1945-10-06-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1945 L A U A N T A I N A , L O K A K U L T N 6 PÄIVÄNX Sivu ?
d purin eämä Metsävalkeaa sammuttamassa
SYRJÄSILMJiVKSlÄ
^>itostt menivät morsiamen huoneeseen,
jonka ovi jäi s o i s e n sdäl-leen.
Sieltä kuului paperin ratinaa
ja pakettien aukomista. Hermostuneita
huomautuksia ja yaJitiik^a. VE-Iillä
saattoi eroitta» nuöremmaai sisaren
huolettomia sutkauksia ja naurun
kikatusta.
"Tiedätkö Maud", sanoi hän, "minä
tulenkinkäymään täällä usein,
tarkoitan sitten kun olet mrs. Chat-ham.
Hm! Älä kysy miksi! Huo-masitiko
miten kauniin ruskeat silmät
Sparrown pojalla on. Ja kun häntä
tarkemmin tarkastaa, niin hän on kerrassaan
miellyttävä, etkö vaikka luule?^'
'•.•Vlä iöpise joutavia. Palvelijan
poika. Mihinkäs Haroldisi panet?
Sitäpaitsi kestää vielä kauan ennenkuin
sinä purjehdit miehelään, kultaseni.
Ja äiti kyllä pitää huolen siitä
ettei miehesi oli mikään ^nobody',
tyydy siihen."
'•Mutta minäpä olenkin modernL
Xrti on valinnut meidän neideille jo
liian monta miestä, Chathamin esim.
Oh, han on oikea geiruieaiamii, eu
minä sillä sano — mutta sinä tiedät,
hän on niin vanha ja vähän, kuinka
sanoisin antiikki", lörpotteli Violet ja
nauraa hihitti omille letkautuksilleen.
'•.\nteeksi, hyvä neiti, puhut minun
tulevasta miehestäni. Muista se. Sitäpaitsi
et voi vierailla täällä monastikaan,
jos ei sinulla ole sen suurempaa
kunnioitusta arvon miestäni kohtaan.
Noo, onhan hän tosin minusta vanhempi,
mutta ei. mikään ikäloppu. Ja
voinhan niinä katsella syrjäsilmin vähän
sivulleni , . . jos ymmärrät, enkelini,
mitä tarkoitan."
"You bet, minä ymmärrän, sisar
kulta. Ei, mutta milkäs sitä nuorta
miestä vaivaa? Hän ei soitakaan
vaikka annoit luvan. Minäpä menen
koettamaan tepsiikö minun hurmaus-kykyni
yhtään. Mutta älä vain juorua
äidille, ethän?"
Tuon sanottuaan hän jo laski alas
kaldepuuta ja pyythälsi keittiöön. Siellä
Valpuri ja Pauli istuivat juoden
iltateetä. "Oh' täällähän oletkin,
Pauli", laverteli Violet viehkeänä.
"Olen etsinyt sinua. Tahtoisin että
tulisit kanssani soittamaan. Minä
taidan laulaa, tiedätkös."
".\nteeksi, mutta minun soittotaitoni
€1 varmaankaan vastaa teidän
laulukykjänne, joten on parempi ettemme
pilaa sitä. Nyt on jo muuten
myöhäkin ja sitten — minä en soita
kun on vieraita ympärillä", vastasi
Pauli mahdollisimman rauhallisesti.
"Vai niin", vastasi tyttö verkalleen.
Hän ehkä oli kuvitellut saavansa
pojan nöyränä lifbkeelle pienestä
kehoituksesta. "Sparrow, pyydä
häntä puolestani. Minä niin pidän
soitosta ja jsinäkin pidät, eikö totta
Sparrow? Tule nyt^ olet kiltti.. Sitäpaitsi,
minä en ainä pyydä."
"Enkä minä äin^ soita", vastasi
itsepäinen poika. ' '
*'A11 right, te^.kUiii.iaäidoC^, pau- ,
^utti tyttö ja päiiiuilylaaj:^ närkästyneenä.
-Siellä hän sisarelleen
tertoi pettyneensä tässä ensimmäisessä
h u r m ä u s y r i t y k ^ s ^ ; mutta lu- ^
P^si koettaa toistamiseen.. .
'Tiedätkö, Maud; sellaisen miehen
tulee ollakin", sanoi häh Visardleen, .
'tarkoitan .ettei': hefti! ähna. periksi.
-^Juttä^tpa naidä, että minä yri- .
vielä k^rrah.-* ' ' : " '
Pian ^ jälkeen, Valpuri kiikutti
yläkertaan leetarjottimen ja sanoi
tuoneensa neideille välipalaa, koska
heillä oli vielä pitkä maitka edessä ja
viipynevät talossa myöhäänkin.
Neitoset olivat mielissään tarjoilusta
ja tuntuivat täydellisesti leppyneiltä.
Pauli oli jo huoneessaan nukkumassa
ja Valpuri oli juuri sammuttamassa
alakerran valoja neitosten lähdettyä,
kun Chathamin auto aijoi
kujalle. Ei hän ollut ehtinyt vielä
kiivetä yläkertaan kun miehen askeleet
kaikuivat käytävältä ja Chatham
tuli sisaan.
"Oletko ylhäällä vielä, Valpuri?"
kysyi hän.
'Olen. Sammutin juuri valot."
'Miten niin, valot?"
'Täällä oli myöhäisiä vieraita. Paha
ettette sattunut* olemaan kotona."
"Näin juuri auton kääntyvän kulmauksesta.
Oliko se morsiameni?"
"Oli, ja sisarensa".
"Sanot sen happamesti. Mitä on
tapahtunut?"
" E i mitään erikoista. Olen väsynyt
ja siinä kaikki".
Valpuri aikoi juuri jatkaa matkaansa
-kolmanteen kerrokseen kun
Chatham kutsui hänet alas.
MALVHNA
Japanin Gestapo
Kempei-tai
KiRj. V I L H O S U X ^ P X Ä
Japanilla oli myöskin ennen sotaa
suuri ja pelättävä salainen poliisi,
Hitlerin gestapon tapainen Kempei-tai,
johon kuului 13,500 vakituista
jäsentä ja 9,000 ylimääräistä sota-ajjan
vapaaehtoista.
Kempei-tain päävirasto oli hallitsijan
palatsin kohdalla toisella puolen
katua Tokiossa. Siellä suuressa
tiilirakennuksessa säilytettiin sellaisia
japanilaisia, joiden epäiltiin vastustavan
sotaa, heitä piinattiin nälällä, kidutettiin
ja jatkuvasti kuulusteltiin
epälojaalisuutensa suhteen.
" Täydellistä selostusta Kempei-tain
toiminnasta tuskin koskaan saadaan,
kun sen johtajat ormistuivat hävittämään
kaikki .rekorttinsa ennen ameri-kalaisten
miehitysjoukkojen Tokioon
saapumista.
Kempei-taita odottaa nyt häjoitus.
Sen komentaja, kenraali Jo Imura,
Eräänä päivänä viime keväänä, kun
olin hernettä kylvämässä näin paksua
sua savua nousevan puitten latvojen
yli n. puolen mailin päässä. Katselin
vähänaikaa, mutta kun savun tulo
aina vain yltyi, niin kiireesti lopetin
peltotyön ja vein hevoset talliin..
Kävin sisällä sanomassa, että menen
katsomaan ,onko siellä isokin valkea.
Päästyäni MustikkakallioHe näin,
että tuli jo riehui männikchsä ja kiiti
aika kyytiä kalliolle, missä seisoin.
Peräännyin vähän matkaa ja.taitoin
lehteviä koivunoksia, .\ikomuk-seni
oli pidättää tuli srlle kalliolle.
Mutta tuli ci ollut huomaavinaan-kaan
vaikka huidoin oksilla molemmin
puolin. Liekit (juoksivat kallion
sivutse ja olin vähällä jäädä tulen keskelle.
Lilhdin kalliolta ja liekit humisten
perässäni. Kiirehdin Järvelle, joka
oli vähän matkan päässä. Siellä oli
jo tulipalovartijat lapioineen, pump-puineen
ja vesiletlkuineen. Kun moottorilla
käypää pumppua eivät saaneet
heti paikoilleen asetetuksi, piti
ottaa käsipumppu ja lähtea valkeaa
vastaan. Pumpun säiliössä oli noin
neljä gallonaa vettä. Kyllä se piti
jalat maassa, sillä pumppua piti kantaa
selässään. ^
'Eräs palovartija lähti mukaani.
Tuli oli niin kuuma, ettemme päässeet
kymmentä jalkaa lähemmäksi.
Kuivat puut ja oksat syttyivät palamaan,
vaikka liekit olivat vielä useamman
jalan päässä.
. Tuli paukkui 'ja höyrysi, kun tähdättiin
vettä valkeaan, yhtenä seinänä
pitkin maata virtaaviin liekkeihin.
"Tämä pumppuhan on kuin armeijan
liekinheittäijä," tuumin kaverille,
heittäessämme vettä tuleen, joka ahneesti
nieli kaikki mitä tielle sattui.
Kaverilta loppui vesi ja hän lähti
takaisin järvelle täyttämään pump-lupaa
hajottaa järjestönsä täydellisesti
ensi kuun puoliväliin mennessä.
Hän on myös antanut lupauksen, ettei
sitä muuteta maanalaiseksi liittolaisten
vastustamisjärjestöksi.
MeiropolUan oopperatähti Patrice Munsel sai kunnian ristiä
uuden Yhdysvaltain risteilijän Spokancn Kearnyssa/N. /.
puaan. Jäätyäni yksin koetin ^ r*
haani mukaan pidättää tulta. Liekit
uhkasivat isoa mäntyä. Menin män->
nyn lähelle ija ruiskutin vettä puun
ympärille. Sitten seisoin selkä män*
tyä vasten ja pidin tulta ulompana.
Kuuma siinä oH, mutta ei auttanut,
pumpata piti sen kuin ehti.
Ei aikaakaan kun pun^pu alkoi
hneä tyhjää. Minulle tuli kiiiieen-moinen
lähtö. Yhdeltä puolen tuli
oli jo päässyt sivuuttamaan minut
ja pakotie oli melkein poikki. Lopun
veden ruiskautin yhteen paikkaan
ja siitä juoiksin savun ja höyryn
sekaan. Olin tukehtua savuun ennenkuin
pääsin läpi. Käännyin katsomaan
mäntyä ja näin kuinka tuli alkoi
(kiivetä runkoa pitkin ylös, saavutti
ensimmäiset oksat ja kohta koko
puu kovalla rätinällä ja paukkeella
hävisi savun ja tulen sekaan.
Järveltä päin alkoi kuulua moottorin
ääni ja pian sieltä tuli miehiä vetäen
perässään pitkää vesiletkua.
Noin kahdenkymonenen jalan päässä
tulesta aukaisivat he hanan jja voimakas
vesivirta hyökkäsi valkeaa vastaan.
Oli siinä pauketta ja pölinää,
kun ne törmäsivät }^hteen. Kuumat
kivet paukahtelivat halki, kun kylmä,
vesi niihin o^i. Valkoinen höyry-*
pilvi,nousi tumman savun seasta.
Jatkoin matkaani järvelle. Rantaan
saavuttua täytin pumppuni ja virutin
kasvojani virkistävällä vedellä.
Vähän matkan päässä oli pitkä
rontto, joka ulottua kauas Järvelle.
Sen päässä» istua kyykötti piikkisika.
Nlhtävästi oli se hätääntynyt järveen
peTastuakseen tulipalosta.
Nostin pumpun selkääni ja menin
jälleen tulta kesyttämään. Isolla
ruiskulla ja vesiletkulla olivat saaneet
pitkän matkaa valkeaa sammumaan,
'mutta se syttyi aina uudessa paikassa.
Käsipumpullani sammutin näitä pieniä
valkeita, missä vain niitä näkyi.
Tässä hommassa meni koko yö.
Vasta aamupuolella yötä meillä oli
yliote. Vähin erin saimme tulen piiritetyksi
yhä pienemmälle alalle, ja
kun viimein saimme sen ahdistetuksi
erään pienen mäen rinteelle, annoimme
sen palaa niin kauan että se
itsekseen samimui.
Yön pimeys vaaleni, kun aurinko
lähetti sanansaattajansa ilmoittamaan
uuden päivän tulosta. Vaaleneminen
muuttui ruskoksi. Puitten latvat
hohtivat punaisina, kun aurinko
tuli näkyviin, mutta aurinko näki e-nään
heikon savun tupruavan paikasta,
missä illalla laskiessaan oli nähnyt
valtavan valkean riehuvan valloillaan.
Kaksi miestä ijäi vahtimaan savuavaa
rinnettä, me toiset menimme
syömään. Tämä syönti oli meille e-dellisen
päivän illallinen ja tämän päivän
aamiainen, päivällinen »ja useampi
kahvitunti!
Palasimme iltapäiväliä palopaikalle
ja kaverini kanssa lähdin patrulli-matkalle
palaneeseen ^metsään. Useissa
tervaskannoissa oli vielä tuli. Ne
sammutimme kästpumpuilla. E^rään
palaneen mäen rinteeltä löysin pyyji
pesän, jossa pii kahdeksan munaa.
Peisä oli palanut ja munat olivat ha-lennect
ja paistuneet. Siinä oli.menr
nyt pyitten koko keväällinen työ!
Lähdin illalla kotiin, silla tuli oU
täydellisesti sammunut.. Paikkapaikoin
tiellä oli hieno tenros valkoista
tuhkaa, mikä oli lähtöisin tulipalostai
ja ilmassa oli vieläkin 0rhituinen met-sävalkean
haju.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 6, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-10-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451006 |
Description
| Title | 1945-10-06-07 |
| OCR text | 1945 L A U A N T A I N A , L O K A K U L T N 6 PÄIVÄNX Sivu ? d purin eämä Metsävalkeaa sammuttamassa SYRJÄSILMJiVKSlÄ ^>itostt menivät morsiamen huoneeseen, jonka ovi jäi s o i s e n sdäl-leen. Sieltä kuului paperin ratinaa ja pakettien aukomista. Hermostuneita huomautuksia ja yaJitiik^a. VE-Iillä saattoi eroitta» nuöremmaai sisaren huolettomia sutkauksia ja naurun kikatusta. "Tiedätkö Maud", sanoi hän, "minä tulenkinkäymään täällä usein, tarkoitan sitten kun olet mrs. Chat-ham. Hm! Älä kysy miksi! Huo-masitiko miten kauniin ruskeat silmät Sparrown pojalla on. Ja kun häntä tarkemmin tarkastaa, niin hän on kerrassaan miellyttävä, etkö vaikka luule?^' '•.•Vlä iöpise joutavia. Palvelijan poika. Mihinkäs Haroldisi panet? Sitäpaitsi kestää vielä kauan ennenkuin sinä purjehdit miehelään, kultaseni. Ja äiti kyllä pitää huolen siitä ettei miehesi oli mikään ^nobody', tyydy siihen." '•Mutta minäpä olenkin modernL Xrti on valinnut meidän neideille jo liian monta miestä, Chathamin esim. Oh, han on oikea geiruieaiamii, eu minä sillä sano — mutta sinä tiedät, hän on niin vanha ja vähän, kuinka sanoisin antiikki", lörpotteli Violet ja nauraa hihitti omille letkautuksilleen. '•.\nteeksi, hyvä neiti, puhut minun tulevasta miehestäni. Muista se. Sitäpaitsi et voi vierailla täällä monastikaan, jos ei sinulla ole sen suurempaa kunnioitusta arvon miestäni kohtaan. Noo, onhan hän tosin minusta vanhempi, mutta ei. mikään ikäloppu. Ja voinhan niinä katsella syrjäsilmin vähän sivulleni , . . jos ymmärrät, enkelini, mitä tarkoitan." "You bet, minä ymmärrän, sisar kulta. Ei, mutta milkäs sitä nuorta miestä vaivaa? Hän ei soitakaan vaikka annoit luvan. Minäpä menen koettamaan tepsiikö minun hurmaus-kykyni yhtään. Mutta älä vain juorua äidille, ethän?" Tuon sanottuaan hän jo laski alas kaldepuuta ja pyythälsi keittiöön. Siellä Valpuri ja Pauli istuivat juoden iltateetä. "Oh' täällähän oletkin, Pauli", laverteli Violet viehkeänä. "Olen etsinyt sinua. Tahtoisin että tulisit kanssani soittamaan. Minä taidan laulaa, tiedätkös." ".\nteeksi, mutta minun soittotaitoni €1 varmaankaan vastaa teidän laulukykjänne, joten on parempi ettemme pilaa sitä. Nyt on jo muuten myöhäkin ja sitten — minä en soita kun on vieraita ympärillä", vastasi Pauli mahdollisimman rauhallisesti. "Vai niin", vastasi tyttö verkalleen. Hän ehkä oli kuvitellut saavansa pojan nöyränä lifbkeelle pienestä kehoituksesta. "Sparrow, pyydä häntä puolestani. Minä niin pidän soitosta ja jsinäkin pidät, eikö totta Sparrow? Tule nyt^ olet kiltti.. Sitäpaitsi, minä en ainä pyydä." "Enkä minä äin^ soita", vastasi itsepäinen poika. ' ' *'A11 right, te^.kUiii.iaäidoC^, pau- , ^utti tyttö ja päiiiuilylaaj:^ närkästyneenä. -Siellä hän sisarelleen tertoi pettyneensä tässä ensimmäisessä h u r m ä u s y r i t y k ^ s ^ ; mutta lu- ^ P^si koettaa toistamiseen.. . 'Tiedätkö, Maud; sellaisen miehen tulee ollakin", sanoi häh Visardleen, . 'tarkoitan .ettei': hefti! ähna. periksi. -^Juttä^tpa naidä, että minä yri- . vielä k^rrah.-* ' ' : " ' Pian ^ jälkeen, Valpuri kiikutti yläkertaan leetarjottimen ja sanoi tuoneensa neideille välipalaa, koska heillä oli vielä pitkä maitka edessä ja viipynevät talossa myöhäänkin. Neitoset olivat mielissään tarjoilusta ja tuntuivat täydellisesti leppyneiltä. Pauli oli jo huoneessaan nukkumassa ja Valpuri oli juuri sammuttamassa alakerran valoja neitosten lähdettyä, kun Chathamin auto aijoi kujalle. Ei hän ollut ehtinyt vielä kiivetä yläkertaan kun miehen askeleet kaikuivat käytävältä ja Chatham tuli sisaan. "Oletko ylhäällä vielä, Valpuri?" kysyi hän. 'Olen. Sammutin juuri valot." 'Miten niin, valot?" 'Täällä oli myöhäisiä vieraita. Paha ettette sattunut* olemaan kotona." "Näin juuri auton kääntyvän kulmauksesta. Oliko se morsiameni?" "Oli, ja sisarensa". "Sanot sen happamesti. Mitä on tapahtunut?" " E i mitään erikoista. Olen väsynyt ja siinä kaikki". Valpuri aikoi juuri jatkaa matkaansa -kolmanteen kerrokseen kun Chatham kutsui hänet alas. MALVHNA Japanin Gestapo Kempei-tai KiRj. V I L H O S U X ^ P X Ä Japanilla oli myöskin ennen sotaa suuri ja pelättävä salainen poliisi, Hitlerin gestapon tapainen Kempei-tai, johon kuului 13,500 vakituista jäsentä ja 9,000 ylimääräistä sota-ajjan vapaaehtoista. Kempei-tain päävirasto oli hallitsijan palatsin kohdalla toisella puolen katua Tokiossa. Siellä suuressa tiilirakennuksessa säilytettiin sellaisia japanilaisia, joiden epäiltiin vastustavan sotaa, heitä piinattiin nälällä, kidutettiin ja jatkuvasti kuulusteltiin epälojaalisuutensa suhteen. " Täydellistä selostusta Kempei-tain toiminnasta tuskin koskaan saadaan, kun sen johtajat ormistuivat hävittämään kaikki .rekorttinsa ennen ameri-kalaisten miehitysjoukkojen Tokioon saapumista. Kempei-taita odottaa nyt häjoitus. Sen komentaja, kenraali Jo Imura, Eräänä päivänä viime keväänä, kun olin hernettä kylvämässä näin paksua sua savua nousevan puitten latvojen yli n. puolen mailin päässä. Katselin vähänaikaa, mutta kun savun tulo aina vain yltyi, niin kiireesti lopetin peltotyön ja vein hevoset talliin.. Kävin sisällä sanomassa, että menen katsomaan ,onko siellä isokin valkea. Päästyäni MustikkakallioHe näin, että tuli jo riehui männikchsä ja kiiti aika kyytiä kalliolle, missä seisoin. Peräännyin vähän matkaa ja.taitoin lehteviä koivunoksia, .\ikomuk-seni oli pidättää tuli srlle kalliolle. Mutta tuli ci ollut huomaavinaan-kaan vaikka huidoin oksilla molemmin puolin. Liekit (juoksivat kallion sivutse ja olin vähällä jäädä tulen keskelle. Lilhdin kalliolta ja liekit humisten perässäni. Kiirehdin Järvelle, joka oli vähän matkan päässä. Siellä oli jo tulipalovartijat lapioineen, pump-puineen ja vesiletlkuineen. Kun moottorilla käypää pumppua eivät saaneet heti paikoilleen asetetuksi, piti ottaa käsipumppu ja lähtea valkeaa vastaan. Pumpun säiliössä oli noin neljä gallonaa vettä. Kyllä se piti jalat maassa, sillä pumppua piti kantaa selässään. ^ 'Eräs palovartija lähti mukaani. Tuli oli niin kuuma, ettemme päässeet kymmentä jalkaa lähemmäksi. Kuivat puut ja oksat syttyivät palamaan, vaikka liekit olivat vielä useamman jalan päässä. . Tuli paukkui 'ja höyrysi, kun tähdättiin vettä valkeaan, yhtenä seinänä pitkin maata virtaaviin liekkeihin. "Tämä pumppuhan on kuin armeijan liekinheittäijä," tuumin kaverille, heittäessämme vettä tuleen, joka ahneesti nieli kaikki mitä tielle sattui. Kaverilta loppui vesi ja hän lähti takaisin järvelle täyttämään pump-lupaa hajottaa järjestönsä täydellisesti ensi kuun puoliväliin mennessä. Hän on myös antanut lupauksen, ettei sitä muuteta maanalaiseksi liittolaisten vastustamisjärjestöksi. MeiropolUan oopperatähti Patrice Munsel sai kunnian ristiä uuden Yhdysvaltain risteilijän Spokancn Kearnyssa/N. /. puaan. Jäätyäni yksin koetin ^ r* haani mukaan pidättää tulta. Liekit uhkasivat isoa mäntyä. Menin män-> nyn lähelle ija ruiskutin vettä puun ympärille. Sitten seisoin selkä män* tyä vasten ja pidin tulta ulompana. Kuuma siinä oH, mutta ei auttanut, pumpata piti sen kuin ehti. Ei aikaakaan kun pun^pu alkoi hneä tyhjää. Minulle tuli kiiiieen-moinen lähtö. Yhdeltä puolen tuli oli jo päässyt sivuuttamaan minut ja pakotie oli melkein poikki. Lopun veden ruiskautin yhteen paikkaan ja siitä juoiksin savun ja höyryn sekaan. Olin tukehtua savuun ennenkuin pääsin läpi. Käännyin katsomaan mäntyä ja näin kuinka tuli alkoi (kiivetä runkoa pitkin ylös, saavutti ensimmäiset oksat ja kohta koko puu kovalla rätinällä ja paukkeella hävisi savun ja tulen sekaan. Järveltä päin alkoi kuulua moottorin ääni ja pian sieltä tuli miehiä vetäen perässään pitkää vesiletkua. Noin kahdenkymonenen jalan päässä tulesta aukaisivat he hanan jja voimakas vesivirta hyökkäsi valkeaa vastaan. Oli siinä pauketta ja pölinää, kun ne törmäsivät }^hteen. Kuumat kivet paukahtelivat halki, kun kylmä, vesi niihin o^i. Valkoinen höyry-* pilvi,nousi tumman savun seasta. Jatkoin matkaani järvelle. Rantaan saavuttua täytin pumppuni ja virutin kasvojani virkistävällä vedellä. Vähän matkan päässä oli pitkä rontto, joka ulottua kauas Järvelle. Sen päässä» istua kyykötti piikkisika. Nlhtävästi oli se hätääntynyt järveen peTastuakseen tulipalosta. Nostin pumpun selkääni ja menin jälleen tulta kesyttämään. Isolla ruiskulla ja vesiletkulla olivat saaneet pitkän matkaa valkeaa sammumaan, 'mutta se syttyi aina uudessa paikassa. Käsipumpullani sammutin näitä pieniä valkeita, missä vain niitä näkyi. Tässä hommassa meni koko yö. Vasta aamupuolella yötä meillä oli yliote. Vähin erin saimme tulen piiritetyksi yhä pienemmälle alalle, ja kun viimein saimme sen ahdistetuksi erään pienen mäen rinteelle, annoimme sen palaa niin kauan että se itsekseen samimui. Yön pimeys vaaleni, kun aurinko lähetti sanansaattajansa ilmoittamaan uuden päivän tulosta. Vaaleneminen muuttui ruskoksi. Puitten latvat hohtivat punaisina, kun aurinko tuli näkyviin, mutta aurinko näki e-nään heikon savun tupruavan paikasta, missä illalla laskiessaan oli nähnyt valtavan valkean riehuvan valloillaan. Kaksi miestä ijäi vahtimaan savuavaa rinnettä, me toiset menimme syömään. Tämä syönti oli meille e-dellisen päivän illallinen ja tämän päivän aamiainen, päivällinen »ja useampi kahvitunti! Palasimme iltapäiväliä palopaikalle ja kaverini kanssa lähdin patrulli-matkalle palaneeseen ^metsään. Useissa tervaskannoissa oli vielä tuli. Ne sammutimme kästpumpuilla. E^rään palaneen mäen rinteeltä löysin pyyji pesän, jossa pii kahdeksan munaa. Peisä oli palanut ja munat olivat ha-lennect ja paistuneet. Siinä oli.menr nyt pyitten koko keväällinen työ! Lähdin illalla kotiin, silla tuli oU täydellisesti sammunut.. Paikkapaikoin tiellä oli hieno tenros valkoista tuhkaa, mikä oli lähtöisin tulipalostai ja ilmassa oli vieläkin 0rhituinen met-sävalkean haju. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-10-06-07
