Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 11, 1939

              1939 LAUANTAINA, HELMIKUUN H PÄIV.^Ä Sivu 5
(Jatkoa) tää sitä rannikkolaivana. Eikä se
''Olisi oikeastaan — teidän ja joi­denkin
päällystön hjrttien. Se on
minun varsinainen ammattini. En
ole tottunut tarjoilemaan. Toivon, jonka on vietävä alus uusille omista-että
olette pitkämielinen ^ensimmäi- jille."
sinä päivinä." '^Ah, niinkö", sanoi Cynthia hi-
''Tfctysti.. .mutta eikö se ole hiu- täasti.
kan epätavallista?" Mies otti tarjottimen. «Minun
Ovet oli>'at auki, ja Cynthia pysähtyi
kurkistamaan sinne ja havaitsi heti,
että se oli tupakkasalonki.
Keskdlä oli pieni pöytä,' ja sen
ääressä istui Rhode hautoen puoliksi
oUenkaan sopisi minulle... Juuri tyhjennettyä lasia. Kun Cynthian
senvuoksi meitä on niin vähän - vartalo pimitti oviaukon^ kohotti
vain piem kokoonhaalittu miehistö, hän katseensa ja nyökkäsi raskaasti.
Cynthia vastasi tervehdykseen hiu­kan
epävarmasti • Mut^ helpotuk^
sekseen hän huomasi, ettei Punairieti
mies näyttänjHt tuhtevaii^^^
laista vihaniielisjrytiä häiitä kohtaan.
reitillä. Mutta kun jää työttä New tämä vain olisi oikea selitys...!
Yorkissa, täytyy.iskeä kiinni siihen
miiä sattuu saamaan, niin ainakin
jokainen englantilainen tekee."
"Te olette siis aikaisemmhi^in ol­lut
suurissa valtamerilaivoin?"
Mrs Savaranin vakaumusta ei kyllä
voisi järkyttää; hän -oli kriitillinen
ja epäluuloinen, niinkuin vanhat
usein ovat. "iVIutta omalta kohdaltaan
Cynthia oli lujasti päättänyt, ettei
on
kiä s.ta enemmän, loista on oikeas- pelti. «Hyvää toomenta!" tyhjennettyään nopeasti lasinsa ja
sa matkustajahivas^, joka ^valittaa "Hyvää huomenta, mr Acklin." tallusteltuaan ovelle laosui ensimmäi- ^'"t 1°"*^" ^.^J™':^?*™'" .. ^™P* «»^ä olisi kaikki - k«.,pa set sanansa, viittasi hän samalla peu-kalollaan
keulaan päin.
"Mitä hän nyt tekee?^' kuiskasi
hän käheästi.
"Hän lukee", vastasi Cynthia, jo­ka
saattoi tuskin pidättää nauruaan
nähdessään, miten huolellisesti Rho­de
koetti olla herättämättä mrs Sa­varanin
huomiota. "Ainakin hän lu­ki
silloin, kun minä lähdin hänen
luotaan."
"Jurtialan kiitos!" huudahti Rho­de
teeskehteleniattömäh vakavasti.
"Hän osaa riehua pahemmin kuin . . .
Onko hän jo koettanut tiylkeä teidän
päänahkanne?" lisäsi hän hiukan
huolestuneena.
"Ei vielä", vastasi Cynthia hilpeäs­ti.
"Me näymme tulevan toimeen
sangen h3^n."
"Odottakaa!" sanoi Rhode hau­dantakaisella
äänellä. "Hän ei ole
vielä ehtinyt niin oitkälle. Hän on
"Olen", vastasi miek "Minä kul- enää antaisi epäilysten häiritä mie-jin
Valkean Tähden linjaa, kunnes lenrauhaansa. Ja olihan muuten mr
meaetin toim^hf." Grittenden laivalla.
Hänen äänessään oli hiukan va- ^»^^i kevyenä hän" riensi kajuu-litteleva
sävy, mikä sai Cynthian ky- tanportaita ja ummehtuneen salon-symään
ystävällisesti: "Miten sen gin läpi yläkannelle, ja hänen kasvon-menetitte?"
sa olivat niin säteilevän kauniit, että
"Join itseni juovuksiin", oli proo- ^^^V^^ säteilevän kauniit, että
sallinen, miitta katuva vastaus. "Ja hän sai hyväksyvän katseen ja kiit-laiva
menij ennenkuin minä heräsin. *^vän sanan mrs Savaranilta, jonka
Ja minulla oli aika tiukat paikat, hän tapasi istumassa vanhalla kansi-kunnes
satuin tapaamaan mr Rho- tuolilla keskilaivan yläosan varjossa,
den; hän tarjosi minulle paikkaa "Vaihdos öh jo vaikuttaniit sinuun
Cynthiassa, ja rtiinä suostuin tietysti luovin edullisesti, ystäväni. Nyt, kun
ilomielin."
"(;VÄ?ö«/öa .kai tarkoitatte?" oikai­si
Cynthia..
"Se oli sen nimi aikaisemmin, kuh
se oli hedelmiä kuljettava rahtilaiva,
mutta nyt,sen nimi; m Cynthia. Ne
muuttivat nimien myydessään sen.'
"Minkätähden ne sen muuttivat?
Vai ettekö te tiedä Sitä?" '
Cynthia alkoi ymmärtää, että
kaikki salaperäinen on - oikeastaan
varsin arkipäiväistä, kun siltä riisu­taan
mielikuvituksen koristefet. Nyt
hän jTnmärsi,mik^i Toimien keksijä
oli pannut Cydonian sulkumerkkei-hin
Cynthian jälkeen, ja nyt-häii
muistan asian paremmin, okn ihan
vattha siitä, fettei äitisi koskaan oKiit
hiin viehättävä. Minulle tekee hyvää
katsella siniia, ja elleivät se Sidohie-apina
ja vävjmi, se bfele röuge..."
Häh kÄj^ti töistaäksöön tämän
erikoisen hiniityksen Vielä terran ja
ikääöfciJin inie£^se;en siitä iriehtirt.
<^Mutjlen, ^etkon^hyt^Mhtä tä­nään?"
Cynthia pudisti päätään.
"Sinun pitäisi tavata hänet
vaikka hän lieneekin mennyt alas
hukkumaan. Hän on murheellisin
ilmestys, mitä ^milloinkaan olen näh-totisesti
ihme. Hän nylki minut elä­vältä
tänä aamuna ja piti sitten puo­len
tunnin monologin maallisista
jäännöksistäni. Enkä minä todella­kaan
tehnyt muuta kuin sanoin, että
hän saisi olla minulle kiitollinen, kun
toimitin hänelle niin kauniin tytön
kuin te."
Cynthia katsoi tutkivasti hänen
kasvojaan, mutta ei löytänyt hymyn
varjoakaan — vain synkkää mennei­den
mietintää.
"Olen pahoillani, että minun täy­tyi,
puhua siitä hänelle — hän" tiesi,
miten asian laita oli."
"Niin, tiedän sen", vastasi Rhode.
Hän tietää kaiken, ja pahinta on,
tiyt. Hän on valvonut koko yön jä
>Tnmärsi myöskin ne hieroglyfit, jot- voi .pahoin tänä aamuna ja on sen
ka olivat seuranneet näitä sahoja, näköinen, kuin hänellä olisi koko
Kylmän järjen välössa katsottuina-ne maailman kärsimykset hartioillaan,
muistuttivat söäfesti lyhennettyä Meillä oli jo kelpo ottelu." H ^ nau- että hän tavallisesti tietää sen en-osojtetta,
= esinietikifcsi tätä: "Laituri roi hiljaa ja huokasi. "Minä huo- simmäisenä. Häntä ei kukaan yoi
V, Erien telakkaj 9 iltapäivällä^elo- maan jo,'että tulen nauttimaan tästä pettää. En tarkoittanut hänelle mi-kuun
I0:htenä." matkasta — vaikka onhan tällämen tään rpahaa lähettäessäni
Ja tarjoilija afttoi lisäselityksiä. ajelehtiminen minun ikäiselleni nai- en hänelle enkä teille; tahdoin vain,
''Sellaista sattuu: toisinaan, kun läi- selle hiukan levotonta... Ei, älä is- "ettette mainitsisi minun nimeäni,
va vaihtaa omistajaa, varsinkin jos tuudu, vaan mene kävelemään ja kat- koska tiesin, mihin se veisi. Miitta
entiset omistajat syystä tai toisesta sele hiukan lähemmin tätä vanhaa mitäpä se hyödyttää? Kun kerran
tahtovat pidättää nimen itselleen — pyttyä ja kerro minulle sitten, mitä on joutunut huonoihin väleihin hä-esimerkiksi
sen tähden, että pitävät pidät siitä." nen kanssaan, on kadotettu ikuisiksi
sitä onnekkaana. ^Karibian Hedehnä- Cynthia totteli ilman erikoista vas- ajoiksi — amen!"
yhtiö, jonka hallussa tämä laiva ai- tahakoisuutta, ja kavelykannella oli "Olen iloinen siitä, ettette ole mi-
>aisemmm oli, antaa kaikkien alus- runsaasti tilaa, sillä ketään muita nulle vihainen", virkkoi Cynthj?
tensa nimen alkaa C.iiä ja loppua matkustajia kuin hän itse ja mrs
ia-päätteeseen, ja Se halusi ehkä Savaran ei näkynyt, ja enin osa
käyttää Cyrföma nimeä johonkin uu- lystöä ja miehistöä oli jossakin muu-teen
laivaan."
"Niin, minä ymmärrän,"
"Eihän ole paljon vaivaa muuttaa
alla.
Kukaan ei senvuoksi kimnittänyt
huomiota Cynthiaan. Hän olisi ha- teille. Minä en moiti teitä, riuhä vain
ujosti.
"Kuka — niinäkö? Vihainen teille?
Heittäkää mielestänne sellaiset lap­sellisuudet.
Minä en ole sellainen
narri kuin hän koettaa uskotella
Hän loi pikaisen katseen keulaan
päin. "Hän lukee vielä, mutta ku­kaan
ei tiedä, milloin hän saa pää­hänsä
tulla. Sentähden minä pake­nen,
niin kauan kuin tie on auki."
Ja sitten hän tallusti portaille, jot­ka
johtivat perän puolelle yläkantta.
Siellä hän kääntyi ja katsoi jurosti
Cynthiaan, joka oli tukehtua pidä­tettyyn
nauruun.
/^Muistakaa, mitä mina olen sa­nonut",
neuvoi hän äreästi. "Ja kuh
joudutte ikävyyksiin, niin te ym­märrätte
minut ja tiedätte, että minä
olen teidän ystävänne,"
Sitten hän meni varovasti alas ja
katosi.
IX.
Kun Cynthia tuli mrs Savaranin
perässä päivälliselle, istui suurin osa
entisen Cydonian päällystöä ja pal­velusväkeä
jo pöydässäj heidän jou­kossaan
myös Crittenden, ja Cyn­thia
sai nyt kaipaamansa tilaisuuden
tutkia matkatovereitaan ja luokitella
heitä henkilökohtaisen käsityksensä
hiukaan.
Crittendenin paikka oli jokseenkin
pitkän pöydän keskellä, jonkin mat­kaa
Cjmthian toisella puolella. Hän
oli vilkkaassa keskustelussa oikean­puolisen
pöytänaapurinsa kanssa,
jonka nimen Cynthia myöhemmin
sai tietää olevan Thurlow, ja hän
jatkoi keskustelua jonkin aikaa sen­kin
jälkeen kuin Cynthia ja mrs Sa­varan
olivat asettuneet paikoilleen,
nähtävästi huomaamatta heidän tu­loaan.
Sitten hän kohotti katseensa,
huomasi Cynthian ja kumarsi hänelle
vakavasti hymyillen; mutta Cynthia
ei voinut havaita merkkiäkään tiäm-mästyksestä.
-
Hänelle oli pettymys, että Critten­den
istui niin kaukana: he saattoivat
nyt vain vaihtaa silloin tällöin kat-seen.
Grittenden oli myöskin ensimmäi­siä^
jotka lähtivät pöydästä hän
katsahti Cynthiaan ystävällisesti, ku­marsi
melkein juhlallisesti ja kiiruhti
sitten pois, kuin olisivat kiireelliset
tehtävät odottaneet häntä, ^ynthian
mielestä hän oli muuttunut sekä ul­konäöltään
että käytöksdtään. Hä­nessä
oli nyt vähemmän tuota poika­maista
reippautta, ja Cynthia huo­masi
hänen kasvoissaan juovia, joita
ei ennen ollut pannut merkille.
Harien poistuttuäari •saattoi Cyn­thia
omistaa enemmän huomiota
miiiile. Siellä oli" ensirinakin käptee-rii,
jonka iiimi oli Ahgiis Löbb ja
joka oli Nova Scotiasta; pitkä, hbi-lakkakelmi,
jollabli rohkeat silmät,
alituinen teehhäirieh hymy (luuli öle-vahsa
Vastustamaton heikohimalle
stikupuolelle) ja tuuheat, mustat viik­set,
jotka riippuivat suiin * yli.
(Jatkuu)
lunniit vaihtaa ajatuksia Crittende-nm
kanssa, ja kun hän oli odottanut
tapaavansa hänet, tunsi hän petty­mystä
ja tyytymättömyyttä.
"Pitkän aikaa hän seisoi kävelykan-
Cydonia' Cy«/Äiijksi, kiin niissä on
vain kolme kirjainta erilaista."
"Ei, se on totta", myönsi Cynthia.
Tämä yksinkertainen selitys sai
koko jutun näyttämään paljoa vä­hemmän
salaperäiseltä ja ^äilyttä- nen reelinkiin nojaten ja tuijotti su­vaita,
ja todennäköisesti olivat mrs hen tyhjään tilaan, joka öji sinisen
.Savaranin epäUykset Rhbden rehel- taivaan ja sinisen veren Ahlissa, ja
öisten aikeiden siihteen aivan aiheet­tomat.
"Aiotteko jäädä CyntMäänr
Tarjoilija, joka juuri kumartui nos­tamaan
tarjotinta, katsoi häneen
hämmästyneenä.
"Tuskin^* häh sanoi. "Ölen kuul-hänet
valtasi yksinäisyyden ja or­pouden
tunne. Hän oli vielä niin
nuori
teitä." ^ ,
"En luule tarvitsevani sääliä", sa­noi
Cynthia arvokkaasti.
"Odottakaahan vairi! Se tulee.
Hän ja tuo belgialainen kissa keksivät
ennen pitkää jonkin vian, johon te
olette syypää, ja sälöin te saatte,
niinkuin me muutkin. Mutta salli­kaa
minun antaa teille eräs neuvo,
miss Grayce. Kun ensimmäisen ker­ran
kuulette hänen läimäyttävän
Kun hän lopulta oli saanut pudis- ruoskallaan, niin ryömikää pöydän
tetuksi itsestään tuon surumielisyy- alle ja olkaa ki|ui>oira. Hänelle ei
den kääntyi hän ja meni perän puo- kannata puhua j»keä. Ainoa, minkä
lelle Konehuoneen kattoikkunasta voitte tehdä, on ryömiä ja ryömiä
J«t, et^^e «ri^y^iy j ö l l t o ai^"- perään päm oU kausihuone, jota häh heti. Minä olen oUut-sellaise^ ase-
.t.i.i nalaisail.e yhtiöll-e,^ j ok' a aikoo käyt- ei ollut. aiMk.a_i:s emra«m;« huomannut, massa, joten mma tiedän sen."
Vääpeli (Hamburglssa); "Elävä mies
eikä ^ule. iSX\a, varten 'Muila on
iUokas: "Se estää kauluksen luiSf
tamasta. herra vääpeli."