1951-08-04-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
idesja niin tärkeä!
lila toimeen. Ke:-^
kuten vanhaan ai-^i
:u5 on tärkeä osai
Kertoa sen synty-f
jen, ei separaatto-l;
ravalUsestihan 03
sitä, kunnes tulee
lainen täydentäjä,
raattorin varsinai-aalainmaassa,
joy
oli peräisin Rans-dirtynyt
Ruotsiin.
aniikkaan, ja tul-opintojaan
teknil-nööriksi.
Mutta
ien oU tyydyttätä
oksen varastossa,
p^ojille ja kaivor
aikan erään insi-ät
hänen-tietooia
m, jonka vuoksi
n Lundin yllopis-f
i l . tohtoriksi.
t opintomatkalle
pon valmistusta,
erustaa Faluniin
limitettiin. Njl
n. hän keksi gal-valmistettiin
te-
Rerusti myös la-luutamia
vuosä
pailu niin anka-rsf
suuria talou-ran
pyörivät sea
nen suurimpaan
Eri maissa oli
saamiseksi niai-
Lefeld-niminea
skipakoisvoiman
utteellinen, saa-laan.
Tulokse-amielinen
mies,
Iin ostettavaksi
i , että saksalai-änellä.
Laite oli
see erottajaa,
astausta, katso:
listamaan sepa-i,
ja Lavalin öli
Hän suoritti
.eita, kun eräät
1.
>araattori, jota
kuitenkin erä5
ain tietty maa-tori
oli pysäy-vain
20 litraa
it, niin Lava!
ien onnistuikin
)ka kä\-i jatku-aniä
oli raken-
, m}'ös tärkein,
meijeritoimb-ahansa.
on ti-
Tämän s^
omaa. Erääi'^
Tiä ei pitkälä-li
l.SOO km-J-
:kin, saavatk'
nenestyttyäin
1 j a vaimiif"
separaattorien
;t työhuoneei
ausivalmiiti^^
laajennetta^
etupäässä
^n, Suomeen.
4». o *
ED G \ R Rice Burroughs, kmiluisan
Tarzanir t.kijä, on tunnettu ajan-vietekirjailija-
joaka teoksia luetaan pai--
ion Hänen Tarzan-kirjansa.ovat saaneet
suuren ystäväpiirin poikien ja tyttöjenkin
keskuudessa,^oska n i i s ^ on
nijon sellaista, m&ä k i ^ o i t t a a nuor-ten
mielikirvitusta. Outo j a . tuntematon
maa, salaperäinen j a vilU Afrikka
avautuu niissä nuorten lukijain silmien
eteen. Mielikuvituksellis-a ja suurelta
osalta täysin todellisuuden vastaisiakin
tapahtumasarjoja vyöryy lukijan mielikuvitukseen.
Nuorella lukijalla, ei ole
kuitenkaan arvostelukykyä, hän ottaa
kaiken totena ja muodostaa usein myös
käsityksensä näistä ma-sta täUaisen k i r jallisuuden
pohjalla. Täten aikaansaa
tämä lastenkirjallisuus nuoren "'maail-manvalloittajan"
mielessä monia har-hakm-
itelmia, jotka elävät, ja vaikuttavat
siellä kenties läpi elämän.
Edgar Rice Burrougs o n julkaissut
myös monia muita ajanv^etekirjoja, joiden
elämänpiiri on yhtä mielikuvituk-
• sellinen ja epätosi. Niitäkin luetaan
paljon, koska ne tarjoavat seikkailuja
jännitysnälkUiselle lukijakunnalle. A i van
äskettäin on Suomen maaperällä
alkanut seikkailla uusi Burrofughsin san-karityyppi,
Billy Byrne, Chicagon sa-kilainen,
joka on viettänyt nuoruutensa
kuuluisan kaupunkinsa laitamilla, Grand
Avenuen ja Lake Streetin kapakkapiirissä.
Siellä hän oppi varastamaan ja
tappelemaan, kuten ainakin sakilainen.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tavallinen
kaupunkien kasvatti, työFäis-kodista
lähtöisin oleva poika tunne sympatiaa
tätä "sankari"-tyyppiä kohtaan,
sehän lienee ollut kirjailijankin tarkoitus.
Mutta mitä tällainen poika oppii
Billy Byrneltä? Ottakaamme muutama
esimerkki sarjan toisesta osasta, kirjasta
"Billy ja etsivä", joka on ilmestynyt
suomeksi Kariston kustannuksella.
Tässä kirjassa kerrotaan Billyn paluusta
Chicagoon, josta hän oli paennut
epäiltynä erääseen murhaan, jota
hän ei ollut tehnyt. Palattuaan kotikaupunkiinsa
hänet tuomitaan vankilaan,
mutta matkalla sinne hän karkaa.
Tästä johtuu kirjan juoni: eräs
etsivä ajaa takaa Billyä, joka pakenee
tätä toiselle puolen rajaa, Meksikkoon.
Tämän aiheen puitteisiin on mahdutettu
muutamia jännittävä tilanteita,
Vernan romantiikkaa ja rakkautta J a
tietysti myös kirjan tekijän omaa yhteiskuntafilosofiaa.
, Kirjan tapahtumat liikkuvat ajassa,
jolloin Meksikon sisäisessä elämässä
tapahtui voimakasta kuohuntaa. Niinpä
sitten kirjassa kuvataankin koko Meksikon
yhteiskunnallinen elämä täysin
OH perustettu Separator-niminen yh-jc-
nka johtajaksi valittiin eräs etevä
liikemies, n i i n että Laval saattoi an-
^utya pelkkiin tutkimistöihin. Talou-aelliset
vaikeudet olivat häipyneet, jo-ten
l a v a l vain kokeili uusien keksintöjen
kimpussa. Niinpä hän keksi lypsykoneen,
vaikka se vasta myöhemmin
paasi suosioon ja sai käytännöllisen mer-
«^«yksen. Edelleen hän keksi ns. voi-f;
aseparaattorin, joten päästun käsin-
&iertärnisestä.
Toinen La\alin suurkeksintöjä oli
o>Tyturbiinin akselin joustaminen, mi-
^ suuresti helpotti turbiinin käyttöä. —
Lava: kuoli V . 1913.
Klo.
. sekasortoi^ssa tilassa. Ja mikäli lukija
^saa käsityksen, johtuu tämä; kaaos ^ i i -
tä, että Meksikon asukkaat eivät pysty
. itse hallitsemaan ja järjestämään maansa
asioita. Jonkinlaisen käsityksen tämän
maan asukkaitten tyhmyydestä saa,
, kun vertaa heitä kirjan päähenkilöön,
B i l l y Bymeen. Vaikka Billykin on kuvattu
kirjassa hieman yksinkertaiseksi
j a tyhmähköksi — tottakai, koska hän
ei kuulu "yläluokkaan"! — niin monta
vertaa alemmalle tasolle jäävät mek-sikkolaiset.
Billy käsittelee heitä kuin
nukkeja, eivätkä nämä alkuasukasparat
luonnollisestikaan pysty antamaan hänelle
mitään vastusta. Tämän tarkoitus
on selvä: täten yritetään kasvattaa
kansaa ja nuorisoa halveksimaan toisia
kansoja ja "alempia" rotuja.
Mutta Burroughs*n kirja osoittaa selvän
tien j a ulo^ääsyn tähän sekasortoon;
ratkaisu ei tosin ole uutuudella
pilattu, mutta sellaisenaankin palvelee
varmasti niitä pyrkimyksiä, joita se on
asetettu palvelemaan. Billyni tarina s i vuaa
erästä maatilaa. E l Orobon ran-choa,
joka sijaitsee rauhattomassa Meksikossa
ja jonka omistaa eräs amerikkalainen
miljonääri. Olot maatilalla ovat
epävakaiset ja tämä aiheuttaa hermostuneisuutta
maatilan omistajassa, joka
on saapunut tarkastamaan tiluksiaan.
Hyvin kuvaava on maatilan omistajan
ja tilanhoitajan välinen lyhyt keskustelu:
— Asemamme näyttää perin vakavalta,
sir — en ymmärrä, m"tä lempoa
varten tulitte tänne.
— En minäkään, Garyson, myönsi
päämies. Mutta täällä nyt olen ja meidän
on käännettävä kaikki parhain päin.
Kdco mellakka saattaa asettua — niin
on käynyt ennenkin — j a ehkä kuukauden
perästä.
— Nykyisestä sekasorrosta ei tule
loppua, ennenkuin raidallinen tähtilip-pu
hulmuaa Chihuahuan yläpuolella,
jupisi Caryson äreästi.
Tähän ei liene paljoakaan lisättävää.
Ajatus on melko selvä: luoda pohjaa
Amerikan imperialismin laajentumis-r
pyrkimyksille, osoittaa, että koska muut,
alempicotuiset kansakunnat eivät pysty
-huolehtimaan itsestään, niin amerikkalaisten
pitää puuttua asiaan, laikkapa
vain omien miljoonamiestensä turvallisuuden
vuoksi.
Mutta vieraita maita valloitettaessa
joudutaan helposti käyttämään aseita,
kun kansa ei halua alistua vieraan komentoon.
Tämänkin seikan on kirjan
tekijä ottanut huonuoon. Ihannoimalla
"sankarinsa" väkivaltaisia taipumuksia
hän asettaa ne myös lukijan ihanteiksi.
Meksikkolaisen elämä ei tiissä kirjassa
tunnu olevan minkään arvoinen. Tästäkin
eräs pieni paljastava näyte:
"Noustuaan pystyyn hän lähti juoksemaan
kuivuneen joen uomaa ylöspäin,
syöksähdellen mutkaisissa kaarroksissa,
kehnosta suojapaikasta toiseen.
B i l ly Byrne meni rotkon reunalle ja vei
karabiinlnsa poskelleen. Häneii kasvon?
sa hehkuivat, silmät säkenöivät, ja
säännöllisillä kasvonpiirteillä väikkyi
hymy.
— Tämä on elämää! hän huudahti
ja veti liipasinta.
Alhaalla oleva mies, joka juoksi henkensä
edestä kuin säikytetty jänis, kellahti
vatsalleen . .
Todella innoittava hetki paljastavalle
hymylle ja amerikkalaiselle elämänkäsitykselle.
Kirjasta voisi poimia monia muita
samanlaisia esimerkkejä, jotka oso*t-tavat,
miten länsimainen "kirjallisuus"
tottelee sotaa valmistelevien isäntiensä
ääntä. Kysymyksessä oleva kirja kuuluu
ajanvietekirjallisuuden luokkaan,
joka tekijän nimen suojassa varmasti
lev'ää suuressa määrin meilläkin poikien
ja tyttöjen keskuuteen, jotka eivät
pysty erottamaan jyviä akanoista, vaan
imevät siten itseensä sodanvalmisteli-jain
sekoittaman myrkkyfceitoksen, jolla
saattaa olla tuhoisia seurauksia. Siitä
syystä on tällaista kirjallisuutta vastaan
käytävä päättävää ta'stelua, on
paljastettava niiden kaupittelemien aatteiden
halpahintaisuus ja vaarallisuus.
Tee Terä-lehdessä.
kaisella heistä on ollut, ennenkuin edes
esikoisteos on'nähnyt päivänvalon. Ja
monilla Idrjallisen "kärpäsen" saaneilla
ei ole ollut alkuaan riittävästi {K>hjalas-tia
työhönsä. Ja sen ponnistaminen,
kirjallisen laivansa täyttäminen, on k y synyt
aikaa ja ennoikarkkea sitkeyttä.
Akateemiset, korkeimmatkin oppiar-vot,
ovat Hionen kirjailijan sädekehänä.
Mutta se ei myöskään yksinään riitä
luovassa kirjallisessa työssä, siinä pitää
olla rinnalla ihmistuntemusta, kokemuksia
elämästä ja paljon muuta.
Monta kirjallisesti tuttua henkilöä
olen tavannut tässä K A I L A A S T A M E -
RILUOTOON-teoksessa. Olenkin sen-vuoksi
enimmän nauttinut heidän e\V
mänsä kuvauksista, ovat kuin paljon lä
heisenunät heitä, joiden nimet ja teokset
ainoastaan tunnen yksinomaan kirjallisista
mainostuksista.
Tietysti olisin hyvin halukas lukemaan
jokaisen teoksen, ainakin esikoisteoksensa,
mutta siilienkään eivät mahdollisuudet
riitä.
Suomessa harrastetaan nykyisin runsaasti
elämäkertatuotantoa ja julkais»
taan vanhempien kirjailijain koottuja teoksia.
Äskettäin tutustuin M I N NA
C A N T H I N elämäkertaan ja myöskin
teokseen. M . ^ T I L D A W R E D E N elämästä.
Molemmat erittäin mieltäkiin-nostavia
j a opettavaisia.
Ihmisen elet>'stä elämästä, köyhän }&
rikkaan, kirjailijan tahi käytännön i h misen,
löytää runsaasti elämänarvoja ja
monia esimerkkejä, jotka voivat olla
merkkivaloina vaeltaessa aikakautemme
kuohuvissa elämänmyrskyissä. —
Toivottavasti suomenkielinen kirjallisuus,
kaunokirjallisuus y.m. löytää runsaasti
uusia lukijofta Atlantin tällä puolen.
errat
Kirj. H. Mattson
1;/' I R J A L L I S U U T T A harrastavalle
- 1 1 'ihmiselle on mielenkiintoista lähemmin
tutustua kirjailijoihin, niihin
luoviin voimiin, jotka ajatuksensa ja
tunnelmansa ovat vuodattaneet teoksiinsa.
' Suomenkielisen uudemman kaunokirjallisuuden
tuottajapolvi elää parhaillaan
virkeää luomiskauttaan. Syntyy
teoksia elämän eri aloilta, kuvaten sitä
elämää, jota kirjailija parhaiten tuntee,
jota hän on elänyt, jossa sydän on yhä
kiiimi . . .
Suomalaisen kirjallisuuden luoviin
henkilöihin, keski-iän ja sitä nuorempaan
polveen, olen äskettäin tutustunut
KAIL-AASTA IMERILUOTOQN-teok-sen
kautta.
W. S. O. Y : n Kustannusliike on laa-jassa,
kuvitetussa teoksessa — julkaistu
1947 — tuonut yleisön eteen yhdeksänkymmentä
kirjailijaa, jotka ovat omakohtaisesti
kuvanneet itseään ja harrastuksiaan,
elämäntyötään ja tähänastisia
kirjallisia saavutuksiaan. Vain muutamat
näistä sanan sankareista ovat manalle
menneet, poistuneet luovan työnsä
äärestä.
Olisi turhaa yrittää tässä pinnallisessa,
lyhyessä katsauksessa kertoa erikseen
heistä. Teos on jokaisen kirjallisuuden
ystävän itse luettava. Muutamia
havainnolta voimme sentään kirjailijapiiristä
tehdä.
Teos edustaa henkisen työn tekijöitä,
naisia ja miehiä, yhteiskurman kukkuloilta
sen laaksoihin asti, kuvannollisesti
sanottuna. Elämänuran valinta on
myöskin heillä sangen monipuolinen.
Vain osa kirjailijoista on "vapaita kirjailijoita",
henkilöitä, joiden ainoana työnä
on kirjoittaminen.
Mutta suurin osa tarvitsee elämäänsä
enemmän tuloja mitä kirjailijan palkkiot
edellyttävät.
Mielenkiintoista on elämänkertaku-
\'auksista tutustua niihin "haaveiluihin",
ponnistuksiin ja aherrukseen, joita jo-
Lauantaiha, elokuun 4 päivänä, 1951
sitä tsihtm lumalakin
Eräs wieniläinen kauppias on haastanut
oikeuteen VVienin kaupunginmuseon
saadakseen takaisin museolle jokin aika
sitten lahjoittamansa korvarengasparin.
Kauppias nimittäin löysi korvarenkaat
kaivaessaan pohjaa uudelle huvilalleen.
Löydön tapahduttua käänteli kauppiaan
nuori rouva korvarenkaita hyppysissään
ja työnsi ne halveksivasti (miehelleen. Ja
kauppias kiikutti löytönsä museoon.
Mutta asia sai hieman toisen käänteen,
kun museossa todettiin korvarenkaat
perin arvokkaiksi, sillä ne olivat
vanhaa Rooman vallan aikuista tavaraa
ja siinä sivussa todettiin, että kauppiaan
uuden huvilan pohja oli jonkin roo-malaisvainajan
viimeinen lepopaikka.
Haudasta löytyi nimittäin vielä muutamia
helmiä ja hopeinen hiusneula.
Kauppiaan rouva punnitsi mielessään
asiaa ja tunsi — sen jälkeen kun julkisuudessakin
oli todettu samaisen korva-rengasmallin
muutaman tuhannen vuoden
jälkeen olevan viimeistä muotia —
voimakasta halua korvarenkaiden omistukseen.
Itävallan lain mukaan löytäjällä
on täysi omistusoikeus ja niinpä
kauppias rouvansa painostuksesta meni
kärjille, sillä mitä nainen tahtoo, sitä
tahtoo myös hänen miehensä.
Mutta Wienin museoviranomaiset olivat
toista mieltä ja väittivät, että kauppias
oli omasta vapaasta tahdostaan tyrkyttänyt
löytöä.
Oikeus oli pahassa välikädessä, mutta
ratkaisi asian toistaiseksi lykkäämällä
jutun pitkällä tähtäimellä ja toivoen
korvarengasmuodin tällä välin muuttuvan.
S i v u 3
V" t ' '
1 1
1 f^'--
X '
" f. }
-''yii' l 'a mi
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-08-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510804 |
Description
| Title | 1951-08-04-03 |
| OCR text | idesja niin tärkeä! lila toimeen. Ke:-^ kuten vanhaan ai-^i :u5 on tärkeä osai Kertoa sen synty-f jen, ei separaatto-l; ravalUsestihan 03 sitä, kunnes tulee lainen täydentäjä, raattorin varsinai-aalainmaassa, joy oli peräisin Rans-dirtynyt Ruotsiin. aniikkaan, ja tul-opintojaan teknil-nööriksi. Mutta ien oU tyydyttätä oksen varastossa, p^ojille ja kaivor aikan erään insi-ät hänen-tietooia m, jonka vuoksi n Lundin yllopis-f i l . tohtoriksi. t opintomatkalle pon valmistusta, erustaa Faluniin limitettiin. Njl n. hän keksi gal-valmistettiin te- Rerusti myös la-luutamia vuosä pailu niin anka-rsf suuria talou-ran pyörivät sea nen suurimpaan Eri maissa oli saamiseksi niai- Lefeld-niminea skipakoisvoiman utteellinen, saa-laan. Tulokse-amielinen mies, Iin ostettavaksi i , että saksalai-änellä. Laite oli see erottajaa, astausta, katso: listamaan sepa-i, ja Lavalin öli Hän suoritti .eita, kun eräät 1. >araattori, jota kuitenkin erä5 ain tietty maa-tori oli pysäy-vain 20 litraa it, niin Lava! ien onnistuikin )ka kä\-i jatku-aniä oli raken- , m}'ös tärkein, meijeritoimb-ahansa. on ti- Tämän s^ omaa. Erääi'^ Tiä ei pitkälä-li l.SOO km-J- :kin, saavatk' nenestyttyäin 1 j a vaimiif" separaattorien ;t työhuoneei ausivalmiiti^^ laajennetta^ etupäässä ^n, Suomeen. 4». o * ED G \ R Rice Burroughs, kmiluisan Tarzanir t.kijä, on tunnettu ajan-vietekirjailija- joaka teoksia luetaan pai-- ion Hänen Tarzan-kirjansa.ovat saaneet suuren ystäväpiirin poikien ja tyttöjenkin keskuudessa,^oska n i i s ^ on nijon sellaista, m&ä k i ^ o i t t a a nuor-ten mielikirvitusta. Outo j a . tuntematon maa, salaperäinen j a vilU Afrikka avautuu niissä nuorten lukijain silmien eteen. Mielikuvituksellis-a ja suurelta osalta täysin todellisuuden vastaisiakin tapahtumasarjoja vyöryy lukijan mielikuvitukseen. Nuorella lukijalla, ei ole kuitenkaan arvostelukykyä, hän ottaa kaiken totena ja muodostaa usein myös käsityksensä näistä ma-sta täUaisen k i r jallisuuden pohjalla. Täten aikaansaa tämä lastenkirjallisuus nuoren "'maail-manvalloittajan" mielessä monia har-hakm- itelmia, jotka elävät, ja vaikuttavat siellä kenties läpi elämän. Edgar Rice Burrougs o n julkaissut myös monia muita ajanv^etekirjoja, joiden elämänpiiri on yhtä mielikuvituk- • sellinen ja epätosi. Niitäkin luetaan paljon, koska ne tarjoavat seikkailuja jännitysnälkUiselle lukijakunnalle. A i van äskettäin on Suomen maaperällä alkanut seikkailla uusi Burrofughsin san-karityyppi, Billy Byrne, Chicagon sa-kilainen, joka on viettänyt nuoruutensa kuuluisan kaupunkinsa laitamilla, Grand Avenuen ja Lake Streetin kapakkapiirissä. Siellä hän oppi varastamaan ja tappelemaan, kuten ainakin sakilainen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tavallinen kaupunkien kasvatti, työFäis-kodista lähtöisin oleva poika tunne sympatiaa tätä "sankari"-tyyppiä kohtaan, sehän lienee ollut kirjailijankin tarkoitus. Mutta mitä tällainen poika oppii Billy Byrneltä? Ottakaamme muutama esimerkki sarjan toisesta osasta, kirjasta "Billy ja etsivä", joka on ilmestynyt suomeksi Kariston kustannuksella. Tässä kirjassa kerrotaan Billyn paluusta Chicagoon, josta hän oli paennut epäiltynä erääseen murhaan, jota hän ei ollut tehnyt. Palattuaan kotikaupunkiinsa hänet tuomitaan vankilaan, mutta matkalla sinne hän karkaa. Tästä johtuu kirjan juoni: eräs etsivä ajaa takaa Billyä, joka pakenee tätä toiselle puolen rajaa, Meksikkoon. Tämän aiheen puitteisiin on mahdutettu muutamia jännittävä tilanteita, Vernan romantiikkaa ja rakkautta J a tietysti myös kirjan tekijän omaa yhteiskuntafilosofiaa. , Kirjan tapahtumat liikkuvat ajassa, jolloin Meksikon sisäisessä elämässä tapahtui voimakasta kuohuntaa. Niinpä sitten kirjassa kuvataankin koko Meksikon yhteiskunnallinen elämä täysin OH perustettu Separator-niminen yh-jc- nka johtajaksi valittiin eräs etevä liikemies, n i i n että Laval saattoi an- ^utya pelkkiin tutkimistöihin. Talou-aelliset vaikeudet olivat häipyneet, jo-ten l a v a l vain kokeili uusien keksintöjen kimpussa. Niinpä hän keksi lypsykoneen, vaikka se vasta myöhemmin paasi suosioon ja sai käytännöllisen mer- «^«yksen. Edelleen hän keksi ns. voi-f; aseparaattorin, joten päästun käsin- &iertärnisestä. Toinen La\alin suurkeksintöjä oli o>Tyturbiinin akselin joustaminen, mi- ^ suuresti helpotti turbiinin käyttöä. — Lava: kuoli V . 1913. Klo. . sekasortoi^ssa tilassa. Ja mikäli lukija ^saa käsityksen, johtuu tämä; kaaos ^ i i - tä, että Meksikon asukkaat eivät pysty . itse hallitsemaan ja järjestämään maansa asioita. Jonkinlaisen käsityksen tämän maan asukkaitten tyhmyydestä saa, , kun vertaa heitä kirjan päähenkilöön, B i l l y Bymeen. Vaikka Billykin on kuvattu kirjassa hieman yksinkertaiseksi j a tyhmähköksi — tottakai, koska hän ei kuulu "yläluokkaan"! — niin monta vertaa alemmalle tasolle jäävät mek-sikkolaiset. Billy käsittelee heitä kuin nukkeja, eivätkä nämä alkuasukasparat luonnollisestikaan pysty antamaan hänelle mitään vastusta. Tämän tarkoitus on selvä: täten yritetään kasvattaa kansaa ja nuorisoa halveksimaan toisia kansoja ja "alempia" rotuja. Mutta Burroughs*n kirja osoittaa selvän tien j a ulo^ääsyn tähän sekasortoon; ratkaisu ei tosin ole uutuudella pilattu, mutta sellaisenaankin palvelee varmasti niitä pyrkimyksiä, joita se on asetettu palvelemaan. Billyni tarina s i vuaa erästä maatilaa. E l Orobon ran-choa, joka sijaitsee rauhattomassa Meksikossa ja jonka omistaa eräs amerikkalainen miljonääri. Olot maatilalla ovat epävakaiset ja tämä aiheuttaa hermostuneisuutta maatilan omistajassa, joka on saapunut tarkastamaan tiluksiaan. Hyvin kuvaava on maatilan omistajan ja tilanhoitajan välinen lyhyt keskustelu: — Asemamme näyttää perin vakavalta, sir — en ymmärrä, m"tä lempoa varten tulitte tänne. — En minäkään, Garyson, myönsi päämies. Mutta täällä nyt olen ja meidän on käännettävä kaikki parhain päin. Kdco mellakka saattaa asettua — niin on käynyt ennenkin — j a ehkä kuukauden perästä. — Nykyisestä sekasorrosta ei tule loppua, ennenkuin raidallinen tähtilip-pu hulmuaa Chihuahuan yläpuolella, jupisi Caryson äreästi. Tähän ei liene paljoakaan lisättävää. Ajatus on melko selvä: luoda pohjaa Amerikan imperialismin laajentumis-r pyrkimyksille, osoittaa, että koska muut, alempicotuiset kansakunnat eivät pysty -huolehtimaan itsestään, niin amerikkalaisten pitää puuttua asiaan, laikkapa vain omien miljoonamiestensä turvallisuuden vuoksi. Mutta vieraita maita valloitettaessa joudutaan helposti käyttämään aseita, kun kansa ei halua alistua vieraan komentoon. Tämänkin seikan on kirjan tekijä ottanut huonuoon. Ihannoimalla "sankarinsa" väkivaltaisia taipumuksia hän asettaa ne myös lukijan ihanteiksi. Meksikkolaisen elämä ei tiissä kirjassa tunnu olevan minkään arvoinen. Tästäkin eräs pieni paljastava näyte: "Noustuaan pystyyn hän lähti juoksemaan kuivuneen joen uomaa ylöspäin, syöksähdellen mutkaisissa kaarroksissa, kehnosta suojapaikasta toiseen. B i l ly Byrne meni rotkon reunalle ja vei karabiinlnsa poskelleen. Häneii kasvon? sa hehkuivat, silmät säkenöivät, ja säännöllisillä kasvonpiirteillä väikkyi hymy. — Tämä on elämää! hän huudahti ja veti liipasinta. Alhaalla oleva mies, joka juoksi henkensä edestä kuin säikytetty jänis, kellahti vatsalleen . . Todella innoittava hetki paljastavalle hymylle ja amerikkalaiselle elämänkäsitykselle. Kirjasta voisi poimia monia muita samanlaisia esimerkkejä, jotka oso*t-tavat, miten länsimainen "kirjallisuus" tottelee sotaa valmistelevien isäntiensä ääntä. Kysymyksessä oleva kirja kuuluu ajanvietekirjallisuuden luokkaan, joka tekijän nimen suojassa varmasti lev'ää suuressa määrin meilläkin poikien ja tyttöjen keskuuteen, jotka eivät pysty erottamaan jyviä akanoista, vaan imevät siten itseensä sodanvalmisteli-jain sekoittaman myrkkyfceitoksen, jolla saattaa olla tuhoisia seurauksia. Siitä syystä on tällaista kirjallisuutta vastaan käytävä päättävää ta'stelua, on paljastettava niiden kaupittelemien aatteiden halpahintaisuus ja vaarallisuus. Tee Terä-lehdessä. kaisella heistä on ollut, ennenkuin edes esikoisteos on'nähnyt päivänvalon. Ja monilla Idrjallisen "kärpäsen" saaneilla ei ole ollut alkuaan riittävästi {K>hjalas-tia työhönsä. Ja sen ponnistaminen, kirjallisen laivansa täyttäminen, on k y synyt aikaa ja ennoikarkkea sitkeyttä. Akateemiset, korkeimmatkin oppiar-vot, ovat Hionen kirjailijan sädekehänä. Mutta se ei myöskään yksinään riitä luovassa kirjallisessa työssä, siinä pitää olla rinnalla ihmistuntemusta, kokemuksia elämästä ja paljon muuta. Monta kirjallisesti tuttua henkilöä olen tavannut tässä K A I L A A S T A M E - RILUOTOON-teoksessa. Olenkin sen-vuoksi enimmän nauttinut heidän e\V mänsä kuvauksista, ovat kuin paljon lä heisenunät heitä, joiden nimet ja teokset ainoastaan tunnen yksinomaan kirjallisista mainostuksista. Tietysti olisin hyvin halukas lukemaan jokaisen teoksen, ainakin esikoisteoksensa, mutta siilienkään eivät mahdollisuudet riitä. Suomessa harrastetaan nykyisin runsaasti elämäkertatuotantoa ja julkais» taan vanhempien kirjailijain koottuja teoksia. Äskettäin tutustuin M I N NA C A N T H I N elämäkertaan ja myöskin teokseen. M . ^ T I L D A W R E D E N elämästä. Molemmat erittäin mieltäkiin-nostavia j a opettavaisia. Ihmisen elet>'stä elämästä, köyhän }& rikkaan, kirjailijan tahi käytännön i h misen, löytää runsaasti elämänarvoja ja monia esimerkkejä, jotka voivat olla merkkivaloina vaeltaessa aikakautemme kuohuvissa elämänmyrskyissä. — Toivottavasti suomenkielinen kirjallisuus, kaunokirjallisuus y.m. löytää runsaasti uusia lukijofta Atlantin tällä puolen. errat Kirj. H. Mattson 1;/' I R J A L L I S U U T T A harrastavalle - 1 1 'ihmiselle on mielenkiintoista lähemmin tutustua kirjailijoihin, niihin luoviin voimiin, jotka ajatuksensa ja tunnelmansa ovat vuodattaneet teoksiinsa. ' Suomenkielisen uudemman kaunokirjallisuuden tuottajapolvi elää parhaillaan virkeää luomiskauttaan. Syntyy teoksia elämän eri aloilta, kuvaten sitä elämää, jota kirjailija parhaiten tuntee, jota hän on elänyt, jossa sydän on yhä kiiimi . . . Suomalaisen kirjallisuuden luoviin henkilöihin, keski-iän ja sitä nuorempaan polveen, olen äskettäin tutustunut KAIL-AASTA IMERILUOTOQN-teok-sen kautta. W. S. O. Y : n Kustannusliike on laa-jassa, kuvitetussa teoksessa — julkaistu 1947 — tuonut yleisön eteen yhdeksänkymmentä kirjailijaa, jotka ovat omakohtaisesti kuvanneet itseään ja harrastuksiaan, elämäntyötään ja tähänastisia kirjallisia saavutuksiaan. Vain muutamat näistä sanan sankareista ovat manalle menneet, poistuneet luovan työnsä äärestä. Olisi turhaa yrittää tässä pinnallisessa, lyhyessä katsauksessa kertoa erikseen heistä. Teos on jokaisen kirjallisuuden ystävän itse luettava. Muutamia havainnolta voimme sentään kirjailijapiiristä tehdä. Teos edustaa henkisen työn tekijöitä, naisia ja miehiä, yhteiskurman kukkuloilta sen laaksoihin asti, kuvannollisesti sanottuna. Elämänuran valinta on myöskin heillä sangen monipuolinen. Vain osa kirjailijoista on "vapaita kirjailijoita", henkilöitä, joiden ainoana työnä on kirjoittaminen. Mutta suurin osa tarvitsee elämäänsä enemmän tuloja mitä kirjailijan palkkiot edellyttävät. Mielenkiintoista on elämänkertaku- \'auksista tutustua niihin "haaveiluihin", ponnistuksiin ja aherrukseen, joita jo- Lauantaiha, elokuun 4 päivänä, 1951 sitä tsihtm lumalakin Eräs wieniläinen kauppias on haastanut oikeuteen VVienin kaupunginmuseon saadakseen takaisin museolle jokin aika sitten lahjoittamansa korvarengasparin. Kauppias nimittäin löysi korvarenkaat kaivaessaan pohjaa uudelle huvilalleen. Löydön tapahduttua käänteli kauppiaan nuori rouva korvarenkaita hyppysissään ja työnsi ne halveksivasti (miehelleen. Ja kauppias kiikutti löytönsä museoon. Mutta asia sai hieman toisen käänteen, kun museossa todettiin korvarenkaat perin arvokkaiksi, sillä ne olivat vanhaa Rooman vallan aikuista tavaraa ja siinä sivussa todettiin, että kauppiaan uuden huvilan pohja oli jonkin roo-malaisvainajan viimeinen lepopaikka. Haudasta löytyi nimittäin vielä muutamia helmiä ja hopeinen hiusneula. Kauppiaan rouva punnitsi mielessään asiaa ja tunsi — sen jälkeen kun julkisuudessakin oli todettu samaisen korva-rengasmallin muutaman tuhannen vuoden jälkeen olevan viimeistä muotia — voimakasta halua korvarenkaiden omistukseen. Itävallan lain mukaan löytäjällä on täysi omistusoikeus ja niinpä kauppias rouvansa painostuksesta meni kärjille, sillä mitä nainen tahtoo, sitä tahtoo myös hänen miehensä. Mutta Wienin museoviranomaiset olivat toista mieltä ja väittivät, että kauppias oli omasta vapaasta tahdostaan tyrkyttänyt löytöä. Oikeus oli pahassa välikädessä, mutta ratkaisi asian toistaiseksi lykkäämällä jutun pitkällä tähtäimellä ja toivoen korvarengasmuodin tällä välin muuttuvan. S i v u 3 V" t ' ' 1 1 1 f^'-- X ' " f. } -''yii' l 'a mi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-08-04-03
