Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 2, 1944

              mi'.
Sivu 2 LAUAXTArXA, JOULUKUUN 2 PÄrV^ÄKÄ -
M'
9
I v 1
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Idmited. 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vfcl . . . ....... ...$2.00
6 kk 1.10
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin: „
1 vk* •*>••.•••••»••••••«.•$2*30
6 kk. ..... 1.40
Suomeen ja munalle nlkomaille:
1 vk. .....................$3.00
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . l.€5
liieldci ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Q
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.—
Pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1,00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
•50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. . Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni-m^
een:. Vapaus Publishing Company
Limited. ; ^
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited. 100-102 Elm
Btreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
10
Kirje Port Arthurin
sairaalasta
Katsellessani täältä kuudennen-kerroksen
akkunasta ulos, huomaan
kuinka suuri muutos on tapahtunut
luonnossa pienen ajan. sisällä. Koko , . . .
kesän kestäneitten satdtten jälkeen feupsato^ m. .josta kavenn. sa.
on ilma vihdoinkin kirkkaan kuulas, f"'^'" kiusoitella, että olen huma-läuksia
saimme. Ei siis .mennyt reis­su
hukkaan siltäkään, puolen asiaa
katsottuna. Ja entäs sitten se haus­kuus.
Vieläkin oitein naurattaa kun
vain sitä 'muistelee.. Ja se j'uonti ja
syönti! Lähdettyämme paluutielle
olin niin täynnä sitä hyvyyttä, että
Mutta syksyn tuntu on ilmassa, joka
virtaa sisälle avonaisesta akkunasta­ni.
Superior-järven laineet kuohuvat
vaahtopäisinä tummasta syvyydestä.
Tuuli iennättelee syksyn viimelehtiä
piirileikissä sairaalan ympärillä. Lin­tusetkin,
kuin suojaa etsien, ison ra­kennuksen
seinämillä, tuiki lähelle -
akkunoita lentelevät. Täällä sisällä,
sairasvuoteellakin tunnen syksyn suu­ren
arvokkuuden ja voiman. Siinä on
jotain niin juhllista, jota tuskin voi
sanoiksi saada. Mutta samalla se
ikäänkuin velvoittaa taisteluun tule-y
viä myrskyjä ja vastuksia vastaan.
Siksipä tunnenkin saavani voimaa sen
suuresta voimasta.
lassa. \
Tällä samalla-.reisulla näimme kan-ga^
uutkin, joissa.^kudottiin mattoja,
• ja niin kauniilla, paikalla — joki ik­kunan
alla, ettäihanhuvikseensan sii­nä
kangasta kutoa helskyttelee. Niin
ajattelin, kun ikkunasta katselin.
Eikä sitä matkaa tehty niin, että
vain vatsaan:-ravintoa «saatiin, vaan
vielä matkaankin, evästä annettiin.
"Kun tässä-on kerran sika tapettu,
niin pitäähän sitä ajitaa maistimiksi
kotiakin —: niin,., ja onhan se muka­vampi
kävelläkinykun ph vähän kan­nettavaa",
juteltiin.eräässä'' talossa.
Ja niinpä saatiin possun, kappale pus-
LIEKKI
• siin ja taas läihdettiin. kotia päin tai-
Syvänsiniseltä syystaivaalta kään- - lustelemaan. Meillä-olikin tarkoitus
P.O. Box 69 Sudbury. Ont.
Toimituksen kulmasta
nän katseeni vuoteeni viereiselle p>öy-dälle.
Siinä heloittaa mitä kauneim­pia
kukfeasia. ^ "Roses and Mums.''
Kukkasia — ystä\'yyden—• minulle!
Kuinka ne tekevätkään herkäksi mie­len.
Kyynel salaa kihoaa silmäkul­maan
ja rinnassa tuntuu outo ailah-dus,
-
Sudburylaisilla on syytä olla iloisia,
ci ainoastaan uudesta kauniista kaa­listaan,
mutta sen avajaisjuhlien kai­kinpuolisesta
onnistumisesta. Oikeas­taan
niiden suhteen saatoimme olla
varmat jo edeltä päinkin. Se tuntui tämälläsi, tervehdyksellä sairaalle?
ihan ilinassa. Tieto siitä, että on ihmisiä, jotka, si-
• Varsinaisena juhlailtana, taiteelli- nua juuri vastoinkäymisissä muistä-sen
ja arvokkaan ohjelman ohella, he- vat, antaa uiitta uskoa ja voimaa, uut-rätti
hiiomiota tervehdysten tulva, ta elämänhalua sairaalle taistelemaan
•Niitä esitettiin suullisesti ja niitä oli — voittaakseen. Toivonpa siksi tä-sadpunut
kirjeinä, sähkösanomina ja män kirjeeni tulkitsevan kiitoUisuu-kävellä
koko matka,.ja minä, joka
olin sen ennenkin kävellyt, oikein toi­voin,
ettei nyt vaan-saataisi mitään
kyytiä, että kav^ikin saisi sen hu­vikseen
kerran tehdä. _ Ja kun oli vie­lä
niin hyvä keli-ja. ilma, niin ihan
nautinnokseen sitäipisteli ja jutteli.
Mutta m i t ä - o l l a k a a n . J o kuului
puhelimitse, läheltä ja kaukaa, rajan
ja merien takaakin. Ja talo luonnolli­sesti
oli tupaten täynnä iloisilla kas­voilla
varustettuja ihmisia, Samoin
kävi tanssi-iltana (kuulutaan myy-
, neen lähes 500 oviUppua) ja edelleen
samoin juhlanäytännöissä. Mennes­sämme
katsomaan "Ylösnousemusta"
Toveri! Ystävä! Voitko arvata-,'.hirveän kovaa ääntä.ja-pauketta, ja
kaan, kuinka suuri merkitys oh lähet- . toisinaan tuikalhti-valoakin ikäänkuin
autosta. Kuuntdimme ja katselim­me.
Auto, auto se, on, päättelimme.
Niin se hirveäJlä-Voimalla. tulla ry-tyytti
ja kohdallemme .päästyä pysäh­tyi.
"Haluaako .ladyt.kyytiä?" kuului
ääni miehen päästä, joka kurkisti au­ton
ikkunasta.
"No haluammepa-tietenkin."
Aukaisin oven. ja menin edellä. Kyl­lä
heti huomasin, miten asiat ovat,
mutta menin vaan. Kaverini työntyi
nyt possun lihoista mitään.
^^^^^^ olen muista­nut
sitä kyy tiäj olen ajatellut, että
mitähän mallia se automopiili oli, »
minkä ikäinen, tiesiköhän se ajaia-k
a a n s i t ä , , E i se ainakaan ollut ui^
siritä mallia, luulen ma.
Niin, oli se kyytiä. Kyllähän se'
olisi paremmin käynyt niatalamniiUe
ihmisille, mutta sellaiselle kuin minä
satun olemaan, jolle luoja on antanut
jalkojen, mittaa niinkuin muutaba
viJhän pitemmältä, oli se lattialla is-tuminen
kaikkea muuta kuin hm-kaa;
siinä sai varoa, ettei polvet tä«
räyttäneet irti noita fliljaii puhennei-ta
hampaitakin.
^ Kun pääsimme siihen kohtaan mis­sä
tiemme erkanivat ja saimme nous-ta
pois, niin ei se tapahtunut oikein
nopeaan. Mutta ulos sieltä kuiten­kin
päästiin ja aivan vapaalle jalalie.
Seliteltyämme itseämme ja korviam­me
kuntoon huomasimme, ettei se tu­len
iskeminen'tainnutkaan olla mei­dän
silmistämme lähtenyttä huiman
menon vuoksi, vaan nehän olikin kau­pungin
tehtaan'valot, jotka tuikkivat
jo kaukaa yläriteitä rytyyttäessämme. '
Niin siitä sitten selvittiin kuin-el
mitään olisi tapahtunutkaan, mutta
annas olla sitten yöllä, kun pääsim­me
unen päästä kiinni, mitä pirsket­tä
kaveri piti. Hän huudahteli, potki
ja huitoi, että ihan siinä vierellä oli
hengen vaarassa. Kun hänet sain he­reille
tönityksi, oli hän hy\'illään, että
oli pelastunut, sillä häntä oli luultu
sudeksi, ajettu tajcaa ja ammuttu kuu-laruiskulla
niin että yksi rätinä kä\i
Hän oli. luonnollisesti huidellut hen­kensä
edestä. Ajattelin silloin, että
eipä ole kaverista hyvään kyytiini
LEin\.
PIKKULINTU
/^ottako kuiillu sitä merkillistä ta-
^^pausta, ku yks pikkulintu lenti
yhren fiinin fröökynän muffihi?
fin mäkää oo kuullu, mutta mä luin
eileen sanomalehrestä ja siinä seisoo
jotta
"Eläinten elämästä. Eilen kun
eräs nuori nainen oli menossa torin
perässä, mutta jo ovella häneltä pää- piikki, näki hän, miten joku k.yh-paremman
aamun sarastavan kautta . si niin pitkä "ooo!" että ajurikin huo- ..i.o„ ^ . - . « .n
teni kaikille teille, jotka minua, tai
muita sairaana olevia olette muista­neet.
Se tulee ja kohottaa, auttaa
eteenpäin elämän epätasaisilla poluil­la.
Toivoen, että pian saisimme nähdä
myrskyisen maailman, lähetän terveh-päivändytöksen
aikana ja nähtyäni- dykseni kaikille Liekin lukijoille ja
me haalin ja kaikki^paikat täynnä vä- avustajille.
keä ajattelimme, että vieläköhän riit­tää
ihmisiä iltanäytäntöön. Mutta
kyllä riitti, yhtä paljon tai hiukan
enemmänkin.
Uusi toimipaikkamme sai hyvän
alun. Hauska siellä'on kokoontua ja
jatkaa kult tuurit oiminnoit a suurin
joukoin — niin, kaikesta päättäen
suurin joukoin.
* * *
Hyviä uutisia voimme vielä hiukan
jatkaa, nyt tähän hiiteemme nähden.
Vapauden levitysryntäyksen yhtey­dessä
on Liekki saanut tiistaihin men­nessä
183 uutta tilausta ja 360 uudis­tusta,
siis yhteensä 543. Viikon päi's~
tä voimme varmaan mainita taas suu­remmat
numerot. Ja sitten hissun kis­sun
joka kuukausi — eteen-, eikä
taaksepäin. — AP.
MERI.
Hienolla kyydillä
Tj^I sitä koskaan matkalle lähties-sään
tiedä, minkälaista kyytiä­kin
sattuu saamaan, kun oikein hy­vin
käy. Emme mekään tienneet, ni­mittäin
kaverini ja minä, kun lähdim­me
eräänä kauniina sunnuntai-iltana
ulos kaupungista.
Matkamme tarkoituksena oli men­nä
farmiseudulta joulur ja uudenvuo­den
tervehdyksiä hakemaan Liekkiin
masi missä.vika pn-ja selitti:
" E i siellä kyllä ole paljon istuimes­ta
tietoa. Ajattelin.jo, että viitsiikö
teitä kyydille, kysyäkään, mutta ky­syin
kuitenkin."
Emme olleet ennen sellaiseen au­toon
sattuneet, missä ei olisi takais­tuinta,
mutta sinne, me vain istuim­me,
niinkum lattialle ainakin. Etuis­tuin
siinä nähtävästi oli, mutta siinä
istui jo kaksi mäestä.
Niin sitä sitten lähdettiin, ja auta
armias sitä menoa. Ei olisi luullut,
että sellaisella-uskaltaa niin kovaa
vauhtia päästää tai-pääseekään. Kyl­lä
meitä.siellä, takana salaa nauratti,
mutta jps oStein suoriksi sanon, niin
enemmän sentään pelotti. Silmät oi-
- dimme patikoimaan. Matkan var-
LONTOON TIMES julkaisi mar- rella satuimme saamaan seuralaisia,
rask. 25 p:nä 50,000:nnen numeron- jotka olivat myöskin farmille menos­sa,
joten matka kului hauskasti jutel­lessa.
Miehet astelivat niin reippaal­la
Nnauhdilla, että minulla, pitkiltä
sääristäni. huolimatta, oli täysi työ
pysytellä sakissa.
Saavuimme sitten farmeille ja kaik-jji
meni oikein hwin. Joka paikassa
PERUALAISET ovat vanhimmat oltiin kotona ja otettiin naurussasuin
€telä-Amerikan kansoista.
kyshaukka ajoi takaa pientä lintua,
talitiaista tai varpusta. Molemmat
linnut lensivät niin lähelle naista,
että hänen täytyi nostaa muhnnsa
kasvojensa suojaksi. Tällöin lensi
pelästynyt pikkulintu suoraan naisen
muhvin sisälle ja jäi sinne peläten ja
vavisten. N^nen jatkoi matkaansa
ja antoi, linnun olla kauan aikaa suo­jassa.
Kun vaara oli ohi, lähti se taas
lentoon."
Eikö soo merkillistä? Ja kaunis­ta.
Kun mä luin tämän liikuttavan ta­pahtuman
eileen illalla, niin aivan
itku pakkas.
Ajatelkaa hy ku pikuusla lalitiaas-ta
ajaa takaa terävänoukkaane ja pit­käkyntinen
haukka ja meinaa repra
ja plokata höyhenet p ä ä s t ä siltä pik­kulinnulta!
Mutta oli se onni, jotta siihe sat­tuu
tulohon- justhin sellaane kiltti ja
joka
sa. Lehti on ilmestynyt joka päivä
syntymästään asti, tammrk. 1 p:slä
1785. Lehti ilmestyi ensin yhtenä
liuskana nimellä "Daily Universal
and Register". Kolme vuotta myö­hemmin
se" sai nimen The Times.
ja Vapauteen ja samalla saada leh­dille
tilauksia, koska juuri oli se ryn- kein tulta iskisiitämenosta, ja se ko-täyksen
aikakin. Alkumatka meni- Iina ja rytmä! . Sanbm jo kaverille,
kin huristamalla, sillä otimme kyyti- että siunatkaamme, itsemme, ei tässä
auton ja ajaa hyrräsimme sillä niin tiedä mitenkä käy. Ja jos en olisi
pitkälle kuin pääsimme. Sitten läh- elämässäni jo kerran ennen ollut au- helläsyrämminen nuari nainen
/ i ; m m ^ r^ o f ; i - ^ ; « , o . « AfoM.^^ to-onnettomuudessa* niin olisin pelo- antoo sen pikkulinnun lentää lämpoo-tellut
vielä enempi. Ajattelin lopuk- sehe muffihinsa ja olla siälä, niin
SI, että käyköön nyt miten on käy- kauan kun se paha haukka sitä vaa-däkseen,
efliän.tässä mitään voi. nii.
Kyllä minua ihmetytti, kun kaveri- Tämä tapahtuma on tehny niuhu
ni muisti siinä menossa ne possut l i - järkyttävän vaikutuksen. .Ia m ^>^"
hatkin ja sanoi: sitä kovasti ajatellu.
"Herra jee, ovatkohan ne sianlihat Ah kuinka toisin eikö ookki u.^eim-vielä
mukana!'*
"Älä nyt niistä hätäile, tässä saa
kiittää luojaa jos omatkaan lihat säi-miten
elämäs!
Tua'llaasia syrämmellisiä. ki^"'^
nuaria naisia sattuu niin kovin har­vastaan.
Tervehdyksiä ja lehdille ti- lyy matkassa", sanoin enkä välittä- voon takaa-ajetun pikkulinnun ethen.
hyvä
ralosc
tar B
n-iVtt}
I paank
hän 1
1; B«rta,
rokauc
esiin j
kölmee
laasti j
;in mui
\ iivistyn
neen ail
tuntenu
Klo 3
luona kc
mauttan
la milloii
{ kulkee
Green, ]
kuuntelee
Kio 4 pa]
mään Iän
meille kai
4aa. Mc
jotka on <
I samalla ha
I torit hyrii
tdumme sit;
Kuinka i
suurinta sy
lapauksis.
Kuinka i
kiilintua e il
petomaasen
ijTisihin. rei
sf.
Syfämmen
^ajattelen.
Ei 00 o lh
jokblis tarjo
liMcaamalle ]
antanu tuan
.vistelevän p i i
!n:tellä lämpö.
Vaan mitä
aäemme elämi
J u u , h n ' ä he
f^^le!. K u n ti
talitiiaanen
kamalan ta
f yrittää p ää
;^mmittelhön j
'MiMn, niin k
elämäs.
Sen siahan, j(
l^^iä takaa-ajetL
ja huitoo, hu
^ k potkii', n"
p&iJ^än meno.
^'äin tekööväi
^^•'ä^mettömät r
^ ;^|"«ta sitte on
|Jä-»-avaloota ja p
l^^^pyyryst:iävät
p pikkulintuja
sanua.
ne näköö\
ff^^nhärisnänsä
|, -^vat muffins;
r'^^at jotta .
I ^Tule tule piu
tua pikk
l^imu. niufi
fr'""
r ^ J ^ n kynsistä
i->\ ''^PP^^-ivakki
P^^}^ huuu
L;-Väliväri, ny