Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 17, 1957

              •M:
•im.
'-.6 • .
—yyOa^EM TO T£LL
/ METHÄTYOa ACTUALLV
<SA!?OE^J—
TEM C6WTS
WHE(?ei»IEI2ES SMOICi......
TT
|T'LL
SAVE . . « « ^ r . 1IT JUTHT TftEEDTH
H E V - A L I C E / / ^
yOUfO BETTEte rUECK I-TH:
oyENi- I 1 W l N K
C:ÄSSEI?OLE A/,-,
6 E 8UI?M1NJ^
r->»ou
fREOOlE J U S T A | 6 J 0W
6eT0UTT^i'M0SE Tais
AMO
TH ÖAJ?0E!4
FREOOlE/'
rr*>.
CMEAPSf?
lOöKfrukETO
»Av
DOYOUTMilsiK
S A M P S O M ai4 REALLV
S T A S T A S H O V V EP
6 U T ^ S E r W E ( ?
THEM o ? MV
BCHAUST PIPE ? / ^ ^ ^ ^
sTAierEO^
W H E M X
A-klT1t^4--^
W E U S E 0 T D Ä ) O l ! T
T M ' l ^ l O S H A V £ 1 D .
MAKE EVe?yiWIN6
.COAAPUCAteO/
IFSMOä<EWOUlJD
p\pe. wouLo
HAVE-SROUÖMT
AHUffRlCAME/
? rr m»
mi>iii46
SlOEWAVS/
J?Ut4-P0(?
VER U F E .
TH' QAA\^
. H A S . .
B U S T E O
' SISALLKKÖ VAIKO ULOS
—> MitS pidSt minun uudesta iltalenin-
SistSni?
— Se on ihastuttava, mutta minä en
imin kSsitS, oletko sini sen leningin si-ja
yrität päSstS ulos. vai oletko
sen ulkopuolella ja yritSt päästä sisälle.
NIITÄ NE OLIVAT
— Kuinka koiicealla dikein olemme-
Icaan? kysyy matkustaja lentoemännältä.
Ihmiset tuolla alhaalla näyttivät muura*
haisUta.
— Olemme kolmen metrin korkeudes-sa
ja ne mitä näette, ovat muurahaisia.
EI TIPPUNUT USÄX
Sepeteus dli matkoilla. Eräässä kau-puni^
ssa hän yöpyi hotellissa. Kun hän
lähti ulos huoneestaan seisoi oven ulko­puolella
eräs mies. Sepeteus kourasi
laskuaan ja tySnsi miehen kouraan dol-;
larin.
— Anteeksi herra., mutta n&inä. olen
tämän hotellin omistaja, sanoi mies.
— Vaikkapa olisitte keisari, niin
enempää ei tipu. sanoi Sepeteus ja me-nL
JÄRJESTYS OULA PITaS
—Pulituuri-ViUe vippaili ravintolan
edustalla. Eräältä ravintolaan menneel*
tä mieheltä hän sai dollarin. Kun mies
poistui ravintolasta, pyysi VlUe taas ra­haa.
Kun mies selitti, että häia juuri
antoi doUatrin. sanoi Ville:
— No. mitä te siinä tiellä sitten py$.
ritte yhtenään.
FABAS SUOSITUS
Nuori neitonen haki könttorityton
paikkaa. Tutkittuaan suosituksia sanoi
johtaja:
— Voisiko neiti kertoa jotakin itsea-
Slvu 12 Xgnanfalnau •Iftkmnn 17 pajvanäu 1957
tään. jotakin joka voitaisiin katsoia eduk­si
työpaikassa. Esim. mitä teette kaifc.
kein mieluimunin?
' —Ratkaisen ristisana-arvoltaE^a.
— Mutta mitä tekemistä siliä on tyo^
paikan kanssa?
— Se on kaikkein hauskinta hommaa.-
työaikana.
hän kiitti sahol; Ollin äiti. ettei
mitaäir kiittämistä. En suinkaan
sittra: ^ ä a kittänyt
VUODETOVEBI
— Nukun aina koirani kanssa.
— Mutta sehän on epäterveellistä! .
Se <)n jo niinr tottunut sijhen,.etta
se vaikuta siihen mitelikään.
EI KUTTSMISTX
—Paju oli ollut lasten kutsuilla. Kun
hän tuU kotiin kyysi äiti:
— No, muistitko kuttää Ollin äitiä
kun lähdit?
— En minä kiittänyt Eräs tyttö sa­noi
.hyväsU juuri, ennen minua., ja kun
SUUiOA SYÖTYJÄ
Eräässä satamakupiulassa N**
kissa istui-uriieihikalastajicn
kukin-kertoili tietenkin elam ^
--Suurin^saalis mitä miUoinkM»
ollut mukana hinaamassa mainiÄ
jonka saimme, kun Olinune
sa: Meitii oU kolme kalasta^^
l i <di kaksi siimaa aikana. Si
'tää niitä selkä väärässä maihin
ja joka körta oU koukussa oikea
le. MutU mitä ne kalat olivat.
nohtanut
— Ehkä ne oUvat valaita?
eräs englantilainen
Valaita, pyh sanoi Jenk»
ti, — Niitähän, meillä oU syottu»»