Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 13, 1944

              4t
'»-•JS.
4iV
--ah
^4
''-AI
* 'J.
*4
; -
f:
liiiliiili^iiP
Sivu 6 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 13 PÄR^ÄNÄ 1944
Kirj. ERAKKO
EVÄT on saapunut taasen luok- linnun oina, joka on piidonmit sei-sennne;
Ibmeelli^^ nästä alas ja säricjmyt; ja jos^tuo
na katselee luontoa rakastava iijmi-nen
sen saapumista ja mielenkiinnolla
s«?m"aa mitä k a ^ e a se' tuokaan. Juu­ri
niinkuin se saapuisi ensikertaa,
yaikika todellisuudessa se öh saapunut
minullekiiä ja pian Aoisikjmamentä
kertaa. .
Pxmisen seminoisen, kuten ininä^
Jc&a "on pakotettu terveydellisistä
syistä elämään eristettynä, ulktma
seunael^än nautinnoista sekä. vielä
lisäksi olemaan aivan yksm, täytyy
luoda huvia itselleen omalaatuisilla
tarvoillaan. Työ on kyllä laillaan hu­viksi,
mutta TOimien vähentyessä ruu­miillinen
työ tulee enempi rasistuk-seksi
kuin nautinnoksi.
Kerronpa viimeksi keksimäni hu-
. vin kohtalotovereilleni, joita on joita-
: kin Liekin lukij^unnassa, naisia,
jötika maalaiselämässä yiksin koto­naan
elelee ja laillaan toimeentulee.
• Siksipä juuri kirjoitan vain köhtalo-r
tavwefllehi, kun arvelen,-ettei täöiä
. iiiivitus kiinnosta muita.
T^ssä pääsiäisloman aikana tuH
tyttäreni pojunsa kanssa muiriiiR)-
' Jaan, katsomaan, €ttä miten menee.
• Tulrrat siis huviksi sekä avukseni.
Tyttäreni auttoi minua lcevätsiivoi&-^
sessa, pesi Qdcunat utköä sdkä sisäHtä.
Aih, miten-ne Idiisi ja hohti nyt puh-
• lauttaan.
Mutta mitä ollakaan. Seulovana
päivänä saapui kesäliimut -luokseni,
• tarkastellen jä nääpsähdelkn sinne
• tänne. Pesähtekotionmiaan ne ryhtyi­vät,
etsien joka nurkasta palkkaa,
lintu nyt tahtoo että se haussi pantai­siin
takaisiin seinään, eftä se saisi tdh-dä
sinne p e ^ ."
Niilinä tosiaan se voi öllalkin, toe
• tuinhimme. Böju inetii hakemäaii sen
tnaäban pudonneen '^liniiun. hanssin"
ja lupasi korjata sen ja panna sei-oääii,
Taiifeasteltiiaan sitä poju Inu-
'mir • : •
" E i tämä enää pysy koossa, si2ien
täytyy laittaa tiusi katto ja etuseinä."
Poju työskenteli joi&un tunnin j a
niin oli linnun haussi valmis. Kat­toonkin
hän oli punaisella maaJannut
päreen km^Mt sekä harjalaudat ja
iikkupielet samalla värillä.
''Linnun haussiin ei saa tehdä ovea
olleilkaan", sanoi poju. "Ovesta me­nisi
sisälle suuri ja paha lintu ja sär-ikisi
pesän. Lintujen täytyy kulkea
tklkunän reiästä." ,
Nyt minä neuvoin pojua:
' ' E i naulata enää linnun haussia e-teläpuöleiseen
seinään, siinä ori ke-tys
jä kahina siinä alkoi. Ne lensi^ Ihmut istumassa langan päällä ja nij.
vät toisiaan vasten monet kerrat ja den suussa oli ."kurva heinänko.-si.
minun oli mahdoton seurata ja ym- P^ipa Kntu' haussiia ja
•märtää muuta kuin e t t ä kova riita ja pucJofiteli nokallaan rktunasta a!as'
tappelu niillä o l i fierrapää^ysen kantamaa tt^jeäaa.
En tiedä, oliko siihen, tappeluun , Ajattelin siinä, että kyllä sitä yaiu.
aiheena lenraierikateus vju jobtuiko se Kntujenlkm seiifaktinnassa Uedet^
siitä kun toiset tulivat ryöstämään k o ^ - ^ i & i n inätikustaa; Mutta mitä
toisten taJousomistusoäDeuden. ,I3i- " ollakaan, 'sani2Ksa-sai^)ui hmasv^
Ikäpä tc(kijäna olivat tooler^^ syjrt. - * ^ t i i n ^ a ^ a^
Nyt oJen j < ^ päivä seurannut iiaa- 'Kxuiy^tkni y
purieni touhua, ete^n^^3^ kun iröy^ienet-^p^Mäyät;
aurinkp' paistaa^ 1^ ja . Srä^lkaha^^ sl nä^-^j-^
ne istuvat langan paaUä ja ky^ievät^ ^ k^ Äiat.
aamuauringossa. • Sinilinnut näikyvät • telin^icttär^iituikjobän siinä möiea.
poistuneen parempain. tieltä. • Heixa
pääslkynm näfeyy c^uoyan tarpeita
haussiin silloin tällöin .pesää varten,
mutfta rouva pääskjmen ei näytä pa­nevan
tikkua ristiin, istuu vain kau­kana
langan päällä kiillottelee sii­piään.
En tiedä siitäMän, onko rou­va
pääsikynen herralleen vihainen sii­tä
sinirouvan suutelusta, vai onko o-ievinaan
niin herraLskainen, ettei pas­saa
alentua työntekoon, pääasia vain
on itsensä kaunistaminen.
ma)t p u r f e t ^ l a v i Ö I I e r t e ei ketään
enäar kartanoon ^jäänyt; Kottarai:^
sinne liaussiin. näkyi kerran luuraa­van,
.Ei kaiihaihtunut menemään ik­kunasta,
sisälle, kosika vain tarka^tdi
ja- tu£ki muut^ kaikiki paiiiat penis^
toinisesti:' ;?^t • pääsm siihen käsi-tykseen,
että: ä£iiä oli viety vL-an-omaisten
rätikaistayäksi ja tuo kotta­rainen
toimitti poliisin virkaa. Kai
riitapuolet eivät kumpikaan puki­neet
asumaiw 'kartanossa ennenkuin
Eräänä päivänä satuin -vilkaise- .öSkeus katsoo fcun5)i siöien on oitsu-maan
lintuikartanoön juuri silloin kun ; tettu. Ajattelin vain, että kyllähän
siitä. Naulataan se pääraiken-nuksen
itäpuoleiseen -seinään, e ^
niin ylös,kuin ennen."
Ja niin sitten tehtmi. -Taloni bn
sellainen siipim^ennus jä i^^unat ai-
Ita ylhäällä. Nyt na&yi liio,linnun
' iiau5$i heittiön ik^
jalan päästä. Sitten minä laitoin
rautalangan linnun haussih loisesta
nurkasta k d t t t i ö n i k l i u n ä l a i ^^
bena^äeMä tavidiisi^i etuo&eu-det
kajlkessaijä min kävi tässäkin,—
päaakysra- h e r i ^ ^ ka^-
noori.— ' ' :• - •
tKuunteääban sitten poju kuri -m^
misi - l u ^ ^ , ' - i i i ^ ^ rähinä sfen ^
i- tttU. .Kun sinä än
missä näyttäisi turvallisuus olevan foonata ja sitten siitä pujahtaa haus-täattu.
Yhdestä sinilinnusta me saimme oi­kein
kiusankappaleen, se kun alkoi
lentää p\Tähdellä rkkurioihin. Se
kiersi tupaani ja jatkoi sitä peliään
päiväkausia. Meitä harmitti se,ko­vin,
koska se nyt likasi juuri niin
p u h t a ^ i pestyt ikkunat. Kerran
me satuimme' menemään ulos kaikui
herra pääak5^eri lensi kotiin ja pisti
langan päällä istuvan rouvansa siiu-säiläniin^
kuuma etta^päkiilihn^ hj^nteisen. . \ j a ! t ^ [
läpä on —. kyll%)ä on laikka tuo rou- '
,va, kun «itä syöttääikin täytyyv Rou­va^
nieleisilryöriite^^ • ja • herra istui
viereen niin GkeBe että äivet ottivat
yihteen. Ja sitten'herra;s
vaa, kai pääUyruusfiksi.- ^ i i n ä W nHn;^SÄ57äka^=iäi^ nim se kelpasi
rc*t!tiui-aikansä.ja sitteri liidettiin yfi- -toerrasfintniffle
• dessä lentämään, - tivafc^Äl^Ä^räisil^^^^i^^
kofeo touhu siinä p ^ k i ^ a u H e r i ä ^Ja lojji&si t<wQri)^ ^
näet lepytteli rouvansa siHä; että toi oli^-poäjphT^^
sille hyönteisen sutdiun ja suuteK fciiiri Aiiriie olisi elin
'AMitä sinä tuon langan siihen lai- pääByruualksijjä sitten v a r m a a n l ä S i - - n ^ ^ -paljon niiden
tivat Shuviajetulle pnneikin • kauas,^-n^ ^iMsi parein-kosika
eri nähnyt heitä sinä päivänä. riiinriiinönkin kirsikani puisräi;^ k&-
Sitten seuraavana aamuna oli: sini- saUä.
toit?" kysyi poju.
"Että linnut saavat minulle tele-siinsa'"
Pojua huvitti
Sitten me aloimme tarkkailla, josko •
se kiusanlintumme huomaa, että pesä­paikka
on valmis. Kyllä se senhuo- ,
masi, koska lakkasi ikkunoihin lente-iCTiästä,
ja kaksi lintua, toinen sini­nen,
ja toinen siniharmaa, puj^teli
sinne heille taikoitettuun paSdkaan.
Kirj. V: N I CK
tässä keväisiä
ja kun ovi oli jäänvt auki, niin e&ös Näkyipä jo, että korsiakin oli sinne
tuo lintu olhit lentänyt sisälle. Nyt kannettu, koska .niitä ikkunian reiästä
me sitä joukolla ulos ajamaan, mutta siirotti.
se vain lensi ikkunasta toiseen. Ja * * . *
T7'<X>TESSANI
muistoja, pistää niiden joiikos-minulle'^
aisuuksiaan.
. K^6<än menijä Ä o i icansakcjlu,
ita:huomattavimpana«siinyksi—pie- j ^ n h ä ^ i i pääsi ja-sieMä häh vilh-ni,
ystäväni orpo poika, joka joutui
kärsimään kasvatusvaiöien^ainsa ta­kia.
Huomasin hänen käjrtoksessään
peJko kun käioK rikkonut sen vatsan- Pääsiäisloma.lc^uiliaa.pian. Ty- jotakin eriköiita, joka kunnosti mmua
kin, niin niitä nokkoja se tiputteli ik- tär j a poju lälitrvät nmmniDlasta tai-kunoihin
ja p^stellessään niitä väs- kaisin vuoristoon. Jäin Jintujeni kans-ten
likasi hövhenensäkin. Ikkunat - sa odottamaan kesää.
. näyttivät- kaikelta- muulta vaan -ei
pestyiltä- Viimein sai tyttäreni sen
linnun kiinni ja kysyi, «ttä mitä tälle
. nyt tehdään, kun 'se on ~ tehnyt niin
paljon psdiaa?
En voinut heti • sanoa sitä enkä tä-
- ta. KatsdKiin :sitä ja se silmät pyö­r
e ä päätään kallistellen katseli mei­tä
eikä näyttänyt yhtään pelkäävän.
^ Tuumattiin päästää lintii lentoon.
' "^iinä ialoin jo tuHa ta^;2cu^<^iseksi.
" ^K)in, että tämä ei o k -hyvän ed«ä-lä,'
että iintti rkknriothin lentää "j^ l^e-f
ä ä i ^ i D j r ^ v ä k i ä ä l l ^•
/*Mitä se sitten t i e t ^ ? ' ^ k > ^ tyt-
• ti^terii:" ' • ^ •
Eräänä aamuna -heräsin sellaiseen
.kummalliseen vikinään ja Stiinaan.
Pinkasin ylös ja menin keittiöön. Au-ririko
oK jo noussut ja paistoi ikku­nasta
sisään. . Samalla huomasinj että
se laittamani lanka - pärisi ja varisi
siinä Ikkunan kohdalla. - Rupesin
Utkkailemaan,: että mitä kunamaa
sidlä iiommataan ja mikä hätä siellä
oii linnuillani. Näin, että iiannaan-sininenmaamaUntu-
istui (mskysen
kanssa langan - päällä ja - linttihaussin
sisällä .temmelsi • sininen pappalintu
• toisen pcS^ysen kanssa» Tulin. kä*
ja . j ^ i n häntä seurailla. Keväällä
aina iltasella hän juöifesi pienen puron
reunalle ja istui kivelle kyyneleet sil­missä.
Katsoin salaa, - vaan «n voinut
olla ilmaisematta hänelle itseäni.- Me­nin
jakysyin: -'
"Miksi sinä olet niin surullinen?'*
Vähän säikähtäen hän pikkuvan­han
tapaan vastasi:
"Kyyneleeni vuotavat kun olen niin
oipo-maaihnassa. Siitä a^tikun äiti­ni
kuoli, ei minulla ole. ollut ketään
hyvin, ffi oppilas ia
sai:mieityttäväri käytöksensä vu-Dksi
pian ystäviätoisista oppilaista, vielä­pä
<^>ettajakjn piti hänestä.
. .:Sitten täais kercah-: tuonnempana
hän. tult -^ferääriä-. keväänä luokseni
täynnä nuortat'eläanää< ja sanoi:
, ' ' N y t i n i r i ö H a ' r a däanäs-^
jotakin uutta,-vaari en tiedä vioHb: si-täl
»rtoa.^V- • " • •
"BferrcF. pöis,:olethan sinä enneakin
salaisuitt«i mihiffle-liskDnuti', sanoin
roHkMsevasti. V . ^ •
-Vätöa arkaillen :hän-sanoi yk^hl-.
k e r t a i s e s t i : - - : - • -
• "Minä<)lCT Ji^^^ '"\
joka minua ymmärtäisi." SeäiänönikaiHrfsta^ja sinun ialläii
Minun tuli sääli poikaraii&kaa. Is- . luonnollista."
tuin samaHe kivelle ja purlstiri hänen **;Niiriiai.: QJett^o^^^^
pienet-kätensär-onmni,-ja: aivan- vas- -kastunut?*/; «
tustaniattomasticnnatkin silmäni kos-^^v • ^^OladiaKiamÄaMn .joä^
sit^ksräayjettäsieiräx^tiiBiitta^l^u tuivat Koetm hämä kÄduttaaönio-
"Se Uetaa kuolesniaa peifteeeen^\ boittun^^^^
sanoin iriihä. ' ' pistivät päänsä lOosieri ifckunam rei^ Siinä poBriBeSäoime
'^Nöktpfcasitänyt^pei^Ä)^ • istälatöarimaliniint^^i^^
s i k u n k e ^ i n o r i tuk^'Vian6ityt. !?ääBä siten
maa l i i t u i k u i sen Ä k u n a n k o f c d ^ päkuvarfian^ts^Män/pyyä: : ' .
mistä pappa i ^ a ^ ^ ^ Sakinkö tavata 4 e i t ä - v i d ä t o i s^
«° sitten p ä ä s ^ käd- kun minulle aävätulee?^'^ « ^ -
ty&en, ofe^vAihkö W UÄoitui- "Tottahan i^; pMu: ystävähi. • k a Ä ^ " - .
pefaiflen teko, muttepap^ Tule^-^ tapaamaan ininuaäSna kun T\e : < * « e sii^^
nen j a "lanmia. simU«u suMaisivat smulk sopii^
toisilleoL'suuta.\ Miitta samassa 5il> — '
-täreni
•'lw<sän p c f e ä -tulee i b l v M^ ja
• IcaoUaai^ian sitä kesällakin-Vvastashi
liäneller
' ' H y i , d nyt puhuta tuoimmi»a-\
sanoi tytär. "
Silloin pluuttuiyiid^sänvuotias po­jukin
asiaan ja sacnoi:
"Jos se linnun liausal on ollut tuon
' masM^'tJiaaf
tftteh ^DttSä jtdfc^
> J H ä t t ^ ^ ^ y Ä i - ^ ^ ^^
^:^^mrsai^ oikein
tun«t,aiffin^^^^ se mroöT-ui-
^^K^Bä-ÄiÄ-^ « f c hän^^
Kevät
ja:ca&kaiiä;.niikärtin-Be^
o. . , . inefdän tutlavuut«nmc jatkui, '<Näri; ^-eÄös^tämä
mam^yksessa o l n ^ molemmat pa- ja>mitä«,er^i ^ . ^ ^ ' --i^,,,,,,^
pat ulkona-ja voi m ^ s i ^ « n rapy- märtämään, sitä-^nen^rf hän-tiskoi -kyynemä vtm:^^
ran
ja
•li
tusta
itseHt
ystäv
lujem
rätte
kuin
kin.'
El
•il
joka
pitäj
aina
köyh
tebd
lapsi
ban
ja taen
tamaai
sanotte
Er
mitä
• taki
lieds
masj
•'haa.
'niin
olet
''tooni
•••'itselj
• ta, ei
leni
pidä
: Vaan
" niäHe