1954-06-12-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ARL S. B L C K :
KOTIINPALUU
n JOTTA E X vaununikkunasta mitään
kuitenkaan näkemättä maisemia
John ajatteli, ettei hänellä ollut
r sitä lohtua. et*.ä oli menettänyt-ifckansa
k\kenemä.tömyyden takia,
loin hän olisi voinut svyttää vain it-
. . . .Mutta rtyt hänellä ei ollut
mkäänlaista lohdutusta. Mitä hyödyt-hankkia
itselleen tietoja ja taitoja,
itä hvödyiti olla tarmokas ja eteen-inpyrkivä.
kun jonakin hetkenä koh-
0 kuitenkin säälimättömästi teki kai-n
tvhjäksi? Mikä tarkoitus elämällä
• kun kaikki yhdellä huitaisulla ve-ttiin
alas?
Taivas, kuinka hän vihasi*tuota van-a
taloa, johon hänen nyt kuitenkin oli
kko tur\autua. Kahdeksan vuotta sit-ennen
loppututkintoaan, kun hän
ttajieni puoleen kääntyen. Poliisit
oi\^t syyttävänsä minua pdiisin kun-loukkauksesta,
selostaen samalla
ko asian vaiheet.
•Kuinka sinä itse tämän asian selvi-t?"
kysyi kersantti minulta.
Kerroin kaiken tapahtuneen viiden
'me päivän aikana ja sanoin,että pit-nnenän
näyttäminen poliiseille oli ai-a
keino päästäkseni neljästä vaimosta-eroon.
Kuultuaan rehellisen kerto-ukseni,
purskahtivat poliisit naura-an
ja minua saattaneet miehet sanoi-t
peruuttavansa syytöksensä. 'He kiu-*
qvat vielä minua., että jos he olisivat
nneet asian oikean laidan, olisivat he
taneet minun mennä vainioineni ihan-valtakuntaan.
Siinä vielä jutellessamme kysyin ker-niilta,
että eikö meillä ole mitään
indbergin lakia, joka turvaisi meidät
unnialliset vanhatpojat mokomilta ih-i^
ryöstäjiltä
-Meidän maamme lainlaatijakunnissa
at kaikki aviomiehiä'', alkoi kersant-
"ja he ovat laatineet lait omaksi
ukseen ja myöskin toisaalta omiksi
uiavilloikseen. He ymmärtävät, että
vanhatpojat olette kaksisataa vuotta
'isaudessa edellä aviomiehiä ja näin
Ien he eivät pysty laatimaan mitään
kia teidän suhteenne, sillä te ne ku-oaisitte
nauraen. Ei siis ole mitään la-a.
joka kieltäisi ulkomaalaisilta enem-
;a kuin kotimaisiltakaan naisilta van-inpoikain
pyydystämistä — siis van-tpojat
eivät ole naisilta rauhoitettu-koskaan."'
Sanoin hyvästit, tein täyskäännöksen
lähdin.
Ajatelkaa, te aviomiehet. Minä otin
on neljästä akastani ilman riitaa ja oi-udenkäyntiä
Vain kaksi kädenliiket-nayttäessäni
poliiseille pitkäänenää,
iin ero tuli, Mutta kyllä minun on nyt
petettävä, että ette ukkomiehet vain
inuun suuttuisi. Sanon kuitenkin vie-
• että sana vanhapoika merkitsee kai-
'2 kielillä sanottuna viisauden huip-
LOPPU.
oli käymässä kotona, hän päättäväisesti
oli ilmoittanut vanhemmilleen, ettei
enää milloinkaaö tulisi kotiin — muuta
kuin tervehdyskäynnille, tietenkin. New
Yorkissa hänellä olisi suuret mahdollisuudet
. . . Kuinka hän rakastikaan tuota
kaupunkia — tänäkin hetkenä! Siellä
elämä oli nopearytmistä, kiihkeää,
ihanaa.
Onneksi Sally oli asettunut vastustavalle
kannalle, kun hän oli ehdottanut
naimisiinmenoa. §ally oli työskennellyt
hänen toiminimensä viereisessä konttorissa,
ja Sally oli heistä ensimmäisenä
saanut eron toimestaan. 'Mitkään paikat
eivät ole varmoja nykyään", Sally
oli sanonut, "odottakaamme, kunnes
saat paikan, josta voit olla varma tulevaisuudessakin.
Matkustan kotiin vanhempieni
lu ), mutta tulen mihin tahansa
heti, kun kutsut minua?"
Juna pysähtyi. John olisi mieluimmin
halumiut hypätä pois aseman vastaiselta
puolelta ja juosta jonnekin, maailman
ääriin. Hänestä oli vastenmielistä tulla
kotiin täHä tavoin — eräänlaisena tuhlaa
jäpoikana, vaikkakin omatta syyttään.
Sitten hän näki vanhempansa, ^liten
vanhoilta he näyttivätkäänl Hän tarttui
matkalaukkuunsa ja hyppäsi alas. Sy-leillessään
äitiään hän huomasi, kuinka
laiha ja pieni täfnä oli. J a isä oli entis-täänkin
kumarampi.
Kun he istuivat vanhanmallisessa, rämisevässä
autossa, John kyseli talon
kuulumisia.
' ' E i sieltä mitään rahallisia tuloja
juuri saa, mutta meillä on katto päämme
päällä ja maa antaa yhtä hyvät sadot
kuin ennenkin. Saamme perunoita
ja viljaa, ja karjakin on terveenä".
"Maan hyviin ominaisuuksiin kuuluu,
että se ei lähetä omistajalleen ruokata-varakauppalaskua
joka kuun viimeisenä
päivänä", isä jatkoi naurahtaen. Äitikin
nauroi iloisesti, raikkaasti, odottamattoman
nuorekkaasti.
"Isä pitää leikinlaskusta"^ äiti huomautti.
''Se ei myöskään sano omistajaansa
irti, jos sitä hoitaa hyvin", isä jatkoi.
Sitten hän katsoi poikaansa suoraan silmiin:
"Tekisit viisaasti, jos ottaisit palikan
maan palveluksessa, se on hyvä ja
varma paikka. Ja meillä riittää hy\-in
työtä kahdellekin. Voisit hiljalleen ostaa
itsellesi minunkin osani, jos se sinua
paremmin miellyttää.''
"Enpä luule että haluan lopullisesti
maanviljelijäksi, isä", John vastasi nopeasti.
Tien viimeinen matka, ja he olivat
kotona. Merkillistä, miten tuo vanha
talo tuntui kotoisalle. Kasvuovuosinaan
hän oli pitänyt kotitalon rakennusta
kovin yksinkertaisena ja alastomana.
Mutta tänä varhaiskevään päivänä maa-laisnäkymä
tuntui hänestä kauniilta ja
suloisen rauhalliselta-
John vei matkalaukkunsa pieneen hai-
VillTÄNME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.00O Smk. $19JZ5 ynnä lähetrskulut $1.15.
Jokainen seuraava 1,000 markkaa $3.85
• R^J^aiahetyksenne toimitetaan vastaanottajaUe 10—14 päivän sisällä. Jo-
^"»i^fn,- lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P o. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO
Hin sillä N-älin, kun isä ajoi autoramän
latoon. Sitten John meni olohuoneeseen
ja istuutui punaply>*shiseeQ nojatuoliin.
Se oli yhä ehjä ja hyvin mukava ja rumuudessaan
melkein inhimillinen. Kaikki
muukin huoneessa oli ennallaan —
vanhoja huonekaluja, jotka olivat kuin
vanhoja, uskottuja palvelijoita.
Kovin hiljaista täältä oli, mutta hiljaisuuden
alla sykki elämä lujana ja
turvallisena. Hän tunsi itsensä väsyneeksi
ja meni äitinsä luo keittiöön.
"Luulen, että minun on nukuttava
hieman", hän sanoi vähän hämillään.
"On häpeällistä mennä nukkumaan kello
kymmeneltä aamupäivällä, mutta en
saanut unta junassa ja parin tunnin lepo
saattaisi minut jälleen kuntoon. Sitten
voin keskustella isän kanssa töistäni.
En halua olla täällä vetelehtimässä.
Ja niin John hitaasti meni portaita
toiseen kerrokseen ja astui poikavuo-siensa
aikaiseen huoneeseen, riisuutui
nopeasti ja kön>pi vanhaan sänkyynsä.
Tässä syvässä rauhassa karkki huolet
putosivat hänen hartioiltaan arvankuin
näkymätön käsi olisi ne riisunut hänen
yltään kuin vanhan takin. Kaipaus kaupunkiin,
kaipaus Sallyn luo — nekin
jättivät hänet Hän ei tuntenut muuta
kuin suuren hiljaisuden ympärillään. Se
peitti hänet kuin va^pa, se antoi hänen
mielelleen rauhan ja sai hänet unohtamaan
kaiken — ennenkaikkea oman itsensä.
Ja pian hän vaipui uneen.
Maaseudun parhain lääke oli juuri se,
että hän saattoi unohtaa itsensä. Hänen
poikavuosinaan juuri tämä oli häirinnyt
häntä eniten Hänen minuutensa oli ai-vankuin
uponnut mustaan multan. Nuorukaisena
hän oli pitänyt sietämättömänä
sitä, että maatyö oli väsv-ttänyt hänet
niin lopullisesti, ettei hän enää tuntenut
jäseniään omikseen. Hän ei ollut
ruumiinsa herra, vaan maa, joka uuvutti
hänet, mutta jätti hänen aivonsa tyhjiksi,
koskemattomiksi. Hän oli kiihkeästi
kaivannut henkistä työtä, elämää
sellaisessa ympäristössä, missä hänen
ajattelukv-vylleen annettaisiin arvoa,
missä hän ei olisi vain raataja. Maalla
hän oli ollut vain pieni ratas muiden rattaiden
jouko.ssa, ruumiillisen työn tekijä,
joka vapaa-aikofnaan ajatteli ainoastaan
nälkänsä tyydyttämistä.
Oikeastaan hän ei ollutkaan ajatellut
paljon kaupungissa ollessaan — sen hän
h»uomasi eräänä kevätpäivänä pensasaitaa
leikatessaan. Hän oli joka päivä
lukenut sanomalehteään, hän oli tiennyt
kaiken politiikasta ja viimeisimmistä
muotivirtauksista, teattereiden ensi-il-loista.
Mutta todellisuudessa hän oli ollut
aivan liiaksi kiireen ahdistama ehtiäkseen
ajattelemaan — vaikka hän ei
ollut käsittänyt sitä.
iLun hän nyt tuli tähän tulokseen, hän
hämästyneenä lopetti työnsä ja katsoi
peltojen yli. Elettiin jo toukokuun loppupuolta.
Taivas oli kirkkaan sininen ja
pelloilla ja* rinteillä leikkivät valot ja
A-arjot hupp-ista leikkiään. Ilmassa oli
lempeää hiljaisuutta — kuului vain
luonnon pieniä, sopusointuisia ääniä:
metsälinnun kutsuntaliverrys, kotikanan
kaakatUi kanatarhasta.
X i i n siis asia todella oli! Hän ei ollut
koskaan käyttänyt kykyään ajatella
— ei ennenkuin nyt vasta! Juuri täällä
oli oikea paikka ajatuksille ja unelmille,
täällä missä tuhannet asiat eivät
tulleet häiritsemään, missä tuhannet
kiusaukset eivät olleet vaanimassa. Täällä
hänen aivonsa olivat oma herransa,
lepäsivät, milloin halusivat ja toimivat,
milloin hakisivat.
Mutta miten kävisi Sallyn? Voisiko
hän pyytää Sallyä tulemaan tänne? Kun
hän ajatteli Sallyä, hän muisti tytön aina
sellaisena kuin hän oli tanssiessaan.
Hänellä oli niin nuortean notkea vartalo,
niin kauniin tummat silmät, niin
ihastuttava hymy, kun hän liikkui tanssilattialla.
Ja miten hy\'in he olivatkaan
tanssineet vhdess^!
He istui\*at kotmisiii iltaruoan äiires-sä,
isä, äiti ja poika. Aterioidai ailuH
na ei koskaan puhuttu paljoa. Senkin
John oli tänä aikana o(^inut, että äänet>
tömyys toisten parissa ei ollut painostava,
vaan rauhoittava, ymmärtävä. M o nisanaisuus
kätki usein vain tunteiden
ja ajatusten tyhjyyden.
Vihdoin isä nousi ja sanoi menevänsä
katsomaan, oliko kaikki kunnossa yötä
varten. Hän haki lyhdyn ja meni ulos.
Hänen hitaat askeleensa kaikuivat kivitetyllä
pihalla.
John oli kahden äitinsä kanssa. Hän
katsoi äitiinsä hiukan ujosti, sillä hän
ajatteli Sallyä, 'M\\ ei ollut hitustakaan
Sallyn tapainen. X i t i oli pieni, pyöreä
ja vanha, hänen kätensä olivat karheat
ja hänen hiuksensa kootut nutturalle
1 Uutta ajanviete i
kirjallisuutta
ON SAAPUNUT
IKIRJAKAUPPAAMME
RIKSIN SARJA
Valikoima suoalkkironiaaiicja
Zane Grey:
Aavikon ratsastaja
232 sivua — Hinta sid. $1.00
Laura Soinne:
Eieav am ainnato is o—m
208 sivua — Hinta nid. $1.00
Sekion Truss:
Kadonnut raharuhtinas
Salapoliisi romaani
230 sivua — Hinta nid. $1.00
Herbert Adams:
Autio huvila
227 sivua — Hinta nid. $1.00
Zane Grey:
Rajaseudun henki
Seikkailuja Amerikan Erämaista
338 sivua — Hinta nid. $1.00
Uusi SaPo-sarja
on maailmankuulujen salapoliisiromaanien
valikoima. Jossa on
edustettuina alan huippuklrjaili-
Jolta.
Tässä sarjassa on nyt ilmestynyt
seuraavat kirjat:
Agatha Christie:
Lordin kuolema
Jännitysromaani
313 sivua — Hinta nid. $1.75
Dorothy Sayers:
Kuolema vierailee
kerhossa
Salapoliisiromaani
314 sivua — Hinta nid. $1.75
Agatha Christie:
Askel tyhjyyteen
235 sivua — Hinta nid. $1.75
Agatha Christie:
Simeon Leen
testamentti
289 Sivua — Hinta nid. $1.75
Carter Didcson:
Kymmenen teekuppia
Mystillinen salaseura, kolme
selvittämiLtöntä rikosU.
333 sivua — HinU nid. $1.75
Agatha Christie:
Murha maalaiskylässä
317 sivua — Hinta nid. $1.75
Agatha Christie:
Mykkä todistaja
331 sivua — Hinta nid. $1.75
Carter Dickson:
Punainen leski
347 sivua — Hinta md. $1.75
Carter Dk:kson:
Valkoisen luostarin
murhat
Jännitysromaani
335 sivua — Hinta nid. $1.75
TiUtkaa osoitteella:
VA1>AUS
PUBUSHING CO. LTD.
P. o. Box 69 SodbiUT. Ontiuio
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 12, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-06-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540612 |
Description
| Title | 1954-06-12-05 |
| OCR text | ARL S. B L C K : KOTIINPALUU n JOTTA E X vaununikkunasta mitään kuitenkaan näkemättä maisemia John ajatteli, ettei hänellä ollut r sitä lohtua. et*.ä oli menettänyt-ifckansa k\kenemä.tömyyden takia, loin hän olisi voinut svyttää vain it- . . . .Mutta rtyt hänellä ei ollut mkäänlaista lohdutusta. Mitä hyödyt-hankkia itselleen tietoja ja taitoja, itä hvödyiti olla tarmokas ja eteen-inpyrkivä. kun jonakin hetkenä koh- 0 kuitenkin säälimättömästi teki kai-n tvhjäksi? Mikä tarkoitus elämällä • kun kaikki yhdellä huitaisulla ve-ttiin alas? Taivas, kuinka hän vihasi*tuota van-a taloa, johon hänen nyt kuitenkin oli kko tur\autua. Kahdeksan vuotta sit-ennen loppututkintoaan, kun hän ttajieni puoleen kääntyen. Poliisit oi\^t syyttävänsä minua pdiisin kun-loukkauksesta, selostaen samalla ko asian vaiheet. •Kuinka sinä itse tämän asian selvi-t?" kysyi kersantti minulta. Kerroin kaiken tapahtuneen viiden 'me päivän aikana ja sanoin,että pit-nnenän näyttäminen poliiseille oli ai-a keino päästäkseni neljästä vaimosta-eroon. Kuultuaan rehellisen kerto-ukseni, purskahtivat poliisit naura-an ja minua saattaneet miehet sanoi-t peruuttavansa syytöksensä. 'He kiu-* qvat vielä minua., että jos he olisivat nneet asian oikean laidan, olisivat he taneet minun mennä vainioineni ihan-valtakuntaan. Siinä vielä jutellessamme kysyin ker-niilta, että eikö meillä ole mitään indbergin lakia, joka turvaisi meidät unnialliset vanhatpojat mokomilta ih-i^ ryöstäjiltä -Meidän maamme lainlaatijakunnissa at kaikki aviomiehiä'', alkoi kersant- "ja he ovat laatineet lait omaksi ukseen ja myöskin toisaalta omiksi uiavilloikseen. He ymmärtävät, että vanhatpojat olette kaksisataa vuotta 'isaudessa edellä aviomiehiä ja näin Ien he eivät pysty laatimaan mitään kia teidän suhteenne, sillä te ne ku-oaisitte nauraen. Ei siis ole mitään la-a. joka kieltäisi ulkomaalaisilta enem- ;a kuin kotimaisiltakaan naisilta van-inpoikain pyydystämistä — siis van-tpojat eivät ole naisilta rauhoitettu-koskaan."' Sanoin hyvästit, tein täyskäännöksen lähdin. Ajatelkaa, te aviomiehet. Minä otin on neljästä akastani ilman riitaa ja oi-udenkäyntiä Vain kaksi kädenliiket-nayttäessäni poliiseille pitkäänenää, iin ero tuli, Mutta kyllä minun on nyt petettävä, että ette ukkomiehet vain inuun suuttuisi. Sanon kuitenkin vie- • että sana vanhapoika merkitsee kai- '2 kielillä sanottuna viisauden huip- LOPPU. oli käymässä kotona, hän päättäväisesti oli ilmoittanut vanhemmilleen, ettei enää milloinkaaö tulisi kotiin — muuta kuin tervehdyskäynnille, tietenkin. New Yorkissa hänellä olisi suuret mahdollisuudet . . . Kuinka hän rakastikaan tuota kaupunkia — tänäkin hetkenä! Siellä elämä oli nopearytmistä, kiihkeää, ihanaa. Onneksi Sally oli asettunut vastustavalle kannalle, kun hän oli ehdottanut naimisiinmenoa. §ally oli työskennellyt hänen toiminimensä viereisessä konttorissa, ja Sally oli heistä ensimmäisenä saanut eron toimestaan. 'Mitkään paikat eivät ole varmoja nykyään", Sally oli sanonut, "odottakaamme, kunnes saat paikan, josta voit olla varma tulevaisuudessakin. Matkustan kotiin vanhempieni lu ), mutta tulen mihin tahansa heti, kun kutsut minua?" Juna pysähtyi. John olisi mieluimmin halumiut hypätä pois aseman vastaiselta puolelta ja juosta jonnekin, maailman ääriin. Hänestä oli vastenmielistä tulla kotiin täHä tavoin — eräänlaisena tuhlaa jäpoikana, vaikkakin omatta syyttään. Sitten hän näki vanhempansa, ^liten vanhoilta he näyttivätkäänl Hän tarttui matkalaukkuunsa ja hyppäsi alas. Sy-leillessään äitiään hän huomasi, kuinka laiha ja pieni täfnä oli. J a isä oli entis-täänkin kumarampi. Kun he istuivat vanhanmallisessa, rämisevässä autossa, John kyseli talon kuulumisia. ' ' E i sieltä mitään rahallisia tuloja juuri saa, mutta meillä on katto päämme päällä ja maa antaa yhtä hyvät sadot kuin ennenkin. Saamme perunoita ja viljaa, ja karjakin on terveenä". "Maan hyviin ominaisuuksiin kuuluu, että se ei lähetä omistajalleen ruokata-varakauppalaskua joka kuun viimeisenä päivänä", isä jatkoi naurahtaen. Äitikin nauroi iloisesti, raikkaasti, odottamattoman nuorekkaasti. "Isä pitää leikinlaskusta"^ äiti huomautti. ''Se ei myöskään sano omistajaansa irti, jos sitä hoitaa hyvin", isä jatkoi. Sitten hän katsoi poikaansa suoraan silmiin: "Tekisit viisaasti, jos ottaisit palikan maan palveluksessa, se on hyvä ja varma paikka. Ja meillä riittää hy\-in työtä kahdellekin. Voisit hiljalleen ostaa itsellesi minunkin osani, jos se sinua paremmin miellyttää.'' "Enpä luule että haluan lopullisesti maanviljelijäksi, isä", John vastasi nopeasti. Tien viimeinen matka, ja he olivat kotona. Merkillistä, miten tuo vanha talo tuntui kotoisalle. Kasvuovuosinaan hän oli pitänyt kotitalon rakennusta kovin yksinkertaisena ja alastomana. Mutta tänä varhaiskevään päivänä maa-laisnäkymä tuntui hänestä kauniilta ja suloisen rauhalliselta- John vei matkalaukkunsa pieneen hai- VillTÄNME RAHAA SUOMEEN MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5.00O Smk. $19JZ5 ynnä lähetrskulut $1.15. Jokainen seuraava 1,000 markkaa $3.85 • R^J^aiahetyksenne toimitetaan vastaanottajaUe 10—14 päivän sisällä. Jo- ^"»i^fn,- lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti. VAPAUS TRAVEL AGENCY P o. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO Hin sillä N-älin, kun isä ajoi autoramän latoon. Sitten John meni olohuoneeseen ja istuutui punaply>*shiseeQ nojatuoliin. Se oli yhä ehjä ja hyvin mukava ja rumuudessaan melkein inhimillinen. Kaikki muukin huoneessa oli ennallaan — vanhoja huonekaluja, jotka olivat kuin vanhoja, uskottuja palvelijoita. Kovin hiljaista täältä oli, mutta hiljaisuuden alla sykki elämä lujana ja turvallisena. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja meni äitinsä luo keittiöön. "Luulen, että minun on nukuttava hieman", hän sanoi vähän hämillään. "On häpeällistä mennä nukkumaan kello kymmeneltä aamupäivällä, mutta en saanut unta junassa ja parin tunnin lepo saattaisi minut jälleen kuntoon. Sitten voin keskustella isän kanssa töistäni. En halua olla täällä vetelehtimässä. Ja niin John hitaasti meni portaita toiseen kerrokseen ja astui poikavuo-siensa aikaiseen huoneeseen, riisuutui nopeasti ja kön>pi vanhaan sänkyynsä. Tässä syvässä rauhassa karkki huolet putosivat hänen hartioiltaan arvankuin näkymätön käsi olisi ne riisunut hänen yltään kuin vanhan takin. Kaipaus kaupunkiin, kaipaus Sallyn luo — nekin jättivät hänet Hän ei tuntenut muuta kuin suuren hiljaisuden ympärillään. Se peitti hänet kuin va^pa, se antoi hänen mielelleen rauhan ja sai hänet unohtamaan kaiken — ennenkaikkea oman itsensä. Ja pian hän vaipui uneen. Maaseudun parhain lääke oli juuri se, että hän saattoi unohtaa itsensä. Hänen poikavuosinaan juuri tämä oli häirinnyt häntä eniten Hänen minuutensa oli ai-vankuin uponnut mustaan multan. Nuorukaisena hän oli pitänyt sietämättömänä sitä, että maatyö oli väsv-ttänyt hänet niin lopullisesti, ettei hän enää tuntenut jäseniään omikseen. Hän ei ollut ruumiinsa herra, vaan maa, joka uuvutti hänet, mutta jätti hänen aivonsa tyhjiksi, koskemattomiksi. Hän oli kiihkeästi kaivannut henkistä työtä, elämää sellaisessa ympäristössä, missä hänen ajattelukv-vylleen annettaisiin arvoa, missä hän ei olisi vain raataja. Maalla hän oli ollut vain pieni ratas muiden rattaiden jouko.ssa, ruumiillisen työn tekijä, joka vapaa-aikofnaan ajatteli ainoastaan nälkänsä tyydyttämistä. Oikeastaan hän ei ollutkaan ajatellut paljon kaupungissa ollessaan — sen hän h»uomasi eräänä kevätpäivänä pensasaitaa leikatessaan. Hän oli joka päivä lukenut sanomalehteään, hän oli tiennyt kaiken politiikasta ja viimeisimmistä muotivirtauksista, teattereiden ensi-il-loista. Mutta todellisuudessa hän oli ollut aivan liiaksi kiireen ahdistama ehtiäkseen ajattelemaan — vaikka hän ei ollut käsittänyt sitä. iLun hän nyt tuli tähän tulokseen, hän hämästyneenä lopetti työnsä ja katsoi peltojen yli. Elettiin jo toukokuun loppupuolta. Taivas oli kirkkaan sininen ja pelloilla ja* rinteillä leikkivät valot ja A-arjot hupp-ista leikkiään. Ilmassa oli lempeää hiljaisuutta — kuului vain luonnon pieniä, sopusointuisia ääniä: metsälinnun kutsuntaliverrys, kotikanan kaakatUi kanatarhasta. X i i n siis asia todella oli! Hän ei ollut koskaan käyttänyt kykyään ajatella — ei ennenkuin nyt vasta! Juuri täällä oli oikea paikka ajatuksille ja unelmille, täällä missä tuhannet asiat eivät tulleet häiritsemään, missä tuhannet kiusaukset eivät olleet vaanimassa. Täällä hänen aivonsa olivat oma herransa, lepäsivät, milloin halusivat ja toimivat, milloin hakisivat. Mutta miten kävisi Sallyn? Voisiko hän pyytää Sallyä tulemaan tänne? Kun hän ajatteli Sallyä, hän muisti tytön aina sellaisena kuin hän oli tanssiessaan. Hänellä oli niin nuortean notkea vartalo, niin kauniin tummat silmät, niin ihastuttava hymy, kun hän liikkui tanssilattialla. Ja miten hy\'in he olivatkaan tanssineet vhdess^! He istui\*at kotmisiii iltaruoan äiires-sä, isä, äiti ja poika. Aterioidai ailuH na ei koskaan puhuttu paljoa. Senkin John oli tänä aikana o(^inut, että äänet> tömyys toisten parissa ei ollut painostava, vaan rauhoittava, ymmärtävä. M o nisanaisuus kätki usein vain tunteiden ja ajatusten tyhjyyden. Vihdoin isä nousi ja sanoi menevänsä katsomaan, oliko kaikki kunnossa yötä varten. Hän haki lyhdyn ja meni ulos. Hänen hitaat askeleensa kaikuivat kivitetyllä pihalla. John oli kahden äitinsä kanssa. Hän katsoi äitiinsä hiukan ujosti, sillä hän ajatteli Sallyä, 'M\\ ei ollut hitustakaan Sallyn tapainen. X i t i oli pieni, pyöreä ja vanha, hänen kätensä olivat karheat ja hänen hiuksensa kootut nutturalle 1 Uutta ajanviete i kirjallisuutta ON SAAPUNUT IKIRJAKAUPPAAMME RIKSIN SARJA Valikoima suoalkkironiaaiicja Zane Grey: Aavikon ratsastaja 232 sivua — Hinta sid. $1.00 Laura Soinne: Eieav am ainnato is o—m 208 sivua — Hinta nid. $1.00 Sekion Truss: Kadonnut raharuhtinas Salapoliisi romaani 230 sivua — Hinta nid. $1.00 Herbert Adams: Autio huvila 227 sivua — Hinta nid. $1.00 Zane Grey: Rajaseudun henki Seikkailuja Amerikan Erämaista 338 sivua — Hinta nid. $1.00 Uusi SaPo-sarja on maailmankuulujen salapoliisiromaanien valikoima. Jossa on edustettuina alan huippuklrjaili- Jolta. Tässä sarjassa on nyt ilmestynyt seuraavat kirjat: Agatha Christie: Lordin kuolema Jännitysromaani 313 sivua — Hinta nid. $1.75 Dorothy Sayers: Kuolema vierailee kerhossa Salapoliisiromaani 314 sivua — Hinta nid. $1.75 Agatha Christie: Askel tyhjyyteen 235 sivua — Hinta nid. $1.75 Agatha Christie: Simeon Leen testamentti 289 Sivua — Hinta nid. $1.75 Carter Didcson: Kymmenen teekuppia Mystillinen salaseura, kolme selvittämiLtöntä rikosU. 333 sivua — HinU nid. $1.75 Agatha Christie: Murha maalaiskylässä 317 sivua — Hinta nid. $1.75 Agatha Christie: Mykkä todistaja 331 sivua — Hinta nid. $1.75 Carter Dickson: Punainen leski 347 sivua — Hinta md. $1.75 Carter Dk:kson: Valkoisen luostarin murhat Jännitysromaani 335 sivua — Hinta nid. $1.75 TiUtkaa osoitteella: VA1>AUS PUBUSHING CO. LTD. P. o. Box 69 SodbiUT. Ontiuio |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-06-12-05
