Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 17, 1945

              im
Km
1 I
Sivu 2 LAUAXTATXA, HELMIKUUN 17 PÄIVÄNÄ
(Cunadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
Publishing Company ; Limited, 100-102
Elm Streiät West, Sudburyj'Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa,) as second class matter:
TUaushinnat:
1 vk. $2.00
6 kk 1.10
3 kk 60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. .i$2;50
. 6 kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. . . . . . . . ,$3.00
Liekki «ilmestyy jokaisen vihkon lau«
entalna 12-sivuisena, sisältäen parasta
.kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
'Asiamiehille. myönnetään .20 prosen-
,.tin, palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo -tä-inään.
.Ii;>MOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
-ierralta. Alin-ilmoitushinta $1.00. Alin
, ^aksu . kuolinilmoituksesta $2.00 3rrmä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
' kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien -on
• lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu­nosoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
...Vapaus Publishing Company
Limited.
.Kustantaja jä painaja:'Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
'Street West, Sudbury^ Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin ai jotut kirjoitukset osöi-
• tettava:
LIEKKI
/y.O. Box 69 - - Sudbury, Ont.
Toimituksen "Kulmasta"
Satuin- kaupassa >näkemään hatun,
joka oli ijustiin minun ikäluokalle, sil-n)
ien värille ja kasvojen leveydelle so­piva,:
ainakin myyjätär niin vakuutti,
ja se maksoi vain dollarin ja-viisikym­mentäkahdeksan
senttiä se'kä vero
•Kuulkaahan nyt hyvät ystävät,
kun Liekiltä on tipahtanut yksi tilaus
..— yksi torontolainen tilaaja-sellaises­sa
syystä . . .Muistattehan ne-Faarin
.reseptit pari viikkoa.• sitten.-Ne tämä
,tilaaja,^n loikamut Liekistäylähettä­nyt
mejille, ja; ilmaisee Pyhän vihansa
,seurflan)in.,s(fnoin:
"Minä Liekin tilaajana ja lukijana
en hyväksy tuollaista töherrystä,.mi­tä
mukana olleessa on. .Minun tie­tääkseni
ei Suomessa, ole koskaan-syö­ty,
tuon ohjeen mukaan .paitsi silloin
kun ryssä on siellä halUnmU ja ryös­tänyt
leivän kansan suusta. En kum­mastele
vaikka teillä olisi vielä use­ammin
ryntäyksiä ja keräyksiä leh­den
pystyssä pitämiseksi, kun tuol­laista
roskaa painatte. ihmisten nau­rettavaksi.
Minun suJtteen ainakin
jäi yksi tilaaja pois kako teidän neu-vostokqplasta."
Luultavasti kaikki muut Liekin lu­kijat
..käsittivät, että F aari halusi las­kea
leikkiä ja hiukan liioitellen kuva­ta
vanhanajan köyhien ihmisten ruo-kahommia.
Mutta todellisuudessa,
kuinkahan paljon tuossa liiotella tar­vitsi,
jos niitä asioita muistetaan ja
tiedetään; eihän tuossa vielä.puhuttu
petäjästä, Olista ja jäkälistäkään mi­tään.
Niistäkin ''resepteistä" voitai­siin
puhtia aivan meidän päiviltä. ,To-
' distettavasti. Näet . niitä —. pettu-,
.olki- ,ja jäkäläleivän puolikkaita —
lähetettiin ei. kovin, kauan sitten alle-
MKJoittaneenkin nähtväksi (Kansan-iehdelle,
Irohivoodissa) selityksellä,
' että. niihin on taas täydytty joissakin
osissa Suomea (paikat lueteltuina)
Juriiautua ja samalla pyydettiin leh­den.
myötävaikutusta silloisessa avun-keräyksessä
Suomen nälänhätl^stcn
hyväksi — hädän, johon ei "ryssä"
tu. Auton ruotsalainen hoitaja Har­ry
.Andersson, joka kuuluu Ruotsin
Punaiseen Ristiin, on palatessaan
Ruotsiin tuonut tietpja myös piistä
suomalaisista lapsista, jotka tarvit­sevat
kiireellistä hoitoa ja.jotka Suo­man
lasten avustamiskon^itea nyt ai-
Icoo siirtää Ruotsiin. .Useassa.tapa­uksessa
on kysymys tuberkuloosista.
Laitoin ; ukolleni - hyyän ;illallisen
hänen iJberkkuimok,i?ian,.$illä^^^^^^^^^^
stunkaan.pUnt syylljn.en.
Mutta Shjänjässä piMeast/zan-o
haan- kysymys f^.oistartiö.karesept:
tä, sen, kirje hyjuin selvästi, ospitpaa. ja
vain fSiksi,sen:tähänijatwpne,jar;pmi-tuim^
ne tuohon., muitten jmilättömätn
juttti^m.;'jrässä^^.{finfi e-räs
keskijude^sampnejyhäMn vallitse­va
ilmiö.-r-x;^o.kean ry.^sämM^:U^ispn-nan
jaitnilkitttiiman kflVsalliskiih.<ituk-sen
tulos;-MS:Oitns siitä, .etteivät vielä
kaikkijolc. tyyntyneet katselem,aan a-:
sioitqiotuudm valossa.
Ryssä-. ja,^.suomalainen — paha ja
hyvä!:. : - .
Kqn0lliskiihotus. on. hyvä asia jot-lakin.
xtav,aUa jja ijossakin mitassa —
pääninostaj:flna,iitseluotta!niuksen el­vyit
ii jänil, ja vjauhdin .antajana 'kil­voittelussa
•<-, toisten : kansallisuuksien
rinnq^la ,f.distyspyrMmyksi^sä.. M-utta
siinä,,oti sen. raja.^ Selvin, päin voivat
suo^malfliset; tuntea olevansa, kohtalai­sen
kmmUisia,k,ohtMmm:t.ar}nfik-kaita,
fk^hti(;UaisenM.hell^^^
viä ihmisiä., Omt raiva^meet, ja ra­kentaneet
-ijpienen,: kylmÄn :,.ja karun-puolet^
en ir'm,äfinsä^'\4't^^^ ^k^nsfin
"paremmalle" osalle asuttavaan kun­toon.
' Ovat kilvoitelleet eteenpäin.va-listiiksenkin
vainiollai tiedossa ja,tai­dossa
niin, että ehkä jo enemmistö
nuoremmasta polvesta omaa luku- ja
kirjoitttstaidon. Mutta että me oli­simme
muita etevämpiä ja väkeväm-
. piä,. se on lapsellista kuvittelua, se on
sitäiiqppumatonta — Nurmen juok­sua.
Rinnastakaamme vain itsemme
ja Suomi .muihin pohjolan ^ pieniin
kansoihin ja maihin — Ruotsi, Norja,
Tanska ja vaikkapa jäinen Islanti —
niin ylpeys tasaantuu ja näemme it­semme
oikeassa valossa.
Edelleen, me tällä mantereella ole-
• vat voimme, jommoisellakin tyydytyk-
^sellä: todeta, että meidät tunnetaan
vernattain, kunnollisina siirtolaisina,
jopa!tarmokkainajpioneereina ; yleen-
,sä verrattain reiluina työläisinä ja
verratkin rehellisinä ja cteenp.äin-ipyrkivinä
ihmisinä toisten .kansalli-
'Suuksien rinnalla. Ja voimmepa jom-
,moiselbikin ylpeydellä todeta vielä
•senkin, ettäyolemme —,tai,Jm^matta-va
osa meistä — jopa hiukan addlä
joitakin muita kansallisuuksia edis-
•tykseliisissä -yJtteispyrinneissä.. Mutta
'totto Puhuaksemme,, kyllä .meidän
. kdnsailifmtemine kykenee, kilvoitte-
.lemaan vielä tnuidenkatisallisttnksien
kanssa pimeydessäkin.
No: nijn, .palatiaksetnme -vielä juti/n
alkuun, tämä,tilaajamme ilmaisi mie­lensä
näin. . Mutta_ voisitiimepa mel­kein
lyödä vetoa siitä, että hän,,vaik­ka
ci ehkä aivan heti uudistakaan
Liekin tilausta,, lukee sitä^ kuitenkin
jatkuvasti — varkain, ikävä kyllä.
• Faarin ei tarvitse olla paJtoUlaan,
vaikka -hänen tähtensä yksi tilaaja
näin menikin, kaksi on tullut tilalle.
Kyllä m.äaiima leikkiä kaipaa, juttu­ja
kaikenlaisia vakavamman oJtella,
ja myöskin niitä_ymmärtelce. —• AP.
"tie miehen sydämeen ja rahakukka­roon
kulkee vatsan (kautta. .Illallis-pöydässä
otin puheeksi hatun oston.
"Nop, ei ole rahaa turhiin ^Jiepe-niin."
•
"Vai ei ole. rahaa?" sanoin merkit­sevästi.
''Kun ei ole, niin ei ole", kuului
• rnuTaJidus.
Turhaan ;laitoin: hänen mieliruo-kiaän.
; En,olisi ^niitä jimuuten laitta-
, nutkaan . ellen ,olisi edellisenä iltana
;; J^ske»ut:, hänen raviojaan. iNiitä oli
,-kaksi ido.^^^ senttiä ja hattu
; inaiksoi Viähenjmän.
^'Jassoo! ,::Kun ei ole rahaa, niin
menen vpiikaanr»aan,uhatun,-,itselleni",
• paniautin valttiässänä.
''JMene,;!mene,>-että:kantapäät vilk-vlvuu."
/
Senraayana-päivänä: n?inä imenin ja
''söötinpii^apaikan' sainkin. ;Hienoa
• .väkeä. M-Ensinijnäinen pälyä meni hy­vin.
Emäntä kyläili,; kakarat olivat
koulussa, ja isäntä konttorissaan. Mut-
: ta seuraava päivä,, minun piikapaik-
; kani ensinjinäinen; lauantai, oli jo toi-
^sen,lainen. Minä • konttasin ja kolla-
. .sin.joka,nurkan. -Rouva sätti ja ja-j
keli, niääräyksiä,. määräyksiä iininulle,
(Joka.en öUut.tottunut niitä vastaan-
; ottamaan. Teki-mieleni,jo; hiyauttaa
; rouyaa>^mutta.muistin ajoissa.sen ha­itan,
joka oli .juuri ,min,ulle .sopiva.
. Qpih. myöskin tietämään k/Uinka jael-
,,la ^rTOpräyksiä, k,unhan w=;taas otan
emännän, ohjakset käsiini.
IUaWä:tnli.ukkoni;ja sanoi:.;
"'Tnle: kotiin,,mjnä ostan ,.sen ha­e
t u n . " - • - V ; "
"Saan minä sen omilla tienesteillä­kin",
sjngautin olkaniyli.
"Tule • nyt,^ älä murjota enää."
''Jassoo, nytkö jo pyydeUään kotiin
ja toissapäivänä käskettiin mennä että
kantapäät vilkkuu. Eipä vedellyt
eniännät.ön talo."
Sinne jäi se dollari ja päivä piika-paikka.
Menimme kauppaan sen. ha­tun
perään. Mutta hatun oli vienyt
toinen, jolla oli sama ikä, silmien vä­ri
ja . . .
"Ostan sulle dressin, kun tulet vaan
kotiin", houkutteli ukko, kun sopi­vaa
hattua ei löytynyt.
"Ostatko?"
"Jo vain. Valitse mistä tykkäät."
Ja minä valitsin, noin vain piruut-
• taan yli kymppidollarin dressin, ja
eikös tuo maksanut Sen hymyssä suin.
Fii hiii -Olipas emännän osakkeet
kohonneet yli viisi-dollaria päivässä.
Mutta missähän se kitupiikki piilotti
noita rahojaan? . . .
Kummallisia^eläjiä nuo ukot. 'Pi-
'tää emännänkin-mennä aivan piiko­maan
ennenkuin oppii ne timtemaan.
•ELISA.
Onnitteluvärsyjä
Fanny Sofia Asmundille helmikuun'
22 p:nä 1945
Kirjoitti FA A Rl
Piltti pikkunen mammalle svntvi
kodin iloks' jä^ maailman,
elon itkulla aloitti, yltvi,
nimen kaunihin sai, Sofian.
Vinha vimmainen ttmli vinkui
talven pakkanen paukutti fiiin
lupiet kiteiset ilmassa sinkui,
joihin jyntyäs. JtfMittiln^
Se oli George, Washingtomn
päivä kaksikymmentäkaks,
siksi päivä se helmikuinen
loihti synty s niin kuului saks.
Xasna telmit sa lapsen lailla
kunnes väsymys saavutti,
jolloin äiti sun rakkaudella
unen helmahan tuuditti.
Varhaisnuortms kun astui eteen,
kuiskeen ktmlit jo korvissas: <• '
Jähdekattaksi taakse merten,
sieltä löydät sa onnclas. " •
'Kasvoit, Sofia, kehityit kukkaan,
jätit hyvästit mammalle,
pitkä •• tiesi- ei johtanut hukkaan,
vaari johti ktdtalaan farmille.
Sua ci lannista tuulet, ei tuiskut,
sua ei peljätä pakkanenkaan,
•hymyllä vastaat vihurin muiskut, "
työtä s tarmolla jatkat vaan.
Aamuin vaikkapa ryöppynä lentää
lumet ympäri, anttirain,
s.äitä uhmaten. ai,na-riennät
luokse rakasten kantturain.
• Vielä lemmi-et surti^^^
.iHiikka jfu.omus niin kauaks jää,
vaikka ktillanrtiskea Jukka
•hopean fhfihteess' .,jo kimjneltää.
V^ikka.vuodet vei kymmeneen viiteen,
yksi paaliinkin: ehkä jo. lie —
.kiitos:menneistä, tmenköhön hiiteen,
vi^ä.edess',.on.,pitkä'tie!
•Toisen verran kun vitosia kaadat
•käypijkä ] jo iloistoisaks,
;Sili4)in ylväänä sanoa saatat:
.Täytän:juuri ma satakaksi
.fC.aihonttmne ,jos kalv.aa silloin,
tuidet ikävän kuiskeita^ tuo,
..pistäy ystäväniliiokse illoin,
ttUe timMksi iFmrinkin luo.
Rauni
Pioneerin elämä yoipi.oHa;täynnä
-vaivaa ja, kovaa onnea, .vaan kun vä-
.hän aikaa kuntelee heidän ke^kuste-rl.
ujaan,.niin jopa; myös kuuluu hela-pää.
naurahdus. , Joku kuuluu kysy­vän:
'•^Iuistahan silloin kuin . . .?"
"Jaa-ah, voi vietävä sentään, kyllä
sai silloin nauraa." . Ja kai se nauret­tavaa
mahtoi ollakin.
'Mr. ,ja Mrs. ,Koo olivat ostaneet
lehmän, heidän ensimmäisen lehmän­sä.
Isäntä arvokkaasti kehui lehmän
nimen, olleen Broivnie, vaan ,kun
emäntä ei saanut siihen sitä B:tä.so-
.pimaan,iniin4eJimästä tuli vain Rauni.
Naapurit olivat kovin uteliaita
.^Koon -lehmän guhteen.ja jokainen ja-
-koi viisa,ut,taan.., ^Uteliaisuudessa.tie-
. dusteltiin .:sen , rotua i ja hirvesi jaku
- af vd.la, . että i jtieneekö tuo tiinekään,
kun se .onomoJn hojtkka.
Rauni:ei,Wttänyt yleisön;paljou-
.de4awp^rustÄV^n.rmHään. -SÖi, kun
.emäntä,r«o]?ki Ja -jot,- kun vettä tar-
.jpttiin. .E4näatJi:iioiti^parhaansa mu­kaan
ja kehui lemäänsä:
."Kyllä ^ Rauni, vaivat palkitsee."
Ja,R^ni?ta^t.uaikin,niin hoitaljaan-
,sa,rakastav-a.että .ulkonakin, jos suin­kin,
maJidoJJista, kulki,perässä kum
-koira.
•SaUu;pa .kauniina syksypäiväna
kulkeutumaan ryhmä intiaaninaisia
Jäpi ..Koon homsteedin, menossa mar­jaan-
takana olevalle,vuorelle.
.Varjossa-JepääväcRauni heitti ma-
.reiltiroi$e^sä,kesken ja. katsoi ihmeis-.
.sään naisten ..paljoutta. Jo hypähti
pystyyn ja Jaukjcasi naisia kohti pu­haltaen
sieraimiinsa innostuneesti.
. (Jatikoa^. seIt9ttwHpnellft sivulla)