1952-11-15-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
»wiiisfofie W Lasten talvitoindnta
ne ovat Cana-upolven
hienot
I kämmentä kä-auksessa
saa te»
Katselin aamulla ikkunastani kuinka
Trout Lake näytti kauniilta aamu-
'°in^n N^alossa ja kuinka ibana paik-
Sudbutyn ja lähiympäristön suoma-on
Työn Puistossa. Mutta näin
Ln tullen se näyttää niin autic^ta,
jn toiminta sieltä on siirtynyt kau-ly^
yin haalin seinien sisälle. Se on
odella valitettavan ikävää, mutU ei-öKn
olisi mahdollisuus saada sinne
onkinlaista toimintaa? \
jjjthan on syksy ja pakkasherra tuplan
jäädyttämään järven kirkkaan
JLa, Kun minä olin lapsi, oli luisuta
ja järven jää suosituimpia leik.
Uäikkoja koko kaupungin lajeille ja
• me tehtiin joka syksy karuselli, joka
oli aina ahkerasti käytännos^. KäruseT.
jilla tarkoitan sellaista vehjettä, e tö
jäähän hakattuun reikäsui asefettiiii tukeva
pylväs pystyyn ja sen päähän
iiinnitettiin pitkä riuku niin, että stt
paasi simä pyörimään. Riu'un päähän
sidottiin lujasti kiinni kelkka ja kun
riukua pyöritti pylvään juuresta, niin
telkassa istuja sai huimaa kyytiä.
Isommat lapset ottivat joskus riu'usta
tiinni ja luistimillaan ö e i s t e n i ^ t t h^
iyvää kyytiä.
Kuulin juuri eräiden nAistovereitten
«valittavan, ettei lasten rvanhenunflla eitä
lapsilla ole halua mihinkään haali-toimintaan.
Mutta vounmeko heitä oi-leastaan
moittia? Jo hyvin nuoresta
lapset joutuvat istumaan koulussa pitkät
päi\^t, eikä heillä ole enää halua
kuluttaa sunnuntaiaamujaan haalille
järjestetyissä opiskelutilaisuuksissa, oli-
\'atpa ne kuinka hyviä tahansa. Mutta
järjestäkääpä sunnuntaiaamuksi Työn
Puiston rantaan luistelupaikka, niin teidän
ei kauan tarvitse valittaa, että lapset
eivät tule sinne. Kaiken muun hauskan
ohella voitaisiin opettaa heille jokin
suomenkielinen laulu, tai jos sattuisi
olemaan pätevä opettaja, myöskin luistelua.
Luulisin, että kevättalvella olisi
jo mahdollisuus järjestää pienet luiste-lukamevaalit,
jossa lapset esittäisivät
ohjelmaa. ,
Olisi vielä mahdollisuus järjestää
heille sinne ^*wiener roast", tai tarjota
tupOlinen kuumaa kaakaota, ei lasten
riemulla olisi rajaa, eikä se rahallisesti
suinkaan olisi mikään suuri uhraus. Siinä
samassa tulisi huvi ja hyöty. Me
vaadimme liian usein lapsia suhtautumaan
ajatustapaamme, mutta jos me
vaivaudumme ynunärtämään lasten
ajatuksia ja heidän luontaisia taipumuksiaan,
ei heidän ohjaamisensa ole
lainkaan vaikeata^ ja kiitollisuudesta
loistavat lasten silmät kyllä korvaavat
seni\'aivan.
Monessa paikassa ei ole niin hyvää
tilaisuutta lasten toiminnan järjestä-misebi
ulkoilmaan kuin juuri Työn
i^uistossa, joka ei ole liian kaukana
laupungmkaan lapsUta. Tätä mahdollisuutta
pitäisi käyttää. Kun nyt on
valmistunut uusi saunakin, olisivat sen
pukuhuoneet varmasti vielä tarpeeksi
Jämpimiä sunnuntaiaamuna edellisen U-
^ kylpemisen jälkeen, että lapset voisivat
siellä ^'aihtaa vaatteitaan, tai pyörähtää
lepäämään leikin välillä. Ehkä
siellä voitaisim myöskin tarjota lapsille
jotain lämmintä juotavaa. Minun
?"destäni. näitä kaikkia seikkoja tulisi
^ ^ t a ja käyttää saatavissa olevia
P^oja ja välineitä mahdollisimman
paljon hyväksemme. ^
Eh^ samanlaisia mahdollisuuksia on
nimilakin paikkakunnilla. Kun nyt
^unnueUaan lasten toimintaa talvi-
^Wta varten, niin sopisi ottaa huo-luetin-
ja mäenlaskilpaikat ja
Jgjf^^^ten toiminta nUden ympä-mnn
» ^ varmasti tuottamaan
^ntajojsta yUätystä sekä vanhem-
"^eetta lapsille itselleen.
E L L E N L I N D E N.
99
Arvoisat lukijani, taalaatteko te
svenskaa? Se on nimittäin hirveästi
muodissa nykjasin. Ainakin täällä Jär-vienpäässä.
Suorastaan muotihuUuut&-
na.. Joka paikassa sitä tyrkytetään
esiin niin, että tulimme jo epäilleeksi
sen piakkoin kokonaan sivuuttavan englannin
yleismaaihnallisena kielenä; eng- suht^n olisi tulos ollut jokseenkin sa-lannin,
jota mekin kappaleen kolmatta-kymmeätä
«vuotta olenmie hiki hatussa
ja kieli solmuissa pääiuunme paukuttanut
Mutta nyt — mitä isot edellä, sitä
pienet perässä! Nimpä mekm olimme
jo niin pitkällä epäilyksen varjossa ynnä
muotihuUuuden lumoissa että tapasimme
itsernme rallattamasta "Tjänis
Amkndaa^* ja "Inga liilaa" aivan svens-kaksii
vaikka mainiosti osaamme rallattaa
ne omalla äidinkielellänmiekin. Toi-on
nähtäx^ästi sdlaineh käsitys, että jos
osataan sananenkin ruotsia, niin sen tur-
.vin tullaan toimeen missä hyv$hsä. Tp-dellbuudessa
el suinkaan ole niin. Edd-lä
kerrotussia tapauksessakin mainittu
kansalaisenune olisi yhtä hyvin voinut
puhua äidinkieltämme. Tarjoilijattaren
ma: hän ei olisi ymmärtänyt. /Nyt kuitenkin
kinkku-sanasta \'äänn äännettyr
nä tuli — pesuallas. Eikä hän olisi sitä
käsittänyt, va&ka se olisi äännetty
oikeinkin.
Ruotsin kielellä, vaikka se nyt onkin
niin fiiniä, lienee tuskin Skandmavian
rajojen ulkopuolella suurikaan ulottuvaisuus.
Lukuun ottamatta tietysti
pientä Suomeamme, m i s ^ se luhtävästi
yhäkin kukoistaa kaikkivaltiaana sivistyksen
kruununa. Mielestänune on
sin sanoen, tapasimme itsemme penko- muuten sangen hassua ynnä nurixikurb-masta
svenskaamme ylös muinaismuis- ta, että niin pienesi maassa käjrtetään
tojen kätköistä ja unohduksen paksusta
pölystä. Mutta katso, silloin saapui
aitosuomalaisuus hätään ja ravisteli
meitä niskasta, että toppooppas Helr-niinen,
suutari pysyköön lestissään. Kun
sitä paitsi huomasimme svenskamme peräti
homehtuneeksi ynnä käyttökelvottomaksi,
niin jätimme penkomisen sikseen.
Ja suutari painui takaisin lestiinsä.
Entä mistäkö svenska on niin hirveästi
muotiin tullut? Mistä hullutus alkunsa
saanut? Kas, sen ovat uudet siirtolaisemme
tuoneet mukanaan Atlannin
yli. Lähtöisin se on entisestä kotimaastamme.
Ah ja voi, kuinka he sprookaa-vat
— aivan supisuomalaiset ihmiset!
Koska asia on yhä laajemmassa mittakaavassa
saanut, huomiota osakseen
täälläkin kauniissa Candan maassa —
sekä omiakin aivojamme askarruttanut
ynnä suutamme usein hymyyn vetänyt
— emme malta olla hieman veistelemät-tä
lastuja sen kustannuksella.
Esimerkiksi sattui ja tapahtui seuraavasti
tässä päivänä muuannä.
Seurueemme oli juuri keskustellut siitä,
kuinka oma nuorisomme ja toiskielinen
väestökin jo rupeaa meiltä kyselemään,
josko Suomessa enää suomenkieltä
puhutaankäan ja tullut siihen tulokseen,
että kai meikäläistenkin op ruvet-
. tava ottamaan Svenskan tunteja, jos
mieli pysyä aikansa tasolla. Jolla tasolla
tietysti jokainen mieli pysyä. Päätöksen
vahvistamiseksi olimme menossa
kahville ja matkalla liittyi joukkomme
jatkoksi eräs uusi siirtolainen, kansalaisiamme.
Ravintola sattui olemaan
toiskielinen. Olimme tehneet tilauksemme
ja juuri aikeissa kysyä, mitä tämä
kansalaisemme haluaisi tilata, kun —
mitä ollakaan — hän näyttikin olevansa kyttämään svenskaansa ja edes yrittä-kotoisin
suurmaailmasta ja meikäläis- mään maan kieltä. Niin tehdessään he
kahta pääkieltä, joista kummallakaan
ei ole mitään merkitystä suuressa maailmassa.
'Koska Suomi ehdottomasti
kuuluu edistyneisiin maihin, toivoisimme,
että Suomen Kouluhallituskin jo ottaisi
erinäisiä edistysaskeleita. Oppikouluissa
voitaisiin hyvin heti alaluokilla
ottaa käytäntöön jonkin yleismaailmallisen
kielen opetus, esimerkiksi
juuri englannm. Nyt, kun saksakaan
ei kuulemamme mukaan enää ole pakollinen
kieli, kuten meidän hamassa
nuoruudessamme. Sffloin englannin —
tai vaihtoehtoisena ranskan — opiskelu
aloitettiin vasta neljännellä luokalla,
niin kuin ehkä vieläkin tehdään, joten
se keskikoulukurssissakin jää jokseenkin
hataralle pohjalle. Puhutaan paljon
englannin kielen vaikeudesta, mutta
yhtä vaikeata on suomalaiselle ruotsikin
— ja lapselle ei tee mitään eroa hän
oppii helposti mitä vierasta kieltä tahansa,
jos opetus aloitetaan tarpeeksi
varhain. Nuorena vitsa väännettävä,
sanotaan sananlaskussakin. Niiii oppivat
meidänkin lapsemme täällä englantia,
ettei!\'ät enää suomea haluaisi puhuakaan,
vaikka kouluun mennessään
harva heistä osaa muuta kuin juuri äidinkieltään.
Ja olisihan englaimin kielestä ehdottomasti
ihmiselle suureinpi hyöty kuin
svenskasta, sillä sen avulla todella tulee
toimeen melkein missä maaOinan kolkassa
hyvänsä. Samom olisi siitä suuri
etu Suomen turistiliikenteelle, mikä
luultavasti ja toivottavasti moninkertaistuu
tulevina vuosina hiljattain päättyneiden
olympialaistenkin mainostamana.
Palataksemme uusiin siirtolaisiimme
— kehoittaisimme heitä vähemmän tyr-ten
ällistykseksi sanoa paukautti sangen
itsevarman:
"Ja ska ha smörkoosi — sink!"
Meillä oli täysi työ pidättäessämme
naurua, mutta odotimme totisina, mitä
tuleman piti. Kauan ei odotus kestänytkään.
Tarjoilijatar kohautti kuvaavasti kulmiaan
ja sieviä olkapäitään ja käänlyi
sitten epätietoisena puoleemme:
"What's he talking about — the
kitchen smk? (Mistä hän puhuu —
keittiön pesualtaastako?)
Nyt emme enää voineet mitään sille,
että kaikin purskahdimme nauruun,
niin epähienoa kuin se olikin. Puolustukseksi
voimme vain mainita, että se
kuulosti nim saiiomattoman hassulta.
" E i Jaska pysty!" henkäisi joku vielä
jatkoksi.
Selvisihän asia lopulta myötävaikutuksellamme
niin, että kansalaisemme
sai ham sandwichin — kinkkuvoileivän
— mutta kovalle se otti ja kolmea kieltä
siinä piti käyttää, svenskaakin peräti
suomeksi lausua.
Suurella osalla uusia siirtolaisiamme
tulevat huomaamaan, että entiset, siirtolaiset
ovat alati auliita heitä auttamaan
ja ohjaamaan — jota «vastoin suurin
osa entisistä siirtolaisista ei puhu,
ei ymmärrä, ei halua eikä tarvitse koko
svenskaa.
Siirtolaissvenskit eivät koskaan opi
englantia — he laulavat aina sekaan
Sillankorvan emäntää
katsomassa
Olisi niin kiire, ettei millään tahtoisi
joutaa rajan pohjoispuolelle. Mutta
vahingossa vasara osuikin sormeen ja
siinähän on tilaisuus sairastaa pari päivää^.
.... •
Naapurin emäntäkin haluaisi mukaan.
Mitäpä siinä, onhan sitä tilaa,
SuhhuntaiaaAiuna kahdeksan ajoi^Olr^
la^m niatkalla^ On hiukan sumua, udutta
toisinaan aurinkokin näyttelee^^-lt-.
seään.
Viillä otetaan kaasua autoon ja ryy-'
pätään kahvia. Siinä sitten tuli valta^
kuntien välinen raja eteen. Siinä seisoo^
Rauhan Portti, valtavan suuri, puolivälissä
Amerikan ja Canadan tuUihuo-n^
it9. Canadan tullissa täytyy p y ^ .
tyä, rekisteröidä auto, ottaa o l e ^ u l u*
pa. Tullimies vilkaisee auton sisään ja
sanoo, että saatte mennä.
Maisemissa eikä tiessär?5le paljon
muutosta. Pian ylitetään mahtava .
Fraser-joki ja siinä on Westminsterin
kaupunki. Käännytään vasempaan, eikä
huomatakaan, koska VVestminster
luopuu ja alkaa Vancouver. Syödään
päivällinen ravintolassa ja katsellaan
Stanley-puistoa. Siellä vielä seisoo metsän
jättiläisiä majesteetillisina.
Kello lähentelee viittä;. Mennäänpä
illalliselle, koska tuossa on sievän näköinen
ravintolakin. Yksi haluaa oiste-reita,
toinen roast beefin ja minä valitsen
"törkiä" sienien kera. Etsitään
asunto, siistitään vähän ja sitten Clin-ton-
haalille.
Olipas sitä maalattu ja laitettu sitten
viime näkemän oikein siistiin kuntoon.
Alussa ilmoitettiin, että "Sillankorvan
emännän" pääosan viejä on sairastunut
ja sen takia on jouduttu otta^
maan toinen henkilö hänen tilalleen.
Mutta hyvin se silti nieni. . Kiitos teil-oman
äidinkielensä sanoja — mutta jos
siirtolaissuomalainen jotain kieltä haluaa
opetella ja tietysti haluaa, niin Olkoon
se maan kieli. Ja svenska nostettakoon
vanhan maan faneriaskissa hyllylle
odottamaan suotuisampaa tulevaisuutta
ja matkaa kotimaahansa^ Tämän
maan kamaralla se on suomalaiselle *
tarpeetonta ja kuulostaa turhalta pra-meilulta.
Varsinkin täällä Järvienpääs-sä,
missä melkeinpä joka liikkeessä ja
virastossa työskentelee suomalaisia.
SuomaUinen ei todellakaan täällä ole
koskaan kovin kaukana, jos tulkkiakin
tarvitaan.
Emme suinkaan tarkoita, etteikö ole
oivallista ja sangen suotavaa, että ihminen
osaa ja taitaa' eri kieliä, mutta
maan kieltä olisi sentään ensin opeteltava
—sitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä
ja esimerkiksi kansalaiseksi hakiessa
se on välttämätön ehto.
Me entiset siirtolaiset olemme jo suorastaan
välinpitämättömyyteen saakka
kyllästyneet koko svenskaan, koska sekin
on useimmiten sellaista koyan puun
taalaamista ynnä sprookaamista eli ^
pesuallasta. Sitä paitsi me ymmärrämme
suomeakin.
AILI TERÄVÄTNEN.
X /TT^I^ J jog/gfafc/flfeg omaisille
jaystäviUe SUOMEEN
jouIulalijojen-suunnltteUm aika altoaa olla käsillä. Paras Ja taloudelliflestl
halvin joululahja omai^iUenne ja ystävillenne on Udckf, Joika muistuttaa lah.
jan antajaa jdlca viikko. Samalla se tarjoaa hyvää lukemista äcaikUta aloUta ja
esiintyy ikäänkuin ijersoonakohtaisena kosketuksena täällä ja 6uomessa olevien
sukulaisten ja tuttavien kesben.
Jokaisen joululahjatilauksen mukana lähetetään erikoinen laiijakorttl. Jossa ,
on mainittuna lähettäjän nimi ja osoite. ,
Lähettäkää siis liiekld tänä Jouluna JouIulaihjaJcsi omaisillenne ja ystävillen-ne
Suomeen! I
T I L A U S H I N N A T : I vk. $5 - 6 kk. $2.75
^ L I E K K I
Box 69 Sndbury* Ont.
Lauantaina, marraskuua 15 piivinii» 1852 S^T^ 7
TXLAUKSESNNE . _
ooorrmstisA: Ly
•ti
• i i i
l i
1:111
m
mi
lii
\ 'Hl i i
''••'.-1,0:^'..
'-m
tl
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 15, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-11-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki521115 |
Description
| Title | 1952-11-15-07 |
| OCR text | »wiiisfofie W Lasten talvitoindnta ne ovat Cana-upolven hienot I kämmentä kä-auksessa saa te» Katselin aamulla ikkunastani kuinka Trout Lake näytti kauniilta aamu- '°in^n N^alossa ja kuinka ibana paik- Sudbutyn ja lähiympäristön suoma-on Työn Puistossa. Mutta näin Ln tullen se näyttää niin autic^ta, jn toiminta sieltä on siirtynyt kau-ly^ yin haalin seinien sisälle. Se on odella valitettavan ikävää, mutU ei-öKn olisi mahdollisuus saada sinne onkinlaista toimintaa? \ jjjthan on syksy ja pakkasherra tuplan jäädyttämään järven kirkkaan JLa, Kun minä olin lapsi, oli luisuta ja järven jää suosituimpia leik. Uäikkoja koko kaupungin lajeille ja • me tehtiin joka syksy karuselli, joka oli aina ahkerasti käytännos^. KäruseT. jilla tarkoitan sellaista vehjettä, e tö jäähän hakattuun reikäsui asefettiiii tukeva pylväs pystyyn ja sen päähän iiinnitettiin pitkä riuku niin, että stt paasi simä pyörimään. Riu'un päähän sidottiin lujasti kiinni kelkka ja kun riukua pyöritti pylvään juuresta, niin telkassa istuja sai huimaa kyytiä. Isommat lapset ottivat joskus riu'usta tiinni ja luistimillaan ö e i s t e n i ^ t t h^ iyvää kyytiä. Kuulin juuri eräiden nAistovereitten «valittavan, ettei lasten rvanhenunflla eitä lapsilla ole halua mihinkään haali-toimintaan. Mutta vounmeko heitä oi-leastaan moittia? Jo hyvin nuoresta lapset joutuvat istumaan koulussa pitkät päi\^t, eikä heillä ole enää halua kuluttaa sunnuntaiaamujaan haalille järjestetyissä opiskelutilaisuuksissa, oli- \'atpa ne kuinka hyviä tahansa. Mutta järjestäkääpä sunnuntaiaamuksi Työn Puiston rantaan luistelupaikka, niin teidän ei kauan tarvitse valittaa, että lapset eivät tule sinne. Kaiken muun hauskan ohella voitaisiin opettaa heille jokin suomenkielinen laulu, tai jos sattuisi olemaan pätevä opettaja, myöskin luistelua. Luulisin, että kevättalvella olisi jo mahdollisuus järjestää pienet luiste-lukamevaalit, jossa lapset esittäisivät ohjelmaa. , Olisi vielä mahdollisuus järjestää heille sinne ^*wiener roast", tai tarjota tupOlinen kuumaa kaakaota, ei lasten riemulla olisi rajaa, eikä se rahallisesti suinkaan olisi mikään suuri uhraus. Siinä samassa tulisi huvi ja hyöty. Me vaadimme liian usein lapsia suhtautumaan ajatustapaamme, mutta jos me vaivaudumme ynunärtämään lasten ajatuksia ja heidän luontaisia taipumuksiaan, ei heidän ohjaamisensa ole lainkaan vaikeata^ ja kiitollisuudesta loistavat lasten silmät kyllä korvaavat seni\'aivan. Monessa paikassa ei ole niin hyvää tilaisuutta lasten toiminnan järjestä-misebi ulkoilmaan kuin juuri Työn i^uistossa, joka ei ole liian kaukana laupungmkaan lapsUta. Tätä mahdollisuutta pitäisi käyttää. Kun nyt on valmistunut uusi saunakin, olisivat sen pukuhuoneet varmasti vielä tarpeeksi Jämpimiä sunnuntaiaamuna edellisen U- ^ kylpemisen jälkeen, että lapset voisivat siellä ^'aihtaa vaatteitaan, tai pyörähtää lepäämään leikin välillä. Ehkä siellä voitaisim myöskin tarjota lapsille jotain lämmintä juotavaa. Minun ?"destäni. näitä kaikkia seikkoja tulisi ^ ^ t a ja käyttää saatavissa olevia P^oja ja välineitä mahdollisimman paljon hyväksemme. ^ Eh^ samanlaisia mahdollisuuksia on nimilakin paikkakunnilla. Kun nyt ^unnueUaan lasten toimintaa talvi- ^Wta varten, niin sopisi ottaa huo-luetin- ja mäenlaskilpaikat ja Jgjf^^^ten toiminta nUden ympä-mnn » ^ varmasti tuottamaan ^ntajojsta yUätystä sekä vanhem- "^eetta lapsille itselleen. E L L E N L I N D E N. 99 Arvoisat lukijani, taalaatteko te svenskaa? Se on nimittäin hirveästi muodissa nykjasin. Ainakin täällä Jär-vienpäässä. Suorastaan muotihuUuut&- na.. Joka paikassa sitä tyrkytetään esiin niin, että tulimme jo epäilleeksi sen piakkoin kokonaan sivuuttavan englannin yleismaaihnallisena kielenä; eng- suht^n olisi tulos ollut jokseenkin sa-lannin, jota mekin kappaleen kolmatta-kymmeätä «vuotta olenmie hiki hatussa ja kieli solmuissa pääiuunme paukuttanut Mutta nyt — mitä isot edellä, sitä pienet perässä! Nimpä mekm olimme jo niin pitkällä epäilyksen varjossa ynnä muotihuUuuden lumoissa että tapasimme itsernme rallattamasta "Tjänis Amkndaa^* ja "Inga liilaa" aivan svens-kaksii vaikka mainiosti osaamme rallattaa ne omalla äidinkielellänmiekin. Toi-on nähtäx^ästi sdlaineh käsitys, että jos osataan sananenkin ruotsia, niin sen tur- .vin tullaan toimeen missä hyv$hsä. Tp-dellbuudessa el suinkaan ole niin. Edd-lä kerrotussia tapauksessakin mainittu kansalaisenune olisi yhtä hyvin voinut puhua äidinkieltämme. Tarjoilijattaren ma: hän ei olisi ymmärtänyt. /Nyt kuitenkin kinkku-sanasta \'äänn äännettyr nä tuli — pesuallas. Eikä hän olisi sitä käsittänyt, va&ka se olisi äännetty oikeinkin. Ruotsin kielellä, vaikka se nyt onkin niin fiiniä, lienee tuskin Skandmavian rajojen ulkopuolella suurikaan ulottuvaisuus. Lukuun ottamatta tietysti pientä Suomeamme, m i s ^ se luhtävästi yhäkin kukoistaa kaikkivaltiaana sivistyksen kruununa. Mielestänune on sin sanoen, tapasimme itsemme penko- muuten sangen hassua ynnä nurixikurb-masta svenskaamme ylös muinaismuis- ta, että niin pienesi maassa käjrtetään tojen kätköistä ja unohduksen paksusta pölystä. Mutta katso, silloin saapui aitosuomalaisuus hätään ja ravisteli meitä niskasta, että toppooppas Helr-niinen, suutari pysyköön lestissään. Kun sitä paitsi huomasimme svenskamme peräti homehtuneeksi ynnä käyttökelvottomaksi, niin jätimme penkomisen sikseen. Ja suutari painui takaisin lestiinsä. Entä mistäkö svenska on niin hirveästi muotiin tullut? Mistä hullutus alkunsa saanut? Kas, sen ovat uudet siirtolaisemme tuoneet mukanaan Atlannin yli. Lähtöisin se on entisestä kotimaastamme. Ah ja voi, kuinka he sprookaa-vat — aivan supisuomalaiset ihmiset! Koska asia on yhä laajemmassa mittakaavassa saanut, huomiota osakseen täälläkin kauniissa Candan maassa — sekä omiakin aivojamme askarruttanut ynnä suutamme usein hymyyn vetänyt — emme malta olla hieman veistelemät-tä lastuja sen kustannuksella. Esimerkiksi sattui ja tapahtui seuraavasti tässä päivänä muuannä. Seurueemme oli juuri keskustellut siitä, kuinka oma nuorisomme ja toiskielinen väestökin jo rupeaa meiltä kyselemään, josko Suomessa enää suomenkieltä puhutaankäan ja tullut siihen tulokseen, että kai meikäläistenkin op ruvet- . tava ottamaan Svenskan tunteja, jos mieli pysyä aikansa tasolla. Jolla tasolla tietysti jokainen mieli pysyä. Päätöksen vahvistamiseksi olimme menossa kahville ja matkalla liittyi joukkomme jatkoksi eräs uusi siirtolainen, kansalaisiamme. Ravintola sattui olemaan toiskielinen. Olimme tehneet tilauksemme ja juuri aikeissa kysyä, mitä tämä kansalaisemme haluaisi tilata, kun — mitä ollakaan — hän näyttikin olevansa kyttämään svenskaansa ja edes yrittä-kotoisin suurmaailmasta ja meikäläis- mään maan kieltä. Niin tehdessään he kahta pääkieltä, joista kummallakaan ei ole mitään merkitystä suuressa maailmassa. 'Koska Suomi ehdottomasti kuuluu edistyneisiin maihin, toivoisimme, että Suomen Kouluhallituskin jo ottaisi erinäisiä edistysaskeleita. Oppikouluissa voitaisiin hyvin heti alaluokilla ottaa käytäntöön jonkin yleismaailmallisen kielen opetus, esimerkiksi juuri englannm. Nyt, kun saksakaan ei kuulemamme mukaan enää ole pakollinen kieli, kuten meidän hamassa nuoruudessamme. Sffloin englannin — tai vaihtoehtoisena ranskan — opiskelu aloitettiin vasta neljännellä luokalla, niin kuin ehkä vieläkin tehdään, joten se keskikoulukurssissakin jää jokseenkin hataralle pohjalle. Puhutaan paljon englannin kielen vaikeudesta, mutta yhtä vaikeata on suomalaiselle ruotsikin — ja lapselle ei tee mitään eroa hän oppii helposti mitä vierasta kieltä tahansa, jos opetus aloitetaan tarpeeksi varhain. Nuorena vitsa väännettävä, sanotaan sananlaskussakin. Niiii oppivat meidänkin lapsemme täällä englantia, ettei!\'ät enää suomea haluaisi puhuakaan, vaikka kouluun mennessään harva heistä osaa muuta kuin juuri äidinkieltään. Ja olisihan englaimin kielestä ehdottomasti ihmiselle suureinpi hyöty kuin svenskasta, sillä sen avulla todella tulee toimeen melkein missä maaOinan kolkassa hyvänsä. Samom olisi siitä suuri etu Suomen turistiliikenteelle, mikä luultavasti ja toivottavasti moninkertaistuu tulevina vuosina hiljattain päättyneiden olympialaistenkin mainostamana. Palataksemme uusiin siirtolaisiimme — kehoittaisimme heitä vähemmän tyr-ten ällistykseksi sanoa paukautti sangen itsevarman: "Ja ska ha smörkoosi — sink!" Meillä oli täysi työ pidättäessämme naurua, mutta odotimme totisina, mitä tuleman piti. Kauan ei odotus kestänytkään. Tarjoilijatar kohautti kuvaavasti kulmiaan ja sieviä olkapäitään ja käänlyi sitten epätietoisena puoleemme: "What's he talking about — the kitchen smk? (Mistä hän puhuu — keittiön pesualtaastako?) Nyt emme enää voineet mitään sille, että kaikin purskahdimme nauruun, niin epähienoa kuin se olikin. Puolustukseksi voimme vain mainita, että se kuulosti nim saiiomattoman hassulta. " E i Jaska pysty!" henkäisi joku vielä jatkoksi. Selvisihän asia lopulta myötävaikutuksellamme niin, että kansalaisemme sai ham sandwichin — kinkkuvoileivän — mutta kovalle se otti ja kolmea kieltä siinä piti käyttää, svenskaakin peräti suomeksi lausua. Suurella osalla uusia siirtolaisiamme tulevat huomaamaan, että entiset, siirtolaiset ovat alati auliita heitä auttamaan ja ohjaamaan — jota «vastoin suurin osa entisistä siirtolaisista ei puhu, ei ymmärrä, ei halua eikä tarvitse koko svenskaa. Siirtolaissvenskit eivät koskaan opi englantia — he laulavat aina sekaan Sillankorvan emäntää katsomassa Olisi niin kiire, ettei millään tahtoisi joutaa rajan pohjoispuolelle. Mutta vahingossa vasara osuikin sormeen ja siinähän on tilaisuus sairastaa pari päivää^. .... • Naapurin emäntäkin haluaisi mukaan. Mitäpä siinä, onhan sitä tilaa, SuhhuntaiaaAiuna kahdeksan ajoi^Olr^ la^m niatkalla^ On hiukan sumua, udutta toisinaan aurinkokin näyttelee^^-lt-. seään. Viillä otetaan kaasua autoon ja ryy-' pätään kahvia. Siinä sitten tuli valta^ kuntien välinen raja eteen. Siinä seisoo^ Rauhan Portti, valtavan suuri, puolivälissä Amerikan ja Canadan tuUihuo-n^ it9. Canadan tullissa täytyy p y ^ . tyä, rekisteröidä auto, ottaa o l e ^ u l u* pa. Tullimies vilkaisee auton sisään ja sanoo, että saatte mennä. Maisemissa eikä tiessär?5le paljon muutosta. Pian ylitetään mahtava . Fraser-joki ja siinä on Westminsterin kaupunki. Käännytään vasempaan, eikä huomatakaan, koska VVestminster luopuu ja alkaa Vancouver. Syödään päivällinen ravintolassa ja katsellaan Stanley-puistoa. Siellä vielä seisoo metsän jättiläisiä majesteetillisina. Kello lähentelee viittä;. Mennäänpä illalliselle, koska tuossa on sievän näköinen ravintolakin. Yksi haluaa oiste-reita, toinen roast beefin ja minä valitsen "törkiä" sienien kera. Etsitään asunto, siistitään vähän ja sitten Clin-ton- haalille. Olipas sitä maalattu ja laitettu sitten viime näkemän oikein siistiin kuntoon. Alussa ilmoitettiin, että "Sillankorvan emännän" pääosan viejä on sairastunut ja sen takia on jouduttu otta^ maan toinen henkilö hänen tilalleen. Mutta hyvin se silti nieni. . Kiitos teil-oman äidinkielensä sanoja — mutta jos siirtolaissuomalainen jotain kieltä haluaa opetella ja tietysti haluaa, niin Olkoon se maan kieli. Ja svenska nostettakoon vanhan maan faneriaskissa hyllylle odottamaan suotuisampaa tulevaisuutta ja matkaa kotimaahansa^ Tämän maan kamaralla se on suomalaiselle * tarpeetonta ja kuulostaa turhalta pra-meilulta. Varsinkin täällä Järvienpääs-sä, missä melkeinpä joka liikkeessä ja virastossa työskentelee suomalaisia. SuomaUinen ei todellakaan täällä ole koskaan kovin kaukana, jos tulkkiakin tarvitaan. Emme suinkaan tarkoita, etteikö ole oivallista ja sangen suotavaa, että ihminen osaa ja taitaa' eri kieliä, mutta maan kieltä olisi sentään ensin opeteltava —sitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja esimerkiksi kansalaiseksi hakiessa se on välttämätön ehto. Me entiset siirtolaiset olemme jo suorastaan välinpitämättömyyteen saakka kyllästyneet koko svenskaan, koska sekin on useimmiten sellaista koyan puun taalaamista ynnä sprookaamista eli ^ pesuallasta. Sitä paitsi me ymmärrämme suomeakin. AILI TERÄVÄTNEN. X /TT^I^ J jog/gfafc/flfeg omaisille jaystäviUe SUOMEEN jouIulalijojen-suunnltteUm aika altoaa olla käsillä. Paras Ja taloudelliflestl halvin joululahja omai^iUenne ja ystävillenne on Udckf, Joika muistuttaa lah. jan antajaa jdlca viikko. Samalla se tarjoaa hyvää lukemista äcaikUta aloUta ja esiintyy ikäänkuin ijersoonakohtaisena kosketuksena täällä ja 6uomessa olevien sukulaisten ja tuttavien kesben. Jokaisen joululahjatilauksen mukana lähetetään erikoinen laiijakorttl. Jossa , on mainittuna lähettäjän nimi ja osoite. , Lähettäkää siis liiekld tänä Jouluna JouIulaihjaJcsi omaisillenne ja ystävillen-ne Suomeen! I T I L A U S H I N N A T : I vk. $5 - 6 kk. $2.75 ^ L I E K K I Box 69 Sndbury* Ont. Lauantaina, marraskuua 15 piivinii» 1852 S^T^ 7 TXLAUKSESNNE . _ ooorrmstisA: Ly •ti • i i i l i 1:111 m mi lii \ 'Hl i i ''••'.-1,0:^'.. '-m tl |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-11-15-07
