1944-01-15-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
M:
-li
,f,V'••.•:''?*t
1
lp
mm-.
Mm
Sivu 2
LAUANTAINA, TAMMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ 1944
d Durin e
Hi:''
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
'$mm
mm-
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published aiiid printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
E lm Stl-eet West, Sudbury, Ontario.
Regl^tered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
$2.00
: . . 1.10
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .60
Yhdysvaltoihin:
, . . . . . . . . . . . . $ 2 . 50
1.40
Suöiheeh jä MUUaUfe ulktfmäille:
1 vk. $3.00
6 kk. 1.65
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myöhnnetään 20 prosent
in palkkio.
Pyytäkää asiaraiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstätuuöialta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1'0Ö. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä täi
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapälsilniölttajien on
lähetettävä maksu etukäteefii.
Kaikki Liekille tai-köitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan n i - -
meen: Vapaus Publlshirig Company
Limited. •••V^-"
Kustantaja ja painaja: Va^tisJf*ub- .
lishing Coäipäny liimited, 160-102 filöi
Street West, Sudbury^ Ontario
Toimittaja A. l*äiVlö
Liekkiin aijotut kii-jöltukset osoitettava:
Hän kysyi todistuksia. Siihen Valpuri
vaätstsi käsiään näyttämällä sanoen
: "Tässä on miötitt tddistukseni.'''
Eipä snU,^ttdkö hänellä olisi pllutr^^
mutta .Välfnitin j)phjplaineti sisu* kiehui
rouvan 'Vlevyy:den" edessä. Eikä
liikekään näyttänyt hääppöiselt^,
joten Valpuri ajatteli: "Vai vielä to-distiiksia!'';^;:;
v:::,:.v::-
ftun rouva oli aikansa tutkinut
Valpuri, ylistänyt liikettään ja omaa
ammattitaitoaan, niin sanoi hän puheensa
päättäjäisiksi yliolkaisesti:
"Voittehan käydä koettamassa.
Mtitta meillä tarvitaan oikeaa työih-ttiistä,
eikä teidän voimillanne mon-takaan
kakkua uuhista vedetä."
Valpuri sanoi aamulla tulevansa.
Kolme päivää hän. siinä katseli hyväksi
ylistetyn.liikkeen omituisia ta-polja,
ja häntä alkoi yhä enemmän
tyiiipäistäi Kaikki oli vielä niin al-kliästeellaettöi
ollut edes työvälinei-sä:
Näitä mietti Väl|3UH köeÄs^v • ta/jöt^^ tuloksetkin olivat sen mu-saan
sopeutua uUteM jnttpäfistoöiiää. käiset. Köllhänteha päivänä käski
Ölihäfl häi^iä^ilhöite^ osta-käset
joidehludöävöi^käyää kylässä iftään liullaiieltejä. Hän "teki työtä
— rtiitt ja aifi#iätt iitä ttitUätiiti loisr kaisk#iya — lähti ja sille tielleen
TAVALIISEN TYÖLÄISEN
TAVALLISTA ELÄMÄÄ
Satamakaupungissa oli vilkasta.
Ihmisillä oli kiirettä työssä sekä •
omissa hommissaan. Satamaa laajennettiin.
Rahtilaivoja tuli ja meni.
— Ja ihmiset, niin hekin olivat
tosenlaisiaj vilkkaamJpia, mutta jotenkin
välinpitämättömiä toistensa suhteen.
Jokainen vain eli kuin "omaan
läjäänsä" ja sulkeutui omaan tuttavapiiriinsä.
Niin tuntui Valpurista,
vai lieneekö se johtunut vain siitä, ettei
hän ollut peräpohjolan kaupungista
koskaan käynyt 70 kilomcftriä
kauempana, eikä osahnut kuvitella .
ihmisiä muunlaisiksi kuin kotikaupungissaan,
niissä jokainen näytti
olevan tuttu toisilleen ja käilkkien
asiat siellä tiedettiin. Vaikka
lah Väestö on harvapuheista ja
röa, niin eivät he silti ole muukalaiselle
näin kylmäkiskoisia kuin
jäi. Eikä hän sittemmin kuullut oli.
ko puUapelt^jä saatu. Nähtävästi.
Viikkoa myöhemmin onnistui Vai-purin
päästä myyjättäreksi erääseen;
''suureen leipomoliikkeeseen, missähän
olikin siihen saakka kunnes muutti-vat
jälleen paikkakuntaa.
Tanskasten kanssa he usein yhdessä
iltoijaan viettivät. Kävivätpä jos:
kus tansseissa ja teattereissakin. Mut.
ta Valpurin mieli paloi näyttämölle
joka teatterinäytännössä niin voimakkaasti,
että hänestä tuntui "kipeältä"
kun täytyi pysytellä sieltä
pois.
Vilho ei pitänyt äiitä ajatuksesta et-tä
vaiflfio näytteleisi. Joskus oli Vai-puri
tullut luvanneeksi pysytellä pois
näyttämöltä — ja kun lupaus oli annettu,
äiin se myöslkin piti — vaikka
sydäntä kiryelL Valpuri koetti
järjestää asiat siten ettei teatterissa
tarvinnut niin usein 'käydä, mutta
koetti tehdä sen niin hienosti etteivät
toiset älyäisi hänen heikkoutensa
olevan siihen syynä.
. Monasti hän,muisteli niitä aikoja
kun kotikaupungin näyttämöllä asteli
ja pahoitteli ettei"ollut jäähyväisik-seen
saanut näytellä -kiitollisempaa
roolia kuin "Mustasiipi-.:
MÄLVIINA.
•m- TO. Box 69
Iiii
lsi?r:1. '• ',
mmm--
wm
il'" v-;^• V.
lii
Toimitukseit I f l i rt
Tässä mimer03sd älkää tääsjäikö^
kertomus, jota kestää jdnktltt aikaa ja
jonka kanssa ei luki jätte tule ikävä.
Se on '^Opettajan vitttkkö'^ fffsiaän-kin
villikko, jota Sää näliräa jöspäl-vitelläkin.
- '
"Matkan varrelta" lappuii ptan jäi
sen tilalle on adattaiimsä 1i>usrman
uusi, pmintakeinen kertomus, jonka
kirjoittajan nimeä ei ole ennen fiäky-nyt.
Tässä onkin vastaus eräisiin toivomuksiin
ja hii&mäuiuksiirt.^ Tosiasia
viutiten on se,mirfkä tässä keskustassa
hyvin huomaa, että yksi tykkää
yhdestä, toinen toisesta, vaikka on
tietysti lehdessä ainu sellaistakin, josta
kaikki tykkäävät.— AP.
Ihmisen täytyy* olla kärsinyt, ennenkuin
hänestä tulee hyvä, mutta hänen
täytyy ehkä tuo*taa kärsimystä
toiselle, ennenkuin hänestä tulee parempi.
Kaunista on se, nii.':ä ilman mielenkiintoa
miellyttää.
Tuhannet ilot eivät ole vhden tus-kanhctken
arvoisia.
Vaikene, tai puhu sellaista, joka on
hiljaisuutta parempaa.
ien va
Vilho Ja Välpttri öli saaöötvKaKsi
pi^tä huonetta e ...
loft ärfaifeffagiä^ liitrttä -
tään töls^t 1itiÄ<&t
sa suuressa; vuoikmälossai johon toU ssi
10,436 lahjoittajalta S265,306, enimmäkseen
pikkuerissä. Niitä, jotka
lahjoittivat $500—5,000 saakka, oli
vain 75,
Tämän avustusrahaston keräämisen
perusti 31 vuotta- sitten silloinen
mainitun lehden omistaja Adolph
Ochs. Tällä ajalla on rahastoon
karttunut $6,200,547, joka summa on
luotettujen armeliäisuuslaitosten vä-
IHyksellä jaettu pääasiassa niille per-
, heille, jotka ovat joko pitkällisen sairauden
tai tapaturmien takia joutuneet
taloudelliseen ahdinkotilaan-ja
.joita on katsottu tilapäisavukstuksel-
Ia saatavan jälleen%sensä elättävien
^ perheitten tasolle. Monia kertomuksia
on julkaistu, joissa osotetaah, että
trlaf^äisapu on saattanut monia perheitä
pelastnfcsÄn tielle, joten työ ei
ole mennyt httkkaan.
taistlt tedt^n ^ökseffcsi kuirt; ^Äillä
väliifÄ: öfi;tKih^Jisi^;f;^ 1
•• m ^ÄjJÄJgi6§tä'^i&^^ ^;
symätot. iNTurikässa oli arkkU;, joka
toimitti liinäväatekcrme^^
Löfbiergin lähjoittatrtä sänky ö^^^
tavin huönekaiu ja pääsikin' täällä
yksin k^Dmeilenaaan laatikoista kyhättyjen
ja "retöngilla" verhottujen
"mööpelien" keskellä.
' Mutta koti on köyhempikin koti,
kun siellä vielä nuori raikkaus elää,
ja sen miikana hyvä yhteisyTnmärrys.
Kun V^ilho-astui uuteen kotiinsa päivätyönsä
päätyttyä, seisoi hän ovella
ja ihaili vaimonsa kätten töitä. "Tämähän
on aivan kuin sali!" sanoi hän
tyytwäisyydestä kasvonsa loistaessa.
Illallisen jälkeen he oikaisivat puhtaalle
laftiamätolle Oman "rnitättö-män"
elämänsä ihanuudesta kertoilemaan
— ja kisailemaan, että rullana
pyörivät pitkin lattiaa. (Se ta)pa
kulki mukana niin kauan kuin tiensä-kin
yhdessä kulki!)
Mutta Valpurin aika kävi pitkäksi.
Hän ei ollut elämässään tottunut niin
joutilaita päiviä viettämään. Pienen
talouden pienet askareet tulivat
tehdyksi liian joutuisaan ja päivät
kävivät pakostakin väsyttäviksi.
Tanskasellekaan ei aina voinut mennä,
koska toisen emännän askareet
olisivat jääneet tekemättä toiselle
seuraa tehdessä.
Valpuri ryhtyi työtä katselunaan.
Hän sattui menemään erääseen vasta-alkavaan
leipomoliikkeeseen, missä
"emäntä piti huolta isännän tehtävistä
ja isäntä oli tavallista käskyläis-täkin
kehnompi". Leipurin rouva oli
kookas ihminen, kalpeakasvoinen —
kaksileukainen. Korviinsa oli kiinnitettynä
vanhanaikaiset korvaren-kaat,
jotka heilahtelivat rouvan puheen
tahdissa pään keikahdelfessa.
Sormensa olivat paksut ja lyhyet, ja
niin taikinaa muistuttavat, kun hän
siinä kädet Jänteillä Valpuria puhutteli
airankuin jostain "ylempää".
^]^tÖÄ5sF kylas^ on ruvennut rai-i/
6Miäää täfissikuume, vai oli-öifeö^^^
m^tä^^^ koska
se öfi öttantit kyn^Hnsä siinä kuusis-sät^^
ÄftfeÄiM^^^^^^b^ ylös-
|öiE^' ; sanottiin:
r<^il^äflÄ^^^ panee
hiljaa kaVelemään," ^Mutta ei sekään
hay efiää pitävän paikkaansa.
Vanhat kun tanssivat, niin se onkin
sitteift tanssia; mfefinään tukka suorana,
hien virtana valuessa kasvoilta. Se
on -toista kuin ritrdTteh tanssi; joka
käy niin tasaisessa tahdissa.
En tätä sano moittialkseni; taitaa
tanssin avulla pysyäkin "juoksukun- •
nossa" eikä tule niin kankeaksi kuin
esimerkiksi "minä. Kun tässä istun ja
kirjoitan, niin tunnen itseni hyvin
nuoreksi, mutta ännaj^pas nousta ja
lähteä kiireellä kävelemään, silloin
"hiskias" vai mfkä lienee,- sanoo: So,
' SO, muori, liikupa hiljempaa, olet jo
tarpeeksi leuhtonut! Syy siihen onkin
varmaanVseJ kuii niin riUorena heitin
tanssimisen istiiakseni viisaana
penkillä, mukamas.
Olen usein kuunnellut tuon "rak-karini"
askeltita ja huomioinut, kuinka
harvaksi ja raskaaksi ne ovat käyneet.
Muistissani kuuluu vielä ne
nuoruuden joustavat askeleet, jolloin
hän yhdellä harppauksella tuli rappuset
ylös. Nyt — ilta lähestyy, ilta\
lähestyy!
Mutta eikös vaan tämä 70^vuotia3
vielä tuonnottain niittänyt ihan laakereita
niissä vanhajn tansseisk. Vieläkin
puhutaan, kuinka kevyesti hänen
jalkansa nousivat tanssin tahdissa.
Mutta eipä ole enää sen jälkeen
uskaltanut tansseihin lähteä, enkä
minä ole häntä viitsinyt siitä edes kiu-sotella.
Se oli kai kuiri uninen hiillos,
joka kerran leimahtaa, jälleen sam-muakseen.
ISOÄITI.
Kyllä se tämä Liekki on eri kifä
lehti; ken kerran on alkanut sitä seu-i-
atä, ei saata siitä iuOpu'ä-, Varsinkaan
ku^n se", ei ole "hirinalläkiiah, pilattu.
' Siinä on monifJuöKsta lukemista. Jatkokertomuksetkin
ovat ttiint tödefe
* käitren dföan luönteiefisa ;yalo-,; seld
Varjopuolet, kun vaan' ottaa hii
rnioon eletyn elämänsä. Sirhenl:ii
suureen pikkukysymykseen "Mi^i"
elän" sai lukea monenlaisia vastauksia-
Toivoisin että tänäkin vUojjiia
keksittäisiin jonkinlainen kysyniji
tai kysymyksiä, silloin tällöin, joifä
_ sitten lukijat saattaisivat Vastata ja
aloittelijatkin saisivat ehkä rohkeutta
käyttämään kynäänsä.
Siis, kiitos viime vuodesta Liekille,
sen toimittajalle ja avustajille, ja oa-
. nea ja menestystä tälle vuodelle,
MARIA
Terveiset Cätene-
Voi jee kuinka Vieno ja Sirpa-setk-ku
isua kököttivät Liekin.etusivulk
Varmaan tämä kuva on otettu siellä
Stanley-parkin toisella puolen, riippusillan
ja. intiaanien "totentontin"
luona, sen jälkeen kun niitä varpaitanne
liotitte Tyynessämercssä, k&5-
ka suut ovat niin herttaisessa hymt-sa.
Vienon olen nähnyt joskus ^taälB
meidän haalillamme, ja kerran ma'--'
kustin pienen matkan hänen kanssaan
samassa junassakin. Oli ha^^H
ka nähdä Sirpa-serkun kuva niyfcj
Olenkin hänen pakinoitaan lukenii!j
pitkän aikaa. Paista nyt vaan Si^j
niitä lättyjä, että saat taas kesäiööiäJJ
ja tietysti taas teet matkan länne'!^!
ja poikkeat kylässä täällä m^illäki^j
Glenedeniseä.
GREAT GR.ANDMAMA.
Myötämaaltan myötätuulessa on
helppo mennä.
* * *
Tee oma osasi, vaadi oma osasi,
auta toistakin saamaan oman osansa.
Joka eisii vitJieetöntä ystävää
jää Ilman ystävää.
* * *
Onhäpeämsempää epäillä yfl
viään, kititi joiititä heidän petettm^'
seen.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-01-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440115 |
Description
| Title | 1944-01-15-02 |
| OCR text | M: -li ,f,V'••.•:''?*t 1 lp mm-. Mm Sivu 2 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ 1944 d Durin e Hi:'' 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 vk. 6 kk. '$mm mm- (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published aiiid printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 E lm Stl-eet West, Sudbury, Ontario. Regl^tered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: $2.00 : . . 1.10 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .60 Yhdysvaltoihin: , . . . . . . . . . . . . $ 2 . 50 1.40 Suöiheeh jä MUUaUfe ulktfmäille: 1 vk. $3.00 6 kk. 1.65 Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Asiamiehille myöhnnetään 20 prosent in palkkio. Pyytäkää asiaraiesvälineitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstätuuöialta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1'0Ö. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä täi kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapälsilniölttajien on lähetettävä maksu etukäteefii. Kaikki Liekille tai-köitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan n i - - meen: Vapaus Publlshirig Company Limited. •••V^-" Kustantaja ja painaja: Va^tisJf*ub- . lishing Coäipäny liimited, 160-102 filöi Street West, Sudbury^ Ontario Toimittaja A. l*äiVlö Liekkiin aijotut kii-jöltukset osoitettava: Hän kysyi todistuksia. Siihen Valpuri vaätstsi käsiään näyttämällä sanoen : "Tässä on miötitt tddistukseni.''' Eipä snU,^ttdkö hänellä olisi pllutr^^ mutta .Välfnitin j)phjplaineti sisu* kiehui rouvan 'Vlevyy:den" edessä. Eikä liikekään näyttänyt hääppöiselt^, joten Valpuri ajatteli: "Vai vielä to-distiiksia!'';^;:; v:::,:.v::- ftun rouva oli aikansa tutkinut Valpuri, ylistänyt liikettään ja omaa ammattitaitoaan, niin sanoi hän puheensa päättäjäisiksi yliolkaisesti: "Voittehan käydä koettamassa. Mtitta meillä tarvitaan oikeaa työih-ttiistä, eikä teidän voimillanne mon-takaan kakkua uuhista vedetä." Valpuri sanoi aamulla tulevansa. Kolme päivää hän. siinä katseli hyväksi ylistetyn.liikkeen omituisia ta-polja, ja häntä alkoi yhä enemmän tyiiipäistäi Kaikki oli vielä niin al-kliästeellaettöi ollut edes työvälinei-sä: Näitä mietti Väl|3UH köeÄs^v • ta/jöt^^ tuloksetkin olivat sen mu-saan sopeutua uUteM jnttpäfistoöiiää. käiset. Köllhänteha päivänä käski Ölihäfl häi^iä^ilhöite^ osta-käset joidehludöävöi^käyää kylässä iftään liullaiieltejä. Hän "teki työtä — rtiitt ja aifi#iätt iitä ttitUätiiti loisr kaisk#iya — lähti ja sille tielleen TAVALIISEN TYÖLÄISEN TAVALLISTA ELÄMÄÄ Satamakaupungissa oli vilkasta. Ihmisillä oli kiirettä työssä sekä • omissa hommissaan. Satamaa laajennettiin. Rahtilaivoja tuli ja meni. — Ja ihmiset, niin hekin olivat tosenlaisiaj vilkkaamJpia, mutta jotenkin välinpitämättömiä toistensa suhteen. Jokainen vain eli kuin "omaan läjäänsä" ja sulkeutui omaan tuttavapiiriinsä. Niin tuntui Valpurista, vai lieneekö se johtunut vain siitä, ettei hän ollut peräpohjolan kaupungista koskaan käynyt 70 kilomcftriä kauempana, eikä osahnut kuvitella . ihmisiä muunlaisiksi kuin kotikaupungissaan, niissä jokainen näytti olevan tuttu toisilleen ja käilkkien asiat siellä tiedettiin. Vaikka lah Väestö on harvapuheista ja röa, niin eivät he silti ole muukalaiselle näin kylmäkiskoisia kuin jäi. Eikä hän sittemmin kuullut oli. ko puUapelt^jä saatu. Nähtävästi. Viikkoa myöhemmin onnistui Vai-purin päästä myyjättäreksi erääseen; ''suureen leipomoliikkeeseen, missähän olikin siihen saakka kunnes muutti-vat jälleen paikkakuntaa. Tanskasten kanssa he usein yhdessä iltoijaan viettivät. Kävivätpä jos: kus tansseissa ja teattereissakin. Mut. ta Valpurin mieli paloi näyttämölle joka teatterinäytännössä niin voimakkaasti, että hänestä tuntui "kipeältä" kun täytyi pysytellä sieltä pois. Vilho ei pitänyt äiitä ajatuksesta et-tä vaiflfio näytteleisi. Joskus oli Vai-puri tullut luvanneeksi pysytellä pois näyttämöltä — ja kun lupaus oli annettu, äiin se myöslkin piti — vaikka sydäntä kiryelL Valpuri koetti järjestää asiat siten ettei teatterissa tarvinnut niin usein 'käydä, mutta koetti tehdä sen niin hienosti etteivät toiset älyäisi hänen heikkoutensa olevan siihen syynä. . Monasti hän,muisteli niitä aikoja kun kotikaupungin näyttämöllä asteli ja pahoitteli ettei"ollut jäähyväisik-seen saanut näytellä -kiitollisempaa roolia kuin "Mustasiipi-.: MÄLVIINA. •m- TO. Box 69 Iiii lsi?r:1. '• ', mmm-- wm il'" v-;^• V. lii Toimitukseit I f l i rt Tässä mimer03sd älkää tääsjäikö^ kertomus, jota kestää jdnktltt aikaa ja jonka kanssa ei luki jätte tule ikävä. Se on '^Opettajan vitttkkö'^ fffsiaän-kin villikko, jota Sää näliräa jöspäl-vitelläkin. - ' "Matkan varrelta" lappuii ptan jäi sen tilalle on adattaiimsä 1i>usrman uusi, pmintakeinen kertomus, jonka kirjoittajan nimeä ei ole ennen fiäky-nyt. Tässä onkin vastaus eräisiin toivomuksiin ja hii&mäuiuksiirt.^ Tosiasia viutiten on se,mirfkä tässä keskustassa hyvin huomaa, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta, vaikka on tietysti lehdessä ainu sellaistakin, josta kaikki tykkäävät.— AP. Ihmisen täytyy* olla kärsinyt, ennenkuin hänestä tulee hyvä, mutta hänen täytyy ehkä tuo*taa kärsimystä toiselle, ennenkuin hänestä tulee parempi. Kaunista on se, nii.':ä ilman mielenkiintoa miellyttää. Tuhannet ilot eivät ole vhden tus-kanhctken arvoisia. Vaikene, tai puhu sellaista, joka on hiljaisuutta parempaa. ien va Vilho Ja Välpttri öli saaöötvKaKsi pi^tä huonetta e ... loft ärfaifeffagiä^ liitrttä - tään töls^t 1itiÄ<&t sa suuressa; vuoikmälossai johon toU ssi 10,436 lahjoittajalta S265,306, enimmäkseen pikkuerissä. Niitä, jotka lahjoittivat $500—5,000 saakka, oli vain 75, Tämän avustusrahaston keräämisen perusti 31 vuotta- sitten silloinen mainitun lehden omistaja Adolph Ochs. Tällä ajalla on rahastoon karttunut $6,200,547, joka summa on luotettujen armeliäisuuslaitosten vä- IHyksellä jaettu pääasiassa niille per- , heille, jotka ovat joko pitkällisen sairauden tai tapaturmien takia joutuneet taloudelliseen ahdinkotilaan-ja .joita on katsottu tilapäisavukstuksel- Ia saatavan jälleen%sensä elättävien ^ perheitten tasolle. Monia kertomuksia on julkaistu, joissa osotetaah, että trlaf^äisapu on saattanut monia perheitä pelastnfcsÄn tielle, joten työ ei ole mennyt httkkaan. taistlt tedt^n ^ökseffcsi kuirt; ^Äillä väliifÄ: öfi;tKih^Jisi^;f;^ 1 •• m ^ÄjJÄJgi6§tä'^i&^^ ^; symätot. iNTurikässa oli arkkU;, joka toimitti liinäväatekcrme^^ Löfbiergin lähjoittatrtä sänky ö^^^ tavin huönekaiu ja pääsikin' täällä yksin k^Dmeilenaaan laatikoista kyhättyjen ja "retöngilla" verhottujen "mööpelien" keskellä. ' Mutta koti on köyhempikin koti, kun siellä vielä nuori raikkaus elää, ja sen miikana hyvä yhteisyTnmärrys. Kun V^ilho-astui uuteen kotiinsa päivätyönsä päätyttyä, seisoi hän ovella ja ihaili vaimonsa kätten töitä. "Tämähän on aivan kuin sali!" sanoi hän tyytwäisyydestä kasvonsa loistaessa. Illallisen jälkeen he oikaisivat puhtaalle laftiamätolle Oman "rnitättö-män" elämänsä ihanuudesta kertoilemaan — ja kisailemaan, että rullana pyörivät pitkin lattiaa. (Se ta)pa kulki mukana niin kauan kuin tiensä-kin yhdessä kulki!) Mutta Valpurin aika kävi pitkäksi. Hän ei ollut elämässään tottunut niin joutilaita päiviä viettämään. Pienen talouden pienet askareet tulivat tehdyksi liian joutuisaan ja päivät kävivät pakostakin väsyttäviksi. Tanskasellekaan ei aina voinut mennä, koska toisen emännän askareet olisivat jääneet tekemättä toiselle seuraa tehdessä. Valpuri ryhtyi työtä katselunaan. Hän sattui menemään erääseen vasta-alkavaan leipomoliikkeeseen, missä "emäntä piti huolta isännän tehtävistä ja isäntä oli tavallista käskyläis-täkin kehnompi". Leipurin rouva oli kookas ihminen, kalpeakasvoinen — kaksileukainen. Korviinsa oli kiinnitettynä vanhanaikaiset korvaren-kaat, jotka heilahtelivat rouvan puheen tahdissa pään keikahdelfessa. Sormensa olivat paksut ja lyhyet, ja niin taikinaa muistuttavat, kun hän siinä kädet Jänteillä Valpuria puhutteli airankuin jostain "ylempää". ^]^tÖÄ5sF kylas^ on ruvennut rai-i/ 6Miäää täfissikuume, vai oli-öifeö^^^ m^tä^^^ koska se öfi öttantit kyn^Hnsä siinä kuusis-sät^^ ÄftfeÄiM^^^^^^b^ ylös- |öiE^' ; sanottiin: r<^il^äflÄ^^^ panee hiljaa kaVelemään," ^Mutta ei sekään hay efiää pitävän paikkaansa. Vanhat kun tanssivat, niin se onkin sitteift tanssia; mfefinään tukka suorana, hien virtana valuessa kasvoilta. Se on -toista kuin ritrdTteh tanssi; joka käy niin tasaisessa tahdissa. En tätä sano moittialkseni; taitaa tanssin avulla pysyäkin "juoksukun- • nossa" eikä tule niin kankeaksi kuin esimerkiksi "minä. Kun tässä istun ja kirjoitan, niin tunnen itseni hyvin nuoreksi, mutta ännaj^pas nousta ja lähteä kiireellä kävelemään, silloin "hiskias" vai mfkä lienee,- sanoo: So, ' SO, muori, liikupa hiljempaa, olet jo tarpeeksi leuhtonut! Syy siihen onkin varmaanVseJ kuii niin riUorena heitin tanssimisen istiiakseni viisaana penkillä, mukamas. Olen usein kuunnellut tuon "rak-karini" askeltita ja huomioinut, kuinka harvaksi ja raskaaksi ne ovat käyneet. Muistissani kuuluu vielä ne nuoruuden joustavat askeleet, jolloin hän yhdellä harppauksella tuli rappuset ylös. Nyt — ilta lähestyy, ilta\ lähestyy! Mutta eikös vaan tämä 70^vuotia3 vielä tuonnottain niittänyt ihan laakereita niissä vanhajn tansseisk. Vieläkin puhutaan, kuinka kevyesti hänen jalkansa nousivat tanssin tahdissa. Mutta eipä ole enää sen jälkeen uskaltanut tansseihin lähteä, enkä minä ole häntä viitsinyt siitä edes kiu-sotella. Se oli kai kuiri uninen hiillos, joka kerran leimahtaa, jälleen sam-muakseen. ISOÄITI. Kyllä se tämä Liekki on eri kifä lehti; ken kerran on alkanut sitä seu-i- atä, ei saata siitä iuOpu'ä-, Varsinkaan ku^n se", ei ole "hirinalläkiiah, pilattu. ' Siinä on monifJuöKsta lukemista. Jatkokertomuksetkin ovat ttiint tödefe * käitren dföan luönteiefisa ;yalo-,; seld Varjopuolet, kun vaan' ottaa hii rnioon eletyn elämänsä. Sirhenl:ii suureen pikkukysymykseen "Mi^i" elän" sai lukea monenlaisia vastauksia- Toivoisin että tänäkin vUojjiia keksittäisiin jonkinlainen kysyniji tai kysymyksiä, silloin tällöin, joifä _ sitten lukijat saattaisivat Vastata ja aloittelijatkin saisivat ehkä rohkeutta käyttämään kynäänsä. Siis, kiitos viime vuodesta Liekille, sen toimittajalle ja avustajille, ja oa- . nea ja menestystä tälle vuodelle, MARIA Terveiset Cätene- Voi jee kuinka Vieno ja Sirpa-setk-ku isua kököttivät Liekin.etusivulk Varmaan tämä kuva on otettu siellä Stanley-parkin toisella puolen, riippusillan ja. intiaanien "totentontin" luona, sen jälkeen kun niitä varpaitanne liotitte Tyynessämercssä, k&5- ka suut ovat niin herttaisessa hymt-sa. Vienon olen nähnyt joskus ^taälB meidän haalillamme, ja kerran ma'--' kustin pienen matkan hänen kanssaan samassa junassakin. Oli ha^^H ka nähdä Sirpa-serkun kuva niyfcj Olenkin hänen pakinoitaan lukenii!j pitkän aikaa. Paista nyt vaan Si^j niitä lättyjä, että saat taas kesäiööiäJJ ja tietysti taas teet matkan länne'!^! ja poikkeat kylässä täällä m^illäki^j Glenedeniseä. GREAT GR.ANDMAMA. Myötämaaltan myötätuulessa on helppo mennä. * * * Tee oma osasi, vaadi oma osasi, auta toistakin saamaan oman osansa. Joka eisii vitJieetöntä ystävää jää Ilman ystävää. * * * Onhäpeämsempää epäillä yfl viään, kititi joiititä heidän petettm^' seen. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-01-15-02
