Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 17, 1951

              (KA UXOKIRJA LUX EX l IIKKOLEHTI)
L I E K K I , the only F i n n i s h literary wcekly in Canada.
Published and printed by the Vapaus Publishing Cornpa ny
Limited. 100-102 E lm Street West. Sud^ury. Ontario.
Registered at the Pcst Office Department. Ottawa, as Sccond
rlass mater.
L i e k k i ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 8 sivuisena, s i s ä l t ä en
parasta kaunokirjallisten ja t i e t e e l l i s t ä luettavaa.
T I L A L S H I X N A T : YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $3.00 1 vuosikerta . $3.75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta 2.25
3 kuukautta . . . . ...1.00
S U O M E E N J A M U U A L L E U L K O M A I L LE
1 vuosikerta .....$4.50 6 kuukautta $2.50
I L M O I T U S H I N N A T :
75 s e n t t i ä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuole-manUmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muistovärsy
$1.00 j a kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikois­hinnat
pysjTistä ilmoituksista. T i l a p ä i s i l m o i t t a j i e n o n l ä h e t e t ­t
ä v ä maksu e t u k ä t e e n.
Asiamiehille m y ö n n e t ä ä n 15 prosentin palkkio.
K a i k k i Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava, kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-1(G E l m Street West. Sudbury, Ontario.
T o i m i t t a j a : J , W. Saari.
L i e k k i i n aiotut kirjoitukset osoitettava;
LIEKKI
P. O. B O X 69 SUÖBURY, O N T .
JOOdltiM i i ii
Tässä on nyt sitten se uusimallinen .Liekki, josta viime numeros-
; sa imainittiin. Tällaisena sen pitäisi nyt sitten tulla jatkuvasti
lukijoille.
Kuten viime numerossa mainittiin, on tähän toimenpiteeseen
, ryhdytty paperin säästämiseksi, sillä kiusallinen paperiflanne ai-
. heuttaa sen, ettei sitä voi haaskata yhtään. Paperinsaannin ny­kyiselläänkin
ollen ja sen hinnan huomioonottaen, on tällainen
muutos välttämätön.
. Viime viikolla laskettiin tarkoin, kuinka paljon lukemista oli
vanhassa Liekissä ja nyt uai^dessa:. Vertailu osoittautui verraten
ihmeelliseksi. Alunperin ajateltiin, että molemmissa lehdissä,
* vaikka vanha Liekki on ll-sivu:i!en (takasivu kuvineen pois-laskettuna)
ja uusi 7-sivuinen (myöskin takasivu poislaskettuna)
. on suunnilleen saman verran telcstiä, koska pienempi kirjasinlaji
.'kasvattaa seitsemässä sivussa sen, mitä oli 11-sivuisessa lehdessä.
Ruvettiin tarkemmin laskemaan ja havaittiin, että uusi lehti vie
[ tekstiä huomattavasti enemmän. Mainittakoon, että kun vanhassa
. lehdessä oli palstalla 98 riviä, on uudessa 147 riviä, vanhassa oli
. nelipalstaisella sivulla 392 riviä ja uudessa viisipälstaisellasi\mlla
735 riviä, vanhassa 11 sivulla oli 4,312 riviä ja uudessa 7-^^^^^^
on 5,145 riviä. Näinolkn siis uudessa Liekissä on noin 17,00^^
; sanaa enemmän kuin vanhassa. Tämä edellyttää suoraa tekstiä,
ikuvat poislaskettuina.
Kun vanhaa tekstiä jäi jonkin verran jäljelle, panemme tähän
n,umer<XHi sitä yhden sivun, että jckaineai saa verrata, kutnpaako
tekstiä on helpompi lukea. Mutta täimäkään vertaus ei ole kai-ikiHe
sama. Toiset voivat lukea paremmin ja selvemmin pienem­pää
tekstiä kuin taas toiset saavat paremmin ja vaivattomammin
selvän isommasta. Tosiasia kuitenkin on, että ikun rivit tekstissä
ovat liian kaukana toisistaan, k'U!ten on laita vanhan Liekin
tekstissä, tuottaa se monelle vaikeuksia lukemisessa. Toisaalta
taas, ifcun rivit ovat lyhempiä, helpottaa se mdnen lukamista,
vaikka teksti olisi pienempääkin. Tämä on kuitenkin sellainen
toimenpide, jolla ei voida kaikkia tyydyttää, mutta sam.a pitää
paikkansa kaikkeen muuhunkin nähden.
Tekstin suhteen saatetaan tehdä joitain muutoksia, kuten esi­merkiksi
sellaisia, että etusivu painetaan entisellä kirjasinlajilla
ja nelipalstaisena kuten tähänkin saakka. Mahdollisesti jokin
•muukin sivu, ehkä Taide ja kulttuurisivu. Tämä edellj-ttää
'kuitenkin kokeilua, koetetaan katsoa, mikä olisi paras jasmähdol-lisimman
paljon kaikkia tyydyttävä. Ihmisen elämä on kaikissa
suhteissa pyrkimystä eteenpäin ja niin on Liekinkin kys>miyksessä.
Sitä koetetaan kehittää aina ja saada siitä mahdollisimman paljon
tarkoitustaan vastaava ja kaikki lukijoitaan tyydyttävä. Mutta
'kalkkeen kehitykseen täytyy olla mahdollisuudet ja usein \-allit5e-:
vat olosuhteet «vaativat tekemään muutoksia ja yrittämään järjes­tää
kaikki parhaimmalla mahdollisella taivalla, liiinkuiii nytkin on
täytynyt tehdä paperitilanteen takia.
Torvonmie, että kaikkia lukijoita tyydyttää tämä muutos. Ai­nakin
siitä on se etu, että Liekissä on nyt enemmän tekstiä ikuin
ennen ja sitähän monet ovat halunneet. t'sein kuuluu valituksia,
että iLiekki on liian pieni, siinä on liian vähän lukemista. Pää­asia
vain on, että Liekkiin saadaan hyvää lukemasta ja tietenkin
sekin asia järjestyy kynäilijäin suosiollisella avustuksella.
Kustannusliikkeemme kirjakauppaan on saapunut taas uusi
lähetys kirjoja, osa sellaisia, joita tuli jo aikaisemmin, mutta jotka
loppuivat aivan kesken. Uusi lähetys sisältää seuraa\*at kiriat:
"Tietojen kirja", 6 osaa, "Tekniikan peruskirja", "Synkkä yksin­puhelu
\ 2 osaa, '^Rebekka*' (nidottuna, ei saatu enää sidottuna),
erikoblaatuinen laulukirja, nimeltään '^Laulumatti". jossa on 334
sivua lauluja ja voipa sanoa, että siihen on sisällytetty kaikki
suomalaiset kansanlaulut,: mitä. ajatella saattaa. Se^ im siis
välttämätön laulukirja jokaiselle, sillä se verestää monen muistoja
niiltä ajoilta, jolloin ennen vanhaan -^-anhassa jnaassa laulettiin.
Bimeellisen paljon siihen on saatukin sc^imaan ja jos.jonkinlaisia
lauluja.
Liaksi saapui samassa, lähetyksessä, ksiksiaiva» uuttaj,Stiomes-sa
juuri ilmestynyttä teosta; ToS\x>'P€^kasen kirjoittama^^*^^^^
E r ä i d e n Mar\'landin valtiossa
sijaitsevassa C a x o Dietrichii^
baktereologisessa tutkimuslaitok­sessa
työskentelevien tiedemies­ten
sanotaan kertoneen, että
tutkimoislaitokseen tulee y i i ä use­ammin
tietoja Ja.panista Tokion
l ä i i e i l ä sijaitsevassa bakteeritut-kimuslaitoksessa
suoritetta\'isia
t ö i s t ä . Japanilainen tutkimus­asema
on kenraali M a c A r t h u r in
perustama ja s i t ä j o i i t a a Japa­n
i n armeijan entinen l ä ä k i n t ä -
•kenraali Siro I s h i i . P ä ä o s a l a i ­toksen
h e n k i l ö k u n n a s t a o n ja­p
a n i l a i s i a . K a i k k i t ä s s ä laitok­sessa
saadut tutkimustulokset i l ­moitetaan
l ä h e t e t t ä v ä n kenraali
M a c A r f h a i r i n p ä ä m a j a n v ä l i t y k ­s
e l l ä Camp Dietrichissa olevaan
bakteeritutkimusten keskuslai­tokseen.
V a i k k a jo aikaisemmin on tie­detty,
e t t ä kenraali MacArthui"
On ottanut palvelukseensa japa­n
i l a i s e t bakteerisodan asiantun­t
i j a t , ovat n ä m ä tiedot s i k ä l i y l ­l
ä t y k s e l l i s i ä , e t t ä ne antavat aa­vistuksen
siitä, k u i n k a laajoja a-m
e r i k k a l a i s t e n bakteerisodan-k
ä y n n i n tutkimukset Japanissa
t o s i a a n k i n ovat.
K e n r a a l i Ishii on sama mies,
j d k a johti japanilaisten ibak-.
tereologien ' k o k e i l u j a ' ' K i i i i a s sa
viime sodan aikana. H ä n e n n i ­m
e n s ä esiintyi V . 1949 Habarovs-k
i s s a koolla olleen sotartkollis-tuomioistuimen
syytettyjen luet­telossa.
T ä s s ä o i k e u d e n k ä y n n i s sä
t u o m i t t i i n 12 j a i ) a n i l a i s t a kenraa­l
i a j a muuta iipseeria bakteeri-s
o d a n k ä y n n i n valmisteluista ja
e p ä i n h i m ö l l i s i s i ä tutkimuksista.
Amerikkalaiset e i v ä t kuitenkaan
luovuttaneet kenraali . I s h i i t a t ä ­h
ä n o i k e u d e n k ä y n t i i n.
m
K i r j . E D W I N A.
\1JEN u s e i n lukenut eränkä-vi-ijäin
kertomuksia villistä
luonnosta, jossa v i l l i e l ä i n t e n p y y ­d
y s t ä j i ä kohtaa -usein uhkaava
vaara. Mutta l i i i n ori m y ö s k in
p j y d j ^ s t e t t ä v i e n l a i t a . K u m p a i ­n
e n k i n y r i t t ä ä ensin surmata t o i ­sensa,
t a i o l l a ä l y k k ä ä m p i j a no­peampi
toistaan. .
K e r r o n tässä jihden monista
e r ä r e t k i s t ä n i . Noin kaksikym-
. m e n t ä v i i s i vuotta sitten o l i n e-r
ä ä l l ä pJTdystysalueellani ansoja
kokemassa. Lunta o l i melko r u n ­saasti.
L ä h e s t y i n korkeapartais-t
a puroa ja aloin laskea va^ro-v
a s t i v i l l i n puron uomaan en-,
s i m m ä i s e n ansani luo. Vaiiih-d
i n voima oli j y r k ä n t e e n vuoksi
l i i a n suuri ja se työnsi minut
l i i a n l ä h e l l e ansaa. Samassa s i l -
manrä^äyksessäi syöksjri y l ö s t ä y ­teen
pituuteensa suiuri susi an-,
s a a n i takertuneena suu aimnot-t
a v ä s t i avoinna. Säilytin k u i ­t
e n k i n malttini, o l i n tilanteen
h e r r a . Oikeassa k ä d e s s ä n i ole­v
a suksensauva t y ö n t y i k a & e l la
volmaUa pedon « a v o i n ä i s e e n k i ­t
a a n j a sauvan k ä r j e s s ä oli te­r
ä v ä rautapiikki. Sekunnin.
•murCb-ösassa t y ö n n j i n m u u t ä -
onan askeleen t a a k s e p ä i n . Otin
e s i i n nopeasti ison veitseni. Pe­d
o n suussa oli edelleenkin stik-.
"sensauvani j a m i n u l l a o l i r i i t t ä ­v
ä s t i aikaa ottaa e s i i n tuliaseeni.
i V a i n y k s i laukaus j a o l i n v o i t t a ­n
u t e n s i m m ä i s i ä taisteluni.
M u u t a m i a päiviä j ä l k e e n p ä in
o l i n samoilla ipoliiiUa j a s e l ä s s ä ni
o l i k a k s i jäätamjttä repoa j ä l o ö s -
t a y h t e e n sidottuna. Olin paluu-matScalla
k ä m p ä l l e m j a k u n k u o r - s
m a n asenne s e l ä s s ä n i o l i e p ä m u ­k
a v a , p y s ä h ö j ö n j a aloin sitä
^korjata. Äkkiä h a v a i t s i n noin
kolmerikyxmnenen j a l a n e t ä i s y y ­d
e s s ä j ä l j e s s ä n i v a l t a v a n saiuren
suden. Pudotin kuormani v ä h än
t u i m a s t i alas sille puolelle m i s tä
vaara uhkasi ja vihplliseni oli
j o täjrdessä pituudessaan hjxfc-k
ä y k s e n t e h d ä k s e e n , mutta sa­m
a l l a h e t k e l l ä o l i n i t s e k i n valmfe
j a y k s i a i n o a laukaus, t u u p e r r u t ti
suden ladullSai j a o U n voittaja.
D e t r o i t i l a i n e n A l i c e Wade n i e ni
e r ä ä n p ä i v ä n ä r a v i n t o l a an syö­m
ä ä n , j a i s t u u t u i n,s. ' ' l u n s s i k a u n -
t e r i l l e " . K u n h ä n o l i sy&ayt, ei
h ä n l ö y t ä n y t rahapxtssiaan. S i ­t
ä h a e t t i i n j a I m e t t i i n j a löytyi-
- i h ^ se loprulta. , S B löytyi n i a n t -
t ä i n e r ä ä n toisen asiakkaan sop-pELfcuirista.
kxm-asiakas rupesi ih-m
e t t e l e m a ä n , m^ her­nesoppansa
m i r a t t U u p u h a l t a v a k ­s
i .
(MELODRAAMA)
Kirj. Alfred Hautamäki
( T ä m ä n k a i k i l l e suomalaisille tunnetun Alfred H - ^ i r - - -^
TE.joiir on kodit, kodin liesi, vaimot armaat, pikkulapset,
teili' on sopet, missä micsi elää siks' kun hannaat hapset otsaa
koristaa.
Se ken kulkee hyljättynu, kera kylmän talven tuulten,
häll on tuskin ystävätä alla piuttcen tuomain huolten,
ci ees paikkaa maailmassa . . . . ^
Oli eilen myrskyn niyllcrrystä, tänään sataa rakeita ja taas
huomenen on taivas musta.
Tuskin koskaan tyydytystä, . . aina vaivaa, piinttchia, cikä
mistään lohdutusta kulkuri voi odottaa ...
Jos ois edes yhden kerran elon tiellä ollut päivänpaiste
tahi kevätillan ilot, oishan edes jonkun verran ollut toivon loisti
eikä aina elo kirot, kuten nyt . . . -^i^ii Ö I J ^ O O Q !
Lyökää miestä, kiiisatkaakin, tehkää mitä tahdotte,
vaikka siitä verihaavat saakin, vaikka murskaksi nihjottt
niin sen voi kestää, vaan ei kukaan estää
että huUuks' tulee sitä mukaa kun vaan kulkee ypoyksin
halki ajan ja kokee,
näkee kaiken pahan mitä kulku jätkä maailmalta saa.
Myönnän sen että viinaa join, join tomppeliksi, .
meni palkat sekä jafjen viime hiven.
Vaan se ken teistä kelpaa enkeliksi, hällä vain on valta lyödä]
heittää kiven.
Se tie minkä kuljin ja mitä tänään kiilkeetiihannet, on hikan
kaaoksen tie .
ja minkä rintahani suljin, se nyt särkee sydämen ja kuolooK
monta vie.
Jos oot miori, kuten muinoin oU vanhus täa,^
pinta jämee kuten vuori 7nissä' voimat jyskyttää,
jäntereissään nuoret-voimat vaati veKO-osuuttaan
ja suuret toiveet ailakoivat hiovan kevään innolla.
Silloin kun sä näet, kuulet, et f oot halpa hylky vaan
ja neitosien ptmahuulet pitävät sua pilkkanaan . . .
se on isku! — nuolen heitto, härkäpiiskan sivallus,
hornan hengen myrkyn keitto . . . Siinä mieheen masennus!
Onko ihme ettei aina jaksa seistä cloij tiellä se
ken kantaa yksinäisen, hyljeksityn raskaan taakan.
Se ei sentään vähän paina kun on yksin alamiellä,
eikä antaa kukaan tahdo edes suojaa sateen alla.
Xyt oon vanha. Tuskin enää pystynen mä mihinkään.
Aivan kuten laho honka, min madot kalvaa kylkiään.
Yhteen sentään voiman rippeet käytän minkä kerkiän
ja järkivanhan viime hippeet annaii eteen Pyrkijän
niille, jotka huomenelta ttutta aikaa odottaa,
jotka kulku jätkän kanssa taiston lipun kohottaa.
Kirj. IRIS
H.4XKI hohtaa, kitehissä kimmeltäin,'
kuin jäätyneitä kyyneleitä
kukkii pensaat, puut.
En tiedä tunteneeko
niinkiimmmä,mtmt
tään Uimeellisen kauneuden nähdessäin.
On^mökHsiroteliii tänne, sinne
lahden paukamiin
ja niepiekkeisiin.
Ne kylmin ikkunoin
nyt päiviin viilenneisiin
katsovat, kun asukkaat on menneet, minne?
Ja on niin juhlallisen rauhallista nyt,
ei loiski laineet ^ •
rantamille-niitten.
A'e huokaa alla
talven kahlehitten,
ei niiden vapaus do vielä ehtinyt.
Mä nään niin ihmeen ihanaisen taiUim
Trout-järven. rantamalta
katsellessain.
Ja on kuin kiiulisin
mä tarkkaan kuunnellessain
jääpeitteen alta jtuden kevään laidun.. ,
t • I
Niin se käy, kun aina edellä tuppaa, sanoi Ville kuii r.enänsä
palellutti.
N\-t sitä lähdetään ja lujaa, sanoi hämäläinen kun katolta putosi-
Ihmisille \-ahingot tulee eikä kiville ja kannoille.
ja punapartaiset liertat", sekä Elizabeth Goudgen kirjoittama Riistäkää svdämisfanne siellä
-^^peir kaiUoUa*\ . KirjalUsuuden harrastajiUe. tämä on sX^ asuva kauneude^i rakkaus ja U
mietumeauutinen.
Giamofomlevylähetys myöskin tuli; mutta se onmelkein myyty nistatte elämästänne erään s^^
loppuun.- mirditiniälläAtJivfelä saada j^tai^n^^^ l^e. parhaita, viehätyksiä. — Rous-
^3 kuuluu kuitenkin olsvan^tulossa.: «seau