Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 12, 1954

              Right^Around HOME widi MYRTLE
I MAVCNT THE SUÖMTEST
IDCA WHO TOESE PEOPLE
ARti. MOTHER- BOT ITS
OBV/IOUS THEV BEUEVE
IM TOE OPCN* pocicv; WE'D LIKE
7
PONT LET
US DlSTURB
VOUR AAOVVUslG,
FRlE^4D- WE'LL
MOVE OUR
^AeSA6E IH
OURSELVESi
A BEDRoasA wnw
CROSS - VENTILATIOM-GEOR6E
AMO T
CAMT SLEEP IN
A STUFPV
^ ^ R O O M !
I HOPE
WONDS? WHO
CRECT^O THIS NEW
PERCH HERE JLfi
OUR BEhJEFiT?
TRE N\ATTReSSeS
AREM'T TOO SOFT-CMESTER
HAS
TROUBL-E WtlW MS
SACROILIAC/
POR y MVRTLE.'.
SHE'S hJOT
A BAD.KiD
^AFTER ALI.'
k f'
iF WE FlMD TWE
PL.ACE COMFORTABLE,
VVe A\AV STAV A
^ E E K OR TWO.'
JA.
I HOPE.
TWEV DIDMT
BRINK3 ANV
PETSi
IB.-7,
•^7
hr- VVHOEVER
THeSE PEOPLE
ARE—THEV
DOMT BELIEVE
IN TRAVELlMö
UOHTJ
RUM OVER
TO OUR
HOUSE, ARNOLD,
AMD AAAKE SURE
ALL THE DOORS
AMD V^^^4DOWS
ARE LOCKED.»
JK. 7
/j
I TOOK
A THAAALLER
TRUNK THAM
TMAT OME mm
r VVENT TD CAMP
FOR A VVHOLE
^wu^A^AERi
o THEV DOt^T
BURM ANV HOLES
IN TWE RUÖS
VVtTH THEIR
ClöAReTTeSi
r DONT MIND
SL-EEPirsl6 ON TfJ.E
GLIDER— BUT I
KEEP ROLLtNSÖ
OFT.'
SERVES VOU RlöHT,'
— ^ NEXT TIAAE, LEAVE
/ T H E JAa<SONS'''TOURlSTS
ACCOAAMOOATED* Sl6N ON
TOEIR OVVNJ UAWN— VVMERE
IT BELONaSi
Oy
OH, STOP
6RIPIN6, SUSJE-LOOK
AT A U - TWE
MOMEV \A/E'RE
AAAKIN6.'
A/
\ Copf. X954, K i n g Featurcs Syndicate. Inc.. W o r l d rights reserved. '^/y^ / 6'20
HÄPEÄISI
Norjalainen, ruotsalainen ja siUMnalai-iien
merikapteeni tapasi toisensa eräässä
«atamassa. Totilasin ääressä Istuessaan tu­li
pidieeksi. minkä maalainen kuidn ha­luaisi
oila. Norjalainen sanoi:
— Ellen minä olisi norjalainen, olisin
mieluimmin ruotsalainen.
— Ja ellen minä olisi ruotsalainen, oli­sin
mieluimmin norjalainen, sanoi ruot­salainen.
K u n suomalainen ei puhunut toviin mi­tään,
kysyivät hänen kaverinsa, mikä hän
olisi mieluimmin.
— SUen minä olisi suomalainen, niin
minä häpeä isin, «vastasi suomalainen.
taa hmstani tässä lähteessä. Sallit­teko?
kysyi kadetti hienosti hymyiHen.
— Onhan siinä vettä, sanoi .Annikki
tylysti ja täytti sankonsa Yefjellä, läh-titn
kä\'eleinään polkua pitkin kotiin.
Jatkmi.
J U K U R A I N E N J A T U R A K A I N EN
T u r a k a i n e n : —^^Minä olen ylpeä siitä,
että saan maksaa veroa Canadan h a l l i t u k ­selle.
O l i s i n yhtä ylpeä, vaikka maksai­s
i n puolta enemmän nykyisistä veroistani.
J u k u r a i n e n : — N i i n , ennenvanhaan o li
n i i n , että minä a n n o i n hallitukselle vero­j
a varten palkastani yhden dollarin, p i ­d
i n itse dollarin j a vatmoni p i t i Icput.
Myt se o n sillä tavalla, että vaimoni saa
palkastani dollarin, hallitus vie veroina
loput j a m i n u n täytyy ottaa U r v i k e r a h a ni
j o i t a i n velaksi . . -
K T U L A » E O P P I I
Aviomiestä kiusasi kovin, k u n perheen
nuori koira haukkui kalkkia naisia, jotka
kulkivat k a d i i l l a . "Lopulta hän sa^oi vai­molleen,
että hän panee koiran k i i n n i ja
pitä sitä narussa pihalla. — Minä en pidä
siitä, että k o i r a ajaa naisia t u o l i t tavalla,
pauhasi aviomies.
— Oo. rakkaani, vastasi aviovaimo. —
k o i r a cn vifelä nuori, kyllä se tottuu s i i ­hen,
ettei se enää a j a naisia takaa. N i i n ,
hän sinäkin olet tottimut.
N U N S E 4 IN
— Ajat-tties. kuinka äkkiä se Junninen
toioU. UUftäri ei ^tlivt käydä häacn
luonaan kuin jiaden kerran.
— Niin, se lääkeUedekin on jo kehitetty
aivan äärimmiUeoa.
A S I A E R I K S E EN
Tomnari: — Vaimonsa (hylkääminen on
suuri rikos.
SBrs*«tty: — Bfinä tiedän ««a, henrn
tuflvnari. Minä en häntä h^Iiännytkään
minä vain pakenin ti&nen kouristaan.
KTKTAIKAISTA
A iU Ittkec naiMUtttsta: — Ja niin JEUas
ajoi taivaaseen tulisisBa vaunuissa . . .
Ittku-^ealfti: — Aiti. räjifatikft Sliak-snt
aiito9
ERI A S IA
— Äiti, saanko mennä uimaan?
— Mene. l a p s ^ mutU älä mene sy­välle.
—Mutta uihan isäkin arvalla.
— Mutta tsinähin on henki vakuutus.
KOMPROMISSI
O U käyty pieni perheruta. jonj»
s i t o i murjotettiin. Lopulta vatoo^_
kestänyt, vaan loi lempeahMn ^
sen ukkoonsa j a sanoi:
— K u u l e h a n , eikö meidän ou»
k i n paras t u l l a puolitiehen toisa ^
taan? J o s minä nyt mj-önnan. e . ^ .
minussa, n i i n myönnätko sina
että minä o l i n oikeassa?
S Y Y MIKSI _
Pikkutyttö: — OUsiko setä hyv* J«
s i minulle tämän oven?
Vaotui setä: - Kyllä t y t ^
miksi et voinut sitä itse avattr ^
«iBkutytfcö: — Sikiii, e t » ^
maalattu.
KjMUUmJ^ESONÖlN
^MuvuLn mis Bessie CaPP*-
Tenn. kotoisin cleva a v i o ^ ^ ^
eroa miei»e5tään sillä p e ^ ^ * ! ^ cl
ko oli käynyt ^^^^J^^^H»»^ ksikkiaan « kertaa k f l l » ^^
nnt kotliaainostaan kaksi s » - -
SiTU 12 Lananftlaa, kta&kuua 11 piivixuu 1954