1953-08-15-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
oia h3x]ii^ ajaa, se härjistä pu-tavataan
sanoa. Eletdmefnsrai-
^ maailmansodan puol*väHn ai-jolloin
seikkailuhaluisena porka-ijans
karkasin kotoa. Ripailtuani äi-
S32vuin eräälle. suonaalaiselle far-jkalle
aavikolla. 'Mutta kun olin
-"15 vähän liian nuori ja kelvottoman
5koine-i. ^" tahtonut saada t\-ötä.
linulle neuvottiin, että etempänä oli
i u pätsärifarmari, joka olisi ehkä ha-jtsmmut
ottamaan työhön. No, mi-
5 muiita kuin menin miehen puheille
saiii'5in työn.
£n enää muista, minkälainen palkka-
-imus oli. -Äijä lähti näyttämään,
liä nutin farmikalu oli. Hevosia en
ivt niissään, joten kys3fHii että mis-liänöi
hevosensa ovat^^'^^
-tsonjaan'V sanoi ferniSMri ja .vd
at pE2aarakeniiukselle> jokai «olr raken-ttu
preeriturpeesta —r- kafkki, pait
j^Iiöt. AukaistoampM öyefi,^ e^^
t mitään hevosia>: mutta pitkäii
[yinajohärkiä, kuusi k^ Äijä
JtätI kieron niiköisenä inii^
tt^önut sanäa^ te^
"•t^'pakoon. (Min k^jfllä
pettävän, miktä en useam^
aikaa. Kai ä^ä a r i ^ $ s i l ^^
sfe sanoi, että viid^lä^: iörjäUä vam
^taan ja kuudes oiakaikiBiit varalta,..
:jo^u ajokkaista tekee lakph^ Härkää
el kärsi liikaa kTaiiriiuutta ja jos
: kerran heittää kynsilleen, niin siinä
'auta piiska eikä iiaikääny tulin sen
upmaamaan. ; : * -
No niin; tuli seuraava aanau ja keHo
eljältä paanaan.. Äijä sanpi, että här-lä
täytyy työntää aamulla alkaisin ja
myphään, keskipäivän ne saavat
11a paanassa ja minäkin saan silloin
akkua, jos haluan. Häfkiä ei ensi päi-tarvittu
kuin neljä. Kyllä se oli
'dasta touhua. Olin jonkun - kuullut
iisastelevan, että jos voi vuoden ajaa
arjilla kiroamgittaj- niin pääsee papik- ,
i. En tiedä.Lmiten se lienee, ihutta mi-ulta
aLnakin tuli kirouksia ja taisi sii-tuUa
jo vähän itkuakin. Mutta se
;i auttanut, härjät kulkivat omaa me-ja
ellei piiska aina heilunut, niin
MukuI ana maailtnalla
•va, sillä jos ne olisivat saaneet vksin
mennä vesipaikaUe, olisivat ne olleet
siellä koko päivän.
Eräänä aamuna oli kova tuuli ja tuhrasi
vaiän vettäkin. Olisin ollut ha-
Iqsta siellä, mutta farmari tuumi, että
ei siitä taida sen suurempaa sadetta
tulla ja jos tulee, niin pääsenhän sieltä
pois. Ensimmämen kierros meni pois
tiehensä, mutta toisella säfkji piiska ja
se oli niinkuin härjät olisivat sen heti
tienneet. Xe alkoivat pysähdellä kaikesta
kiroilemisestani huolimatta. Ajattelin,
että jos jotenkin pääsisin pellon
toiseen päähän, niin kai ne riivatut ko-tim
päin paremmin.tulisivat. Kun olin
huutanut pneni käheäksi, niin päästiin
sitä lopulta pellon toiseen päähän, mutta
nyt olinkin saanut härjillä ajamisesta
kyllikseni;- Päätin ottaa aikani ja antaaj
farmarin kiroilla se loppu kesanto härkineen.
'
- -Tarkastelin vanhain tavarain kaupan
ikkunasta Edmontonissa kaksimistä-haitaria.
Juutalamen tult ulos jä pyysi
minua sisälle. Hän kysyi, että haluanko
ostaa iiaitarin. 'Minulla ei ollut ai-
-komuksena ostaa sitä, mutta kysyin.
• saisinko sillä vähän soittaa. Olin nimittäin
pikku pojasta saakka soittanut
kaksirivistä, joten osasin sitä kä3rtellä.
Pian keräytyi paikalle pari kolme mies-rtä
jä kuulin puheesta heidän olevan
ruotsalaisia. Vksi miehistä Tcehoitti
minua lähtemään heidän matkaansa ja
ottaa haitari mukaan. Sanoin, että se
on kauppiaan omaisuutta, i^Iies alkoi
kysellä, että paljonko haitari maksaa ja
eihän se-kallis ollut. Ei muuta kuia haii-tari
olalle ja ruotsien matkaan.
Saavuimme heidän asunnolleen, joka
oli ruotsalainen "ruuminkitalo". Siellä
oli menossa suurfet juömihgit, oli näes
viinieinen f^ivä, että kapakat ja a iina-kaupat
olivat auki, alkoi nimittäin
kieltolakiaika. En ollut vielä «väkijuomia
maistellut, joten en kaikesta täryllä
ne juuttaat saattoivat pysähtyä joilusta huolimatta ottanut kuin yhden
okonaan. pullon olutta.
Tulivathan ne kaurat lopulta kylvetä
saisikaan. Sitten hän'vielä kyseli,
osaanko pelata korttia. Sanoin osaavani
koiraa ja kasinoa, mutta ei hän niitä
pelejä tarkoittanut, vaan^^pökkaa". Sanoin,
etten osannut sellaista peliä. Nyt
hän tunnusti olevansa ammattipeluri ja
menee kämpälle sen lakia, kun siellä on
juuri tilipäivä ja kämpällä tapaa aina
silloin olla hyA^ät pelit käN^rinissä. Jos
vähän haluan häntä auttai lupasi häh
minulle osan voittosaaliistaan Kyselin,
miten voisin olla apuna ja hän selitti,
ettei minun tarvitse muuta tehdä kuin
olla kiertävänä ^'takapiruna'' ja koettaa
nähdä toisten pelurien «hooUkor-tit*.
Hän myöskin selitti, että tiedonannot
tapahtuisi sormimerkeillä. Mietin
vähän aikaa, mutta eiväthän ne 15-vuo-tiaan
moraalikäsitteet paljoa paina, ja
niin lupasin tehdä parhaani. Hän selitti
vielä ,että meidän on esiinnyttävä
aivan tuntemattomina, toisillemme, etteivät
miehet huomaa mitään. ,
Sainkintyön ja eihän se raskasta p}-
lut, kun kolme "svampparia" oli yhtä
tiimiä vartan. Kaveri pelasi Jltaisin ja .
minä ölin kiertävänä "takapiruna", kuten
sopimukseemme kuului. Kun oli
oltu kämpällä muutama T^ivä, alkoi
korttipeli lamaantua ja eräänä iltana
kaveri sanoi, että seuraavana aamuna
kuitataan ja lähdetään Dakotaan elonkorjuuseen.
Vilj^korjuun aika olikin
juuri tulossa ja kaveri Selitti, että siellä
voimme menetellä samalla tayalla.
Ei siis muuta kuin takaisin kaupunkiin
ja odottamaan iNorthern Pacificin
tavarajunan tuloa. ^ Kaveri lupasi antaa
minulle osuuteni voitoistaan, inut-ta
vain sitä mukaa kuin tarvitsen, sillä
on kaikenlaisia huijareita, jotka pian
poikanulikan puijaavat. Pian se tuli
kyyt^hevonen ja päästiin lähtemään. '
Seuraavana päivänä olimme Nisula-nimisellä
paikkakunnalla /Montanan
valtiossa. -Kaveri sanoi, että tässä ollaan
tämä päivä, sanoi haluavansa tiedustella,
miltä kuulostaa aavikolta, sillä
ainahan sitä tapaa jonkun kulkurin parhaillaan lännen metsätyöläisten jär-kaksi"
ja sen takahuoneessa oli tavaili-sesti
aina korttipeli käynnissä. Minua
ei päästetty sellaisiin paikkoihin, joten
töllistelin kaupungilla aikani kuluksi,
Aikani kaupunkia katseltuani päätin
käydä uudemman kerran tuossa aamull
i s e t paikassa. Kävelin niinkuin muina
miehinä, kun eteeni ilmestyi kapu-lajussi^\
jo!;a alkoi tiukata ikääni. Sanoin
olevani 22 vuoden ikäinen, mutta
hän ei uskonut, vaan otti minua kädestä
kiinni, vei owlle ja varoitti toisten
tulemasta.
'Myöhemmin tapasin kaverin ja kerroin
häneUe-seikkailuni. Hän vain nauraa
hörähti. 'Hän kiprtoi kuulleensa, että
oli turv^ailisempaa pysytellä poissa
Dakotan aavikoilta sUlä kertaa. OH ni-mittain
kesä v, 1916, jolloin HVIV järjesti
kulkut>'öläisiä ja jos rahtrjunalla
aikoi maULustaa^X)^
ta touhua. i?oU
dessä vaiäidissa olevasta junasta alas
ja jos et ollut union niies, etkä luvannut
edes j^^yäkään, niin k
ta oli ^itö honuiiasta apua, $illä silloin
sarvat elönkoi^uutyö^^t ensi keirah
jonkinlaisen rajan päiy^^ pituudelle.
Ennen heidän päivänsä pli pimeästä pimeään^
jSanioin; tulv myöskin |Mifein-lainen
yleinen i ^ l l ^ ^^
kin ennen pii se, mitä naapurikin mäk-
SOI.
Niin sitten taas eräänä päfvänä painumme
odottamaan rahtijunaa. Nyt
piti ottaa kiinni Chiago—MUwaukeen .
rähtijuna. Kuljimme poikki Montanan
aina Idahon valtion länsibsaan. St. Ma-ry-
nimessä paikassa jäimme pois. Kaveri
sanoi siitä lähtevän sivuradan etelään,
jossa on tukkikämppiä.
Töitä oli saatavana ja niin pääsin
taas oksia karsimaan. Korttipeli oli kaverin
mielestä liian pientä, joten hän halusi
muuttaa. En enää halunnut lähteä
minnekään johonkin arkaan, joten teimme
eron. Karsiskelin tukkeja tilin
kauan, että alkoivat syksyn sateet, joi- '
loin otin aikani ja ajoin ripakyydillä
poikki Casket-vuoristön länsirannikolle.
Juuri ennen Seattleen päästyäni oli
ollut se työväenliikkeessä tunnettu Eve-rettin
verisunnuntai. I\VW kävi juuri
ivksl ja sitten alljoi kesannon kyntö.
Vako oli mailin mittainen jä nyt täytyi
11a jo viisi härkää, kun aura oli kaksi-cbjainien.
Vastatuuleien ajettaessa här-suusta
valui aina jotain ja.se tuli
tuulen mukana ajurin kasvoille ja vaatteille;/
Mutta vaarallisempaa Pii se, et-jos
ajurin edessäoleva härkä - sattui
Äemään, niin silloiii tiili edestä ja
takaa. ...
'Mutta menihän se aika hiljalleen
«eenpäin ja dkoi jo olla kuiimiä
Siiloin ne juuttaat rjaostäytyivät aina
^fiastialle, mikä oli kodin puoleisessa
fea peltoa. Ei simä auttanut vas-
^ rimpuilla. Niitä oli aina seuratta-
Iti, vaikka Faari nim meille uskotti.
%bkYlän täti puhuu Eteläpöhjan-
^ murretta ja tämä täti puhui hyvm
«nmsta suomenkieltä.-Ei anneta Faa-
»ui meitä narrata. J V ~
^ oli kaikkein pahinta, e t tä tn saa-
« I niissä Liekin kirjeenvaihtajien
J«&tsuissa läsnä. -Näin eii voinut
«^ta heitä. Se on sfllä taalla, että
*»n ihminen on kaukaa kotoisin, niin
» l ä h t e ä kesken juhlia kotiinsa,
» h a u s k a oli sentään tavata Faari
olikm päätarkoitus. Toivoisin
toisenkin kerran tapaavam
^ ja että tapaaminen kestäisi pi-
?!»^.ai^^ ^" [
f Ä j v a i n Faari ja/Mrs^^l^^
^ % a n matakan takaa taiinfr jiUiK-En
ehtmyt näkemään matka-
^ ^ ^ r kun tämä elämä on
^:^^eellistä.
"•^^-aa jatkoa!:- ; , 3 : - ;
Olin riiponut peliäni lähelle puolta
yötä, kun sisään painui suuri äijän ruho.
Hän huomasi heti minun olutpulloni,
joka oli vieressäni lattialla. En ollut
siitä vielä paljoakaan ryypännyt. Tuli^
ja käänsi takin rintamustaan ja näytti,
että hän on salapoliisi. Hän kyseli minulta
,että kuinka vanha olin ja minä
mutisin jotain kähdestakjonmenestä,
mutta mies ei uskonut, vaan alkoi pauhata,
että mblemmat korvantausfani
ovat vielä märkiä, ja että hän tietää, mitä
minulle tehdääuy lähetetään kasva-tuslaitc^
cseen. Hän - k3rsyi, onko minulla
asunto. Sanoin, että asum talossa.
Isäntäkin oli siinä lähellä ja myönsi
asian niin olevan. Ei minulla mitään
huonetta ollut, mutta isäntä järjesti
asian, joten pääsin pienellä säikähdyksellä.
' » . ». ^. *
"No, minne se kidi on menossa?" kysyi
eräs metsämiehen tamineisiin puettu
mies. Sanoin katselevani töitä ja
selitin yöllä tulleeni Great ^^orthin rah^
tijunassa, mutta junamies ajoi tässä
pois. "No, mitäpä siinä, lähdetään
kämpälle", sanoi mies ja lisäsi, että hän
lähtee heti kun on vähän syönyt aamiaista.
Hän kehoitti minuakin syömään.
Siitä oli käveltävänä muutama maili
myllykonttoriin, josta piti ottaa lappu,
mikä oli annettava perillä kämpim äijälle.
»Kaveri kyseli, mistä f^in olin
tullut. Sanoin liilleeiii vatkain rajan
yli Cahadasta. Hän neuvoi, että kun
työnjohtaja kysyy, mita työtä haluan
tehdä; niin mmutt on parasta pyytää
"svamppariksi'', koska se on helpoin
homma; mitä metsässä on. Näytän liian
lapskiiaiscltay joten en ehkämtmta työ-sieltä,
mihin toinen on menossa.
Illalla taas otimme tavarajunan kiinni.
Kave>i varoitti, eträ on pysyteltävä
hereillä ensimmäiset 60 mailia, sillä
hän ei tiennyt, että meneekö tämä juna
valtalinjaa Helenaan, väi eroaako se 60.
mailin päästä linjalle, joka menee But-teen.
Hän ei halunnut mennä tuohon
kuparikaupunkiin. Mutta uni petti.
Päivä alkoi jo hämärtää aamulla kun
heräsin.N Kompuroin vaiinun ovelle ja
näin vasemmalla puolella edessä paljon
valoja. Herätin kaverin, joka myöskin
tuli ovelle ja häneltä pääsi pitkä prrrrr.
Sanoi, että olemme juuri tulossa But-teen.
No, minkä sille voimme. Menimme
erääseen aukioievaan kiinalaiseen ravintolaan,
jossa ensin peseydyimme. A l koi
jo olla aamiaisen aika %äsiIlä./'Ham
and eggsit" vyön alla lähdimme katselemaan
kaupunkia. Sen kaupungin s.uu-rin
työnantaja oli Anacondan kupari-komppania,
jonka kaivantoja oli pitkin
mäkirinteitä. Menimme eräästä portista
sisään ja voi herranjee, se oli niin
kuin siinä Turun tytön laulussa, mim-most
siel oi. Tyttöjä, valkoisia, keltaisia,
mustia. Jos olisin ollut yksin, oli-sm
kai heti juossut pakoon. Joka puo^
lelta kehoitettiin tulemaan si^än. Paik^
ka oli kaupungin luvalla toimivat tyt- Kävin joka ilta Dreamlandin Cabaretis- '
tötalo. Kuulin myöhemmhi, että ne sa tansseissa. Se oli järjestetty niin, <^
olivat yleisiä Montanan valtiossa ja kun osti kassanhoitajalta tanssilipun^ '
vasta 1918 ne suljettiin. £ i kaveri men- niin se oikeutti tanssimaan. Se ei pUu|
nyt-sisään, vaan sanoi meneväni aikan- mt\aäti $iaäfmp^y^ s? p l ;
sa kuluksi pelaamaan korttia, koska ai- ti antaa tytojfö, jof&a kanssa tanssi ja
koi olla puolen päivän äikä ja kapakat' tyttö puolestaan palautti sen taka^
aukesivat sunnuntaisin keÖo 12 päiyal- ' kaisanhoitajalte j a s^i o s a ^
la. . " . ' T^^
Siinä lähellä oli suomalainen kapat-, talonpucÄesJ*tanssia.
ka, jota saiKittiin *'KalifoTöian kapiair Tu!Htttwl^i «räiA^*Dakotaib;m^ "
jestämiskan^jpailua. Everett on jonkin
matkaa Seattlesta pohjoiseen. Joukko
union puhujia ja< järjestäjiä oli vuokrannut
Werona-nimisen pienen rannik-
.koaluksen tarkoituksella tehdä puhujamatkan
Everett iin, mutta tästä, olivat
puutaväraparoonit saaneet etukäteen tie
don, koska laivan lähestyessä laituria oli
joukko pysssyhurttia ja Everettin poliiseja
heitä vastassa. »Laivan ollessa vielä
jonkin matkaa rannasta, huudettiin
laivassa olijoille, ettei heiaänläisiaan
tarvita täällä j a ennenkuin annettiin
mitään sen parempaa selostusta, avattiin
tuli laivaa kohti. Ennenkuin alus
ehti kääntyä, makasi kolme miestä hen-getönnä
kannella. Ellen väärin muista,
ei häiden-tniesten murhista kukaan joutunut
vastuuseen.
Mutta tästä oli aivan •päinvastainen
äeuraus kuin mitä oli tarkoitettu. Työläisiä
ei saatukaan terrorin valtaan,
vaan järjestyminen edistyi nyt niin
nopeasti, että koko länsirannikon m^t-'
sätyöläiset Canadan rannikko mukaanluettuna
oli v. 1920 mennessä koko lailla
järjestjmeitä. (Näiden vuosien aikana
saatiin 8 tunnin työpäivä rannikon
metsä- ja sahateollisuuteen.
Tahri oJi kulunut jo joulunpyhiin.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 15, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-08-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530815 |
Description
| Title | 1953-08-15-07 |
| OCR text | oia h3x]ii^ ajaa, se härjistä pu-tavataan sanoa. Eletdmefnsrai- ^ maailmansodan puol*väHn ai-jolloin seikkailuhaluisena porka-ijans karkasin kotoa. Ripailtuani äi- S32vuin eräälle. suonaalaiselle far-jkalle aavikolla. 'Mutta kun olin -"15 vähän liian nuori ja kelvottoman 5koine-i. ^" tahtonut saada t\-ötä. linulle neuvottiin, että etempänä oli i u pätsärifarmari, joka olisi ehkä ha-jtsmmut ottamaan työhön. No, mi- 5 muiita kuin menin miehen puheille saiii'5in työn. £n enää muista, minkälainen palkka- -imus oli. -Äijä lähti näyttämään, liä nutin farmikalu oli. Hevosia en ivt niissään, joten kys3fHii että mis-liänöi hevosensa ovat^^'^^ -tsonjaan'V sanoi ferniSMri ja .vd at pE2aarakeniiukselle> jokai «olr raken-ttu preeriturpeesta —r- kafkki, pait j^Iiöt. AukaistoampM öyefi,^ e^^ t mitään hevosia>: mutta pitkäii [yinajohärkiä, kuusi k^ Äijä JtätI kieron niiköisenä inii^ tt^önut sanäa^ te^ "•t^'pakoon. (Min k^jfllä pettävän, miktä en useam^ aikaa. Kai ä^ä a r i ^ $ s i l ^^ sfe sanoi, että viid^lä^: iörjäUä vam ^taan ja kuudes oiakaikiBiit varalta,.. :jo^u ajokkaista tekee lakph^ Härkää el kärsi liikaa kTaiiriiuutta ja jos : kerran heittää kynsilleen, niin siinä 'auta piiska eikä iiaikääny tulin sen upmaamaan. ; : * - No niin; tuli seuraava aanau ja keHo eljältä paanaan.. Äijä sanpi, että här-lä täytyy työntää aamulla alkaisin ja myphään, keskipäivän ne saavat 11a paanassa ja minäkin saan silloin akkua, jos haluan. Häfkiä ei ensi päi-tarvittu kuin neljä. Kyllä se oli 'dasta touhua. Olin jonkun - kuullut iisastelevan, että jos voi vuoden ajaa arjilla kiroamgittaj- niin pääsee papik- , i. En tiedä.Lmiten se lienee, ihutta mi-ulta aLnakin tuli kirouksia ja taisi sii-tuUa jo vähän itkuakin. Mutta se ;i auttanut, härjät kulkivat omaa me-ja ellei piiska aina heilunut, niin MukuI ana maailtnalla •va, sillä jos ne olisivat saaneet vksin mennä vesipaikaUe, olisivat ne olleet siellä koko päivän. Eräänä aamuna oli kova tuuli ja tuhrasi vaiän vettäkin. Olisin ollut ha- Iqsta siellä, mutta farmari tuumi, että ei siitä taida sen suurempaa sadetta tulla ja jos tulee, niin pääsenhän sieltä pois. Ensimmämen kierros meni pois tiehensä, mutta toisella säfkji piiska ja se oli niinkuin härjät olisivat sen heti tienneet. Xe alkoivat pysähdellä kaikesta kiroilemisestani huolimatta. Ajattelin, että jos jotenkin pääsisin pellon toiseen päähän, niin kai ne riivatut ko-tim päin paremmin.tulisivat. Kun olin huutanut pneni käheäksi, niin päästiin sitä lopulta pellon toiseen päähän, mutta nyt olinkin saanut härjillä ajamisesta kyllikseni;- Päätin ottaa aikani ja antaaj farmarin kiroilla se loppu kesanto härkineen. ' - -Tarkastelin vanhain tavarain kaupan ikkunasta Edmontonissa kaksimistä-haitaria. Juutalamen tult ulos jä pyysi minua sisälle. Hän kysyi, että haluanko ostaa iiaitarin. 'Minulla ei ollut ai- -komuksena ostaa sitä, mutta kysyin. • saisinko sillä vähän soittaa. Olin nimittäin pikku pojasta saakka soittanut kaksirivistä, joten osasin sitä kä3rtellä. Pian keräytyi paikalle pari kolme mies-rtä jä kuulin puheesta heidän olevan ruotsalaisia. Vksi miehistä Tcehoitti minua lähtemään heidän matkaansa ja ottaa haitari mukaan. Sanoin, että se on kauppiaan omaisuutta, i^Iies alkoi kysellä, että paljonko haitari maksaa ja eihän se-kallis ollut. Ei muuta kuia haii-tari olalle ja ruotsien matkaan. Saavuimme heidän asunnolleen, joka oli ruotsalainen "ruuminkitalo". Siellä oli menossa suurfet juömihgit, oli näes viinieinen f^ivä, että kapakat ja a iina-kaupat olivat auki, alkoi nimittäin kieltolakiaika. En ollut vielä «väkijuomia maistellut, joten en kaikesta täryllä ne juuttaat saattoivat pysähtyä joilusta huolimatta ottanut kuin yhden okonaan. pullon olutta. Tulivathan ne kaurat lopulta kylvetä saisikaan. Sitten hän'vielä kyseli, osaanko pelata korttia. Sanoin osaavani koiraa ja kasinoa, mutta ei hän niitä pelejä tarkoittanut, vaan^^pökkaa". Sanoin, etten osannut sellaista peliä. Nyt hän tunnusti olevansa ammattipeluri ja menee kämpälle sen lakia, kun siellä on juuri tilipäivä ja kämpällä tapaa aina silloin olla hyA^ät pelit käN^rinissä. Jos vähän haluan häntä auttai lupasi häh minulle osan voittosaaliistaan Kyselin, miten voisin olla apuna ja hän selitti, ettei minun tarvitse muuta tehdä kuin olla kiertävänä ^'takapiruna'' ja koettaa nähdä toisten pelurien «hooUkor-tit*. Hän myöskin selitti, että tiedonannot tapahtuisi sormimerkeillä. Mietin vähän aikaa, mutta eiväthän ne 15-vuo-tiaan moraalikäsitteet paljoa paina, ja niin lupasin tehdä parhaani. Hän selitti vielä ,että meidän on esiinnyttävä aivan tuntemattomina, toisillemme, etteivät miehet huomaa mitään. , Sainkintyön ja eihän se raskasta p}- lut, kun kolme "svampparia" oli yhtä tiimiä vartan. Kaveri pelasi Jltaisin ja . minä ölin kiertävänä "takapiruna", kuten sopimukseemme kuului. Kun oli oltu kämpällä muutama T^ivä, alkoi korttipeli lamaantua ja eräänä iltana kaveri sanoi, että seuraavana aamuna kuitataan ja lähdetään Dakotaan elonkorjuuseen. Vilj^korjuun aika olikin juuri tulossa ja kaveri Selitti, että siellä voimme menetellä samalla tayalla. Ei siis muuta kuin takaisin kaupunkiin ja odottamaan iNorthern Pacificin tavarajunan tuloa. ^ Kaveri lupasi antaa minulle osuuteni voitoistaan, inut-ta vain sitä mukaa kuin tarvitsen, sillä on kaikenlaisia huijareita, jotka pian poikanulikan puijaavat. Pian se tuli kyyt^hevonen ja päästiin lähtemään. ' Seuraavana päivänä olimme Nisula-nimisellä paikkakunnalla /Montanan valtiossa. -Kaveri sanoi, että tässä ollaan tämä päivä, sanoi haluavansa tiedustella, miltä kuulostaa aavikolta, sillä ainahan sitä tapaa jonkun kulkurin parhaillaan lännen metsätyöläisten jär-kaksi" ja sen takahuoneessa oli tavaili-sesti aina korttipeli käynnissä. Minua ei päästetty sellaisiin paikkoihin, joten töllistelin kaupungilla aikani kuluksi, Aikani kaupunkia katseltuani päätin käydä uudemman kerran tuossa aamull i s e t paikassa. Kävelin niinkuin muina miehinä, kun eteeni ilmestyi kapu-lajussi^\ jo!;a alkoi tiukata ikääni. Sanoin olevani 22 vuoden ikäinen, mutta hän ei uskonut, vaan otti minua kädestä kiinni, vei owlle ja varoitti toisten tulemasta. 'Myöhemmin tapasin kaverin ja kerroin häneUe-seikkailuni. Hän vain nauraa hörähti. 'Hän kiprtoi kuulleensa, että oli turv^ailisempaa pysytellä poissa Dakotan aavikoilta sUlä kertaa. OH ni-mittain kesä v, 1916, jolloin HVIV järjesti kulkut>'öläisiä ja jos rahtrjunalla aikoi maULustaa^X)^ ta touhua. i?oU dessä vaiäidissa olevasta junasta alas ja jos et ollut union niies, etkä luvannut edes j^^yäkään, niin k ta oli ^itö honuiiasta apua, $illä silloin sarvat elönkoi^uutyö^^t ensi keirah jonkinlaisen rajan päiy^^ pituudelle. Ennen heidän päivänsä pli pimeästä pimeään^ jSanioin; tulv myöskin |Mifein-lainen yleinen i ^ l l ^ ^^ kin ennen pii se, mitä naapurikin mäk- SOI. Niin sitten taas eräänä päfvänä painumme odottamaan rahtijunaa. Nyt piti ottaa kiinni Chiago—MUwaukeen . rähtijuna. Kuljimme poikki Montanan aina Idahon valtion länsibsaan. St. Ma-ry- nimessä paikassa jäimme pois. Kaveri sanoi siitä lähtevän sivuradan etelään, jossa on tukkikämppiä. Töitä oli saatavana ja niin pääsin taas oksia karsimaan. Korttipeli oli kaverin mielestä liian pientä, joten hän halusi muuttaa. En enää halunnut lähteä minnekään johonkin arkaan, joten teimme eron. Karsiskelin tukkeja tilin kauan, että alkoivat syksyn sateet, joi- ' loin otin aikani ja ajoin ripakyydillä poikki Casket-vuoristön länsirannikolle. Juuri ennen Seattleen päästyäni oli ollut se työväenliikkeessä tunnettu Eve-rettin verisunnuntai. I\VW kävi juuri ivksl ja sitten alljoi kesannon kyntö. Vako oli mailin mittainen jä nyt täytyi 11a jo viisi härkää, kun aura oli kaksi-cbjainien. Vastatuuleien ajettaessa här-suusta valui aina jotain ja.se tuli tuulen mukana ajurin kasvoille ja vaatteille;/ Mutta vaarallisempaa Pii se, et-jos ajurin edessäoleva härkä - sattui Äemään, niin silloiii tiili edestä ja takaa. ... 'Mutta menihän se aika hiljalleen «eenpäin ja dkoi jo olla kuiimiä Siiloin ne juuttaat rjaostäytyivät aina ^fiastialle, mikä oli kodin puoleisessa fea peltoa. Ei simä auttanut vas- ^ rimpuilla. Niitä oli aina seuratta- Iti, vaikka Faari nim meille uskotti. %bkYlän täti puhuu Eteläpöhjan- ^ murretta ja tämä täti puhui hyvm «nmsta suomenkieltä.-Ei anneta Faa- »ui meitä narrata. J V ~ ^ oli kaikkein pahinta, e t tä tn saa- « I niissä Liekin kirjeenvaihtajien J«&tsuissa läsnä. -Näin eii voinut «^ta heitä. Se on sfllä taalla, että *»n ihminen on kaukaa kotoisin, niin » l ä h t e ä kesken juhlia kotiinsa, » h a u s k a oli sentään tavata Faari olikm päätarkoitus. Toivoisin toisenkin kerran tapaavam ^ ja että tapaaminen kestäisi pi- ?!»^.ai^^ ^" [ f Ä j v a i n Faari ja/Mrs^^l^^ ^ % a n matakan takaa taiinfr jiUiK-En ehtmyt näkemään matka- ^ ^ ^ r kun tämä elämä on ^:^^eellistä. "•^^-aa jatkoa!:- ; , 3 : - ; Olin riiponut peliäni lähelle puolta yötä, kun sisään painui suuri äijän ruho. Hän huomasi heti minun olutpulloni, joka oli vieressäni lattialla. En ollut siitä vielä paljoakaan ryypännyt. Tuli^ ja käänsi takin rintamustaan ja näytti, että hän on salapoliisi. Hän kyseli minulta ,että kuinka vanha olin ja minä mutisin jotain kähdestakjonmenestä, mutta mies ei uskonut, vaan alkoi pauhata, että mblemmat korvantausfani ovat vielä märkiä, ja että hän tietää, mitä minulle tehdääuy lähetetään kasva-tuslaitc^ cseen. Hän - k3rsyi, onko minulla asunto. Sanoin, että asum talossa. Isäntäkin oli siinä lähellä ja myönsi asian niin olevan. Ei minulla mitään huonetta ollut, mutta isäntä järjesti asian, joten pääsin pienellä säikähdyksellä. ' » . ». ^. * "No, minne se kidi on menossa?" kysyi eräs metsämiehen tamineisiin puettu mies. Sanoin katselevani töitä ja selitin yöllä tulleeni Great ^^orthin rah^ tijunassa, mutta junamies ajoi tässä pois. "No, mitäpä siinä, lähdetään kämpälle", sanoi mies ja lisäsi, että hän lähtee heti kun on vähän syönyt aamiaista. Hän kehoitti minuakin syömään. Siitä oli käveltävänä muutama maili myllykonttoriin, josta piti ottaa lappu, mikä oli annettava perillä kämpim äijälle. »Kaveri kyseli, mistä f^in olin tullut. Sanoin liilleeiii vatkain rajan yli Cahadasta. Hän neuvoi, että kun työnjohtaja kysyy, mita työtä haluan tehdä; niin mmutt on parasta pyytää "svamppariksi'', koska se on helpoin homma; mitä metsässä on. Näytän liian lapskiiaiscltay joten en ehkämtmta työ-sieltä, mihin toinen on menossa. Illalla taas otimme tavarajunan kiinni. Kave>i varoitti, eträ on pysyteltävä hereillä ensimmäiset 60 mailia, sillä hän ei tiennyt, että meneekö tämä juna valtalinjaa Helenaan, väi eroaako se 60. mailin päästä linjalle, joka menee But-teen. Hän ei halunnut mennä tuohon kuparikaupunkiin. Mutta uni petti. Päivä alkoi jo hämärtää aamulla kun heräsin.N Kompuroin vaiinun ovelle ja näin vasemmalla puolella edessä paljon valoja. Herätin kaverin, joka myöskin tuli ovelle ja häneltä pääsi pitkä prrrrr. Sanoi, että olemme juuri tulossa But-teen. No, minkä sille voimme. Menimme erääseen aukioievaan kiinalaiseen ravintolaan, jossa ensin peseydyimme. A l koi jo olla aamiaisen aika %äsiIlä./'Ham and eggsit" vyön alla lähdimme katselemaan kaupunkia. Sen kaupungin s.uu-rin työnantaja oli Anacondan kupari-komppania, jonka kaivantoja oli pitkin mäkirinteitä. Menimme eräästä portista sisään ja voi herranjee, se oli niin kuin siinä Turun tytön laulussa, mim-most siel oi. Tyttöjä, valkoisia, keltaisia, mustia. Jos olisin ollut yksin, oli-sm kai heti juossut pakoon. Joka puo^ lelta kehoitettiin tulemaan si^än. Paik^ ka oli kaupungin luvalla toimivat tyt- Kävin joka ilta Dreamlandin Cabaretis- ' tötalo. Kuulin myöhemmhi, että ne sa tansseissa. Se oli järjestetty niin, <^ olivat yleisiä Montanan valtiossa ja kun osti kassanhoitajalta tanssilipun^ ' vasta 1918 ne suljettiin. £ i kaveri men- niin se oikeutti tanssimaan. Se ei pUu| nyt-sisään, vaan sanoi meneväni aikan- mt\aäti $iaäfmp^y^ s? p l ; sa kuluksi pelaamaan korttia, koska ai- ti antaa tytojfö, jof&a kanssa tanssi ja koi olla puolen päivän äikä ja kapakat' tyttö puolestaan palautti sen taka^ aukesivat sunnuntaisin keÖo 12 päiyal- ' kaisanhoitajalte j a s^i o s a ^ la. . " . ' T^^ Siinä lähellä oli suomalainen kapat-, talonpucÄesJ*tanssia. ka, jota saiKittiin *'KalifoTöian kapiair Tu!Htttwl^i «räiA^*Dakotaib;m^ " jestämiskan^jpailua. Everett on jonkin matkaa Seattlesta pohjoiseen. Joukko union puhujia ja< järjestäjiä oli vuokrannut Werona-nimisen pienen rannik- .koaluksen tarkoituksella tehdä puhujamatkan Everett iin, mutta tästä, olivat puutaväraparoonit saaneet etukäteen tie don, koska laivan lähestyessä laituria oli joukko pysssyhurttia ja Everettin poliiseja heitä vastassa. »Laivan ollessa vielä jonkin matkaa rannasta, huudettiin laivassa olijoille, ettei heiaänläisiaan tarvita täällä j a ennenkuin annettiin mitään sen parempaa selostusta, avattiin tuli laivaa kohti. Ennenkuin alus ehti kääntyä, makasi kolme miestä hen-getönnä kannella. Ellen väärin muista, ei häiden-tniesten murhista kukaan joutunut vastuuseen. Mutta tästä oli aivan •päinvastainen äeuraus kuin mitä oli tarkoitettu. Työläisiä ei saatukaan terrorin valtaan, vaan järjestyminen edistyi nyt niin nopeasti, että koko länsirannikon m^t-' sätyöläiset Canadan rannikko mukaanluettuna oli v. 1920 mennessä koko lailla järjestjmeitä. (Näiden vuosien aikana saatiin 8 tunnin työpäivä rannikon metsä- ja sahateollisuuteen. Tahri oJi kulunut jo joulunpyhiin. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-08-15-07
