1955-10-15-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
pahaoUaiun^
^ >sä pian tulee
itnnme.
^» äitiä, Ansua,
yönä? kuuld
li.
kelit suojelevat,-
hyvä ölla, sanoi
sia peitellessäaiL
irvettä juuri
>jelukseen . . .
sivuutettua, kuu.
Jlinä ja hevosen
e. Siinä samassa
van nurkkaa rii.
dessä.
sta tuntui kuin
sivat helistelleet 1
limmilla instru-a
tuntuivat tut- I
oittelivat, mutta
isessa tilanteessa
;i? Ainahan sitä
kun luonto itse
äiinä ihmeellistä
tällä kertaa oli
ita ja aivan ou-tässä
nyt tarviten
apu Aution
;riä tarvittaisiin,
lien takana oli
ipaan suoriudut-olosuhteet,
joi-
Jtui. Niin outoa
imon, tuon aina
IS, että hän oli
:y. Ensinnäkin
i hän näkee vai-isvot
ja vilhpva.
tervetulon toi-,
lää teeskennellä
jo siinä, pistees-fie
mitä kipuja.,
sinulle nyt on
asi pitäisi vielä
immäiset sanat,
;ai sanotuksi, li-
— Oletko lou-t
hellittivät ja
lisesti. Hän ker-m
niistä piika-i,
joita hänellä
ämäaipäiväisista
, (mikä tästä lo-käänlaista
apua
min vatvoistasi
tteli Erkki. Ku-olisi
apua saa-liiaai
myöhäistä,
ia imuusta avus-
Karoliina-muo-
>esti kuin väsy-
»it. Muorilla on
istossaan. Otta-että
itsepä ym-
^itäan.
1 ikorvallistaan,
etsien kätseel-
.ntavaa. Nälb
Maijan väänty-
Ihova voihkaisu
listamaan asian
'hyvineen hän
rat reestä elelevän
pollen ta-jonkin
mtiatkan
>yryttänyttä si-lapuriin,
jonne
irstaa ja rapiat
i metsien asu-taa?
tähakoinen mustumaan
kotoa
sevänsä appe«"
»pen uupuneita
i ahkerasta raa^
rokseh kaupP^'
Uliin jouluostoksia suorittamaan teh-
Lnä on vielä nälkäinen j a viluinen, ho-
Lttaa yhtenään saman kahtalon alaista
[opukkaansa, joka ei ymmärrä niinkuin
taontansa tekee, miksi ei vielä päästy
epäämään ja syömään.
Oikeinko tuo isäntä lyö suitsen-
3erillä, niinkuin en olisi tässä jo tälle-
•in viikolle osaani suorittanut j a nytkin
läitä jäykkiä koipiani eteenpäin heit-elen
minkä suinkin jaksan. Näin olisi
armaan ahkera polle ajatuksensa tulkinnut
jos olisi osannut.
Mutta eipä tässä auta, täytyy yrittää
teeiipäin, kun kerran reenliisteillä ole-a
luomakunnan herra ja luoduista v i i -
ain niin vaatii.
Tällä välin oli Maijalla vielä niin palon
voimia, että hän teki pystytulen
votakkaan kuivista honkapuista ja
setti kolmijalkaisen rautapadan tulen-epeille
vettä täyteen. Siinä tulen pais-
•.jteessa hän pyöriLtsli-itseään lämpimik-een.
sillä tuontuostakin vilunhyrinä
auistatteli hänen koko ruumiistaan, vai
lisikohan tuo sitä tavallista hermojen
ärinää, jota ennenkin oli ollut saunan
avunhajuisessa lämmössäkin ja joka ei
johtunut kylmyydestä. Oi, olisipa nyt
joku joka saunan lämmittäisi jä sinne
änet taluttaisi: niin hän itseksensä
uokaili, epätoivoisena ajatellen, min-ähänlainen
keskonen siitä tullenee, jos
ästä eloon jääneenä erilleen päästään
On sillä LuajaMäkin vitsauksensa mo-lenlaiset
ja ajatustenkin synneistä
»alkkansa pitää saaman, minkä tässäkin
näin elävästi näytetään. 'Hyvä Ju-lala
sentään, että tulinkin vastenmielisesti
ajatelleeksi tämän tulokkaan to-letessani
olevan alulla ja suorastaan
toivoin että se alkuunsa kuivuisi. '—
ässä, tässä se nyt nähdään, miten mei-län
itsekunkin pitäisi tyytyä kohtaloomme
ja lapsetkin lahjana vastaanottaa
vaikka heitä syntyisi kahdesti
'uodessa. Ei pitäisi ajatella omaa mu-fiavuuttaan
vaan olisi tehtävä heidän
'teensä työtä vaiikka yötä päivää. Niin
lyös nurkumatta teen jos Herra elon
»äiviä suonee. Näin vaimo parka tuskissansa
lupaili, pyysi ja rukoili apua
>ian, pian. Ansu poikakin levottomana
leittelehti. Oli viimeisillä voimillaan
länet vielä astialle nostettava ja vuoteeseen
peitettävä . . .
Kun vihdoinkin vihlovan odotuksen
jälkeen tiukujen helinä ilmaisi jälleen
latkalaisten saapuneen kotipihalle, ei
teidän tuloaan kukaan kuullut. Lapset
lukkuivat viatonta rauhan untaan, hy-vä.
että peitot olivat pysyneet paikoillaan,
niin he tietämättä kylmyydestä
n paremmin kuin muistakaan tämän
?lämän vaikeuksista uintivat huoleton-
'a. Matkalaisten työntyessä huonee-i<'
en lumisina ja vilusta väristen, koh-
:asi heitä surullinen näky.
Emäntä makasi pitkin pituuttaan
lattialla pyörtyneenä, tuli takassa sam-nuneena,
pellit sapposen selällään ja
i'^?i padassa jäähtyneenä.
Tuuli vaan ulvoi savupiipussa kuin
lornan henki olisi vaivuttanut elämän
ilun katkeamista ennen sen kunnollista
ilkamistakaan.
Herra hyvästi siunatkoon, täälläpä
^asta siivo on, ja ollaanko edes enään
lengissäkään, no voi mun päiviäni mi-lin
piti joutumaan.
Nämä olivat muorin ensimmäiset salat
astuttuaan kynnyksen yli tupaan
Ja paljastettuaan silmänsä suuren saalin
f idältä nähdäkseen sisällä olevan kurjuuden.
Onpas jo ihme — oli miehen alku-fuomautus.
Mutta pian oli hän heit-
Jänyt koirannähkakintaansa penkin
päähän ja riensi avaamaan muorin v i l -
[asaalin solmuja, joka oli seläntakaa
kiristetty solmuun. Vaikka muori oli-fin
hieman hätkähtänyt ensi näkemässään,
ei hän silti ollut hätälästä kotoi-pm.
Rauhallisesti hän tarttui asiaan,
funnustellen ensitöikseen valtimoa po«
R A I L A HONKA:
Suudelma etelän yössä
TALINA asui elämänsä ensimmäistä
" kertaa täysihoitolassa. Oli ihanaa
istuutua valmiiksi katettuun
ruokapö>tään ja saada -v^tteensa pesulasta
puhtaina ja siloisina. Elina alkoi
jo tottua tähän kaikkeen, vaikka tunsi-kin
olevansa hieman hämillään siivoojan
laittaessa hänen vuoteensa kuntoon ja
siistiessä huoneen. 'Kyllähän minä itsekin
sentään jotakin . . mutta heikot
yritykset eivät auttaneet, annettiin ymmärtää,
että Elina oli lomalla, joka tuli
käyttää täysin virkistykseen ja lepoon.
vi, •
tilaan kädestä ja todetakseen, että henkikulta
oli vielä pihisemässä, vaikka
vaan vaimeana tässä maassa makaa-
No on se tuskat kärsinyt kun vallan
pyörtyä piti, tuumaili mummo, ollen
polvillaan Maijan vierellä. Siitä noustuaan
hän sanoi:
Sänkyyn meidän on potilas saatava
ja korjattava tuo siivo lattialta pois.
Tuli kiireesti takkaan että huone lämpiää
ja sytN^kkeitä jalkapadan alle, että
saadaan lämmintä vettä, Erkin yrittäessä
ovea kohdei) hän öykäisi:
— Hevonen seisokoon vielä aisaipääl-lä,
tämä sairas on heti autettava, tästä
on leikki kaukana. — Hopusti, hopusti,
elä yhtään emmi. Pieniä puita padan
alle, vettä tässä tarvitaan. Missä olisi
maitotilkka, että koetan saada kanfert-tia
sairaan suuhun, koska näyttää valahtavan
kovin verettömälvsi, tuollapa
onkin pikku Ansun muki, kumpahan
siitä tilkan lusikkaan otan. — Puhellessaan
on mummu löytänyt sekä lusikan,
eitä maidon pöydältä ja omasta taskustaan
lääkepullon. Nyt hän komentaa
Erkkiä kohottamaan potilaan päätä,
että paremmin voi tipottain valutella
kielenpäälle noita kallisarvoisia elämän-nesteitä.
Kanferi se' oli muorin mielestä
kaikkivoittava lääke, se ei saanut
loppua hänen varastostaan. Hyväpä
oH näinkin. — EifJä näillä korvenelä-jillä
ollut monella sitäkään, ja kun
kova tarvis tuli hyvä oli lainata Mansikkamäen
mummulta.
(Jatkuu)
Kylä, jossa Elina suomalaisine tovereineen
asui, oli romanttinen pienine
puutarhoineen välkkyvän Balaton-jär-^
jven rannalla. Täysihoitola, jossa vietettiin
nuo unohtumattomat aurinkoiset
päivät, oli Unkarin Nuorisoliiton talo,
jossa unkarilaiset työläistytöt ja -pojat,
opiskelijanuoret viettivät kesälomaansa
työntäyteisen talven jälkeen.
Tänä vuonna oli pieni Icmakylä saanut
myös kansainvälisiä vieraita, joista
tuli hetkeksi tuon hurmaavan seudun
asukkaita. Loma ja vierailu olivat vasta
alussa, mutta kuitenkin oli auringon
ehtymätön paahde ruskettanut vaalean
suomalaisjoukon pitkillä purjehdusret-kiliä
terveen ruskeaksi. Vilpoisa luuli
oli antanut Elinan hiuksille eläviin säteilyn
pitkillä kävelyretkillä ympäröivässä
vuoristossa. Elina tunsi joka solullaan
viettävänsä elamän^sä juhlaa
hauskojen tovereittensa parissa, mutta
mikä kumma olikaan saanut aikaan hänen
sydämensä kiihkeän sykkeen ja salaperäisen
loisteen häiien silmiinsä? Eli-na
painoi päänsä alas peilikuvansa edessä,
jottei olisi joutunut tunnustamaan
sitä itselleen. Hän kääntyi ympäri, muttei
nähtävästi voinut paeta tilinteon
hetkeä. Siinä ne olivat hänen sievän
huoneensa pienellä pöydällä, nuo viehättävät
villiruusut. He olivat poimineet
niitä yhdessä puutarhassa. Niiden
huumaava tuoksu toi Elinan mieleen
tummat, milloin leiskuvat, milloin nauravat
silmät, välkkyvät hampaat . . .
niiden tuoksu toi hänen mieleensä. Perin.
Miten merkillisen raikas ja valloittava
nuorukainen hän olikaan. Elina ei
saattanut olla ihailematta hänen miellyttävää,
avuliasta käytöstään ja joustavaa
esiintymistään. Hän ei myöskään
saattanut olla huomaamatta Ferin voimakasta
olemusta, joka muistutti kreikkalaista
jumalveistosta. Elina tiesi
mj'ös, ettei hän ollut ainoa, joka oli
huomannut hänen miellyttävyytensä.
Päivä päivältä Elinan tunteet Periin
voimistuivat. Hän tuskin vietti päivästä
yhtä ainoata hetkeä ajattelematta
Periä, joka ei kuitenkaan osoittanut
Elinaan samassa määrin lisääntyvää
Nämä neljä herrasmiestä laulelevat joka m^anantai-iltana
CBC.n radioverkcUon välityksellä monien tuntemia ja kaik'
kien tykkäämiä vanhoja canadalaisia lauluja. Istumassa Alan
Saivyer, tenori ja John Harcdiurt, basso, seisomassa Jack Reid,
tenori ja Ernest Berry, baritoni.
mielenkiintoa. Silloin päästi Elina pahan
tuulensa valloilleen antaen naisdlli*
sen pikku käärmeen nostaa päätään.
Elina ajatteli pahantuulisena, aniten Feri
souteli muiden tyttöjen kanssa yhtä
mielellään kuin hänenkin kanssaan, miten
hiin jutteli A^älittömästi heidän kanssaan,
jakaen kaikille \'alloittavaa hj^-
myään, Elina ajatteli, e t t ä hän teki sen
itserakkaudestaan, oli kohtelias ja hymyilevä
säilyttääkseen ihailun itseään
kohtaan kaikkien tyttöjen sydämissä.
Elina päätti taaskin olla ajattelematta
Feriä sen erikoisemmin ja olla eroitta-matta
häntä sangen hauskoista tovereistaan,
jotka olivat suomalaisten oppaina,
tulkkeina ja lomatovereina.
Tänään matkustaisi Elina ystävineen
Budapestiin. Tuon maailmankuulun
kaupungin näkeminen ja sen kuumeinen
hyörinä saisi varmasti hänet unohtamaan
sydänsurunsa, ajatteli Elina
toivorikkaana. Tämäniltaiseen juhlaan
ammattikoululaisten luona hän valmistautuisi
vailla minkäänlaisia unelmia,
jotka f^attaisivat romahtaa ja pilata
hänen iltansa. Nyt oli aika iloita ja
sen tulisi Elina tekemään kaikkien lo-niatovereittensa
kanssa yhteisesti.
Elina seisoi koristellussa juhlasalissa
hohtavan puhtaassa puvussaan tuoksuva
ruusu hiuksissaan unkarilaiseen tapaan.
Huudettiin eläköötä Suomen ja
L'nkarin nuorison ystävyydelle, laulut
kajahtelivait, loistavat nuorisoyhtyeen
tanssiesitykset seurasivat toinen toistaan.
Elina ei ollut elämässään nähnyt
mitään näiii suurenmoista, elänyt näin
korkeatunnelmaisia hetkiä. Juhla päättyi
hänen mielestään vain liian aikaisin.
Hän oli vieläkin kokemansa suuren
ystävyyden tunteen vallassa, kun hän
huomasi istuvansa autossa sysimusta)
Budapestin yö ympärillään.
Elina heräsi ajatuksistaan, kun auto
kiipesi raskaasti vuorta ylös. Hän ei
aavistanut minne hän oli matkalla. Sit
ä kysyttyään hänelle naurahdeltiin
vain salaperäisesti. Elinalle se oli tällä
hetkellä samantekevää, hän ajatteli vain
tanssia, jonka oli nähnyt . . . nuoruus,
elämänilo sulautuivat rytmiin, miksi ei
suomalainen nuoriso voi tanssia tuolla
tavalla . . . Kuului huuto: "Olemme per
i l l ä ! " ja taas seisoi Elina tovereineen
pehmeässä yössä, - joka hyväili hänen
polttavia poskiaan. Seurue seisoi aito
unkarilaisen viinituvan pihamaalla. Tupa
oli vanha ja nähnyt myös ne ajat,
jolloin pustan karjapaimenet kävivät
siellä- etsimässä unohdusta arkeensa v i i nin
j a laulun parista. Tänä yönä, jolloin
riemuitseva nuorisojoukko täytti sen
ajan patinoimat suojat, se lauloi laulunsa
noilta menneiltä ajoilta, laulun, jossa
soi Unkarin kansan suru ja ilo, riemu
ja tuska. Romanssi muuttui char-daaksi,
unkarilainen tulinen tanssi kantautui
Elinan korviin hänen seisoessaan
yksin össä. Sysimustasta pimeydestä-johtuen
näyttivät tähdet ikäänkuin lä-heisemmiltä
kuin kotona pohjolassa.
Oltiin korkealla vuorella, alhaalla pyörryttävässä
syvyydessä vyöryi Tonava,
jonka veteen ympärille levittyvä kaupunki
loi leikkivän valonsa. Elinan idylli
rikokutui lämpimästä käden kosketuksesta,
joka sai hänet säpsähtämään.
Hän kääntyi ympäri ja huomasi suostuvansa
Perin pyytöön ja lähtevänsä tanssiin.
Elina ei voinut tukahduttaa onnen
. tunnetta, joka valtasi hänet Ferin kietoessa
hänen ympärilleen kätensä ja alkaessa
viedä häntä varmoin askelin.
Tanssi päättyi, Elina ja Peri olivat tukahtua
kuumuuteen, joka tuvassa vallitsi
. . .
He kulkivat kukkien tuoksun täyttämää
viinituvan pihamaata pitkin vuoren
ulonimaiselle rinteelle, istuutuivat
penkille, josta levisi näköala yli öisen
Tonavan ja Budapestin. Merkillinen
turvallisuuden tunne täytti Elinan mielen
hänen istuessaan Ferin voimakkaan
j a lämpimän olemuksen vieressä. Perl
rikkoi ensimmäisenä hiljaisuuden sano-
I^öantaisia^lokakttua 15 päivällä» 195S Sivu 5
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 15, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-10-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki551015 |
Description
| Title | 1955-10-15-05 |
| OCR text | pahaoUaiun^ ^ >sä pian tulee itnnme. ^» äitiä, Ansua, yönä? kuuld li. kelit suojelevat,- hyvä ölla, sanoi sia peitellessäaiL irvettä juuri >jelukseen . . . sivuutettua, kuu. Jlinä ja hevosen e. Siinä samassa van nurkkaa rii. dessä. sta tuntui kuin sivat helistelleet 1 limmilla instru-a tuntuivat tut- I oittelivat, mutta isessa tilanteessa ;i? Ainahan sitä kun luonto itse äiinä ihmeellistä tällä kertaa oli ita ja aivan ou-tässä nyt tarviten apu Aution ;riä tarvittaisiin, lien takana oli ipaan suoriudut-olosuhteet, joi- Jtui. Niin outoa imon, tuon aina IS, että hän oli :y. Ensinnäkin i hän näkee vai-isvot ja vilhpva. tervetulon toi-, lää teeskennellä jo siinä, pistees-fie mitä kipuja., sinulle nyt on asi pitäisi vielä immäiset sanat, ;ai sanotuksi, li- — Oletko lou-t hellittivät ja lisesti. Hän ker-m niistä piika-i, joita hänellä ämäaipäiväisista , (mikä tästä lo-käänlaista apua min vatvoistasi tteli Erkki. Ku-olisi apua saa-liiaai myöhäistä, ia imuusta avus- Karoliina-muo- >esti kuin väsy- »it. Muorilla on istossaan. Otta-että itsepä ym- ^itäan. 1 ikorvallistaan, etsien kätseel- .ntavaa. Nälb Maijan väänty- Ihova voihkaisu listamaan asian 'hyvineen hän rat reestä elelevän pollen ta-jonkin mtiatkan >yryttänyttä si-lapuriin, jonne irstaa ja rapiat i metsien asu-taa? tähakoinen mustumaan kotoa sevänsä appe«" »pen uupuneita i ahkerasta raa^ rokseh kaupP^' Uliin jouluostoksia suorittamaan teh- Lnä on vielä nälkäinen j a viluinen, ho- Lttaa yhtenään saman kahtalon alaista [opukkaansa, joka ei ymmärrä niinkuin taontansa tekee, miksi ei vielä päästy epäämään ja syömään. Oikeinko tuo isäntä lyö suitsen- 3erillä, niinkuin en olisi tässä jo tälle- •in viikolle osaani suorittanut j a nytkin läitä jäykkiä koipiani eteenpäin heit-elen minkä suinkin jaksan. Näin olisi armaan ahkera polle ajatuksensa tulkinnut jos olisi osannut. Mutta eipä tässä auta, täytyy yrittää teeiipäin, kun kerran reenliisteillä ole-a luomakunnan herra ja luoduista v i i - ain niin vaatii. Tällä välin oli Maijalla vielä niin palon voimia, että hän teki pystytulen votakkaan kuivista honkapuista ja setti kolmijalkaisen rautapadan tulen-epeille vettä täyteen. Siinä tulen pais- •.jteessa hän pyöriLtsli-itseään lämpimik-een. sillä tuontuostakin vilunhyrinä auistatteli hänen koko ruumiistaan, vai lisikohan tuo sitä tavallista hermojen ärinää, jota ennenkin oli ollut saunan avunhajuisessa lämmössäkin ja joka ei johtunut kylmyydestä. Oi, olisipa nyt joku joka saunan lämmittäisi jä sinne änet taluttaisi: niin hän itseksensä uokaili, epätoivoisena ajatellen, min-ähänlainen keskonen siitä tullenee, jos ästä eloon jääneenä erilleen päästään On sillä LuajaMäkin vitsauksensa mo-lenlaiset ja ajatustenkin synneistä »alkkansa pitää saaman, minkä tässäkin näin elävästi näytetään. 'Hyvä Ju-lala sentään, että tulinkin vastenmielisesti ajatelleeksi tämän tulokkaan to-letessani olevan alulla ja suorastaan toivoin että se alkuunsa kuivuisi. '— ässä, tässä se nyt nähdään, miten mei-län itsekunkin pitäisi tyytyä kohtaloomme ja lapsetkin lahjana vastaanottaa vaikka heitä syntyisi kahdesti 'uodessa. Ei pitäisi ajatella omaa mu-fiavuuttaan vaan olisi tehtävä heidän 'teensä työtä vaiikka yötä päivää. Niin lyös nurkumatta teen jos Herra elon »äiviä suonee. Näin vaimo parka tuskissansa lupaili, pyysi ja rukoili apua >ian, pian. Ansu poikakin levottomana leittelehti. Oli viimeisillä voimillaan länet vielä astialle nostettava ja vuoteeseen peitettävä . . . Kun vihdoinkin vihlovan odotuksen jälkeen tiukujen helinä ilmaisi jälleen latkalaisten saapuneen kotipihalle, ei teidän tuloaan kukaan kuullut. Lapset lukkuivat viatonta rauhan untaan, hy-vä. että peitot olivat pysyneet paikoillaan, niin he tietämättä kylmyydestä n paremmin kuin muistakaan tämän ?lämän vaikeuksista uintivat huoleton- 'a. Matkalaisten työntyessä huonee-i<' en lumisina ja vilusta väristen, koh- :asi heitä surullinen näky. Emäntä makasi pitkin pituuttaan lattialla pyörtyneenä, tuli takassa sam-nuneena, pellit sapposen selällään ja i'^?i padassa jäähtyneenä. Tuuli vaan ulvoi savupiipussa kuin lornan henki olisi vaivuttanut elämän ilun katkeamista ennen sen kunnollista ilkamistakaan. Herra hyvästi siunatkoon, täälläpä ^asta siivo on, ja ollaanko edes enään lengissäkään, no voi mun päiviäni mi-lin piti joutumaan. Nämä olivat muorin ensimmäiset salat astuttuaan kynnyksen yli tupaan Ja paljastettuaan silmänsä suuren saalin f idältä nähdäkseen sisällä olevan kurjuuden. Onpas jo ihme — oli miehen alku-fuomautus. Mutta pian oli hän heit- Jänyt koirannähkakintaansa penkin päähän ja riensi avaamaan muorin v i l - [asaalin solmuja, joka oli seläntakaa kiristetty solmuun. Vaikka muori oli-fin hieman hätkähtänyt ensi näkemässään, ei hän silti ollut hätälästä kotoi-pm. Rauhallisesti hän tarttui asiaan, funnustellen ensitöikseen valtimoa po« R A I L A HONKA: Suudelma etelän yössä TALINA asui elämänsä ensimmäistä " kertaa täysihoitolassa. Oli ihanaa istuutua valmiiksi katettuun ruokapö>tään ja saada -v^tteensa pesulasta puhtaina ja siloisina. Elina alkoi jo tottua tähän kaikkeen, vaikka tunsi-kin olevansa hieman hämillään siivoojan laittaessa hänen vuoteensa kuntoon ja siistiessä huoneen. 'Kyllähän minä itsekin sentään jotakin . . mutta heikot yritykset eivät auttaneet, annettiin ymmärtää, että Elina oli lomalla, joka tuli käyttää täysin virkistykseen ja lepoon. vi, • tilaan kädestä ja todetakseen, että henkikulta oli vielä pihisemässä, vaikka vaan vaimeana tässä maassa makaa- No on se tuskat kärsinyt kun vallan pyörtyä piti, tuumaili mummo, ollen polvillaan Maijan vierellä. Siitä noustuaan hän sanoi: Sänkyyn meidän on potilas saatava ja korjattava tuo siivo lattialta pois. Tuli kiireesti takkaan että huone lämpiää ja sytN^kkeitä jalkapadan alle, että saadaan lämmintä vettä, Erkin yrittäessä ovea kohdei) hän öykäisi: — Hevonen seisokoon vielä aisaipääl-lä, tämä sairas on heti autettava, tästä on leikki kaukana. — Hopusti, hopusti, elä yhtään emmi. Pieniä puita padan alle, vettä tässä tarvitaan. Missä olisi maitotilkka, että koetan saada kanfert-tia sairaan suuhun, koska näyttää valahtavan kovin verettömälvsi, tuollapa onkin pikku Ansun muki, kumpahan siitä tilkan lusikkaan otan. — Puhellessaan on mummu löytänyt sekä lusikan, eitä maidon pöydältä ja omasta taskustaan lääkepullon. Nyt hän komentaa Erkkiä kohottamaan potilaan päätä, että paremmin voi tipottain valutella kielenpäälle noita kallisarvoisia elämän-nesteitä. Kanferi se' oli muorin mielestä kaikkivoittava lääke, se ei saanut loppua hänen varastostaan. Hyväpä oH näinkin. — EifJä näillä korvenelä-jillä ollut monella sitäkään, ja kun kova tarvis tuli hyvä oli lainata Mansikkamäen mummulta. (Jatkuu) Kylä, jossa Elina suomalaisine tovereineen asui, oli romanttinen pienine puutarhoineen välkkyvän Balaton-jär-^ jven rannalla. Täysihoitola, jossa vietettiin nuo unohtumattomat aurinkoiset päivät, oli Unkarin Nuorisoliiton talo, jossa unkarilaiset työläistytöt ja -pojat, opiskelijanuoret viettivät kesälomaansa työntäyteisen talven jälkeen. Tänä vuonna oli pieni Icmakylä saanut myös kansainvälisiä vieraita, joista tuli hetkeksi tuon hurmaavan seudun asukkaita. Loma ja vierailu olivat vasta alussa, mutta kuitenkin oli auringon ehtymätön paahde ruskettanut vaalean suomalaisjoukon pitkillä purjehdusret-kiliä terveen ruskeaksi. Vilpoisa luuli oli antanut Elinan hiuksille eläviin säteilyn pitkillä kävelyretkillä ympäröivässä vuoristossa. Elina tunsi joka solullaan viettävänsä elamän^sä juhlaa hauskojen tovereittensa parissa, mutta mikä kumma olikaan saanut aikaan hänen sydämensä kiihkeän sykkeen ja salaperäisen loisteen häiien silmiinsä? Eli-na painoi päänsä alas peilikuvansa edessä, jottei olisi joutunut tunnustamaan sitä itselleen. Hän kääntyi ympäri, muttei nähtävästi voinut paeta tilinteon hetkeä. Siinä ne olivat hänen sievän huoneensa pienellä pöydällä, nuo viehättävät villiruusut. He olivat poimineet niitä yhdessä puutarhassa. Niiden huumaava tuoksu toi Elinan mieleen tummat, milloin leiskuvat, milloin nauravat silmät, välkkyvät hampaat . . . niiden tuoksu toi hänen mieleensä. Perin. Miten merkillisen raikas ja valloittava nuorukainen hän olikaan. Elina ei saattanut olla ihailematta hänen miellyttävää, avuliasta käytöstään ja joustavaa esiintymistään. Hän ei myöskään saattanut olla huomaamatta Ferin voimakasta olemusta, joka muistutti kreikkalaista jumalveistosta. Elina tiesi mj'ös, ettei hän ollut ainoa, joka oli huomannut hänen miellyttävyytensä. Päivä päivältä Elinan tunteet Periin voimistuivat. Hän tuskin vietti päivästä yhtä ainoata hetkeä ajattelematta Periä, joka ei kuitenkaan osoittanut Elinaan samassa määrin lisääntyvää Nämä neljä herrasmiestä laulelevat joka m^anantai-iltana CBC.n radioverkcUon välityksellä monien tuntemia ja kaik' kien tykkäämiä vanhoja canadalaisia lauluja. Istumassa Alan Saivyer, tenori ja John Harcdiurt, basso, seisomassa Jack Reid, tenori ja Ernest Berry, baritoni. mielenkiintoa. Silloin päästi Elina pahan tuulensa valloilleen antaen naisdlli* sen pikku käärmeen nostaa päätään. Elina ajatteli pahantuulisena, aniten Feri souteli muiden tyttöjen kanssa yhtä mielellään kuin hänenkin kanssaan, miten hiin jutteli A^älittömästi heidän kanssaan, jakaen kaikille \'alloittavaa hj^- myään, Elina ajatteli, e t t ä hän teki sen itserakkaudestaan, oli kohtelias ja hymyilevä säilyttääkseen ihailun itseään kohtaan kaikkien tyttöjen sydämissä. Elina päätti taaskin olla ajattelematta Feriä sen erikoisemmin ja olla eroitta-matta häntä sangen hauskoista tovereistaan, jotka olivat suomalaisten oppaina, tulkkeina ja lomatovereina. Tänään matkustaisi Elina ystävineen Budapestiin. Tuon maailmankuulun kaupungin näkeminen ja sen kuumeinen hyörinä saisi varmasti hänet unohtamaan sydänsurunsa, ajatteli Elina toivorikkaana. Tämäniltaiseen juhlaan ammattikoululaisten luona hän valmistautuisi vailla minkäänlaisia unelmia, jotka f^attaisivat romahtaa ja pilata hänen iltansa. Nyt oli aika iloita ja sen tulisi Elina tekemään kaikkien lo-niatovereittensa kanssa yhteisesti. Elina seisoi koristellussa juhlasalissa hohtavan puhtaassa puvussaan tuoksuva ruusu hiuksissaan unkarilaiseen tapaan. Huudettiin eläköötä Suomen ja L'nkarin nuorison ystävyydelle, laulut kajahtelivait, loistavat nuorisoyhtyeen tanssiesitykset seurasivat toinen toistaan. Elina ei ollut elämässään nähnyt mitään näiii suurenmoista, elänyt näin korkeatunnelmaisia hetkiä. Juhla päättyi hänen mielestään vain liian aikaisin. Hän oli vieläkin kokemansa suuren ystävyyden tunteen vallassa, kun hän huomasi istuvansa autossa sysimusta) Budapestin yö ympärillään. Elina heräsi ajatuksistaan, kun auto kiipesi raskaasti vuorta ylös. Hän ei aavistanut minne hän oli matkalla. Sit ä kysyttyään hänelle naurahdeltiin vain salaperäisesti. Elinalle se oli tällä hetkellä samantekevää, hän ajatteli vain tanssia, jonka oli nähnyt . . . nuoruus, elämänilo sulautuivat rytmiin, miksi ei suomalainen nuoriso voi tanssia tuolla tavalla . . . Kuului huuto: "Olemme per i l l ä ! " ja taas seisoi Elina tovereineen pehmeässä yössä, - joka hyväili hänen polttavia poskiaan. Seurue seisoi aito unkarilaisen viinituvan pihamaalla. Tupa oli vanha ja nähnyt myös ne ajat, jolloin pustan karjapaimenet kävivät siellä- etsimässä unohdusta arkeensa v i i nin j a laulun parista. Tänä yönä, jolloin riemuitseva nuorisojoukko täytti sen ajan patinoimat suojat, se lauloi laulunsa noilta menneiltä ajoilta, laulun, jossa soi Unkarin kansan suru ja ilo, riemu ja tuska. Romanssi muuttui char-daaksi, unkarilainen tulinen tanssi kantautui Elinan korviin hänen seisoessaan yksin össä. Sysimustasta pimeydestä-johtuen näyttivät tähdet ikäänkuin lä-heisemmiltä kuin kotona pohjolassa. Oltiin korkealla vuorella, alhaalla pyörryttävässä syvyydessä vyöryi Tonava, jonka veteen ympärille levittyvä kaupunki loi leikkivän valonsa. Elinan idylli rikokutui lämpimästä käden kosketuksesta, joka sai hänet säpsähtämään. Hän kääntyi ympäri ja huomasi suostuvansa Perin pyytöön ja lähtevänsä tanssiin. Elina ei voinut tukahduttaa onnen . tunnetta, joka valtasi hänet Ferin kietoessa hänen ympärilleen kätensä ja alkaessa viedä häntä varmoin askelin. Tanssi päättyi, Elina ja Peri olivat tukahtua kuumuuteen, joka tuvassa vallitsi . . . He kulkivat kukkien tuoksun täyttämää viinituvan pihamaata pitkin vuoren ulonimaiselle rinteelle, istuutuivat penkille, josta levisi näköala yli öisen Tonavan ja Budapestin. Merkillinen turvallisuuden tunne täytti Elinan mielen hänen istuessaan Ferin voimakkaan j a lämpimän olemuksen vieressä. Perl rikkoi ensimmäisenä hiljaisuuden sano- I^öantaisia^lokakttua 15 päivällä» 195S Sivu 5 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-10-15-05
