Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 16, 1954

              pijBokaiset synQ^M*
. perheissä, syntyivät,
a odotettukaan, sita tvahe»*'
^•Sn, sUlä mökkiläisten leipi-
"oli kapea muutenkin, se Äy^
. aioneen osaan periicessä.
sai tehdä pyöreitä päiviä, mut-
^rf niin pieni, että ainar etet-
Ls-ajoffla. Tsein sai perhe käy-flman
illallista. Tulevaisuös
harmaana. Talvena oli tur-kerjuuseen.
Aikuisten ei so-teiätä.
olisivat saaneet laiskan
siis kerjääminen lankesi las-
)fväksi. . •
J ja Siiri olivat naapurusten lap-olivat
kuin yhdestä juuresta läh-
»nat kokemukset — kilpa-nälän
kanssa. Mutta ei 'huolta
!, kunhan sai syödäkseen suu-nälkäänsä,
silloin oli kaadu
oli kuuden vuoden vanha,
nut^ vaan iMdtoA^^
pudotti Eikiroaiut mOlbinMLB^^i^^
syytiUun olki oUMt, saiEM»palAn
sappensa tidi kii^umapisteesebn: *^o, ^
voi suii vorpana^* ja raapi kgpvallistianv
ICerran naapuria isäntä k y ^ että'
mikä se sellaineii däin dn. **MitSs ie
sinulle kuuluu", kivahti puhuteltu fr
sylkäisi tuc^tuneena. Nai^uri lähti jat-^
kamaan työtään aidan vihdaksia puno-maan
katajanoksilta ajatellen naapurin
isännän paiiantuulisiiutta.
Yrjö sai halonhakkaajan paäan Vor-panan
talossa. Isäntä pistäytsri ^nUUle*
mässä, mitenkä pitkä pino puita kkt«
Tätä tyttöä ei saatu koukuteUuksi HoUywoodiin, vaikka känetle tarjottnn kont- keaa päivässä. Kerran liän suvaitsi las-liiden.
Ilot olivat yhteisiä, mutta rak^ elokuvaan. Hän on toroniolainen mannekiini Jnfyce Landryyloka oUlZ vUk^ %^ leiidkiäkin sanoen*
"Sait hyvän työmaan, jossa annetaan
talosta niQka ja' kokne si&kiä päivässä
(kohne maihantiiyttä)''.
Yrjö pyyhki hikeä otsaltaan ja vas­tasi:
''Ruokaa löytyy t i ^ U paljonkin,
mutta iialönhakkaajalle luvatut *'sfi|it"
ovat hyvin keveitä, jotta housunluu-luksesta
täytyy pitää kiinni, ettelvllt
putoaisi. . '
Isäntä ei ollut halukas kuulemaan
lisää vaan lähti isoine vatsoineen asuii-nolleen,
jossa emäntä odotti kalnviliAn-nun
kanssa. Isäntää sutttuttl YtjJto «via!^
taus, mutta halusi sUU pitiUt niiestä
työssä, kosika häneltä syntyi v ä l i n ä
Rengit ajoivat hevosensa faniEalttior-^
oli äiti lähinnä lo^iduttamassa käa Long Beackissa, HoUywoo^ssa ja Las Vitgasissa, missä kän ansaitsi toista-pikku
sydäntä ja jäi- f»*^^ doUaria. Hän oli Canadan edustajana Miss Univermm-kUpaäussa, mikä
järjestettiin Long Beackissa vnme keinäkuussa. Kun kilpaäu oU oki^ jäi loyce
e- i i o c * o r , o f työkön räfan toiselle puolelle ja työskenteli yöklubeissa. Hänelle tektnn eXokuva-t
ja Sun kalastelivat. yJ«fessa tarjous, mutta kän kylkäsi sen, ja simoi pitävänsä Canadasta enemmän kuin
jÄntakivellä onkimassa. Voi sitä Hottyufoodin suumuekistä.
mikä syntyi, kun kaJan sai. P&-
%<SD svkähti ilosta kun saa: yllät-nticaan
äidin saaliiUa. Kerrankin
lapset kalassa, jolloin kalaonni
ayötäin^i Samulille, mutta Siirille
sUlä Samuli sai kaksi
tä abvmta eikä Siiri yhtäkään.
' panditi itkuun, itkien huonoa ka-
Samuli mietti v ^ i ä o aUum j a
' sitten pikkuvanhan tapaan:
''Älä itke, Siiri, onhan tässä kalaa
»Idin. Tuosta saat." (Näin sanoen
hatti toisen kalan Siirille ja
di jälleeD hyvin. Samuli j a Siiri
kuin kananpoikasia, joita kana-ottjasi
etsimään ruokaansa. He et-ja
— löysivät. (He löysivät Ihmis-iaftkeudesta
kaikenlaisia mu-
' ja kätkivät ne pieneen "kupuunsa".
Tuolla syleilee poika annastaan, tuol-räyhää
juopunut etsien vertaisiaan
koetukseen 'kanssaan. Tuolla
ryhmä nuoria poikia seipäät olalla
ina tappelemaan, kun-han joku sen
ja muut esimerkit paiftu-toutuivat
Samulin kaulaan ja suukko
tuli suikatuksi . . .
• * *
Vanha Taneli istui mökkinsä r ^ u -
silla imien piippuaan, joka oli täytet­ty
kotikasvuisella tupakalla. Siinä is­tuessaan
hän. ajatteli menneitä aikpja,
jolloin hänkin pii parhaassa miehuu$^
sa ja jolloin hänkin uskalsi työhön tart­tua
ansaitakseen leipänsä. Silloin oli yle^
lä rakas vaimokin^ Y^rpu, Kotjlie^t^oli
aina lämmin län^>imämpi Varpurf^sy-dän.
Olivat rikkaat köyhyydessäänkin. Koira ei kuitenkaan purrut, vaan hais-
Siiri lähtivät ensimmäiselle kerjuumat-kalleen
— ihmisten aimoille. Kulkies­saan
talotonta metsätaivalta kuulivat he
koirien haukuntaa, joka tuntui pelot­tavan,
sillä purevathan koirat vieraita.
Nälkäkin tulL Tuuli heUutU tyhjää
pussia selässä, mutta matkaa täytyi vain
jatkaa . . .
Tuli näkyviin talo ja koira liaukkui
tullen vastaan. Lapset nojasivat pelosta
toisiinsa koiran yhä lähestyessä. "Ei us­kaltanut
itkeäkään, sillä iiiin pdottl P^i*» P"*«*
olivat onnelliset.
iLisääntyi perhe tiheässä tahdissa lei­vän
leveämmäksi paisumatta. V ^ p u
kävi hieromassa sarvipussi ja kuppaus-kirves
mukanaan. Hieromatyötä riitti­kin
aina, mutta kuppaamista vähem­män,
sHlä liika veri oli harvemmassa.
nta^lla, kun Varpu tuli kotiin oli hä­nellä
nyytti kyynärkoukussaan. 'Se si­sälsi
särvintä ja muita tuomisia. Lapset
piirittivät äidin sydänten ilosta ilakoi-lapsea
mieleen ja niitä hän koettaa ^ dessa'. Isän työstä tullessa olivat lap-^ toi ruokaa pöytään ja kehoitti pikkuvie-y^^^"
M>ssä toteuttaa tuntematta syitä set jo nukkumassa. Aamuisin oli taas raita syömään.
• • l ä h d e t t ä v ä liikkeelle aikaisin, että lapset
teli ja murisi. Samuli uskalsi jo silittää
koiraa ja pelkokin haihtui. Matkaa jat<
kettiin koiran juostessa edellä taloon.
Arkaillen lapset avasivat tuvan oven
ja menivät sisälle, jääden ovipieleen sei­somaan.
Talossa oH monta lasta. Köy-hiä
näyttivät olevan, mutta ystävällisiä.
Emäntä tiedusteli, kenen lapsia Samuli
ja Siiri olivat. Saatuaan kuulla, sanoi
hän tuntevansa heidän vanhempansa ja
kehoitti tulemaan peremmälle. Hän lait-kuormiaan.
Tomen renki kysyi Yrjöltä:
'^Mitenkäs hurisee?"
'^INiin, että paikat kolisee", vastasi
Yrjö toverilliseen kysymykseen. He ym­märsivät
asiain syvällisen laadun. Hei­dänkin
säkkinsä olivat akanoilla täy*
J-mmartämättä, miksi tehdään niin
näin...
Kerran oli joukko pikkulapsia uima-
" ssa, loivalla ja leveällä hiekka­na,
jolla oli mukavaa pulikoida,
oUut hukkumisen vaaraa. Siellä oli
ettuna yhtä hyvin köyhien kuin
ttenkin lapsia. Säätyero oli pie-
_21e tuntematon, joten hauskaa oli
eivät saaneet olla isän seurassa kuin
sunnuntaisin ja se muodostuikin lapsille
juhlapäiväk^^i. Isä rakasti heitä ja iloitsi
heidän kanssaan.
Mainita myöskin sopu, että Taneli
piti kaikista pikkulapsista ja hänet ko­rotettiin
"sedän" arvoon . . .
_ 'Nyt olivat omat lapsensa ja heidänkin
1 yhdessä, Samuli ja Siiri olivat . la|>sensa maailmalla. Taneli oli aivan-
~ siellä. "Tippasilla" olo d i haus- yksin . .
Vierivät vuodet. Samuli oli yhdeksän
ja Siiri vuotta mtorempi. Samulille tuo­tiin
veli. Siirin isä sairastui, joten siinä
pei^ieessä kaikki pienetkin toiveet sam­muivat.
— Leipä on pian lopussa, viik-koi
äiti leikatessaan entistä.johuemman
palao Tapsilleen itse kieltäytyen otta­masta
muruakaan. Isä ei myöskään ha­lunnut
leipää, vaan antoi osansa lapsU-leen.
Tuli talvi. E i ollut työtä saatavissa
mökkiläisillä Jauhot vsttienivät, joten
täytyi sekoittaa pettua leipään. Lapsille
tuli eteen kerjuutaival ja säle taipaleellp;
. , - joutuivat Samuli ja Siirikin . . . Ras-
^ Pikkuautoon. Ärti ja lapset kaaka tuntui vanhemmista ojentaa tyhjä
Kaosassa, perheenisä ohjaus- kerjuupussi lastensa käteen, lasten, jot-
* ^ s a , jossa hänen )aUkfmss ka eivit ymmärtäneet tflanteen vaffiji?^
Äidit neuvoivat, miten tulee pyytjp
l e i p i i Btätä, joilla sitä can. Samuiijit
Kerjäjäispentuja — muutakaan ni­meä
en osaa kek§iä noille mieiron taival­ta
taittaville l^sukaisille. He ovat työn
orjan suurta sukua, jotta eikö siinä ole
niin nimeä kuin arvoakin.
Samulin isä, Yrjö, haki työtä voidak­seen
hankkia leipää perheelleen ja sai­kin
halonhakkuuta taloissa ruok^al-
Samuli ja Siiri kulkivat talosta ta­loon,
pyydellen leipää ja iltaisin yösijaa.
Isoista taloista 'he saivat usein kääntyä
ovelta takaisin, mutta oli sellaisiakin,
joista sai leipäpalasen ja yösijan, iföy-hemmät
olivat avokätisempiä, antoivat
usein hyviäkin paloja, kuten kalakuk­koa,
piirakoita ym. 'hyvää. Yösija lu­vattiin
kernaasti ja lapset saivat syödä
talonväen kanssa pöydässä.
Kerran lapset kuulivat 4>alntttavaa
susista, jotka tahtovat tulla pihoihin et­siessään
syötävää. Ne ovat yrittäneet
lammas- ja vas&kasuojiinkin, ulvoen
kamalasti. Silloin ei lasten d e hyvä men­nä
ulos phneäUä, sillä ne k ä y ^ lasten
sai juosta minkä kintuista lähU
^sai pistäytyä vedessä jäähdytte-
Samuli ja Siiri tulivat uimas-
'^"^t he sannikolle rmnakkain
J"^^ toisia uimareita . . . S».
. ^ « ^ « - a n näkemänsä esimer-ja
feietoi käsivartensa Siirin kaulaan,
suutaan antaakseen s u t ^ Sii-
• ^>;^;;^emK>t käsivarret kie-
"»^i-^tuttavat meikäläisiä raHiotie-
S| on lisäksi "dollarihymyjen"
, f^- Jos ei omista oikeata autoa,
P^^ta" koko perheen k i r k ^ ä r i -
kalla, sillä tupapuiden ihakkaamisesta ei
kannattanut maksaa palkkaa, sanottiin, kimppuun. ^
Työ piti vielä suorittaa omalla kirveel- Samuli ja Siiri kuuntelivat pulietta
lään, etteivät tabn kirvat lohkeili)!, j a pelonsekaisin tuntein. He ervät tienneet.
Kuvitettu laulualbomi
TftidelUMt lautaijett Uktm •uomen- ja englannlnirlgilellft.
akkärät. NHn viiletMäin
ttrlgian leveitä kestopäällysteisiä
aurmkoista melarantaa.
Uhti
LAULAA
(FINLAND 8INGS)
• 50 kauneinta suomalaista laulua
nuotteineen
• 43 suurikokoista valikoitua
kuvaa ^m^^mmmm^mm^mmmmmmmmmmmmmmmmmm
Tiiatkaa o«>itteeBa:
VAPAUS Hli|J^lifMG^^^^<^
BOX «9, SUDBURY. OHTAB«| • ,
KAUNIS
J!A ARVOKAS
LAHJA!