Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 14, 1942

              1942 LAITANTAIXA, MAALISKUUN 14 PÄIVÄNÄ Sivu 3
Dd etti syntyy
rru URi
Kaikki se kepeän r siro, valmiiksi
hiottu taiturutts,- ihastuttaa
katso jaa jossakin Oopperan baletti-illassa,
vaatii e^jl^JÖny^Jm
kuutta ja laajuutta tuskin ma<Hlikko
oivaltaakaan. —- Jos (yhimmittäin
luettelee asiat,^ Se- käy jokseenkin tä­hän
iäpadfi: '
Balettiniesiärisadesitettäm
otun baletin nuotit^ Pianisti soittaa
hänelle teosta xditsiä tähtien jä mu­siikki
antaa ne aiheviitteet, jotka öa-kui*
nest^i--sitä''*ynt^^
keksinnällään tanssiliikkeiksi, — Tä­mä
öH oikeastaan uuden baletin syn­nytyksen
ratkaisevin hetM-Läsnäole-..
vien solistien ptt kuin lennosta'napat­tava
ja ehdottomasti painettava ^mie­leensä
heille vain muutamin skitsi-mäisin
äärihahmpituksrn osoitettu
tehtävä, siUä batettimestcuin aivot
ovat kiinteässä, jatkuvassa luomis­työssä.
Kun teos näin on käyty läpi, ryh­dytään
säännölliseen tanssien harjoit­tamiseen,
jolloin alkaa yksityiskohtai­nen
erittely ja tällöin myös corps de
bailet harjoitetaan säestävään tehtä­väänsä.
Lavastaja saa balettimesta-rilta
ne opastukset, joihin nojaten
hän suunnittelee tanssin idkoisen ke­hyksen.
Oopperan vinttiäfeljeessa se
sitten luonnosten mukääit valmiste­taan,
kuten pii^uateljeessa tarvittava
puvusto, jphf>nMonno/isen qn laati­nut
alaan perehtynyt taiteilija.
Kaikkialta kokoutuvat johtolangat
yksiin käsiin ja yksi on kaiken sielu­na.
' .
— Mistä olettei saunut tuon tavat­toman
monipuolisen, eri tyylisten
tanssien sommittelutaidon? — kysäi­simme
balettimestariGdtä, katselles­sa
tanssien kertausta lavalla.
— Se kai minuUd on ollut luontais-
Suuri sotasjnfonia
Kuibyshevissa esitettiin äskettäin
ensimmäinen kerta Dmitri Shostako-vichin
seitsemäs sinfonia, joka kuvaa
taisteluja" - saksalaisia maahanhyök-kääjiä
vastaan. Sinfoniim esitti Bol-soi
orkesteri ja' saydlystä' piiäfitään -
mestariteokselnä; k^^^
jää, nuorta •.Shö5täkö\Hdii^^ ,
ehkä suurimpana, eläväiiä yehäläise-nä
säveltäjänä; rKys3^ykse^
van sinfohiän öniiäft säv^ltä^^
jään eri osaan, ensiksi kuvatäatiVe-iiäjä
rauhallista >ikaä; jota sota sit-
Jiäjän rauhallista aikaa, jota sota sit­temmin
häiritsee, sitten seuraa' Puriai-päättyy
myrskyiseen, voittoon. ;
OhjelniavilikQn'' alkuiin 'pn kirjoi­tettu
tunnettu sananlasku"Kun
pyssyt paukkuvat runotar ön hiljaa".
Sen perään on liitetty^Shöstäkovichin
oma lausunto: :"trailä runotar puhuu
yhdessä tykkieri^karissa". • ' - ^ ^
Valittu kuulijakunta oliensi-illassa
^äsnä. kuten ^iplomaaittikuntien hen-
'^ilöitä, neuvostointellektuaaleja, pu­naisen
armeijan upseereita ja :halli­tuksen
virkailijoita. Esitys sai osak­i
n suuria suosionosoituksia; Shos-takovich
kutsuttiin-neljä eri kertaa
esiin. - • - .—
Shosiakovich sävelsi seitsemännen
sinfoniansa Leningradin piirityksen
aikana, jolloin hän toiräi Lehingradis-
^ palovartijana. -
ta, ja mielikuvitus aina rikastuu, kun
kesäisin olen matkoillani säännöllises­sä
kosketuksessa alani ensimmäisten
kanssa.
(Ymmärtää, että matkoista on hyö­tyä,
kun balettimestari Gc hallitsee
täydelleen viisi kieltä.)
Sommltfeluiatto antaakin baletti-mestarin
iuhneille diT^an Erikoisen
vahvasti leimansa, kun hän *'tanko-harjoitusten'*
jälkeen siirtää oppilaat
keskipermannolle. Tällöin on kiin-
•-toista se ehtymätön kekseliäisyys,
millä hän improvisoi uusia liikesarjo­ja
. Pitkät hyppysarjat, jotk<ron suo-ritettava.
nopeassa tempossa ja anka­ralla
rytmin täsmällisyydellä musiikin
mukana, ovat tärkeitä paitsi puhtaas­ti
teknillisinä harjoituksina, ennert
muuta ajatuksen nopean toiminnan
kehittäjinä. Mutta tanssi ei saa olla
kuollutta! Jalkaliikkeet on vielä elä­vöitettävä
pään ja käsivarsien elein.
Oppilaalla on siis muistamista useam­pia
seikkoja yhtäaikaa, mutta vähi­tellen
hän saavuttaa rutiinin, mikä
hyvässä tanssissa on välttämätön.
Joutui harjoitusten kiduessa ihmette­lemään
sitä varmaa tanssijatarmei-ninkiä,
mitä jo osoitti apuopettajien
kouluttama lapsiluokka, joista balet­timestari
saa taimet ballerinakasva-tukseensa.
Balettikoulun ankara työ
tähtää juuri sen voiman kasvattami­seen
ja alinoiHaiseen kunnossa pitä­miseen,
mitä Ooppera Baletissa tar­vitaan.
. — Mutta ettekö, väsy ainaisessa
työssä aamusta iltaan?
— Si^ ei ehdi ajattelemaan, ja mi­nulla
on työstäni ollut suurinta tyy­dytystä.
Olen siihen vuosien varrella
suorastaan eroittamattomasti juurtu­nut.
— Tällaista tämä työ nyt sitten
ön ja tällä tavoin valmistetaan kaikki
se ininkä valmiina tarjoamme laval­ta
katseltavaksi, mutta opin sauna on
ankarinta juuri harjoitustunneilla.
Sen kyllä saatoimme sanomattakin
päätellä, kun tyttöset, suuret ja pie­net,
hikisinä vihdoin päästettiin pu­keutumaan.
Ja tovin kuluttua he
Dominikaanimunkki ja piispa Mat-teo
Bandello kirjoittaa eräässä no­vellissaan
seuraavaa:
"Kuka Imperia oli, tuo roomalai­nen
kurtisaani, kuinka kaunis hän oli
aikoinaan, kuinka äärettömästi suu­rimmat
ja rikkaimmatkin miehet hän­tä
rakästiN^at, sen uskon enimpien
meistä tietäx^an joko kuulemalta tahi
omasta kokemuksestaan; sillä monta
on, jotka niinä aikoina olekelivat
Roomassa. Mutta niiden joukossa,
jotka rakastivat häntä hy\nn suures­ti,
oli myöskin herra Angelo da Bu-falo,
mies, jolla oli etevät persoonalli­set
ominaisuudet, joka oli sävyisä,
rakastettava ja erittäin rikas. Älonta
vuota hän piti Imperiaa. ystävättä­renään,
ja tämä hantit kiihkeästi ra­kasti
. . . Ja koska hän on erittäin
antelias ja kohtelias mies, niin hän
antoi Imperian asua eräässä talossa,
joka oli sisustettu mitä kiitettäviui-mällä
tavalla ja jossa monet sekä
mies- että naispalvelijat aina olivat
hänen käytettävinään. Niin oli tämä
talo sisustettu ja varustettu, että jo-
• kainen muukalainen, joka siihen as­tui,
luuli sitä jonkun ruhtinattaren,
asunnoksi. Muun muassa oli siinä
niin muhkeasti koristettu sali, ka­mari
ja kabinetti, ettei niissä ollut
muuta kuin samettia ja brokadia, ja
lattialla kaikkein hienoimpia mat­toja.
Kabinetissa, johon Imperia ve­täytyi,
kun joku ylhäinen henkilö oli
hänen luonaan vieraisilla^ seinät oli­vat
verhotut tavattoman kallisarvoi­sella
kultakirjokankaalla, joka oli so­masti
ja ihastuttavasti kudottu. Siel-laukkuineen
iloisissa ryhmissä pur­kautuivat
kadulle.
— Huomenna ei kukaan saa olla
poissa tunnilta! Varvastossut mu­kaan,
ja päivällä liäydään läpi tans­sit
uuteen balettiin.
Nämä terveiset poistuville yhdisti­vät
äänensävyssään kaikkien tottele­man
auktoriteetin, mutta samalla isäl­lisen
huoltajan ja ystävän.
—LLE. '
lä oli Sitäpaitsi seinäkarniisi, joka
kauttaaltatin oli kirjailtu kullalla ja
sim\'ärillä ja oU mestarillisesti tehty
ja jonka päällä, oli kaikenlaina erilai-sista
jä kallisaVvoisista aineista muo*
vaiUuja sekä alabastieri-, porfyyri-,
of ii ti" ja tuhansilla muunlai^ltia kiviU
lä koristettuja astioita. Runsaasti si»
lattuja arkkujafja lippaita, kaikki hy­vin
kallisarx-oisia, oli Siellä joukoit­tain.
Keskellä huonetta nähtiin pieni
pöytä, kaunein mitä maailmassa voi
ajatella, peitettynä yiheriäsamettisel-la
liinalla. Siinä oli aina luuttu tai
kitara ja muita soittimia ynnä nuot­teja,
Sitj^^itsi myöskin useita ita­lian-
ja latinankielisiä kirjoja, somasti
sidottuina. Hän oli suuresti ihastu­nut
italialaiseen runouteen, sillä siinä
hänellä oli ollut opcttaana meidän
kaikkein rakastettavin niestarimme
Domenico Campana, jota nhnitettiin
Strascinoksi; ja hänellä oli ollut niin
paljon hyötyä tämän opetuksesta, et­tä
hän jo yksin varsin sievästi pani
kokoon sonetin tai madrigaalin. Mut­ta
miksi kerronkaan tästä kaikesta
kohta kohdalta, kun kuitenkin aina
voin olla varma siitä, että jotakin vie­lä
olisi sanottavana talon koristuksis­ta
tai emännän rakastettavuudesta?
Olkoon siis kylläksi kun lisään, että
tähän niin runsaasti koristettuun ka­binettiin
herra 'Angelo eräänä päivänä
toi Espanjan 4cuninkaan-.lä^tUläan,
joka oli kuullut huhun kertovan Im-
I^eriasta ja tullut häntä katsomaan.
Tämä otti hänet xrastaan salin ovella
ja vei hänet kamarin kautta kabinet­tiin.
Kun lähettiläs näki hänen erin­omaisen
kauneutensa, valtasi hänet
ihmetys, ja samoin hän ihmetteli huo-neidea
komeutta ja sievää sisustusta.
Seisottuaan siinä hetken hän, tahtoes­saan
sylkeä, kääntyi muutamaan pal­velijaansa
päin ja sylki häntä kasvoi­hin
,.sanoen: Älä pane pahaksesi, mut­ta
täällä ei tosiaankaan ole mitään
halvempaa paikkaa kuin sinun kasvo­si!
.Tämä kohtelu, vaikka itsessään
raaka, oli kovin Imperian mieleen,
sillä hän huomasi, ettei hänen kau-
Filmitähti Deanna Durbinron matkustellut ristiin rastiin Yhdysvaltoja esiintyen sotilaitten leiripai­koilla.
Tässä kiitolliset sotilaat huvitettuna pitelevät hänen *'makeruf'-lipastaan ja Deanna kai hipai­see
kasvoihinsa sieltä jotakin, mitä tan,'e näyttää vaativan.