Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 5, 1940

              940 LAUANTAINA, L O K A K U U N 5 PÄIVÄNÄ
Sivu 11
Äifia tapafitimpäiar isiä
Luulisi, että kuka tahansa, joka
kerran saa oikein kovan kolahduksen
lentokoneessa, koettaa ""sen jälkeen
valita minkä muun kulkuvälineen ta­hansa,
jos siihen kerran vapaaehtoi­nen
valinnan vara on. Toisin kui­tenkin
menettelee Hans Vinholt. Näh-iääs
kun muutama vuosi sitten sak­salainen
ilmalaiva "Hindenburg" syt-tji
Amerikan mantereelle päästyään
palamaan ja tuhoutui nopeasti ai­heuttaen
suuren joukon ihmishenkien
menetyksiä, oli matkustajien joukos­sa
myös mainittu Hans Vinholt,
tanskalainen tehtailija. Muutamia se­kunteja
ennen kuin ilmalaiva tulr maa­han,
Vinholt hyppäsi laivan ruoka­salin
akkunasta ulos vaatteet tulessa.
Hän sai pahoja Imvoja, muttäv toi-:
puiSJairaäiässa. j. •
^'inhöltiu luottamasta ^ilmöKifcenr :
teöeen^ täinä^ei saaftutvjät^^fc^^i;
Kuriiänellä taias tulf Menaatfeä Am^-^^^
rifcaan> otti hän amerik^iseri leötö-veneen
'«Dixfe eiippefin"^^|i
JilläSÄ^htin. Ja. niiU/iUinäi;^
t a k i ^ ^häoen- on ;matkustetta\^/:hän
VaÖtä^tentokoneenr"^^' : -
-Jehova» todistajät.ovät railakasta A
väkeä eikä mitään l^iämatsnäiikojä:'
Aivan-sellaisia kuin vätthatt Jehovato
todistajien tuleekin oilä;- ktrten- mo^
net hiljattain kerrotut eämssrkit ovat
osoittaneet.-
"*^'PybäJehovah pitää.TeidäUvas-tuonalaisena
tästä. Härttappaa Tei­dät-
viikon sisällä."
Ylläolevan uhkauksen hiiusi. Wal­ter
Caplinski, Scrantonista; Pa., yksi^.
JdiDvan todistajain uskonlahkon jä­sen;
tuomari Patrick MurphjrHe kun­nallisoikeudessa,
sen - jälkeen kun
tuomari' Murphy oli hänet tuomin­nut
30 vuorokaudeksi vanl^jlasan so-pinattomasta
käytöksestä.
Vabän aijemmin tuomari Murphy
oli Uedustellut Caplraskin käsitystä
uskonnosta, johon Caplinski vastasi
että uskonto on "raketeerausta". Tuo-inari
Murphy tällöminousivylösuja,
osoittaen eapKnskyä^soimettaan,- sa­noi:
'"Te ja Teidän lahkonne on saas­tainen
joukko murhaajia -ja lain rik­k
i ä . Jotkut teistä: ampuivat äsket­täin
kylmäverisesti sheriffin Mainen
^•aitiossa. Olette kieUäytyneet teke-
"lästä kunniaa lipulle useissa tilai­suuksissa."
Gaplinsky oli yksi kolmesta mie­hestä,
jotka katutaistdun jälkeen
vangittiin. Toiset kaksi vapautuivat,
5e'itettyään että Caplinsky yritti heil-
^ pahoittaa kirjallisuuttaan.
Caphnsky valitti oikeuden pää-oksestä
ja vapautui > $300 takauk-seila.
flYVÄ-TEE
vaatii ensinnäfein laadultaan hyvää
teetä ja sitten- savisen tat posliinisen
teekannm (metallilannut antavat hel­posti
stvutoaun). Sen jälkeen käy
• "fceittämineti" näin: Kannu lämmite-
: tä]Sn- hyväksi kuumalla vedellä, kaade­taan
V«öi ,pois ja pannaan kannuun
feehjsikfi^Uiten teetä kutakin kuppia
:kö^eh. kaadetaan päälle kiehuvaa
vettä juuri sen ven-an että lehdet peit-tjrvät,
pannaan kansi päälle ja annetaan
hautua noin minuutin, sitten lisätään
kannuun tarpeellinen määrä kiehu­vaa
vettj[ ja annetaan vielä seistä noin
-kolmeminuuttia. Nyt se on valmis.
Varataan kuitenkin toinen kannu kuu­maa
vettä, jotta ne, joUle tämä tee on
liian väkevää, voivat miedontaa teensä
mieleisekseen.
Näin valmistettu tee on jnaukasta ja
virkistävää. Toiset kyllä väittävät, että
- teen pitäisi vähän kiehahtaa, sitten se
vasta valmista olisi (kuten ennen ai­kaan
venäläisessä samovaarissa). Em­me
väitä sitäkään vastaan, makunsa
kullakin. Kaikissa tapauksissa sekin
on parempi kuin se, että tee tehdään
put^ikuumaan veteen ja miten sattuu.
^ HYVÄ LÄMMIN SOPPA
on miellyttävää syötävää ja köyhän pöy-lä^
ä vastaa kokonaista ateriaa. Niitä
voi valmistaa monen monista aineista
ja erilaisina sekoituksina, joihin ei ko­kenut
keittäjä tarvitse erikoisia resep-
-töjä; Niitä voi valmistaa lihan kanssa
^ja^äman lihaa, nuUdon. kanssa ja. ilman
maitoa. Monille päivätyössä käyville
xai -soppa käytännöllinen siksi, että sen
voi keittää' jo edellisenä iltana ja sit-
'€«jnh vain 'lämmittää, -Monet sopat ei­vät
siitä huon<me, vaan tulevat jopa
määkkääiAinlkäikln. Seuraavaakin sop-kläitesfeptiä
(kuud^ hengelle) suo-sitieDatm
ravitsevana-ja m a ^ .
4 rkl. pknittyä sipulia
3 f ä . hyvää rasvaa -
3 kUp.JJeitettyjö- pienittyjä perunoita
2-kup; keitettyä tai kannutettua mais­sia
• -4 .kup. maitoa
' l%.tl. sucöäa ..-.--^ • , > ..•
vähän hienoa pippuria Ja muutamia
pf^pininäiaijdlöj 6 korpipua tai
"kräkestä" (yksi kutakin, henkilöä
:k<Miden kuppiin). Sipulit paistetaan
, raisvassa kauniin ruskeiksi, lisätään
- -jjiertavat,"-maissit^ maito .ja—lisäaineet
.ja- kuumennetaan. kiehiui\apisteeseen
Soppa on valmis.
Teekaimu, joka on teen parkkiha-posta
käynyt ruskeaksi, saadaan par-
Bfialten puhtaaksi soodalipeällä.
TÄRPÄTTI
on suomalaisen vanha, tervan Jälkeöi
eEkä tehoisin lääke kaikenlaisiin tau-teisin
ja jomotuksiin ja siitä hyvä, ettei
se ole perin vaarallista vaikka sitä
sattuisi panemaan vähän vaaraankin
paikkaan. Moniin tarkoituksiinW muu­ten
sopii. Esimerkiksi:
Tärpätillä voi poistaa öljytahrat ak-
Stmaruuduista.
Tärpätillä saa maalitahrat pois vaat­teista.
Tärpätillä saa ''vakstuukin" jälleen
kiiltäväksi.
Pensselit yjxi. maalarin vehkeet saa
puhtaiksi liottamalla niitä ennen pesua
vuorokauden tärpätissä.
Tärpätistä saa hyvän lut?eenmyr-kyn,
jos siihen kuumana liottaa nafta­liinia.
- Tärpättispriillä saa kultonahkaiset
esineet, kengät, laukut y.m^. jälleen
kHltäviksi.
Tärpätti pitää koit loitolla kaapeista
ja laatikoista. ^
Tärpätti, Jos siihen kastellun vaate­kappaleen
asettaa hiiren reikään tai
sen lähettyville, kaikottaa nuo naker­tajat
loitommalle.
Tärpätillä kostutettua flanellipalaa
käytetään reumatismissa (aralle, iholle
sitä ei kuitenkaan saa semmoisenaan
kSyttää, vaan puuöljyyn sekoitettuna).
Tärpätti lievittää palamisen aiheut­tamaa
kipua, mutta iho ei saa oHa rikki
palanut. >^
Tärpättihöyry (teelusikallinen tärpät­tiä
kvartihi kiehuvan kuumaa vettä)
hengitettynä keuhkoihin on vanha lää­ke
alkavassa yskässä.
Parilla tarpättltipaUavol. kukkiakin
vRklstää.
Parasta kuitenkin on, ettei tälläkään
aineella mene tohtoroimaan itseäto ei-
I^imtiita pitemmälleviEui^ varmat tie>
dot riittävät.
•Sipuli, milloin sitä JcäytetÄän Uha-ptrillin
tai vahtaavalla -tavaHa nmlliiia
ruokiihi on paras raastaa riivinraudaUa.
smoin'sei:ulee hienonnetuksi tasaisesti.
iEUivinraudan avtol». saa; Iri^
kakmtäkäteviixuninpois palaneen osan.
niin ettei sitä, juuri ''^uto" huomaa­kaan.
- • • • •
Kupariastiat tai muut. kupariesineeC
on kiilloltuksen jälkeen hangattava va­halla,
silloin kiilto säilyy jopa fcatxkau-simääriä.
Kuumaa, vastaleivottua leipää (mikä
muuten ei ole terveyden kannalta lain­kaan
suositeltavaa) on leikattava läm­mitetyllä
veitsellä, muuten se "ryppyi-lee".
Ilisteron isämin täinini
Kalldmnat ja
ihmiset
W. L. \Vhite Ivirjöittaa Mätfidd
Greenistä, Kansasista, seuraavaa:
Olimme katselemassa täällä 3,000
kalkkunaa ja kun seisoimme aidan
vieressä useininiat näistä 3 iOCk) kalk­kunasta
katselivat meitä. Jotkut niis­tä
olivat \ ^ t a muxiastax. päässeitä jal
toiset olivat jo kuuden viikon van­hojakin.
Kaikkien niiden matka, jo­ka
alkaa muutamia päiviä ennen K i i -
tospäix-ää, päättyy New Yorkin mark­kinoille.
Silloin ne painavat keski-arvoisesti
25 paunaa. Kun ne ovat
uutta lattearintaista lajia, ne sopivat
suuresta painostaan huolimatta keski'
kokoiseen pannuun.
Mies, joka valvoi lintujen kasva­tusta,
sanoi kalkkunain olevan paljon
A-aikeampia kasvattaa kuin kanat sik­si
kun ne ovat niin äärettömän tjrpe-riä.
"Meidän on tapettava yksi niistä'^,
hän lausui. "Etkö tykkäisi viedä si­tä
mukanasi kotiasi. Paistettu nuori
kalkkuna on hyvää, paljon parem­paa
kuin kana."
"Miksi yksi on tapettava ?"
"Meidän on pakko. Se on tuo nuo-ri.
kana tuolla. Sen. uu^et höyhenet
näyttäisät tulevan vaaleanimat kuia
toisten. Siksi ne ajavat sen kuo­liaaksi.;
Eivät anna sen pysähtyä syö­mään.
.Katsoban." ; .
Joka; kerta kun. vaalea kalkkuna-kana
pysäbt}ritung0k^lise5sa aitauk^
sessa Leaksi taitkoUiie.kalk{iunaa heti
kerääntyi-senvympätille ja alkoivat
nokkia-aen-selkää. Siksi sen oli öi­t
ä ^ : aina liikkeessä. '\.
"Se alkor'räihtaa:vbcö^heniään tällä
•viikolla", selitti kalkkunan: kasvatta­ja.
"Viikon sisällä ne ajavat sen
kuoliaaksi."
"Ovatko kaikki elukat tuollaisia?"
"Eivät viisaammat. E i hevoset, leh­mät
eivätkä edes lampaatkaan. Mutta
kalkkunat mna ovat. Kalkkunat ei­vät
tykkää sellaisesta kalkkunasta,
joka millään tavalla eroaa niistä."
Enin osa höyhenistä oli jo nykitty
pois vaalean kalkkunakanan selästä
kun se jatkuvasti käveli aitauksen
-ympärillä.
^ *^^ajuri LaGuardia, ollessaan New
orkin maaijmannäyttelyssä Good-
^"miyhtiön vieraana, piti yh-
J^uvaavimmista, htipaisista pu-
' « J ^ n , jossa hän sanoi mm.:
^^isessä kansan virassa • olevien
jnkUouten täytyy olla kuten auto-
— heidän täytyy kestää hy-
P^jon vastuksia ja pahoinpitelyä
Göttako kuuUu kuinka Ylistaros
täs hiljan annettihin tammi yhrelle
isSnnälle?
~ Niinku te tiärättä, niin ny eroo-tethan
joka pitäjäs torpparia ja mök-kilääsiä
ittenääseksi n'otta pritaa,
niinku teuvalaane sanoo.
Ylistaros s'oonki yleensä menny hy­vin
ja mukavasti. Isännät eivät oo
pannehet vastahan ja hinnoostaki on
helposti sovittu. Torppari on hom-
"mannu litran pontikkaa, s'oon yhte-höösesti
fyypätty, vähä laulettu pääl-
. le ja sillä hyvä.
Mutta t)li siälä yks isäntä, joka ru-pes
panhon vastan. Torppari ilmoot-ti
asian lautamiähelle ja lautamiäs
kahren viarahanmiähen kans lukhon
kovaa hopiaa sille isännälle, anthon
tämmiä.
Ne tulooki noukkapystyä perätys­tä
kujaa pitkin taloohi ja emäntä sat­tuu
uuniklasista äkkäämähän. Se­kös
huuti isännälle jotta
— Sussiunakkoho tänne tuloo lauta­miäs
kahren miähen kans!
Isäntä hyppäs kans kattomhan jot­ta
•
ja oUa valmiit vastustamaan ja heiUä
täytyy olla ilmaa sisällään, kestääk-seen
kaikki kolahdukset."
— Voi piihana sen tähre!
Hairas pärinäkellarin luukun auki,
sukaasi piänintä kakaraa p ä ä h ä ' ja
hyppäs kellarihi.
Sitä kersaa se löi sitä varte, jotta
se tiätääs pitää suunsa kiinni, jos ky-sytähän.
Ei se sitä kerinny sille ker­salle
sanua, mutta se ymnwrti sen
siitä mällistä.
Kellaris sattuu sille vähä vahinko-jaki,
ku kaatuu emännän maitofati-niskahan
ja voipyttyki meni sihnäl-lensä
mutahan. Mutta mitäs siitä.
Lautamiäs tuli miähinensä, mutta
emäntä huutj jo oves jotta
— Ei isäntää oo kotona. S'oon
mettäs rankakuarmaa hakemas.
Ja sen hyvän kans sai lautamiäs
lähtiä. Mutta lupas pian tulla toiste.
Siitä nousi kova funteeri taloos,
jotta pitääkö isännän lähtiä joka päi­vä
Koppeloho päiväkuntaba vai istua
loppu Ulvi kellaris, jottei lautamiäs
rookaasi sitä tammin kans.
Mutta mitäs oUakaa, nim ei kulunu
ku kaks päivää, ku lautamiäs pau­kahti
taas taloon pihalle viarasten
miästen kans.
Isännän ahristi juaksujalkaa talli-hin,
ja ovi kimni, muttei saanu haka-ha.
-oOo-
K O L M E PISARAA hajunäätän
(skunkin) myskiä levittää yököttä­vää
hajua noin neljännesmailin suu­ruiselle
alueelle.
Lautamiäs havaatti sen ja lähti.pe­rähän.
Isännälle tuli hätä kätehe. Se au-kaasi
tallinluukun ja rupes tukkim-han
sen kautta pihalle.
Mutta tarttuuki vattasta kiinni.
Lautamiäs aukaasi oven ja hyvän
aikaa ettii yn^ärfnsä, ennenkö se ha-vaattt
isännän jalaat ja piaksut.
Viarahat miähet vetivät kumpiki
isäntää sääristä, mutta s'oli tarttunu
niin h^^aha, jotta sifei saatu irti.
— No mitäs siinä! — tuumaa lau­tamiäs.
—^'Lujethan sille-tammi, mut­ta
oikialta pualen.
Ja menivät tunkiolle.
Lautamiäs luki paperista kirkka-halla
äänellä sontaluukkuhu tafttune-helle
isännälle jotta
Täten kuttuthan ja haastetban
Ja viarahat miähet toristivat jotta
tammi tuli laillisesti annetuksi ja vas-fapläsiä
iujetuksi, niinku laki määrää.
JAAKKOO.