Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 28, 1942

              KIRJEENVAIHTOA
Kirj. tri D. C.
Hyvä yritys aina auttaa A - jonne­kin
päin, sen huomasi hanlUtonilainen
Peatman. Hän itse tunsi olevansa
verrattain hyvässä kunnossa, mutta
hänen vaimonsa mielestä eft Oti Kii-i
,kaa lihaa, paljon liikaa. "Sellainen
hirveä paino, 230 paunaa, siitä voi"
seurata mitä tahansa! Laihdutetta­va
on, ja heti! Niin sanoo lääkäri­kin!"'
Mies uskoi ja ryhtyi touhuun kaik­kien
sääntöjen mukaani liikkui ul­kona,
telci voimisteluliikkeitä sisällä
ja koetti säännöstellä ruokaakin, mi­käli
se alituisen nälän vuoksi oli mah­dollista.
Ja muutamien viikkojen
perästä hän sitten meni puntariin, jo­ka
osoitti — 233 paunaa..
Ei, tämä ei voi olla totta> päätteli
mies ja meni toiseen puntariiii, jossa
paino vielä lisääntyi noin puolella
paunalla, joka tuli läppuuir mei^i-tyksi.
'
•'Dear, katsos nyt räitfen" siirrä yri­tyksessä
kävi!" sänm Peatiriäii aina
huolekkaalle vainKjHleiar, jbköt pfuoles-taan
oli myöskin* hänimä^tyn^rt ja
päätteli: "Kjdla sintin,.ukkikiilta, on
liikuttava hiljaa, h3rvin hiljaa!"
* • *
*'Tama jiittu oä^FaUkäft^^viiriMettun
; alla se tapahtui viime ke^nä,; mutta
ei se vielä ole kokonaan tuoreuttaan :
menettänyt; Ja-kertöja. on^ tlönkosea
Leo, jonka kämj^ä oh jossakjit t*oh-jois-
Ontarion takaniaiilä. HarieHe se
tapahtui, ihan totta.
"Kun viime syyspubldilä^ljeske-lin
suuren pyssyni kaössa inetsässä' ja
tulin vanhalle tutulle paikalle,, joka
on minua aina kiinnöstäriut ^ jaiiriJas-kin
pyssyni alas puuta Vast€n.'Siiiiä
oli se nojollaän köllöttävä, toisia al­leen
ruhjonut hirmuinen puunrunko,'
jota en milloinkaan vöiiiut sivuuttaa
kupeämättä sitä pitkin ylÖs j£t katöe-lematta
sieltä tätä maailmaiat. Niifi
tein nytkin. Aurinko paistoi ja liiaä-ihna
oli niin suuri ja kaunis. Tuntui
raukasevan. Reittayäyin selälleni
kahden jykfeväir oksani väliin, suljin
silmäni ja annoin suloisen auringon
paistella kasvoilleni, taisinpa ikään­kuin
torkahtaa, kunnes kuulin jonktnr
rahnuttelevan siellä puun tyvellä.
Avasin silmäni ja katsoin. "Kär-hu!"
pääsi minulta ja samalla olin pystys­sä.
Siellä toddlakin oli puun tyvelle
nousseena hirmuisen suuri karhu, jo-näytti
tulevan ihinua tervehti­mään
En kerennyt paljon arycfötele-maan
asemaa, vaan pudotm it^eni^a- „,
^as ja niin miten kuten.tuli, vi(me(n *
maankamaralle. Muistin', että pyssy,'
ja hyvä pyssy, oli siellä karhun seu­tuvilla,
mutta minulla ei tuntunut nyt
olevan aikaa mennä sitä sieltä perää­nkään,
vaan sen sijaan oli kiire vastak-
J^aiseen suuntaan. Niin painelin min-käpälistä
lähti, kunnes olin kämp-
Päni pienellä aukealla. Siinä pysäh-
^y-in, koetin tyynnytellä palkeitani ja
kuuntelin. Ja totisesti siellä tuntui
vesakko rutisevan. . KiirecsU' p^ine-kämppääni,
panin oven hakaan ja
jam kurkkimaan ikkunasta. E i kauan
^rvinnutkaan kurkkia kuti näin kar-
^»^on tulla tassuttcfeväh minun jäl-jokin^
saikkara häitipäissa. Tuli
^ ihan kämppääni kohti — mut- .
Avaamme aamulehtemme, tuijo­tamme
otsikoihin, huomiomme kiin­tyy
erääseen huomattavimmista:
"Känsien parantamisesta iljjioite-taan."
Koska kärsimme vitsaukses­ta,
luemme edfelleen ja saamme sel-
"iiUfiy^ftä-t^räs Tohtori Löysäjalka lu-
^^ki paperista tieteUijäin kokouksessa
^'luvaillbn parannustaan. *
Mielikuvituksemme kiihtyy. Niin
myös komersiaalisen lääkefirman
mielikuvitukset, ja pian känsän pa­rantaja
ilmestyy markkinoille, dolla­rilla
tippa. Ostamme sitä ja se voi
tepsiäkin. Joka tapauksessa on i l ­moitettu
suuri lääketieteellinen löytö
ja syvälle tietoisuuteemme painuu
Tohtori Löysä jalan nimi ja hänen his­toriaa
tekevä työnsä.
Tosiasiassa sellainen on juuri ta­pa
millä enimmistä lääketieteellisistä
löydöistä ilmoitetaan ja se on juiiri
tapa millä 98 prosenttia lääkäreistäm­me
sää löydöistä tietää. Ottaai; noin
kuusi kuukätitta lääketieteellisen ar-tikkelin
tulla julkaiätuksi luotetta­vassa
julkaisussa, vaikka muutamia
on jotka julkaisevat I ^ y i t ä ennakko-rafjorttejä.
Muulamat lääkärit seu­raavat
noita ennäkkoraportt^jä;. siis
jos^ tiedenjifiis on kunnianiiimoineh ja
hätäinen — ja enimmät sitä ötät —
niin häir joko lähettää lehtiuutisen tai
lukfee paperistaan tiedetiiiesten kokö-ökselle,
sitfeh toivoen pääsevänsä sa-nomaiJäitiotsikoiiiin.
Tämän vuoksi
keskinkiertaihen lääkäri saa tietää löy-
<JÖ9täräivan samalla vetävällä- kuin
maallikko — äamtilehdestääii tai Life
julkaisusta. Ja lääkäri Löysäjalka
tulee hänen sankärikseert liiyös.
f ämäii hiukäh itijbitelhm ja lei­killisen
kertomtiks^ntä^rkoitus ön o-'
suä asian ytiiöeen, että puntteellisten
vslisttisäparaattiemrae jä tarmeltu-iieen
kömersiäalisert lefidistöimöe
vuoksi meillä on taipumus Öniätksua
kantaa että yksilö: tai ryhmä yksilöi­tä
ovat keksinnön aikuunpanijoita ja
että se ori- probleemin alku; jä loppu.
Meillä on taipumus ösköa, että lää­ketieteelliset
lehdot nousevat itses­tään
neroir aivoissa. Se on kaukana
totuudesta, sillä jokaisen lääketieteel­lisen
löydön, oli se pieni tai suuri, ta­kana
Oli historia, kehitys, jota ilman
löytö^ olisi ollut mahdoton. Tämän
me tiedämme yhteiskunnalliseen his­toriaan
ja se on yhtä totta tieteen
historiaan riäfideh.
Hyvä esimerkki tästä on
SÖKERITAUtr
Se on todella met£Lbolismin häiriö,
missä carbonhydraatti (sokeri, tärk-keiys)
ja rasva eivät pala täydelli­sesti.
Sokeria kasaantuu vereen ja
sitten alkaa ilmestyä virtsaan missä
sitä normaalisesti ei ole. Tämä ku-lettaa
mukanaan vettä ja seuraukse­na
on yksi sokeritaudin varhaisim­mista
merkeistä, runsas virtsan erit-ta
mitä — se saikkara hampaissa oli­kin
minun pyssyni. Sievästi asetti
ukko pyssyn kämpän ovenpieleen pys­tyyn,
kopanitti oveen ja lähti rauhalli­sena
paluutielle."
"No, etkö ampunut karhua, kun
pyssysi sait?" kysyimme.
*'JEn suinkaan minä nyt sellainen
raakalainen ole, että ystäväni am­mun",
päätteli Leo.
tyminen. Tätä seuraa janon tunne,
veden juominen suurissa määrissä.
Koska carbonhydraatti ei pala kun­nollisesti,
niin rasva metäbolismihäi^
riintyy siitä ja kasaantuu eräitä hap-
,poJa, jotka aiheuttavat hapettumis-w}
h>. J*^^.^^*J^^^P" Wn potilaalle
. ^ y(^; kehittyä tiedottomuustiloja ja a-jan
oloon voi kuolla ellei hoideta.
Myrkytykset ovat hyvin yleisiä soke­ritaudissa
ja on taipumus oireitten
liijoitteluun. Hoitoon sisältyy ruo­kavalio
ja insuliini. Insuliini tulee
pancreas rauhasesta (haima eli sylki­rauhanen)
ja annetaan ruiskuttamal­la.
Kysykää keneltä tahansa soke­ritaudista,^
niin hän kertoo teille in­suliinista.
Insuliini näyttää olevan
kulmaki\'i tietoisuudessamme tau­dista.
Kuitenkin juttu sokeritaudis­ta
on mutkallisempi kuin se. Tietoi­suutemme
sokeritaudista juontaa
kauas taaksepäin; ja ennfenkuin
' voimme eristää ja käyttää insuliinia,
tietoisuutemme siitä oli läpikäynyt
monta kehityksen vaihetta.
Mitään muuta kuiii taudin; kuvai­lua
ei flinestynyt moniin vuosisatoihin
ja vasta 1679 tehtiin ensiniäihen to-r
deUinen . eteenpäinnaeno; silla - tuona
vhonna • kuuliiisa englantilainen lää­käri
Thomas Willis ensikerran huo-masij
että: sokeFitautipiotifaan 1 v i r t^
maistui- niakeälia. Vuoraia-1770 töi­nen
eijgikntilaihen lääkäri MattheW
DObson^ensiksi todisti sokerin virt­sassa
olon. -
Yhdc^ännentOista-'voibsisädan ai-kana-^
saatiin lisää kerhiallista tietoi­suutta
ja.annettiin kemiäilitieh selos­tus
erilaisista oireista; nmtta. ei mi-
. tään, Joka olisi viitanhiit sokeritaudin
syyh5m, esiintynyt fenricnkuih v; 1889.
Tuona vuonna venäl. nimeltä Oskar
Minkowsky, tutkiessaan pancreäsrau-häsen
toimiiitaa, onmstuneesti poisti
tuon rauhasen koiralta ja harien häm­mästyksekseen
koirassa kehittyi kaik­k
i sokeritaudin oireet. Tämä koke­mus
oli ratkaiseva, sillä silloin ensi­kerran
keskittyi huomio elimeen, jo­ka
näytti läheisesti yhdistyvän soke­ritaudin
tuottariiiseen.
Niin tuli säädetyksi, että vika on
pancreas rauhasessa. Oli ilmeistä,
että ra<ihaneh tuotti jotain nöTmääli-selle
terveydelle välttämätöntä. Mo­nia
vnosia tieteilijät jrrittivät eristää
tätä oleellista ainetta, mutta vasta
ensimäisen maailmansocjan jälkeen se
saatiin suoritetuksi. Vuonna 1921
ilmoittivat Banting ja Best, että he
olivat onnistuneesti eristäneet hor-moonin
jota kutsuvat insuliniksi.
Vuonna 1922 se pantiin käytäntöön
ja vuonna 1923 molemmat miehet
voittivat Nobelin palkinnon lääketie­teessä.
Tänään insulinia käytetään
laajasti sokeritaudin hoidossa ja pe­lastaa
se tuhansia henkiä joka vuosi.
Se on todella historiaa tekevä löytö.
alutta onko se^viimeinen luku? Il­meisesti
ei, sillä hiljattain on tehty
tärkeitä löytöjä jotka osoittavat, 6ttä
pancreas rauhanen ei ole ainoa häi­riön
paikka. Argentinalainen lääkä­ri
Houssay osoitti, että jos |)öistaa
ensiksi ettimaisen pituiiäty rauhasen
(aivoissa sijaitseva pieni raulianen)
ja sitten poistaa pancreas raofaasfen,
niin senratifcsenä er ol^ sokeritauti.
Long ja Lukeiis, pfiiladeiphialaiset
:J^/o55/r; Kiitos useista kirjoituksis­ta
taas.; Toivomuksenne täytetään.
Matti H.: Kiitos. Hyvä kirjoitus.
Kyllä käytetään.
Aili: Samoin. ^
Seit ja: Samoin.
työläiset myöhemmin osoittivat, että
samaa tapahtuu jos poistaa adrenal
cortexin (pieni rauhanen juuri mu­nuaisten
yläpuolella) ja sitten poistaa
pancreas rauhasen. Sokeritauti ei ole
tulos.
Näyttäisi siten siltä, että pancreas
ei ole yksin — se toimii yhdessä tois­ten
rauhasten kanssa. Ja tämä on
yksi lääketieteen pääprobleemeista
tänä päivänä — saada selville mikä
on eri rauhasten suhde toisiinsa. Se
on hyvin monimutkainen aihe ja kä­sittää
alan.jota kutsumme Endocri-nolögy
— Kormoonien tutkimus. Tä­mä
voi johtaa perusteellisempaan so­keritaudin
ymmärtämiseen ja yksin­kertaisempaan
hoitotapaan. Insulini
. . voi jonain päivänä .tulla syrjäyte-
• tyksi/;,: - v; ..- • • >. •
Näeiiime siis, että räaketiieieellinen
löytö ei ponnahda esiin tyhjästä i l ­masta.
Sillä on taustana entinen löy-tö
jq^äJJO.sen pohja; ja yleisesti seu­raa
määrättyjä historiallisen kehityk­sen
. lakeja. Sokeritaudissa se alkoi
puhtaasti .selostavalta asteelta ja jäi
sille moniksi^ vuosisadoiksi yksinker­taisesti
senvuoksi kun ei ollut muita
työkaluja kuin viisi aistia esivanhem­piamme
ohjaamassa. Kapitalismin
noustessa j a teollisuuden kehittyessä
kehitettiin inisia työvälineitä. Kai­kella
tieteellä oli uudistuksensa (re-naissance)
— kemia ja fysiologia ku­koisti
ja tämän kukoistuksen muka­na
tuli lisää tietoisuiiteemme sokeri­taudin
ymmärtämisessä: sen oireitten
kemiallmeh luonne. Sitten tuli Mjn-ko^^
sky joka poisti pancreas rauha­sen.
Tätä ei olisi vditu menestyksel­lisesti
suorittaa ilman edelläkäypää
nukutuksen ja ahtisepsin kehitystä k i -
rirgiassa, ilman edistyksellistä yh­deksännentoista
vuosisadan kehitys­tä.
Tämä Minkovvskyn leikkaus toi
tietoisuutemme sokeritaudista uuteen
vaiheeseen, korostaen pancreas rau­hasta,
saavuttaen huippunsa insulinin
eristämisessä. Houssayn työ osoit­ti
pancreas rauhasen suhteen toisiin
rauhasiin ja tietoisuutemme hyppäsi
vielä korkeampaan kehitysvaiheeseen,
monimutkaisempaan ja kiintoisam­paan
vaiheeseen. Mitä seurauksia
tästä tulee oliemaan, se jää nähtäväk­si,
kaikilta tauddlla siis on ollut his­toriansa.
Olkoon se sitten korkea ve­renpaine
tai -^H&äverisyys, sydäntau­ti
täi keuhkökuuhie, niin kaikilla hiil­lä
kuten sokeritaudiliakin, on ollut
historiaIliil«i kehit^sirt^ joTca on
ollut suhteessa yhifeiskiihrian kehityk­seen.
Muistakaa tämä seucaarvalla
kertaa kun luette aamulehdestänne
Tohtori Löysajäiästä Ja' käiisäparan-nuhsesta.