiTä^in 1^ tyo-'
piMildla'*^ TäU^
mättätarkoit€itu sitä; että ni^
hoistiä j a ei tosiaankaan
löydy kiivauksia, sen imemmin sosiali*
d^m(^raattisesta kuin^ k^
käa^ puolueesta. Hän ei ole runoillut
vetm,nytiuh^oU ten^ toipparieir^^t
''^%2isfa ne . . ton^paxliauxum^
ttudstteen, kunnes misi^ tuB^ifp- kiaö^inites^ j a / I ^ ^
deUinen ihanne sm^ie oikeuteen o l i rajaton; ' -
'Se on^aras^fauluH!*^ \ KaukkTtän^
kymyälen. viön varhaisenipaan ninoute^ j a muu-
-•' •:"- • . i :\'V:':^ • A : ^ - ' - - V - : . •v>>^.^. - ' • J^un klrjaUfeeen t y ^ o n . £isäksi^ pimtai-
Poika teB:työtäi^fcettyk j a sai 4^^^^ i n i e l i s i i O ^ t u t l d i ^ ^tS K U ^
dyksltodella^mmstiineen viö iei o ^ ^vana lufccn^
äidin -sydän oiU:^siihen li­sättävä!-..'
V _y::.^\^-z-^]}y:,'x^^^^^ • s' •
däiimn maalaamista, on I ^ i ^ ,
fen jasorret-' Maran e f c juuri kaikissa töinään'pitänet sHmäll^
P>T-ki\
nen voimien keskmH^to;^
huu l a h j o m a t < m t o v ^ ^ ' ^ y ^^
tvötäieke\nen puölpta,^ o l j ^^
tvöniäanaan tehdJisIcaivantö^ .mät^ tai
oihavarainen p r f t ö t i l i i u . f_
riallisuudesta,:-. Tosiasiassa Päiviön; riir
ndist^ei löydy kuvauksia sen paremn^
kz^uallissaiJcarieista i i i i m muistakaan
huofnatuista 3*silöistä^ paitsi taitei-
Aku Päiviöllä on: yaifän taipumm^
yksinäiseen mietiskelyyii,, kaiken julki-i
sen esiintymisen - yälttömise^n. Itsesr.
' tään puhumineii on hänenlaiselleen mie­helle
kauhistus, mutta vakavasti-asioita
tiedusteltaessa:hän keitoi^s^
•Olen syntynsrt . 2^- pijBä i huhtikuuta •
1879 Kärsämäen sydänmaalla Ja. lahr
teny: maailmalle vähin koulueyäin. K o ­keilin
monia foinMa ja piicleiioMa^^
joittelin jonkin verran, paiqgi^ginne tän­ne,
runöntapaisiak^ _ Ay)U3te]^ lehtiä.
"KeväiUlä 4902 ^tiriiitt feöi^mtiMa friie-';
henä. Amerikan lIutist«m^2MJB8B*^ -
tieten toimijtukse^>^«|0|^^^
toeteona pH gllut .^ffl
jääinineiv rSnoma^al)^
. t i e n - j o u d n t t j i a ^ ^ t t^
, yhfiön haituim^^^: ja
tä,. siirryiff,-vasteper^tj^^^
oman mielikuyaruluomista abstrak­tisista
tyyppihenkilöistä. •
Mutta Päiviön k ^ öyat
työväen herättäjän, innostajan ja- nos­tajan,
runoja, kertomuksia j a kuvanksia.
Tämä suuri herätystyö on Päiviön kir­jallisen
luomistyön katkeamattomana
lähkahä, eikä hän ole siitä koskaan poi­kennut.
Enetnmänkin, hänen runoudes­taan,
mitä^ pitäisi tutkia niiden olosuh­teiden
\^c»ssä,: missä he^^n kiirjöitettu,
Itiivastaa välittömästi kiilloinkin työ­väenliikkeen
käsiteltävinä olleita öngei-
•mia; miitite, näistä seikoista myöhemmin;
"Hiiliä"-himisen- teoksensa Maalaajan
taivasV-kertomuksessa Aku Päiviö esit­t
i - e h k ä tarkoittamattaan om t^cte-^
liiransi^ suunhan jä aatteeUisdti paäi^^
rän;-:;. ^. ^ - - V ^
eikä vaon sen m \^ian myös
senrmhuttanusta j ä i M i ^ t a n i i ^^
mäh sanntan itayoitteen hän määritteli
itsdieen^ jo v^ 1907 ilmestjlmees^ " G ^ -
la^' runokirjansa, tyylipuhtaassa, muoto-kauniissa
ja sisältöriIAaass;a^ runossa
*Xaululle lähtiessä" seuraavasti:
"TeUle vdjet ^teitte ^taidan^
joiUa on maailman kapea tie,
ja teUle siskot ja kaikille muVle
joVla ei osa sen suurempi lie.
Yhtä ma pelkään: petosta unta,
raatajannntauupuessaan^
ja siksi mä viritän minkä mä taidan
herätyshuutoja maailmaan . .
Piioli vuosisataa
Päiviön runouden kuten, kaiken, s o ­siaalisen
tutkimtistyön yhteydessä on
otettava- huomioon ne olosiihte^
Tämä^imaadia^ .ne v ovat f syhtyJMefe^-j^^^ kuUoinBn
oäi:'^!(3^^ oya^:ldlrj^ijaäd.v^
men kansan, suurta, kulttuuriaarretta
vaan hän on tutkinut sitä jä ymniäi^»;
iij't sen tn«rkityksen jä arvon, iföiiöii
osannut käyttää faiy>^Ucseen KsJevaiäh -
ikiiistuttamaa suurta kulttuuripKN-intö-.
ämine. ' ^-Ht:.:-';
Näaiä h j ^ l ä «e^iUä" varustettuna^
nuori runoilija Päurio saapui vuosisa-taiiime
alussa-(i5'02) ifhdysyahoihin |a ;
tämä.myös on vaikuttanut häneen, k u - '
ten meihin kaikkiin. Tultuaan rikkaa­seen
"kultalaan" runoilija havaitsee,
että suurten joukkojen keskuudessa on
täälläkin puutetta, huolta j a epätoivoa;
on suuria vastakohtia rikkauden ja.köy-hyyden
välillä, on sorrettuja j a sortajia. /
Tämä avartaa hänen näkemystään ja
vakauttaa hänen luottamustaan työväen;
asian oikeuteen. Mutta mikä täriceintä,^
hän tulee Vakuuttuneeksi, että ei yfcsj-'
löinä, vaan yhteisvoimin loimien v o i -.
daan v parannuksia ja uudistuksia saa-vuttaa.
Tämä tärkeä toteamus tulee
hyvin voimakkaasti esiin v. 1911 j u l ­kaistussa
mainiossa kertomarunossa,
3ffissä suurta.Vääryyttä ^ s i n y t «Jou­ko"
elää taistellen Vain yksilöllisen
toon päästäkseen^ mutta lopuksi xokee : !
"val<m'* ja^-huomäa, efc^ ;
•^^aseiro#a.'h^^ ;
kö it#^^?. ^ >^löjftteff,fe^^^
mm
m
" ' i i
im''
-Mä m
5Ö vuotta sitten. Mitä tämäanefkit^;
mestyneen Raivaajan; tol^^^
chburgissa (kun: sen tmimhäjav
Tainio halusi l ä l i t t ^ u ö ^ ^
telin RaivaajaaltöistJ^
kunnes se laajeimettiin j a tuK miehiä
lisää. Osallistuin ?myösfö'n.: Säkfeniä-ni-misen
kuukausilehden toitriitukseen.
Näissä hommissa kuljii monta vuotta.
"V. 1912 tulin Canadaan, Alppilaan,
"homsteetariksi". Siinä korven ja ison
perheen elämänvaikeuksien k a n s s a
.kamppaillessa yierähtikih 17 vuotta,
kunnes miniia tarvittiin tämän "Yapau-den
hommiin, jonka palveluksessa sit-temmin
— muutamia välillä olleita vuo­sia
lukuunottamatta — on vierähtänyt
parikymmentä vuotta.
'Xaimisiin menin Fitchburgissa Ida
Hännisen kanssa. Lapsia on ollut yh­deksän,
joista kuusi elää (pojat Veikko,
.Tulle. Raikas ja Allan ja'tytöt. Terttu ja
Tilhi), kaikki naimisissa.:ja heillä y^h-teensä
kuusi lasta. .
Vaikka^uuren osan elämästäni kynä
on ollut pääasiallinen työaseeni, niin k a i -
l^enlaisia työaseita olen käytellyt ja mitä
faskaimpiakin töitä tehnyt; mökkejä r a ­kennellut
ja kymmeniä eekkereitä Cänav
dan korpea perkaillut, joista kaikista
.vhteistuloksena loppujen lopuksj on —
melkeinpä vain nolla.
"Muiden töitteni ohella olen, kuten
osittain tiedetäänkin, kirjoUellut yhtä
ja toista, joista 70^pärvälleni omistetussa
juhlanumerossa tchtäneei- i^aiän sel­vää."
" _ .
täkin suurta::^: kiioiematöhta*.^: Niin-
• pä hän sittesDL iä£^asi. valoisin värein
msÄdoIHsto teta^>. €tt?t;SuÖ9Bi«(j
kun.häh huomasi^ paheellisuus :. yasta ensi kesänä: Suomen tnarxtl^usen
ja[., rumuus ^sbjf>iiSi^^
tcjCtt; ja:^fcii^^ hän maals^
mahdöHisimi*^
ruman helyetiti. - Ja sitten :
"Bän katsahti makaamiinsa ja
ne olivat aivan-epätodellisia; ne oli-vat
liian valoisia ja liian mustia.
. Mitä sinä mietit, poikani?'
perustamisen SO-vuotis-j
u U a a l . Hajanaisia työväenyhdistyksiä
tosin o l i j o aikaisenflninkin Suomessa,
mutta sosialistista kirjallisuutta-ei-ollut
juuri nimeksikään, teoreettisten kysy­mysten
käsittely oli pakostakin pihta-puolbta,
ennakkoluulot ja "sosialistisen
villityksen" vastustaminen olivat muu­rina
vasta nousevan työväenliikkeen
**Mmä houkko! Jmw ma mmsiän
jvaiat^fyhrhä^
^ k^^itks; aniain'i^
•;onum^^ftia •
. 'biäiä» korkean a^uUäi
vihovHmein naurattaakin,
YHTÄ PUUTA MA VtHASlN,
KOKO METSÄ PÄÄLLE KAA^
TUL.r
(Alleviivaus minun - W, E.)
SiirtoIaiselemälTä ön kuitenkin omat
vakavat yarjopuolertsiakin. Työväenlii­ke
oli tällä puolen Atlantin vuosikausia
lasten kengissä verrattuna Euroopan
työväenliikkeeseen. • Kielentaitamatto-mana
siirtolainen joutuu vississä mää-
. rin eristetyksi kulttuurielämästä jne.
Tällaisissa olosuhteissa tarvitaan kerras­saan
yli-inhimillisiä ponnisteluja pysy­äkseen
"aikansa tasolla" ja ylläpitääk­seen
luottamusta työväen asian lopul­lisen
Voiton mahdollisuuksiin. Että Päi­viö
on kunnialla tämänkin kokeen lä­päissyt,
se ön tunnustettu tosiasiaV mut­ta
vaikutuksensa kova siirtolaiselämä
jättää jokaiseen yksilöön.
• - ^- . - • ' \
Monipuolisuus
Päiviön runous on. pääasiassa eepil­listä
kertomarunoa, mutta hänen tuot-
— Se on hyvin kaunis^ poikani! Mut­ta
eikö mitään ole siitä unohtunut — ei-todellakaan
mitään? . . .
Oli unohtunut. Maalaaja muisti
s«n^ ja vavahti. OH unohtunut se, joka
olisi pitänyt ensimmäisena maalata hä-öen
majansa pyhättöön.
\vöränä palasi hän ja korjasi ereh­dyksensä:
lämmöstä täyttj^in rinnoin
gaalasi hän sen, joka oli unohtunut —
^'din sydämen.
Y l i 40 vuotta sitten, V. 1907, otettu k u v a Y h d y s v i d t a i n p u o l e l l a ilmesty­västä.
slUcniiiyoväenUikkeen periaiaitelta kunnioittaneen R a i v a a i a n t o i ­mituksesta.
Kuvassa nähdään tunnettuja k a s v o j « Etualalla . M . H a h l
( l o k a toimLmyohemmin Port Arlhuxfissa ilmestyneen Työkansan i o i m i t -
iajana). Itänen, l a k a n a a n ktrjakyUirtt edessä R a i v a a j a n s l l l ^ i e n päatoi-mUtaJa
A . B . Mäkelä, j o k a tunnetaan kirjaiUjanimelläJEaapro Jääskeläi­nen.
Mäkelä o n vanha solntulalainen i a hän t<^mi k a k s i e r i k e r t a a V a ­pauden
päätoimittajana. Perällä o n tunnettu sanomalehtimies Elof K r l s -
tianson j a edessä o i k e a l l a n y t 70-vuotl^äiväänsä viettävä kansan j a työ^
väen r u n o i l i j a A k u Päiviö, j o k a « I l o i n o l i R a i v a a j a n toimitu^ihteerinä.
K u t e n huomataan, istuvat toimittajat k a l k k i yhden suuren työpöy­dän
ääressä. Päiviön muistelnuen mukaan pöydän koko o l i a i n a k i n 8x9
j a l k a a . Toinen huomattava seikka o n se, että t o i m i t l a j a i a e l o l e yhtään
kärjöUuskonetta käytettävissään. "KaikkS k i r j o U e t t i i n l u l l o in R a i v a a j an
t<^mituksessa käsip'% selittää Päiviö j o k a samalla huomauäl, että A m e r i ­k
a n Uuliset^lehdellä, jonka toimittajana hän aikaisemmin t o i m i , o K kyllä
y k s i kirjoituskone. Kuten k u v a s t a näkyy, o l i Päiviö » i h e n aikaan m e l ko
p a l j o n nuorempi mies k u i n n y t . , j^^
LiikijakuimaUe
J u J h l a A u m e r o m m a erinäisistä
h e i k k o t t k d s t a lienee suurin^ s e k u n
A k u Päiviön kirjotttanUsta kolmes­t
a koko l i t a n laulunäytelmästä^mal-n
i t a a n v a i n ohlmennettr^ y l e l f i p i l r -
t e i n . S y y o n se, että a j a n ^ h y y d r at
j a käsillä o l l e e n huomattavan työ­määrän
v u o k s i e i jäänyt alkaa y k s i ­tyiskohtaisempaa
t u t k i m u s t y ö tä
v a r t e n näiden näytelmSen suhteen.
Tämä voi j o t e n k i n asiaa selittää^
mutta e i se sit# oikeuta. Valitamme
tämänja mixiden mahdollisesti e s i in
t u l e v i e n puutteellisuuksien johdos­t
a , jotka on sopivalla tavalla tule­vaisuudessa
korjattava.
ff