1949-03-05-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lökäpöksyn pöyän päästä,
käj-neet kärpäskartanosta,
kai jäiselle kauppatielle.
Paljon on tavaraa pantuna,
rekikuormin reu'ottuna:
puituja rakeita, paistettua Aletta, itäneitä
suoloja, pellavan tervaksia, kanervan
omenia, sammalen jyviä, kaislan pihkaa,
tuulen mätiä, sateen ollua, sonti- aloittaen:
aisen nahkoja, itikan talia, kukon jouhia.
heti valloittanut kaikki, hymyiltiin sa-parokaaseillelutt
, vain hyväntahtoisesti
eikä heitä pidetty pilkkatikkuina niinkuin
tapahtuu sellaisissa häissä, joista
luonnollinen, itsestään kumpuileva ilo
puuttuu.
Myllykylän aikamiespojat ottivat heti
kahvipöydässä virsivuoron niinkuin
mataranpimaiset neidot läksiäisissä.
ANTOX TSHEHOV:
Harvo^i hanakat yhessä,
harvoin tuttavat tukussa!"
Kaiken alla ahdetttma
kautokenkä katmokainen
morsian, monista paras.
Tästä heidän virtensä lähtikin vierimään.
Ja .koko talo humisi ylpeätä ke-vhua,
missä he kerskailivat, ettei tämän
Passinlukija nosti nyt päänsä, pyyhki '^jcyjän poikia voiteta ikinä voimalla eikä
huuliaan, kakisteli kuin olisi saanut akar
nan kurkkuunsa, rypisteli otsaansa ja
huudahti lopulta julki aivoituksensa:
— Safsinp sirkeet silmälasit,
lukisin passin paremmin I
lerrkaö-Kusta hypähti heti lukijan
luo ja ojensi putelin, mistä tämä voiteli
hartaasti kurkkunsa.
Israli niietti hetkisen (vai liekö l^uun-,
nellut kielivoiteen valumista sisustensa;
onkaloissa) ja jatkoi sitten kylänlorim
malliin:
—• Taano ku ajettii. myllysilla ale,
ni hevone puhu ko pale.
Eikä olt nälkään mittää revästä,
, ku ei älytty ottaa kerale evästä.
Aateltii, onännää Torkkelile sissää,
jos saiatais lihhaa^ leipää lissää.
Jerema ottaa kivest puun,
ruokkii meiltä männes suun . . .
Nyt Israli laskeutui jakulta, läpsytte-
H valkeata passipaperia ja kysyi Jere-jnalta:
v
—: Onko passi tolkuUinen? Kelpaako?;
•! ..^•^«rtBI
— Qn. Kelpaa, « e i t t ä ä päällys-nutut
ylta, lähdetään elolupaan kohvil-
HARVOIN TUTTAV.\T TUKUSS.\'
Tuosta äskeisestä passinlukcmisesta
alkoikin sitten varsinaifiien hääjuhla,
jota myöhemmin muisteltiin ja nimitel*
tiin lääninhäinä, koska niihin saapui
päivittän kansaa kautta laajan maan
entisen juhlaväen aina väsyessä. Ja tätä
. menoa kesti uusien joulujen toiselle puolen
melkein loppiaiseen asti.
Nyt, kun oli päästy tuke\'asti varsinaisten
häähuoneiden penkeille, nähty
iihkuvat^'a ruokakomeat pöydät, todettu
valojen riittävyys sekä kuultu isäntäväen
äänensä\yjen lÄJirtiton ki^^^^
syys, vapautuivat kaikkein jäykistdpr
' viraräätkin vieraat, antaen kireytensä
hiljaUeen löystyä. *Huamaantuess^
tnyt häiden välittömän iloisesta, «mutta
^samalla
noudattavasta Jok
huomaamattaan auttaa tunneltnaa seka
tapahtumien kulkua. Tuntui ihan, niin
kuin olisi jouduttu jonkinlaiseen luonnonlakiin,
joka johdatti järkähtämättä
juhlaa virtana uomassaan. Oliko sitten
ihme, että kaikki lähti meneilleen kuin
itsestään t Pitkäaikainen ja kiduttaN-a
odotuksen jännitys unohtui. Kaikille
tuli hyvä Ja helppo olo. Siksi oikein huo-kaisliinkin
helpoiiuksesta, kun riisuttiin
piiällysvaatteet isoiksi kuhilaiksi elo-tuvan
vaarnoihin, uuhille ja välituvan
seinille.
Kun rii^Mileniistungos kaikenlaisine
sutkauksineen, vapautuneille nauruineen
_j?ekä alkaneen kodikkuuden hivelyine»n
oli purkautunut, alkoi pitkien kahvipöytien
reunamilla taas kaaseakkojeji hienoinen
nahina, sillä kukaan ei olisi jäii-nyt
mielisuosiolla reunimniai^ksi, koska\
hänenlaisensa sai myöskin saparokaasen
nimen. (Häntä ta\'a]lisesti kaikki ka-yattivat,
sillä hänessä oltiin näkevinään
.ipalaiiiassa häideA sinisiä häkältekkejä,)
ybiiiVL nyt, kun iloinen mieliala ob*
^virsien saiKrilla, vaan korkeintain impien
ihanuudella. Nämä nuoret parrat
päättivät laulunsa ylen mahtailevasti:
"— Sitä mie midieks sanon
ken minult veis viitan päältä.
Ei 00 sitä syntynyttä!"
Sitten häätalon vanhempi vaimoväki
alkoi vuorostaan pajattaa morsiamen
neuvontavifsiä. Niiden^ nsömpaisrssäl ;
sanakatraissa neuvottiin, kaikki >.tiipa- ,
askareet^ saunan lämmitysj vaatteiden
valaminen Ja läksinpä keträvarren kepein
käsittely, kerrottiin, niistä sulho ön vihainen,
kehöitettiin nöyryyteen ja^ lasten
hoivaamiseen, puhtauteeii jä k6r-keyteen
— "tule kolmena tupaaft!" EEi-met
käskettiin ruokkima»! luuta kainalossa,
heinävihko helmassa, puukuornia
selä.ssä ja lisäksi tolkutettiin, että aina
on pidettävä pujfiainen poski, pahat sanat
nakattava pankolle ja torapuheet
kerrassaan kierrettävä torvelle.
Kun morsian oli neuvottu ja välisti
punastutettukin monella ylen suorasukaisella
tokaisulla, noustiin kahvipöydistä
ja ryhdyttiin tanssimaan.
Voi jalan kepe3rttä nyt, Pitl^nenäisten
\iuluarttdin soittohiurjuutta ja monisäikeisen
syksyikävän purkautunrista!
Ei •moista polkänpuimistä muistettu ikinä
nähd>n).
Melkein koko hääväki — niinhyvm
lannevahvat ikäemännat kuin noidan-
Puolen virstan päässä asemalta hän
istahti kivelle tien oheen' ja alkoi_ katsella
harjun taakse puoleksi piiloutunutta
aurinkoa. Asemalla jo siellä täällä
paloivat valot,-himmeä, vihreä valo.
vilahteli, mutta junaa ei vielä näkynyt.
Völodjasta oli suloista istua liikkumatta
ja kuunnella vähitellen saapuvan illan
ääniä. Lehtimajan hämy, askelet, uimahuoneen
tuoksu, nauru ja naisen vartalo
—- kaikki tämä muistui hämmästji:-
tävän selvänä hänen mieleensä, eikä se
ollut enää min kauheata ja merkityksellistä
kuin aikaisemmin . . . ^
Joutavaa . . . Hän ei irroittamlt^.
siani, vaan ^auroi kun halasin häntä
— ajatteli V o l o d j a . H ä n t ä siis miel'
lytti. .Jos se olisi ollut hänelle vasteo
inielistäj niin hän olisi suuttunutr
Ja.nyt Volodjaa alkoi harmittaa, eJte^
hänellä lehtimajassa dlut riilta\'ästi
rohkeutta. Hämäsä^itti typerä pois^
lähtönsä,. ja h|in pHvai^a siitä, et
äskeiseniaisen J^sp^ii^n uudistuessa
hän iiskaltaia; meaetetiac..!^^
katsoa asioita vapaaminin. '
Tapaus wisi hel^^ Shu
njihineilla oa tapana kävellä kauan, il
kana kahvineuvot ja isojen juhlarinke- laudoillaan suolaiset siemplirakat, möy
lien tähteet elotuvan pöydistä, jotka heät tihäkuköt, Yahvät läiittu^^^
katettiin nyt piirakan syöhnille. Varsi- ihanasti tuoksuvat kaali- ja muhapiira-nainen
raskas ja moniruokainen hääate- kat kiiltävän ruskeine k\iörineen, pyiore-riä
syötäisiin vasta ^myöhemmällä, silla ät nautisk^uJat, iihiaryyiiilait^^^^
läksiäisrÄoat rasittiN^at ja täyttivät vielä kä lopuksi Äioneiikaltäiset pemnapiira-tomumajoja,
vaikka äskeiset kahvit''oli- kat ja vatruskät,_ joita vähäväkisemthat
vatkin valutelleet niitä £|,lenimä^^^ sa- olivat valaneet herkinitn
..^•^ — ; . ; : . i . ™ i - „ « w mukäättj^teiva^'Äe s i u ^^
nuolia törröttävät ukotkin — pyöri Ja
hyrskyili yhtenä koskena pitkin seiniä,
ja keskilattidle jääneet hyrräsivät paikoillaan
kiihkeänä virransilmänä. Talo
narahteli ja lattia notkui antaen kim-moa
askeleisiin.
— E i , eil Huil Älähän! No, no!
Aikamiespojat koettivat, riistaa morsiamen
kurikoita saaneilta matarahamet-tarilta
rinkeleitä näiden kaulaan ripustetuista
nyÖlTistä. Mu^^^ neitokaiset
yaiii huudahtelivat k i e l t ä i^ kiusoitte-iey^
ti. Kyntömiespojat kostivat nipis-täyiUäam,
mikä oli olevinaan samalla
jonkinlaista hellyyttä, mutta kyllähän
moin tanssi ravistanut tiukemmalle.
Kevyt piirakanpuru oli nyt omiaan
kestitsemään hääfahvasta, ja pöytiin
kannettiin monenlaisia piirakkakuörmia
sekä-maitokannuja, piimahaarikoita ja
kaljasärpiköitä.
Nämä piirakkakeöt olivat pääasiassa
vieraiden omia häätuoraisia ja niitä
maistettaessa arvosteltiin ja kyseltiin,
kehuttiin Ja imoltittiin, ylpistyttiin ja
närkästyttiin, muttei ainakaan loukattu
. talon omien ehiäntien kun,niaa. Moni
ahtoi tästä pöydästä jo itsensä niin täyteen,
ettei kääntymään paljon päässyt,
nähtävästi Ajatellen, että oli syötävä
ainakin niinpaljon kuin itse oli piirakoita
tuonut. Usea ei halunnut tästä pöydästä
tuntea omia kuoreiirjT^ytyksiaäh-kään,
kun taas toiset seisoivat samalla
aikaa omien paistostensä kohdilla Jä vir-kahteliyät
aina kehun kuullessaan r
— Eihän tuo nyt oikein onnistunut.
Taikina miten lie tössäytynyt. kun pitivät
ovea auki eikä täkkiä oi luheitett}^.
pytynkannen katteeksi . . .
Tanssijoiden py>-hkiessä rnsimmäisia'
hikiään ju^läonnea hehkuvilta kasvöil-taah
ja väljennellessä liian ki»-eitä vyöt-teitään
Jerema asteli keskisilialle, osoitti
elotupaa ja huudahti:
tähylkiöiksi. Entä matji^nrakat, ah,,
tukehtui syiic^06äsä>k^ '
Kyllä kelpasi-höistepiirialdcapoydis-tä
haökata, antaai piini^aarikoiden kiertää
ja voiveitsfeil kilaStdiellal
Aivan kmtt taannoiit suuren tuvan
lattia notkui pöll^äar puivista hj-ppy-^
sistäy notkui clötuväh ^ilta" liyt pöjiiä
kiertävistä askeldsta ja ktiko talo taas
natisi asketsekse^h hääjuhlan ylistystä.
Piirakka-ateria syötiin seisoaltaan, Ja
näk^ä siinä tiyt monenlaista haukkaamisen
fäpäa: keri mätki suoraan pÖ}'-.
. dältä suuhunsa,, ken juoksutti säaliiiisa
johonkin plilonurkkaän ktriii säikky eläin
ja mutusteli siellä y— HekÖ hävenm-t
—
SV
Pöytä täyteen pörhöpäitä,
langot, juokaa.langot!"
Elotuvan pöytien mahtavat piirakka-äyräät
yHätti\'at nyt hääväen entistä
tyj-tyväisemmäksi. Niissä tuoksuivat Ja
riäöllään houkuttelivat syöjiään leveär
rintaiset .ohrapiirakat, pyöreät tattari-hampaattömuuttaan,
ken^ i^^^^ tungok-seöii
Jouduttuaan piifakkapalji^taan kpi^:,
keaHa päänsä pääliä niin iettä rj^J^eja
satoi Nenälleen, keff seista jäkitti väin
muheidert must^äkuotienr, täi makeiden
vaapukkapiirakpiden ..äärellä eikä
ollut näkevinäänkäan artiuita antimia,
ken tuppautui suolaisia sicinipiiräköitä
kohti rakentaäkseeit: v a h i ^ olut janon.
Icen avasi hei^fyytiilomf^kcih Ja ka$pi
sieltä sormella sisusta s^rtihtmsa./aivan
kum olisi ollut puhdistamassa puuro-.
padan laitaa, ken mitenkin -r^ ja kaikille
maistui. .> . j
.Välillä hörpättiin Aarikkakierrän-näisistä
pumää tarkka maitoa, joka oli
ihanasti kyimp kuin/lahteen hera.
Elotupa ihan ähkyi tyytyväisyyttään.
Hääpihakin, jollaisena tavaffisesti on aina
salakahmäisiä seisöskelijöitaj oli ta--
män piirakiahpunin^ aikana-aivan tyhjä.
Vain hevosten pehmeää .heinänrousku-tusta
ja kavioiden kölahtiplua maahan
kalok-taputukset,
isot hersryynilompakot:kel-tiettyä
ja turvallista kaavaa laadun arvasi, kun näki heidän.kou- takuorfset riisiryynipiirakat Ja kalan- laskettuihin aisoÄin kantautui k
ivasta menosta jokainen alkoi ja kyntensä. Moni .jnritti^^inä silmäryyniset valkeat piirakat, (ei tie- sista. y
tanssin kohussa kuiskutella t3^töäan jo edetty järiii.naiden ry>'nien. nimeä taikka
kuutamoonkin, mutta eihän 5e a3;a vie- ken tiesi,: ei osannut kuitenkaan virk-la
ollutv^ Neitojen oli ylpefltävä^^ kaa sitä, siksijutä, jotka olivat 5uola-pitkän
aikaa koskemattoman rinkelirih- kaupungin herkkuja, nimitettiin kuvaa-:
man kantamisesta . . . vasti kalansilmär>yneiksi.) ^
Hääemäiinät juoksuttivat tanssin ai- Näiden lisäksi uhkuivat vadeillaan ja
Kuu cdi noussut yhä.: korkeammalle.
Taivaalla ei näkynyt minkäänlaista pil-viniverää.
Takametsässa^uusien mustat
kodat kimaltelivat lumihopuissaan.
Juhlaa, kaikkialla juhlaa!
Jatkuu.
Vancmsverin osaston naisten kerho kannattajineen v. 1948.
SIVU 8 a*.\UANTAINA, JUAAUSKUliN S FÄI\-ÄNA, 1949
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 5, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-03-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490305 |
Description
| Title | 1949-03-05-08 |
| OCR text | lökäpöksyn pöyän päästä, käj-neet kärpäskartanosta, kai jäiselle kauppatielle. Paljon on tavaraa pantuna, rekikuormin reu'ottuna: puituja rakeita, paistettua Aletta, itäneitä suoloja, pellavan tervaksia, kanervan omenia, sammalen jyviä, kaislan pihkaa, tuulen mätiä, sateen ollua, sonti- aloittaen: aisen nahkoja, itikan talia, kukon jouhia. heti valloittanut kaikki, hymyiltiin sa-parokaaseillelutt , vain hyväntahtoisesti eikä heitä pidetty pilkkatikkuina niinkuin tapahtuu sellaisissa häissä, joista luonnollinen, itsestään kumpuileva ilo puuttuu. Myllykylän aikamiespojat ottivat heti kahvipöydässä virsivuoron niinkuin mataranpimaiset neidot läksiäisissä. ANTOX TSHEHOV: Harvo^i hanakat yhessä, harvoin tuttavat tukussa!" Kaiken alla ahdetttma kautokenkä katmokainen morsian, monista paras. Tästä heidän virtensä lähtikin vierimään. Ja .koko talo humisi ylpeätä ke-vhua, missä he kerskailivat, ettei tämän Passinlukija nosti nyt päänsä, pyyhki '^jcyjän poikia voiteta ikinä voimalla eikä huuliaan, kakisteli kuin olisi saanut akar nan kurkkuunsa, rypisteli otsaansa ja huudahti lopulta julki aivoituksensa: — Safsinp sirkeet silmälasit, lukisin passin paremmin I lerrkaö-Kusta hypähti heti lukijan luo ja ojensi putelin, mistä tämä voiteli hartaasti kurkkunsa. Israli niietti hetkisen (vai liekö l^uun-, nellut kielivoiteen valumista sisustensa; onkaloissa) ja jatkoi sitten kylänlorim malliin: —• Taano ku ajettii. myllysilla ale, ni hevone puhu ko pale. Eikä olt nälkään mittää revästä, , ku ei älytty ottaa kerale evästä. Aateltii, onännää Torkkelile sissää, jos saiatais lihhaa^ leipää lissää. Jerema ottaa kivest puun, ruokkii meiltä männes suun . . . Nyt Israli laskeutui jakulta, läpsytte- H valkeata passipaperia ja kysyi Jere-jnalta: v —: Onko passi tolkuUinen? Kelpaako?; •! ..^•^«rtBI — Qn. Kelpaa, « e i t t ä ä päällys-nutut ylta, lähdetään elolupaan kohvil- HARVOIN TUTTAV.\T TUKUSS.\' Tuosta äskeisestä passinlukcmisesta alkoikin sitten varsinaifiien hääjuhla, jota myöhemmin muisteltiin ja nimitel* tiin lääninhäinä, koska niihin saapui päivittän kansaa kautta laajan maan entisen juhlaväen aina väsyessä. Ja tätä . menoa kesti uusien joulujen toiselle puolen melkein loppiaiseen asti. Nyt, kun oli päästy tuke\'asti varsinaisten häähuoneiden penkeille, nähty iihkuvat^'a ruokakomeat pöydät, todettu valojen riittävyys sekä kuultu isäntäväen äänensä\yjen lÄJirtiton ki^^^^ syys, vapautuivat kaikkein jäykistdpr ' viraräätkin vieraat, antaen kireytensä hiljaUeen löystyä. *Huamaantuess^ tnyt häiden välittömän iloisesta, «mutta ^samalla noudattavasta Jok huomaamattaan auttaa tunneltnaa seka tapahtumien kulkua. Tuntui ihan, niin kuin olisi jouduttu jonkinlaiseen luonnonlakiin, joka johdatti järkähtämättä juhlaa virtana uomassaan. Oliko sitten ihme, että kaikki lähti meneilleen kuin itsestään t Pitkäaikainen ja kiduttaN-a odotuksen jännitys unohtui. Kaikille tuli hyvä Ja helppo olo. Siksi oikein huo-kaisliinkin helpoiiuksesta, kun riisuttiin piiällysvaatteet isoiksi kuhilaiksi elo-tuvan vaarnoihin, uuhille ja välituvan seinille. Kun rii^Mileniistungos kaikenlaisine sutkauksineen, vapautuneille nauruineen _j?ekä alkaneen kodikkuuden hivelyine»n oli purkautunut, alkoi pitkien kahvipöytien reunamilla taas kaaseakkojeji hienoinen nahina, sillä kukaan ei olisi jäii-nyt mielisuosiolla reunimniai^ksi, koska\ hänenlaisensa sai myöskin saparokaasen nimen. (Häntä ta\'a]lisesti kaikki ka-yattivat, sillä hänessä oltiin näkevinään .ipalaiiiassa häideA sinisiä häkältekkejä,) ybiiiVL nyt, kun iloinen mieliala ob* ^virsien saiKrilla, vaan korkeintain impien ihanuudella. Nämä nuoret parrat päättivät laulunsa ylen mahtailevasti: "— Sitä mie midieks sanon ken minult veis viitan päältä. Ei 00 sitä syntynyttä!" Sitten häätalon vanhempi vaimoväki alkoi vuorostaan pajattaa morsiamen neuvontavifsiä. Niiden^ nsömpaisrssäl ; sanakatraissa neuvottiin, kaikki >.tiipa- , askareet^ saunan lämmitysj vaatteiden valaminen Ja läksinpä keträvarren kepein käsittely, kerrottiin, niistä sulho ön vihainen, kehöitettiin nöyryyteen ja^ lasten hoivaamiseen, puhtauteeii jä k6r-keyteen — "tule kolmena tupaaft!" EEi-met käskettiin ruokkima»! luuta kainalossa, heinävihko helmassa, puukuornia selä.ssä ja lisäksi tolkutettiin, että aina on pidettävä pujfiainen poski, pahat sanat nakattava pankolle ja torapuheet kerrassaan kierrettävä torvelle. Kun morsian oli neuvottu ja välisti punastutettukin monella ylen suorasukaisella tokaisulla, noustiin kahvipöydistä ja ryhdyttiin tanssimaan. Voi jalan kepe3rttä nyt, Pitl^nenäisten \iuluarttdin soittohiurjuutta ja monisäikeisen syksyikävän purkautunrista! Ei •moista polkänpuimistä muistettu ikinä nähd>n). Melkein koko hääväki — niinhyvm lannevahvat ikäemännat kuin noidan- Puolen virstan päässä asemalta hän istahti kivelle tien oheen' ja alkoi_ katsella harjun taakse puoleksi piiloutunutta aurinkoa. Asemalla jo siellä täällä paloivat valot,-himmeä, vihreä valo. vilahteli, mutta junaa ei vielä näkynyt. Völodjasta oli suloista istua liikkumatta ja kuunnella vähitellen saapuvan illan ääniä. Lehtimajan hämy, askelet, uimahuoneen tuoksu, nauru ja naisen vartalo —- kaikki tämä muistui hämmästji:- tävän selvänä hänen mieleensä, eikä se ollut enää min kauheata ja merkityksellistä kuin aikaisemmin . . . ^ Joutavaa . . . Hän ei irroittamlt^. siani, vaan ^auroi kun halasin häntä — ajatteli V o l o d j a . H ä n t ä siis miel' lytti. .Jos se olisi ollut hänelle vasteo inielistäj niin hän olisi suuttunutr Ja.nyt Volodjaa alkoi harmittaa, eJte^ hänellä lehtimajassa dlut riilta\'ästi rohkeutta. Hämäsä^itti typerä pois^ lähtönsä,. ja h|in pHvai^a siitä, et äskeiseniaisen J^sp^ii^n uudistuessa hän iiskaltaia; meaetetiac..!^^ katsoa asioita vapaaminin. ' Tapaus wisi hel^^ Shu njihineilla oa tapana kävellä kauan, il kana kahvineuvot ja isojen juhlarinke- laudoillaan suolaiset siemplirakat, möy lien tähteet elotuvan pöydistä, jotka heät tihäkuköt, Yahvät läiittu^^^ katettiin nyt piirakan syöhnille. Varsi- ihanasti tuoksuvat kaali- ja muhapiira-nainen raskas ja moniruokainen hääate- kat kiiltävän ruskeine k\iörineen, pyiore-riä syötäisiin vasta ^myöhemmällä, silla ät nautisk^uJat, iihiaryyiiilait^^^^ läksiäisrÄoat rasittiN^at ja täyttivät vielä kä lopuksi Äioneiikaltäiset pemnapiira-tomumajoja, vaikka äskeiset kahvit''oli- kat ja vatruskät,_ joita vähäväkisemthat vatkin valutelleet niitä £|,lenimä^^^ sa- olivat valaneet herkinitn ..^•^ — ; . ; : . i . ™ i - „ « w mukäättj^teiva^'Äe s i u ^^ nuolia törröttävät ukotkin — pyöri Ja hyrskyili yhtenä koskena pitkin seiniä, ja keskilattidle jääneet hyrräsivät paikoillaan kiihkeänä virransilmänä. Talo narahteli ja lattia notkui antaen kim-moa askeleisiin. — E i , eil Huil Älähän! No, no! Aikamiespojat koettivat, riistaa morsiamen kurikoita saaneilta matarahamet-tarilta rinkeleitä näiden kaulaan ripustetuista nyÖlTistä. Mu^^^ neitokaiset yaiii huudahtelivat k i e l t ä i^ kiusoitte-iey^ ti. Kyntömiespojat kostivat nipis-täyiUäam, mikä oli olevinaan samalla jonkinlaista hellyyttä, mutta kyllähän moin tanssi ravistanut tiukemmalle. Kevyt piirakanpuru oli nyt omiaan kestitsemään hääfahvasta, ja pöytiin kannettiin monenlaisia piirakkakuörmia sekä-maitokannuja, piimahaarikoita ja kaljasärpiköitä. Nämä piirakkakeöt olivat pääasiassa vieraiden omia häätuoraisia ja niitä maistettaessa arvosteltiin ja kyseltiin, kehuttiin Ja imoltittiin, ylpistyttiin ja närkästyttiin, muttei ainakaan loukattu . talon omien ehiäntien kun,niaa. Moni ahtoi tästä pöydästä jo itsensä niin täyteen, ettei kääntymään paljon päässyt, nähtävästi Ajatellen, että oli syötävä ainakin niinpaljon kuin itse oli piirakoita tuonut. Usea ei halunnut tästä pöydästä tuntea omia kuoreiirjT^ytyksiaäh-kään, kun taas toiset seisoivat samalla aikaa omien paistostensä kohdilla Jä vir-kahteliyät aina kehun kuullessaan r — Eihän tuo nyt oikein onnistunut. Taikina miten lie tössäytynyt. kun pitivät ovea auki eikä täkkiä oi luheitett}^. pytynkannen katteeksi . . . Tanssijoiden py>-hkiessä rnsimmäisia' hikiään ju^läonnea hehkuvilta kasvöil-taah ja väljennellessä liian ki»-eitä vyöt-teitään Jerema asteli keskisilialle, osoitti elotupaa ja huudahti: tähylkiöiksi. Entä matji^nrakat, ah,, tukehtui syiic^06äsä>k^ ' Kyllä kelpasi-höistepiirialdcapoydis-tä haökata, antaai piini^aarikoiden kiertää ja voiveitsfeil kilaStdiellal Aivan kmtt taannoiit suuren tuvan lattia notkui pöll^äar puivista hj-ppy-^ sistäy notkui clötuväh ^ilta" liyt pöjiiä kiertävistä askeldsta ja ktiko talo taas natisi asketsekse^h hääjuhlan ylistystä. Piirakka-ateria syötiin seisoaltaan, Ja näk^ä siinä tiyt monenlaista haukkaamisen fäpäa: keri mätki suoraan pÖ}'-. . dältä suuhunsa,, ken juoksutti säaliiiisa johonkin plilonurkkaän ktriii säikky eläin ja mutusteli siellä y— HekÖ hävenm-t — SV Pöytä täyteen pörhöpäitä, langot, juokaa.langot!" Elotuvan pöytien mahtavat piirakka-äyräät yHätti\'at nyt hääväen entistä tyj-tyväisemmäksi. Niissä tuoksuivat Ja riäöllään houkuttelivat syöjiään leveär rintaiset .ohrapiirakat, pyöreät tattari-hampaattömuuttaan, ken^ i^^^^ tungok-seöii Jouduttuaan piifakkapalji^taan kpi^:, keaHa päänsä pääliä niin iettä rj^J^eja satoi Nenälleen, keff seista jäkitti väin muheidert must^äkuotienr, täi makeiden vaapukkapiirakpiden ..äärellä eikä ollut näkevinäänkäan artiuita antimia, ken tuppautui suolaisia sicinipiiräköitä kohti rakentaäkseeit: v a h i ^ olut janon. Icen avasi hei^fyytiilomf^kcih Ja ka$pi sieltä sormella sisusta s^rtihtmsa./aivan kum olisi ollut puhdistamassa puuro-. padan laitaa, ken mitenkin -r^ ja kaikille maistui. .> . j .Välillä hörpättiin Aarikkakierrän-näisistä pumää tarkka maitoa, joka oli ihanasti kyimp kuin/lahteen hera. Elotupa ihan ähkyi tyytyväisyyttään. Hääpihakin, jollaisena tavaffisesti on aina salakahmäisiä seisöskelijöitaj oli ta-- män piirakiahpunin^ aikana-aivan tyhjä. Vain hevosten pehmeää .heinänrousku-tusta ja kavioiden kölahtiplua maahan kalok-taputukset, isot hersryynilompakot:kel-tiettyä ja turvallista kaavaa laadun arvasi, kun näki heidän.kou- takuorfset riisiryynipiirakat Ja kalan- laskettuihin aisoÄin kantautui k ivasta menosta jokainen alkoi ja kyntensä. Moni .jnritti^^inä silmäryyniset valkeat piirakat, (ei tie- sista. y tanssin kohussa kuiskutella t3^töäan jo edetty järiii.naiden ry>'nien. nimeä taikka kuutamoonkin, mutta eihän 5e a3;a vie- ken tiesi,: ei osannut kuitenkaan virk-la ollutv^ Neitojen oli ylpefltävä^^ kaa sitä, siksijutä, jotka olivat 5uola-pitkän aikaa koskemattoman rinkelirih- kaupungin herkkuja, nimitettiin kuvaa-: man kantamisesta . . . vasti kalansilmär>yneiksi.) ^ Hääemäiinät juoksuttivat tanssin ai- Näiden lisäksi uhkuivat vadeillaan ja Kuu cdi noussut yhä.: korkeammalle. Taivaalla ei näkynyt minkäänlaista pil-viniverää. Takametsässa^uusien mustat kodat kimaltelivat lumihopuissaan. Juhlaa, kaikkialla juhlaa! Jatkuu. Vancmsverin osaston naisten kerho kannattajineen v. 1948. SIVU 8 a*.\UANTAINA, JUAAUSKUliN S FÄI\-ÄNA, 1949 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-03-05-08
