Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 17, 1936

              wm
im
li-):
Pii
Sivu d LAUANTAINA LOKAKUUN 17 PÄIVÄNÄ
^MiuiiDniinuHionRuininiiniuniiiDnnniiiiiinDniiiiii^ A. AVERTSHENKO
Caiinniiiiiaiiiiiiiii KIRJ. PIIKKARI iiiiiiiia)iuiuiiiiic»> ifi t
Sateenvarjojen aikakausi on tullut.
Monikaan ei tiedä oikein tarkkaan
sateenvarjon historiaa. Historia to­distaa
(ainakin muinaisaikaisista ku­vista
päättäen), että jo assyrialaiset
käyttivät sateenvarjoja. Roomassa
ennenmuinoin käyttivät sateenvarjo­ja
vain naiset, sillä miehen arvolle so­pivana
ei pidetty sateenvarjon käyt­tämistä.
Englannissa sai ensimäinen
. mies, joka kantoi sateenvarjoa, "kaik­kien
pilkan osakseen".
* * *
Onko kukaan ajatellut, katselles­saan
elokuvissa Kay Francisin kuvia,
että tämä lahjakas filmitähti ei voi
huutaa tai kirkua? Näin on kuiten­kin
asia. Joka kerta kuin Kayn osas­sa
ilmenee huutamisen tai kirkumisen
toimittaminen, täytyy jonkun toisen
naisen suorittaa tehtävä.
' •* * . *
Carman Knapp-nimisellä miehellä,
joka oli poliisina Merrickvitlessä, oli
monta "japia". Hän oli poliisitoimen­sa
ohella rikkaruohotarkastaja, kun­nantalon
ja palokunnantalon vahti­mestari,
koiraveron kerääjä, terveys­tarkastaja,
verottaja, jne. Oli siinä
"japeja" yhdelle miehelle! Nyt hän
on eronnut toimestaan— eikä ihme-
Kuolema särkyneen
viulun iakia
Verpeletin kylässä Hevesissä, Un­karissa
hirttäytyi 62-vuotias musta-laissoittaja
Karl Balog-Moga suuren
onnettomuuden masentamana. Jäl­keensä
jättämässään kirjeessä Balog-
Moga selitti, että nuorempina vuo­sinaan
hän kierteli laajalti ulkomailla
soittelemassa. Palkinnoksi hänen
kauniista soitostaan oli eräs saksa­lainen
kreivitär lahjoittanut hänelle
arvokkaan viulun, jolla Balog-Moga
sittemmin aina soitti. Melkein nel­jäkymmentä
vuotta hän varjeli soitto-vehjettään
kuin silmäteräänsä. Viik­koa
ennen hänen itsemurhaansa oli
eräs tilanomistaja iloisissa kemuissa
pelkästä ilkivallasta iskenyt viulun
murskaksi. Vanha Balog-Moga vajo­si
syvään alakuloisuuteen, menettä­en
pian kokonaan elämänhalunsa.
Kirjeessään hän selitti, että hän ei
jaksanut elää ilman viuluaan ja pyysi,
että sen sirpaleet haudattaisiin yh­dessä
hänen ruumiinsa kanssa.
-oOo-
MIHIN KAIKKEEN RADIOTA
\ OI KÄYTTÄÄ
Radion kovaäänisineea sanotaan
olevan kaikkein parhainunan-keinon
rottien hävittämisekst^ asunnoista.
Muuan maanviljelijä Tanskassa,
Randesin lähistöllä koetti kaikkia
keinoja saadakseen hävitetyksi rotat
talostaan, mutta turhaan. Sijoitet-tuaan
tilansa kaikkiin rakennuksiin
kovaääniset radiot ja antaessaan mi-den
ulvoa yhtä mittaa useita vuoro­kausia^
pakenivat rotat viimeistä
eläintä myötea pois talosta.
KERRAN saapui erään kaikille tun­netun
valtakunnan sotaministe-riöön
luihun- ja ovelannäköinen mies,
joka kumarsi kohteliaasti ja sanoi:
— Esitelkää minulle jokin ymmär­täväinen
herrasmies! Teen hänelle
tuikitärkeän ilmoituksen.
— Mitä alaa ymmärtäväinen ? ky­syttiin
häneltä.
— Ilmapurjehdusta! Olen tehnyt
uuden tärkeän keksinnön sotilasilmai-lun
alalla ja nyt haluaisin myydä tä­män
keksintöni. Se saa aikaan mul­listuksen
alallaan ja muuttaa koko­naan
sodankäyntitavat! Se, joka os­taa
minulta tämän keksinnön, saa
sunnättoman ylivoiman vastustajansa
rinnalla. Sodan täytyy päättyä kek­sintöni
haltijan voittoon. Sellaista
asiaa minulla vain olisi.
Virkailijat ilostuivat suuresti ja
keksijä vietiin kenraalin luokse.
Kenraali ilostui myöskin, pyysi
keksijää istumaan nojatuoliin ja ky-
• syi: .
— Mikä on keksintönne?
— Olen keksinyt sellaisen ilmalai­van,
joka voi pysytellä ilmassa sata
tuntia, joka voi ottaa mukaansa ko­konaisen
komppannian miehistön ja
joka ei pelkää sadetta, vastatuulta ei­kä
myrskyä. Ettekö halua ostaa kek­sintöäni?
Ja saatuaan kenraalilta kunniasa­nan,
ettei tämä väärinkäytä hänen
luottamustaan, keksijä näytti^ kaikki
suunnitelmansa ja piirustuksensa.
— Niin — sanoi kenraali, tarkas­teltuaan
piirustukset. — Olette oi­keassa
. . . Kaikki on kuten sanoitte!
Paljonko tahdotte keksinnöstänne?
— Vain miljoonan.
— Hyvä! huudahti kenraali, ta­putellen
keksijää olkapäähän. — Täs­sä
on teille maksuosoitus. Tasan mil­joona.
Suuri kiitos teille. Jos vielä
teette uuden keksinnön, niin tulkaa
tänne!
— Olisi minulla täällä hiukan muu­takin,
virkkoi tuntematon silmiään
räpytellen ja hänen kasvoillaan ku­vastui
oveluus. Sellainen koje, joka
todellakin ansaitsee ihmettelyä.
— Mikähän se on?
— Olen keksinyt tykin, jolla voi­daan
ampua ilmailaiva helposti alas.
Se on kauhea ase, mutta tehokas.
— Kuulkaapas, sanoi kenraali sil­mäkulmiaan
rypistäen. — Tämä on
mielestäni lievästi sanoen outoa . . .
Eikö teitä yhtään hävetä? Keksitte
niin mainion ohjattavan ilmalaivan
ja heti sen jälkeen uuden torjuntaty-kinl
Se on — suokaa anteeksi >—
epähienosti tehty!
— En voi siinä havaita mitään epä-hienoa,
sanoi tuntematon hymähtäen.
:\Iyöntäkia, että sotatekniikan ja
taisteluvälineiden täytyy jatkuvasti
uudistua ja kehittyä, täydellistyä,
kulkea, aina eteenpäin paikalleen jäh­mettymättä.
Ilmalaivani on kauhea
ase! Ja sitä vastaan täytyy tietysti
keksiä vastamyTkky.
— Hm, tietystihän se niin on, mut­ta
ei aivan... Vielä voisin käsittää
jos tykkinne olisi keksinyt joku toi­nen
henkDö, joka olisi tullut luok­semme
ja tarjonnut sitä ostettavaksi.
— Hyvänen aika! huudahti tun-tematon^
lyöden käsiään yhteen. —
Ikäänkuin se ei o l ^ yhdentekevää.
Luuletteko {xiäsevänne helpommalla,
jos nyt heti poistun oven taakse, leik-
. kaan viikseni, sidon kaulaliinani hiu­kan
toisin, palaan takaisin, tervehdin
ja olen olevinani aivan toinen hen­kilö,
joka ei ole koskaan teitä näh-riyt.
Tahdotteko, että tekisin niin?
Kenraalia alkoi hävettää, koska hän
ei ollut mikään pölkkypää, joka olisi
pitänyt turhanpäiväisistä lasten lei­keistä.
— Olettepa oikeassa, sanoi hän. M i ­täpä
tehdä? Meidän täytyy ostaa
teidän kauhea tykkinne, sillä voisit-tehan
myydä sen jollekin toiselle val­tiolle.
Onhan teillä siihen oikeus.
Paljonko?
oona.
Kenraali antoi maksuosoituksen
keksijälle, taputti häntä olkapäähän
ja sanoi:
— Olette pystyvä mies!
~ Tietysti olen, nauroi keksijä.
Olen sangen pystyvä.
— Niin, jumalauta, keksipäs sel­lainen
kauhea t y k k i . ..
Keksijä vastasi vaatimattomasti:
—- No, ei se nyt niin kauhea ole.
Imartelette vain minua. Ei siinä
ole mitään erikoisemman kauheaa!
— Miksi ei olisi? Mikäli minä
käsitän piirustuksista...
— Niin, se on todellakin pelottava
ase tuolle ilmalaivalle. Mutta . . .
Hän painui takaisin nojatuoliin ja
vilkaisi ovelannäköisenä silmää is­kien
kenraaliin.
— Mutta mitä sanotte, jos paijas-tan
pienen, mutta teille hyvin tär­keän
salaisuuden. Olen näet keksi­nyt
ilmalaivaa varten niin vahvan ~
suojusverhon, ettei tykkini ammus
voi tehdä siihen naarmuakaan.
Kenraali tarttui päähänsä.
— Onko tarkoituksenne tehdä mi­nusta
hullu? On alhaista, moraali­tonta,
kunniatonta tehdä moisia te^
koja I
— Minä en tee koskaan kunniat­tomia
tekoja. Te ette voi mistään
moittia minua. Onko ilmalaivani
kenties huono? Ei, se on mainio! On­ko
tykkini huono? Ei, se on vieläkin
parempi kuin ilmalaiva!
— Mutta olisittehan voinut minul­le
heti esittää lävistämättömän pal­lo
verhonne!
— Miksi? kysyi keksijä kylmästi.
Sotimisen ja keinojen kehityksen tu­lee
tapahtua säännöllisesti ja asteit­tain.
Hyppäyksiä ei saa tapahtua!
Sitten he istuivat molemmat, sekä
kenraali että keksijä sanattomina vii­tisen
minuuttia. Kenraali mietti,
keksijä löyhytteli sikaaria.,
Kenraalin teki mieli taaskin sanoa,
että olisi ollut parempi jos pallover-hosalaisuuden
olisi ilmoittanut jo­kin
toinen henkilö, mutta peläten et­tä
tuntematon lupaa taaskin mennä
oven taakse ja ajeltuaan viiksensä
palata takaisin uutena ihmisenä, ken­raali
huokaisi raskaasti ja sanoi:
— Paljonko?
—Miljoona.
.—^Saatte puoli.
— Toisessa paikassa minulle mak­setaan
kaksimilJoonaa, vastasi kek­sijä
olkapäitään kohauttaen.
— Hyvä jumala! On siinä ihmi-minen!
. . . Mutta olkoon menneeksi!
Jässä on maksuosoitus. Hävitätte
meidät putipuhtaiksi!
Saatuaan maksuosoituksen puristi
tuntematon kentaaliri kättä ja aikoi
poistua.
~ Oletteko todellakin vakuutettu,
MusnKmTmn JA
"Oletteko te, herra johtaja, musukin-tuntija?'*
"Olen, ehdottomasti!"
"Sanokaa sitten minulle, mitä vai­monne
jumi soittaa."
"Pianoa!"
siitä, että teidän palloverhoanne ei ty­kinkuula
voi lävistää?
Tuntematon hymyiH ovelasti:
— Epäilemättä sjrtä ei minun tyk­kini
kuula voi läväistä.
— Voinen siis olla rauhallinen pal­lo
verhon kestävyydestä?
— Oo, kyllä, ellei keksitä uusia eri­koisia
pommeja, joiden hävitysvoiina
ori erittäin suuri...
-— Eikö niitä sitten keksitä? ky­syi
kenraali levottomana.
Taatto taivahinen! Milloin?
— Ne on jo keksitty.
— Kuka ne on keksinyt?
-— Minä.
— Perrr . . . Mutta miksi olette
vaiennut?
— Enhän vaikene. Sanonhan teil­le
suoraan, että sellaisia pommeja
tulee olemaan. Olen ne jo keksinyt.
Kenraali nauroi ilkeästi.
— Ja tietysti te tarjoatte meidaa
lunastettaviksi nuo pommit... Niin­hän?
Ja kun sitten ostamme pom­minne,
h3miyilee koko inhoittava naa­manne
ja te huomautatte, että teillä
on vielä eräs panssarilaji, jota nämä
pommit eivät voi lävistää . . . Eikö
niin?
— Niin, myönsi tuntematon.
-—Ja myytte sen meille tuosta idi­oottimaisesta
miljoonastanne ja sit­ten
taas keksitte uusia pommeja?
—^ Epäilemättä.
Kenraali riuhtaisi päästään hiustu-kori
ärjyöi:
— Kunpa surma teidät söisi, ki­rottu
olento! Olette saattanut mei­dät
sellaiseen umpikujaan, jossa ko­ko
maamme nääntyy ja joutuu puille
paljaille. Sanokaa kuka te oikeas­taan
olette! Sanokaa nimenne jotta
wisimme kirota teitä kaikilla kaduil­la
ja tienristeyksissä! • • •
Tuntematon hypähti ylös. Hänea
älykkäät kasvonsa, joilla ennen oli
leikkinut ovela hymy, olivat nyt
synkät ja hänen alahuulensa \'avah-teli,
osoittaen hänen syvästi louk­kaantuneen.
—- Voitte haukkua minua niin pal­jon
kuin tahdotte, sanoi hän. —
Siitä ette tule huUua hurskaammaksi.
Nimeäni en teille sano, mutta jos oli­sitte
hituisenkin ajattelevaisempi,
niin arvaisitte heti, että minä olen
ruumiillistunut Logiikka, kahdella ja­lalla
kävelevä Terve Järki. TeiUa
on heikko ymmärrys, ettekö te voi
käsittää, että sehän on yhdentekevää
joutuuko maamme puille palja^Ue
kyftmfienessä vuodessa taikka kym­menessä
minuutissa... luoksenne cn
tulhit ihmisnero, on saapunut oik^
Terve Järki, ja te, miespoloinen, ole^
te valmis antamaan hänelle korva­puustin.
Tietysti minulla vaatimat­tomalla
terveellä järjellä ei ole tei.
dän asioittehne kanssa mitaan teke­mistä.
Kukin hävittää itsensä oman
makunsa ja luonteensa mukaisesti.
M
PUOL
kertoi a
joka on
Tgnace
teki niah(
• erikoisen
että se
Tällainen
koilleen
naan ja
että vie
aikana,
kilÖitä,
taana eik
pakansavi
Parhail
valtion
miota, jo
Puolassa
passakin
dölliseksi
kin keksi
Kammi
tein toin
sista täj
Lämpötil
asteen v
tiiulettaja
seen, eli
tuulen,
kuin 3 m
Suorite
tuksena
hygienian
ten sovel
sia ihmi"
limojen
ten ohell
keilemaar
tulosten \
ki joihin.
Keksin:
,tavuus, s
dasilmast
nen. On
sintö käy
sa,> missä
neliä terv
ilmassa, 1
tehtaissa
neistot 1
ties paljo:
SYDN
Stirling ^
la sanota
voi tehdä
laista työ
täaikaa n
nen käsi
kuin toin
rit-ovat
tävät här
tää tänä
1836 kuu
Joseph >
tyttönsä
ta ja pyc
leita lauh
^asi täss
ja inerkit
tiin. Tä
polkan.
Jännissä,
tuus on 1
Teillä ei <
ta, että r
yhdellä k
Jiia. Hy>
Ja lyö
Ä n i tur
tunnetun