Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 15, 1952

              Tumeella
Koska tämän CSJ:n Sarnian osaston
jotkut huvitoimikunnan jäsenet olivat
{keskustelleet St. Catherinesin toverien
ikänsä vierailun mahdollisuudesta sin­ne
ja olivat saaneet kehoittavan vas-itauksen,
niin toivat he asian huvitoi­mikunnan
kokoukselle, jossa yksiniieli-sesti
päätettiin vierailureisu tehdään.
Alitäpä siinä sitten muuta, kun vähän
ohjelmaa kasaan ja matkaan. Vaikka
i y l lä eiKulimme, että siinä voi käydä
niin kuin ennen Aadolfin sotareisussa,
että tulee häviötä, mutta tuumattiin»
että koetetaan kuitenkin. SUlä eihän
«itä -kukaan kalaan lähtiessään tiedä:
isyökö se ahven onkea vai ei, kaikki riip-^
puu hy^^tä onnesta.
'Kun valkeni marraskuun ensimmäi­sen
^päivän aamu niin silloin sitä lyötiin
xyntteet kärryille ja tien päälle. Olihan
meitä siinä neljä ajoneuvoa samassa jo-nossa
» mutta niin kuin tavallista, yksi
pitää olla-edellä tietä näyttämässä,;että
osataan. Kaunis oli aamu, joka toi
mieliin hyviä toiveita reisim onnistumi­sesta.
Ensimmäinen aiito vain tahtoi
alkumatkasta pitää <yähän liian kiirettä
meiion kanssa. Enni siihä jo tuumaili:
"Antti on tainnut tupakoida liikaa, tai
liian vähän, kun noin hurjalla ajopäällä
on. »
Päästiin siitä sitten Londoniin ja ryy­pättiin
kahvit ja samalla vähän "möt-l:
ötettiin" Antille nopeasta ajosta, jo­ten
hänkin alkoi vähän pitää sitä kaa-sutusjalkaa
koholla ja matka kului oi-icein
rattoisasti. Allekirjoittaneen au­tossa
sattui olemaan pari laululintusta-
!kin, jotka antoivat hauskaa ohjelmaa,
ettei alkanut nukuttaa. Reinosta en
tyllä ollut varma nukkuiko hän vai
Jkuunteliko niin hartaasti niitä lauluja,
.mutta ei hän ainakaan puhunut yhtä-
Ikään sanaa koko parinsadan niailin
matkalla.
Pysähdyttiinhän sitä aina joskus tien
haarassa tarkastamassa, ettei vain vää-fään
mennä. Tuumattiin, että rumaa
sekin on jos päädytään vaikka Nipigo-niin
ja St. Catherinesiin oli tarkoitus
mennä.
Alkoipa siinä sitten olla jo päivällis-taika
lähellä ja samoin pian matkankin
pää, joten tuumattiin, että pitää (vähän
purasta ettei kovin nälkäisen näköisenä
saavuta päämäärään. Olipa siinä ruo*
ikalakin nätillä paikalla tienvieressä.
Muistaakseni sen paikan nimi oli Tho-
Told; V Olihan siinä kai vähän tarjoilijäin
silmät suurella, kun parik3mninentä
benkeä ryntää yhtä aikaa ja aivan muu>
(kalaisia. :Vfahdollisesti säikähtivät, et­tä
joko se sota on alkanut ja pakolaisia
on liikkeellä.
Ainakin heidän ajatuksensa olivat
jossain muualla mutta ei meissä, sillä
emme tahtoneet saada palvelusta ollen-ikaan.
Ida siinä jo huomauttikin yhdes­tä
tytöstä: "Katsokaa! Niinhän M -
nen suunsakin on mutussa kun skonkin
_|eritsijäUäv»'- Toini kyllä tuumaUi, et­tä
palvelustytöt ovat joskus väsyksis-säkin
ja siksi ovat tympeitä ja hajamie*
lisiä. Mutta saatiinhan $itä ruokaa lo>
puksi, että jaksettiin jatkaa matkaa
määräpaikkaan.
^ loppumatka olikin sitten^"
[mutkaista ja mäkistä. Jo siinä all^r-
^Joittanedlekin kävi se mustalaispojan
suurin onnettomuus, että jäin joukoista,
•mutta kysymällä s*tten' osatUin, «ikä
:paljoa oltukaan toisista jälessä. ,
A Siellä jo haainia olikin sitten Närhin
iRosti vastassa, nä3rttelemässä paikkoja
ja huoneita, että osattiin alkaa asettua
taloksi. Kyllä onkin nätti ja käytän­nöllinen
haali siellä ukrainalaisilla. Kel­paa
siellä kulttuurityötä tehdä ja kyl­lä
se kaikesta näkyi, että sitä siellä teh-
^däänkin. Hyvin kuului olevan ylösotet-t4u,
{vuokraajia olisi enemmän kuin on
liitoja. Ja enemnuit illat tietysti se
: (vdee omaa joukkoaan. Olisipa suoma-tetsillakip
.siellä - sellainen.: > Mutta nS-^^
kyihän niitä suomalaisia siellä olevan
niin paljon, ettei se heillekään olisi mah­dottomuus
jos töpinäksi pistäisi.
Tulipa siitä sitten ilta ja siis se illan­vieton
alkamisen aika. Tahtoipa sil­mämme
vähän levitä kun yleisöä alkoi
tulla aivan määräaikana. Meille oli
nimittäin huomautettu, että ei niitä ko­vin
i^joa tule,^ ja vasta tuolla yhdek­sän
tnaisisa nekin kutka tulevat. Niinpä
sanoivatkin sitten paikalliset toimitsijat,
että ei ole ollut koskaan heidän ilta-missaah
niin paljoa yleisöä kuin nyt.
Ohjelnian suoritus .alettiin kokolailla
täsmälleen ja kestikin se lähes JMk^
tuntia. Olen jäävi sitä arvostelemaan^
joten se jää stcatherinefcOsten tehtäväk­si.
Ohjelman jälkeen oli hauskat tans­sit
ja aina se lattia melkein oli sakeana
tanssijoita.
Kaiken loputtua sitä sitten mentiin
paikkakuntalaisten varaamiin yökort-teereihiUj
paitsi yksi auto lähti kohta
ajamaan kotiin, koska Ida "KoSki oli
huonovointinen eikä' uskaltanut jäädä,
sairaalaan joutumisen pelosta. Meitä
oli kaksi kuormaa Port Wellerissä ja
kyllä meitä pidettiin siellä ktim ruhti­naita
. Eihän sitä kerinnyt kymmeniä
tunteja nukkumaan, sillä olihan sitä
paljon rupattelemista.
Sunnuntaina päivälliset syötyämme
sitten taas matkaan. Otinune St. Cat-herinesissa
yötä olleetkin mukaan ja
sitten Niagaralle. Joukossanmie oli suu­rin
osa sellaisia, jotka eivät olleet en­nen
siellä olleet. Olihan sekin katsomi­sen
arvoinen, vaikka kyllähän sitä vet­tä
on enemmänkin yhdessä kasassa näh­ty,
mutta ei sillä ole jokapaikassa niin
kiirettä.
Siinä sitten aikamme kiurkisteltuam-me
piti taas alkaa matka takaisin koti­konnuille:
Koska mukanamme oli yk­si
windsoriIainen, niin tuli urakakseni
saattaa hänet kotim. Niinpä otin siitä
maantie numero kolmen, koska se kar­tasta
päättäen oli suorin. Mutta sen
neuvon annan matkailijoille/ ktei pidä
sitä tyhmyyttä tehdä, jos menee Nia­garalta
Windsoriin tai päinv^toin.
Ensiksikin se tie on kovin kapeaa ja
monin paikoin huonossa kunnossa ja
toiseksi minusta tuntui, että kun sitä
tietä on tehty niin on teettäjä saanut
poonukseh mailikaupalla, kerska hän on
yrittänyt tupata ama^kaksi mailia tie­tä
yhden mailin ^matkalle. Tietäähän
sen sitten, että siinä on mutkia ylös ja
alas, sekä sivuttain. Kysymällä kui­tenkin
osasm ottaa 98 tien Blenhei-mista
Windsoriin, joka matka on kui­tenkin
enää vain kuusikjrmmentä mailia.
Mutta se on niin hy^^ä ja suoraa ettei
muuta kun laulelee kultakannelta lati­nan
kielellä js^ painaa häkätapin päälle.
iLoppujen lopuksi pyydän lausua
omasta ja osastomme puolesta sydämel­liset
kiitokset ensiksikin huoneiden
hommaajille Esteri Viidalle ja Kosti
Närhille. Samom yökortteerista ja kai­kesta
vieraanvaraisuudesta kiitämme
kauniisti Esteri ja Kalle Viitaa, Olga ja
William^ireniä, Ahton Laaria, Ellme-niä
ja Kiviä sekä U. Harjua tervehdys­puheesta.
Samoin kiitämme kaikkia
tässä mainitsemattomia ystävyydestä ja
kannatuksesta meitä ja iltamiamme
kohtaan. Koko reisu oli mitä hauskin
vaihtelu meille kaikille. Saimme tutus­tua
moniin uusiin tovereihin ja tavata
nioi^ entisiä. Tällaiset vierailut ovat
omiaan virkistämään omaa ja vierailta­van
paikkakunnan toimintatarmoa. Ne
edistävät toveruutta ja yhteenkuuluvai­suuden
tunnetta, sen suuren ja kauniin
valistustyön saralla, jotä toimintamme
tarkpittea ja edistää. Odotamme vain
vastavierailua, joka jo puolittain lu­vattiin.
«
SPOKANEN KALLE.
Faann rttpattelm ten olin huoneessasi ja k e s^
Oi teitä, te Canadan kultaiset tyttä­ret
— teille vain, yksin teille, nantä
makeioomat suulliset sanani jakelen ja
tuhansin terveisin teitä kaikkia terveh­dän,
sekä erikoisesti kaikkia Paarin
ihailijoita, niin vanhoja kuin uusiakin.
Viimeksimamittujen joukkoon on myös­kin
liittynyt Ainoj joka Fäarin valdkti*
vauksesta niin pitk^ ja sujiivän kerto^
muksen sepitti Liekluin> Siinä samassa
yhteydessä hän lupasi olht yksi jäsen
lisää Paarin suuressa seurakunnassa, jo­ten
tervetuloa vain, Aiho; Mutta siitä
saan nyt koko talven kantaa siihia, kun
en tullut Ainoa «des persoonakohtaises-ti
tantemaan. Ensi kesänä, vaikka Ai­no
olisi kenen kainalossa tahansa, sil­loin
kun ollaan Sudburyn juhlilla (jon­ne
Paarikin aikoo taas luunsa vetää),
niin .silloin Paari tahtoo toisen puolen
kamalostaan tarjota Ainolle. Sittenhän
sitä tulemmekin toisemme tuntemaan..
Tahdonkin tavoittaa Ainon i^se, ettei
kävisi niin hullusti kuin kävi Hildan
kanssa siellä Port Arthurin juhlissa.
Parhaan selvyyden siitä ensikertaisesta
kohtaamisesta saa seuraiavistia säkeis-
... \
ta:
"HUda kun hyppäsi Paarin kaulha,
niin Faari se kalpeni kuin palttinanauha
ja verikin se suonissa toppas,
ja aivot ne tyhjää hakkas, .
Hädälle änkytti sitä, tätä, tuota,
suu ei tahtonut sanoja vuotaa,
kun sanoja ei tahtonut olla
joten Faari oli aivan kuin nolla/*
Mutta siinähän lÖ3^yykin syyt hake­matta,
kun Hilda tuli niin Paarin tietä­mättä
kaulaan kiinni. Sehän, jo antoi
ujostelun aihetta ja ensinnäkin se hir­veä
säikähdys, joka viilsi yli ruumiin,
aina kiireestä kantapäähän saakka.
Mutta vähitellen sain kuitenkin tasa­painoni
takaisin ja pystyinpä jo vähän
ajattelemaan, että olipas se Hilda kun­non
tyttö ja ainoa näillä markkinoilla,
joka nom ihanasti otti Paarin vastaan
ja tervetulleeksi toivotti.
Mielessäni kiertää Saloman epäilys
Paarin moniavioisuudesta. Mutta kun'
tässä ehdin maineeni korjata, niin voin
sanoa, että voi, miten huonoa kuvaa
kannatte Paarista. Olen puhdas kuin
vastasyntynyt pulmunen. Ei kai Salo­raa
kuvittele sellaista, että Paarin kaik­ki
tyttöystävät asuisivat Canadassa?
Onhan niitä täälläkin. On sellaisia per­soonakohtaisia
tuttuja kuin Kyyhkylän
täti. Hän voi kyllä lasketella loruja
lapsivuoteestaan, mutta ei tuota peril­listä
ole vielä ainakaan kuulunut. Ja
entäs, jos Timan ja'^ Kyyhkylän tädin
apuna olisi vielä yksi tai kaksi lisää,
niin mitä sellainen merkitsisi kuningas
Salomonin vaimojen lukuun verrattuna,
hänellä kun oli 300 ruhtinaallista emän­tää
ja 700 jalkavaimoa.
Salamalle paiskaan lämmitttä kättä
toivossa ettei Faaria jätä,
teitä ei ole kylliksi vielä
eikä kukaan ole Faarin tiellä.
Tässä ohimennen tervehdin Sylviäkin
ja annan tietää, että sainpas kuitenkin
senkin salaisuuden tietää, että mitä
olitte sen valokuvauskoneen kanssa
puoskaroineet. No, onneksi olkoon,
liitytte kai samaan tyttöystävieni seu­raan,
joka onkin jo koko nätti seurakun­ta
ja toivottavasti kaikki yhtä kauniita
ja puhtaitä tyttöjä, joita olen jo tullut
tuntemaan. Ja voi sitä käsien fläiskettä
ensi k e ^ ä siellä Sudburyn juhlilla!
Melkeinpä jo uskallan oUa trossaav^la
kannalla siitä, että melkeinpä saisi ol­la
kestävä tekokämmen, joka sen pyy­kin
muuten voisi kestää. Mutta kun jo
V. Kmenin muiOolk
iLähellä Soon kaupunkia CPR-U
nuissa sain sanomalehdestä tiedon. 2
^inä, Vilho, olet muutUnut sinne
ei enää palata. Koin kaksi vifld^
ten olin huoneessasi ja kesku»i
Sudburyn kaupungista ja siitä,
rakensit kodm VVahnapitaeen. i
telhnme ajoista, jolloin raken^^
SJ:ahaali. SeolisuurintaS^
aikaa elämässäsi. Vaikka siniiTtf
tyttö ja kohne poikaa, ehdit siitä
matta lähteä auttamaan haalin raka.
nustai mennen siinä välistä väkko •
kaksikin^
^ t a n , kun olimme p e r i i^
osuuskamppaa. Wanupiin. CHi^ s^;
aikaan kanssani vastuunalaisessa tdj.
tävässä, silla kaivosmiesten iiniossa j i
saada ristiriitaisuudet loppumaan B
eteenpäin piti mennä. Mmstän ne IB.?
kui»t h^Mmäty joita yhde^ esitin^
^me Wanupissa ja "VVahnapltaessa. Eö,
koisesti muistan esityksesi näytdmäsa
"MuUuttaja»', jossa olit loisto-osalla.
Tunsit vihaa niitä kohtaan, jotka siniik
ta nuoruusvuosinasi riistivät vapauda^
taistellessasi ase' kädessä Suomea st
aikaista pet<^ vastaan.
Näistä;^ kaikista keskustelimme vg^'
meksi kun tapasm sinut Soossa. Kes^^
kustelimme myöskin siitä, kuinka aiä
ensimmäisinä riensit avaamaan Wal}.
napitaen farmikontria ja ryhdyit raken-:
tamaan mökkiä. Hyvin onnistuit siinä
ja nyt jäi sinne koti kaikkine kaunistuk-sineen.
Puhuimme myöskin siitä, mit-kä
tunteet pakottivat sinut jättämään
kodin, lapset ja vaimon, mutta se jää­köön
kertomatta.
Joka polulla, millä Wahnapita€5sa lii-kutaan,
elää muistosi . . . Tuotakin on
Ville ollut rakentamassa, tuossa hän
toimi kivimiehenä, tuossa ajoi tiimiä,],
n.e. Nyt olet poissa. Syksyn lehdet
lakastuvat ja kaikin kuljemme kobti
tuntematonta.
Keveät muHat haudallesi. ^
KORVEN i>OIK.\.
edeltäpäin tiedän, että ne ovat Cana­dan
hienoimman sukupolven liienot
kämmenet, jotka Faarin kämmentä kä­sittelevät,
niin siinä tapauksessa saa te-kokämmen
olla syrjässä.
Miitta on yksi asia, jonka suhteen
olen ikäänkuin kahden tulen \'älissä,
sillä en voi arvata, e t t ä pitäisikö posket
ja leuka olla sileät, parrattomat. Olen
kyilä' monen kuullut paheksuvan sitä,
että eivät nähneet Faaria partoineen.
Mutta on yksi syy, jonka takia itse mie­lessäni
kuvailen, että parta olisi sileäksi
ajeltava. Luullakseni parran ^nki
koskee pehmeään naisen ihoon luullak­seni
vähän liikaa ja muutenkin tekee
kasvomaalauksen naarmuiseksi. Tä:
hän asiaan haluaisin saada tyttöystävil­täni
suosiollisen neuvon. Niin, että
koettakaahan miettiä ja antakaa sitten
kuulua.
Pistän tässä Kurikan Flikallekin oi­kein
kouraantuntuvat terveiset ja sa­malla
kehoitan, että pidetäänpä huoh
siitä, etteivät kynät ruostu. Tämä ke-hoitus
kuuluu kaikille f likoille ja sa­moin
itselleni. TääUä Floridassa on
kyllä Umestynyt näyttämölle kummal­linen
itikka, joka ei soisi kenenkään
toimivan mitään ja täällä kesämaana
se näyttää kiusaavan vielä eneism
kuin siellä lumikinosten keskellä. It-^
olen saanut siitä itikasta (varsinMi
täällä oloaikanani) vakavan myrk}t)-
sen, mutta nyt olen'saanut rohtoja jo-la
^en voin parantaa. Jääköön vonm
nyt kuitenkin tällä kerralla sehnttaiM^
tä. Sen itikan nimi on muuten ion
katan". •
Floridan lämpimät ter^ei5et myös^
Saaren Jussille ^isholmiin,
k e ^ taas näbfen. Olette kai te^
siellä vahniit lähtemään Faarin ra^^
Canadaan, Sudburyn juhlille?
Monin terveisin kaikille,
T^nanfiitfua^ Äur^iskuuiii 15 pilrSiUL 1952