1954-06-12-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ddjä Vittorio de Sicä
TTITTORIO de Sicasta piti tulla
V pankkivirkailija. Hän syntyi 7. 7.
1901 Sorassa, joka äänenasunsa puoles-lixoisi
olla suomalainenkin paikkakunta
mutta joka kuitenkin sijaitsee Cio-ciarian
provinssissa Italiassa. Perhe
muutti sieltä Xapolirn, pankkivirkailija-svnin
inkaupunkiin^ sitten Firen-zeen
ia lopulta Roomaan. Kolme kuuluisaa
ja kaunista kaupunkia on ollut tulevan
filmiohjaajan kasvinpaikkana.
yj^(,,j kolmas perheen neljistä lap-oli
vksitoistavuotias Roomaan
muutettaess:i.
Xeliätoistavuotiaana Vittorio muistaa
kävnfensä laulamassa tunnepitoisia napolilaisia
laulelmia haaivoittuneille Rooman
sotasairaaloissa. Koulunkäyntinsä
lopetettuaan hän alkoi opiskella yliopistossa,
mutta isän varattomuuden johdosta
opintie nousi pystyyn. Vittorio
Jahti asepalvelusaan suorittamaan. Ruotuväestä
päästyään piti hänen yrittää
leventää perheen leipää.
Vittorio sattui joutumaan siimaan
joukko-osastoon kuin prinssi Umberto.
Umberton arvo ykni joka kuukausi,
mutta \'ittorio pysyi koko ajan tavallisena
sotamiehenä.
Asevelvollisuutensa suoritettuaan Vit-
Samainen katu on muuten hieno yritys
kaupungin kaunistamiseksi, sillä sen
varrella kohoaa jo muutamia viisitoista-kerroksisia
uutisrakenniiksia. Tarkoituksena
on vähitellen repiä alas kaikki
vanhat puu-kivi-talot ja rakentaa tilalle
pelkästään pilvenpiirtäjiä. Työ edistyy
kuitenkin toivottoman hitaasti ja
siksi valkeana hohteleva upouutta rakennusta
voi seurata korttelimäärin"
maan lähellä matavia kurjaakin kurjempia
talorähjiä.
Suomi on eräs maailman kalleimpia
maita, mutta Brasilia kilpailee tehokkaasti
kanssamme hintojen tolkuttoman
korkealla tasolla. Tekstiilit ovat ainakin
yhtä kalliita, samoin suurin osa elintarvikkeista
ja kaikesta lyhyttavarasta.
Rioon tilapäisesti pistäytyvä suomalainen
ei totisesti paljon pysty ostelemaan
cruzeroillaan. joitten kurssi (12 smk)
on vielä aivar luonnoton. Täällä palkkatasoa
ei edes yritetä lähentää hintoihin
ja työväestö elääkin senmukaisesti "kädestä
suuhun".
Kenties tämän lehden lukijain joukossa
löytyy myös sellaisia, jotka ovat
joskus toivoneet voivansa siirtyä syystä
tai toisesta esimerkiksi juuri Brasiliaan.
^0 niin, itse kullakin on ollut joskus
omat illuusionsa. Mutta tutustuttuani
edustavaan kokoelmaan Rion suomalaisia,
sulasta ystävyydestä varoitan vakavasti
jokaista kunnon ihmistä yrittämästä
moista mielettömyjrttä. *Nuo ihmiset,
joista suurin osa siirtyi poliittisten kon-
Jtinktuurien synnyttämän hysterian aja-öiina
maahan sodan jälkeen, ovat poik-
J^euk^e-ta pettyneitä ja useimmiten kovasti
Nötiinkaipaavia. Puute on vienyt
maamiehistämme jopa kallisarvoisen
omananontunnon siinä määrin, että he
"y^v in aivan peittelemättä tunkeutuvat
Jumalaisiin laivoihin pyytelemään
mika mitäkin, ja ovat täten varsin vähän
^ ^ n a h i L i ä parempia. Alhainen elintaso
olt Kartuttanut heille omaisuuksia, ja
^on-. pidättää maassa ainoastaan sää-
^'"^ n matkarahojen puute. Siinä on
heidar Eldoradonsa!
^ fle Janeiron valtion kohdalla i l -
>t t l ole ehkä niin painostava kuin
Jijair ni.ta voisi päätellä. Mutta ainakin
^es,i , onkina (joulu—tammi—hdmi-
5^uu) »n meikäläiselle liian heltei-
J ii\amme viipyi Riossa helmikuun
kon ja hikoilimme jokseenkin 24
^"n^— vuorokaudessa.
torio alkoi kuin alkoikin noudattaa vanhempiensa
toivomusta ja antautua pankkialalle.
Mutta sitten hän tapasi erään
h>"vän lapsuudenystävänsä, joka x>\i juuri
kiinnitetty teatteriin. Hänenkin mielensä
alkoi tehdä näyttämölle. Ja näyttelijä
hänestä tuli. Hän esitti Figaroa
j a Lihomia, klassillisia ja moderneja
näytelmähenkilöitä.
Valkokankaalla Vittorio de Sica esiintyi
ensimmäisen kerran v. 1932 Mario
Camerinin elokuvassa ''Gliuomini che
mascalzcni" (Miehet ovat moukkia>.
jossa nimenomaan hänen lauluäänensä
herätti vastakaikua vleisössä. Hän sai-kin
nyt miltei aina laulaa valkokankaalla.
Esikoiselokuvansa valmistusaikoihin
Vittorio meni naimisiin Giuditta Risso-nen
kanssa. Uskollisesti on Giuditta seissyt
hänen rinnallaan niin lihavina kuin
laihoinakin vuosina — sekä tappioita
e t t ä menestyksiä on de Sica saanut kokea
täysin siemauksin.
Vittorio de Sica alkoi ennenpitkää havitella
omaa elokuvaa ohjattavakseen.
Tilaisuus siihen tarjoutuikin v. 1940.
Silloin valmistui hänen ja Peppino Ama-ton
(joka toimi teknillisenä neuvona-nta-jana)
yhteistyönä ''24 tulipunaista ruusua",
jonka pohjana on Suomessakin aina
pieniä harrastusnäyttämöjä myöten
esitetty italialaisia komedioita. Elokuvasta
tuli kassakappale ja se sai pian
seuraajia. ''Magdalena, käytös nolla",
''Perjantai Teresa" ja "Garibaldilainen
luostarissa" olivat kaikki tavanomaisia
kaupallisia elokuvia. Niillä oli merkitystä
sikäli, että de Sica kokeili niissä rohkeasti
uusia näyttelijä voimia. Omaa
tietänsä ohjaajana hän ei kuitenkaan
ollut vielä löytänyt — taikka oikeastaan
hänelle ei vielä ollut tarjoutunut tilaisuutta
toteiyttaa salaisimpia, pohjimmaisia
suunnitelmiaan.
'•I bambini ci guardano" (Lapset katsovat
meihin) oli aristeleva, tunnustele*
va alkusoitto de Sica kuvasi tässä v.
1942 esitetyssä elokuvassa lapsuusiän
kysymyksiä, lapsen sielunelämää, johon
hän oli uppoutuva syvemmin myöhemmissä
teoksissaan 'Tolkupyörävaras" ja
"Milanon ihme'. Elokuvan muutamia
yksityiskohtia voi pitää mestarillisina,
mutta kokonaisuutena se oli epätasainen.
Tulevan niestarin saattoi vain
asiantuntija aavistaa. Sota-ajan italialainen
yleisö sensijaan haki elokuvista
halpaa huumausta arkiseen lohdutto-rnuuteen
eikä moraalisaarnoja ja filmi
tuotti tappiota.
Vittorio de Sica on pasifisti ja siitä
syystä hän ei sodan aikana houkutuksista
huolimatta antautunut akselival-tain
filmipropagandistiksi. Göbbels kylläkin
määräsi hänet Prahaan erästä elokuvaa
ohjaamaan, mutta kun hänelle
myös samaan aikaan tehtiin Vatikaanin
taholta työtarjous, sattoi hän helposti
vastata kielteisesti Göbbelsin tarjoukseen.
Vatikaanin tilaaman elokuvan valmistuttua
saksalaiset tankit olivatkin
vaihtuneet amerikkalaisiksi Roomassa.
Vittorio de Sicalla on tapana tehdä
pitkiä kävelylenkkejä Rooman kaduilla.
Tällöin usein syoityvätkin hänen
ideansa. Sodan päätyttyä hän ei voinut
''Maan suola" on jUmi, jossa nähdään hyvää näyttdemistä, vaikka
siinä esiintyykin vain hyvin harvoja animattinäxttelijoitä. Kuvassa
on yksi pääosan esittäjistä, tavaUinen kaivosmies }a hänen vaimoaan
näyttelee meksikolainen ammattinäyltelijätär.
olla kävelyretkillään näkemättä kalpea-poskisia,
resuisia pikkupoikia, jotka k i i l lottivat
miehittäjäsotilaiden kenkiä ja
taitavasti nappasivat ilmasta h>T3pysiin-sä
näiden heittämät savukkeeriiiatsat.
'"Sciuscia, sciuscia" huusivat nämä ken-gänkiillottajapojat
jenkkisotilaille. Tästä
huudosta sai nimensä de Sican vuoden
päivät (1945- -46) valmistama elokuva,
jonka aiheena oli sodanjälkeinen
nuorisorikollisuus. Pääosia näyttelivät
kengänkiillottajapojat itse. Heidän eläytymiskykynsä
oli uskomaton. ''Se on
unohtumaton fresko sodan jälkeisestä,
tuuliajolle joutuneesta nuorisosta", on
tämä elokuva määritelty.
Täyteen mestaruuteensa de Sica kohoaa
'•Polkupyörävarkaassa'*, Tälle elokuvalle
oli tavattoman vaikea saada rahoittajaa.
'-Sciusciakin" oli nimittäin
kerännyt laihanlaisesti yleisöä. Tuottajat
kehoittivat ohjaajaa siirtymään entisten
tuottoisten ajanvieteaiheittensa
pariin. Mutta de Sica ei palannut oh-jaajauransa
alkuaikojen kaupalliselle
linjalle. Englantilaisen pääoman turvin
hänen lopulta onnistui toteuttaa suunnitelmansa.
Maailman filmitaide oli yhtä
mestariteosta rikkaampi. Monet sen
kohtauksista ovat klassillisia. Ravinto-lakohtaus
— kahden eri varallisuusryh-mään
kuuluvan pikkupojan ilmeet ja
eleet — on mitä viehättävin ja liikuttavin
pantomiini, jonka paatos oikeuttaa
etsimään sille vertauskohtaa Chaplinin
mestariteoksista.
Vittorio de Sica oli jo kerännyt kultaa
ja kunniaa ympäri maailman, kun
hän ryht>i ohjaamaan uutta elokuvaansa,
joka aluksi kulki nimellä "I poveri
disturbano" (Köyhät aiheuttavat häiriötä).
Tuloksena oli -'Milanon ihme",
tuo merkillinen toden- ja tarunsekainen
filmiluomus, samalla kertaa yhteiskunnallinen
manifesti ja moderni pyhimyslegenda.
Eräässä de Sican elokuvassa. "Umberto
D . " esittää nimiosaa firenzeläinen
professori Carlo Battisti, jonka de Sica
kohtasi sattumalta Rooman kadulla. Ohjaaja
huomasi miehen ulkomuodoltaan
vastaavan tarkalleen kaavailemaansa
VIIKKOA ENÄÄ
LAULU- JA
SOITTOJUHLAAN
TIMMINSISSÄ
Aivan samaa sanoi
aikoinaan Hitler
Foster Dulles, Yhdysvaltain valtiosihteeri,
sano: äskettäin:
"Niiden vapaiden ja riippumattomien
valtioiden, jotka sen (Euroopan
yhteisön poliittisen osan, n.s. pikku-
Euroopan) muodostavat, ei tarvitse
luovuttaa Euroopan yhteisön ylemmälle
asteelle mitään muuta kuin Euroopan
puolustuksen turvaamisen
välttämättömät tehtävät."
Adclj Hitler, ihmiskunnan suurin
rosvo ja murhamies sanoi syyskuun 28
p:nä 1943:
Fhyrerin tahto on saada rähda,
kuinka tämän ratkaisevan taistelun
lopputuloksena on vapauden ja riippumattomuuden
vallitessa muodostuva
kansallinen ja sosialistinen Norja,
joka ei tule luovuttamaan Euroopan
yhteisön ylemmälle asteelle mitään
muuta kuin Euroopan turvallisuuden
takaamiseen välttämättömät* tehtävät."
Kummallista, mutta molemmat lausunnot
ovat melko tavalla samanlaisia,
vai mitä?
Rohkea nainen lähtee
tutkimusmatkalle
\Vienin kansantieteellisen museon
naispuolinen tutkija, rouva Etta Bec-ker-
Donner, on lähtenyt aivan yksinään
tutkimusmatkalle Brasilian viid«kko-alueille,
minne yksikään valkoinen ihminen
ei ole vielä jalallaan astunut.
Rouva Becker-Donner toivoo voivansa
löytää alkukantaisen intiaaniheimon,
josta tähän mennessä tiedetään tuskin
mitään. Hän aikoo asua heimon keskuudessa
oppiakseen sen kielen ja tavat.
Umberto D:tä, pysäytti tämän ja tarjosi
koefilmausta. Professori ei myikity-nyt
heti paikalla^ mutta asiaa tarkemmin
harkittuaan häi> ilmestyi studioon,
koefilmaus suoritettiin ja tuloksena oli
se, että de Sica ohjasi tässä'elokuvassa
— tätä ennen kengänkiiliottajapotkia ja
työtöntä roomalaista tyikniestä objat-tuaan
— Firenzen yliopiston professoria.
Tällaista voi sattua ainoastaan Italiassa.
Vittorio de Sican uusi elokuva on nykyään
suuri tapaus. Se herättää huomiota
ympäri maailmaa. Hänessä nähdään
mies, joka tällä hetkellä ennen
muita pystyy uudistamaan ja rikastut-tantaan
maailman elokuvataidetta.
SITU 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 12, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-06-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540612 |
Description
| Title | 1954-06-12-03 |
| OCR text | ddjä Vittorio de Sicä TTITTORIO de Sicasta piti tulla V pankkivirkailija. Hän syntyi 7. 7. 1901 Sorassa, joka äänenasunsa puoles-lixoisi olla suomalainenkin paikkakunta mutta joka kuitenkin sijaitsee Cio-ciarian provinssissa Italiassa. Perhe muutti sieltä Xapolirn, pankkivirkailija-svnin inkaupunkiin^ sitten Firen-zeen ia lopulta Roomaan. Kolme kuuluisaa ja kaunista kaupunkia on ollut tulevan filmiohjaajan kasvinpaikkana. yj^(,,j kolmas perheen neljistä lap-oli vksitoistavuotias Roomaan muutettaess:i. Xeliätoistavuotiaana Vittorio muistaa kävnfensä laulamassa tunnepitoisia napolilaisia laulelmia haaivoittuneille Rooman sotasairaaloissa. Koulunkäyntinsä lopetettuaan hän alkoi opiskella yliopistossa, mutta isän varattomuuden johdosta opintie nousi pystyyn. Vittorio Jahti asepalvelusaan suorittamaan. Ruotuväestä päästyään piti hänen yrittää leventää perheen leipää. Vittorio sattui joutumaan siimaan joukko-osastoon kuin prinssi Umberto. Umberton arvo ykni joka kuukausi, mutta \'ittorio pysyi koko ajan tavallisena sotamiehenä. Asevelvollisuutensa suoritettuaan Vit- Samainen katu on muuten hieno yritys kaupungin kaunistamiseksi, sillä sen varrella kohoaa jo muutamia viisitoista-kerroksisia uutisrakenniiksia. Tarkoituksena on vähitellen repiä alas kaikki vanhat puu-kivi-talot ja rakentaa tilalle pelkästään pilvenpiirtäjiä. Työ edistyy kuitenkin toivottoman hitaasti ja siksi valkeana hohteleva upouutta rakennusta voi seurata korttelimäärin" maan lähellä matavia kurjaakin kurjempia talorähjiä. Suomi on eräs maailman kalleimpia maita, mutta Brasilia kilpailee tehokkaasti kanssamme hintojen tolkuttoman korkealla tasolla. Tekstiilit ovat ainakin yhtä kalliita, samoin suurin osa elintarvikkeista ja kaikesta lyhyttavarasta. Rioon tilapäisesti pistäytyvä suomalainen ei totisesti paljon pysty ostelemaan cruzeroillaan. joitten kurssi (12 smk) on vielä aivar luonnoton. Täällä palkkatasoa ei edes yritetä lähentää hintoihin ja työväestö elääkin senmukaisesti "kädestä suuhun". Kenties tämän lehden lukijain joukossa löytyy myös sellaisia, jotka ovat joskus toivoneet voivansa siirtyä syystä tai toisesta esimerkiksi juuri Brasiliaan. ^0 niin, itse kullakin on ollut joskus omat illuusionsa. Mutta tutustuttuani edustavaan kokoelmaan Rion suomalaisia, sulasta ystävyydestä varoitan vakavasti jokaista kunnon ihmistä yrittämästä moista mielettömyjrttä. *Nuo ihmiset, joista suurin osa siirtyi poliittisten kon- Jtinktuurien synnyttämän hysterian aja-öiina maahan sodan jälkeen, ovat poik- J^euk^e-ta pettyneitä ja useimmiten kovasti Nötiinkaipaavia. Puute on vienyt maamiehistämme jopa kallisarvoisen omananontunnon siinä määrin, että he "y^v in aivan peittelemättä tunkeutuvat Jumalaisiin laivoihin pyytelemään mika mitäkin, ja ovat täten varsin vähän ^ ^ n a h i L i ä parempia. Alhainen elintaso olt Kartuttanut heille omaisuuksia, ja ^on-. pidättää maassa ainoastaan sää- ^'"^ n matkarahojen puute. Siinä on heidar Eldoradonsa! ^ fle Janeiron valtion kohdalla i l - >t t l ole ehkä niin painostava kuin Jijair ni.ta voisi päätellä. Mutta ainakin ^es,i , onkina (joulu—tammi—hdmi- 5^uu) »n meikäläiselle liian heltei- J ii\amme viipyi Riossa helmikuun kon ja hikoilimme jokseenkin 24 ^"n^— vuorokaudessa. torio alkoi kuin alkoikin noudattaa vanhempiensa toivomusta ja antautua pankkialalle. Mutta sitten hän tapasi erään h>"vän lapsuudenystävänsä, joka x>\i juuri kiinnitetty teatteriin. Hänenkin mielensä alkoi tehdä näyttämölle. Ja näyttelijä hänestä tuli. Hän esitti Figaroa j a Lihomia, klassillisia ja moderneja näytelmähenkilöitä. Valkokankaalla Vittorio de Sica esiintyi ensimmäisen kerran v. 1932 Mario Camerinin elokuvassa ''Gliuomini che mascalzcni" (Miehet ovat moukkia>. jossa nimenomaan hänen lauluäänensä herätti vastakaikua vleisössä. Hän sai-kin nyt miltei aina laulaa valkokankaalla. Esikoiselokuvansa valmistusaikoihin Vittorio meni naimisiin Giuditta Risso-nen kanssa. Uskollisesti on Giuditta seissyt hänen rinnallaan niin lihavina kuin laihoinakin vuosina — sekä tappioita e t t ä menestyksiä on de Sica saanut kokea täysin siemauksin. Vittorio de Sica alkoi ennenpitkää havitella omaa elokuvaa ohjattavakseen. Tilaisuus siihen tarjoutuikin v. 1940. Silloin valmistui hänen ja Peppino Ama-ton (joka toimi teknillisenä neuvona-nta-jana) yhteistyönä ''24 tulipunaista ruusua", jonka pohjana on Suomessakin aina pieniä harrastusnäyttämöjä myöten esitetty italialaisia komedioita. Elokuvasta tuli kassakappale ja se sai pian seuraajia. ''Magdalena, käytös nolla", ''Perjantai Teresa" ja "Garibaldilainen luostarissa" olivat kaikki tavanomaisia kaupallisia elokuvia. Niillä oli merkitystä sikäli, että de Sica kokeili niissä rohkeasti uusia näyttelijä voimia. Omaa tietänsä ohjaajana hän ei kuitenkaan ollut vielä löytänyt — taikka oikeastaan hänelle ei vielä ollut tarjoutunut tilaisuutta toteiyttaa salaisimpia, pohjimmaisia suunnitelmiaan. '•I bambini ci guardano" (Lapset katsovat meihin) oli aristeleva, tunnustele* va alkusoitto de Sica kuvasi tässä v. 1942 esitetyssä elokuvassa lapsuusiän kysymyksiä, lapsen sielunelämää, johon hän oli uppoutuva syvemmin myöhemmissä teoksissaan 'Tolkupyörävaras" ja "Milanon ihme'. Elokuvan muutamia yksityiskohtia voi pitää mestarillisina, mutta kokonaisuutena se oli epätasainen. Tulevan niestarin saattoi vain asiantuntija aavistaa. Sota-ajan italialainen yleisö sensijaan haki elokuvista halpaa huumausta arkiseen lohdutto-rnuuteen eikä moraalisaarnoja ja filmi tuotti tappiota. Vittorio de Sica on pasifisti ja siitä syystä hän ei sodan aikana houkutuksista huolimatta antautunut akselival-tain filmipropagandistiksi. Göbbels kylläkin määräsi hänet Prahaan erästä elokuvaa ohjaamaan, mutta kun hänelle myös samaan aikaan tehtiin Vatikaanin taholta työtarjous, sattoi hän helposti vastata kielteisesti Göbbelsin tarjoukseen. Vatikaanin tilaaman elokuvan valmistuttua saksalaiset tankit olivatkin vaihtuneet amerikkalaisiksi Roomassa. Vittorio de Sicalla on tapana tehdä pitkiä kävelylenkkejä Rooman kaduilla. Tällöin usein syoityvätkin hänen ideansa. Sodan päätyttyä hän ei voinut ''Maan suola" on jUmi, jossa nähdään hyvää näyttdemistä, vaikka siinä esiintyykin vain hyvin harvoja animattinäxttelijoitä. Kuvassa on yksi pääosan esittäjistä, tavaUinen kaivosmies }a hänen vaimoaan näyttelee meksikolainen ammattinäyltelijätär. olla kävelyretkillään näkemättä kalpea-poskisia, resuisia pikkupoikia, jotka k i i l lottivat miehittäjäsotilaiden kenkiä ja taitavasti nappasivat ilmasta h>T3pysiin-sä näiden heittämät savukkeeriiiatsat. '"Sciuscia, sciuscia" huusivat nämä ken-gänkiillottajapojat jenkkisotilaille. Tästä huudosta sai nimensä de Sican vuoden päivät (1945- -46) valmistama elokuva, jonka aiheena oli sodanjälkeinen nuorisorikollisuus. Pääosia näyttelivät kengänkiillottajapojat itse. Heidän eläytymiskykynsä oli uskomaton. ''Se on unohtumaton fresko sodan jälkeisestä, tuuliajolle joutuneesta nuorisosta", on tämä elokuva määritelty. Täyteen mestaruuteensa de Sica kohoaa '•Polkupyörävarkaassa'*, Tälle elokuvalle oli tavattoman vaikea saada rahoittajaa. '-Sciusciakin" oli nimittäin kerännyt laihanlaisesti yleisöä. Tuottajat kehoittivat ohjaajaa siirtymään entisten tuottoisten ajanvieteaiheittensa pariin. Mutta de Sica ei palannut oh-jaajauransa alkuaikojen kaupalliselle linjalle. Englantilaisen pääoman turvin hänen lopulta onnistui toteuttaa suunnitelmansa. Maailman filmitaide oli yhtä mestariteosta rikkaampi. Monet sen kohtauksista ovat klassillisia. Ravinto-lakohtaus — kahden eri varallisuusryh-mään kuuluvan pikkupojan ilmeet ja eleet — on mitä viehättävin ja liikuttavin pantomiini, jonka paatos oikeuttaa etsimään sille vertauskohtaa Chaplinin mestariteoksista. Vittorio de Sica oli jo kerännyt kultaa ja kunniaa ympäri maailman, kun hän ryht>i ohjaamaan uutta elokuvaansa, joka aluksi kulki nimellä "I poveri disturbano" (Köyhät aiheuttavat häiriötä). Tuloksena oli -'Milanon ihme", tuo merkillinen toden- ja tarunsekainen filmiluomus, samalla kertaa yhteiskunnallinen manifesti ja moderni pyhimyslegenda. Eräässä de Sican elokuvassa. "Umberto D . " esittää nimiosaa firenzeläinen professori Carlo Battisti, jonka de Sica kohtasi sattumalta Rooman kadulla. Ohjaaja huomasi miehen ulkomuodoltaan vastaavan tarkalleen kaavailemaansa VIIKKOA ENÄÄ LAULU- JA SOITTOJUHLAAN TIMMINSISSÄ Aivan samaa sanoi aikoinaan Hitler Foster Dulles, Yhdysvaltain valtiosihteeri, sano: äskettäin: "Niiden vapaiden ja riippumattomien valtioiden, jotka sen (Euroopan yhteisön poliittisen osan, n.s. pikku- Euroopan) muodostavat, ei tarvitse luovuttaa Euroopan yhteisön ylemmälle asteelle mitään muuta kuin Euroopan puolustuksen turvaamisen välttämättömät tehtävät." Adclj Hitler, ihmiskunnan suurin rosvo ja murhamies sanoi syyskuun 28 p:nä 1943: Fhyrerin tahto on saada rähda, kuinka tämän ratkaisevan taistelun lopputuloksena on vapauden ja riippumattomuuden vallitessa muodostuva kansallinen ja sosialistinen Norja, joka ei tule luovuttamaan Euroopan yhteisön ylemmälle asteelle mitään muuta kuin Euroopan turvallisuuden takaamiseen välttämättömät* tehtävät." Kummallista, mutta molemmat lausunnot ovat melko tavalla samanlaisia, vai mitä? Rohkea nainen lähtee tutkimusmatkalle \Vienin kansantieteellisen museon naispuolinen tutkija, rouva Etta Bec-ker- Donner, on lähtenyt aivan yksinään tutkimusmatkalle Brasilian viid«kko-alueille, minne yksikään valkoinen ihminen ei ole vielä jalallaan astunut. Rouva Becker-Donner toivoo voivansa löytää alkukantaisen intiaaniheimon, josta tähän mennessä tiedetään tuskin mitään. Hän aikoo asua heimon keskuudessa oppiakseen sen kielen ja tavat. Umberto D:tä, pysäytti tämän ja tarjosi koefilmausta. Professori ei myikity-nyt heti paikalla^ mutta asiaa tarkemmin harkittuaan häi> ilmestyi studioon, koefilmaus suoritettiin ja tuloksena oli se, että de Sica ohjasi tässä'elokuvassa — tätä ennen kengänkiiliottajapotkia ja työtöntä roomalaista tyikniestä objat-tuaan — Firenzen yliopiston professoria. Tällaista voi sattua ainoastaan Italiassa. Vittorio de Sican uusi elokuva on nykyään suuri tapaus. Se herättää huomiota ympäri maailmaa. Hänessä nähdään mies, joka tällä hetkellä ennen muita pystyy uudistamaan ja rikastut-tantaan maailman elokuvataidetta. SITU 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-06-12-03
