1952-04-19-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Aanfölla varhain^ oUiiiijc
pian soudettiin •''koibiiiaan;:siinl^
muyöUä oli alkanut Vähän tuuUsiymu?^^^
ta ei vielä ollut nostanut mit^ia ts(^^
aallokkoa, it^yäettyään merkklf^ijun,^
alkoi Aarno vetää sitoaa v^eneesieen R^^^
mon hiljaa hiiöpaillessa. Alussacrfi ainakin
nmut^^ koukku t y h j ä , - Ä t^
sitten alkoi yiitäkkm siimassa nykiä jä
pian oli veneessä,ensinunäinen ähyenen
köriläs^ eikä se jäänyt viimeiseksi) Vaan
piitä tuli toistakymmentä ja muiitania
lahna lisäksi. '
"Sinä toit kalaonnea mukanasi", sanoi
Aarno Raimolle. "Toissa aamuna en
saanut kuin.kolme pientä sinttiä."
Raimo oli hyvillään onnistuneesta kalaretkestä
ja ra heti
perk^ivat kalat ja Veivät keittiöön, jossa
jo emäntäkin h ä ^ suloinen kah-;
vintuoi^u juorusi kalamiesten neniin
kohta saatavan kahvia, joka varmasti
maistuisi.
Seurasi ihkna \aikko melkeirip^
kon elämää^ Muite^^^l^
villa ollut jä koko viikon aikana fei hä-'
kynyt toisia ihmisiä koko sillä kulmalla,
missä Haiiojen hiiiyila oli. \ ' i
"Kyllä oli ihana' yiiicko ja : tämän
muistan varmasti aina siellä vieraalla
maallakin. Taita min^ndirkiittämm^
teitä, sillä' eihän minulla olisi ollut mitään
muuta kesälomapäikkaa, johon oli-nen
poiamenostaan jo niin pitv?
että. voin ajatella uuttakin
Ja äitia^Tainnasti antaia siihoj
muksiensa, jos se olisi
pidämme paljon toisis^
Meeri ja mmä ja olemme
mennä naimisiin.
sin voinut mennä", kiitteli Raimo isäntä
väkeään hyvästellessa^än ja Helsinkiin
takaisin lähtiessään.
Hallojen onnentoivotukset vielä soiden
koirissaan hän astui Tampereella
junaan, joka yeisi hänet taas kotiin.
Mntta kohta taas olisi lähtö Tukholmaan.
Raimo oli ruskea kuin intiaani,
palattuaan kotiin. Aurinko oli tehnyt
pik^utta Raimon reippaalle olemukselle
ja jhänelle jäi miellyttävä muisto hyvistä
• ihmisistä, monista kalareissuista ja iltaisin
pidetyistä keskusteluhetkista, jpiden
aihepiirit liikkuivat milloin menneessä,
mutta useinkin tulevaisuudessa, saaden
'Raimon suunnitelmat useimmiten alulle
ja keskustelun kääntymään siirtolaisuuteen.
ginorkesterissa, osasi puolestaan nuotit
ennenkuin oppi lukemaan. Wegeliuk-sen
musiikkiopin alkeet hänelle opetin
melkein hpti kätkyessä. Toinen poikani
osasi myöskin jo varhain nuotit, hän
soitti Apostolin soittokunnassa armeijassa
vuosia.
Kertoja innostui yhä enemmän.
— Juttua tuKsi vielä toinen värsy,
jos viitsit kuunnella. Oskari Merikanto,
Johan Leino, "Laulu-Kalle" Forsell,
Väinö Pesola ja Atitero Viirre, kaikkien
näiden johtajien lukkarinkoulussa olen
ollut yhteensä 57 vUotta, ja vieläkin on
käytävä stemmaharjoituksissa erikseen.
Väinö Pesolaa muistelen kaikkein haus-
^mpana miehenä. Hänellä oli aina sana
minullekin.
— Suomen Työväen Musiikkiliiton
kaikilla laulu- ja soittojuhlilla olenj Jyväskylän-
juhlia lukuunottamatta, :käy-nyt.
iGöteborgiinkin lähtisin, mutta
milläs työtön lähtee. Olen njiet muutaman
kuukauden ollut työttömänä, enkä
ole vielä uutta työpaikkaa löytänyt.
Seuraavana päivänä Helsinkiin saapumisensa
jälkeen hän meni ensi töikseen
erään t i i t t a ^ ^ ^ jolla täytätti
anomuskaavakkeet englannin kielellä.
Ne piti Tukholmassa jättää Canädaii
lähetystölle, «itten hän nieni Matkatoi-mistopn^
a^ostiJaJM Ihikhplmaan
j ä itakäSiii^ joiankki-nutettnejni.
kesälomaansa. Lähtö tapah-i^|
m^^j^u^^ Eteläsatamas-
I^iui 1^ kerran puheeksi
aikomuksensa, pi^
k p k ö ^ t k a h ä n ^
'^^liähsta sum täälläkin
päijännyl:,ett^i nyt:tuollaisen mat-
^ n iJtaakse W lähteä ja Jnäenkö
siima sitten,enj^
; y i e Ä i ä^^ l»äfe^ley sillä oli
ikäLjmyt/hkiiei^^ rakkaaksi kumoma
poikansa.
Sei;k%lu^eti k u i t^
tä j a turha oli. äidin enää puhua varoittavasti.
Olihan Raimo jo 30 täyttänyt
ja^niies parhaimmillaan, joten kyllä hän
huolen itsestöänpitääjValuiutti hän äi^
dille. •'•
"Lähetän sinulle sieltä heti
kauempaa, silla meriraja oli pitkällä
Suomenlahdella.,
Lounaalla sattui Raimon koissa samaan
pöytään muitakin supmälaisia,
joilla oli sama asia suoritettavana Tukholmassa.
Esittely, ilmaisi heidän ole-van
herra ja rouva Takalan Helsingistä,
herra JKiualanTamperee^
nikan Riihimäeltä.
Pian siinä aterioidessa,keskustelu virisi,
yhteinen asia lähensi muijten hiin
jäykkiä suomalaisia. Lounaan jälkeen
siirrji1:tiin yksissä tuumin k ? ^
kamaan tuttavuntta j a piihe liikkui tiesit
mmut jättänyt, sUlä kaipa
pian löydät kohtalosi, jota W voi
'tää,'-" r^;.v--'^-
[ - E n yqinut hetkeen vastata isälk
tään. Tämä-tieto tuli minulle tä
senä yllätyksenä, sillä en oUut
kuvitellakaan, että isäni pääsa
sia ajatuksiaJUkkui. En edesoö
toinen ,hänen seurustelustaanka^n
nenkään naishenkilön kanssa. Sioa
tanaitkia itseni nukuksiin, niin top
lättävä uutinen minuun koski
isästäni; koyasti ja .taisinpa olla
sukkainenkm tuolle tunteoiatt
naiselle, joka oli tietämättäni vi
tenkin etupäässä siirtolaisuuciessa. Mie- lut minulta Jiyyän ja rakkaan isäni
"Olin jo joäissä ajatuksissani
uutta tulokasta kohtaan ja siitä f
kin, etteiyat meidän välimme mu
timeet.alunperinkään hymisi, kun'
uusi rou^ meille vihkiäistoi
keen. Voihan hän olla vaikka t
kahvia, ainakin jouluksi jo", lupaili Raimo
ja pyöräytti äitä pari kertaa ympäri
tyynnyttääkseen häntä ja saadakseen
pyyhkäistyksi apean mielen pois, mikä
uhkasi nyt jo tulla, vaikka ei ollut vielä
kyseessä muuta kuin kolmen vuorokauden
Tukholman matka.
Äiti ja Erkki olivat seuraavana aamuna
rannassa, kun "Bore I" lähti. Itku
tuli sittenkin äiti-poloisen silmiin, eikä
se kaukana ollut Raimonkaan silmäkulmasta.
Laiva irtautui rannasta ja matkan
uutu,us jayviehätys karkoitti pian
apeuden, sillä eihän tämä lähtö vielä ollut
sinne kauas.
Raimolla oli vain kansimatkustajan
iipiteitä oli monenlaisia. y>^oiset puhuivat
optimistisesti suurista tuloista Ca-nadassa
ja kuinka siellä muka rikkaina
pian jjäl^amme takaisin kotimaahan.
Mutta olipa niitäkin, jotka ajattelivat
varovaisemmin tulevasta ajastaj eivätkä
h e l i ä n t a n e f e t m i e^
della. Kaikenhan näkisi sitten:;paikan heisiksi tulleet koskaan, vaikkaei
päälle päästyä. Tähän ryhmään Rai^
mokin lukeutui.
Miellyttävässä seurassa kului aika
kuin huomaamatta.. Välillä käytiin kahvilla^
ja jatkettiin sitten yhdessäoloa i l taan
asti. Päivällisen jälkeen ilta alkoi
hämärtyä ja alkoi tuulla. Pienet mainingit
keinuttelivat laivaa. Takaloilla
ja.Kujalalla oli hyttipaikat ja he vetäytyivät
päivällisen n pian ei-
'Neiti 'Reinikka ^ ja Raimo jatkoivat
yhdessäoloaan kahden istumalla hetken
yläkannen salongissa kaihyin ja likööri-lasien
ääressä. , Neiti Reinikl^ ei myöskään
ollut saanut hyttipaikkaä. Hetken
kuluttua he taas käveliyät kannella
ja katselivat auringon laikkua niereen.
Se oli ihana näky, aivan kuin jostain
taulusta leikattu, kun suuri punainen
pallo vaipui näkymättömiin muutaman
lippu, sillä se oli halvin ja nythän oli pilvenlpnkareen värjäytyessä samalla
kesäisen lämpimät ilmat, ei tullut kylmä monivivahteiseksi värisekpitu^^^
kannellakaan, vaikka olisi vähän tuullutkin.
Katselemista oli aluksi niin
kauan kuin Suomen rannat näkyivät.
iHeinäkuun päivä oli kirkas ja tyyni
laivan .lähdettyä rannasta kello 11. A^i-rinko
helotti täydellä terällään pilvettömällä
taivaalla ja mieli kirkastui pian
kauniin ilmankin ansiosta. Raimo istui
yläkannella kansituolissa ja silmäili ympärilleen.
Kruunuvuoren selältä käännyttiin
Suomenlinnan ja Vallisaaren
väliseen kapeaan salmeen, jonka molemmin
puolin kohosivat vanhat vallit,
jotka pii rakennettu satoja vuosia sit-
He istuivat kansituoleilla ja keskustelu
sujui aivan kuin vanhoilta tutuilta,
vaikka oltiin yasta kymmenen tuntia
toisensa tunnettu. Puhuttiin tufevai-suudesta
ja menneisyydestä. \ Kumpikin
uskoi palasia elämästään toiselle. Yhteinen
päämäärä edessä ja mieliä virkistävä
ihana merimatka olivat heidän tu-tustuttajinaan.
Neiti Reinikka kertoi elämästään äänensä
joskus värähdellessä:
"Olin pieni tyttö silloin, kun äitini
kuoli. Jäätyäni isän kanssa kahden,
olin juuri täyttänyt .12 yuotta. Sain
ten vihollista vastaan, jos se mereltä tu- käydyksi keskikoulun ja konttoriopiston
Iisi. Niissä olivat ampuma-aukot me- täytettyäni 17 vuotta. Isäni oli työn-relle,
mutta nyt ne amottivat tyhjinä, johtajana (Riihimäen sahalla. Äidin
Tykit olivat Suomenlinnassa olevassa kuoleman jälkeen oli isän sisar, tätini.
museossa. Kustaanmiekan salmen läpi
mentyä oltimkin jo Suomenlahdella. Oikealla
näkyi Suomen rannikko ja vasemmalla^
vain aava ulappa, jonka takana
oli Viron rannikko. Harmajan majakkakin
jäi vasemmalle.
P i ^ l tuulenväre rikkoi silloin tällöin
mitään- sanomistakaan tullut.-
elämä kodissamme muuttui koko
entisestään. Ei meillä ollut iän
sa enää sellaisia rattoisia kahder
siä iltoja kuin ennen, sillä kolmas oli
na mukanamme. Tästä johtuikin,
aloin yhä useammin käydä iltaisin
na, elokuvissa ja joskus
Näjnä olivatkin jääneet vähiin '
kanssa kaiiden ollessamme. Vähän
rassaan vieii-aannuin pois kodist
kun ei isälläkään enää ollut niin päl]
aikaa minulle kuin ennen. Aikabi'
kin kului ja me elimme iilkoisesti;
hallista ja sopusuhtaista elämää,
nusta ei olo kuitenkaan tuntunut
kaita ja kun tämä Canadankuume;
rupesin minäkin tuumailemaan
lähtöä ja loppujen lopuksi tässä
olen", lopetti neiti Reinikka tarinansa.
^'Muttaeikö isänne ollut vastaan
sai aikeenne tietoonsa ja eikö hän
hupHssaan siitä, että yksin lähdette*
reen mjaailmaan?" kysyi ^Raimo, j
tarkkaavaisena oli kuunnellut seuö
sensa kertomusta.
"Olipa ^tietenkin ja alussa hän ei
tanut puhuakaan koko tuumasta,
vähitellen hän antoi periksi ja kun i
vainajani sisko on Canadassa ja
ainakin aluksi hänen luokseen, isä
mein myöntyi ja lupasipa vielä ku"?
taa matkakulunikin, vaikka minulla
sellänikin. olisi ollut sen verran sääs.
jä,,mutta tarvitseehan sitä rahaa pen
kin, että alkuun pääsee ja saa ty.
kan. Oli. hyvä, että tuli ryhdyt^
opiskelemaan englantia. Osaan sitä
verran, etteivät ainakaan pääse m,,
mään siellä vieraalla maalla.
."Niin, pn se hyvä, että osaa ki^
Minulle se tuottaakin vaikeuksia,'
en osaa mnuta kuin tätä kieltä ja?
kin vain kotitarpeiksi", hymähti
lisäten: "Nythän minä voinkin py.
teitä, neiti Reinikka, avukseni. Ti'
massa tulkkaamaan. Sieltähän nyt
Lauluharjoituksissa käyn silti jatkuvas-/ muuten tyynen merenpinnan ja vilvoitti
kahdesti viikossa ja esiintymisissä l i säksi.
Tässä on nyt päivisin aikaa rakentaa
viuluja. Aion vielä 2 viulua saada
valmiiksi jälkeläisilleni. — Lopeta
nyt kyselysi! Johtaja Viirre on pari
kertaa jo muljauttanut tänne päin äkäisen
näköisenä. On kai huomannut meidän
kuiskauksemme. Ja mitä sirtS oikein
kirjoitat paperille? Taidat viilata
silmään. Ei mitään lehteen! En ole
mikään Ali Khan. Laulu on vain lumonnut
miniit. Se riittää näin rivimie-lielle,
jolle koko elämä on ollut mitä
an^annta taistelua ilman päivänpaistetta.
• .... .
ti kannella olijoita liiasta kuumuudesta.
Lokit seurasivat laivaa suurena parvena,
kirkuen aina, kun laivasta heitettiin
joitain ruoantähteitä mereen, ja
syöksyi\ät kilvan jätteiden kimppuun.
leski hänkm, hoitanut talouttamme ja
hänen kuoltuaan pari vuotta sitten, hoitelin
minä toimeni ohella kotiamme.
Olm työssä samalla sahalla kuin isäkin,
konttorin puolella.ja isä paikan minulle
järjestikin.
"Elimme isän kanssa kahden hyvin si ostaa samalla kertaa vähän tui
onnellisesti minun mielestäni ja meillä kotiväelle."
oli joskus iltaisin oikeinkin hauskaa
Harrastukseni jäivät vähiin taloustöiden
takia, mutta siinä ohessa luin englantiakin,
ruotsia puhuinkm auttavasti. ^Mutta
isä ei kaiketikaan ollut tyyt3r\'äineh
Raimo kävi välillä alhaalla kahvilan elämäänsä, koska ilmoitti minulle eräänä
puol^la nauttimassa virvokkeita, mutta • iltana aivan yllättäen menevänsä pian
ei hän kauan viihtynyt tupakansavuises- nnaaiimmiissiiiinn. Oniliinn vt Ta=rrm« ,ao so t*i: aika lia„i:lilia_
sa kahvUassa, vaan oli pian takaisin hölmön näköinen tuijottaessani isään ja
kannella. Suomen ranta alkoi olla jo ajattelin kuuUeeni väärin, mutta isä
kaukana. Erotti \rain tummaa metsää ja jatkoi jo vapautuneemmin, koska en
jio/ ^itiat aiinn rr ao nn tt ao mm a«k j1 ao kI raonn ttro^mranin eja. SC; .i.v. . .u. 4u.vt^e<t. tiin
juuri Porkkalan aluetta, joka on
rauhansopimuksei) mukaan vuokrattu
venäläisille. Tämä alue pitää kiertää
näyttänyt jeagoivan vastaan:
" ^Ymmärräthän, Sylvi, etten ole vasta
kuin 45 vuoden ikäinen ja vaikka ra-kastinkin
äitiäsi hyvin suuresti, on hä-
"Mielihyvin minä autan teita,^
vain joksikin a,vuksi voin olla ja o
h^n vastapalvelukseksi sitten ritar
kun näin yksin joudun suurkaupu
ja tiedän .voivani teihin luottaa.
"Kiitos luottamuksesta. Koetan
luottamuksenne arvoinen. -Onhan
dän yöyyttäväkin Tukholmassa ja^^
tava hotellista huoneetkin.
kaikki asiat saadaan järjest}inaaa
pääsemme palaamaan seuraa\-alla ^
laix^aUa takaisin. Toivon saavani
tää huomenillan seurassanne kaupa
•katselemassa, sillä olen siellä ensi.
taa — vai onko teiUä muita suuno^
3
w
4
* l., l•^ r l.auantfliM. >uJaUra 19 paiTäii|u 1952
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 19, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-04-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520419 |
Description
| Title | 1952-04-19-04 |
| OCR text |
Aanfölla varhain^ oUiiiijc
pian soudettiin •''koibiiiaan;:siinl^
muyöUä oli alkanut Vähän tuuUsiymu?^^^
ta ei vielä ollut nostanut mit^ia ts(^^
aallokkoa, it^yäettyään merkklf^ijun,^
alkoi Aarno vetää sitoaa v^eneesieen R^^^
mon hiljaa hiiöpaillessa. Alussacrfi ainakin
nmut^^ koukku t y h j ä , - Ä t^
sitten alkoi yiitäkkm siimassa nykiä jä
pian oli veneessä,ensinunäinen ähyenen
köriläs^ eikä se jäänyt viimeiseksi) Vaan
piitä tuli toistakymmentä ja muiitania
lahna lisäksi. '
"Sinä toit kalaonnea mukanasi", sanoi
Aarno Raimolle. "Toissa aamuna en
saanut kuin.kolme pientä sinttiä."
Raimo oli hyvillään onnistuneesta kalaretkestä
ja ra heti
perk^ivat kalat ja Veivät keittiöön, jossa
jo emäntäkin h ä ^ suloinen kah-;
vintuoi^u juorusi kalamiesten neniin
kohta saatavan kahvia, joka varmasti
maistuisi.
Seurasi ihkna \aikko melkeirip^
kon elämää^ Muite^^^l^
villa ollut jä koko viikon aikana fei hä-'
kynyt toisia ihmisiä koko sillä kulmalla,
missä Haiiojen hiiiyila oli. \ ' i
"Kyllä oli ihana' yiiicko ja : tämän
muistan varmasti aina siellä vieraalla
maallakin. Taita min^ndirkiittämm^
teitä, sillä' eihän minulla olisi ollut mitään
muuta kesälomapäikkaa, johon oli-nen
poiamenostaan jo niin pitv?
että. voin ajatella uuttakin
Ja äitia^Tainnasti antaia siihoj
muksiensa, jos se olisi
pidämme paljon toisis^
Meeri ja mmä ja olemme
mennä naimisiin.
sin voinut mennä", kiitteli Raimo isäntä
väkeään hyvästellessa^än ja Helsinkiin
takaisin lähtiessään.
Hallojen onnentoivotukset vielä soiden
koirissaan hän astui Tampereella
junaan, joka yeisi hänet taas kotiin.
Mntta kohta taas olisi lähtö Tukholmaan.
Raimo oli ruskea kuin intiaani,
palattuaan kotiin. Aurinko oli tehnyt
pik^utta Raimon reippaalle olemukselle
ja jhänelle jäi miellyttävä muisto hyvistä
• ihmisistä, monista kalareissuista ja iltaisin
pidetyistä keskusteluhetkista, jpiden
aihepiirit liikkuivat milloin menneessä,
mutta useinkin tulevaisuudessa, saaden
'Raimon suunnitelmat useimmiten alulle
ja keskustelun kääntymään siirtolaisuuteen.
ginorkesterissa, osasi puolestaan nuotit
ennenkuin oppi lukemaan. Wegeliuk-sen
musiikkiopin alkeet hänelle opetin
melkein hpti kätkyessä. Toinen poikani
osasi myöskin jo varhain nuotit, hän
soitti Apostolin soittokunnassa armeijassa
vuosia.
Kertoja innostui yhä enemmän.
— Juttua tuKsi vielä toinen värsy,
jos viitsit kuunnella. Oskari Merikanto,
Johan Leino, "Laulu-Kalle" Forsell,
Väinö Pesola ja Atitero Viirre, kaikkien
näiden johtajien lukkarinkoulussa olen
ollut yhteensä 57 vUotta, ja vieläkin on
käytävä stemmaharjoituksissa erikseen.
Väinö Pesolaa muistelen kaikkein haus-
^mpana miehenä. Hänellä oli aina sana
minullekin.
— Suomen Työväen Musiikkiliiton
kaikilla laulu- ja soittojuhlilla olenj Jyväskylän-
juhlia lukuunottamatta, :käy-nyt.
iGöteborgiinkin lähtisin, mutta
milläs työtön lähtee. Olen njiet muutaman
kuukauden ollut työttömänä, enkä
ole vielä uutta työpaikkaa löytänyt.
Seuraavana päivänä Helsinkiin saapumisensa
jälkeen hän meni ensi töikseen
erään t i i t t a ^ ^ ^ jolla täytätti
anomuskaavakkeet englannin kielellä.
Ne piti Tukholmassa jättää Canädaii
lähetystölle, «itten hän nieni Matkatoi-mistopn^
a^ostiJaJM Ihikhplmaan
j ä itakäSiii^ joiankki-nutettnejni.
kesälomaansa. Lähtö tapah-i^|
m^^j^u^^ Eteläsatamas-
I^iui 1^ kerran puheeksi
aikomuksensa, pi^
k p k ö ^ t k a h ä n ^
'^^liähsta sum täälläkin
päijännyl:,ett^i nyt:tuollaisen mat-
^ n iJtaakse W lähteä ja Jnäenkö
siima sitten,enj^
; y i e Ä i ä^^ l»äfe^ley sillä oli
ikäLjmyt/hkiiei^^ rakkaaksi kumoma
poikansa.
Sei;k%lu^eti k u i t^
tä j a turha oli. äidin enää puhua varoittavasti.
Olihan Raimo jo 30 täyttänyt
ja^niies parhaimmillaan, joten kyllä hän
huolen itsestöänpitääjValuiutti hän äi^
dille. •'•
"Lähetän sinulle sieltä heti
kauempaa, silla meriraja oli pitkällä
Suomenlahdella.,
Lounaalla sattui Raimon koissa samaan
pöytään muitakin supmälaisia,
joilla oli sama asia suoritettavana Tukholmassa.
Esittely, ilmaisi heidän ole-van
herra ja rouva Takalan Helsingistä,
herra JKiualanTamperee^
nikan Riihimäeltä.
Pian siinä aterioidessa,keskustelu virisi,
yhteinen asia lähensi muijten hiin
jäykkiä suomalaisia. Lounaan jälkeen
siirrji1:tiin yksissä tuumin k ? ^
kamaan tuttavuntta j a piihe liikkui tiesit
mmut jättänyt, sUlä kaipa
pian löydät kohtalosi, jota W voi
'tää,'-" r^;.v--'^-
[ - E n yqinut hetkeen vastata isälk
tään. Tämä-tieto tuli minulle tä
senä yllätyksenä, sillä en oUut
kuvitellakaan, että isäni pääsa
sia ajatuksiaJUkkui. En edesoö
toinen ,hänen seurustelustaanka^n
nenkään naishenkilön kanssa. Sioa
tanaitkia itseni nukuksiin, niin top
lättävä uutinen minuun koski
isästäni; koyasti ja .taisinpa olla
sukkainenkm tuolle tunteoiatt
naiselle, joka oli tietämättäni vi
tenkin etupäässä siirtolaisuuciessa. Mie- lut minulta Jiyyän ja rakkaan isäni
"Olin jo joäissä ajatuksissani
uutta tulokasta kohtaan ja siitä f
kin, etteiyat meidän välimme mu
timeet.alunperinkään hymisi, kun'
uusi rou^ meille vihkiäistoi
keen. Voihan hän olla vaikka t
kahvia, ainakin jouluksi jo", lupaili Raimo
ja pyöräytti äitä pari kertaa ympäri
tyynnyttääkseen häntä ja saadakseen
pyyhkäistyksi apean mielen pois, mikä
uhkasi nyt jo tulla, vaikka ei ollut vielä
kyseessä muuta kuin kolmen vuorokauden
Tukholman matka.
Äiti ja Erkki olivat seuraavana aamuna
rannassa, kun "Bore I" lähti. Itku
tuli sittenkin äiti-poloisen silmiin, eikä
se kaukana ollut Raimonkaan silmäkulmasta.
Laiva irtautui rannasta ja matkan
uutu,us jayviehätys karkoitti pian
apeuden, sillä eihän tämä lähtö vielä ollut
sinne kauas.
Raimolla oli vain kansimatkustajan
iipiteitä oli monenlaisia. y>^oiset puhuivat
optimistisesti suurista tuloista Ca-nadassa
ja kuinka siellä muka rikkaina
pian jjäl^amme takaisin kotimaahan.
Mutta olipa niitäkin, jotka ajattelivat
varovaisemmin tulevasta ajastaj eivätkä
h e l i ä n t a n e f e t m i e^
della. Kaikenhan näkisi sitten:;paikan heisiksi tulleet koskaan, vaikkaei
päälle päästyä. Tähän ryhmään Rai^
mokin lukeutui.
Miellyttävässä seurassa kului aika
kuin huomaamatta.. Välillä käytiin kahvilla^
ja jatkettiin sitten yhdessäoloa i l taan
asti. Päivällisen jälkeen ilta alkoi
hämärtyä ja alkoi tuulla. Pienet mainingit
keinuttelivat laivaa. Takaloilla
ja.Kujalalla oli hyttipaikat ja he vetäytyivät
päivällisen n pian ei-
'Neiti 'Reinikka ^ ja Raimo jatkoivat
yhdessäoloaan kahden istumalla hetken
yläkannen salongissa kaihyin ja likööri-lasien
ääressä. , Neiti Reinikl^ ei myöskään
ollut saanut hyttipaikkaä. Hetken
kuluttua he taas käveliyät kannella
ja katselivat auringon laikkua niereen.
Se oli ihana näky, aivan kuin jostain
taulusta leikattu, kun suuri punainen
pallo vaipui näkymättömiin muutaman
lippu, sillä se oli halvin ja nythän oli pilvenlpnkareen värjäytyessä samalla
kesäisen lämpimät ilmat, ei tullut kylmä monivivahteiseksi värisekpitu^^^
kannellakaan, vaikka olisi vähän tuullutkin.
Katselemista oli aluksi niin
kauan kuin Suomen rannat näkyivät.
iHeinäkuun päivä oli kirkas ja tyyni
laivan .lähdettyä rannasta kello 11. A^i-rinko
helotti täydellä terällään pilvettömällä
taivaalla ja mieli kirkastui pian
kauniin ilmankin ansiosta. Raimo istui
yläkannella kansituolissa ja silmäili ympärilleen.
Kruunuvuoren selältä käännyttiin
Suomenlinnan ja Vallisaaren
väliseen kapeaan salmeen, jonka molemmin
puolin kohosivat vanhat vallit,
jotka pii rakennettu satoja vuosia sit-
He istuivat kansituoleilla ja keskustelu
sujui aivan kuin vanhoilta tutuilta,
vaikka oltiin yasta kymmenen tuntia
toisensa tunnettu. Puhuttiin tufevai-suudesta
ja menneisyydestä. \ Kumpikin
uskoi palasia elämästään toiselle. Yhteinen
päämäärä edessä ja mieliä virkistävä
ihana merimatka olivat heidän tu-tustuttajinaan.
Neiti Reinikka kertoi elämästään äänensä
joskus värähdellessä:
"Olin pieni tyttö silloin, kun äitini
kuoli. Jäätyäni isän kanssa kahden,
olin juuri täyttänyt .12 yuotta. Sain
ten vihollista vastaan, jos se mereltä tu- käydyksi keskikoulun ja konttoriopiston
Iisi. Niissä olivat ampuma-aukot me- täytettyäni 17 vuotta. Isäni oli työn-relle,
mutta nyt ne amottivat tyhjinä, johtajana (Riihimäen sahalla. Äidin
Tykit olivat Suomenlinnassa olevassa kuoleman jälkeen oli isän sisar, tätini.
museossa. Kustaanmiekan salmen läpi
mentyä oltimkin jo Suomenlahdella. Oikealla
näkyi Suomen rannikko ja vasemmalla^
vain aava ulappa, jonka takana
oli Viron rannikko. Harmajan majakkakin
jäi vasemmalle.
P i ^ l tuulenväre rikkoi silloin tällöin
mitään- sanomistakaan tullut.-
elämä kodissamme muuttui koko
entisestään. Ei meillä ollut iän
sa enää sellaisia rattoisia kahder
siä iltoja kuin ennen, sillä kolmas oli
na mukanamme. Tästä johtuikin,
aloin yhä useammin käydä iltaisin
na, elokuvissa ja joskus
Näjnä olivatkin jääneet vähiin '
kanssa kaiiden ollessamme. Vähän
rassaan vieii-aannuin pois kodist
kun ei isälläkään enää ollut niin päl]
aikaa minulle kuin ennen. Aikabi'
kin kului ja me elimme iilkoisesti;
hallista ja sopusuhtaista elämää,
nusta ei olo kuitenkaan tuntunut
kaita ja kun tämä Canadankuume;
rupesin minäkin tuumailemaan
lähtöä ja loppujen lopuksi tässä
olen", lopetti neiti Reinikka tarinansa.
^'Muttaeikö isänne ollut vastaan
sai aikeenne tietoonsa ja eikö hän
hupHssaan siitä, että yksin lähdette*
reen mjaailmaan?" kysyi ^Raimo, j
tarkkaavaisena oli kuunnellut seuö
sensa kertomusta.
"Olipa ^tietenkin ja alussa hän ei
tanut puhuakaan koko tuumasta,
vähitellen hän antoi periksi ja kun i
vainajani sisko on Canadassa ja
ainakin aluksi hänen luokseen, isä
mein myöntyi ja lupasipa vielä ku"?
taa matkakulunikin, vaikka minulla
sellänikin. olisi ollut sen verran sääs.
jä,,mutta tarvitseehan sitä rahaa pen
kin, että alkuun pääsee ja saa ty.
kan. Oli. hyvä, että tuli ryhdyt^
opiskelemaan englantia. Osaan sitä
verran, etteivät ainakaan pääse m,,
mään siellä vieraalla maalla.
."Niin, pn se hyvä, että osaa ki^
Minulle se tuottaakin vaikeuksia,'
en osaa mnuta kuin tätä kieltä ja?
kin vain kotitarpeiksi", hymähti
lisäten: "Nythän minä voinkin py.
teitä, neiti Reinikka, avukseni. Ti'
massa tulkkaamaan. Sieltähän nyt
Lauluharjoituksissa käyn silti jatkuvas-/ muuten tyynen merenpinnan ja vilvoitti
kahdesti viikossa ja esiintymisissä l i säksi.
Tässä on nyt päivisin aikaa rakentaa
viuluja. Aion vielä 2 viulua saada
valmiiksi jälkeläisilleni. — Lopeta
nyt kyselysi! Johtaja Viirre on pari
kertaa jo muljauttanut tänne päin äkäisen
näköisenä. On kai huomannut meidän
kuiskauksemme. Ja mitä sirtS oikein
kirjoitat paperille? Taidat viilata
silmään. Ei mitään lehteen! En ole
mikään Ali Khan. Laulu on vain lumonnut
miniit. Se riittää näin rivimie-lielle,
jolle koko elämä on ollut mitä
an^annta taistelua ilman päivänpaistetta.
• .... .
ti kannella olijoita liiasta kuumuudesta.
Lokit seurasivat laivaa suurena parvena,
kirkuen aina, kun laivasta heitettiin
joitain ruoantähteitä mereen, ja
syöksyi\ät kilvan jätteiden kimppuun.
leski hänkm, hoitanut talouttamme ja
hänen kuoltuaan pari vuotta sitten, hoitelin
minä toimeni ohella kotiamme.
Olm työssä samalla sahalla kuin isäkin,
konttorin puolella.ja isä paikan minulle
järjestikin.
"Elimme isän kanssa kahden hyvin si ostaa samalla kertaa vähän tui
onnellisesti minun mielestäni ja meillä kotiväelle."
oli joskus iltaisin oikeinkin hauskaa
Harrastukseni jäivät vähiin taloustöiden
takia, mutta siinä ohessa luin englantiakin,
ruotsia puhuinkm auttavasti. ^Mutta
isä ei kaiketikaan ollut tyyt3r\'äineh
Raimo kävi välillä alhaalla kahvilan elämäänsä, koska ilmoitti minulle eräänä
puol^la nauttimassa virvokkeita, mutta • iltana aivan yllättäen menevänsä pian
ei hän kauan viihtynyt tupakansavuises- nnaaiimmiissiiiinn. Oniliinn vt Ta=rrm« ,ao so t*i: aika lia„i:lilia_
sa kahvUassa, vaan oli pian takaisin hölmön näköinen tuijottaessani isään ja
kannella. Suomen ranta alkoi olla jo ajattelin kuuUeeni väärin, mutta isä
kaukana. Erotti \rain tummaa metsää ja jatkoi jo vapautuneemmin, koska en
jio/ ^itiat aiinn rr ao nn tt ao mm a«k j1 ao kI raonn ttro^mranin eja. SC; .i.v. . .u. 4u.vt^e |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-04-19-04
