Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 15, 1950

              u
mi
h'
•^1
l i ' '
f?
lm
m <
11'' '
f;f,4
i l -
Uuail^, 100-103 Etoa Steäet West>'Suöl»ii?,.-€ftslaflo.
StefliÄrM M ole--»»* mnm Ete|«itiiimt.:,CH^m :«§'^®e»i|ö
•lieSskl itoöSsyF Jc*iaS»ri'irlllEoa lauaatalim l2-ömiS»aa,-.slsil-
1 moslkerta, , ,|3.l» 1 iniusÄerta ..M'^
,6-lcuisteautta l.'?S S-faiukautta - — . . . . . . ,^23
3 feiiiilÄiifcCa IM
SUOMEEN m MimMJLE UIS0MilILlE
1 vöaslteta .fiJO ..S Imutaiitte 12.30-
MMmmmBmmäTt
IS seafet» palstattnimattSL -HaltSa ,MSEo€iiia0itiB Ktio-^
•iMma ilmoitus $3.00 Ja mn yliteydessä Jullsaistava miiisto-fiwy
Ja kiitos'$2.W.' -KlrjeeavailJtoilmoitt&set $1.50. Erl-teÄsManat.
py^lsti llmoltolEsiste, Tilapäisilmolttajiea m
ittet©lM?I matoäti.etiilslleeia.. • • •
Asiamieliilie myömietiäa 15 prosenttia pa&Mo.
•Sfmifeki LleMlle tarifeoltetut matenesoitulsat ©a ostettava tais-lantajan
laimeen: Vapaus PubMsMug Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Fublishias Company Limited,
iÖO-i«a Elm Street Wm% Suööury, Ontario.
Toimittaja: J. W, Saari
idelsMIn aiotut Ms-Joitateet osoitettava:
P. 0. BOX m
Eräs Lkkm ystävä kirjohti jokin päivä sitten toimitukseen
semmimsii:
" *W'äin liekistä, että motie jnlkaisia Mrlmimki^-pul-lun
voittajat vasta sitten, kun kalkki kU^mMrj<ukset
on julkaistu. Olen itse imelessäni myöskim ajateilut,
eitä min se voidaan parhaiten tehdä ja siitä-oUsl m-keastaaii
pitänyi nmimta kilpaihisääjmöissä. 'Tosi .on,
eitä käsikirjoitiiksist-ay km$ niitä vielä on minkin pal­jon
kuin kUpakirj&ituksia arvattavasti vieiäMn mi —
. vaikka paljon niitä on jtdkmstukm — on vaiAea. päät­tää
kaikista mistä seikoista, jotka tulevat esiin
i^sM Grvosteitaessa, Siinä ehkä saa jaku Mrjmtjis
osakseen väkem-mäB- kmmiiota kuin se makdoliisesii
ansaitsisi ja nämoUen se .ei oiisi easapiwUst,a •kalklUe.
. Kuten samin, hskou tämän mcnetelntait devm käy-tämiäUisimmän
ja parhaan- . ,
Olemme Hoinen slitä^ että joku vaivautui iamumaim sanot-tuvama
myös iässäkin asiassa. • Aivan sainolUa permteilla
ktiin yiiäolet*asSii kirjeeifsä Hmettec, teki palkifitoimdakimia
päätöksensä,^ mikä osoittaa sen oiieen oikeaan osmmt. Tosi
im, eitä siitä olisi pitänyt kiipai^mäännöissä maih'ita, mutta
eikäii sitä'kaikkea'kuomaa aina ajailaan.
Tietenkin • monet ovat jo odottaneet jännitykseiiä tuloksia
kiipaiitista, varsinkiis m, joiden kirjoitukset OB jo pdkaistu
lekdessä. Kuitenkin tävtvv heidän ivvtvä nvt odottamaan
vielä sciiaisten kanssa, joiden kirjoitukset on vieiä jutkaise-
Bmtta.
Mabmmme pahitu tässä yhteydessä vjelä äskcnvietettyy^i
CSJ:n Lmihi- ja soittojuMamn. Samanaikaisesti sen kanssa
•vieieUm Simmessa Työv.äer. ÄhmikkiUiton lauiu- js soitto-
JMMm Jyväskylässä ja Tyi^v.ä£!-n Mmiikki^eMcss.ä •Jidkaistnn
et:,mn juMm JyväskyMii • kmpnnginvaitmiston puheenjoMa'
• jan -K^iie Järvisen- ien^etniötoivotus, jossa samttiin varsin
saiiisvasti -mm. näin:
''1'oriaacen oUa yksimielisiä siitäkin, eitä ianlu ja
soitto ovat erik-Qtsesis väMivaraisilie ja sorretmlie kan-saniuok:
l^-e sopivaa tsidetta. Sypikimpinäkin aikoina,
si-iioinkiPi, --k-im paJmlfu ja paiitctiu-sam ovat oHeet
pannassa, ai; iaulun ja soiton avulla voitu asioita ja,
. tmmeim:a. tuikita. Laah ja soitto ovat juuri sekai­sia
.iaidemuotoja, jatka tmiavat iyi)väe9ttuoka'iekin
'€imm.nvoimia^ Qvart&vat sen .maaiitnankatsomusta,
auttavat sitä kenkisesfi kohoamaan arkisen kcrmau-yiäpuoieHe,
keventävät sen eiätnää -— kokattavat
sitä . . . Istiiita JQ soittoa ihminen tarvitsee jai-kuvasti
iokdutMÄ^sekseefi •momvaikeJseUa matkaiimm kehdosta
Jiaiiiaim.'*
Tötnlij kesm! ämmuiiavisia jukiista 0'n vieiä ainakin Uit-iojuMa-
jäijeiiä, Se vietetään täftä'kesänä Sotdk .-Pormpmes-sa>-
väeMö ja zmmaUa eiokmiffSja 6 p:nä. $e ön mmren kaar­ti
kaisekms, miä se im saadut aikmn iiiktint&kiSsvQtiiksen ja-
..my&skm MrkeiMm akiia. Uskommte tämän vturiMJ-sen JMidan
OMMisiuvm crikmstB kyvin^ sliiä.-mmkin vaimisieiMt-jaJaaja.
osmmiio viitim-vai ssikcn.
M&ttii-h paikkakumiiia on iknmiUä vieM JM-k-^amieliä^ mo-
.ften l0ma tm viei-S kiyitäjfmiiä, l%^ieiiäki]i&n'se'Smiik.P.or-
•.mpinessa.. .Uiii^^JMMä on eim •.-mkemysy j^ka/pysyy • kmi2$s
»mekssä.
Tmmtamwi€- sMe par&sta #.««m, 'kyviS 'ilmoja, ps^j^^n kan-
Lontoossa kantoivat naiset ylläolevan-iaisia
main-psieita, prMestoiden jänkkien
sekaantumista Korean asloiMn, Hakaa-
•tissa lukee: "Kieltäytykää ktto^emasta
jänkM-pa.nkMlrien hyväksi'*
Jatlroa 1. sivulta
sellalseiiklB solpvaltioB •kuin ihmisen
korkealle •kehittyneme ,ruumiii!isine ja
lieakisjne kykyinen.
Esittelemä.mme.eJämän sjmt-yä -koske-
. vm teonan.p^olesta,puhuu myös se^ät-kfä-
havainto, että on pikkuollolta, jotka
jiyk>-isiiikln -.cdustai-^at :4kääHkuln .-kuol-.
Jeea j a elollisen luonnon ,:raja-aliietta.
Nämä ovat -QS-haklserinsyöjm, •pieaen
pieniä hiukkasia, jotka kasvavat • Ja rii-
^ääntjxät niin kauan kuin eläviä bak­teereja
on tarjolla. Niitä voisi pitää elä-
%inä sillä perusteella, että ne ovat li-sääntymiskyk>
isiä.
Keinotekoisesti ei elävää solua ole ai­nakaan
vielä pystytty valmistamaan.
Älkäämme kuitenkaan vetäkö siitä liian
pitkälle meneviä Johtopäätöksiä.
Elävä aine on suunnattoman moni­mutkaista,
ja se on kehittynyt suunnat­toman
pitkien ajanjaksojen kuluessa sen
saman luonnollisen valinnan alaisena.
Joka on määrännyt myös elollisen luon­non
kehityksen nykyisiin ilmenemismuo­toihinsa
.asti. EoEenkuIn •kemisti voi
• tä,!la.isessa' yrityksessä onnistua, täytj-y
hänen "ottaa.kiinni" luonnon saavutuk­set-
tuona tavattoman-pitkänä aikana.---
Alutta 'nwnkäämme vielä askel eteen­päin,
työntäkäämme, että elämän
synty maapallolla on saattanut olla juu-r!
sentapainen, kuin edellä on kuvailtu.
Se kuitenkin herättää mielessämme -vain
uuden kysymyksen: oliko kaikki vain
sattumaa? Sattuma näyttää oikullisel­ta
ja laskemattomalta asialta, mutta itse
asiassa se on, kuten kaikki muukin maa­ilmassa,
määrättyjen lakien alainen. Se
mahdollisuus, että elämä synt\i aivan
sattumalta, tiettyjen Ja sangen monilu­kuisten
edellytysten vaUitessa. ei ole
simrea suuri, se edustaa ehkä yhtä ta­pausta
tuhannesta miljoonasta. Voimme­ko
näin harvinaisen, sattuman mahdolli­suuteen
uskoa? Toiset voivat, toiset ei­vät.
On tiedemiehiäkin, jotka mieluum­min
— joskus, kuten nä.vttää. jonkinlai­sena
hätävarana — omaksuvat opin eH-män
jumalallisesta alkuperästä ja uskon-
Uijliisesti selitetystä maailmankaikkeu­den-
tarkolluksenmukaisuudesti; on taas.
tois.ia. jotka,eivät näe isäinkään ihmeel­lisessä
sattumas-sa mitään Järjenvastais­ta.
.Kysymys :on^*vaiii siitä, miten pit­källe
ihmisen käsityskyky, tässäkin asi­assa
.ulottuu.. •, ^
¥. H, H .
-^. Eri .kiRSöjeii; Hskonnoisi^
Intialais-et kuuluvat -— samoin" kuin uueimniai r
roopan kansatkin — arjalaiseen-kansanrotuun. He"d
-cis&,ontoRsa on yanliiii arjalaisista .liskonBöista.
/Mnmailmalle;-se-.on-.^äy^nyt i^^eda-Mrjallis ^ '
dessa. Näitä--v^antietcsfejqja -.on-kaifeMasii neliä os
• ja niistäBigveda-vanhinja-^imeltä:!^^ ""^
Rigveda-aikafea^della.oiiyatÄt^aa.ais^^ si^dstvnvt '
•kansaa. ..He-.eHvät;yl5SiayioUisbu<iessa J a . v a ^
perheessä vaikuttava aseina. :Kan§^uiiriian ylin \ V
taja .oli .kuningas, ^ Joka ^:kpiteIika.an «i .ollut .,|tsevalfr^"
•yhteisissä-kokouksissa .kansa -tarkkaili kuninkaan t?
mintaa. .Uhrien toimittaminen kuului niinikään kij'
ninkaan tehtäviin.
Rigvedan laulurunot sisälsivät ohjeita uhritoimitui.
sia varten. Uhrattavana aineena käytettiin maanviljJ i
lyksen tuotteita, kuten leipää, riisiä, voita sekä plih, \
xiyttävää-soma^juomaa. Jona käytettiin samannimisen \
kasvin nestettä. Eläimiäkin uhrattiin. Tärkein uhrat- !
tavista eläimistä oli hevonen. Uhritoimitusten tärkeä- I
nä o§ana oli myöskin laulu. Joka kohotti uhrimieltä ^
lisäsi juhlatunnelmaa. Laulut, hymnit sisälsivät kii^ \
tosta ja ylistystä Jumalan kunniaksi; hänen voimaansa ^
hyvyyttänsä Ja viisauttansa ihailtiin. Jumalaa pyy 1
detään vastaanottamaan Ja hyväkseen käyttämään Jiij \
tä antimia Joita uhritoimi:tuksessa hinelie oli taijotta- j
vana. Vastalahjaksi anottiin Jumalilta kaikenlaisiE 1
elämäntarpeita. Uhritoimituksessa siis tyydytettiin ju-1
mälien tarpeita, samalla uhraaja anoi omalle elämäl­leen
onnea Ja myötäkäymistä kaikissa toimissa Ja elä­mänvaiheissa.
Vedan. Jumalat olivat luonnon -voimia, - taivaan il- j
miöitä. Jiunalia ylistetään .Ja* kunnioitetaan teidän
. hyvien tekojensa taida. K u n k i n .jumalan erikoispiir­teet
ovat. niin selvänäköiset, .et-lä-helposti-.voi.-eroittaa
kimkin toisistaan. Pääjumala .on .Agni, Jolle ylistj's-hymnit
etupäässä lapl.etaan. Toinen .tärkeä Juniaia
on Soma, kunkin. uhritoinHtufaen-J^omar^^ jota
- niinikään l a u l u in Ja tanssien^yHstettiin. Ho.tieteiiltia oli
-ylimmillään, m i l l o in Soma,oli:sagnut'-idH-irahyaaalloi'
.•selle mielelle. Ägni esiintyi myöskin ihmisgi^ä,'lap­pina,
Joka ihmisten uhraamat-ialijat-toimitti Jumalille.
Mm- on ollut myöskin, pappina.taivaallisissa-iihritoi-mitu.|
csissa. Hän on ihmisten.Ja .Jiimalieii-hyvä tutta­va,
lempeä Ja ystävällinen olento. Soma taasen vah­vistaa
Jumalia tihrijuomallaan tehden ne kuolematto­miksi.
Hänkin on tullut taivaasta Ja vaikuttaa kaik-
Idalla maailmassa. Nämä Jumalat antavat auringolle
Ja kuulle valonsa. .
Toisia Jumalia ovat Intra, Jota pidettiin ihmisen
muotoisena päällikkönä. Hän taistelee Irittraa Ja Ahia
vastaan saadakseen taivaalliset vedet maahan.putoa­maan.
Näitä pimeyden voimia vastaan Jatkuu Intran
taistelu iankaikkisesti. Intra on myöskin kaikkinais­ten
hyvien lahjojen antaja, kaikkinaisen elämän yllä-pitljä,
hurskaitten rukousten täyttäjä Ja Jokaisen ka­tuvaisen
turva j a armahtaja. Tuulen, sateen Ja myrs­kyn
Jumalat ohjailevat näitä luonnon voimia siten,
että nö^ ovat Ihmiselle avuliaita.
Mahtavin Vedan Jumalista on Varuna, kirkas, sätei­levä
taivas. Hänelle osoitetiit ylistyshymnit muistut­tavat
paljon Kaamatun psalmden ja profeettain kiitos­lauluja.
.Varunaa yUstettiin..maan j a .taivaanluojana,
liaikkitietävänä, hyvän puolustajana, pahan kostaja­na,
pyhänä Ja oikeamielisenä. Kuitenkin hän on an­teeksiantava
-armahtaja. Joten häntä voi syyllisyytensä
timteva ihminenkin turvallisella mielellä lähestyä.
Arvov^altaisia Jumalia on useita muitakin. Jotka suo­jelevat
Ja ohjailevat ihmistä kaikissa elämän vaiheis­sa
Ja auttavat häntä vahingosta Ja vaaroista selviyty­mään.
Fushan mm. on hyvä paimen. Joka ihmisestä
pitää huolta, ei ainoastaan tässä elämässä, vaan vii­meisellä
matkallakin ollessa. Joma on kuolleitten ju­mala,
Joka raiv'aa tien haudantakaiseen maahan .is
Joka sieUä myöskin hallitsee. .Siellä hän viihdyttä*a
ilahduttaa henkiä, Joita toiset. Jumalat sinne ovat o.^-|
Jailleet. Siellä istutaan Jumalien seurassa Ja oHaa-"- j
ikuisesti onnellisia.
Tämä alkeellinen Veda-uskonto on siis sangen ihan-teelUnen.
Se on puhdas, kuni erämaassa pulpp^aj^
. lähteensilmä. Ti^gsä. ..uskonnossa ;eivät -pahat hmg^^
eikä oppi-iankaikkisesta-kadotuksesta-.ole ihmisia-P^
loittamassa. Tämä oppi ei myöskään tunne Itämai-^^
vallassa ollutta kastijär|estelmää, joka mföhQ^m^j^
bramanismissa esiijityy. XJidenverlaisina^ voiw-k
a i k k i ilomielin, antautua hyvän ^paimenen J * ^ ^ ; . *'
vaksi. Tuntuu siltä, etteikö J e e s u k ^ a M n ^-^^l^^
malat -|a eritoten • hymnit, liyvästä .paimeBesta .Ö* -
olleet tunnettuja.
- "intialaiset-••runokokoelmat -esittävät ^f^^^^S^
muks|a-.,ja3a#lmsin.,luoiiiis<^.ta -^ölisi -.siten - » F
sessa e
kanssaki
sivat ja
rappeiiti
kuuden
uhritcim
misten t
^iintyzn.
Näin Oili
oli tarke,
kunnallis
JuiBslii
siinsa oli
saattoi e
hansa,
litsi siis
jestelirää
Kansalla
millekin j
öioitustaa
ilmenee
5'^tenäisy
^an ku^i^
man, Vhd
muotoina,
Rukaan e
monotesti
m-