1935-12-07-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
h -— I." -
Canadan suomalaisten kamokiffaUinen vukkoleM
mm fissa ffiymerossa:
«01 vein 1
I
o
6
o.
° . 1 vm., ytn.
kertomus
o
' o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
^YTENl/MERO LAUANTAINA JOULUKUUN 7 P:NÄ 1935
EIRJ. HENRI BARBUSSE
Nl/LLA ei ole koskaan ollut mitään sopivaa tilaisuutta!
puhke=älomaIlelaskettu sotilas puhumaan
tytölle. ..' '
usuiiiartuntui perustellulta. Koko sotilaan olanus
sitä. Katkeamaton epäonni, koko elämän kestänyt
tomuus- oli tehnyt hänestä kokoonkutistuneen ja
isäkyhjöttäjän, tehnyt hänen katseensa araksi ja
epävarmoiksi. Mikään ei onnistunut mihin
ryhtyi. Hänen päivänsä/ja vuotensa kului\'at tuot-tta
mitään tulosta. Kaikki hänen unelmäflsa ja^
itelmansa häipyivät
-r-' aina sotki ja piti
jokin. Ja niin eli hän
ÖSA^?^^^^^^"^^^^^ hiljaisena,
^jgj^aiteliaaiia, eristettynä.
^^fV^>jTämä .mies ei ollut kos-tuntenut
onnea ja hän
tiet3^ti lähtenyt sotaan
ämättä minkä vuoksi tais-
Hän katosi eteenpäin- ;
imivään marssikölonnaan
bttömänä sotilaana, nu-na.
Sattui tosin joskus,
häri-^laisti jönkim tove-^
mutta tämä uroteko jäi j
Ita huomaamattaj ku- I
laikki muukin, mitä hän !
ti. Ja nyt oli hän pa- i
|it kotiseudulleen, " oli |
itit^ lomaa rintamalta ai-kuudeksi
päiväksi,
^t^. tänä = lyhyenä ajan- 1
a' muuttui asiantila ' j
naan, kiitos siitä hyvä-isen
Clairinen. Jouk-
CV
mukevaimujonp^a lännestä, jotka olivat saapuneet pimeinä
kuuttomina öinä. Ja inaa oli ktön niiinoitettii iisei-.
den hehtaarien alalta, siinä oli elämää ja kuolemaa.
Sotilas, joka palasi lomalta sodan.raskaaseen tehtävään,
tunsi uhkaa ympärillään ja itsessään. Mutta .kaikki oli
mitätöntä huimaavan muiston rinnalla, mitä hän kantoi
sisimmässään. Se pyyhki oleniattomiin kaikki muut .vaikutukset.
Hän tehosti käyntiääii ja alkoi jopa hyräillä.
Hän astui joustavin askelin pitkin katkenneiden puiden
reimustamaa tietä. ^luudan erikoisä|maR eloisa muisto:
muUrinnurkkaus, porttikäytävä,
sai häiiet kohottamaan
äänensä ja hänen laulunsa
kaikui yhä . kuuluvammin
kylmässä iltasumussa.
Hän saavutti ensimäiset
juoksuhaudat, jotka oli juuri
kaivettu ja tuoksuivat tuoreelta
hiekalta. N? olivat
täynnä senegalilaisia sekä
santarmeja, joiden ainoana
tehtävänä oli estää karkureja.
Juuri kun hän oli astu-
- nyksistä, joka vilisi väkeä,
r alkoi muudan neekeri nauraa;
tämä paljasti Valkoisen
hammasrivin ja teki liikkeen
ikäänkuin olisi mielinyt sei-västää
tulijan pistimellään
samalla kun lausui: Ranskalainen
solttu!
Oli väsyttävää ja yksinäis-c
l vi \
. 1 » -•/ft*.f\f.>
Kirj. M(uiiitftanrahncn Ylhp
UU^\NNA aurinkoisena kevätpäivänä
vierivät nelipyöräiset ajurin
rattaat erään etelä-karjalaisen, hak^
kaamattomana säilyneen .metsäpals- ;
tan läpi johtavaa, mutkittelevaa
maantietä pitkin. Rattailla istui, paitsi
ajuria, vain yksi, keski-ikäiseltä -
näyttävä mieshenkilö, ja näkyi häneltä
vain pää monien suurten matkalaukkujen
keskeltä. Sivullinenkin siis
saattoi päätellä miehen matkustavan
jostakin kauempaa.
Miehen nimi oli Ossi Lind, ja oli
hän kotimatkalla suuresta lännen
kultalasta, Amerikasta, jossa hän oli
ollut kymmenen vuotta ummelleen.
^yi oli enää vain muutama kilometri
matkaa. Lind silmäili ympärilleen.
Paikat alkoivat olla tutut.
Joka tienmutkan hän muisti. Jokainen
mäenkummuke, huomattavampi
kiyi, tai muu tÖrmäke toi muistoja
lapsuusajoilta. ,
iies oli vaipunut muistoihin. Mut-p^^
a inatka joutui. Jo häämöitti puiden
välistä kylän ensimäinen ihmisasunto
-— hänen lapsuudenkotinsa.
mm
• ^ '•• ^- - tä laahustaa kaikki nämä
HENRI BARBUSSE juoksuhautarivit, koko tämä
fe6 onnellisia asianhaaroja, mm. tytöUe sattunut vähiinkö, likainen' alue. Hän pystyi hetkiseksi kuunnellakseen,
i tähän onnelliseen sattumaan. Ja lisäksi oli koko Jonkun matkan, pääsisä alkoivat varsinaiset juoksuhau-
[u tyhjennetty miesväestä. Ja niin nähtiin molemmat dat, pitkä rintamalinja, missä sotilaat seisoivat sormi lii-ä
vihreillä poluijla: tyttönen ja tuo kookas solttu, paisimella. Tällaisessa loppumattomassa kaivannossa on
Ei se enää entiseltä näyttänyt- Uudet
rakennukset olivat' ilmestyneet
vanhojen tilalle. Pellot näyttivät liy-vinhoidetuilta.*
Rukiin oras rehoitti
vihantana, hyvällä ..alulla. Kotiin--
palaavan sydän sykähti. Silmät suu-reiiivat
hämmästyksestä. K3mime-nen
vuotta takaperin hän oli lähtenyt
ylpeästi kiroten kotoa, ja itsekseen
vannonut olevansa palaamatta
siihen saakka, kunnes on koonnut jotakin
. . . Kunnes voi olla varma tu-levaisuudestaan
. . . Niin oli men-mm
:uiiJiän^sittenJcääntyi-uudeUeen^^^ pimsti^Aiin-eriste4tj^mipstatma^ -^theriikkaari, siniie^ inistavtuhah-leisen
kerran tytön kättä ja näki tämän olemuksen joka lemuaa mullalta mutta joka on yhtäkaikki taynnä-^^t muutkin nuorukaiset ovat etsi-kvan
kylmään häniärään/oTi4iänen sydämensä täy^^^ salaperäistä elämää. Niissä kuljetaan hapuillen kahden
riemua. Hän nauroi ääneen kuin päihtynyt. Mikä multamuurin lomassa kuin vangit ahtaassa sellissä. Mutta
inkurinen muutos! Triumlipaluu rintarnalle kuusi sotilas, josta tuntui ikäänkuin olisi ollut yksinään tässä
ä sen jälkeen, kun liän oli väsyneenä ja masentu- va^kilassa, jatkoi laulamistaan täyttä kurkkua,
la palannut kotiin. Ja nyt hymyili koko ipaailma hä-
, ,,. •.•„„• .js^ipiMm-.
Hän oli valmis nauramaan omalle itselleen sellai-kuin
hän oli"ollut tähän mennessä; hän nauroi vas-e,
jotka tähän asti olivat haudanneet hänet^leen.
hän tunsi itsensä kokonaan uudeksi ihmiseksi,
tän matkusti kokonaisen päivän ja yön saavuttaakseen
itonsa rintamalla. - Loppumaton taivallus ei voinut haittaa
häntä unelmistaan. Hän näki tytön kaikkialla,
teen ahdetuissa rautatievaunuissa, odotellessaan a^-
Näillä autioilla äärillä tapahtui kuitenkin jotakin. Jylinä
jä salamat moninfemaistuivat. Yhteislaukauksia
kaikkialla. Katiempana paloi puu, mikä pian muuttui
nuotioksi. Kuulat viheltelivät ja laukaussalamat valaisivat
tienoota. Mutta kaiken tämän hälinän kestäessä jät-, sieh toisten lailla. Oli saanut kokoon
neet uutta, parempaa isänmaata.
Mutta — mies muistelee kiroten —
hänellä ei ollut onnea. Maailmassa
oli kaiketi liikatuotantoa, koska kapitalistit
antoivat sillom tällöm
työtä. Juuri hengenpitimiksi. KjTn-menen
\'uotta häh oli kulkenut "lännen
kultalan" ristiin rastiin, tuhan-koi
sotilas laulaen astuntaansa." Hän lauloi herkeämättä
rähmiessään loppumattomia juoksuhautoja jä etsiessään
osastoaan. Kaiken tämän melskeen vallitessa kuuli ja
^. ^ 1 - 1 • • ^- u" • . • matkatavarakasam lomissa, mis^ haTn- -i_s t_u i pu p•-• - i ,n* ,ä- kK^i^ ^ 'h^"Fä^^n^^ «^v„^a: ^^in^„ ^^ C^^ s„l aa.i rinHn-ea nn. asIt.luta.i . rsiyvni.a.k. kpein.tJki- my ölk,ö..s yit, äkäkusne ehnä n
oman paikkansa."
r
M*?
i l i i i i i Ä i i i ^M
iii i l i i i i i l i i l ^ ^ ^ ' ' '
imeskellen ja sauhun kietomana. Ero suurensi
ston. Ciairine ilmestyi hänen sisimpäänsä yhä uudel-ehtistävjunialaisempana;
ihanteellisempana mutta sa^
myös Utista inhinulli^mpänä, luotettavampana,, v -
^iuntui koko ajan olevan hänen lähellään.
as^ui vaunusta likaisella asemalla ja jatkoi kä-tnatkaahsa.
HäneR sydämensä gji tulviUaan,'hän
vain vaKtfeutta ympärillään ja l^^^ kuulevansa fan-
Ifiin. lähelle asumattoman seudun räjäa. Maailma ~
iää pmieää.^^ täynnä levoUomuutta. herättäviä
itaJ<<C^ inabsiUav^a^ 3^^^^ suurten tasankojen^ sivuutet-^
iteen miK>toisia ^<äiopaikkoja<ja. sy^venii^iä^ v
> oE:piiiieydeB>>k^hessa^-suu^ tamn(»tlUieirii.-rr.;^k;ö .:. Juhlava
u kaufkinki^ ainmukepanbja..^ lo{^Miinattbmia; am-i-vnen^nnett^
— Tulet parahiksi hyökkäykseen, tervehti;ajutantti. ;
Täällä ollaan vailla miestä. Ota JiiväärilMiitta hiljaa! ^
Nä)rtät saaneen jonkun ryypyn liikaa. -
Sotilas vaikeni hiukan häpeilEän syytöksistä,. M >
hän ei voinut pidättää iloaan. Hänen sydänensa: ilmai- :
seiksen itsensä ääneeit ja häitei voinut oUavutiddleen piih- •
keamatta lauluun. . * . .
' . ~ Etkö: vaikene, tiöiättiilimmaista!- ärjyi äj
senverran, millä nyt palasi katsontaan
vanhuksia, joita ei' kertaakaan ollut
edeskirjdllä muistaiiut. Ja nyt hän
Oli hämmästyksen sdcaisesta riemusta'
haljeta, nähdessään, että toki isänsä
koti on Jossain määrin vaurastunut.
Ja entäs sitten vanhukset. Miten
he mahtävatksian ilostua nähdessään
poikansa palaavan? välähtää hänen
ttiielessään. — Tai kenties . . .
kenties he käskevät takaisin . .
• Jo- pyi^htjd hevoinen. Mies astiii
kärryiltä kuin unessa, koskaan
häh oihit tällaista hetkeä viettänyt
vaiherikkaassa elämässään. Oh kuin
Mitä^kaueaqjanaCla^
tunsr-tänÄ-olevansa yhtä tytön kanssa. Hän oli sok^
tokö-Jäukausteä-vaihto: tun^^^
Ita^jvcnttoji^dalta^ sen^johxlo^^- ^ttä M -
EU^^isa -oUvät muuttuneetiomiiäEsi.^ -^^j
tunteenuten suuri ph h^^nk^
sä blliit i^nsä kotiin . . - Ja IMUI
avaat ^ : ; Muttä;l^Ji^tä
, • • iv.''.«'-ir
-..AI
^v?3#l
i5a
I
. i i "
1
•
'Mä
I
I
m
•'U>l.,
m
''(Mi im
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1935 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1935-12-07 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki351207 |
Description
| Title | 1935-12-07-01 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text |
h -— I." -
Canadan suomalaisten kamokiffaUinen vukkoleM
mm fissa ffiymerossa:
«01 vein 1
I
o
6
o.
° . 1 vm., ytn.
kertomus
o
' o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
^YTENl/MERO LAUANTAINA JOULUKUUN 7 P:NÄ 1935
EIRJ. HENRI BARBUSSE
Nl/LLA ei ole koskaan ollut mitään sopivaa tilaisuutta!
puhke=älomaIlelaskettu sotilas puhumaan
tytölle. ..' '
usuiiiartuntui perustellulta. Koko sotilaan olanus
sitä. Katkeamaton epäonni, koko elämän kestänyt
tomuus- oli tehnyt hänestä kokoonkutistuneen ja
isäkyhjöttäjän, tehnyt hänen katseensa araksi ja
epävarmoiksi. Mikään ei onnistunut mihin
ryhtyi. Hänen päivänsä/ja vuotensa kului\'at tuot-tta
mitään tulosta. Kaikki hänen unelmäflsa ja^
itelmansa häipyivät
-r-' aina sotki ja piti
jokin. Ja niin eli hän
ÖSA^?^^^^^^"^^^^^ hiljaisena,
^jgj^aiteliaaiia, eristettynä.
^^fV^>jTämä .mies ei ollut kos-tuntenut
onnea ja hän
tiet3^ti lähtenyt sotaan
ämättä minkä vuoksi tais-
Hän katosi eteenpäin- ;
imivään marssikölonnaan
bttömänä sotilaana, nu-na.
Sattui tosin joskus,
häri-^laisti jönkim tove-^
mutta tämä uroteko jäi j
Ita huomaamattaj ku- I
laikki muukin, mitä hän !
ti. Ja nyt oli hän pa- i
|it kotiseudulleen, " oli |
itit^ lomaa rintamalta ai-kuudeksi
päiväksi,
^t^. tänä = lyhyenä ajan- 1
a' muuttui asiantila ' j
naan, kiitos siitä hyvä-isen
Clairinen. Jouk-
CV
mukevaimujonp^a lännestä, jotka olivat saapuneet pimeinä
kuuttomina öinä. Ja inaa oli ktön niiinoitettii iisei-.
den hehtaarien alalta, siinä oli elämää ja kuolemaa.
Sotilas, joka palasi lomalta sodan.raskaaseen tehtävään,
tunsi uhkaa ympärillään ja itsessään. Mutta .kaikki oli
mitätöntä huimaavan muiston rinnalla, mitä hän kantoi
sisimmässään. Se pyyhki oleniattomiin kaikki muut .vaikutukset.
Hän tehosti käyntiääii ja alkoi jopa hyräillä.
Hän astui joustavin askelin pitkin katkenneiden puiden
reimustamaa tietä. ^luudan erikoisä|maR eloisa muisto:
muUrinnurkkaus, porttikäytävä,
sai häiiet kohottamaan
äänensä ja hänen laulunsa
kaikui yhä . kuuluvammin
kylmässä iltasumussa.
Hän saavutti ensimäiset
juoksuhaudat, jotka oli juuri
kaivettu ja tuoksuivat tuoreelta
hiekalta. N? olivat
täynnä senegalilaisia sekä
santarmeja, joiden ainoana
tehtävänä oli estää karkureja.
Juuri kun hän oli astu-
- nyksistä, joka vilisi väkeä,
r alkoi muudan neekeri nauraa;
tämä paljasti Valkoisen
hammasrivin ja teki liikkeen
ikäänkuin olisi mielinyt sei-västää
tulijan pistimellään
samalla kun lausui: Ranskalainen
solttu!
Oli väsyttävää ja yksinäis-c
l vi \
. 1 » -•/ft*.f\f.>
Kirj. M(uiiitftanrahncn Ylhp
UU^\NNA aurinkoisena kevätpäivänä
vierivät nelipyöräiset ajurin
rattaat erään etelä-karjalaisen, hak^
kaamattomana säilyneen .metsäpals- ;
tan läpi johtavaa, mutkittelevaa
maantietä pitkin. Rattailla istui, paitsi
ajuria, vain yksi, keski-ikäiseltä -
näyttävä mieshenkilö, ja näkyi häneltä
vain pää monien suurten matkalaukkujen
keskeltä. Sivullinenkin siis
saattoi päätellä miehen matkustavan
jostakin kauempaa.
Miehen nimi oli Ossi Lind, ja oli
hän kotimatkalla suuresta lännen
kultalasta, Amerikasta, jossa hän oli
ollut kymmenen vuotta ummelleen.
^yi oli enää vain muutama kilometri
matkaa. Lind silmäili ympärilleen.
Paikat alkoivat olla tutut.
Joka tienmutkan hän muisti. Jokainen
mäenkummuke, huomattavampi
kiyi, tai muu tÖrmäke toi muistoja
lapsuusajoilta. ,
iies oli vaipunut muistoihin. Mut-p^^
a inatka joutui. Jo häämöitti puiden
välistä kylän ensimäinen ihmisasunto
-— hänen lapsuudenkotinsa.
mm
• ^ '•• ^- - tä laahustaa kaikki nämä
HENRI BARBUSSE juoksuhautarivit, koko tämä
fe6 onnellisia asianhaaroja, mm. tytöUe sattunut vähiinkö, likainen' alue. Hän pystyi hetkiseksi kuunnellakseen,
i tähän onnelliseen sattumaan. Ja lisäksi oli koko Jonkun matkan, pääsisä alkoivat varsinaiset juoksuhau-
[u tyhjennetty miesväestä. Ja niin nähtiin molemmat dat, pitkä rintamalinja, missä sotilaat seisoivat sormi lii-ä
vihreillä poluijla: tyttönen ja tuo kookas solttu, paisimella. Tällaisessa loppumattomassa kaivannossa on
Ei se enää entiseltä näyttänyt- Uudet
rakennukset olivat' ilmestyneet
vanhojen tilalle. Pellot näyttivät liy-vinhoidetuilta.*
Rukiin oras rehoitti
vihantana, hyvällä ..alulla. Kotiin--
palaavan sydän sykähti. Silmät suu-reiiivat
hämmästyksestä. K3mime-nen
vuotta takaperin hän oli lähtenyt
ylpeästi kiroten kotoa, ja itsekseen
vannonut olevansa palaamatta
siihen saakka, kunnes on koonnut jotakin
. . . Kunnes voi olla varma tu-levaisuudestaan
. . . Niin oli men-mm
:uiiJiän^sittenJcääntyi-uudeUeen^^^ pimsti^Aiin-eriste4tj^mipstatma^ -^theriikkaari, siniie^ inistavtuhah-leisen
kerran tytön kättä ja näki tämän olemuksen joka lemuaa mullalta mutta joka on yhtäkaikki taynnä-^^t muutkin nuorukaiset ovat etsi-kvan
kylmään häniärään/oTi4iänen sydämensä täy^^^ salaperäistä elämää. Niissä kuljetaan hapuillen kahden
riemua. Hän nauroi ääneen kuin päihtynyt. Mikä multamuurin lomassa kuin vangit ahtaassa sellissä. Mutta
inkurinen muutos! Triumlipaluu rintarnalle kuusi sotilas, josta tuntui ikäänkuin olisi ollut yksinään tässä
ä sen jälkeen, kun liän oli väsyneenä ja masentu- va^kilassa, jatkoi laulamistaan täyttä kurkkua,
la palannut kotiin. Ja nyt hymyili koko ipaailma hä-
, ,,. •.•„„• .js^ipiMm-.
Hän oli valmis nauramaan omalle itselleen sellai-kuin
hän oli"ollut tähän mennessä; hän nauroi vas-e,
jotka tähän asti olivat haudanneet hänet^leen.
hän tunsi itsensä kokonaan uudeksi ihmiseksi,
tän matkusti kokonaisen päivän ja yön saavuttaakseen
itonsa rintamalla. - Loppumaton taivallus ei voinut haittaa
häntä unelmistaan. Hän näki tytön kaikkialla,
teen ahdetuissa rautatievaunuissa, odotellessaan a^-
Näillä autioilla äärillä tapahtui kuitenkin jotakin. Jylinä
jä salamat moninfemaistuivat. Yhteislaukauksia
kaikkialla. Katiempana paloi puu, mikä pian muuttui
nuotioksi. Kuulat viheltelivät ja laukaussalamat valaisivat
tienoota. Mutta kaiken tämän hälinän kestäessä jät-, sieh toisten lailla. Oli saanut kokoon
neet uutta, parempaa isänmaata.
Mutta — mies muistelee kiroten —
hänellä ei ollut onnea. Maailmassa
oli kaiketi liikatuotantoa, koska kapitalistit
antoivat sillom tällöm
työtä. Juuri hengenpitimiksi. KjTn-menen
\'uotta häh oli kulkenut "lännen
kultalan" ristiin rastiin, tuhan-koi
sotilas laulaen astuntaansa." Hän lauloi herkeämättä
rähmiessään loppumattomia juoksuhautoja jä etsiessään
osastoaan. Kaiken tämän melskeen vallitessa kuuli ja
^. ^ 1 - 1 • • ^- u" • . • matkatavarakasam lomissa, mis^ haTn- -i_s t_u i pu p•-• - i ,n* ,ä- kK^i^ ^ 'h^"Fä^^n^^ «^v„^a: ^^in^„ ^^ C^^ s„l aa.i rinHn-ea nn. asIt.luta.i . rsiyvni.a.k. kpein.tJki- my ölk,ö..s yit, äkäkusne ehnä n
oman paikkansa."
r
M*?
i l i i i i i Ä i i i ^M
iii i l i i i i i l i i l ^ ^ ^ ' ' '
imeskellen ja sauhun kietomana. Ero suurensi
ston. Ciairine ilmestyi hänen sisimpäänsä yhä uudel-ehtistävjunialaisempana;
ihanteellisempana mutta sa^
myös Utista inhinulli^mpänä, luotettavampana,, v -
^iuntui koko ajan olevan hänen lähellään.
as^ui vaunusta likaisella asemalla ja jatkoi kä-tnatkaahsa.
HäneR sydämensä gji tulviUaan,'hän
vain vaKtfeutta ympärillään ja l^^^ kuulevansa fan-
Ifiin. lähelle asumattoman seudun räjäa. Maailma ~
iää pmieää.^^ täynnä levoUomuutta. herättäviä
itaJ< |
Tags
Comments
Post a Comment for 1935-12-07-01
