Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 3, 1953

              — .\Qi hyvänen aika Kustaata, miten
osasi sen peittää mditä läikiltä Jos
äiti ja isä olisivat sen tienneet, olisi se
<)llut heille suufi suni.
— Älä sinäkään Ä s i sitä heille ker^
rtoa. Ehkäpä häri tasaantuu, kun eh­tii
kaikkiin asioihin perehtyä. Hst, nyt
iKustaa tulee tänne, kielsi Eeva ja Anna
huomasi miten Eeva pidtkäsi.
Kustaa kirosi tullessaan kamariin ja
ärähti Eevalle, ettei hän osaa piikojaan
kurissa pitää.
Eeva kumartui lasta liikuttamaan.
faiuttaA?i?ia nousi, naeni/häu^ luok­seen
jarpjp?si hantä^s^^
hänelle ksöuJe^^^
. Salissa oli kylmä ja Annaa alkoi heti
vilutta^, mutta hän nuhtrfi l^ljeään
saoo^; ^ e i . isjum
palvelijattaria,
—- Älä sii» turise^iai
miten saamaton eukko Eeva «m.
— Tuntuu oikein ikäväUe,jo$ koska
tänne tulee> aina sinä det km ja
«oimaat Eevaa. Mitä tänne tulit, oli­sit
olliit mies ja elänyt siivosti Kertun ja
Eevan kanssa;, vastasi Anna.
— a k a t olette kaikto samanlaisia!
mikä on tehty, ei tekemättp^
%u\tl Ja ok Mjaa, a M ä ^^ina mui^^
ta Kerttua. oli ihminen, häntä "
Fakastin; Voi, »Kerttoa, kun häheh piti
kuolla . . . ja mmtin takiam, jpau^ti
Kustaa tuskallisesti ja lyyhistyi itkien
pehnieälie soln'al]e.
— Kustaa, oletlio hajaa, Eeva kuu­lee!.
kiekiAnim ja vapisi vilusta,—-Et­tasina
liehtjrätkin^n^^^^ •
, öllöttää, aiiää' mies. ^ ^ A n i i e ^ ^ ^^
siitä paranevan, kun härnäät ©evää jou-
* tavilla puheillasi. Jos JKerttu x^isi <to:
. sinulle rakas, et olisi a^iin tehnyt/jj^tän-
. ne isännäksi halunnut! iMinä p^^^un
, täme kylmään sjiliiri. Kustaa, r ^ninä «
tulin, pyytänMiän minulta niit^ kolmea
. 5iein|Ualiia sieftä A l a n i i ^ ^
i niä kova talvi jäädyttää mehian^ n^e-.:
. tanr jao heiniä pn m^ny t p a l ^ :^nem- ^
. män ku}ii:^edellisen^ talvena,, K})^!» nie,
. niaksaname «itten, kun saamme vöIHa
.:;raha^. • . ;
—- Onko Samuli mak&mut: Mitiset.
( h e i n ä t Ja inuut ottonsa? Älä luulekaan,-
. että täältä aina annetaan sinne t^likau-palk!
ciisitte tehneet kesällä heiniä,
i niin että riittäisi. Kun Samuli oppi lais-
4;ana köllöttämään kotonaan, niin ei
. yiitsi työtä puskea, mutta täältä aina
. läliettää pyytämään. Ei karvaakaan,
sanon minäl Rahat ensin ja sitten
saatte! huusi Kustaa juopuneen räy-
. häävällä äänellä.
! -— Kustaa, kuinka voit npin sj^yttää
. Samulia! Hän on aina tehnyt työtä ja
. varmasti jonkun väärän käsityksen ta-
, ikia joutui isänsä vihoihin ja talosta pois .
. koetti Anna puolustaa miestään.
, — E i hänen isänsä oHsi häntä hyljän­nyt,
jos hän olisi ollut työhön pystyvä!
. Ja näkeehän sen joka mies Rahikkalas-
. sakin, mitä hän saa aikaan. Jos hän
. tilisi, oikea työmyyrä» ei teillä aina olisi.
, elukoiden ruoasta puutetta.
'Mistä meillä tehdään enemmän,
: 5Kun maita ei ole. Olinhan minäkin jo­ka
päivä heinässä ja näin, miten Samuli.
. heilui varhaisesta aamusta iltaan myö-.
. hään. Ja olihan meillä lisänä kolmekin .
: päivämiestä Oskarm ja Samulin lisäk-
. si. Ei meillä laiskana ole oltu. Anna
. edes noita \^nhempia suvitouonpahno-.
; ja, jotka jo kaksi vuotta ovat olleet,
tuolla suurissa aumoissa?
—- Xiitä saatte rahatta ja pennittä la­siastiaan,
jossa bn valmiina käyttöön.
Kirurgi ottaa tar\'ittaessaan haluaman­sa
suuruisen kappaleen ja pistää jäljel­lejääneen
osan takaisin liuokseen.
Täten valmistettua nistoa käytettä­essä
potilas säästyy i^almistavilta leik­kauksilta.
Useihin sairaaloihin suunni­tellaan
myxis eritj-isen ''rustopankkien
perusttamista.
iiimiiiiiiiimniiiii .iniininFininiiiniRiiiiiiimiiiiifinjn^^
^^^^^^^ Haapala
liuiiliuuiyiiM^
Ne ajattelin jo afltaa hakata navettaan
lehmien alasiksi.
-T-Ajattele, Kustaa, lehmät poikivat
ensi kuussa, eivätkä ne heru, jos. eivät
saa jolloinkin heiniä appeen lisäksi. A n - ,
na nyt, että saamme Alanfityltä ne kol­me
tallia, pyyteli Anna yhä.
— E l karvaakaan! *Val aina se Sa­muli
lähettää tänne akkansa', kun it­sellään
ei ole rahaa! huusi Kustaa.
— Tämä olikin enslmäinen kerta, kun
tulin sinulta pyytämään, nautta huo­maan,
että rikkaus öh sinullekin nous­sut
päähän, dl^i yksistään viina. U s ­ko,
Kustaa, että sinulla ei ole omien
päiviä tässä talossa, kun voit sisardlesi
olla npin tyly.
Odottamatta vastausta Anha; kiirehti
keittiöön lämpimän hellan ääreen, jos­sa
Eeva valmisti päiyäUisköttöä.j^^^
itki J a imitoi, i N i t e i i ^ ^^
•;• —' Niinhän-se <m"Äy^ \
• tylyksi' mihuHefcini \ Jä' iofsiffaanr' saa
olla sydän kylmänä» kun liäh juöinä- l
kaverlehsa luota t u ^
-vaikka ei mitään syjrtaplei Onnellinen
olet sinä .%ma; ktm. Samuli-on nihi kp- ,
vui hyvä, aivan kutimJsans^
XM&o fiiänl^Kh-h^
lempeästi. V v i
- ^ ö l i l - H ä n c ^ nnesteh maes.- !
kaipaan häntä ja. olisin onndlmen,jps
saisin i^elä puhella hanefn. kanssaan."
- ~ Miksi hän sitien ioli ainosdfe-pojgi- '
leen niin kova ja t ^^
paiemmia hänen elämäänsä?-
Eeva punastui ja' ttili, l^vpfet|pmaksi
kuulfessa
, tunto tpan spunasi händ^ j a iisein 1^
koittiiinen. Väärä tetamCTttieianta- ;
nyA lauhaa- Mutta, asia^ iU '
ToaaJsia. 'Mitä, Kustaa J ^ ; ilani^t,<^i-vat
saneet? Vid^ p^l^okin aidisti ^
yamkeitite<ra • -' ;
; —'Sitä imnäeiviiÄ
va väUellesn vja i :
leipää noutamaan. V • • ' '
Annaa >|>uistatti^^^^ äkkiä" Häff
tunsi pahoinvpintia.
- - M i k ä s sinulle tuli? ^ Vpi. vpi^ et-'
hän vaan tule sairaaksi, hätäiii Eeva,;
meni kaapilleen ja tpi sieltä ryyTJyilisen
puhdistettua viinaa. — Ota tämä, se
lämmittää ja estää, kiiumetta npusenaas-ta.
jNyt et voikaan mennär kotiisi fuk­silla.
Laitan nahkaset rekeen, kääri hy­vin
itsesi niihin ja käske Hildan läm­mittää
sauna, niiii olet aanaulla terve.
Arina tunsi ulkoilmassa voivansa pa.-
renunin. Viina lämmitti hartioita,
vähitellen kolipsi lämpö yli ruu­miin
j a ellotus sydänalasta löit>pui.. Hän
söi liian päljpn maukasta rasvaa j ä l i ­haa^
sekin vaikutti j ^ — — N ^
I^äsi Varmuuteen siitä, jpta pii tpivpnut
ja samalla peljännyt. Mitähäh Samuli
siitä sänpo?
— Pal^eekp emäntää? Ptrr, ptruu,
Icieltäf ^ussilhevosta ja hyppisi reestä.
# / M M ^ ä ^ se-fetaaksfe^
ren^JIsdia^^^ veti
iafi^seefcr^
'3^^^ 'Nylon
h3?>i^ ä^^ja: tässä^ vaikka Erkolle
^äsKkka;.; 4 i D b k o - r i i t t ä n i i i n heiniä,
• -—' Kyi^:rättävät; j a vannasti jääkin,
Hun t|miä itusi i
vin snnrta hintaa,; etteivät mökk^äiset
"'P3^y ps*äm •^ftttta kirkolla-pu-hiiiv^
t, että fähän ^atii .
pitäisi jpiiktia i i l k o l a ^ raikeniäa sa­h
a . ' ' ^ i f e n i i^
; jä;^^yl^^iii saisi iahää^vp^
doliäkk, ti
dutukse^si J^nafc; ^ta^hcanie^
iiäiten tulolähde koituu.
" V^.^tä^OT j<^ puhijTttu^^
t i i ^ ^ U t y i i ^
_ M ^ m ^ V ^ v ^ o i i isanta s^nrn^^
Ifurif ja anta^:.enne^
diT tpiaksi v u ^ ^ip,;;kuj^
taionstai s a a i ö^
toisteir 3>i^^ ien^i Jkeir-
"taöL--kaÖ?jMS^^ •t,i-:-......'.Vv^
isäntä I eniäiinäii ye-l
i , niiit^sa^ etfei Ä i e s t a ole
hiin ison talon, isännäks^^^^^ komen­taa
t^ömiehiäkin semmpisiin töihin, jpt-kä
öyät öUenkam^^
Anna ei vastannut. Hän ei tahtonut
Tama neJivuotm hoUantilainen tyttö, Ronalda Akkcrhus, ei
tuntenut oloaan yhtään vieraaksi saapuessaan Canadaan vanhem­piensa
mukana, kun Mnellä oli mukaman tuomansa nukke käsi­varrellaan:
Tätnän vuoden aikana ilmoitetaan 15 fiOO hollantilaisen
sitrtohiscn saapuvan Canadaim.
moitUa rengille veljeään, vaikka
omassa mielessään Kustaan teot'
riksi. Häntä harmitti, kiift J Q ^ '
miehet ja sivullisetkin huomaavat!
'hän ollut peirehtynyt maanviljd
Eihän Kustaa kotona töitä tehni
metsiä kuljeksi, ansoja liimuflieiail
rautoja jä syviä hautoja ketuille. ^
aikuiseksi tultuaan iukkjkiseiia jo|j
laski ja talvet puita metsissä kaatt
Siinä s^ nytnäki, mikä mies ten oai
loa hoitamaan, ajatteli Ärma.
Eihän Samulikaan erikoisen viri
ole. ^ u t t ä häiitä vaivaa stltu^;]
: teus, ettei hän jaksa niin uurastaa ii
jos -olisi saanut isänsä perint
omakseen^ jfe^^ edes h
piihdliut j ^ heidän neuvojaan
imt. Mutta ^ I c e n d t ä neuvoja l
sy, ei riitelemään ryhdy, ennes 'lärsSj
on puutteessa.
Ihmeesti piikin Samuli vanhent
Häh d k ä ^ ^ kylfflä. Ke
isttia kuiijötti ja useimmiten iwä
vätassa pöhna vasten. Kys^^
lÄJtä^iiÖhansi^ kuullut; a-nni.
i!*^iin ajiiftifi:ainsa vaipiinutliän i
Eivät Itahikkäläii työt silti
kiiäkeneet. IJuisiä peltoja oli-
. tä pit^äii saÄää. ,
.Hevonen ajoi Rahikkalani|
Anna nousi teestä j a Oskari ehti
antaman li^asäkin nostamaan jä 1
sen. tupaan. Jiissi ^ ä n s i hevbien"
päri |a iäfesi kujaa pitkin ajamaan
riiityfte.
.y Sannuli ajoi pihaan hdnäkuönnaay
jätti-Seri^Oskärmpuifettäva]^
läksi Annaa ^tiii^ttelemäan. Hän
sui 'läamarissa pyhävaatteitaan,
miiK tiili viefeöri =ja kysyi:
^ Mitörir^kävi, onn^Uitk^^
Annaa i^iasvot - synkkenivät,
hupkasi raskaasti. Vaikeata «lii sai»
v^;- — Kaksi v»ö>ttav
pahhpja»'sas &a^a niin paljoii kiuilat
vftäee, mutta heiniä ei saa karvaa*
ilman raataa.. ; fl
S3muli;«r vastiKimit. Hän istuit
nittvier^tuolilte ja:päiiM)i'käd«ts1l
nftilleen,^ nojasi ^^k^
sa. Sfr c^i: tiittu asento Annalle jälä
tiesi, mitä se merkitsee. Mutta lä
tahtoi rohkaista miestään ja sanoi il»
sesti:
PiaJtkoiö alkavat rakentaa siös»
haa tähän meidän koskeen. • SiltoihlQ
tulee paljon työmiehiä, ja he ostat)
meiltä voit ja inaidon. Pajulassa«
myös yli omien tarpeiden heiniä. Jos s
nä et mene kysymään, kyllä minä
nen. Ja maksetaan .heti, kun saada
voita myydyksi.
Samuli nosti katseensa Annaan
kun näki hänet iloisena, ei hänkään wi
nut murjottaa, vaan veti hänet luoksee
ja sanoi rauhallisesti:
— Kuka puhui; sahan rakentamise»
ta?
— Jussi. Kustaa Prt ollut kovasti p
heissä jopkiin.tukkiherran kanssa jae»
tellyt Rahikkalan koskea. Eihän M
taa ole tottunut maata muokkaile
maan. Hän ori enerhmän ollut tukkt
töissä j a siksi iiän sitä sahaa hommai­lee.
- - Kyllähän siinä koskessa sahato^
pyörii, kun siinä Hylämyllykin
kaukana. itse koskesta. Jokohan W
piankin rupeisi sahaamaan?
— Sitä en kuullut, enkä Jussin kaJis-sa
jatkanut puhetta. Siellä oH aika vii­ma
ja ilmankm paleli kas\'oja, niin ea
voinut pakkasesi puhella. JaKnstaJ
oli humalassa, eJka muuta tehn)^
äiski. Jahkapa hän selviää, menen uu­delleen
ja puhun heinistä. Jos koh­taisimme
ensin pyytää Pajulasta? «fr
dotti Anna. _ .
Samuli ei pllut kuulevinaan esitysö
Pajulan heinistä. Hän tarttui onk^J
kum kala Kustaan jupmisesta> ff^
ettei siinä talpn kauan kesiä, jos
SiTU 4 Laiaantainau tammikuun 3'päiviiiii« 1953
^81 .ÄÄ^viicl e Äaitoliiniajii ,»cd&tttBasd
4 i .