Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 19, 1949

              nm
m 4}
'M
'lii'
m'
m
mi
• ?! M
;!|||
: •!
iSiJ!f '
.-iii'-
4'i
Kr
m
m,
TOINI VIRISALO:
(KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
Publlshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as seöond
class matter.
laekki ilmesvyy jokaisen vUkon. lauantaina 12-5ivulsena, sisäl­täen
parasta katmokirjaUista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: • YHDYSyALTOIHIN:
1 Vuosikerta $3.00 1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25
3 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.00
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta .....$4Ä) 6 kuukautta .. ,$2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muistö-värsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Eri-koishiimat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä ma:ksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin>palkkio.
Kalkki Liekille tarkoUetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Ck)mpany Limited.
IOU-102 Elm Street West, Sudt>ury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö. \.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
F. O* BOX 69 L I E K K I SUDBURY. ONT.
Vannaan useampain ihmisten miehessä tavallisten joka­päiväisien
tehtäviensä ohella käilähtelee yhtenään kysymys:
sotako vai rauha? Se häilähtelee siksi, että sitä häilytetään.
Sitä korvat kuulevat ja silmät näkevät yhtenään. Ottakoonpa
käteensä minkä sanomalehden tahansa, niin aina hiissä jo­tenkin
jauhetaatt tätä kysymystä, jopa toisissa puhutaari so­dan
tai ainakin "puolustuksen" välttämättömyydestä. Taval­liset
kansanihmiset tällä mantereella taj Euroopassakaan eivät
kyllä näe mitään sodan ja varustelujen syytä ja siksi he ihme­tellen
seuraavat näiden juttujen juoksua, sitäkin emtttmän
ihmetellen, kun huomaavat kuinka hirveitä summia varuste­luun
on käytetty ja aiotaan käy*tää ja kuinka avonaisina jo
sotafarkoitusperät ilmenevät. Satuitteko esim. viime lauan­tain
Vapaudesta lukemaan seuraavan uutisen Washingtonista:
"Edustajahuone on hyväksynyt ja lähettänyt senaattiin
lakiesityksen, joka vakuuttaa Yhdysvaltain ilmavoimat "pys­tyt
lämään radar-aidan Pohjois-Amerikan 'suojelemiseksi ilma­hyökkäyksiltä".
Se on hyväksynyt myöskin esityksen 3,000
mailin pituisen ampumaradan rakentamisesta ohjattavien ra-kcttipommien
kokeilua varten. — Sellaiset rakettipommit,
jotka kulkevat 500 mailia, valmistuvat tätjä vuonna kokeilta­vaksi.
~ "Radar-aitaa" varten voidaan käy.'tää alussa
85,500,000 dollaria ja rakettipommicn ampumarataa varten
70.000,000 doVaria. Radarverkoston odotetaan maksavan
lopullisesti 161,000,000 dollaria ja rakettipommiradan noin
200,000.000 dollaria."
Siinä tulee "aitaa" ja "rataa" jotka puhuvat häikäilemä­töntä
kieltä rauhaa raka.^taviUe kansoille kaikkialla ja se^fven-täväf
myös Pohjois-.itlanthi "turvallisuussopimuksen" tar­koitusperiä,
jos kukaan olisi vielä hämärissä.
Kuten sanottu, kaikki tavalliset kansanihmiset kaikkialla
ovat rauhan kannalla. Mutta nytpä ollaan niin pitkäiiä, että
tauhan puolesta puhuminenkin on "maanpetosta". Siitähän
]h<ri Yhdysvaltain kommtaiistipuolucen johtajia F osteria ja
Dctihistä syytetään.
Hc kyllä ovat vastanneet prcs^ Trumanin "valtiopetos"-
syytökseen kysymyksillä: "Onko puhuminen rauhan puolesta,
maanpetostar' ja: "Onko maamme moraalinen ilmanala jo
sellaista, että vetoaminen järkeen voi muodostaa perustan syy­tökselle
maanpetoksestarSen enempää Amerikan kansa
kuin .yeuvostoliitonkaan ei ole vastuussa nykyisestä jännitys-tilajjteesta.
Vastuu siitä lepää suorastaan Wall-kadun ja sen
kaksoispuoluelaisten kätyrien niskoilla, he sanovat julkisessa
asfauskirjelmässään ja jatkavat:
". . . me käsifämme patriotismin korkeimman muodon
olevan sc, että mc puhumme sotaa vastaan ja rauhan puo­lesta.
Mc käsitämme, luonnollisesti, että tämä ei ole ensi
kertaa, kun patriootteja on häpeäpaaluun asetettu sen takia,
että ovat uskaltaneet taistella rauhan puolesta. — Jeffer-sonia
jahdattiin sen takia, että hän kieltäytyi yhtymästä-yi-tiöisänmaalliseen
sotahuutoon vallankumouksellista Ransktia
vastaan. Tämän vuoksi hänet ja hänen toverinsa leimattiin
'pettureiksi', 'jacobinisteiksi' ja'ulkomaan agenteiksi'. — Lin­coln
aikakaudellaan taisteli kongressissa epäoikeutettua,
maanvalteamis- ja orjanomistajain kiihottamaa Me.vikon so­taa
vastaan. Hänet leimattiin toiseksi 'Benedict Amoldik-si'
"Olivatko nämä miehet * pettureita* sen takia, että he
uskalsivat^ nousta yltiöisänmaallisia, demagogeja ja parjaajia
iHistaan? Ovatko ne miljoonat amerikkalaiset, jotka vastusta-
-i^f Wall-kadun-Peniagonin nykyistä hystcHda ja puhuvat
järkevyyden maltillisuuden äänellä, leimattava petturuuden
apostoleiksi.^" ,
Foster ja Dennis päättävät allekirjoittamansa julkisen
PAUL BOBESON
Maailmankuulu neekeri'^ulaja Paul Ro-bcson,
vankka rauhan, edistyksen, ih­misoikeuksien
ja -vapauksien mies, joka
nyt on konserttimatkalla Euroopassa,
sanoo konserttimatkansa keskeytyvän
toukokuussa, jolloin hän matkustaa Yh­dysvaltoihin
todistamaan 12 kommu­nistin
jutussa ja jatkaa sen jälkeen kon­serttimatkaansa
itä-Euröoppaan. —•
"Todistaessani oikeudessa"^ hän on
haastattelussa sanonut, "otan sellaisien
kannan, ättä marxilaisuiis öh kulftuuri-fifosofiaa.
Marxismi on nyt oikeuden
edessä."
Henry Wallace rauhan
puolesta .
Niin vaikeata kuin äänensä kuulu-ville
saaminen onkin näinä päivinä, jol­loin
jokainen heikompikin ääni raidan
puolesta koetetaan tukahduttaa, Henry
VVallacen, Progressive-puolueen johta­jan,
onnistui päästä kongressin puhu­jakorokkeelle,
ja sieltä hän julisti roh­keasti:
- •• y
*'Minä olen sanonut, että progressii­visen
kapitalismin Yhdysvalloissa on
mahdollista elää rauhassa kommunismin
kanssa Ita-Euroopassa. Minä edelleen-km
ajattelen näin . Meidän vastus­tuksemme
Truman-oppia, ERPitä, At­lantin
sopimusta, pakollista sotapalve­lusta
ja lisääntyviä militaarikustannuk-sia
vastaan jatkuu voimakkaampana
kuin inilloinkaan . . . Meidän on pää-teJ^
tävä, että sotaa ei tule . . . "
'lyTETSISSÄ asustaa,, kuten kaikki tietävät
olentoja, — aina vupdenaikojen mukaan. ' KesäÖl
tietenkin on eniten, ja varsinkin auringonlaskun aikaan
ään niitä aivan silmissä. Itse asiassa ne oyat vain vi
veitä, heijastuksia, mutta mikä estää ku\ittelemasta
senäisiksi olioiksi. Ne, jotka eivät voi tunnustaa
olemassaoloa, ovat mielikuvituksettomia ihmisiä, jofta
ymmärrä, että leikki on todellisuuden värittämistä,
meistä kukaan olisi ilman valoa ja valonhäiveitä?
Eräs tällainen häivej joka eleli syksyn hämärasa
lean kuunsirpin paistaessa hajamielisesti ohuitten'pr
kojen lomitse, alkoi tuntea nahoissaan talven lähestyvän,
oli kuitenkin nuori ja tunsi maailmaa kohtaan vissiä
kiintoa ja sen tähden se päätti ryhtyä siirtolaiseksi. Se
rakasti alakuloisia leppiä ja hiljaisia koivuja, jotka
vät peilikuvaansa jähmeitten järvien pinnasta illan hi
essä. Talvi olisi kuitenkin tiennyt tämän syyshäiveen
^ mistä, koska valaistus on tunnetusti toinen silloin,
lunta maassa. Tämän vuoksi häive päätti siirtyä kaiqjn
koska se oli kuullut, että talonmiehet lapioivat siellä
pois kaduilta.
Niinpä häive muutti suureen kaupunkiin maf"
erään kansakoulun pensasaitaan työläiskaupungin
(Voimme vihjaista, että paikkakunta oli Hdsingin
neii.) Siitä oli hauska seurata lasten peuhaamista^ ja
'tietä se alkoi yhä enemmän kiinnostua ihmisiin. Se
keli iltaisin ympäri kaupunkia ja yritti saada ihmisten
mion puoleensa, tunsipa jo hienoista itserakkauttakin r
essaan. Mutta pian se osui kaupunginosaan, jossa asa
hienompia ihmisiä. JJämä eivät tahtoneet millään ira
häivettä, vaikka se juoksenteli heidän vaatteissaankin.
ha vaiva! Ihmiset sanoivat vain: Kuinka hieno karva
turkissasi onkaan. — Ja: oletpa sinä tänään pirteän
— vaikka kaikki tämä oli valonhäiveen ansiota, eikä
turkin tahi*ihmisen terveyden ansiota.
Muutenkaan ei häive oikein ymmärtänyt näitä
.— Heillä on varmaan sangen ikäviä, tuumiskeli se, im
^ a s i , kuinka loppumaton vaiva heillä oli omasta i
ja kuitenkin sangen vähän todellista työtä. Ikäänkuin k
sivat olleet parempia kuin jotkut toiset, vaikka heidän
punginosassaan oli valonhäiveillä paljon enemmän a?
ja — puita, pensaita ja puistoja sekä akkunoita a
YLI VIIDEN MILJOONAN naisen
allekirjoitus oli siinä kirjelmässä. Jonka
Saksan Naisten Demokraattinen Liitto
lähetti äskettäin pres. Trumanille, pää­ministeri
Stalinille-ja pres. AurioUe, jos­sa
pyydetään heitä "poistamaan uuden
sodan pelon" ja neuvottelemaan "kan­sainvälisten
probleemien rauhallisesta
ratkaisusta" niiden mukana rauhasta
Saksan kanssa ja yhtenäisestä Saksan
hallituksesta.
Karnevaali — Rio de Janeirossa me­netti
24 henkensä ja noin 2-OOO louk­kaantui
nelipäväisen karnevaalin joh­dosta.
Kaksitoista teki itsemurhan.
kirjelmän seuraavasti:
"Kaikista uhkauksista ja vainoami­sista
huolimatta me tule^mne päättäväi­sesti
jatkamaan työtämme raukan puo­lesta.
AgressUviscn Pohjois-.Atlantin so­pimuksen
— elvytetyn antikommunisti­nen
akselin — sijasta me tulemme, yh­dessä
miljoonien muiden amerikkal^iis-fen
kanssa, kehoittamaan' kansaamme
allekirjoittamaan Rauhan ja Ystävyy­den
sopimuksen meidän suuren, sodan
ajan liittolaisemme, Neuvosto^iitoti kans­sa.
— Sejie johtaa rauhaan ja turvalli­suuteen
Amerikalle ja -maailmalle."
Otimme tästä asiasta niin paljon siksi,
että se oh nykyään sutp-in} keskeisin ja
kuvaavin ju^u Y'hdysvaUoissa rauhan
ja sotahysterian välisessä taistelussa ja
somalla myös taistelussa ajatuksen va­pauden
ja ihmisoikeuksien puolesta "va­paassa
Amerikassa*'. -—AP.
puolella.
Tämä häive ei kuitenkaan siellä viihtynyt, kosbs
paremmin varjon lapsi, joten se muutti takaisin pe
sa. Syystalven iltoina hehkui iltarusko; villinpunaisena'
kana katujen päässä ja heijastui suurten tehdasrake
akkunoihin. Satojen piippujen raskas savu levitteli
liikenteestä kohisevien katujen yläpuolella. Työläisten
vet hajaantuivat ruokaloihin, k^ppaliikkeisiin, koteiHi
kirjastoihin. Elämä rönsyili, etsi muotoa, kulki paina\'isi
kömpelöissä jalkineissa eteenpäin. Katuja ylittäessä^
. vautui häive perheenäitien pakkasesta punertaviin ne
hin tai vauvojen kirkkaisiin silmiin, joissa se heijasteli
ruskoa.
Päivien tullessa yhä lyhyemmiksi alkoi häive potea
vetustautia. Kerran se istui erään l^öyhän opiskelijan
reunalla ja väsynyt kun oli joutui kirjastoon tämän ro
ennenkuin ennätti hypätä ovella niaahan. Kirjan le
paistoi illan viimeinen valonsäde ja häiveemme istahti
lämmittelemään. — Pam! sanoi kirja ja paukahti opisk
toimesta kiinni. Sitten se vietiin hyllyyn takaisin. T
jäi kirjan sisälle ja litistyi lauseen alle, jossa sanottiin:
kyaikainen ihminen ei enää pyri sieluUistamaan ympänst
niinkuin lapset ja luonnonkansat, joilla on animistinea
ilmankäsitys j,^ jotka näkevät kaikkialla haltioita ja
kiä . . f
Pieiiet ja suiiret kai
Tunnettu kasvatustieteilijä Johan Heinrich P«
on kirjoittanut sadun pienistä ja suurista kaloista. Hau
too, miten eräässä järvessä oli ikimuistoisista ajoista v
sellainen järjestelmä, että pienet kajat elivät vain siksi-suuret
kalat voisivat syödä niitä. Tästä syystä pienet
pitivät kerran kokouksen ja esittivät jyTkän vastala
haukien julmuutta vastaan. Hauet hämmästyivät ja
^suviat pienten kalojen ennen näkemätöntä lakien ku
tuksen, isiltä perityn järjestelmän ja hyvien tapojen^no^
tamisen puutetta. Mutta samalla^auet, ottamalla h»^"
pienten kalojen vakavan esiintymien, päätti\^t asiaa
tuaan tehdä vastaesityksen. Hauet ehdottivat, et^
tällöin joitakin pikkukaloja valitaan suureksi kalaksi. ^.
muutoin hyväksi koeteltu järjestelmä säilytetään ennaöaaE-Tarina
on vertauskuvallinen. Se kuvaa sattuvasti
teiskuntaamme, joka myös on iämän järven kaltainen.
Kiitä kylmäverisyyttä — vaaran hetkellä, *
loiur— lämmitä sitä, ^ . : h -
. SI\T; 2