Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 27, 1938

              Lentävä auto
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at the Post Office Etept^
Ottawa, as second classmatter.
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Tflaushlnnat:
Ulkoniallle
$2.00
J60
$3i)0
1.65
•Irtonumerot 5 senttiä
Llekkt Ilmestyy Jokaisen -«^ikon lau­antaina
12-sivuisena. sisältäen parasta
fcaunoklrjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamiehille myönnetään 20 pirosen-
-Un palkkio.
Pitäkää asiamiesvälineitä jo tä^
nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd. /
Toimittaja. A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha
Mäki. Hilja Aho, E. Suksi, Ester
iKaustinen, Aili :Malm, Margit .Laakso
la Yirjö Saivo.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osol-tiettava:
*f».0. Box 69
Lcvitysryntäyksestä ei oikeastaan
enää tällä paikalla tarvitseisi
pukua mitään^ sillä onhan se juhlistus
tuossa vierellä nähtävänä. Arvaamme
muuten, että edellisten huomautus-temme
johdosta asiamiehemme ovat
jo varustautuneet, tehneet suunnit el-mansa,
mahdollisesti jo muokkailleet
maaperää, ja niin edelleen. Uskomme
myöskin, että asiamiehillemvie ei
tämä homma ole pakollisen ja vas­tenmielisen
tuntoista,> mikä tekisi sen
kovin ikäväksi. Eddteen uskomme,
että Liekillä ei ele^kövin suuria viha-
'miehiä, mikä vaikeuttaisi'seti levikkiä.
tPaJtintpina vastuksina, lienee halut to-,
ifhuus ja raha. Mdellistä voi auttaa
t esittelyllä ja tjttustuttamisella ja jäi-
.Jtimpiäistä, /^itä rahaa, tarvitaan al-
^kuiinlähtiessä niin vähän, että senkitt
l ö d ; melkein jaka. tapauksessa joten­kin
sovitella, kutt vuan todella hyvä
r tahto ja kurssi mimatkassa.
Syksy muutenkin tuo omat touhun­sa
puolin ja toisin. Tulee istumailtoja,
lufcuiltoja. Iluonecssaolo alkaa miel­lyttää.
Kirjeenvaihtajissamme, ky­näilijöissämme,
näkyy myöskin jo
merkkejä tästä^ Odotamme nyt vain,
että kaikki ne van/iat pidetyt nimi­merkit,
joita ei ole i*iime aikoina nä­kynyt
ja joita mahdollisesti ei nykyi­nen
toimittaja tunne, taas tulevat
esiintyniään Liekin palstoilla.
...... Toim.
Se on voimakkain, jolla on valta
itsensä yli. — Seneca.
• * • » • • . ' *
Pidä aina elhivoimaisena sitä pieU'
tä jumaJallista kipinää, jota omaksi­tunnoksi
sanotaan. —Mashmgton»
> • •
Kaikki nopeasti Jiukoistava kmh-tuu
pian, mutta itysyväisesti suuri
uikaa pietiestä ja kekittyy koettele­muksista.-—
Top^ms.
• • * •* •, s * ,
i¥kden ihmisen tunnet helposti pian,
muttatmsentunteminensinun täytyy
iienata luottamuksella.—'^Kant.
'Tyim kunnia ei ole palkittu juMa-at
Pariisilaisia hämmästytti äskettäin ylläoleva lentämmto —'Hulevai-suuden
auto'- jossa on siipikoneisto ilmaan^ japotkurl eteenpäin
menoa varten.
mmm
MAAILMAN rautatieverkko on
vähäpätöisestä alustaan vuoxien
1825 jälkeen Jaajentunut niin suu­ressa
määrässä ratojen vpituuteen ja
niiden käsittämän alueenjlaajuuteen
nähden, retteivat - tämän ^ rniden -^kek-sinnön
rohkeimmatkaan esitaistelijat
uskaltaneet moista toivoa. ; Kaikilla
mannermailla ja saariryhmillä, - joilla
sivistys an saanut jalansijaa, on myös­kin
rautateitä.
Tällä suurenmoisdlä ilmiöllä on ta-
Oletko ajatellut naisen elämää?
Ajatellut kaikkia heitä, jotka ottele­vat
likaa ja epäjärjestystä vastaan,
jotka pesevät ja huuhtelevat ja han­kaavat
ja pölyttävät, kantaa retuut­tavat
ja-tyhjentävät sankoja,'kaivavat
poroa uunista ja parsivat ja tekevät
kaikkia sellaista, mihin mies on ''liian
-hyvä" ? Enimmät heistä tekevät sen
•kyllä kuin orjat, lie tekevät sen pa-ikosta
saadakseen leipänsä, mutta ei­vät
suinkaan kaikki: pn niitäkin, jot­ka
.alistuvat siihen vapaaehtoisesti,
.omasta halustaan; niitä, jotka palvele­vat
rakkaudesta, antavat ilosta, siksi
•että sydän niin kaipaa. Kun ajatte­len
heitä, kun tunnen itseni aivan
kuin heidän sisarekseen, ikäänkuin
-sotilaaksi pah^elijattarien harmaassa
armeijassa, joka ahertelee sdkä ku­marassa
, - känsäisin käsin ja polvet
•haavoilla — silloin ylpeilen ja iloit­sen,
silloin tahdon elää, silloin rakas­tan
tätä maailmaa, missä kovat sydä­met
ruhtinoivat itsevaltaisina t3rran-neina,-
missä rakkaus kuitenkin leis­kuu
ainaisessa kapinassa ylivoimaa
vastaan,' toivoen, että suurempi ja
'hellempi herra saapuu. — F. B.
puheilla, se vaatii silmin nähtävää ja
käsin koeteltavaa. -~ Anp.
VHsitoista vuotiaana ajattelin: kyl­lä
tuo isä on tyhmä ja tietämätön,
^2.S-vuatiaana ajattelin: mistä hän on­kaan
saanut sellaisen tietomäärän ja
viisauden. —Tumn.
~* • " -*
Rakkaus on ilmaa: sitä vailla ei voi
hengittää; sen omistajana hengittää
rtiin helposti. Siinä kaikki! — Rosa-nov,
Mitä kauniimpi nainm an.iitävil-pittömämpi
hänen pitäisi olla, sillä
vilpittömyydellään voi hän estää nc
-vahingot, jotka hänen kaunetensa voi
aikaansaada.— Lessing.
^kanaan -kuitenkin sangentlyhytäikai-
;nen historia, sillä rrautatien isä ja
.keksijä syntyiinoinlSOtvuotta
ja rhänen suuri ..keksintönsä -on hiu­kan
yli sata vuotta vanha.
: George:StepheBSon>^livJ5ansan'.lap&i
ja mies,jjoka ^sai-kiittää;;kaikesta]M-seään
ja «maa kuntoansa, ffosin tei
se ykästään ölisi^kofekaan>Af^
hottaa: hän;tä-maineert:kukkölc^
lei luonto oölisi suonut ^hän€xUe:jmtä
. parhaimpia Jienkisiä l i a l l a . >Kttten
, niin moni .^muu ^ suurmies cöli:häiikin
rperinyt ne äidiltään. rHänen .isänää
oli 'tavallinen, •yksiBkertmen työ­mies;
mutta äiti- oli erittäin-lahjakas,
kelpo nainen. Pariskunta eli mitä yk-sinkertaisirrimissa
oloissa Wylam ni­misessä
pikku kylässä, kahdeksan
englanninpenikulman päässä New-casllesta.
Siellä syntyi kesäkuun 9
p. V. 1781 pienessä, vielä tänäkin
päivänä säilyneessä' mökissä heidän
poikansa» George, josta sitten tuli: in­sinöörien
kuningas.
Kahdeksanvuotiaana pojan täytyi
jo lähteä ansaitsemaan. -Hän tuli pai­menpojaksi,
eikä mistään koulunkäy-misestä
ollut, puhettakaan, sillä van­hemmilla,
ei ollut siihen varoja. Hiin
ansaitsi markan viikossa ja oppi ulko­na
oleskellessaan tuntemaan luontoa
ja varsinkin rakastamaan lintuja.
Koneita hän oli nähnyt paljon hiili-rikkaassa
Nevvcastlessa ja n3rt yksi­näisyydessä
ollessaan hän koetti teh­dä
pieniä jäljennöksiä niistä. Savesta
ja ruo'osta hän rakensiniittypuroihin
pieniä vesimyllyjä.
Paimenpojasta hän kohosi pelto-työntekijäksi
.•ansaiten^40 penniä päi­väpalkkaa.
Sitten hän ajoi hevosta
eräässä vipulaitöksessa ja neljäntois-tavuotiaana
hän pääsi lämmittäjäksi,
jossa toimessa hän ansaitsi markan
päivässä. Kun hänet huomattiin toi­messaan
uskolliseksi, taitavaksi ja
ahkeraksi, korotettiin hänet koneen­käyttäjäksi.
Silloin oli George jo seit­semäntoista
vuoden vanha eikä osan­nut
vielä lukea eikä kirjoittaa. Mut­ta
^hän alkoi aavistaa, ettei ilman niitä
taitoja voi päästä eteenpäin maail­massa.
Tehtyään nopean päätöksen
hän rupesi kä>Tnään.iltakoulua. Siel­lä
hän opetteli pikku poikam kanssa
aakkosia tehtyään ensin päi\Tityönsä
koneen ääressä. ,
Hän edist>i nopeasti, ja opettajat
ihmettelirät hänen erinomaista lasku­taitoansa
ja kykyänsä mittausopissa.
Hän vietti säännöllistä elämää, oli
ehdottomasti raitis ja tyytyi vain
muutaman tunnin lepoon. Kun hän
ansait^ii vähänpuoleisesti koneenkäyt-täjäntoimestaan,
niin hän alkoi paik-
••Nvt on sydänyö^ kello kaksitoista
lyo'\
On kaikki hiljaista, kuin asuis^
ihaudassa."
Nitn sanotaan siinä yhdessä, lau­lussa.
Että mikäkö tuon laidmpdt-kän
nyt mieleemme toi? Sepä min-
•kin, kun nyt on todella sydänyö.
Kellon.viisari'hivautti juuri sivu kah­dentoista,
~ joo, niin se teki, nain
väin mennä hivautti sivnitsc, mutta
ei lyönyt, sillä ei meidän kello osaa
lyödä eikä kukkua. Se vain käydä
krassuttelee ja aina aamuisin meitä
ylös herättäissä päästää sellaisen
räminän, että luulisi siihen meteliin
vainajienkin ^keräävän.
jJaa, sitä, ipitäisi Meidänkin oUa ]6
unten mailla, että aamulla ei olisi
se ylösxhomu niin valkeaa, mutta
fhmeituleuni.-OUinnte jo petissä
inukkumsta varten, vaan kun mi
ei ottanut tuUäkseen,.. niin nousimme
•ylös. iHmmam,yettä lukija mielel-ilään
^kysyisi, Mikä-..men on vienyt?
/Marjat ;sen :veif /Olimme nähkääs
iiiäiiMlämarjöjafpoimmassaj vaik-tka
-emine ^samut i^kun -vättin verran
'ja mekin :iniinl:kovin {pieniä, niin silti
iäläUa-maikkkmmn'^^ km sul­jimme
• Mmäinme, ^näimme niin isoja
marjoja ja tpaljon. Noh, eiltän
isdlakta marjaf^dljoutta katsellem
itmi iiule. iSiksi mousimme ylös ja
iisttmrnne f^irjmtiamaan juttua nurk-inkaamme.
^Muttaymiettiessämme, mis-
; täj juttummecMoittäisimme, tuli yllä-
:maimtt(uUa^7/mieleen ja siitä tämä
f juttu ^.sitten i-MkOikin. — Niin, nyt
•an^sydän-.yöfifnutta^kello ei lyö, eikä
ole haudanhiljaistakaan, sillä luu­lenpa,
että haudassa ei kuule nuk­kuvien
.pihisevää hengitystä — näin
syksyllä ovat toiset jo onnistuneet
saamaan yskänkin, että saavat pihistä
nukkuessaan — eikä laineiUen su­loista
liplatu$ta>rantakiviin. Osaa ne
yöt Metä smin syyspuolellakin ..oHa
kauniita. Hienoinen tuulen viri saa
Järven -pirinän ihiljaa .väräjämään ja
kuu-ukko taivaalta luo välkkyvän
hopeasillan päHyvälle järvelle. Mel­keinpä
ttkisi mieli yrittää emmeko
mekin voisi tanssia ja karkeloida
kuun hopeasiliälla, kuten satujen^
hengettäret satukirjoissa. Aijai, «
suinkaaniukija vain sielunsa sUnMä
jo näe allekirjoittanutta kuutamoisel­la
järvellä-tanssjmassa? Ei pidä kat­sella
sellaisia -kuvia, sillä emme de
mikään'hengetär, joka kykenisi liik­kumaan
vettew'päällä. Tiedämme jo
etiikäteen, että jos sellaista yrittäi­simme,
niin saisimme kylmän kyl­vyn
ja siksi emme sitä yritä vaikka
mieli tekeikin.
'Hdkhöijaa,:peti lähettää terveistä.
Jokohan ne-marjat olisi väistyneet
-pois unen tieltä. Lähdempä katso-^
maan.Eisnsfmtuta kuin hyvää yota
ja lukijalle kaufiiita unia toivoo
SIRPA-SERKKC.
käillä kenkiä. Hänen taitavissa kä­sissään
onnistui kaikki; hän korjaili
kelloja ja loptJisi hän "tohtoroitsi
koneitakin. , . _
Ken^npaikkaukseUaoliratl^
merkitys- hänen kohtaloonsa, ism
lleriderson, erään pikku farmarin P^'
velustyttö,toi:inyöskin kenkänsä^
nen paikattavakseen. Kun Oeo.
vei ne takaisin siististi korjatniin^
oli-hänen-ratihansa menn>tta ja ^
elän paiilassa. Jakunkaunok^
vastasi hänen tunteisiuisa, n >
George ^Stephensonistaonnensi ^
Ylittäminen jotakuinkin varmalt^
-Ned^Ndsohrpaikkakunnan iciF
fja&o -sivulla 10)