Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 9, 1957

              pääd>ityään ofi haa avioaHamt ^
ka mmpofan elämä oli ^ihtimut
aseen työhön lautatarhassa.
OD jo niyöhäinen ilta, ennenkuin To-läJjtee
Uotiinsa. Anna-Liisa katselee
jnärtyvässä illassa hänen nienoaati:
tietää, että tuon pojan sydän syk^
hänelle, mutta hän ei ole koskaan
atellut Topia rakastettunaan. Häneii
sydäinensä ei ole vielä heräiinyt,
kä heräisi vielä pitkiin aikoihin., Sii-n
mennessä voisi elämä jätjesfäävie-
\^ikka minkälaisia yllätyksiä.
Aika vierii eteenpäin. Kuin' hiiomaa^
atta on vuosi vierähtänyt ja Aniiar;
Iisa saanut lusikkansa pappilan"kaa^H
ista, kuten isä oli leikkisästi hänelle •
nönut. Kauniina öli häh valkoisessa
Ringissään seisonut alttarin edessä; lu^?
ten uskollisuutta jumalalle. 'JCy3ntiel-^:
Imin on hän ottanut onnittelut vas^J
an. Onpa Topikin tullut onnittele-aan
häntä. Hiljaa on hän ottanut
nna-Liisan käden omaansa ja kiifekän-: J
ut onnittelunsa j a t k a e n T ä m ä n ke-'
n vietämme yhdessä. Syksyllä ;läliv;
en minä kaupunkiin, äij;i kun haluaa;
ttä saisin vähän hiotuksi särmikästä
karkeaa pintaani. Sitten minun *pi-.
isi ottaa myymälän hoito haltuuni; Ja
uten käsität, tarvitsen minä siinä sie-'^
an mannekiinin — olen ajatellut sinua
lie korokkeelle. Sinulla ei ole ^mi-kiirettä
vastauksen antainiseöri, :
n ehdit tehdä tuonnempanakin . , .
opi painaa pienen viattorban suutelon -
la-Liisan olkapäähän . .~; Tyttö pois-:
u äänetönnä hänen luotaan ja Topi
tee omalle puolelleen.
Keväällä ovat Saarelan^ molemmat.:
jat saaneet juoksupojan toimet, Tacr ^
lautatarhan hoitajalta ja Tuomo
taaseen. Anna-Liisalla: ei. nyt ole
Visin hoidettavanaan kuin Martti ja J
artta. Hekin ovat jo pistäneet jal-pitkälle
lapsen vaaleistaan ja
a-Liisa päättää ottaa sahan konttor
n siivoojan paikan. Hänen ei tarvit-olla
siellä kuin aamupäivisin, joten
voi vielä hoitaa kodin asiat joten-n.'
Iltaisin hän joskus menee ulos
uorten kanssa, enimmäkseen 'Topin
Mutta sitten saapuu syksy j a,
opi lähtee kaupunkiin , oppiakseen jp-uutta
tointaan varten, ^ o t r jää
etkeksi uusien ongelmien^ ja tapojen
-eia
Tehtaalla on lisätty työvöhnaa: Nuo-ön
tullut jöstakiii'etelästä:
loisia veitikoita ja tyttöjen natirattajia
ovat. Heidän joukossaan oh myös-tullut
Antti Kataja, nuori jar komfea
ulivili.
-•n ^iiiij^iiiiiiii^^
KÖll>rEKYM:NIENTÄ vuotta on]
kulunut siitä; kiin tapahtui kauhea kai­vosonnettomuus,
jbkä hautasi SI kai-vosmiestä
kaivokseen. Se tapahtui Isii-pemingissä,
Mich, marraskuun 6 pnä
V . 1926, kello 11 päivällä. Barnes-Hec-ker
niminen kaivos täyttyi ^illoin äkkiä
Samapa .se, sanoo Anna-Liisa
ajatella;enkä vastata minulle tehtyihin
kysymyksiin, kun olin niin hengästjmyt. •
Oli kuitenkin selyää, ettei kukaan muu:
minuUa btf peHiUti^^
vii. Jos iMiiäty imn^^it^ arvblie^,
si sopivaa seuraa ~ ja nyt hyyästi! ;
Tyttö Tiuhtkisyits^ irti Antin ot­teesta
ja jiiöksee kevyesti kotiin päin.
. — Mene, nrtene! huutaa Antti hänen
Ensimmäiseksi on" Jiänjskenyt jälkeensä. Mutta tiedä myöskin se, et-
Anna-Liisaan. Antti osoittaa Katajan Antti ole yhdfen tytön va-.
me.
itsensä matkalle samaan aikaan
un.Aipa-Liisa mente työhön. Ensin
n kaikki vain toisiinsa tutiistumista,
utta sitten alkaa Anna-Liisa pojan
st^ viipyessä tuntea kaipaavansa
Hilpaisena kevätiltana ovat he taas
.'^>wlkeneet läheiselle metsätiellei
in konsertti ottaa, heidät
••astaan. '
yihofesääii lähtee Antti eteenpäin
metsätietä . . . Pahuksen tyttö, hän vie­lä
Itsekseen n(rftuti^ MolMfnäk laita-k
ä ö p i i h ^ lettiÖto bii^ rtiiikä: oleminaan
nitiita parempi- Odottakoon, en lähde
rukdii^maiaiii rakkautta . . . Syvemmäl­lä
sydäÄbssään hän tuntee: kuitenkin
kuimioittavansa tyttöä juuri tilonpiih-jstaan.
Pesiensa räkentaniispuuhissa ^uden takia. Kuitenkin on hän taVoit-
«ev-at linnut sydän Varisten omistiami- tamisen arvömeh — puhdas kmn valko- ^
ninnosta visertävät.kaikkien kuulta-' iflja. -
i onnensäveleensä. Läheisessä puus- ' Niissä mietteissään hän etenee näky-a
kukahtaa käki. Se kukkua yhteen mättöiriiin. Aiina-Liisa puolestaan ka­lttaan
kymmenisen kertaa, kakistelee velee kotiin.. Isä on hevillä, kaksoset
«»-\^än kurkkuaan ja alkaa sitten. nukkuvat, mutta'isomniat pojat ovat
sarjan uudestaan. " vielä tovereittfensä kanssa ulkQpa . . .
vedellä ja m a ä ^ .
Tämä kaivosonnettomuus on laatu­aan
suurin historiassa. Ainoastaan
yksi mies pelashii hengissä, kaikki toi- ollut pelastunut.
set kaivoksessa olieet miehet saivat sur- . Ne*^ksi rpiestä, jotka olivat seuran- •
mänsa. Ainoaltaan kahdeksan ruumis- neet kertojaa, löydettiin '200 jalan sy-ta
saatiin^jälkeen päin ylö.^ kaivökses- vyy^estä sitten kun käivd§ta yritettiin •
ta. Toiset ovat vieläkin siellä — kai- tyhjentää.
yos jäi'heidän hautäusniaakseen. Tuosta kaivoksesta johtaa tunneli
On syytä kertoa tästä, onpettomuu- toiseea kaivokseen, nom kaksi mailia*
dfesta jo senkin tähden, että^ enemmän pitkä. Sinne olivat. lähteneet juoksie-kiiiri
puolet surmansa saaneista oli" sub-'' maan hissiaukolla olleet'inrtiehfet> kap-*
malaisia.' Useat heistä^olivätmukariä teeni ja kaivöstarkastaja sekä neljä:
meidän silloisessa jä^'estötöirainn>ssam- muuta mi^tä, jotka sitten löydettiin.
läheltä toisen kaivoiuen hissiaukkoa*'
He olivat ruhjoutimeet melkelmpämuo-;
dpttömlksi ttiolla kahden m ^ i n mät-talla^:
. >
se -osoittautui mahdottomani. 200 ial- -
kaa aleniniaksi k p^sty. Kaivö^hiiö^
^ t i k i n jättää p^kah fiaiita^maaksi.:
Onnettpmuud^^
vmaEliet^ •
maksi).. EhemmäUä; kuin pti^lellai%ie-'
•,liiS^:ofi'^t^ai?^;^ -r;
S^uii suhi yailitsi^^^
s«i h i ^ ^
laupiaan: "säiMHaiaiSien fja iyydyt-- -
:aliiettMfiiikli0
sÄ-;^ävufe^;='tiSk^i!i^^
geUrakon". Tuo rysäys maksoi k u i t ^ * '
Kaivos Iciiijlui' C|eveland Cliffs Iron"
yhtioIIe^;jokä oli ollut toimiiinässa miiu-täihia
vuosia'. Se oli 1,ÖÖ0 jalkaa sypL.
Silloin öli täpäriä,' etta käivosmieliet'
nousivat niaan päälle syömään kello 12
päivällä. Otaksutaan, että he ampui­vat
syömään l^ti^saän"^ poraamiinsa
reikiin ladatut panokset niin sanotulla
"sub-tasänteellä'', josta oori otettiili.
Silloin se tapahtui — kukaan ei voi
kertoa erictnpää. ; . .
Omituinen sattuma oli, että kaivok­sessa
oli sillom kaiYOStarkastäja — hän­kin
suomalämen — ja kaivoksen kap­teeni.
Hekin olivat odottomassa hissiä
noustakseen maan päälle, kuten muuta-
•mat miehetkin. ,
Eloon jäänyt, myös suomalainen, ker-seuraayasti:
- '
tavatonta ^oli tapahUäiut
ö " ^ . " ^ ^ " ^ ^ ^ t a a p ^ e ä s t i . An- Isä katselee ikkunasta Anna-Liisan pa- toi tapauksesta
r^^i on hänen vyötäisillään lujasd laamista/ Tytön ilmeistä häii näkee, — Jotakin ta
Somistajan. He o>^t juuri kitstel- että tämrbil kiihtynyt Jostakin jä han^ kaivoksen perällä, sillä artkara ihnair- ..^^^^^.yi«is«% wsns;i^i5^-iiin-teifi'
kaatoi kaikykumoori.Hyökka.höf^^^^^^^
ä ä i s e ä ä ^ i Ä i ^ s s a i n ^ ^^
Onkn luonuöSist^^^^^^^^ nuori kokematon köyhän1ai>si bn aina aloimme kiivetä V ^ ^ n o p « ^ : ^ ^ ^ J^^^^^tS^ä^' ' f "Ife... Mitä väliä siiliä ön^ v . ^ . heidän , ^ i n : = ^ -^^^^^'^^^^^^l^^^ t i^fteeu aviohitön soteim^^^ kuin taakföl olisi"vierähtänyt töri^^^^ väg, jälkeen, mUet^«« voinut ^^^^f^^^mt^
dämeltään. lyttJi palaa oriitelfisena ja dottamaata. Juinri kun olin pääSiQrt ^ " f f B J?^^
tyytjnräisen ^äkoiseiil, että hän tuntee niaanpiririalle s y ö k ^ w t t ä ja nuata seSti ^ t t i i ^ i f ^ b l ö k ^ ^
^ kaivosaukosta. 50::jalkiia>:irörkeana
,I»itkään,aik^^
ttaa. ^"^^ sormellaan
, . . ^tso, kaikki nuorat ovat sa- ^yyvyvuuyax
Katso lihtujalkiii, odotta- oikein yljjtej^.
" ^ l ^ ^ ä n pe^än^ahiiisÄiista? ^ ' (Jatkuu) saana