Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 1, 1951

              I . ^ n e n retken maaseudulle,
'sut. Sitteakuia 1 ^ f f ' ^ a oi! hänen luonnöntunte-telty
heiUe, phiattib i &r.iöitiunut harvoihin puistois-
^tavään autooiu Ä^^^-.jMn eikä hän d l u t .nulloinkaan
• " i ^essäFUpin,.ej|l:r33iate:iak että maaseudul-
^ sitä huoKmatoata'^) Craa cUa näin kaunista. ,
käsitteli ohJausraSa f C p ä ä s i v ä . eräälle pitkälle le-
' ^ « ^ kiitäessä eteen^^ '^.ielm ukselle ja jatkoivat muka-sutä
ajatfe!ette> W i^xatkaansa eteenpäin. k i m t j i F l i pm
voin lisätä sen\^uCP 'laerääseen kaukaa lähest>'^•ään to­f
f e e n mailiinkin. ? :v.-eeii. .
käytänkö minä teille^ T«o ^^^^ee täyttä vauhtia,
Älkää taivaan jäm^ -33tU tän kateellisesti. — Näyttää
iton sivuuttaessa.ej" Quairtolta. H>-v^äineii aika^nyt se
^ w muutaroiUavtiiu^' ) ^ ^ '
Into Kangas:
4 L Ohjatkaa synään; ohj.a tkaa syr-
Meilläon-tkrpeelsi^^ Hän törmää niuu-
Qle mihinkään k i i m t i - i p e i ^ . ^
ollaan nyt ^ e i K ^ ? [ f ;^ää4uu)kokaan mitaan seUaista,
^a- s i j a i t s e v a a n ^ Coi.Efip iv^^Hsesti. Hän noudatti k u i -
minulla sattuu^ OKIE:;^ C^a^Patäomeuvoa, v a i k k a töinen a u -
5sa. En oIekä}Tiytf;..i HijastuttikiQ vauhtiaan tililessaan lä-noutta
muuan iylj^ ^Ti^q. rSiinä oli punainen matala
5itää sen kunnossa. n iaatächjasi muuan tummatukkai-iilostamme.
ilesyö-i K^ksm näköinen nuorimies. K i i -
ir Mefilä on niukaaa^^ Cäänehi vilkaisi hän suuren auton
lokaa, joukossa.öiköf^i Estäjiä..jolloin Pats näki hänen
ten paistettuja feanaj^ Löstyyäir suoirail taan ja tu nsi o man
ikkuja, hedelmiä ja jti linKJifadiskkäavan hetkiseksi sykki-
»jaa. Millainen atecl ta^ktJii-Mdän katseensa yhtyivät..
Hän irrdtti^ino^ '«.«frPaul;--.-'.
uspyörästä ja hejluttäl U Oiipa.siinä kiinnostavan näköinen
iänsä yläpuolena seGiK^
tä auto oli väbäl'isi&!"
on, kuului Joosien a^^
iimeIta,^jos-teet.tfe.i
pakotan minä sm:!
i ja ajamaan kotiin b i
tien ohi.. .Pats,-"ionksJ
ja silmät-, löistiva^f
i . 'Hän eholisiiiiitei.il
tä, mutta tämä olifö
^']Ries,.j: huomautti Joosie. — Ja
inka Mii-tuijottikaan meihin I Siitä
n jälleen kiittää kohtalokasta k a u -
Jjttaai. rN}1..hän katsoo taakseen.
>Fii>Jarrutti äkkiä, kun heidän tä­ynsä
kuului heikko rysähdys.
U Näyttää aivan siltä kuin sinun
Iitalokas kauneutesi olisi aiheuttanut
BeUomuudei],:sanoi hän, kurkottaen
lÄleja- katsoen taakseen. Kaikki
ilokin seuraavat hänen esimerkkiään.
Jäinen kilpailuauto oli n y t noin s a -
n jaardin päässä. Se o l i törmännyt
iäseen musta^ kaksi-istuimi^een v a n -
'jn|ikaiseei^4utoon, jonka ohjaaja hy-raosta
keskellä tietä, tumma-
' n u o j ^ ^ h e h koettaessa se­itaa
i & e l l e ^ ^ i i . ;
^Ei|ä,^^|Mytä tulleen suurta­an
y a | & : 5 ^ | ^ ^ Joosie: —' Toisen
''°f^'^p^pipn vain hiukan yäänty-ft-^^
l^nllfelvästi.
au&sessahan me ybim-äainme,
sanoi 'Pats. •—
tulii^p;:äikaa, koska sillä ei ole
BKi^^^ään tekemistä.
myönsi Plipr—^Meitä
^"fvielä syyttää siitä. K u -
- ^ ' ^ ^ ^ % i n niitä otsaMeita!
4 T Ä Ison K i r j a n \iisaulta oli täytetty
Joopi Kääriäisenkin kohdalta oli
totisesti. Rutosti oli perhettä, koko-naist^
kahdeksan kappaletta yksin l u ­kien,
j a lisäkasvua näytti olevan tiedos­sa.
Ja Joopi tuumaili aina savotasta
mökkimurjuunsa lähtiessään: .
— Jospa kä\-isi taas niitä räknäämäs-
S i l l a larvesvarressa se roikkui Kääri­äisenkin
ainai laajenevan "sukukannan
leipä, toimeentulo; Ja savotasta savot­taan
kävikin Joopi Kääriäisen elontie.
KuukausisyÖtöllä hän asusteli metsä-kämi>
iliä, j a ' a i n a silloin taUöin, kipeim-pään
tarpeeseen; kä\^isi Kääriäisiä räk-näämässä
. : ^ • ^
Sattuipa -kerran,- Joopin ollessa taas
laapa^telemassä nelisnurkkaistaaTl koh­t
i , että hän -yhytti täipaleeira kulkijan,
Pats katsahti häneen. "
—• Sanoittieko te äsken, että tämän
vanhan räimähkin vauhti saattaa kohota
seitsemäSiikjTnineneen mailiin? 'kysyi
hän ivallisesti. '\ - r. .
— Kyllä. Se Kitää eteenpäin k u i n i i n -
tu.
- E n usko sitä.
•^okasafimii^J^i^^^ hämmentänyt hä-estaruudep,^^'>\
|tkokonaan. -
i ^ i d ä n lähtiessään liik-l
^ n i s näjrttelijätär M -
|tömiäyksen !^ Suurerii-
-'r':.'* •• • •• • - •• - "
, ^ , g ^ ^ i a n eteensä hehkuvin
01 päästä n i in kauaksi
Itiinkin vain o l i mahdbl-öU^^
naJuifilut vdiyaiisä olla
tUIipji; jos he jbskus^ k
toisensa mutta nyt o l i k in tämä
ksen
fin ÖH pcrht^fl]
tulee sieltä Ch:^l
larjoittelma sf^'.
nalemetom^l
nus "htfCtPiatm
" palkan vuom-^,
ymisesta. , . ,
issa. Cämdmf
ojiie on e^i^^j;
t 13 vuotta, rnu^
•ttamiry^^^^l^t-satiotäan
r
Annin. endp^-^J
jälkeen, Mm
muiden "v-an
^«fl^
yfjyt luisieUi^y'-
'm kesänä^
l^uj^an. Pats arvaili, oUsiko Paul
''^Dt häntä, jos v a in olisi saanut
tilaisuuden, j a mitä hän siinä t a -
olisi Paulille vastannut. M u t -
äii sellaista voinut odottaakaan.
» öUsi julennut puhutella häntä
^s^n.jälkeen, mitä oli tapahtunut.
Paul ei olisi halunnutkaan,
.^^amakin luuM olevansa aivan varma
^ftei hän missään tapauksessa p u -
'5*1 Paulia.
^«ulkaaahan nyt, sanoi Joosie niin
^ että hänen äänensä kuului
säks>tyksestä huoUmatta, —
^. tuon punaisen auton tulevan tän-
^y^- Se on kyllä vielä melko
n^utta sen vauhti on melko
, ^ y « a sellaisiUa autoiUa aina pää-
• • ^ t i K i p . -
— E n usko sitä. Me ajamme nyt
vain neljänkymmenen mailin nopeudel­l
a j a kuitenkin »e rämisee jo kuin k a t -
tilanpaikkaajan työntökärryt. Se len­täisi
kappaleiksi, jos sen vauhti kohotet­t
a i s i in Jviidieksikjrmmeneksi mailiksi.
—- Niinkö te todellakin luulette? vas­tasi
F l i p tiukasti, istuutuen tukevam­paan
asentoon ja väänteli nappuloita.
— N y t se nähdään!
Moottorin säksytys kiihtyi äkkiä ja
vauhtimittari näytti viittäkymmentä
mafiia.
— Hei, mihin teilFä sellainen kiire tu­l
i ? kysyi Jbösie.
Kaksikuudettä — viisikuudetta —
seitsemänkuudetta —kuusikymmentä!
Takaistuimelta alkoi kuulua Joosien
katkonaisia huudahtuksia.
Kolmeseitsemättä •— kuusiseitsemät-tä
— kahdeksanseitsemättä — seitse­mänkymmentä!
Kedot vilahtelivat ohi katkeamatto­mana
tasankona. Jotakin ruskeata ja
vaaleanpunaista välähti silmissä. Taivas
varjelkoon, oliko siinä joku kylä? Pats
o'.i.silloin tällöin näkevinään vilahduk­selta
kalpeita saikähtyneitä kasvojakin.
Sähköpylväät näyttivät olevan niin lä­hellä
toisiaan kuin aidanseipäät. Jääh-dyttäjästä
kohosi suuria höyrypilviä,
mutta auto kiisi vain eteenpäin siitäkin
huolimatta. Hetkisen kuluttua kumar­t
u i Doug eteenpäin ja huusi jotakin F l i -
pille.
— Kyllä minä sen muistan! huusi
F l i p vastaan.' — Se on jossakin näiKä
main.
Hän hiljensi hieman vauhtia ja kään­täen
sitten äkkiä ohjauspyörästä kiep-sautti
auton parilla pyörällä muutamal­le
kuoppaiselle kujalle.
— Täällä ori mahdotonta ajaa kovaa,
mutisi hän, hiljentäen vieläkin auton
vauhtia, — mutta minä olisin kiihdyttä­nyt
sen vaiihdin meikein kahdeksaksi-kymmeneksi
mailiksi, jos vain olisimme
jatkaneet matkaamme maanteitse.
Takaa kuuluva kiihtyvä jyrinä pani
F l i p i n tarkasti kuuntelemaan.
— Hei, sieltä o n tulossa joku toinen­k
i n !
K o l i n a lakkasi vähitellen kuulumas­ta.
.
— Se lasketteli menemään suoraan
viertotietä pitkin, sanoi Flip. — Sen
moottorin ääni kuulosti minusta tutul­ta.
Pats huokaisi huojennuksesta.
Jaöiuu
matkakaverin. Ja; koska Joopi ei ollut
mikään tuppisuu ja^naapurikin vaikutti
puheliaalta mieheltä,, oltiin pian vilk­kaassa
keskustelussa. Naapuri tuntui
uteliaalta, kyseli ja seliiteli.
Joopi ehii jo mieiiskellä, että mikä>
hän tuokin o n miehiään . . . Kovin her­raskaisen
näköine-n. silenänaamainen ,
Mutta puhuupa elämästä, puhuu kaikes­ta
kovin sulavasti, sutjakkaasti . . . ;
Ja naapuri uteli Joopin perheet, talot.,
ja tavat, syömiset ja juomiset. Jhmette- .
l i j a kummasteli:
— N o on, on siinä perhettä •
Onpa on, arveli Joopi, J a n^itii. siitä
jos onkin, mutta kun tuleyat^nämä. hup.
not ajat j a pulakaudet J a t>5^ttön)yydet,
niin onpa siinä sitten olemistakin . ,
sorttia on, mutta e i ole t>-ötä, josta köy-gg
hä kansa saisi raliakipenen, millä ostaa
— Hommata, hommata! Kyllä minä
sinun hommasi tiedän. Minun ne on p i ­tänyt
ennenkin kaikki hommata. — .
Hommaisit edes rahaa, kyllä minä mais­ta
hommista huolen pidän.
— Siinähiin se. Raha on nyt lujassa,
kiven alla se on meikäläisellä. On l i i k aa
lapsi;r, nehän ne leivän syövät , , , On
liiYaa työntekijöitä, savinyrkkejä . . ,
N i i n Reeta, kyllä se n y t saa loppua se
kakarain sor\aaminen!
Lopeta, lopeta x^ain! Montakos ofet ,
ennen tehnyt? Ja lapsetko sinun leipäsi, ,
syövät? Kuka piru sinulle sellaista
opetti?
Se herra tutkii niitä lapsiasioita Ja ,
sitten sitä ruvetaan säännöstelemään. J a
ruN^taan valistamaan tyhmää kansaa,
. . . . . . . .. , . ettei liikaa siitettäisi. Kyllä se sitten . •
— E l pitaisi tehdä nnn paljon lapsia. , r ^, „ ^ « -
Q,wö \ VM aikakin paranee , . , Odotellaan, odotel-bnta
se työttömyys syntvy.-pn-lnka^^
työntekijöitä, ei ole an^aa .k^kilje työ- aan , . .
tä . . . , ,
— Eipä ei, a n e l i JoopKr- Eipä,•niistä'!.r
pä sitä. Kovin on v^lrnis täpiä raa^yl-ma.
Onpa Kääriäisilläkin^neli^jyrjU^aJT..,;
nen
On ruvettava säännöstelemään
Ymmärtämätön kansa
- T - J a sinä luulet että paranee? Oletpa .
tollp kun tuollaista humpuukia uskot. .
Sen minä yain sanon, että siinä eivät py-« ,
kälät.ja käskyt auta. Sitä saat odottaa
vaikl^A tnomiopäi\'ään . . . _, ^
, >^iiq, niinpä s^, taitaa olla , . . ^ , . ^
-7-,Haetko sinä niitä heiniä ?, M i n u l l e .
synt\^'aisyytta. „ .. , , , .. .
. .... \ passaa, etta lopetetaan lehmariepu pois
ei osaa, mutta sita on opetettava, ,\aesr f.. *^ ^ ^
?, kitumasta
töpoliittiset ongelmat ovat suurimp^a^ " ' * *
vaikeuksiamme. Ennen oji väärä suun- ^
ta väestöpolitiikassa: lisättiin synty*\^i-syyttä.
Nyt on uudenaikainen tutki-
N o joo, ruusujahan ne ovat, mutta {
elättääijg? lehmä täytyy. Mistäpä nuo
lapsirievutkaan onaitotipan ottavat. J a
mus tullut aivan päinvastaiseen! tulok- on edes jonkinlainen säestys l e i -
seen: säännöstellä,, vähentää ^ ; väUe j a suolapotuille . . .
syyttä. Yhteiskunta on niin IcelUttj^^y^^^^^^
että se ei v o i enää tarjota fäjyt^m
elinmahdollisuuksia uusille ihmisille. E i
auta muu kuin rajoittaa.kansanlisäkasr
vua, että riittäisi työtä ja.leipä^..^.,
— Niinpä niin, arveli joopi. Minp^
mm . . . . ,
— Minä jäänkin tähän tienhaaraan,
menen suorittamaan väestötutkimuksia.
lähikylään. Kiitos vain matkaseurasta
ja muistakaa mitä sanoin!
Sepäs o l i valistuksen levittäjä, aprikoi
Joopi. Uusia aatteita, kovin uusia se
selvitti. Mutta kukapa tietää, yaikka
niissä olisi itu järjellistäkin . . . Kuka-;;
pa tietää . . .
— Vai on l i i k a a kansaa . . . l i i k a a n i i ­tä
on kai Kääriäisiäkin . . .
J a niin kähmi Joopi stioltuneena, sa- >
vottfi|)^ö](tään, Vaaran isännältä Im^an
kysyttyään, tämän toissakesäiselle hei­näsuovalle,
josta kaJimusi säliillisen
ruosteiista jänkävihveleitä ja nakkasi
säkin ieiiiäänsä. .
Mitenkä se Reeta, sanoikaan: eivät
siinä pykälät j a käskyt auta . . . n i m ,
niinpä se .taitaa olla . . .
J a niin Joopi työntyi jälleen nelis-nurlikaiseensa,
jossa pikkukääriäiset
mukelsivat j a jossa Reeta hyvin lupaa­van
näköisenä kiukkuisesti pyörähteli,
niitä räknäämään . . .
Äskettäin kuoli Yhdysvalloissa R o -
Mutta onpa yhteiskunta kehittynjrt bert Flaherty, filmialan uranuurtaja ja
viime näkemän, onpa totisesti! .Ei.sitä ensimmäinen todella dokumentaarisen
tänne korpeen huomaa, mitenkäpä sen. elokuvan tekijä.
M u t t a kehittynyt se v a in on, k u n työt
kerran loppuu.
Mutta mitähän ne pikkukääriäiset sit­ten
vartuttuaan hommaavat? Menevät
kai mikä minnekin, korpiin, rytistävät
itselleen nelisnurkkaisia j a haapuavat
Totutun ikävä maantieteellinen elo­kuva
muutti tasoaan hänen ansiostaan
huomattavasti. V. 1922 valmistunut es-kimoperhekuvaus
"Nanook of the
N o r t h " oli tässä mielessä merkittävä
luomus. Eskimoiden parbta hän s i i r t y i
p i t k in savotoita. Sillä savottamiehiä, Etellämeren saarille kuvaten totuudelli-tukinsahureita
ja pöllisouvareita niitä
Joopinkin murjusta työntyy aikanaan
. . . J a siittävät uusia Kääriäisiä.,
Ja niin Joopi Kääriäinen laapastdi
eteenpäin ja tuumaili mieliESsään, että
onpa nyt Reetalla terveisiä, on totta vie
sesti luonnonvaraista elämää Polyneesi-assa.
Elokuvat " M u a n a " j a yhdessä
F. y.. Murnaun kanssa filmattu " T a b u"
kuuluvat tämän vaiheen tuotantoon.
Hollyvirood ei ollut mieluisa paikka
n i in itsenäiselle miehelle kuin Flaherty
sellaiset terveiset, jotta juttu luistaa, o^» Ja n i in hän s i i r t y i k in 30-luvun alku-
K a , viisaita, viisaita on Joopi n y t . j u - ' puolella Englantiin. Hän e i käyttänyt
tuttanut, herroja k a i k k i a a n . , . elokuvissaan juuri tähtiä eikä studioku-ö
' vausta J a siinä juuri ilmeneekin erityi-
Mutta vähät innostui Reeta terveisis- sesti hänen ansionsa,
tä. Käänsi Joopille takapuolen j a kä-k
a t t i :
— Siinä on sinun herroillesi. Jotain
olet taas muka keksinyt, viisastelija. V i i ­sastelisit
joskus sitäkin, miten tässä leh­mariepu
saatellaan talven y l i . V a i l u u ­letko
sen elävän hengellään j a sorkistaan
maitoa antavan?
— Heinää, heinänrunsua tässä on jos-
V1I2ME11 V O I
Länsisaksalaisen Luethin pikkukau­pungin
pormestari on anonut j a saanut­k
i n luvan tarjota jokaiselle liaupungin-valtuuston
jäsenelle valtuuston istun­noissa
pullollisen viiniä veronmaksajain
kustannuksella.
Pormestari arvelee, että viini koh­tuullisesti
käytettynä syventää ajatuk-tain
hommattava. On niitä ruusuja Vaa­ran
isännällä j a kyllä se vielä antaa. —
M u t t a siinä se on kumma p a i k k a : siellä sia j a lisää ymmärrystä. Tämän vuoksi
kauppapuodissa on Jos mita, o n sorttia hän on kehoittanut k a i k k i a kaupungin- ^
sortin päälle. H y l l y t vain sujuvat, mut- valtuutettuja istuntojen aikana tyhjen-ta
otapas, otapas niitä . . . Kovin on tamään viinipullonsa harvaan j a h a r k i -
valmis tämä maailma . . . Syötävää, tusti. (
Savu @