1951-08-04-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KA U NOK IRJA LLINEN VIIKKOLEHTI)
T f T K K K r , the only Finnish literary weekly in Canada
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West. SudbtuTr, Ontario.
Registered at the Post Office Department. Ottawa, as
second class matter,
Liekki ilmestyy jokaisen viilan lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHINNAT: OTBYS VALTOSEEN:
1 vuosikerta . .$4.25
6 kuukautta ...... 2.50
1 vuosikerta S3.50
6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.00
3 kuukautta.. 1.25
SUOSHSEN JA RIUUALLE ULKO»IÄILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . . . $5.00 6 kuukautta ; 2.75
ILMOSTUSMINNÄT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kUtosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Brikoishinnat pys3^tä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
AsiamiehUle myönnetään 15 prosentin, palkkio.
ISIaikki Uel^e tarkoitetut malssuösoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vajpaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari. .
•Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
L I E K K
IJO
rrrvr\
Li' Äiiijyyyocnt^li
TimTninsissä on ollut Hollingerin kultakaiyostyöläisten lak-f;
o käynnissä jo pitemmän ajan j'a kaikki merkit viittaavat
siihen, että laldcolaisilla on edessään vielä tiukkoja taisteluja,
ennenkuin saavat minimivaatimuksensa läpi.
• 'Kaikki oikeutta rakastavat ihmi^t ovat oikeuksiensa puolesta
taistelevien kaivosmiesten takana ja käsittävät, että kai-
<%'0smiesten taistelu on samalla taistelua kaikkien työläisten
puolesta. Mutta tämän käsittäminen ei yksin riitä. On myös-
Idn toimittava siten, että oikean asian puolesta lakkputuneet
työläiset ja heidän perheensä saavat kaiken aineellisen ja moraalisen
tuen, mitä he tarvitsevat taistelussaan suurpääomaa
vastaan.
Tosiasia on, että kultakaivoksissa pohjoisessa on palkat paljon
alhaisemmat kuin esimerkiksi nikkelialueella. Elinkustannukset
ovat kohonneet pohjoisessa aivan samalla tavalla kuin
muuallakin ja palkkojen korotus kultakaivoksissa on myöskin
astunut päiväjärjestykseen, jos halutaan saada kaivosmiesten
palkat edes jossakin määrässä vastaamaan elinkustannuksia,
{Lakkolaisten palkankorotusvaatimus ei ole suuri, vain 13
senttiä tunnille, mutta sitäkään eivät rikkaat kaivostenomis-tajat
halua myöntää. Rahamiehet eivät välitä siitä, miten
tulevat toimeen heidän työläisensä, miten tulevat tourieen ne
kunnallishallinnot, joiden alueilla heidän kaivoksensa sijaitsevat.
Ainoa, mistä he välittävät, on voitto ja se halutaan pitää
mahdollisimiman korkealla.
Varsin selvän kuvan siitä, mihin alhaiset palkat kaivosteollisuudessa
ovat johtaneet, saa siitä, että ennen lakon alkamista
olivat kunnallisverot Timminsin kauppalassa noin neljännesmiljoonaa
dollaria jäljessä. Tämä merkitsee sitä, että kaivostyöläiset,
joita Timminsissä on enemmistö, ovat olleet sellaisessa
taloudellisessa asemassa, etteivät ole voineet maksaa ve-rojaan
säännöllisesti, mikä luonnollisesti on tärkeää siksi, että
verojen avulla kunnallishallinnot voivat täyttää tehtävänsä ja
saada kui^hallisia parannuksia aikaan kaikkien paikkakunnan
asukkaiden hyväksi. ,
Kaivosparoonit ovat esittäneet sen verukkeen, että kullan
hinnan nykyisellään ollen ei voida maksaa korkeampia palkkoja
kaivosaniehille. Mutta kysymys luonnollisesti on xaXn
siitä, että kuponginleikkaajien osuudet pienenisivät hiukan,
jos kullankaivajille maksettaisiin vähän parempaa palkkaa.
Tätä ei\^t kuponginleikkaajat halua.
Jos lakossa olevien kullankaivajien perheet ovat avustuksen
tarpeessa, niin vähäväkisten ihmisten velvollisuus on pitää
huoli, että he saavat avustusta. Jos kuHankaK-ajat tar\itsevat
apua taistelussaan, niin vähäväkisten on sitäkin annettava
heille. Meidän tulee i^iuistaa, että mitään parannuksia ei
koskaan saavuteta taistelutta, eikä myöskään vähäväkisten
taistelua taistele kukaan muu kuin vähäväkiset itse.
'Kysymys siitä, kuka on Hollingerin kaivosmiesten taistelun
johdossa, ei ole ratkaiseva, vaan kys\-mys on siitä, että
lakkoa johdetaan rehellisesti, kullankaivajien etujen mukaisesti.
Päättä\^äisyydeHään ja vähäväkisten moraalisella ja
aineellisella tuella Timminsin kullankaivajat saavuttavat voiton!
Kesäiset ilmat houkuttelevat ja allekirjoittanut jättää Liekin
pajan kahdeksi \iikoksi. Toivottavasti ilmat ox^at suotuisat
loman aikana ja kalat syöntipäällä. Siinähän sitä onkin
nautintoa kerrakseen.
Kahden viikon kuluttua ^is tarvataan. Kuulemiin siihen
saakka! ^
o o
"On selvää, että Suomen kansa ei mitään
niin halaja kuin rauhan säilymistä,
koska se on kaiken työmme menestymisen
edellytys", sanoi Suomen tasavallan
presidentti Juho Kusti Paasikivi vuoden
1951 valtiopäivien jultlallisissa päättäjäisissä
keinäk. 20 pnä.
Ikmkhm hh o Ooa n.
Noin neljä sukupolvea ^sitten, ^ eli tar-kemniin
sanoen v. 1836 sai eräs köyhä
vaimo kirjeen mieheltään. Kun postinkantaja
odotti maksua, katseli vaimo
kirjettä hetkisen, ojentaen sen sitten takaisin
postinkantajalle. Vaimo ei voinut
lunastaa kirjiettä, sillä hänellä ei ollut
siihen tarvittavaa niäärää rahaa.
Tämän naisen nimi on jo icauan sitten
ollut unohduksissa, mutta hänen tapauksensa
on yksi tärkeimpiä tapauksia
postiliikenteen alalla maailmassa.
Eräs huomattu mies, Rowland Hill,
sattui näkemään yllämainitun tapauksen
ja se koski hätieen suuresti. Hän lausui
vaimolle valittelunsa sen johdosta, kun
täniä ei voinut lukea miehensä kirjettä.
Mutta nainen hymyili ja sanoi:
"Sillä ei tosiaankaan ole mitään väliä.
Minä tiedän kaikeh^tärkeän, mitä mieheni
halusi minun kirjeessään tietävän."
"Mutta ettehän te nähnyt mitä kirjeessä
oli . .
"•Minä tiedän, että mieheni voi hyvin,
koska hän palaa kotiin ja minkälainen
matka hänellä oli", seUtti vaimo. Hän
seUtti edelleen, että hän tiesi tämän kaiken
koska hän oli miehensä lähtiessä tehnyt
tämän kanssa suunnitelman tiedotuksesta
ja miehen tiedotus perustui siihen,
kuinka oso"te oli kirjoitettu kirjekuoreen.
Mr. Hill oli hyvin hämmästynyt siitä,
kuinka köyhien ihmisten täytyi turvautua
moisiin keinoihin. Mutta siihen aikaan
oivat postimaksut todella korkeat.
Kirjeen perillevicminen maksoi silloin 15
mailin päähän 3—4 dollaria ja 17 dolla-ria
700 mailrn päähän.
Tämän jälkeen mr. Hill ryhtyi tekemään
propagandaa pennyn postimaksun
puolesta, mutta hänen suunnitelmansa
katsottiin aivan m*elettömäksi. Mutta
hän ei lannistunut, vaan selitti, että
kun postimaksut ovat imahdollisimman
alhaiset, käyttävät useammat^ ihmiset
enemmä.n postia ja tulot lisääntyvät tämän
johdosta. Ja neljä \'uotta sen jälkeen
kuin ylläoleva tapaus tapahtui, hyväksyi
Britannian parlamentti pennyn
postimaksu5\'steemin, joka sitten levisi
kaikkialle maailmaan.
Kolmekymmentä\iisi vuotta kului,
ennenkuin Hillin ennustus toteutui, että
po5tila'tok=en tulot kasvaisivat yhtä
suuriksi pennyn postimaksuilla kuin silloinkin,
kun keskimääräinen kirjeen pe-rillevienti
maksoi keskimäärin $10—
$12. Kolmen ja puolen vuosikymmenen
kuluttua Britannian postilaitoksen
tulot olivat jo ylittäneet sen määrän,
mitä ne olivat ennen pennyn postimaksun
voimaantuloa.
Montreal oli ympäröitynä kiviaidalla
w. 1787 ja 1814 välisenä aikana.
SEPARAATTORI on nykyisin maataloudessa niin tär ^
' väline, että sen avutta olisi vaikeata tulla toimeen Ke- ^
ma olisi käsin kuorittava maidon pinnalta, kuten vanhaan a t
kaan tehtiin. Kun separaattorien valmistus on tärkeä a t
metalliteollisuudesta, niin ansaitsee hiukan Rertoa sen sv^» r f
j a kehit3rsvaiheista. '^^']^:
Kuten on laita melkein kaikkien keksintöjen, ei separaatta I
rikaan ole yhden miehen aikaansaannos. Tavallisestihan !n ^
n i i n , että joku tekee alun, toinen parantaa sitä, kunnes tulee
se, joka vihdoin täydellistää keksinnön.
RuotsaMinen Gustaf de Layal oli eräs tällainen täydentäjä,
jopa siinä määrin, että häntä pidetään separaattorin varsinai-sena
keksijänä, de Laval syntyi v. 1845 Taalainmaassa,].^
sa hänen isänsä toimi maamnittarina. Suku oli peräisin Rans-kasta,
josta se 30-vuotisen sodan aikafaa oli siirtynyt Ruotsiin,
Jo nuoresta de Laval oli innostunut mekaniikkaan, ja tul-tuaan
18-vuotiaana ylic^pilaaksi hän jatkoi opintojaan tekni].
lisessä korkeakoulussa, jossa valmistui insinööriksi. Mutta
paikan saanti ei ollutkaan niin helppoa. Hänen oli tyydyttävä
vaatimattomaan toimeen Falunin rautakaivoksen varastossa
jossa hän punnitsi rautanauloja yms. talonp^ojille ja kaKos-miehille.
Jonkin vuoden kuluttua hän sai konttoripaikan erään insi-nöörin
luona, niutta pian hän huomasi, etteivät hänen tietonsa
fysiikassa ja mateinatiikassa olleet tyydyttävTä, jonka vuoksi
l a y ^ erään stipendin turvin jatkoi opintojaan Lundin yliopis-tossa,
jossa hänet 27-vuotiaana promovoitiin fil. tohtoriksi.
Falunin kaivoksen johto lähetti hänet nyt opintomatkalls
Saksaan, jossa hän tutki erikoisesti rikkihapon valmistusta,
Palattuaan Ruotsiin hän sai t e h t ä A m k s e e n perustaa Faluniin
rikkihappotehtaan, jonka johtajaksi hänet nimitettiin. N>1
hän alkoi harrastaa erilaisia keksintöjä. Mm. hän keksi gai-
^;anisormispannim^ ja paransi konverttia, jossa valmistettiin terästä
bessemermen<?telniän mukaan.
Yhdessä erään toisen teknikon kanssa hän perusti myös !a-
.sitehtaan pullojen valmist^unista varten. Muutamia vuosia
tehdas menestyi hyvin, niutta sittfin kävi kilpailu niin ankaraksi,
että tehdas oli lopetettava ja Laval kärsf suuria taloudellisia
tappioita.
V. 1877 iLavalin ajatukset ensirnmäisen kerran pyörivät sen
kysymyksen ympärillä, mikä oli johtava hänen suurimpaan
keksintöönsä, nim, separaattorin luomiseen. Eri maissa oli
tehty kokeita paremman menetelmän aikaansaamiseksi maidon
kuorimisessa. Vähän aikaisemmin oli Lefeld-niminen
saksalainen saanut patentin laitteelle, j o k a keskipakoisvoiman
avulla erotti kerman maidosta.
Kun Lefeldin keksintö, joka oli sangen puutteellinen, saapui
Lavalin tietoon, ryhtyi hän sitä parantamaan. Tuloksena
oli erinomainen laite. Kun Laval oli oikeamielinen mies,
hän tarjosi 5,000 kruunun hiniiasta Lefeldin ostettavani
oman parannetun laitteensa, koska hän katsoi, että saksalaisella
oli suurempi oikeus separaattoriin k u i n hänellä. Laite o!i
näet saanut separaattorin nimen, m i k ä merkitsee erottajaa.
Kun iLavalin tarjoukseen ei tullut mitään vastausta, katsoi
Laval itsensä vapaaksi j a p ä ä t t i ryhtyä valmistamaan separaattoreita.
Alkupääoma oli vain 700 kruunua, ja Lavalin cli
pian hankittava itselleen jotakin lisäansiota. Hän suontti
käännöstöitä jne., mutta pääsi jatkamaan kokeita, kun eräät
varakkaat sukulaiset antoivat hänelle avustusta.
V. 1877 vahnistui Lavalin ensimmäinen separaattori, jota
esiteltiin asiantuntijoille ja yleisölle. SilFä oli kuitenkin er^
puute, nim. se, että s i i n ä saatettiin separoida vain tietty maa-lä
maitoa kerrallaan, minkä jälkeen separaattori oli pysäytettävä.
Ensimaiseen separaattoriin mahtui vain 20 litraa
maitoa.
Kun separaattoria arvostelivat asiantuntijat, niin Lav
puuttui uudelleen asiaan. Lyhyessä ajassa hänen onnistui • ^
ratkaista probleema j a rakentaa separaattori, joka kävi J3
vasti j a johon automaatrisesti virtasi maitoa. Tämä oli ra^^'
nustyön viimeinen yksityiskohta, mutta samalla myös tar^e^-
Ennenpitkää oli separaattori täysin mullistanut meijeritoim^-
nan kaikkialla maailmassa. -
Mutta vaikka jokin keksintö o n miten hyvä tahansa, ÖH ^•
mä myös osoitettava niille, joilla on pääomaa. Tanian^
myös Laval kokea, kun oU hankittava alkupääomaa. Eraa»^
sukulaiseltaan hän sai 3,000 kruunua, mutta tämä ei pit^^i^-
kään riittänyt. Toiselta sukulaiseltaan hän sai l.^OO
nua. Vaikka molemmat lainanantajat epäilivätkin, saava
he milloinkaan rahaansa takaisin, saattoi Laval menestyttu^
tehdä molemmista varakkaita miehiä. . .
V. 1878 Laval sai patentin useimmissa maissa ja ^'^^^^
.maattoi alkaa laajassa mitassa. Alussa tehtiin separaatt^n
osat eri tehtaissa, m u t t a 1883 perustettiin omat t.yöh"'^^^^^
SiUoin oli saavutettu j o SO separaattorin kuukausivakm^J
Mutta kysyntä kohosi yhä, joten tehdasta oli laajenee
Vienti kehittyi lähivuosma myös valtavaksi, ja
tiin separaattoreita Tanskaan, Saksaan, Itävaltaan, Suo
Ranskaan jne.
Sivu 2 Lauantaina, elokuun 4 päivänä, 1951
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-08-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510804 |
Description
| Title | 1951-08-04-02 |
| OCR text | (KA U NOK IRJA LLINEN VIIKKOLEHTI) T f T K K K r , the only Finnish literary weekly in Canada Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West. SudbtuTr, Ontario. Registered at the Post Office Department. Ottawa, as second class matter, Liekki ilmestyy jokaisen viilan lauantaina 12 sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa. TILAUSHINNAT: OTBYS VALTOSEEN: 1 vuosikerta . .$4.25 6 kuukautta ...... 2.50 1 vuosikerta S3.50 6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.00 3 kuukautta.. 1.25 SUOSHSEN JA RIUUALLE ULKO»IÄILLE 1 vuosikerta . . . . . . . . . . $5.00 6 kuukautta ; 2.75 ILMOSTUSMINNÄT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kUtosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Brikoishinnat pys3^tä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. AsiamiehUle myönnetään 15 prosentin, palkkio. ISIaikki Uel^e tarkoitetut malssuösoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vajpaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J. W. Saari. . •Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: L I E K K IJO rrrvr\ Li' Äiiijyyyocnt^li TimTninsissä on ollut Hollingerin kultakaiyostyöläisten lak-f; o käynnissä jo pitemmän ajan j'a kaikki merkit viittaavat siihen, että laldcolaisilla on edessään vielä tiukkoja taisteluja, ennenkuin saavat minimivaatimuksensa läpi. • 'Kaikki oikeutta rakastavat ihmi^t ovat oikeuksiensa puolesta taistelevien kaivosmiesten takana ja käsittävät, että kai- <%'0smiesten taistelu on samalla taistelua kaikkien työläisten puolesta. Mutta tämän käsittäminen ei yksin riitä. On myös- Idn toimittava siten, että oikean asian puolesta lakkputuneet työläiset ja heidän perheensä saavat kaiken aineellisen ja moraalisen tuen, mitä he tarvitsevat taistelussaan suurpääomaa vastaan. Tosiasia on, että kultakaivoksissa pohjoisessa on palkat paljon alhaisemmat kuin esimerkiksi nikkelialueella. Elinkustannukset ovat kohonneet pohjoisessa aivan samalla tavalla kuin muuallakin ja palkkojen korotus kultakaivoksissa on myöskin astunut päiväjärjestykseen, jos halutaan saada kaivosmiesten palkat edes jossakin määrässä vastaamaan elinkustannuksia, {Lakkolaisten palkankorotusvaatimus ei ole suuri, vain 13 senttiä tunnille, mutta sitäkään eivät rikkaat kaivostenomis-tajat halua myöntää. Rahamiehet eivät välitä siitä, miten tulevat toimeen heidän työläisensä, miten tulevat tourieen ne kunnallishallinnot, joiden alueilla heidän kaivoksensa sijaitsevat. Ainoa, mistä he välittävät, on voitto ja se halutaan pitää mahdollisimiman korkealla. Varsin selvän kuvan siitä, mihin alhaiset palkat kaivosteollisuudessa ovat johtaneet, saa siitä, että ennen lakon alkamista olivat kunnallisverot Timminsin kauppalassa noin neljännesmiljoonaa dollaria jäljessä. Tämä merkitsee sitä, että kaivostyöläiset, joita Timminsissä on enemmistö, ovat olleet sellaisessa taloudellisessa asemassa, etteivät ole voineet maksaa ve-rojaan säännöllisesti, mikä luonnollisesti on tärkeää siksi, että verojen avulla kunnallishallinnot voivat täyttää tehtävänsä ja saada kui^hallisia parannuksia aikaan kaikkien paikkakunnan asukkaiden hyväksi. , Kaivosparoonit ovat esittäneet sen verukkeen, että kullan hinnan nykyisellään ollen ei voida maksaa korkeampia palkkoja kaivosaniehille. Mutta kysymys luonnollisesti on xaXn siitä, että kuponginleikkaajien osuudet pienenisivät hiukan, jos kullankaivajille maksettaisiin vähän parempaa palkkaa. Tätä ei\^t kuponginleikkaajat halua. Jos lakossa olevien kullankaivajien perheet ovat avustuksen tarpeessa, niin vähäväkisten ihmisten velvollisuus on pitää huoli, että he saavat avustusta. Jos kuHankaK-ajat tar\itsevat apua taistelussaan, niin vähäväkisten on sitäkin annettava heille. Meidän tulee i^iuistaa, että mitään parannuksia ei koskaan saavuteta taistelutta, eikä myöskään vähäväkisten taistelua taistele kukaan muu kuin vähäväkiset itse. 'Kysymys siitä, kuka on Hollingerin kaivosmiesten taistelun johdossa, ei ole ratkaiseva, vaan kys\-mys on siitä, että lakkoa johdetaan rehellisesti, kullankaivajien etujen mukaisesti. Päättä\^äisyydeHään ja vähäväkisten moraalisella ja aineellisella tuella Timminsin kullankaivajat saavuttavat voiton! Kesäiset ilmat houkuttelevat ja allekirjoittanut jättää Liekin pajan kahdeksi \iikoksi. Toivottavasti ilmat ox^at suotuisat loman aikana ja kalat syöntipäällä. Siinähän sitä onkin nautintoa kerrakseen. Kahden viikon kuluttua ^is tarvataan. Kuulemiin siihen saakka! ^ o o "On selvää, että Suomen kansa ei mitään niin halaja kuin rauhan säilymistä, koska se on kaiken työmme menestymisen edellytys", sanoi Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi vuoden 1951 valtiopäivien jultlallisissa päättäjäisissä keinäk. 20 pnä. Ikmkhm hh o Ooa n. Noin neljä sukupolvea ^sitten, ^ eli tar-kemniin sanoen v. 1836 sai eräs köyhä vaimo kirjeen mieheltään. Kun postinkantaja odotti maksua, katseli vaimo kirjettä hetkisen, ojentaen sen sitten takaisin postinkantajalle. Vaimo ei voinut lunastaa kirjiettä, sillä hänellä ei ollut siihen tarvittavaa niäärää rahaa. Tämän naisen nimi on jo icauan sitten ollut unohduksissa, mutta hänen tapauksensa on yksi tärkeimpiä tapauksia postiliikenteen alalla maailmassa. Eräs huomattu mies, Rowland Hill, sattui näkemään yllämainitun tapauksen ja se koski hätieen suuresti. Hän lausui vaimolle valittelunsa sen johdosta, kun täniä ei voinut lukea miehensä kirjettä. Mutta nainen hymyili ja sanoi: "Sillä ei tosiaankaan ole mitään väliä. Minä tiedän kaikeh^tärkeän, mitä mieheni halusi minun kirjeessään tietävän." "Mutta ettehän te nähnyt mitä kirjeessä oli . . "•Minä tiedän, että mieheni voi hyvin, koska hän palaa kotiin ja minkälainen matka hänellä oli", seUtti vaimo. Hän seUtti edelleen, että hän tiesi tämän kaiken koska hän oli miehensä lähtiessä tehnyt tämän kanssa suunnitelman tiedotuksesta ja miehen tiedotus perustui siihen, kuinka oso"te oli kirjoitettu kirjekuoreen. Mr. Hill oli hyvin hämmästynyt siitä, kuinka köyhien ihmisten täytyi turvautua moisiin keinoihin. Mutta siihen aikaan oivat postimaksut todella korkeat. Kirjeen perillevicminen maksoi silloin 15 mailin päähän 3—4 dollaria ja 17 dolla-ria 700 mailrn päähän. Tämän jälkeen mr. Hill ryhtyi tekemään propagandaa pennyn postimaksun puolesta, mutta hänen suunnitelmansa katsottiin aivan m*elettömäksi. Mutta hän ei lannistunut, vaan selitti, että kun postimaksut ovat imahdollisimman alhaiset, käyttävät useammat^ ihmiset enemmä.n postia ja tulot lisääntyvät tämän johdosta. Ja neljä \'uotta sen jälkeen kuin ylläoleva tapaus tapahtui, hyväksyi Britannian parlamentti pennyn postimaksu5\'steemin, joka sitten levisi kaikkialle maailmaan. Kolmekymmentä\iisi vuotta kului, ennenkuin Hillin ennustus toteutui, että po5tila'tok=en tulot kasvaisivat yhtä suuriksi pennyn postimaksuilla kuin silloinkin, kun keskimääräinen kirjeen pe-rillevienti maksoi keskimäärin $10— $12. Kolmen ja puolen vuosikymmenen kuluttua Britannian postilaitoksen tulot olivat jo ylittäneet sen määrän, mitä ne olivat ennen pennyn postimaksun voimaantuloa. Montreal oli ympäröitynä kiviaidalla w. 1787 ja 1814 välisenä aikana. SEPARAATTORI on nykyisin maataloudessa niin tär ^ ' väline, että sen avutta olisi vaikeata tulla toimeen Ke- ^ ma olisi käsin kuorittava maidon pinnalta, kuten vanhaan a t kaan tehtiin. Kun separaattorien valmistus on tärkeä a t metalliteollisuudesta, niin ansaitsee hiukan Rertoa sen sv^» r f j a kehit3rsvaiheista. '^^']^: Kuten on laita melkein kaikkien keksintöjen, ei separaatta I rikaan ole yhden miehen aikaansaannos. Tavallisestihan !n ^ n i i n , että joku tekee alun, toinen parantaa sitä, kunnes tulee se, joka vihdoin täydellistää keksinnön. RuotsaMinen Gustaf de Layal oli eräs tällainen täydentäjä, jopa siinä määrin, että häntä pidetään separaattorin varsinai-sena keksijänä, de Laval syntyi v. 1845 Taalainmaassa,].^ sa hänen isänsä toimi maamnittarina. Suku oli peräisin Rans-kasta, josta se 30-vuotisen sodan aikafaa oli siirtynyt Ruotsiin, Jo nuoresta de Laval oli innostunut mekaniikkaan, ja tul-tuaan 18-vuotiaana ylic^pilaaksi hän jatkoi opintojaan tekni]. lisessä korkeakoulussa, jossa valmistui insinööriksi. Mutta paikan saanti ei ollutkaan niin helppoa. Hänen oli tyydyttävä vaatimattomaan toimeen Falunin rautakaivoksen varastossa jossa hän punnitsi rautanauloja yms. talonp^ojille ja kaKos-miehille. Jonkin vuoden kuluttua hän sai konttoripaikan erään insi-nöörin luona, niutta pian hän huomasi, etteivät hänen tietonsa fysiikassa ja mateinatiikassa olleet tyydyttävTä, jonka vuoksi l a y ^ erään stipendin turvin jatkoi opintojaan Lundin yliopis-tossa, jossa hänet 27-vuotiaana promovoitiin fil. tohtoriksi. Falunin kaivoksen johto lähetti hänet nyt opintomatkalls Saksaan, jossa hän tutki erikoisesti rikkihapon valmistusta, Palattuaan Ruotsiin hän sai t e h t ä A m k s e e n perustaa Faluniin rikkihappotehtaan, jonka johtajaksi hänet nimitettiin. N>1 hän alkoi harrastaa erilaisia keksintöjä. Mm. hän keksi gai- ^;anisormispannim^ ja paransi konverttia, jossa valmistettiin terästä bessemermen |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-08-04-02
