Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1936

              Sivu 8 LAUANTAINA HELMIK: 8 P:NÄ
Canadan suomalaisten kauno­kirjallinen
viikkolehti
^tarjotaan kaikkien suomalaisten tilat­tavaksi.
Tilauslilnnat:
1 vk. $2.00
- 6 kk 1.10
3 kk. ;.. .60
Ulkomaille
Ivk. $3.00
6 kk 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
8-sivuisena, sisältäen .parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Jokaisessa numerossa on myöskin
runsaasti kuvia ja vignettejä.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Kaikki kirjeenvaihto on osoitettava
osotteella:
P.O. Box 69 Sudbury, Ohi.
(Jatkoa 6:Itäsivulta)
"Siinä tapauksessa, yes/' kuului
tytön vastaus hetken epäröinnin jäl­keen
ja Steve sekä hänen oppaansa-siirtyivät
tytön pöytään. Steve esit­teli
itsensä ja tulkkinsa:
"Olen Steve Davies Lontoosta.
Keskivarakkaasta perheestä. Oxfor­din
yliopiston oppilas, kesä vierailulla
teidän maassanne. Tämä on minun
oppaani ja tulkkini, Ivan Starov."
"Olen Olga Ghamina, paikallisen
katuvaununohjaajan tytär. Pikku­tyttönä
menin enoni kanssa Lontoo­seen,
jossa opin englanninkielen. Val­lankumouksen
jälkeen palasin van­hempieni
luo. Olen toista vuotta lu­kenut
Moskovan lääketieteellisessä
yliopistossa. Parhaillaan myöskin ke­sälomalla.
Tämä Harkov on mitä iha­nin
kaupunki kesäiseen aikaan," vas­tasi
punalakkinen puolestaan.
"Ei minunkaan sovi varjoon jää­dä/'
puuttui Ivan esittelyyn. "Olen
syntynyt ja kasvanut Leningradissa
ja saanut siellä yliopistosivistyksen.
Taidan sujuvasti seitsemää kieltä ja
parhaillaan opettelen kolmea lisää."
"Tämähän kuulostaa paremminkin
kuin professorien keskustelulta.' tuu­mi
Olga nauraen ja toiset yhtyivät
nauramaan hänen kanssaan.
Samassa saapui myöskin tarjoilija
höyryävine astioineen. Aterioitiin
vilkkaasti keskustellen.
Illallisen jälkeen esitti Ivan: "Viet­täkää
le loppu ilta yhdessä, minä rien­täisin
erään toisen luo..."
"Oh! Miten ihania ehdotuksia tei­dän
päähänne pälkähtää!" huudahti
Steve, "mutta sen ratkaiseminen mei­dän
täytyy jättää Miss Chaminan
valtaan." -
"Minulla ei ole mitään sitä vas­taan,"
kiirehti Olga vastaamaan,
"sillä olemmehan kumpainenkin op­pilaita
ja haluan tietää yhtä ja toista
Lontoon elämästä."
• "Minä voisin suudella teitä kum-paaHin,"
naurahti Ivan iloisena, nous­tessaan
luoliltaan. Huudahtamalla
"Tfcrve näkemiin! ' kiiruhti hän ra­vintolasta
ulos.
Steven ja Olgan katseet kohtasi­vat
toisensa.
"MeneAimekö katselemaan kau­pungin
elämää ja venäläisiä kuula?"'
ehdotti Steve.
Olga .vastasi myönteisesti. Steve
maksoi laskun ja he kävelivät kadirtle.
Sattumalta ohjasivat he askeleensa
valkoisen talon puistoa kohden.
Pioneerien palatsi oli loistovalais-tuksessaan.
Seitsemän kerroksisen ta­lon
valkoiset seinät hohtivat lumi­valkoisena
heittovalojen syleilyssä.
Valtavan pituutensa johdosta näytti
se kovin matalalta.
Puiston puoltroopilliset kasvit ja
pensaat loivat tummia varjoja hyvin
hoidetulle nurmikolle.
Steve ja Olga istahtivat puiston
penkille ihailemaan valkoista taloa.
Olga alkoi puhumaan: "Tunnen
oikein hyvin tuon talon historian.
Tsaarin aikana se oli Duuman raken­nuksena.
Samaa virkaa se palveli
viime vuoden loppuun saakka Neu­vostohallituksen
aikana. Kun halli­tus
siirrettiin Kieviin, niin ryhdyttiin
tätä uudelleen sisustamaan lasten
kulttuuritaloksi. Hallitus kulutti kol­me
ja puoli miljoonaa ruplaa. Nyt
se on tuollainen. Miten ihana ra­kennus
se onkaan!"
"Todellakin," myönsi Steve. "Mi­tä
muuta tiedätte siitä?"
"Se avattiin tuskin kaksi viikkoa
sitten uuteen tehtäväänsä. Siellä ker­rotaan
käyvän päivittäin noin 5,000
ihmistä, etupäässä lapsia, tutkimas­sa,
opiskelemassa ja huvittelemassa.
Se käsittää muistaakseni 230 huo­netta
ja siihen oii suunniteltu raken­taa
lisää. Sen henkilökuntaan kuu­luu
230 opettajaa, ohjaajaa ja muuta
virkailijaa. Tämän suunnitelman laa­ti
Ukrainan kommunistipuolueen sih­teeri
itse. Se on rakennettu ensiluok­kaiseksi
kokeilutarkoituksessa, ja jos
se tulee tuottamaan hyviä tuloksia,
niin tullaan samallaisia kulttuuritalo­ja
rakentamaan lisää muuallekin
maassamme. Kävitte katsomassa sitä
tänäpäivänä. Näin pelistä kun kat­soitte
minuun niin pitkään," sanoi
Olga vetäen suutaan hymyyn. "Mut­ta
jutelkaamme nyt jostakin muusta,
sanokaamme Lontoosta."
••1
ELON taakkasi alla jo horjut,
ei ainutta auttajaa.
Vilukuoloa, tuskia torjut,
sua nälkä niin ahdistaa.
tietoja
Ilta lähenteli keskiyötä, kun Steve
saattoi Olgan kotia. He kävelivät hy­vin
hitaasti ja kumpikin näytti vai­puneen
omiin aatoksiinsa. Tuntui
kuin he olisivat tunteneet toisensa jo
hyvin kauan.
Elämä tuntui sittenkin onnellisel­ta
Stevelle, Povellaan hänellä oli Ol­gan
kuva ja sinne hän tahtoi saada
Olgan tunteetkin:
Muutaman päivän päästä piti Ol­gan
lähteä takaisin Moskovaan. Steve:
oli päättänyt myöskin käydä siellä ja
matkustaa sen kautta takaisin Lon­tooseen.
He olivat sopineet matkus­tamisesta
yhdessä. Seuraavana iltana
olivat he päättäneet tavata uudelleen
valkoisen talon edustalla.
Olgan kotirappusilla yritti Steve
varastaa häneltä suukkosen, mutta
Olga riuhtaisi itsensä irti ja juoksi si­sälle.
•
Steven, kääntyessä astelemaan ho-telliaan
kohti, seurasi tumma kaihoi­sa
silmäpari häntä ikkunaverhojen
takaa...
AJAT MUUTTUVAT
Rouva: — Kun kymmenen vuotta sit­ten
menin naimisiin, niin minulla oli
aina puute tiskiräsyistä. mutta nyt ei"
minulla muuta olekaan kuin tiskirasy-jä.
-oOo-
Sulia silloin oV auttajia,
kun poskesi ruusuiset.
Ei kaivannut hoivaajia
käsivartesi rautaiset.
Nyt ryppyinen vanhus-rukka,
ajan aaltojen murjoma.
Poski kalpea, harmaa tukka —
nyr~ön tunteeton maailma.
Jos ois mulla pohatan lailla
tasku kullasta pullollaan,,
sinut saattaisin, huolia vailla,
onnen tyynehen satamaan.
Vaan niin ei ole, sen tiennet,
mierontiellä sun lapsesi on.
Ken tiedon halvan tään viennet,
stdle kiitoksen saapiikohon.
KATRI
EI PITÄNYT IHIOEENA
— Minun serkkuni se vasta on mai­nio
urheilija.^ Kerrankin hän juoksi 30
mailia ja juoksunsa päättäjäisiksi hyp­päsi
10 jalkaa korkean aidan yli.
— Mikäs ihme se nyt oli, kun otti
niin pitkälU vauhtia. ^
HALUSI ILMAN TUOKSUA
Mr. 0'Connorin, joka on skotlanti­lainen,
rouvalla on syntymäpäivä. Mr.
päättää ostaa vaimolleen kolme neilik­kaa.
Myyjätär kysyy:
"Haluatteko tuoksuvia neilikoita vai
ilman tuoksua?"
"Ovatko tuoksuttomat halvempia?"
"Ovat."
"Antakaa sitten ilman tuoksua, rou­vallani
on nuha."
- O — — — -
VAIN NIIN SE OLI
Tuomari: "Tekö olette vastaaja?"
Neekeri, osoittaen puolustusasian­ajajaansa:
"En herra tuomari, vaan
hangon tämä mies tässä. Minä olen se
mies, joka varasti kanan", v
O— —
VAROVAISESTI
Nuukuudestaan kuuluisa skotlantilai­nen
Mr. Keenäpple on ahneudestaan
huolimatta ottanut itselleen suurehkon
henkivakuutuksen. Keenapplen ollessa
merimatkalla tekee laiva haaksirikon.
Keenäpple kuuluu harvoihin pelastu­neisiin.
Seuraavana päivänä sähköttää
hän liikekumppanilleen Skotlantiin:
"Laiva uponnut Piste Pelastunut Pis­te
— Ilmoitettava varovaisesti vaimol­leni."
—<)Oo- ——
HIENO HUOMAUTUS
— Kuinka paljon rouva hialuaa mai­toa
tänä aamuna?
— Yhden vartin — mutta ottakaa
huomioon, että tarvitsen sitä ravin­noksi
enkä lapsen kastamista varten.
Ikkunan^p^
Hyvin likaineh ikkuna puhdistetaan
ensin rikkihapolla ja sitten jollakin
seuraavalla tavalla:
Liuota salmiakkia veteen, kasta sii­hen
lappimen ja pöise sillä ruudut huo-. '
lellisesti. Hankaa ne Tsen jälkeen tar­koin,
r
Taikka sekoita spriitä ja jauhettua
liitua ja sivele ikkuna sekoituksella.
KUn se on kuivanut, kiillota ikkuna
huolellisesti kuivalla räsyllä.
Hankaus voidaan myöskin suorittaa
sikarin tuhkalla, taikka yksinomaan lii­dulla.
Usein puhdistetaan ikkuna myöskin
lamppuöljyllä, yksi ösa lamppuöljyä
kahteen osaan vettä.
Parasta on, että ikkunan pesuun käy­tetään
kolmea räsyä. Ensimäinen kas­tellaan
liuoksessa, toisella kuivataan ja
kolmannella kiilloitetaan kuivaamisen
jälkeen. Lamppuöljy täytyy kuivata oi­kein
hyvin, sillä se jättää muuten sa­teenkaaren
värisiä juovia. _
Ikktma tulee kirkkaaksi, jos se pes­tään
ensin nokkosilla, jotka ovat kas­tetut
sadevedessä ja sitten huuhdotaan
•ja kuivataan hyvin.
Himmeäksi (niattakiilloitus) kiilloite-
•tut ruudujt puhdistetaan parhaiten si­ten,
että niihin ensin sivellään suopaa
ja pestään ne sitten jonkun tunnin jäl­keen
vedellä.
"You try to be funny"
ASTUIN kaupungin avustuskonttoriin.
Konttorin tiskin takana istui pitkä
Ja luiseva irlantilainen. Esitettyäni
asiani alkoi hän pitää asiaan kuuluvaa
tutkintoa.
Vastasin onnistuneesti kysymykseen
mitä kansallisuutta olen ja pariin muu­hunkin,
joiden tarkoituksesta, en ollut
bivan varma ja olin ilomen, että hyvin­hän
tästä englanninkielestä sentään
selviääkin.
Mutta sitten tuli äkkiä sellainen ky­symys
johon takerruin. Myöhemmui
olen päässyt selville, että kysymys kos­ki
ikääni^ Luulin silloin, eMJialuttiin
tietää asuntoni katunumeroa ja vasta­sin:
"Tuenti tuu..." enempää en eh­tinyt
sanoa, kun kysyjä kUjasi: "nos-ser"!
- olinhan täyttänyt jo 40 vuot­ta
ja näytm ehkä vieläkin vanhemmal-ta.
• • •
Mikäs nyt eteen, ajattelin. - Ahaa!
hän täisikin kysyä puheUnnumeroa . ..
Silmää räpäyttämättä sanoin: 365.
Mutta voi kauhistus! Irlantilaisen sU-mät
laajenivat, rinta pullistui, nyrkit
tekivät arveluttavia liikkeitä sammal-tuneen
naamani edessä. Uskon että ne
sanat mitä hän päästeli suustaan olisi­vat
vetäneet karskimmankin miehen
selkänahan kananlihalle, minä en kui^
tenkaan tiennyt niiden merkitystä.
Muutamia hänen lausumiaan sanoja,
joita hän toisti, useampaan kertaan jäi
kuitenkin mieleeni. Niinpä käytti hän
sanoja: •'You try to be föny"^
Kun hän viimeiiv vaikeni loppuun
Abraham Poppius
1793—1866
(Poimmtoja "vanhemmasta suomalai­sesta
kirjallisuudesta)
"NYT mä kerran koitan
Kosk' on tässä puntar,
Paljonk's psdnat kunnar,
Jongan tuskin woitan?"
Lausu neito muinen
Wimma, nauro-suinen.
Waakapuulle laitto
Sukkamielen lapsen*),
Wastapuulle hapsen
Palmikosta taitto;
Hapsi maahan sousi,
Amor ylös nousi.
"Raskas ön kuin lammas
Joka karwa mulla.
Miss' on paino sulia •
Pikku irve-hammas?
Eikös voiiha aina
Wäkevässä paina?"
TyhjäiiVolla anto
Toisen waaka-lauwan,
Toista ilma kauwan
Köykäisesti kanto.
Piru käänsi silmän:
Lensi päällä ilman.
Neito päätä wisk6
Ja ihmetteU: "kas! kas!
Ja powessa niin raskas!
Sinua, sisällisko!
Kenpä sinun luuli
Keweäks kuin tuuli!"
Wielä koitti kerran '
Perho'isen kanssa;
Waan perho painollansa
Taas wpitti.pienen herran:
Joka nauro sormi suussa
Ja sousi waaka-puussa.
*) Amor on rakkauden jumalan
(Sukkamielen) lapsi.
ajettuna ja hikisenä ja mhiä jäin yk­sin
miettraiään mikä hemmetti se mah­toi
se äskeinen kysymys olla, kirkastui
naamani'yhtäkkiä, sillä uskoin kysy­myksen
selvinneen, itselleni. Hän tie-tenkhi
kysyi kuinka kauan olen ollut "
tässä maassa. ,
Astuin voitonvarma ilme kasvoillani
lähemmä uhkaavaa irlantilaista ja var­maan
hänkin ijatteU. että nyt vastaan
viisaammin, koska astui uudelleen tis­kin
ääreen. :
Sanota sitten leveästi hymyUlen: "Le-ven
month".
Mitä sen jälkeen seurasi en paljoa­kaan
muista. Ttoisin ensin lUteleväm
jossakirr korkeuksissa. Sitten seurasi
äkkinäinen pysähdys, jonka jälkeen
sääreni alkoivat tehdä pitkiä loikkauk­sia.
En edes ehttoyt katsoa minkälaiset
valot olivat katujen kulmissa.