1957-08-17-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
rkkoon.
f Onneksi oli jo nin pimeä, ettei
(itä hirviöitä eroittanut. Olkoot-
[ kuinka vaarattomia tahansa,
(utta ääni niillä on peloittava,
[an selkäpiitä karmiva. - Ne ovat
;in suuria, syövät kaloja ja kuluvat
kalaparvien perässä-. •
JTämä välikohtaus sai mielet vi-gjlle
j a niinpä päätimmekin nos-ba
verkon ylös suurine kaloineen,
lettymyksemme oli suuri, kun ver-fossa
ei ollut kuin muutama kala.
lerkko, jolla tätä hopealohta katetaan
on 360 jaardia pitkä ja
jeri oli aivan sakeana kalaa. Ih-jettelemisestä
ei tahtonut tulla
oppua Kuinka ne kalat pimeässä
saavat verkon väistää.
Heitimme verkon uudelleen ja
lielä kolmannenkin kerran.- Sinä
tönä saamamme saalis oli lopuksi
lohtalaisen hyvä. Se elämys, jon-saimme
kokea, sattuu harvoin
kalastajille. Se on luonnon suuri
|äytös, jota eivät monet koskaan
ie. •
Seuraavana yönä saimme Bar-jn
Bayssa nähdä ja kuulla näy-föksen,
ettei moista ole siellä en-len
nähty. Sinne oli kerääntynyt
h kalastusvenettä, suurta ja pieniä.
Huhu oli kulkenut, että edelli-lä
yönä tämä lahti kiehui kalo-
Bn paljoudesta ja siitä tämä ka-stajain
paljous.
Meri teki taas_^ kepposensa. Vajaan
tunnin kuluttua verkkojen
skemisesta oli ainakin kymme-
|ien venekunnan verkot yhdessä
j)ienessä lahdessa. Sieltä kuului pulatta
jos millä kielellä — englan-lia,
intiaanien kieltä, suomea ja
jos mitä. Kaikilla oli tulinen kiire
pada verkkonsa ylös.
Kalastusveneet oHvat kuin joulukuusia
valaistuksessaan. Laskin
räässäkin olleen 12 - valoa siiuri-
16 heijastiniiheen.;' Ke peila^at
aeren pintaa edestäkäisiii; Ne
luodostivat' kuin ' juhlavälaistuk-
5ssa olevan käupuri^. Kun iie
feaivat verkkonsa ylös sutmtasi suuosa
veneensä keulain avaram-lille
vesille.' -
Olisipa vain ollut valokuvaaja
luistamassa tämän Barson Bayn
luhlanäytöksen, sillä sellaista siellä
ei ole nähty enneiiv eikä kaiketi
puUa näkemäänkään, vaikka sin-le
nyt saavat mennä^ kalastamaan
iTurse seine" veneetkin. Harvoin
pattuu, että verkot menevät yhteen,
kulkiessaan erillään merivir-
[•an mukana. Mutta meri on täyn-yllätyksiä
muulloinkin kuin
ayrskyllä.
Tämä yö muuttui sumuiseksi ja
kimeäksi. Ei eroittanut rantoja ei-toisia
veneitä. Lyhdyt verkkojen
päissä vain hiukan hämärsivät,
^un haimme uutta verkonpaik-
^aa, ajoimme hyvin hiljaa,. koska
likasimme kulkemista yli toisteb
^erkkoien. • -
Yhtäkkiä veneemme ^ei enSa
^Ikenutka an eteenpäin. Olimme \
Maneet erään intiaanin verickoon.
^eneemme kenkäraudan eräs ruu-,
oli löyhtynyt niin paljon, että se
^rttui verkkoon. Intiaani ti^li vä-
^an vihaisena luoksenmie, mutta
^uhtui heti kun tunsi meidät. He
^^^^tkalahakuiUa verkon irti ja
le pääsimme jatkamaan matkaa.
iKaloia saatiin kohtalaisesti tänä-
P yönä ja se olikin tällä viikolla
^"neinen. kalastusyö, siUä siellä
^kalastaa vain neljänä yöna-
^aluumatkalla' tapasimme päivä-
"lassa mieheni veljen ja kys]^^
'e vieläkö kahnattaä heittää verk-oa.
Hän vakuutti^ että kyllä kan-
[^ttaa. Heitimme verkon. Siina oK
kirkas vesi, että meriheinät
«alat aivan selvästi näkyivät.
Jjaessamme verkon sivua näin
min s m j T^
Tällaista jmeä jätti äskeinen tulva Japanih Kisku-saareOa. Xuivän
aiheutti valtava kaatosade, jolloin vuorokaudenaikana tuU vettä 32
tuumaa ja taas kahden päivän kuluttua uudelleen 14 tuumaa, Vital^
listen tietojen mukaan vaati tulva noin IjOOO ihmishenkeä ja lähes
4,000 henkilöä sai erilaisia vammoja. Japanin hallitus on myöntänyt
tulvanuhrlen avustusrahastoon noin $200,000.
Niin — kesä, tuo armain vuodenaika,
on pian taas ohitse. Sysky saapuu . . .
kuin varas se kurkistelee illan hämärässä.
Vaikka päivä olisi vielä helteinen ja
kaunis, huokuu illalla jo kylmä syksyn
tuuli nurkissa..
Juhlat on nyt sitten juhlittu. Ohi ovat
nuo suuret yhteiset juhlat. Muisto niistä
on enää jälellä. Kaunis ilmakin suosi
noita juhla. Tosin kylmä tuuli alkoi
puhaltaa jo lauantai-illkn näytelmän aikana.
Melkein kaikki olivat lämpöisen
säälihoukuttelemina jättäneet pois
lämpimät vaatteet jä useita alkoi vilu
hiljalleen vaivata. Niinpä sain minäkin
hytistä vilusta jonkin aikaa. Viimein
rohkenin eräältä ulkoseurakuntalaiselta
pyytää lainaksi takkia, jonka hän smtoi-kin
ilomielellä käytettäväkseni. Kiitos
kaunis, timtematön tuttava. Vieläkin
txmtuu sen tuoma tervetullut lämpö har-teillani.
näinkin, olemmehan saaneet viettää
täällä monta iloista päivää — jos tum^
mia huolien hetkiäkin. Ainahan niitä
on elämässä. Odotamme siis vain syk-äl/
ä —syksyä luonnossa ja syksyä
* omassa elämässämme. Lapset, nuo rak-kaimpamme,
saavat meidän paikkamme.
Aika vierii eteenpäin jä taas vuorollaan
siirtyvät he pois nuorempien tieltä
. . . Voi miten lyhyt onkaan pisin-kin
elämä! Kuin tähden lento. Nuoruus
kukoistaa vain hetl!eh, kauan se ei
kestä. Kaikille ^lee-tuo sania, hiljainen
vanhuuden ilta. VähäA aikaa riehumme,-
iloitsemme ja nautimme, sitten
on kaikki ohi. £i siksi, etteikö ihminen
saisi iloita. Viaton ilo vielä vanhanakin
nuorentaa. Jos nyt vähän, hyvin vähän
vain voisi käyttää-keinotekoista
ainetta juhlatunnelman nostamiseksi,
hiin se kai ei haittaisi. Mutta kohtuus,
Sunnuntaina timtui tuuli samoin kyl- ihmiset, kohtuus kaikessa! Ja voi sitä
mältä etenkin ohuiden pukimien läpi.
Oikein tuntui surkealta katsella urheili-jatyttöjä
pienissä housuissaan. Kaipa
heillä kuitenkin on vielä tuota nuoruuden
kiihkeämpää lämpöä, kuin mitä
meissä vanhoissa tanteissa. Hyvin he
ainak'n tehtävänsä suorittivat,
' Oli sielE yleisöä, oli nuorta ja vanhaa,
ukkoa ja akkaa. Näyttää sille, että
pian meitä on suuri lauma sillä vii-misellä
suoralla vuoroamme bdottamas- olette poissa, kun juuri aivan terveinä
iloita aivan vesiselvänäkin. Se tulee
aikan kuin itsestään, kun vain siihen
tottuu.
Niin, jatkampa tähän vielä, kun on
pari päivää kulunut. Olemme saameet
kuulla eräälle juhlassamme olleelle parille
sattuneesta autorikosta, jossa he
molemmat menettivät henkensä. Tun-tuu
aivan epätoivoiselta jatella, että nyt
sa. Sellaista se on maailman meno.
Vanhat käyvät kumaraan, päät harmaantuvat
ja askel lyhenee. Ei sitä
enää paljon hypellä, täytyy vain seisoa
hyvin tukevasti molemmilla jaloillaan,
ollessanne sanoimme hyväsft ja toivotimme
haiiskaa matkaa! Niin lyhyt
voi olla ihmisen matka, niin lähellä
muutto rajan taakse . . .
" Emme voi olla saattamassa teitä vii-jos
mi_elii pysyä pystyssä. Mutta hyvä meiseen lepopaikkaanne kotikaupunkin-ne
kalm"stoon, mutta toivomme rauhai-
Väkm ksuihmma
nMelikylästä
Kirj. SUDBURTO FLIKKA
Riittänyt on juhlairt jälkeen
täällä hyvää säätä,
siksi monet juhlat>icraat
tahtoi tänne jäädä,
Vi:mciset nyt vasta aivan
kotiin täältä matkaa,
työt kun eivät salli heJdän
lomaa enää jatkaa.
Laululavan ympäriltä
varkaai viirit veivät,
mutta niillä leveä ei
heillä sUti le:vät,
Kuorommekin ansaitusti '
ottaa pienen loman,
vaikka vielä juhlissa nyt
laulaa piirin oman. •
Kunnialla tehtävänsä
suuren kuoron täytti,
taitonsa ja tarmonsa rii.»
kansalle se näytti.
Näyttämömme toimikin jo
käy taas uusin innoin,
viemään eespäin kulttuuria
jaloin, puhtain rinnoin!
Puistomme myös yhä vietä
kutsuu vierahia,
siellä löytyy vieraillemme
hyvä leposija.
Kultaa ja hopeaa
saivat suomafaiset
harmqnilMitva^^
Moskovan nuorisofestivaalien kjilt*
tuurikilpailuissa menestyivät suomaiai-set
erinomaisesti. Harmonikkakilpai^
luissa saavuttivat suomalaiset todellisen
suurmenestyksen. Paul Norbacka
sai kultamitalin ja Aulis Turpeinen hopeaa.
Saavutuksen arvoa lisää se, kun näitä
mitaleja tavoittelemassa oli 50 ha-nuritaiteilijaa
kaikkialta maailmasta.
Iskelmäkilpailussa voitti kultaa May-nie
Siren, jolla muutenkin oli suurmenestys
julkisissa konserteissa^
Viihdeorkesterikilvassa meni mitalit
Italiaan, Tshekkoslovakiaan, Islantiin»
Romaniaan ja Puolaan, tässä, kilpailussa
ei kuitenkaan jaettu kultamitalia,
joten VO-ttajat saivat tyytyä hopeaan
ja seuraavat pronssiin.
huusin: — Mikä kumma verkkoon
nyt on mennyt, se on aivan lehmän
kokoinen.
Kunnostimme verkon, oli siinä
ainakin vasikan kokoinen "red
spring salmön'^ Se painoi 67 paunaa.
Saimme niitä vielä kaksi lisää,
joten olimme päivään hyvin
tyytyväisiä. >
[ Kalansaalis on aina enemmän
tai vähemmän sättimään varassa-
IMtoten lohi tuntuu olevan oikullinen.
Kauniita ja kallisarvoisia
olette, lännen hopealohet ja yhä
uudelleen saatte kalastajat pauloihinne.
Lämpimät terveiset lännen lohien
parissa oleville, sekä lähelle
että kauaksi!
HÄMEEN TVTTO
san levon siellä monien kukkalaitteiden
alla, "tuonela tupasessa. Rauhan unta
Evalle ja Hugolle!
MARJ.\TTA.
J. K. — Niin ikävästi nyt loppui tämä
kirjeeni, jonka alpin niin valoisin
ja toivorkkain mielin. Kukin siirrymme
vuorollamme pois ja ajan kanssa
kuihtuu kukkaset ja unohtuu <paiun suru.
Mutta hyvien ihmisten muisto säilyy
elämäniltaan asti.
SAMA^
7.. ;3 i • 11 1- -S «3 'i
—Naisen sydän on kuin lasi, jos haluat
sähen. piirtää nimesi on parasta
käyttää timanttia^
~ Saiturin asxteei muistuttavat laskenutta
aurinkoa, joka d ilahduta ke^
-T^r^r^ia*^»'*^^^^ 1957
Vakava rotumellakka
tafpahtui Chicagossa
Heinäkuun 28 päivänä oli Chicagon
poliisin tartuttava aseihin, saadakseen
hajoitetuksi neekerien
kimppuun hyökänneen väkijoukon.
Kahakka sai alkunsa Calumet-puistossa,
missä oli koolla lähes
100 neekeriä. Paikalle kerääntyi
viitisenkyinmentä valkoista, alkaen
kivittää neekereitä. Seurasi
tappelu, johon pian liittyi lisää vai-koisia.
Vasta kun paikalle oli saapunut
satakunta poliisia, saatiin tappelijat
hajaantumaan. Valkoihoisten
joukko ei kuitenkaan Tdpettänut,
vaan jatkoi kaduilla neekerien autojen
kivittämistä ja sytytti "niit$
palamaan. He sytyttivät palamaan
jokaisen linja-auton, jossa oli nee->
'kerivajin^a.,,'
Lopuksi oli poliisien turvauduttava
ampuma-aseisiin. Eräs 15-:
vuotia valkoihoinen tyttö sai luodin
jalkaansa ja ainalpn 25 tapp^
luun^ osa^pils^^
t t r
r
\ : : - . ' . v : : c / S '
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 17, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-08-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570817 |
Description
| Title | 1957-08-17-07 |
| OCR text |
rkkoon.
f Onneksi oli jo nin pimeä, ettei
(itä hirviöitä eroittanut. Olkoot-
[ kuinka vaarattomia tahansa,
(utta ääni niillä on peloittava,
[an selkäpiitä karmiva. - Ne ovat
;in suuria, syövät kaloja ja kuluvat
kalaparvien perässä-. •
JTämä välikohtaus sai mielet vi-gjlle
j a niinpä päätimmekin nos-ba
verkon ylös suurine kaloineen,
lettymyksemme oli suuri, kun ver-fossa
ei ollut kuin muutama kala.
lerkko, jolla tätä hopealohta katetaan
on 360 jaardia pitkä ja
jeri oli aivan sakeana kalaa. Ih-jettelemisestä
ei tahtonut tulla
oppua Kuinka ne kalat pimeässä
saavat verkon väistää.
Heitimme verkon uudelleen ja
lielä kolmannenkin kerran.- Sinä
tönä saamamme saalis oli lopuksi
lohtalaisen hyvä. Se elämys, jon-saimme
kokea, sattuu harvoin
kalastajille. Se on luonnon suuri
|äytös, jota eivät monet koskaan
ie. •
Seuraavana yönä saimme Bar-jn
Bayssa nähdä ja kuulla näy-föksen,
ettei moista ole siellä en-len
nähty. Sinne oli kerääntynyt
h kalastusvenettä, suurta ja pieniä.
Huhu oli kulkenut, että edelli-lä
yönä tämä lahti kiehui kalo-
Bn paljoudesta ja siitä tämä ka-stajain
paljous.
Meri teki taas_^ kepposensa. Vajaan
tunnin kuluttua verkkojen
skemisesta oli ainakin kymme-
|ien venekunnan verkot yhdessä
j)ienessä lahdessa. Sieltä kuului pulatta
jos millä kielellä — englan-lia,
intiaanien kieltä, suomea ja
jos mitä. Kaikilla oli tulinen kiire
pada verkkonsa ylös.
Kalastusveneet oHvat kuin joulukuusia
valaistuksessaan. Laskin
räässäkin olleen 12 - valoa siiuri-
16 heijastiniiheen.;' Ke peila^at
aeren pintaa edestäkäisiii; Ne
luodostivat' kuin ' juhlavälaistuk-
5ssa olevan käupuri^. Kun iie
feaivat verkkonsa ylös sutmtasi suuosa
veneensä keulain avaram-lille
vesille.' -
Olisipa vain ollut valokuvaaja
luistamassa tämän Barson Bayn
luhlanäytöksen, sillä sellaista siellä
ei ole nähty enneiiv eikä kaiketi
puUa näkemäänkään, vaikka sin-le
nyt saavat mennä^ kalastamaan
iTurse seine" veneetkin. Harvoin
pattuu, että verkot menevät yhteen,
kulkiessaan erillään merivir-
[•an mukana. Mutta meri on täyn-yllätyksiä
muulloinkin kuin
ayrskyllä.
Tämä yö muuttui sumuiseksi ja
kimeäksi. Ei eroittanut rantoja ei-toisia
veneitä. Lyhdyt verkkojen
päissä vain hiukan hämärsivät,
^un haimme uutta verkonpaik-
^aa, ajoimme hyvin hiljaa,. koska
likasimme kulkemista yli toisteb
^erkkoien. • -
Yhtäkkiä veneemme ^ei enSa
^Ikenutka an eteenpäin. Olimme \
Maneet erään intiaanin verickoon.
^eneemme kenkäraudan eräs ruu-,
oli löyhtynyt niin paljon, että se
^rttui verkkoon. Intiaani ti^li vä-
^an vihaisena luoksenmie, mutta
^uhtui heti kun tunsi meidät. He
^^^^tkalahakuiUa verkon irti ja
le pääsimme jatkamaan matkaa.
iKaloia saatiin kohtalaisesti tänä-
P yönä ja se olikin tällä viikolla
^"neinen. kalastusyö, siUä siellä
^kalastaa vain neljänä yöna-
^aluumatkalla' tapasimme päivä-
"lassa mieheni veljen ja kys]^^
'e vieläkö kahnattaä heittää verk-oa.
Hän vakuutti^ että kyllä kan-
[^ttaa. Heitimme verkon. Siina oK
kirkas vesi, että meriheinät
«alat aivan selvästi näkyivät.
Jjaessamme verkon sivua näin
min s m j T^
Tällaista jmeä jätti äskeinen tulva Japanih Kisku-saareOa. Xuivän
aiheutti valtava kaatosade, jolloin vuorokaudenaikana tuU vettä 32
tuumaa ja taas kahden päivän kuluttua uudelleen 14 tuumaa, Vital^
listen tietojen mukaan vaati tulva noin IjOOO ihmishenkeä ja lähes
4,000 henkilöä sai erilaisia vammoja. Japanin hallitus on myöntänyt
tulvanuhrlen avustusrahastoon noin $200,000.
Niin — kesä, tuo armain vuodenaika,
on pian taas ohitse. Sysky saapuu . . .
kuin varas se kurkistelee illan hämärässä.
Vaikka päivä olisi vielä helteinen ja
kaunis, huokuu illalla jo kylmä syksyn
tuuli nurkissa..
Juhlat on nyt sitten juhlittu. Ohi ovat
nuo suuret yhteiset juhlat. Muisto niistä
on enää jälellä. Kaunis ilmakin suosi
noita juhla. Tosin kylmä tuuli alkoi
puhaltaa jo lauantai-illkn näytelmän aikana.
Melkein kaikki olivat lämpöisen
säälihoukuttelemina jättäneet pois
lämpimät vaatteet jä useita alkoi vilu
hiljalleen vaivata. Niinpä sain minäkin
hytistä vilusta jonkin aikaa. Viimein
rohkenin eräältä ulkoseurakuntalaiselta
pyytää lainaksi takkia, jonka hän smtoi-kin
ilomielellä käytettäväkseni. Kiitos
kaunis, timtematön tuttava. Vieläkin
txmtuu sen tuoma tervetullut lämpö har-teillani.
näinkin, olemmehan saaneet viettää
täällä monta iloista päivää — jos tum^
mia huolien hetkiäkin. Ainahan niitä
on elämässä. Odotamme siis vain syk-äl/
ä —syksyä luonnossa ja syksyä
* omassa elämässämme. Lapset, nuo rak-kaimpamme,
saavat meidän paikkamme.
Aika vierii eteenpäin jä taas vuorollaan
siirtyvät he pois nuorempien tieltä
. . . Voi miten lyhyt onkaan pisin-kin
elämä! Kuin tähden lento. Nuoruus
kukoistaa vain hetl!eh, kauan se ei
kestä. Kaikille ^lee-tuo sania, hiljainen
vanhuuden ilta. VähäA aikaa riehumme,-
iloitsemme ja nautimme, sitten
on kaikki ohi. £i siksi, etteikö ihminen
saisi iloita. Viaton ilo vielä vanhanakin
nuorentaa. Jos nyt vähän, hyvin vähän
vain voisi käyttää-keinotekoista
ainetta juhlatunnelman nostamiseksi,
hiin se kai ei haittaisi. Mutta kohtuus,
Sunnuntaina timtui tuuli samoin kyl- ihmiset, kohtuus kaikessa! Ja voi sitä
mältä etenkin ohuiden pukimien läpi.
Oikein tuntui surkealta katsella urheili-jatyttöjä
pienissä housuissaan. Kaipa
heillä kuitenkin on vielä tuota nuoruuden
kiihkeämpää lämpöä, kuin mitä
meissä vanhoissa tanteissa. Hyvin he
ainak'n tehtävänsä suorittivat,
' Oli sielE yleisöä, oli nuorta ja vanhaa,
ukkoa ja akkaa. Näyttää sille, että
pian meitä on suuri lauma sillä vii-misellä
suoralla vuoroamme bdottamas- olette poissa, kun juuri aivan terveinä
iloita aivan vesiselvänäkin. Se tulee
aikan kuin itsestään, kun vain siihen
tottuu.
Niin, jatkampa tähän vielä, kun on
pari päivää kulunut. Olemme saameet
kuulla eräälle juhlassamme olleelle parille
sattuneesta autorikosta, jossa he
molemmat menettivät henkensä. Tun-tuu
aivan epätoivoiselta jatella, että nyt
sa. Sellaista se on maailman meno.
Vanhat käyvät kumaraan, päät harmaantuvat
ja askel lyhenee. Ei sitä
enää paljon hypellä, täytyy vain seisoa
hyvin tukevasti molemmilla jaloillaan,
ollessanne sanoimme hyväsft ja toivotimme
haiiskaa matkaa! Niin lyhyt
voi olla ihmisen matka, niin lähellä
muutto rajan taakse . . .
" Emme voi olla saattamassa teitä vii-jos
mi_elii pysyä pystyssä. Mutta hyvä meiseen lepopaikkaanne kotikaupunkin-ne
kalm"stoon, mutta toivomme rauhai-
Väkm ksuihmma
nMelikylästä
Kirj. SUDBURTO FLIKKA
Riittänyt on juhlairt jälkeen
täällä hyvää säätä,
siksi monet juhlat>icraat
tahtoi tänne jäädä,
Vi:mciset nyt vasta aivan
kotiin täältä matkaa,
työt kun eivät salli heJdän
lomaa enää jatkaa.
Laululavan ympäriltä
varkaai viirit veivät,
mutta niillä leveä ei
heillä sUti le:vät,
Kuorommekin ansaitusti '
ottaa pienen loman,
vaikka vielä juhlissa nyt
laulaa piirin oman. •
Kunnialla tehtävänsä
suuren kuoron täytti,
taitonsa ja tarmonsa rii.»
kansalle se näytti.
Näyttämömme toimikin jo
käy taas uusin innoin,
viemään eespäin kulttuuria
jaloin, puhtain rinnoin!
Puistomme myös yhä vietä
kutsuu vierahia,
siellä löytyy vieraillemme
hyvä leposija.
Kultaa ja hopeaa
saivat suomafaiset
harmqnilMitva^^
Moskovan nuorisofestivaalien kjilt*
tuurikilpailuissa menestyivät suomaiai-set
erinomaisesti. Harmonikkakilpai^
luissa saavuttivat suomalaiset todellisen
suurmenestyksen. Paul Norbacka
sai kultamitalin ja Aulis Turpeinen hopeaa.
Saavutuksen arvoa lisää se, kun näitä
mitaleja tavoittelemassa oli 50 ha-nuritaiteilijaa
kaikkialta maailmasta.
Iskelmäkilpailussa voitti kultaa May-nie
Siren, jolla muutenkin oli suurmenestys
julkisissa konserteissa^
Viihdeorkesterikilvassa meni mitalit
Italiaan, Tshekkoslovakiaan, Islantiin»
Romaniaan ja Puolaan, tässä, kilpailussa
ei kuitenkaan jaettu kultamitalia,
joten VO-ttajat saivat tyytyä hopeaan
ja seuraavat pronssiin.
huusin: — Mikä kumma verkkoon
nyt on mennyt, se on aivan lehmän
kokoinen.
Kunnostimme verkon, oli siinä
ainakin vasikan kokoinen "red
spring salmön'^ Se painoi 67 paunaa.
Saimme niitä vielä kaksi lisää,
joten olimme päivään hyvin
tyytyväisiä. >
[ Kalansaalis on aina enemmän
tai vähemmän sättimään varassa-
IMtoten lohi tuntuu olevan oikullinen.
Kauniita ja kallisarvoisia
olette, lännen hopealohet ja yhä
uudelleen saatte kalastajat pauloihinne.
Lämpimät terveiset lännen lohien
parissa oleville, sekä lähelle
että kauaksi!
HÄMEEN TVTTO
san levon siellä monien kukkalaitteiden
alla, "tuonela tupasessa. Rauhan unta
Evalle ja Hugolle!
MARJ.\TTA.
J. K. — Niin ikävästi nyt loppui tämä
kirjeeni, jonka alpin niin valoisin
ja toivorkkain mielin. Kukin siirrymme
vuorollamme pois ja ajan kanssa
kuihtuu kukkaset ja unohtuu |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-08-17-07
