1947-10-11-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ ndjän aikaan a t a p ä i v ä^
iokuun neljäntenä paivana. • Ketaan
tuttavistaan ei voitii pidättää,
vaikka monelle tuottikin vaikeutta
L-dyttävästi selittää, mitä olivat
j^juhanneet neljännen ja kymmenennen
päivän välisenä aikana. Kaikki
joutuivat luonnollisesti tarkan sil-jj^
pidon alaisiksi, varsinkin autonkuljettaja
Carter, joka viime aikoina
oli ahkerasti seurustellut murhatun
kanssa.
Tällä välin olivat tutkimukset edis-tj-
neet toisaallakin' Muuan kauppias
Brixton Roadilla oli tuntenut
matkalaukun ja vakuuttanut, ^ että
hän oli myynyt sen toukokuun alkupäivinä.
Eräs mies oli sanonut tarvitsevansa
halvan laukun, johon voisi
pakata kirjojaan. Miehen i|lkömuo-tpa
ei kauppias pystynyt kuvailemaan
kuin suurin piirtein. Hän ei
myöskään varmuudella muistanut
päivää, jolloin oli laukun myynyt, joten
poliisi ei hänestä paljoakaan hyö-tjTiyt.
Jotta tutkimukset olisivat johtaneet
toivottuun tulokseen, oli välttämätöntä,
että päivä, jolloin laukku
oli jätetty säilytettäväksi, saataisiin
selville. Tämä olisikin ollut yksinkertaista,
jos"laukkuun4jimatlu -vas-tamerkki
numeroineen olisi ollut paikallaan,
mutta se oli tavalla tai toisella
irtaantunut ja kadonnut. - 7 - Autonkuljettajia
ilmoittautui joiikot-tain,
ja jokainen heistä kertoi kyydinneensä
ihmisiä Charing jCrossiin, mutta
kukaan ei varmuudella voinuttunt
tea laukkua, sillä olihan tavallista,
että melkein jokaisella matkailijalla
oli matkatavaroita muassaan.
Mutta sitten ilmaantui pieni ken-gänkiilloittSjapoika.
Hän näytti rypistynyttä
säilytyskuittia, joka oli
löytj-nyt asemarakennuksen ulkopuolelta.
Se oli päivätty toukokuun
kuudentena päivänä ja sen numero
oli 697982. Mikään ei tietenkään
todistanut, että juuri tämä kuitti olisi
se, joka oli annettu laukun jättäneelle
henkilölle, mutta saattoi hyvin
olettaa, että asia voisi niinkin oll
a . . . Säilytysosaston hpkilökunnan
ilmoituksen mukaan ei kukaan ollut
viime aikoina yrittänyt noutaa matkatavaroitaan
esittämättä kuittia.
Osastossa oli eräs laukkuf^foka oli
jätetty toukokuun kuudentena päivänä
kuittia numero 697855 vastaan.
Poliisi kuulutti heti, että laukun o-mistajan
tuli iMipymättä ilmoittautua
kuulustelua varten. Muuan nainen,
joka sittemmin ilmoittautuikin, muisti
menneensä asemalta suoraan kampaajansa
luo sen jälkeen kun oli jättänyt
laukkunsa säilytettäväksi.
Kampaajansa luokse hän oli saapunut
täsmälleen kello yhdeltä, joten hänen
oli täytynyt jättää laukkunsa säilytettäväksi
hiukan ennen kello yhtä.
Koska säiljtettävää tavaraa saapuu
ripeässä tahdissa, oli "murhalaukun"
täytynyt joutua säilytysosastoon noin /
kello yhden tienoissa tai hiukan sen
jälkeen.
-^'yt joutuivat autonkuljettajat uu-
^^"een -tuleen", ja poliisi valitsi
heistä neljä, jotka joltiseUakin varmuudella
tiesivät tuoneensa matkalaukun
Charing Crossiin noin keilo
kahdentoista ja kahden välillä, riutta
minä päivänä — siitä ei kelläiin
heistä ollut täyttä varmuutta.
ollut mitiiän syytä enää jatkaa
tutkimuksia umpimähkään, sillä lop-
Pujen lopitksi se, että laukku oli tuotu
vuokra-autolla, oU vain olettamus,
^^"tta kuinka ollakaajrt eräs autonkuljettaja
muisti kyydinneensä kaksi
herra^iestä KuninkaaHisesta Autokerhosta
Westminsterin poliisituo-mioistuinjeen
Rochester Rowille. Heti
kun nämä olivat maksaneet, tuli
muuan mies ja tilasi kyydin Charing
Crossin asemalle. Hänellä oli matkalaukku
katukäytävällä erään suuren
virastotalon edustalla.; Autonkuljettaja
oli auttanut miestä nostamaan
laukun matkatavaratelineelle
ja koska laukku oli tuntunut kovin
raskaalta, oli hän leikillään kysynyt:
— Sisältääkö se lyijyä?
—- E i , vastasi mies, siinä on kirjoja.
Poliisi arveli, että aikaiseoimin
kyydityillä herrasmiehillä oli ollut jokin
asia tuomioistuimessa vastattavana
ja rekisterin perusteella heidäl
saatiinkin pian käsille ja voitiin todeta,
että kj^ditys tosiaankin oli tapahtunut
toukokuun kuudentena päivänä;
Aikamäärä sopi myös hyvin,
ko$ka heidän asiansa oli esillä kello
puoli yhdeltä. Ratkaisun avain oli
kaiken todennäköisyyden mukaan
jossain Rochester Rowin tienoilla.
Tätä olettamusta vahvisti se, että
muuan linja-auton rahastaja kertoi
alittaneensa erästä miestä nostamaan
suurta matkalaukkua Brixton Roa-din
seisakkeella, miehen noustessa autoon.
Tapaus oli sattunut toukokuun
kutidennen päivän tienoissa. Matkustaja
oli ostanut lipun Victoriaan,
mutta poistunut autosta jossain
Vauxhallin ja^edellämainitun paikan
välillä. Missä, sitä ei rahastaja tar-kempaan-
muistanut. — Rochester
Row sijaitsee Vauxhallin ja Victorian
välillä, joten kakki piti hyvin
paikkansa.
Suuri virastotalo, jonka edustalta
matkalaukku oli nostettu autoon, sai
nyt poliisien koko huomion ja mielenkiinnon
osakseen, ja kaikki talossa
työskentelevät henkilöt joutuivat
kuulusteltaviksi. Eräät olivat huomanneet
eteisaulassa .matkalaukun
ja arvelleet sen kuuluvan jollekin
niistä järjestöistä, joilla oli tapana
pitää kokouksiaan talon ylimmässä
kerroksessa. Poliisi oli asiasta ku^
tenkin toista mieltä ja alkoi tutkia
erästä tyhjänä olevaa toimistohuoneistoa,
jonka ovella edelleenkin oli
nimikilpi: ''Edwards & Co. Asuntoja
työnvälityksiä."
Keitä olivat Edward & Co? Ja
minne he olivat kadonneet?^
Tutkimukset osoittivat, että huoneiston
oli vuokrannut muuan mr.
John Robinson ja harjoittanut liikettään
yllämainitulla toiminimellä.
Toukokuun yhdeksäntenä oli hän
kirjeellisesti ilmoittanut lopettavansa
liikkeensä, koska se ei menestynyt,
ja luopui näin ollen huoneistostaan.
Robinson oli saatava kuulusteltavaksi,
vaikka hänenkään suhteensa ei
asetettu suuriakaan toiveita. Hän
oli maksanut shekillä vuokransa viidennestätoista
päivästä maaliskuuta
lähtien, ja pankista saatiin tietää
että hän oli asunut erässä täysihoito-lassa
Camberwellissä. Täältä hän
oli toukokuun kuudentena muuttanut
ja ilmoittanut matkustavansa Lan-cashirecn.
Poliisi tutki asiaa ja totesi,
että Robinson olikin muuttanut
Kenningtoniin. Vasta yhdeksäntenätoista
päivänä hänet tavattiin uudesta
asunnostaan. Osoittamalta pienintäkään
epäröintiä ftii levottomuutta
seurasi hän Scotland Yardiin.
Näytti jokseenkin epätodennäköiseltä,
että hänellä olisi ollut mitään •
tekemistä murhan kanssa. Hän oli
hauskan ja kunnollisen näköinen,
vaikutti rehdiltä Ja luotettavalta ja
hänen puheensa tuntuivat uskottavilta.
— Kysymykseen,'missä luin oli
ollut keskipäivän aikaan toukokuun
kuudentena, ei hän kyennyt tyydyttävästi
vastaamaan. ^ U o yhden aikaan
arveli hän olleensa aamiaisella.
Matkalaukkua hän ei ollut milloinkaan
nähnyt, eikä liioin tuntenut ketään
rouva Bonatia.
Matkalaukkukauppias ja autonkuljettaja
eivät pystyneet tuntemaan
Robinsonia, koska asiakas ja kyydittävä
iDlivat olleet aivan tavallisen näköisiä
ihmisiä. Kun mitään raskauttavaa
ei ilmaantunut, oli Robinson
päästettävä vapaalle jalalle.
Yhdeksän päivää oli kulunut ja poliisi
oli edelleenkin yhtä tietämätön
kuin alussakin. ^ Satoja johtolankoja
oli seurailtu ja noin kolmisensataa
kuulustelupöytäkirjaa oli asiasta jo
ehtinyt kertyä. — Mutta Scotland
Yardin etsivät ovat kuin bulldoggeja
— he eivät hellitä.
Kaksi erittäin tarmokasta etsivää,
Clarke ja Burt, määrättiin vielä kerran
tutkimaan Robinsonin entistä
toimistoa Rochester Roviossa. Tässä
niukasti kalustetussa huoneistossa ei
todellakaan ollut paljoa katseltavaa,
mutta etsivät eivät pitäneet asiaa sittenkään
vielä toivottomana. Tutkiessaan
huoneita kiintyi heidän huomionsa
erääseen seikkaan. Lattia oli
harvinaisen puhdas ja hyvin vernissattu,
vaikka huoneisto ei muuten ollutkaan
erikoisen siisti. Tomua näytti
olevan joka paikassa ja paperikori
oli ääriään myöten täynnä kaikenlaisia
jätteitä. Tuntui siltä, kuin olisi
lattia erikoisen huolellisesti haluttu
puhdistaa jostakin, joka ei saanut näkyä.
Esimerkiksi veritahroista!
Suurennuslasia apunaan käyttäen
tutkivat etsivät paperikorin sisällön
jokaista savukkeenpätkää ja tulitikkua
myöten. Mitään erikoisempaa ei
löytynyt — mutta yhden puoliksi pa
laneen tulitikun väri poikkesi aavistuksen
verran muista. !Se oli toisia
hiukan punertavampi Poliisilabo—
ratorio ilmoitti punertavan värin olevan
verta. ' ^
Jälleen sai poliisi aihetta tarkkailla
mr. Robinsonia, ja nyt tuli siivous-takki,
josta jo aikaisemmin mainitsimme,
etualalle muun todistusaineiston
joukosta. Takki oli aivan tavallinen,
ravintoloissa yleisesti käytettävää
mallia — ja Robinson oli aikaisemmin
ilmoittanut työskennelleensä
useaan otteeseen tarjoilijana. Haa-listuntu
sana "Grey" otettiin nyt johtolangaksi.
Ra\nntolaluetteloista kävi
ilmi, että usealla liikkeellä oli toi-minimessään
sana ^Grey", ja niin oli
etsittävä ravintola ravintolalta kunnes
tultiin "The Greyhound"-nimi-seen
majataloon: Siellä tunnettiin
takki mutta Robinsonista ei tiedetty
mitään. Ravintolassa oli aina käytetty
naispuolista työvoimaa.
Näytti melkein ^Itä, että oli jouduttu
umpikujaan, mutta poliisi ei
hellittänyt vaan kuulusteli kaikkia
niitä, jotka edellisinä vuosina olivat
palvelleet majatalossa. Viimein
muuan tyttö tunnusti vieneensä- siivoustakin
mukanaan lopettaessaan
työskentelynsä — ja lisäksi ilmeni^
eräs sangen tärkeä seikka.
Tyttö oli asunut Robinsonin-luona
ja muuttaessaan oli hän unohtanut
takin jälkeensäI Tämä oli kyllin
raskauttavaa.
Kun Robinson asetettiin ristikuulusteluun
ja joutui vastaamaan suhteestaan
tyttöön ja *siivoustakkiin,
luopui^hän äkkiä peli^^^ ja tunnusti
syyllisyyteni. Murhattu nainen oli
ollut hänelte aivaii tilapäineii tuttavuus.
He olivat toimistossa joutuneet
väittelyyn ja hän oli lyönyt
naista niin, että tämä oli heittänyt
henkensä. Täyttä selvyyttä asiaan ei
Robinsonin tunnustuksenkaan perusteella
saatu. Hänet tuomittiin kuolemaan
murhasta ja joutui hirteen.
Paitsi sitä, että jäljet olivat olleet
harhaan johtavia ja heikkoja, puuttui
murhan selvittämiseen tar\'ittava
tärkein johtolanka — aihe. Täniä
seikka teki ratkaisua niin valkeaksi.
Sitä suurempi syy Scotland Yar-dille
oli tyytyväisyyteen, koska arvoitus
— voittamattomilta näyttävistä
vaikeuksista huolimatta — saatiin
ratkaistuksi . . .
Jotakin Suomesta
A^r/onvttf/ttfffiVeÄf/a, 19-vuotias y l i oppilas
Jouko Ilvonen matkusti äskettäin
Suomesta Tukholman ja Lontoon
kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän
tulee opiskelemaan saamansa stipendin
turvin Philadelphiassa The Curtis
Institute of Music-laitoksessa tunnetun
viulunsoiton opettajan Efrem
Zimbalistin oppilaana vuoden ajan.
Jouko Ilvonen jo varhain herätti
huomiota Viipurin lapsiorkesterissa.
Siellä hän Boris Sirpon johdolla sai
pätevää opetusta ja johti jopa 11-
vuotiaana itse tätä lapsiorkesteria,
jossa mm. Heimo Haitto oli mukana.
Talvisodan aikana hän siirtyi Helsinkiin,
jossa opinnot jatkuivat ja
nyt hän on jo virtuoosi alallaan. Hän
pn viimeksi opiskellut Erik-Grönvallin
johdolla.
Jo 16-vuotiaana antoi Ilvonen konsertin
Tukholmassa ja sai mainiot arvostelut
osakseen.
Virginiapeurat näyttävät menestyvän
Suomessa. V. 1934 Minnesotar
suomalaiset lahjoittivat Suomeen koe
tarkoituksessa*seitsemän Virginia- eli
valkohäntäpeuraa, joista perille Laukon
kartanoon saapui viisi kappaletta,
nim. neljä naarasta ja yksi- uros. ,
Ensin niitä pidettiin 3,5 hehtaarin
suuruisessa aituuksessa, mutta kun
ne näyttivät tulevan toimeen täydellisessä
vapaudessakin, niin laskettiin
ne irti ja vähitellen ne siirtyivät yhä
kauemmaksi Laukon alueelta. Nykyisin
niitä on nähty Kiikassa, Tyrväällä,
Vesilahdella, Lempäälässä ja
Totti järvellä, jopa Ruovedelläkin,
kolmen ja viiden jopa suuremmissakin
laumoissa. Nykyään niitä arvellaan
olevan 150-200 kappaletta. Paikallinen
väestö on suhtautunut kaikella
ymmärtämyksellä näihin harvinaisiin
ja kauniisiin eläimiin, joten ne
ovat saaneet salametsästyksellä rauhassa
lisääntyä. Jos tätä jatkuu, niin
muutamien vuosien kuluttua niitä
saattaa jo olla maassa tuhansia kappaleita.
Historian suurin
karjansiJurto
toimitettiin äskettäin Neuvostoliitossa.
Karjapaimenet, joita auttoivat
kameelit ja lentokoneet, ajoivat näet'
1,500,000 päätä karjaa kokonaista
325 mailia pohjoiseen päin kuivuuden
uhkaamilta alueilta eteläisestä
Turkmeniasta ilman että olisi ainoatakaan
vasikkaa menetetty. Ajo kesti
kuusi viikkoa.
Kuljettavan taipaleen varrelle veivät
kameelikaravaanit ennakolta ruokavaroja
ja rehuja rakennettuihin
suojiin ja kaivoja kaivettiin aina 550
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 11, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-10-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471011 |
Description
| Title | 1947-10-11-09 |
| OCR text | ^ ndjän aikaan a t a p ä i v ä^ iokuun neljäntenä paivana. • Ketaan tuttavistaan ei voitii pidättää, vaikka monelle tuottikin vaikeutta L-dyttävästi selittää, mitä olivat j^juhanneet neljännen ja kymmenennen päivän välisenä aikana. Kaikki joutuivat luonnollisesti tarkan sil-jj^ pidon alaisiksi, varsinkin autonkuljettaja Carter, joka viime aikoina oli ahkerasti seurustellut murhatun kanssa. Tällä välin olivat tutkimukset edis-tj- neet toisaallakin' Muuan kauppias Brixton Roadilla oli tuntenut matkalaukun ja vakuuttanut, ^ että hän oli myynyt sen toukokuun alkupäivinä. Eräs mies oli sanonut tarvitsevansa halvan laukun, johon voisi pakata kirjojaan. Miehen i|lkömuo-tpa ei kauppias pystynyt kuvailemaan kuin suurin piirtein. Hän ei myöskään varmuudella muistanut päivää, jolloin oli laukun myynyt, joten poliisi ei hänestä paljoakaan hyö-tjTiyt. Jotta tutkimukset olisivat johtaneet toivottuun tulokseen, oli välttämätöntä, että päivä, jolloin laukku oli jätetty säilytettäväksi, saataisiin selville. Tämä olisikin ollut yksinkertaista, jos"laukkuun4jimatlu -vas-tamerkki numeroineen olisi ollut paikallaan, mutta se oli tavalla tai toisella irtaantunut ja kadonnut. - 7 - Autonkuljettajia ilmoittautui joiikot-tain, ja jokainen heistä kertoi kyydinneensä ihmisiä Charing jCrossiin, mutta kukaan ei varmuudella voinuttunt tea laukkua, sillä olihan tavallista, että melkein jokaisella matkailijalla oli matkatavaroita muassaan. Mutta sitten ilmaantui pieni ken-gänkiilloittSjapoika. Hän näytti rypistynyttä säilytyskuittia, joka oli löytj-nyt asemarakennuksen ulkopuolelta. Se oli päivätty toukokuun kuudentena päivänä ja sen numero oli 697982. Mikään ei tietenkään todistanut, että juuri tämä kuitti olisi se, joka oli annettu laukun jättäneelle henkilölle, mutta saattoi hyvin olettaa, että asia voisi niinkin oll a . . . Säilytysosaston hpkilökunnan ilmoituksen mukaan ei kukaan ollut viime aikoina yrittänyt noutaa matkatavaroitaan esittämättä kuittia. Osastossa oli eräs laukkuf^foka oli jätetty toukokuun kuudentena päivänä kuittia numero 697855 vastaan. Poliisi kuulutti heti, että laukun o-mistajan tuli iMipymättä ilmoittautua kuulustelua varten. Muuan nainen, joka sittemmin ilmoittautuikin, muisti menneensä asemalta suoraan kampaajansa luo sen jälkeen kun oli jättänyt laukkunsa säilytettäväksi. Kampaajansa luokse hän oli saapunut täsmälleen kello yhdeltä, joten hänen oli täytynyt jättää laukkunsa säilytettäväksi hiukan ennen kello yhtä. Koska säiljtettävää tavaraa saapuu ripeässä tahdissa, oli "murhalaukun" täytynyt joutua säilytysosastoon noin / kello yhden tienoissa tai hiukan sen jälkeen. -^'yt joutuivat autonkuljettajat uu- ^^"een -tuleen", ja poliisi valitsi heistä neljä, jotka joltiseUakin varmuudella tiesivät tuoneensa matkalaukun Charing Crossiin noin keilo kahdentoista ja kahden välillä, riutta minä päivänä — siitä ei kelläiin heistä ollut täyttä varmuutta. ollut mitiiän syytä enää jatkaa tutkimuksia umpimähkään, sillä lop- Pujen lopitksi se, että laukku oli tuotu vuokra-autolla, oU vain olettamus, ^^"tta kuinka ollakaajrt eräs autonkuljettaja muisti kyydinneensä kaksi herra^iestä KuninkaaHisesta Autokerhosta Westminsterin poliisituo-mioistuinjeen Rochester Rowille. Heti kun nämä olivat maksaneet, tuli muuan mies ja tilasi kyydin Charing Crossin asemalle. Hänellä oli matkalaukku katukäytävällä erään suuren virastotalon edustalla.; Autonkuljettaja oli auttanut miestä nostamaan laukun matkatavaratelineelle ja koska laukku oli tuntunut kovin raskaalta, oli hän leikillään kysynyt: — Sisältääkö se lyijyä? —- E i , vastasi mies, siinä on kirjoja. Poliisi arveli, että aikaiseoimin kyydityillä herrasmiehillä oli ollut jokin asia tuomioistuimessa vastattavana ja rekisterin perusteella heidäl saatiinkin pian käsille ja voitiin todeta, että kj^ditys tosiaankin oli tapahtunut toukokuun kuudentena päivänä; Aikamäärä sopi myös hyvin, ko$ka heidän asiansa oli esillä kello puoli yhdeltä. Ratkaisun avain oli kaiken todennäköisyyden mukaan jossain Rochester Rowin tienoilla. Tätä olettamusta vahvisti se, että muuan linja-auton rahastaja kertoi alittaneensa erästä miestä nostamaan suurta matkalaukkua Brixton Roa-din seisakkeella, miehen noustessa autoon. Tapaus oli sattunut toukokuun kutidennen päivän tienoissa. Matkustaja oli ostanut lipun Victoriaan, mutta poistunut autosta jossain Vauxhallin ja^edellämainitun paikan välillä. Missä, sitä ei rahastaja tar-kempaan- muistanut. — Rochester Row sijaitsee Vauxhallin ja Victorian välillä, joten kakki piti hyvin paikkansa. Suuri virastotalo, jonka edustalta matkalaukku oli nostettu autoon, sai nyt poliisien koko huomion ja mielenkiinnon osakseen, ja kaikki talossa työskentelevät henkilöt joutuivat kuulusteltaviksi. Eräät olivat huomanneet eteisaulassa .matkalaukun ja arvelleet sen kuuluvan jollekin niistä järjestöistä, joilla oli tapana pitää kokouksiaan talon ylimmässä kerroksessa. Poliisi oli asiasta ku^ tenkin toista mieltä ja alkoi tutkia erästä tyhjänä olevaa toimistohuoneistoa, jonka ovella edelleenkin oli nimikilpi: ''Edwards & Co. Asuntoja työnvälityksiä." Keitä olivat Edward & Co? Ja minne he olivat kadonneet?^ Tutkimukset osoittivat, että huoneiston oli vuokrannut muuan mr. John Robinson ja harjoittanut liikettään yllämainitulla toiminimellä. Toukokuun yhdeksäntenä oli hän kirjeellisesti ilmoittanut lopettavansa liikkeensä, koska se ei menestynyt, ja luopui näin ollen huoneistostaan. Robinson oli saatava kuulusteltavaksi, vaikka hänenkään suhteensa ei asetettu suuriakaan toiveita. Hän oli maksanut shekillä vuokransa viidennestätoista päivästä maaliskuuta lähtien, ja pankista saatiin tietää että hän oli asunut erässä täysihoito-lassa Camberwellissä. Täältä hän oli toukokuun kuudentena muuttanut ja ilmoittanut matkustavansa Lan-cashirecn. Poliisi tutki asiaa ja totesi, että Robinson olikin muuttanut Kenningtoniin. Vasta yhdeksäntenätoista päivänä hänet tavattiin uudesta asunnostaan. Osoittamalta pienintäkään epäröintiä ftii levottomuutta seurasi hän Scotland Yardiin. Näytti jokseenkin epätodennäköiseltä, että hänellä olisi ollut mitään • tekemistä murhan kanssa. Hän oli hauskan ja kunnollisen näköinen, vaikutti rehdiltä Ja luotettavalta ja hänen puheensa tuntuivat uskottavilta. — Kysymykseen,'missä luin oli ollut keskipäivän aikaan toukokuun kuudentena, ei hän kyennyt tyydyttävästi vastaamaan. ^ U o yhden aikaan arveli hän olleensa aamiaisella. Matkalaukkua hän ei ollut milloinkaan nähnyt, eikä liioin tuntenut ketään rouva Bonatia. Matkalaukkukauppias ja autonkuljettaja eivät pystyneet tuntemaan Robinsonia, koska asiakas ja kyydittävä iDlivat olleet aivan tavallisen näköisiä ihmisiä. Kun mitään raskauttavaa ei ilmaantunut, oli Robinson päästettävä vapaalle jalalle. Yhdeksän päivää oli kulunut ja poliisi oli edelleenkin yhtä tietämätön kuin alussakin. ^ Satoja johtolankoja oli seurailtu ja noin kolmisensataa kuulustelupöytäkirjaa oli asiasta jo ehtinyt kertyä. — Mutta Scotland Yardin etsivät ovat kuin bulldoggeja — he eivät hellitä. Kaksi erittäin tarmokasta etsivää, Clarke ja Burt, määrättiin vielä kerran tutkimaan Robinsonin entistä toimistoa Rochester Roviossa. Tässä niukasti kalustetussa huoneistossa ei todellakaan ollut paljoa katseltavaa, mutta etsivät eivät pitäneet asiaa sittenkään vielä toivottomana. Tutkiessaan huoneita kiintyi heidän huomionsa erääseen seikkaan. Lattia oli harvinaisen puhdas ja hyvin vernissattu, vaikka huoneisto ei muuten ollutkaan erikoisen siisti. Tomua näytti olevan joka paikassa ja paperikori oli ääriään myöten täynnä kaikenlaisia jätteitä. Tuntui siltä, kuin olisi lattia erikoisen huolellisesti haluttu puhdistaa jostakin, joka ei saanut näkyä. Esimerkiksi veritahroista! Suurennuslasia apunaan käyttäen tutkivat etsivät paperikorin sisällön jokaista savukkeenpätkää ja tulitikkua myöten. Mitään erikoisempaa ei löytynyt — mutta yhden puoliksi pa laneen tulitikun väri poikkesi aavistuksen verran muista. !Se oli toisia hiukan punertavampi Poliisilabo— ratorio ilmoitti punertavan värin olevan verta. ' ^ Jälleen sai poliisi aihetta tarkkailla mr. Robinsonia, ja nyt tuli siivous-takki, josta jo aikaisemmin mainitsimme, etualalle muun todistusaineiston joukosta. Takki oli aivan tavallinen, ravintoloissa yleisesti käytettävää mallia — ja Robinson oli aikaisemmin ilmoittanut työskennelleensä useaan otteeseen tarjoilijana. Haa-listuntu sana "Grey" otettiin nyt johtolangaksi. Ra\nntolaluetteloista kävi ilmi, että usealla liikkeellä oli toi-minimessään sana ^Grey", ja niin oli etsittävä ravintola ravintolalta kunnes tultiin "The Greyhound"-nimi-seen majataloon: Siellä tunnettiin takki mutta Robinsonista ei tiedetty mitään. Ravintolassa oli aina käytetty naispuolista työvoimaa. Näytti melkein ^Itä, että oli jouduttu umpikujaan, mutta poliisi ei hellittänyt vaan kuulusteli kaikkia niitä, jotka edellisinä vuosina olivat palvelleet majatalossa. Viimein muuan tyttö tunnusti vieneensä- siivoustakin mukanaan lopettaessaan työskentelynsä — ja lisäksi ilmeni^ eräs sangen tärkeä seikka. Tyttö oli asunut Robinsonin-luona ja muuttaessaan oli hän unohtanut takin jälkeensäI Tämä oli kyllin raskauttavaa. Kun Robinson asetettiin ristikuulusteluun ja joutui vastaamaan suhteestaan tyttöön ja *siivoustakkiin, luopui^hän äkkiä peli^^^ ja tunnusti syyllisyyteni. Murhattu nainen oli ollut hänelte aivaii tilapäineii tuttavuus. He olivat toimistossa joutuneet väittelyyn ja hän oli lyönyt naista niin, että tämä oli heittänyt henkensä. Täyttä selvyyttä asiaan ei Robinsonin tunnustuksenkaan perusteella saatu. Hänet tuomittiin kuolemaan murhasta ja joutui hirteen. Paitsi sitä, että jäljet olivat olleet harhaan johtavia ja heikkoja, puuttui murhan selvittämiseen tar\'ittava tärkein johtolanka — aihe. Täniä seikka teki ratkaisua niin valkeaksi. Sitä suurempi syy Scotland Yar-dille oli tyytyväisyyteen, koska arvoitus — voittamattomilta näyttävistä vaikeuksista huolimatta — saatiin ratkaistuksi . . . Jotakin Suomesta A^r/onvttf/ttfffiVeÄf/a, 19-vuotias y l i oppilas Jouko Ilvonen matkusti äskettäin Suomesta Tukholman ja Lontoon kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän tulee opiskelemaan saamansa stipendin turvin Philadelphiassa The Curtis Institute of Music-laitoksessa tunnetun viulunsoiton opettajan Efrem Zimbalistin oppilaana vuoden ajan. Jouko Ilvonen jo varhain herätti huomiota Viipurin lapsiorkesterissa. Siellä hän Boris Sirpon johdolla sai pätevää opetusta ja johti jopa 11- vuotiaana itse tätä lapsiorkesteria, jossa mm. Heimo Haitto oli mukana. Talvisodan aikana hän siirtyi Helsinkiin, jossa opinnot jatkuivat ja nyt hän on jo virtuoosi alallaan. Hän pn viimeksi opiskellut Erik-Grönvallin johdolla. Jo 16-vuotiaana antoi Ilvonen konsertin Tukholmassa ja sai mainiot arvostelut osakseen. Virginiapeurat näyttävät menestyvän Suomessa. V. 1934 Minnesotar suomalaiset lahjoittivat Suomeen koe tarkoituksessa*seitsemän Virginia- eli valkohäntäpeuraa, joista perille Laukon kartanoon saapui viisi kappaletta, nim. neljä naarasta ja yksi- uros. , Ensin niitä pidettiin 3,5 hehtaarin suuruisessa aituuksessa, mutta kun ne näyttivät tulevan toimeen täydellisessä vapaudessakin, niin laskettiin ne irti ja vähitellen ne siirtyivät yhä kauemmaksi Laukon alueelta. Nykyisin niitä on nähty Kiikassa, Tyrväällä, Vesilahdella, Lempäälässä ja Totti järvellä, jopa Ruovedelläkin, kolmen ja viiden jopa suuremmissakin laumoissa. Nykyään niitä arvellaan olevan 150-200 kappaletta. Paikallinen väestö on suhtautunut kaikella ymmärtämyksellä näihin harvinaisiin ja kauniisiin eläimiin, joten ne ovat saaneet salametsästyksellä rauhassa lisääntyä. Jos tätä jatkuu, niin muutamien vuosien kuluttua niitä saattaa jo olla maassa tuhansia kappaleita. Historian suurin karjansiJurto toimitettiin äskettäin Neuvostoliitossa. Karjapaimenet, joita auttoivat kameelit ja lentokoneet, ajoivat näet' 1,500,000 päätä karjaa kokonaista 325 mailia pohjoiseen päin kuivuuden uhkaamilta alueilta eteläisestä Turkmeniasta ilman että olisi ainoatakaan vasikkaa menetetty. Ajo kesti kuusi viikkoa. Kuljettavan taipaleen varrelle veivät kameelikaravaanit ennakolta ruokavaroja ja rehuja rakennettuihin suojiin ja kaivoja kaivettiin aina 550 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-10-11-09
