Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 17, 1957

              ieögbnnin kielellä: -^Onnea isalte!
_ Mutta nyt, tyytykää sihen, että
atte hänet joskus nähdä. Ajatelkaa
aa. herra Falkenberg, te saatte hänet
[idä. Lupaan sen teille. Suostutte-siis
nyt, kun sen Uedätte — .odot^
naan? ^ •
_ Suostun, herra professori, dJei se
atus kestä koka elamääm.
i^i- Se kestää mahdollisesti kaksi vuot-•
S^n, mahdollisesti. Saattaa öHa^
silmänne ovat jo-sita ennen ter-et,
mutta ainakin siinä ajassa uskon
fänne pois.
— Hyvä, olen onnellisin mies maail*
i, jos vielä kerran näen, ilostui
ja seurasi hoitajatarta^ omaan
luoneeseensa.
Harry Falkenberg eli yksinäisinä hei­nään
kotonaan Suomessa. Ja haii eli*
kevänä miehenä, jolle JäUeen^ aukeaa
ohet .mahdollisuudet. HänenC .pieni
l Ä a tarvitsee nMevän isän,- joka
llkää Sen työn valmiiksi, räinkälsokeus
tehdaslaitoksen-Moision.kärta>
n alueelle. >Siina on kerran ^^|a)läni^
[tdöllisuuksTa, suuria -maltdällisuuk-a,
teki Harry tuleVaisuUssuunmtelmia v
Harry kirjoitti Ahna-Liisalle kotiin
hka viikko. Niissä kirjeissä hän kertoi
oistaan ja ajatuksistaan- siellä kauka-kodista.
Mutta kertaakaan ei hän'
aliakaan maininnut Anna-Liisalle si-mitä
professori oli hänelle sanonut!
Tahdon kerran valmistaa heille kai-
[lile siellä kodissa ihanan yllätyksen —
I ajatteli ja karttoi kertomasta paran-limisestaan.
I Miten nopeasti hän olikaan- oppinut
irjoittamaan ilman silmien apua, nyt
bnse oli tullut tarpeelliseksi. Riyioh-ajaa
käyttäen tulivat rivitkin aivan
oria ja säännöllisiä. Haitallisempaa
kotoa saapuneiden kirjeiden lukemi-
Anna-Liisa kirjoitti suomeksi ja
uomen kielen lukeminen Englannin
alaiselta käyi puiitteeUisesti ja Ä
billa painoilla. Harry.käsitti kyllä puo-ptakin
lausutuista sanbista. Ja huvit-pinta
oli se, että englantilainen sai-anhoitaja,
joka hänelle niitä luki, ei
ymmärtänyt niistä halaistua sanaa,
oa oli "rakas" sana, jonka sisällön
tiesi ja sitä lausuessaan hän tahal-asetti
sille suurenKnan painon ja
iin väärään paikkaan. Joskus kun
pitajatar tuli lukemaan saapuniitta
|rjettä, loikbi Häi*ry sängyssään ja
punteli sanojen lausuntaa. Mutta kun,
[iti hoitajatar sattui hyvin hullunkuri­ni
ääntämään sanan, helähti Harry
kamaan, johon "sihnänä" ollut hoi-jja
yhtyi. Anna-Liisa kysyi säännölli­sti
joka kirjeessään miUoin Harry
kotiin, ja miten hänen sihniensä
^antumisen laita on? Hahtä ei ku-saanut
uskomaan, että paranemi-olisi
mahdollista. Siksi hän usein
jrjoittikin: — Eikö olisi parempi, että
pit kotiin. 'Ikävöimme sinua, pikku
ja minä.~
JTi tuli paha olla ajatellessaan,
hänen rakkaansa häntä siellä koti-ikävöivät.
Mutta hän keksi
asioita, joilla hän kirjeeisä ilahutti
!»iaan.
Kun minä palaan, ja sihen ei Len*
sitten emme koskaan eroa, Än
hyisa. Sano se pikku Harrylle. Ar
hänelle suudehna publestahi; isä i
Nelma äidin huulilta. Te ette saa
Poidä minua, et sinä, pikku äiti, ei-
1 ^iurhe on vieras meiUe. Se
t taakse.
f^ällaiset tiedoitukset aina rauhoitti-
Anna-Liisaa. Mutta hän ei kui-
^aan päässyt selville Hanyn salai­s
e s t a . , •
Tuuren onnen hetki oli insinööri^Har-j^^
alkenbergiHe se, jolloin hänen sil-
" " alkoi heijastua ympäriDä oleva
S»de, joka jiina oli peittänyt sai-silmiä,
poistettiin ja Harry näki.
XäK! Riemua, jc*a tästä johtui, seu­rasi
toinen. Professori ilmoitti, että in-sinöori
Falkenberg saa matkustaa kotiin
niin pian kuin haluaa. Jälkihoidosta on
kotona huolehdittava. Halusiko hänl
Ajatusta nopeammm hän olisi tahtonut
olla sieUä. Mutta hänen ja kodin vm-lä
oli vielä meri. Se oK ensin ylitettävä)
Ensimmäisellä matkustajahöyryllä Har­ry
järjestäytyi Jähtemään. Muutaman
päivän kuluttua näkyi kotimaan ranta.
Pääkaupunki välkehU syksyisessä ibrja-vuudessaan
laivan saapuessa sen sata-
^maan. Rakas, tuttu Helsinki! Eitä hän
jälleen saattoi sen nähdä, sitä tuskm
jaksoi uskoa.^ Harry kulki suurten ta­varatalojen
ohi. Hän näki leikkikaluja^
pikku miesten autoja Jasonia muita.
— Harrylle, pik|cu :ila|?ylle on vietävä
oma auto, Harry astui li!kehuoneustoon
ja osti soman sinisen leikkiauton prkku
pojalleen. Mmkälainenon poikani?
oli odottava kysymys isän ajatuksissa
ajaessaan pirssiautolla kohden kotiaan.
Hän ei ollut tulostaan ilmoittanut koti­väelleen.
• Hän tahtoi heille saattaa ra­jattoman
riemun heidän tietämättään.
Kun vÄioision.maat ja metsät alkoivat
aueta hor^nttiin, sulki Harry sihnän-sä.
-Hän.ei ollut-pitkään aikaan enää
saanut,katsella noita rakkaita seutuja,
^iuinka hän nyt uskaltaisi avoimin sU-mm
sulkea ne syleilyjmsä. Miftta kun
hän jälleen nosti painetut luomet sil­miensä
päältä, joi hän kuin janoinen ko­tiseudun
kauneutta.
Kun auto läheni kartanon pääriviä,
tunsi Harry huikaisevan ilon herpaise-van
jäseniäsnä. Hän nousi nuolena au­tosta,
jätti matkalaukkunsa ohjaajan
korjattaviksi ja harppasi muutamalla
askeleella olohuoneen oven taakse. Mut­ta
hän ei uskaltanutkaan mennä sisälle.
— Kolmatta vuotta poissa kotoa, ja
nytkö minä isaisin nähdä Anna-Liisan ja
oman pienen poikani. Harry kuunteli
oven' takana. Olohuoneen perällä o l cr
vasta^ l^n^arista kuului^^^^l^
Sitten kuului Ahna-Liisan ääni: — Sit­ten
kun isä tulee, lapsi, kuinka Harry
sanoo isälle? Nyt ei hän enää jaksanut
odottaa. Hän tempaisi oven auki ja oli
'muutamalla askeleella Anna-Liisan ja
pikku Harryn edessä. Ja ennenkuin nä­mä
ehtivät edes hämmästyksestä ja rie-^
musta huudahtaa, sieppasi hän heidät
molemmat syliinsä.
— Harry, Harry, rakkaani! Sinä
näet! Onko se totta, Harry, voi, onko
se totta, sopersi Anna-Liisa ilon ja itkun
välimailla.
— Näen kulta! Näen jälleen sinun
. rakkaan olentosi ja näen, — hän suuteli
valkeata silkkitukkaa ja pientä ruusu­suuta,
näen oman suloisen lapseni.
Pikku Harry, smä olet äitisi kuva, sa­manlainen
enkeliolento. Voi, miten si­nua
rakastan, oma kullanmuruseni. Suu­telemisista
ja hyväilyistä ei tahtonut
tulla loppua.
— Harry, sanoi Anna-Lifsa pikku
Harrylle, joka iloisena käsiään yhteen
läiskyttäen istui isän polvella. — Kuin­ka
poju "sanoo isälle? Pikku mies ta­putti
pehmeillä valkeilla käsillään isän
poskea ja laului: — Lakat itä, telvetu-loa
kotiin. Isä puriÄti pienokaista rin­taansa
vasten ja samalla Mn otti nenä-limanasa,
jolla pyyhki kosteaksi käynei­tä
isihniänsä. Onnellinen kolmikko etsi
nyt kartanon vanhukset ja uusi riemu
alkoi heidän nähtyään poikansa, joka
tervein silmin seisoi heidän edessääp.
Ensimmäisinä päivinä tulonsa jälkeen
ei « ä r r y hetkeksikään jättänyt vai­moaan,
eikä pientä poikaansa. — On
kuin tämä kaikki olisi vain ihanata un­ta,
jonka hälvenemistä täytyisi pelätä,
hän sanoi Anna-Liisalle ja seurani häntä
joka askeleella.
— Harry, sinä kai pian alat ajateUa
tehdastasi? kysyi Anna-Liisa, kun Har­ry
oli ollut muutaman päivän kotona.
— Niin, todella! Olen siellä paljon
Metsäpalojen sammtausiyössä on suurin edistysaskel viimeisen 15
vuoden aikana ollut belikopteriiden käytäntöönottö. VUä nähdään
Ontarion metsäalueella harjoitustoitmnnassa oleva helikopieri.
ajatellut sitä yksinäisinä hetkinäni. Nyt
laitan sen kuntoonj kun minulla on poi­ka,
joka minun jälkeeni hoitaa ..sitä.
Huomenna menemme ka,ikkikohne kat­somaan,
miten se lienee rappeutunut
näiden vuosien aikana.
Kun he sitten tekivät autoretken
tehdasrakennukselle, huomasi Harry,
että mitään ei ollut turmeltunut. Moi­sion
vanha herra oli huolehtinut kaikes­ta
siellä ja suojannut katoksilla kastu­miselle
arat köhdai. Harryn sopi nyt
vaan jatka^ siitä, mihin kerran oli lo-^
' jpettamit.'
—- Sinähän," AhnarLiisa, et olekaan
käynyt 'täällä vielä ollenkaan. Poika
sylissään isä kulki j*a kuljetti
säa kaikkialla rakennuksessa. — .Ajat-telepas,
että näillä rantaniityillä vielä
savuavat tehtaan piiput. Poikamme,
hän silmäsi lasta sylissään, — saa jo
lapsesta alkaen oppia tehtaan tahdin.
Hänestä kasvaa työni todellinen tekijä,
minä olen väin alkuunpanija. Moision
kartanon tulot lisäänt3rvät kjonmenker-täisiksi
tämän yrityksen kautta. Mi­nulla
on työhön hankittuna tarpeelliset
tiedot. Isä on tehnyt työtä kartanon
maiden laajentamiseksi. Ne ovat nyt
ensiluokkaisen tuottavat. Minun osuu­teni
on kantaa oma korteni Moision hy­väksi.
(Jatkuu)
Kuinka kmtellm
kukat hma^aikana^
Muuan loman vaikeimpia ongel­mia
on, miten hoitaa ruukkukukat
sillä aikfija, kun perhe on poissa.
Kaikilla ei ole saatavissa kotimies-tä
tai sellaista naapuria^ jota ha­luaisi
vaivata ikastelemaan kuklcia.
Eräs vanha keino on koota ruuk-kukukat
vesisangon ympäriUe. 1^
kataan yhtä monta yiUalanganpät-,
k ä ä j c u i n on toveja., ^^I^
neii pää asetetaan kasviin tai sen
ympärillä olevaan jntiltaan ja toi­nen
pää vesisankoon. Kasvit k ä y t ­tävät
sitten lankaa imuputkeha
ja ottavat itselleen niin paljon vet­tä
kuin tarvitsevat. Tärkeätä on'
asettaa kukat valoisaan, muttei kui­tenkaan
liian auringonpaisteiseen
paikkaan. ^
Toinen tapa on asettaa ruukku­kukat
paljuun; johon on panutkos-'-
teää turvepehkua. Palju asetetaan*
esimerkiksi keittiöön varjoisaan
paikkaan. On hyvin tärkeätä »ettei­vät
kukat saa vetoa. Kukat säily­vät
näin virkeinä kaksi viikkoa,;
mutta sen kuluttua on turvepehku»
uudelleen kostutettava.
Tilaa Liekki ystävällesi Suomeen!
V. S. ALANNE:
Suomaiais-englaiitilainen KOKOKAAN
tJlipEtLECT
TOIMltETTUNA
1111 sivua — Hinta sld. $15J25
• f Monivuotisen Ja pemsteelUsen työn tuloksena iminö&ri Alanne
on saanut valmiiksi tämän UX7DEN SUÖMAtAIS-ENOLANTILAI-SEN
SANAKIRJANSA. Se on täydellisin, mönipuplisin ja laajin
Suomessa ' ilmestyneistä vieraan kielen sanakirjoista. Teokqen
laajuutta kuvaa se. että siinä on noin 130,000 hakusanaa Ja lause­partta.
Mukaan oh otettu siiomen kielen uusimmatkin^itanat. Var­sinkin
tekniikan Ja tieteen alalla viime vuosikymmeninä syntynei­siin
uusiin sanoihin on pantu pain&a.' tJrheiluh sanasto on nUn
Ikään hyvin edustettuna. Sanakirjan käyttöarvoa lisää buomatta^
vasU se, että tekijä oh, sen alkuun liittänyt seikkaperäiset engl^mnin
kielen ääntämisohjeet Ja että hän kautta'teoksen ön kiinnittänyt
auomiota Englannissa Ja Amerikassa Jcäytetynkielen eroavaisuuksiin.
T«'j>s on konriuuiuiton apnvftOne erftjfserti Ur^Jc^nvftihtaJina I»
fciyUitäJille sekä enf lumia Uelt& o|^^
Insineuri Alannetta ovat UUaen ^työssään javustaneet Ifelsingflp yli­opiston
englannin kielen dosentti, f a tri T. F. Mustanoja ja suomen
kielen osalta liL kand. Terho Itkonen. ^
TIIRATKAA 0 8 0 I T T ^ E I . I * A :
: Box 69» Su^iiisyir^O
•III l i i I iiiiiiiiiiiiii I iiiiiiiii iIIIIi'IIII iiiiiiiiii'III III i i i i M IIII I Il I i i i i i i™
ff
i
mA
lä:Ms
:
I.aiu^laIna.'eloIanm 1357 Sfivu 5
i i i i mm
MS