1952-08-23-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
yhdesa Haiman .kanssa;
«vytäneet jumpan apu» tälön ahtaa-
^ dainääa ja kun »äin setehn raama-fn^
Iehtien välissä, tuli mideeni, että
^eoKjumalanlahjameffle»
«XHnhän sinä olet kuin pienet lap-
«t", sanoi Juho.
Minäpä sen sanoit. Olen lukenut
otusta, että 'ellette käänny ja tule
lasten.kaltaisiksi, on teidän turha pyrkiä
oivaan valtakuntaan'."
Heikki antoi rahan pois. Hanna va-
Utti että kyUä he olisivat sen kovasti
tardnneet, sUlä ei ole leipää eikä jau.
jjoja. Heikki lohdutteli Hannaa:
«Jos jumala rankaisee, niin ilolla
feaikki on vastaanotettava, sillä ketä
jumala rankaisee sitä hän myös rakastaa."
. • •
*«un näin rehellisesti tunnustit ottaneesi
rahan ja annoit sen takabin,
niin tule nyt meille, minä annan sinulle
jonkin leivän ja vähän jauhoja."
Kun Heikki sitten palasi kotiin, oli
hänellä tuohikontissaan niin leipää kum
jauhojakin.
!iy)i«adorm uimaitäytös
Harkätaistelu 'Bilbaossa sai odottamattoman
lopun. Juuri kun toreadori,
oli antamaisillaan^ haralle armoniskun
•vyöryi vuorovesiaalto arenan yli. Varsinkin
härkä hänunästyi ensin, mutta
päätti sitten antaa veden vyöryä^ ja
kobdisti kaiken huomionsa toreadorin
punaiseen vaatteeseen. Toreadoori puolestaan
kahlasi vedessä, joka pian ulottui
häntä polviin, ja sai tilaisuuden
näyttää- uimataitoaan, ennenkuin sai
eläimen hengiltä.
Erittäin vaikeaksi muodostui härän
poistaminen tulvivalta areensJta, ja "pelastusmiehistö"
sai antaa uimanäytök-sen
ihastuneen yleisön edessä.
SESEJM TAPOLA:
Lepoa ja virkistysiä
varten ei ele olemassa niitäaa
paranpaa kuin oii TiU^TAMEBI-MATKA
sqosHnlssa raotsalaisissa
moottorUta^alalvoissa ''GBIPS--
HOLAT Ja «STOCKHOLM».
. Hyötykää "S^äfit^midcaudesta^
Matkustakaa j ^ k ^ ^ t M talveHa^
jolloin matkaliput ja muut matkakulut
ovat halpoja.
P^haita paikkoja saatavissa seu^
raavissalatvavuoröitisalft^ Tor-
Osta Gfitebongiin: -
"SlOCKROLBf . . . . . . . . . . laok.28
GBO^BOIAE . : . • ; .Syy*. 11
STOCKHOLM Syyek. «4*
GnCPSHOLM ..^.XSrtak.^
STOCKHOLM ,.: Mak.«1
g ^ H Ö LM ; Mamak. 7
STOCKHOLB^: . . . . . Itaask. 19
S ^ H O E M .:.,.:,.MÄ*au 6
STOCKHOLM Jbikluk. 10*
•HaUlagöstar 8ew. imä
VahfanniSiiJ»i««»nf .
K>»ioun3iaaa hibkka $285;
Tniistiliiofclai $185
^ 'TERVETVLLEIN LAHJA
SAL:n PAHJAPAKETIN haluaa
jokainen. Valittavana 3
pakettia hintaan $5.98, $7.75 ja
$10.75 mihin sls&Uyy perille
toimitus määräpaUckaan. TODELLINEN
Lahja.
TiUtkM Uitr«p.il«t •i«ik»-«i.iam1eheltäm.e.
^anen p,l,elnnM ja kokeinn«peiii«« aeiiTon.
M «>»«t BukMt Teille mitSiit.
Swedisb American Line
1255 Phillips Square, Montreal 2
<70 Main Street, l/|l1niUp<^M«Bia^
ITnion Bank BIdr. Galgaiy, AKa.
^ Upper Water gt, Halifto, N. S.
5 A
XTAINEN toivoo ja jaksaa toivoa elä-
^ mältä paljon. Useih enemmän
kuin mies. Mutta myös naisen kärsivällisyydellä
on rajansa, kuten tämä
Anttosenkin tapaus todistaa.
Anttonen oli anunatiltaan kivenlou-hija.
Perhe asui' matalassa puutaloräh-jässä'
laitakaupungilla, ja oli talo säästynyt
hävitykseltä vain sen vuoksi, että
oli asuntopula ja että oli vaikea osoittaa
sen hatarissa suojissa eläville perheille
uutta asuntoa. Koko kortteli oli samanlaista
ja samassa kunnossa olevaa
puurakennusta, ja, tehän tiedätte, miten
hyvin tuollaisissa olosuhteissa opitaan
tuntemaan naapureiden asiat.
Niilipä tiedettiin varsin hyvin, ettei
Anttonen suinkaan sylkenjrt lasiin ja
että hänen: vaimonsa saattoi olla onnellinen,
jos tilipäivänä voi pelastaa edes
jonkin lantin miehensä palkasta perheen
tarpeisiin. Hyvin usein kumminkin sattui,
että Anttonen jo oli ennättänyt kulauttaa
viikon työllä ja vaivalla hankitut
rahat kurkkuunsa, ennenkuin hän
iltamyöhällä saapui kotiinsa tolkuttomana
kuin riepu; Ja se oli paha se^ sillä
perheellä oli neljä lasta, joista vasta
vanhin kävi ansiotyössä.
Korttelissa asui eräs minulle tuttu
perhe, jonka luona tapasin usein käydä
ja jonka vuoksi minäkin jouduin seuraamaan
Anttosen perheen edesottamuksia.
- r - Se on sitten ihmeellinen nainen tuo
Anttoska, kertoi is^täväkeni minulle.
/—Vaikka sen mies juo ja rällää, tappelee
vaimonsa ja lakensa kanssa, niin ei
se koskaan hermostu. Tyynnjrttää vain
humalasta hullun miehensä nukkumaan
ja hoitaa kotinsa ehkä paremmin^ kuin
kukaan muu muija tässä korttelissa.
Moni akka käpertyisi tuollaisen taakan
alla, mutta Anttoska jaksaa raataa,
vaikkei kiitosta palkakseen saa.
Monena kertana mimikin vofn todeta,
ettei isäntäväkeni Anttoskaa turhaan
' kiitell3rt. Kun Anttonen tuli. hoiperrel-lerf
portista ja sortui kuin tyhjäksi valahtanut
säkki pihamaalle, tuli Anttoska
ja raahasi miehen yksinään sisään.
Ja kun Anttonen sitten raskaimman humalansa
nukuftuaan heräsi ja rupesi me-telöimääri^
voinune .kuulla Anttoskan
rauhoittavan äänen ovesta, jonka lapset
isän raivoa paetessaan olivat jättäneet
perässään auki. Aluksi olivat korttelin
asukkaat tuota mekastusta pelästyneet:
J a kutsuneet poliisin, mutta Anttoska
oli ajanut järjestyksen valvoat pois ja
. selittänyt, että kyllä hän yksinkin miehensä
hoitaa/ Niinkuin oli hoitanutkin,
eivätkä muut asukkaat sen jälkeen ol-
• ieet Anttosten välienselvittelyyn puuttur
. neet
«Kerran, kun Anttoska samaan aikaan
inihun kanssani sattui i^täväkeni
luokse, en malttanut olla kysynyttä:
- — Kundia te jaksatte kestää tuoUäis-ta
elämää? Eikö olisi parempi, että
^/tottonen saatettaisiin sairaalahoitoon,
missä voisi vapautua paheestaan?
Hän Oli minuun riutuneen naisen harmaan
katseen.
— Kuka meflle sitten rahaa hankkisi?
Vanhimman poikani ansiot ovat niin vähäiset,
ettemme tulisi niillä toimeen. Ja
itse en jaksa mennä ansiotyöhön, minulla
kun on niin paha tuo sydänvika.
— Oletteko käynyt lääkärissä?
—Olenhaiiminä. Mutta se sydän on
jo niin huonossa kunnossa, ettei se lääkkeillä-
parane. Pitäisi päästä oikein
sairaalahoitoon — lepäämään, niinkuin
se lääkäri sanoi./
— Kyllä teidän pitäisikin mennä,
muuten te Männjrttc ennoiaikaisesti.
Neuvoja on helppo antaa, varsinkm,.
kun ei Itse ole vastuussa niiden notidat-tamisesta.
Tiesin sen, mutta minun oH^
vaikea keksiä muutakaan sanottavaa.
YBätyksehi oli kultienkin melkoinen,
kun kuulin Mn«n vastauksensa.
— Olen sitä itsekin ajateUut, ja minulla
on hieman säästössäkin sairaalaa
varten. - Kunhan se Liisa, se meidän
vanhin tytär, varttuu niin paljon, että
kykenee hoitamaan niitä nuorempia,
niin minä menenkm.
En voinut muuta kuin toivoa, että
hänen halunsa toteutuisi, ja siihen se
keskustelu sitten jäikin. Mutta kun jäi*
leen seuraavalla kerralla tulin käymään,
sain kuulla ikä^^ uutisen. Mies oli
löytänyt vaimonsa säästöt^ ottanut ne ja
juonut rahat suihinsa.
— Mitenkä vaimo suhtautui tähän?
en malttanut olla utelematta isäntävä^
keni kerrottua minulle tapauksesta. —
Eikö mies jo nyt saanut huutia?
— Ei saanut, kuului vastaus. — Mies
ymmärsi itsekin menetelleensä roisto-maisesti
ja katui; ^ ankarasti tekoaan.
Mutta Anttoska ei. raivonnut, el edes
^ nuhdellut miestä^, vaan päinvastoin
lohdutteli Anttosta, kun tämän sivedli-nen
katumus ulottui jopa itsemurha-ajatukseen
saakka. ''Kun sinä jaksat käydä
työssä ja hankjcia rahaa, niin kyllä
tämä menetys pian korvaantuu", vaimo
vain sanoi. :
Minusta tuollainen itsensä uhraaminen,
tuntui hulluudelta J Nainen oli kuin
savea, jota sai muokata ja vaivata ai-vankuin
halusi. Eikö tuollainen hyvä-nahkaisuus
jo ollut katsottava paheeksi,
sillä se salli miehelle jatkuvan mahdollisuuden
viettää huonoa elämää, josta
ei ainoastaan vaimo kärsinjrt, vaan koko
perhe? Mitä voitiin ajatella lastenkaan
tulevaisuudesta, kun he vuodesta vuoteen
joutuivat elämään tuollaisissa olosuhteissa.
-Tämän murheellisen tapauksen jälkeen
näytti aluksi, että Anttoskan hy-väntalRoisuus
sittenkin oli kantanut
kauniin hedelmän. ' Anttonen oli pitkän
aikaa ryyppäämättä ja toi tilinsa^koske-mattomana
kotiin vaimolleen. Koko
-korttelin väki huokaisi helpotuksesta.
Ajateltiin, että Anttoska oli ollut ainoa,
Jjoka oli ymmärtänyt oikean tavan hoitaa
miestään ja uskottiin, että Anttosten
elämä nyt vihdoinkin oli kääntynjfi; hyväksi.
Valitettavasti tämä usko osoittautui
ennenaikaiseksi. Tiiskin oli kuukauttakaan
kulunut, l^n -Anttonen jälleen
ratkesi alkoholin pauloihin. Ja se oli
- pSwSrtl,'"AiiHcBfep'fai^^ asettaes*
s&ttyi}amii£äpanosl& |rim»til^^ panos
laukesi. Antl«»feir sai sihffimäpäyk-
• sesarsunnansa..
l.uin i^patunnan lehdestä, ja se olikin
varsiiitaiBeii syyni, kun seuraavan kerran
menin tapaamaan tuttavaa perhettä
Anttosen korttelissa.
— Oliko Anttoska kovin murtunut,
kun kuuli miestään kohdanneesta tapaturmasta?
kysyin isännältäni.
Hännaurahti omituisesti.
—- Ei, hän oli rafvoissaan. Oli kuin
itse riivaaja olisi saanut vallan hänessä.
Kun Anttosen työtoverit tulivat kertoma^
hänelle onnettomuudesta, hän valahti
aivan kalpeaksi, mutta ei surusta
ja pelästy^sestä, kuten aluksi luulin,
vaan raivosta. Hän kirosi karkeasti ja
käski minun hankkia auton. Ajoimme
yhdessä sairaalaan. Odotin, että vainajan
näkeminen saisi surun purkautumaan,
mutta toisin kävi. Astuttuaan
miehensä kuolinpaarien ääreen hän
muitta mutkitta sivalsi vainajaa rivakasti
molemmille poskille. "Sinä kurja",
hän kirkui. "Sinä tapoit itsesi tahallasi,
jotta minä en pääsisi sairaalaan.
Nyt minä saan. raataa yksinäni, enkä
koskaan pääse sairaalaan. Hän olisi
varmasti raivonnut vaikka kuinka kauan,
elleivät sairaanhoitajattaret yhdessä
vahtimestarin kanssa, olisi väkivalloin
riistäneet häntä miehensä kuolinpaarien
äärestä.
— Luulimme hänen tulleen hulluksi,
mutta kotiin palattuaan hän vähitellen
rauhoittui ja ryhtyi hoitamaan talousas-kareita
entiseen tapaansa. Katkerana
hän on kuitenkin pysynyt, eikä hän edes
hautajaisissakaan malttanut olla moittimatta
miestään. Omituinen nainen, en
ol| koskaan voinut ymmärtää häntä, lopetti
isäntäni.
Niin. On helppo todeta seuraukset,
mutta, vaikeampi yninmr^ sylitä. Koko
ikänsä Anttoska oli raatanut ja taistellut
kannustimenaan salainen haave,
että hän vielä joskus "pääsisi lepäämään^'.
Tämä ajatus oli ^ ollut hänen
lohtunsa, sen toteutumista odotellen hän
oli antanut miehelle anteeksi — kaiken
muun paitsi kuoleman. Sillä kuolleena
mies ei enää voinut ansaita raha^, hank^
kia hänelle sitä, mikä oli välttämätöntä,
jotta hän joskus olisi saanut korvauksen
vaivoistaan, jotta hän joskus
olisi "päässyt lepäämään".
Näin ainakin minä sen tapauksen
ajattelin.
Ei pelto petosta salli.
K I I T O S
^ - - ^ • - ' -. • • . • V ^'
. . . •.' '. • . . • ••' 'i.-. .•• • - • - ,• • • • ••• ' •
Kaurus^^:^^^ kun muistitte minua
, lahjoin,ja-kävitte oimittelemassa täyttäesäni 70 vuotta elokuun
8 päivänä 1952.
MRS. SUSANNA TOIVONEN
8 BelleVue Avenue , lifimiow Lake, Ontario
Olkaa vannat, että lähetätte MARJANNE o&ealle väUtysliikkeeUe. mi8t&
saatte koifceimmat markkinahinnat. Me makaamme C. P. Expressi
money onierilla jcifca päivä. -
Pikaisen maksun saamisek^ lähettäkää musiikal suoraan meille
Suositukset voitte saada mistä hyvänslt Royal Pankista.
Kirjoittakaa ja Ryytäkää^^ m ja tyyny. cm m
74 GoUxmie Street Tovont6« OntaHo
Lanaalalna; elokmm 23 pilviai, 1952 S i T U l l
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 23, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-08-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520823 |
Description
| Title | 1952-08-23-11 |
| OCR text | yhdesa Haiman .kanssa; «vytäneet jumpan apu» tälön ahtaa- ^ dainääa ja kun »äin setehn raama-fn^ Iehtien välissä, tuli mideeni, että ^eoKjumalanlahjameffle» «XHnhän sinä olet kuin pienet lap- «t", sanoi Juho. Minäpä sen sanoit. Olen lukenut otusta, että 'ellette käänny ja tule lasten.kaltaisiksi, on teidän turha pyrkiä oivaan valtakuntaan'." Heikki antoi rahan pois. Hanna va- Utti että kyUä he olisivat sen kovasti tardnneet, sUlä ei ole leipää eikä jau. jjoja. Heikki lohdutteli Hannaa: «Jos jumala rankaisee, niin ilolla feaikki on vastaanotettava, sillä ketä jumala rankaisee sitä hän myös rakastaa." . • • *«un näin rehellisesti tunnustit ottaneesi rahan ja annoit sen takabin, niin tule nyt meille, minä annan sinulle jonkin leivän ja vähän jauhoja." Kun Heikki sitten palasi kotiin, oli hänellä tuohikontissaan niin leipää kum jauhojakin. !iy)i«adorm uimaitäytös Harkätaistelu 'Bilbaossa sai odottamattoman lopun. Juuri kun toreadori, oli antamaisillaan^ haralle armoniskun •vyöryi vuorovesiaalto arenan yli. Varsinkin härkä hänunästyi ensin, mutta päätti sitten antaa veden vyöryä^ ja kobdisti kaiken huomionsa toreadorin punaiseen vaatteeseen. Toreadoori puolestaan kahlasi vedessä, joka pian ulottui häntä polviin, ja sai tilaisuuden näyttää- uimataitoaan, ennenkuin sai eläimen hengiltä. Erittäin vaikeaksi muodostui härän poistaminen tulvivalta areensJta, ja "pelastusmiehistö" sai antaa uimanäytök-sen ihastuneen yleisön edessä. SESEJM TAPOLA: Lepoa ja virkistysiä varten ei ele olemassa niitäaa paranpaa kuin oii TiU^TAMEBI-MATKA sqosHnlssa raotsalaisissa moottorUta^alalvoissa ''GBIPS-- HOLAT Ja «STOCKHOLM». . Hyötykää "S^äfit^midcaudesta^ Matkustakaa j ^ k ^ ^ t M talveHa^ jolloin matkaliput ja muut matkakulut ovat halpoja. P^haita paikkoja saatavissa seu^ raavissalatvavuoröitisalft^ Tor- Osta Gfitebongiin: - "SlOCKROLBf . . . . . . . . . . laok.28 GBO^BOIAE . : . • ; .Syy*. 11 STOCKHOLM Syyek. «4* GnCPSHOLM ..^.XSrtak.^ STOCKHOLM ,.: Mak.«1 g ^ H Ö LM ; Mamak. 7 STOCKHOLB^: . . . . . Itaask. 19 S ^ H O E M .:.,.:,.MÄ*au 6 STOCKHOLM Jbikluk. 10* •HaUlagöstar 8ew. imä VahfanniSiiJ»i««»nf . K>»ioun3iaaa hibkka $285; Tniistiliiofclai $185 ^ 'TERVETVLLEIN LAHJA SAL:n PAHJAPAKETIN haluaa jokainen. Valittavana 3 pakettia hintaan $5.98, $7.75 ja $10.75 mihin sls&Uyy perille toimitus määräpaUckaan. TODELLINEN Lahja. TiUtkM Uitr«p.il«t •i«ik»-«i.iam1eheltäm.e. ^anen p,l,elnnM ja kokeinn«peiii«« aeiiTon. M «>»«t BukMt Teille mitSiit. Swedisb American Line 1255 Phillips Square, Montreal 2 <70 Main Street, l/|l1niUp<^M«Bia^ ITnion Bank BIdr. Galgaiy, AKa. ^ Upper Water gt, Halifto, N. S. 5 A XTAINEN toivoo ja jaksaa toivoa elä- ^ mältä paljon. Useih enemmän kuin mies. Mutta myös naisen kärsivällisyydellä on rajansa, kuten tämä Anttosenkin tapaus todistaa. Anttonen oli anunatiltaan kivenlou-hija. Perhe asui' matalassa puutaloräh-jässä' laitakaupungilla, ja oli talo säästynyt hävitykseltä vain sen vuoksi, että oli asuntopula ja että oli vaikea osoittaa sen hatarissa suojissa eläville perheille uutta asuntoa. Koko kortteli oli samanlaista ja samassa kunnossa olevaa puurakennusta, ja, tehän tiedätte, miten hyvin tuollaisissa olosuhteissa opitaan tuntemaan naapureiden asiat. Niilipä tiedettiin varsin hyvin, ettei Anttonen suinkaan sylkenjrt lasiin ja että hänen: vaimonsa saattoi olla onnellinen, jos tilipäivänä voi pelastaa edes jonkin lantin miehensä palkasta perheen tarpeisiin. Hyvin usein kumminkin sattui, että Anttonen jo oli ennättänyt kulauttaa viikon työllä ja vaivalla hankitut rahat kurkkuunsa, ennenkuin hän iltamyöhällä saapui kotiinsa tolkuttomana kuin riepu; Ja se oli paha se^ sillä perheellä oli neljä lasta, joista vasta vanhin kävi ansiotyössä. Korttelissa asui eräs minulle tuttu perhe, jonka luona tapasin usein käydä ja jonka vuoksi minäkin jouduin seuraamaan Anttosen perheen edesottamuksia. - r - Se on sitten ihmeellinen nainen tuo Anttoska, kertoi is^täväkeni minulle. /—Vaikka sen mies juo ja rällää, tappelee vaimonsa ja lakensa kanssa, niin ei se koskaan hermostu. Tyynnjrttää vain humalasta hullun miehensä nukkumaan ja hoitaa kotinsa ehkä paremmin^ kuin kukaan muu muija tässä korttelissa. Moni akka käpertyisi tuollaisen taakan alla, mutta Anttoska jaksaa raataa, vaikkei kiitosta palkakseen saa. Monena kertana mimikin vofn todeta, ettei isäntäväkeni Anttoskaa turhaan ' kiitell3rt. Kun Anttonen tuli. hoiperrel-lerf portista ja sortui kuin tyhjäksi valahtanut säkki pihamaalle, tuli Anttoska ja raahasi miehen yksinään sisään. Ja kun Anttonen sitten raskaimman humalansa nukuftuaan heräsi ja rupesi me-telöimääri^ voinune .kuulla Anttoskan rauhoittavan äänen ovesta, jonka lapset isän raivoa paetessaan olivat jättäneet perässään auki. Aluksi olivat korttelin asukkaat tuota mekastusta pelästyneet: J a kutsuneet poliisin, mutta Anttoska oli ajanut järjestyksen valvoat pois ja . selittänyt, että kyllä hän yksinkin miehensä hoitaa/ Niinkuin oli hoitanutkin, eivätkä muut asukkaat sen jälkeen ol- • ieet Anttosten välienselvittelyyn puuttur . neet «Kerran, kun Anttoska samaan aikaan inihun kanssani sattui i^täväkeni luokse, en malttanut olla kysynyttä: - — Kundia te jaksatte kestää tuoUäis-ta elämää? Eikö olisi parempi, että ^/tottonen saatettaisiin sairaalahoitoon, missä voisi vapautua paheestaan? Hän Oli minuun riutuneen naisen harmaan katseen. — Kuka meflle sitten rahaa hankkisi? Vanhimman poikani ansiot ovat niin vähäiset, ettemme tulisi niillä toimeen. Ja itse en jaksa mennä ansiotyöhön, minulla kun on niin paha tuo sydänvika. — Oletteko käynyt lääkärissä? —Olenhaiiminä. Mutta se sydän on jo niin huonossa kunnossa, ettei se lääkkeillä- parane. Pitäisi päästä oikein sairaalahoitoon — lepäämään, niinkuin se lääkäri sanoi./ — Kyllä teidän pitäisikin mennä, muuten te Männjrttc ennoiaikaisesti. Neuvoja on helppo antaa, varsinkm,. kun ei Itse ole vastuussa niiden notidat-tamisesta. Tiesin sen, mutta minun oH^ vaikea keksiä muutakaan sanottavaa. YBätyksehi oli kultienkin melkoinen, kun kuulin Mn«n vastauksensa. — Olen sitä itsekin ajateUut, ja minulla on hieman säästössäkin sairaalaa varten. - Kunhan se Liisa, se meidän vanhin tytär, varttuu niin paljon, että kykenee hoitamaan niitä nuorempia, niin minä menenkm. En voinut muuta kuin toivoa, että hänen halunsa toteutuisi, ja siihen se keskustelu sitten jäikin. Mutta kun jäi* leen seuraavalla kerralla tulin käymään, sain kuulla ikä^^ uutisen. Mies oli löytänyt vaimonsa säästöt^ ottanut ne ja juonut rahat suihinsa. — Mitenkä vaimo suhtautui tähän? en malttanut olla utelematta isäntävä^ keni kerrottua minulle tapauksesta. — Eikö mies jo nyt saanut huutia? — Ei saanut, kuului vastaus. — Mies ymmärsi itsekin menetelleensä roisto-maisesti ja katui; ^ ankarasti tekoaan. Mutta Anttoska ei. raivonnut, el edes ^ nuhdellut miestä^, vaan päinvastoin lohdutteli Anttosta, kun tämän sivedli-nen katumus ulottui jopa itsemurha-ajatukseen saakka. ''Kun sinä jaksat käydä työssä ja hankjcia rahaa, niin kyllä tämä menetys pian korvaantuu", vaimo vain sanoi. : Minusta tuollainen itsensä uhraaminen, tuntui hulluudelta J Nainen oli kuin savea, jota sai muokata ja vaivata ai-vankuin halusi. Eikö tuollainen hyvä-nahkaisuus jo ollut katsottava paheeksi, sillä se salli miehelle jatkuvan mahdollisuuden viettää huonoa elämää, josta ei ainoastaan vaimo kärsinjrt, vaan koko perhe? Mitä voitiin ajatella lastenkaan tulevaisuudesta, kun he vuodesta vuoteen joutuivat elämään tuollaisissa olosuhteissa. -Tämän murheellisen tapauksen jälkeen näytti aluksi, että Anttoskan hy-väntalRoisuus sittenkin oli kantanut kauniin hedelmän. ' Anttonen oli pitkän aikaa ryyppäämättä ja toi tilinsa^koske-mattomana kotiin vaimolleen. Koko -korttelin väki huokaisi helpotuksesta. Ajateltiin, että Anttoska oli ollut ainoa, Jjoka oli ymmärtänyt oikean tavan hoitaa miestään ja uskottiin, että Anttosten elämä nyt vihdoinkin oli kääntynjfi; hyväksi. Valitettavasti tämä usko osoittautui ennenaikaiseksi. Tiiskin oli kuukauttakaan kulunut, l^n -Anttonen jälleen ratkesi alkoholin pauloihin. Ja se oli - pSwSrtl,'"AiiHcBfep'fai^^ asettaes* s&ttyi}amii£äpanosl& |rim»til^^ panos laukesi. Antl«»feir sai sihffimäpäyk- • sesarsunnansa.. l.uin i^patunnan lehdestä, ja se olikin varsiiitaiBeii syyni, kun seuraavan kerran menin tapaamaan tuttavaa perhettä Anttosen korttelissa. — Oliko Anttoska kovin murtunut, kun kuuli miestään kohdanneesta tapaturmasta? kysyin isännältäni. Hännaurahti omituisesti. —- Ei, hän oli rafvoissaan. Oli kuin itse riivaaja olisi saanut vallan hänessä. Kun Anttosen työtoverit tulivat kertoma^ hänelle onnettomuudesta, hän valahti aivan kalpeaksi, mutta ei surusta ja pelästy^sestä, kuten aluksi luulin, vaan raivosta. Hän kirosi karkeasti ja käski minun hankkia auton. Ajoimme yhdessä sairaalaan. Odotin, että vainajan näkeminen saisi surun purkautumaan, mutta toisin kävi. Astuttuaan miehensä kuolinpaarien ääreen hän muitta mutkitta sivalsi vainajaa rivakasti molemmille poskille. "Sinä kurja", hän kirkui. "Sinä tapoit itsesi tahallasi, jotta minä en pääsisi sairaalaan. Nyt minä saan. raataa yksinäni, enkä koskaan pääse sairaalaan. Hän olisi varmasti raivonnut vaikka kuinka kauan, elleivät sairaanhoitajattaret yhdessä vahtimestarin kanssa, olisi väkivalloin riistäneet häntä miehensä kuolinpaarien äärestä. — Luulimme hänen tulleen hulluksi, mutta kotiin palattuaan hän vähitellen rauhoittui ja ryhtyi hoitamaan talousas-kareita entiseen tapaansa. Katkerana hän on kuitenkin pysynyt, eikä hän edes hautajaisissakaan malttanut olla moittimatta miestään. Omituinen nainen, en ol| koskaan voinut ymmärtää häntä, lopetti isäntäni. Niin. On helppo todeta seuraukset, mutta, vaikeampi yninmr^ sylitä. Koko ikänsä Anttoska oli raatanut ja taistellut kannustimenaan salainen haave, että hän vielä joskus "pääsisi lepäämään^'. Tämä ajatus oli ^ ollut hänen lohtunsa, sen toteutumista odotellen hän oli antanut miehelle anteeksi — kaiken muun paitsi kuoleman. Sillä kuolleena mies ei enää voinut ansaita raha^, hank^ kia hänelle sitä, mikä oli välttämätöntä, jotta hän joskus olisi saanut korvauksen vaivoistaan, jotta hän joskus olisi "päässyt lepäämään". Näin ainakin minä sen tapauksen ajattelin. Ei pelto petosta salli. K I I T O S ^ - - ^ • - ' -. • • . • V ^' . . . •.' '. • . . • ••' 'i.-. .•• • - • - ,• • • • ••• ' • Kaurus^^:^^^ kun muistitte minua , lahjoin,ja-kävitte oimittelemassa täyttäesäni 70 vuotta elokuun 8 päivänä 1952. MRS. SUSANNA TOIVONEN 8 BelleVue Avenue , lifimiow Lake, Ontario Olkaa vannat, että lähetätte MARJANNE o&ealle väUtysliikkeeUe. mi8t& saatte koifceimmat markkinahinnat. Me makaamme C. P. Expressi money onierilla jcifca päivä. - Pikaisen maksun saamisek^ lähettäkää musiikal suoraan meille Suositukset voitte saada mistä hyvänslt Royal Pankista. Kirjoittakaa ja Ryytäkää^^ m ja tyyny. cm m 74 GoUxmie Street Tovont6« OntaHo Lanaalalna; elokmm 23 pilviai, 1952 S i T U l l |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-08-23-11
