1939-11-04-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, MARRASKUUN 4 P Ä I \ ^Ä Sivu 9
Entinen Britannian ja Anierikan naisten golfimestari Pamela
Barton on ryhtynyt ambulanssin a Juriksi Lontoossa, yhtenä niiden
tuhansien naisten joukossa^ jotka ovat tarjonneet sota-ajan pal-vdustaan
erilaisissa tihfävissä- Englannissa.
minua päin ja meni alakertaan juomaan.
Jlän tuli ylös nauraen. "Sh, sh . . ,
emäntä oli väijymässä minua keittiössä
ja sanoi pesevänsä pyykkini. Ja
minun ei pitäisi välittää isännästä,
iän ei voisi antaa minulle potkuja
railviia tekisin mitä."
Hän oli kuitenkin hiukan raiiha-ton
ja meni vuoteeseen lopettamatta
kirjettään. Hän hyokaill, "Ei mi-
,,kään auta. Minua ihmetyttäär kuinka
punapää raukka .katsoo minusta
.poispäin niin
Seuraavan muutaman päivän aikana
hän työskenteli vähemmällä*
tarmolla ja oli iloinen päästessään
pois rakentamaan kanakoppia leg-torn-
kananpojille. Gnat ja minä
saimme loppuunkorjatuksi viimeiset
senkesäiset heinät, nurmiröllit buo-noimmalta
niityltä, samoihin aikoihin
kuin hän sai valmiiksi rakennustyön-sä.
Seuraava suurempi työmme oli leikata,
kaura, jonka aidmme käyttää
^^«ioäksi. Saimme sen maaiian ja-aloimme
täyttää siUä l a e l l a tak»
navettaa. Gnat jäi rattaille
pnrkamaan kuormaa, niinun ajae^
^ hevosparia, joka veti= täynhäv
auroja olevan nostohaögoö" katto^"
Pwin poikkipuulle, ja sitten kaatloih
*ö heinäparveU^ kifti vetöriiioräeta::
Ä t i i n . Lehmä: oH heihäparvella^
JaiÄi vähintäin kafidefl fcdpb mie-
^ työn. '
^mmäisenä'päivän kuonriittaes^
^me kauroja hänen mielialansa-
^nti hypähtäneen yli kuun; Hän
^ minulle, että isäntä oUotta-
"^t yhden hänen lentolehtisistääö ja
''«ttänyt unettoman y ö n ^ yrittäen
^5u]ateIIa. Myösldn eddlisenä i l -
kun hän oli palannut kaupun-
>^etkeltään, hän oli tavannut emän-
^ häärivän keittiössä yöpaitasil-
•Kurini oli 0,K, Taputin häntä
ja lähetin hänet takaisin vuo-r
^ ' " Sitten hän katseli öunuun;
'^^otko minua?"
"^skonpa tietenkin."
kohauta olkapäitaäii j ä k i i -
^^I^ParveUe, jossa Gnatv joka
mustasukkaisemraaksi p^vä/
päivältä, koetti haudata häntä Valtavien
kauraläjien-alle. Sitä ei ollut
helppo tehdä miehelle, joka kykeni
käsittelemään kaksi maitoastiaa kuin
olisivat ne olleet intiaanien painoja.
Lehmä rupesi kiusoittelemaan häntä
vetämällä hevoset takajaloilleen kiskomalla
nuorasta. .'
Gnat alkoi sättiä häntä, kunnes
isäntäkin, joka istui nokkivien kanojen
keskeltä karjapihalla katsellen
meitä, kehoitti häntä mäirittelevaHa
äänellä lopettamaan; '
"Enkä helvetissä. Mitä sinä luulet
olevasi?"
Isäntä muuttui punaiseksi ja katr
soi alaspäin käsiinsä.
Lehmä huusi: '-Senkin pikku itikka,
suu kiinni taikka tulen alas ja
rusennan sinut." Sitten vyötäisiin
asti riisuttuna, selkänsä kärryihin
päin, hän jatkoi työtään parvella.
Varovaisuus oli tarpeen vetonuo^
ran käsittelyssä, ja nyt Gnat, raivoissaan
kuin paholainen, tenäsi
siitä- niini- että nostohanko luiskahti
pyörältään ja lensi kuin valtava hä^.
mäl^jfö aias l e V ^ Sdälfe.^^^^
jalkaigeUä* kuin' köifäävaipunen, mili-^
loin se olr talpe^itei teHiir»* tiyfP^
si ja MSi sen altav Ykisi öfen hampaista^
iski Iräötä ja:
kumööh; Gnalf llsinätti heiiSfiäto^fr
naye^ii lätdaik oleÄ^^^ ta
peräsrtfi hevoseiisa kunnes rie töi^
mäsivät sailbori pihällal ÖSri hei-lutri
nyrkkiään ja^ kitkui^ "Näiri
sinut keittiössä hänen kanssaan, näin
teidät viime yöriä."
MylVähtäen Lehnrä rtoUsi ja Kyp^
päsi parvelta — nöiri kolmehk^ith-menen
jalan korkeudesta; NaVetah
lattia oli heinien p e i t o t ; häii oli
sukeltanut alas monta kertaa. Odotin
hänen poukkoavan: kuin kumipallon
ja saavan Gnatin käsiinsä yhdellä
ponnahduksella ja antavan hänelle
helvetinmoisen selkäsaunan.
Sensijaan jotain kauheata näytti^
tapahtuvan. Kun pöly hälveni, liäii
oli hajareisin heinähangpUai joiika
Gnat oli viskannut kädensija ylös-jÄin
hdriiiiii Sen oli täytynyt tunkeutua
melko pitkälti haiieen, sillä
kun hän törmäsi lattiaa vastaan^ hän
sätki käsiään ja jalkojaan aivankuin
puinen sätkyukko, jota vedellään selässä
olevista nauhoista.
Minusta on vieläkin ihme, miten
onnistuimme saamaan tuon hervottoman
ruumiin makuuhuoneeseen.
Me kaikki kyhamme veressä. Isäntä,
ollen melkein järjiltään, kutsui
ensiksi eläinlääkärin, Gnat niiskut-teli,
"Vihdiäinen hanko."
Kun lääkäri tUli, tUö kauhea puun-varsi
täytyi vetää ulos. Mhtä ja
minä emme kumpikaan voineet kes-tää
sen näkemistä, ja me poistuimme
huoneesta. Gnat auttoi ja näytti,
että hänellä oli sisua ja samoin myös
emäntä, rajuhoitettuaan säikähtyneet
lapset.
"Se oli pitkä kuin sonnin tanko,"
Gnat kertoi meille myöhemmin. "Ja
mies ei suostunut ottamaan mitään
mutta huusi vain 'Vedä', ja sitten
meni tainnoksiin."
Hän toimi hoitajana sinä Htana ja
auttoi lääkäriä, joka jäi paikalle ja
ahtoi Lehmälle ruiskutuksia. Isäntä
ja minä istuimme taivaan alla, jossa
näkyi rikkoutuneen peukalonkynnen
näköinen kuu ja värisimme. Aamun-koittaessa
juuri ennen lypsyä keräsin
kylliksi rohkeutta ja kiipesin ylös
tahraantuneita portaita.
Hän lepäsi hiljaa ja viimein aukaisi
pureksitut huulensa, "Itsekurin
puutetta", hän mutisi, "minäkin olen
hullu!..." Hänen kasvonsa vääntyivät
kun hän kuiskasi jotain puna-
\ pää parasta, ja sitten hänen lihaksensa
solmiutuivat ja iso verikupla
tunkeutui hänen suustaan.
Laahustin alakertaan.
Ikäpuolella hän kuoli. •
M€ kävimme hänen paperiensa läpi,
joissa oli tukitun suihkulähteen
näköiset merkit ja löysimme hänen
kaupunkiosoitteensa. Vastauksena
sähkösanomaamme puhelin soi puolenyön
aikaan ja emäntä laski tulemaan
koko jutun. Seuraavana aamuna
ensimmäisellä junalla ilmaantui
pitkä, raskaana oleva nainen, jolla
oli punainen tukka ja niin lyhyeksi
leikattu, että se muistutti teräleh-tensä
kadottanutta päivänkukkaa;
hänen mukanaan oii vanha juutalainen,
jonka parta oli kuin pussi,
ja joka voivotteli jatkuvasti luotuaan
ensi silmäyksen ruumiiseen.
He viipyivät hänen huoneessaan
koko päivän syömättä suupalaakaan,
ruumiin ollessa hautaantoimittajan
käsissä. Vaimo itki vain kerran, ja
tämä sattui iUälla, kun me kuulimme
. häneat isänsä sanovan, "Minähän
kielsin sinua laskemasta häntäj häntä
öufoiiiie n^plt<^^ jä ilman
p e r t e l J i ^ mi^^^^^
SeuraaVataa^ a^una: f^Ukauppias,
jokia oH myöskhi' häiJ^aÄtoiniittaja,
ga^iir äuut«ssa äu^osäaäh' ^lisistäsi
äiilieh^^UtihäJtl^ ja
läM^tinpf jk 1 ^ ^ kaij^unkia
ttieista. sifemi; Eoko tuöiiä^ iföi\^^
Ä i e t5^e^ l&iui
l5^psym!^
IbtiMtäiitUmaan.
I ^ t ä - jbka 3^^^^ laSfen
k a r i ^ riunnikÖllki "J^fyt
I ^ i ^ häheii l i i ö k M ^ vääir-n
e Ä : "Öän, lähdkh^^^ te
im nytkähti- t ä a k ^ ^ s^My-n
^ i i näköisöiä: "mmiV"
^ "fei auta; tSytyy nifeiliiat^'
«Oifet oHiit ^ i ä ^ Ä ^ ^ kaiiäh; ja
t i s a v ^ äöitamitiiB^
kaa Kijöittätljä^
•kaisi^;:Äv:käS^
perheeseen."
Gnat, Joka oli aina epäillyt mbua,
oli mielis^än nähdessään rnmun läh*
Menipä tosinainen nume tahansa,
hänen ympänUMn kuUenJ^n aina
huokuu kodin henki. — Ruskin.
* • * .
Kasvata hyvin lapsesi, niin saat
tietää, mistä olet kiitollisuudchviiaS'
sa vanhemmiUesi. — Kierkegaard.
opinnot ovat miehen kunnia, elämän
lohdutus ja lääke kaikkea pahaa
vastaan. — TheokHtos.
* • ' * • • •• • . ;•
"Tunne itsesi" on lause, jonka
arvo ei ikinä vanhene.
Avioliitfohon ruveta ilman rakkauden
ponnistusta, ei tahdo käydä
päisin, vaan se mutkistelee ja tekee
monasti ikuisen kiusan töitä...
Aleksfs kivi.
Hää juhlallisuuksien musiikki panee
minut ajattelemaan taisteluun
lähtevien sotilaitten musiikkia.
Heine.
* ' * ' . • * • • • • . " '
Mc naiset emme vaali vain kotilieden
tulta, vaan sielun liekkiä.
Tagore.
• * * *
Mikään ei ole imikeanipäa kuiti
valita hyvä mies, ellei mahdollisesti
valita hyvä vaimo. — Rousseau.
.ivioliiton on aina uudestaan synnytettävä
onnensa ja siksi se ei koskaan
ole vailla synnytystuskia.
Lhotzkv.
REVONTULET ovat eri korkuisia.
V. 1936 syksyllä nähtiin Pohjois-
Europassa 1,100 kilometrin korkuinen
revontuli.
oOo ^
SUOMESTA jo pääsee puhelimella
yli 70 eri maahan, mm. Bahamasaarille,
Austraaiiaan, Filippiineille,
Uuteen-Seelantiin, Chileen, Japaniin
ja Islantiin. Se vain on hyvin kallista
lystiä. -
tevän, ja emäntä raapi itseään ja
sanoi, "Tästälähin otamme nyt vain
oikeita farmipoikia."
Isäntä ajoi minut asemalle seuraavana
aamuna maidon keralla. Laahasin
mukanani vanhan matkalauk-:
kuni, Tshekovini junalukemiseksi ja
raskaan sydämen. Satoi, ja punasavi-tiet
ja märkä ruoho näyttivät kuiri-suunnattoman
lehmän sisälmykset
olisivat valuneet ulos ja vuotaneet,
verta yli lavean maaseudun.
Asemalla kättelinHne, ja hän pit*,
kitti sitä hetkisen. "Olen pahoillani/
Dan, mutta jokin on saanut helve»
tinmoiseii otteen minusta. Minusta
tuntuu, että tarvitsen sisua ja olea
velkaa eräälle enemrnän kuin rahaa^'
Pitää p ^ t ä takaisin kaupunkiin.".
ilekE^f^imme toisiimme ja luultavasti
hän, kuten minäkin, näki jäi-,
leen.keäaisen työtoverimme, joka olf,
tullut, keskeemme kuin pommi, ja rä-,
jähtäen istuttanut pirstalieitaan joi-hihkin
meiltä, ehkä ikuisesti.
Häin päästi irti ja puristi kätensäi
munamai^een nyrkkiin. "Minusta—^
miiius(tä- tuntuu kuin olisin velkaa
jolidculle jotakin, jotakin kuten haulikon,"
i ^ e n kasvonsa murtuivat.
Hän juoksi autolle, ja se painui-et
©en[»n,
"Kiipesin junaan ja koetin lukea,
hiukan Tshekovia, muttaminusta
tuntui liian surkealta. Kuvittdiit
kuulevani outoja ääniä. Otin esiin
piippuni ja moiin. tupakkayaunuun,*
joss9 istuin poltellen tehtaisiinsa
matkalla olevien työläisten kanssa. .
LOPPU.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 4, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-11-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391104 |
Description
| Title | 1939-11-04-09 |
| OCR text | LAUANTAINA, MARRASKUUN 4 P Ä I \ ^Ä Sivu 9 Entinen Britannian ja Anierikan naisten golfimestari Pamela Barton on ryhtynyt ambulanssin a Juriksi Lontoossa, yhtenä niiden tuhansien naisten joukossa^ jotka ovat tarjonneet sota-ajan pal-vdustaan erilaisissa tihfävissä- Englannissa. minua päin ja meni alakertaan juomaan. Jlän tuli ylös nauraen. "Sh, sh . . , emäntä oli väijymässä minua keittiössä ja sanoi pesevänsä pyykkini. Ja minun ei pitäisi välittää isännästä, iän ei voisi antaa minulle potkuja railviia tekisin mitä." Hän oli kuitenkin hiukan raiiha-ton ja meni vuoteeseen lopettamatta kirjettään. Hän hyokaill, "Ei mi- ,,kään auta. Minua ihmetyttäär kuinka punapää raukka .katsoo minusta .poispäin niin Seuraavan muutaman päivän aikana hän työskenteli vähemmällä* tarmolla ja oli iloinen päästessään pois rakentamaan kanakoppia leg-torn- kananpojille. Gnat ja minä saimme loppuunkorjatuksi viimeiset senkesäiset heinät, nurmiröllit buo-noimmalta niityltä, samoihin aikoihin kuin hän sai valmiiksi rakennustyön-sä. Seuraava suurempi työmme oli leikata, kaura, jonka aidmme käyttää ^^«ioäksi. Saimme sen maaiian ja-aloimme täyttää siUä l a e l l a tak» navettaa. Gnat jäi rattaille pnrkamaan kuormaa, niinun ajae^ ^ hevosparia, joka veti= täynhäv auroja olevan nostohaögoö" katto^" Pwin poikkipuulle, ja sitten kaatloih *ö heinäparveU^ kifti vetöriiioräeta:: Ä t i i n . Lehmä: oH heihäparvella^ JaiÄi vähintäin kafidefl fcdpb mie- ^ työn. ' ^mmäisenä'päivän kuonriittaes^ ^me kauroja hänen mielialansa- ^nti hypähtäneen yli kuun; Hän ^ minulle, että isäntä oUotta- "^t yhden hänen lentolehtisistääö ja ''«ttänyt unettoman y ö n ^ yrittäen ^5u]ateIIa. Myösldn eddlisenä i l - kun hän oli palannut kaupun- >^etkeltään, hän oli tavannut emän- ^ häärivän keittiössä yöpaitasil- •Kurini oli 0,K, Taputin häntä ja lähetin hänet takaisin vuo-r ^ ' " Sitten hän katseli öunuun; '^^otko minua?" "^skonpa tietenkin." kohauta olkapäitaäii j ä k i i - ^^I^ParveUe, jossa Gnatv joka mustasukkaisemraaksi p^vä/ päivältä, koetti haudata häntä Valtavien kauraläjien-alle. Sitä ei ollut helppo tehdä miehelle, joka kykeni käsittelemään kaksi maitoastiaa kuin olisivat ne olleet intiaanien painoja. Lehmä rupesi kiusoittelemaan häntä vetämällä hevoset takajaloilleen kiskomalla nuorasta. .' Gnat alkoi sättiä häntä, kunnes isäntäkin, joka istui nokkivien kanojen keskeltä karjapihalla katsellen meitä, kehoitti häntä mäirittelevaHa äänellä lopettamaan; ' "Enkä helvetissä. Mitä sinä luulet olevasi?" Isäntä muuttui punaiseksi ja katr soi alaspäin käsiinsä. Lehmä huusi: '-Senkin pikku itikka, suu kiinni taikka tulen alas ja rusennan sinut." Sitten vyötäisiin asti riisuttuna, selkänsä kärryihin päin, hän jatkoi työtään parvella. Varovaisuus oli tarpeen vetonuo^ ran käsittelyssä, ja nyt Gnat, raivoissaan kuin paholainen, tenäsi siitä- niini- että nostohanko luiskahti pyörältään ja lensi kuin valtava hä^. mäl^jfö aias l e V ^ Sdälfe.^^^^ jalkaigeUä* kuin' köifäävaipunen, mili-^ loin se olr talpe^itei teHiir»* tiyfP^ si ja MSi sen altav Ykisi öfen hampaista^ iski Iräötä ja: kumööh; Gnalf llsinätti heiiSfiäto^fr naye^ii lätdaik oleÄ^^^ ta peräsrtfi hevoseiisa kunnes rie töi^ mäsivät sailbori pihällal ÖSri hei-lutri nyrkkiään ja^ kitkui^ "Näiri sinut keittiössä hänen kanssaan, näin teidät viime yöriä." MylVähtäen Lehnrä rtoUsi ja Kyp^ päsi parvelta — nöiri kolmehk^ith-menen jalan korkeudesta; NaVetah lattia oli heinien p e i t o t ; häii oli sukeltanut alas monta kertaa. Odotin hänen poukkoavan: kuin kumipallon ja saavan Gnatin käsiinsä yhdellä ponnahduksella ja antavan hänelle helvetinmoisen selkäsaunan. Sensijaan jotain kauheata näytti^ tapahtuvan. Kun pöly hälveni, liäii oli hajareisin heinähangpUai joiika Gnat oli viskannut kädensija ylös-jÄin hdriiiiii Sen oli täytynyt tunkeutua melko pitkälti haiieen, sillä kun hän törmäsi lattiaa vastaan^ hän sätki käsiään ja jalkojaan aivankuin puinen sätkyukko, jota vedellään selässä olevista nauhoista. Minusta on vieläkin ihme, miten onnistuimme saamaan tuon hervottoman ruumiin makuuhuoneeseen. Me kaikki kyhamme veressä. Isäntä, ollen melkein järjiltään, kutsui ensiksi eläinlääkärin, Gnat niiskut-teli, "Vihdiäinen hanko." Kun lääkäri tUli, tUö kauhea puun-varsi täytyi vetää ulos. Mhtä ja minä emme kumpikaan voineet kes-tää sen näkemistä, ja me poistuimme huoneesta. Gnat auttoi ja näytti, että hänellä oli sisua ja samoin myös emäntä, rajuhoitettuaan säikähtyneet lapset. "Se oli pitkä kuin sonnin tanko," Gnat kertoi meille myöhemmin. "Ja mies ei suostunut ottamaan mitään mutta huusi vain 'Vedä', ja sitten meni tainnoksiin." Hän toimi hoitajana sinä Htana ja auttoi lääkäriä, joka jäi paikalle ja ahtoi Lehmälle ruiskutuksia. Isäntä ja minä istuimme taivaan alla, jossa näkyi rikkoutuneen peukalonkynnen näköinen kuu ja värisimme. Aamun-koittaessa juuri ennen lypsyä keräsin kylliksi rohkeutta ja kiipesin ylös tahraantuneita portaita. Hän lepäsi hiljaa ja viimein aukaisi pureksitut huulensa, "Itsekurin puutetta", hän mutisi, "minäkin olen hullu!..." Hänen kasvonsa vääntyivät kun hän kuiskasi jotain puna- \ pää parasta, ja sitten hänen lihaksensa solmiutuivat ja iso verikupla tunkeutui hänen suustaan. Laahustin alakertaan. Ikäpuolella hän kuoli. • M€ kävimme hänen paperiensa läpi, joissa oli tukitun suihkulähteen näköiset merkit ja löysimme hänen kaupunkiosoitteensa. Vastauksena sähkösanomaamme puhelin soi puolenyön aikaan ja emäntä laski tulemaan koko jutun. Seuraavana aamuna ensimmäisellä junalla ilmaantui pitkä, raskaana oleva nainen, jolla oli punainen tukka ja niin lyhyeksi leikattu, että se muistutti teräleh-tensä kadottanutta päivänkukkaa; hänen mukanaan oii vanha juutalainen, jonka parta oli kuin pussi, ja joka voivotteli jatkuvasti luotuaan ensi silmäyksen ruumiiseen. He viipyivät hänen huoneessaan koko päivän syömättä suupalaakaan, ruumiin ollessa hautaantoimittajan käsissä. Vaimo itki vain kerran, ja tämä sattui iUälla, kun me kuulimme . häneat isänsä sanovan, "Minähän kielsin sinua laskemasta häntäj häntä öufoiiiie n^plt<^^ jä ilman p e r t e l J i ^ mi^^^^^ SeuraaVataa^ a^una: f^Ukauppias, jokia oH myöskhi' häiJ^aÄtoiniittaja, ga^iir äuut«ssa äu^osäaäh' ^lisistäsi äiilieh^^UtihäJtl^ ja läM^tinpf jk 1 ^ ^ kaij^unkia ttieista. sifemi; Eoko tuöiiä^ iföi\^^ Ä i e t5^e^ l&iui l5^psym!^ IbtiMtäiitUmaan. I ^ t ä - jbka 3^^^^ laSfen k a r i ^ riunnikÖllki "J^fyt I ^ i ^ häheii l i i ö k M ^ vääir-n e Ä : "Öän, lähdkh^^^ te im nytkähti- t ä a k ^ ^ s^My-n ^ i i näköisöiä: "mmiV" ^ "fei auta; tSytyy nifeiliiat^' «Oifet oHiit ^ i ä ^ Ä ^ ^ kaiiäh; ja t i s a v ^ äöitamitiiB^ kaa Kijöittätljä^ •kaisi^;:Äv:käS^ perheeseen." Gnat, Joka oli aina epäillyt mbua, oli mielis^än nähdessään rnmun läh* Menipä tosinainen nume tahansa, hänen ympänUMn kuUenJ^n aina huokuu kodin henki. — Ruskin. * • * . Kasvata hyvin lapsesi, niin saat tietää, mistä olet kiitollisuudchviiaS' sa vanhemmiUesi. — Kierkegaard. opinnot ovat miehen kunnia, elämän lohdutus ja lääke kaikkea pahaa vastaan. — TheokHtos. * • ' * • • •• • . ;• "Tunne itsesi" on lause, jonka arvo ei ikinä vanhene. Avioliitfohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo käydä päisin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan töitä... Aleksfs kivi. Hää juhlallisuuksien musiikki panee minut ajattelemaan taisteluun lähtevien sotilaitten musiikkia. Heine. * ' * ' . • * • • • • . " ' Mc naiset emme vaali vain kotilieden tulta, vaan sielun liekkiä. Tagore. • * * * Mikään ei ole imikeanipäa kuiti valita hyvä mies, ellei mahdollisesti valita hyvä vaimo. — Rousseau. .ivioliiton on aina uudestaan synnytettävä onnensa ja siksi se ei koskaan ole vailla synnytystuskia. Lhotzkv. REVONTULET ovat eri korkuisia. V. 1936 syksyllä nähtiin Pohjois- Europassa 1,100 kilometrin korkuinen revontuli. oOo ^ SUOMESTA jo pääsee puhelimella yli 70 eri maahan, mm. Bahamasaarille, Austraaiiaan, Filippiineille, Uuteen-Seelantiin, Chileen, Japaniin ja Islantiin. Se vain on hyvin kallista lystiä. - tevän, ja emäntä raapi itseään ja sanoi, "Tästälähin otamme nyt vain oikeita farmipoikia." Isäntä ajoi minut asemalle seuraavana aamuna maidon keralla. Laahasin mukanani vanhan matkalauk-: kuni, Tshekovini junalukemiseksi ja raskaan sydämen. Satoi, ja punasavi-tiet ja märkä ruoho näyttivät kuiri-suunnattoman lehmän sisälmykset olisivat valuneet ulos ja vuotaneet, verta yli lavean maaseudun. Asemalla kättelinHne, ja hän pit*, kitti sitä hetkisen. "Olen pahoillani/ Dan, mutta jokin on saanut helve» tinmoiseii otteen minusta. Minusta tuntuu, että tarvitsen sisua ja olea velkaa eräälle enemrnän kuin rahaa^' Pitää p ^ t ä takaisin kaupunkiin.". ilekE^f^imme toisiimme ja luultavasti hän, kuten minäkin, näki jäi-, leen.keäaisen työtoverimme, joka olf, tullut, keskeemme kuin pommi, ja rä-, jähtäen istuttanut pirstalieitaan joi-hihkin meiltä, ehkä ikuisesti. Häin päästi irti ja puristi kätensäi munamai^een nyrkkiin. "Minusta—^ miiius(tä- tuntuu kuin olisin velkaa jolidculle jotakin, jotakin kuten haulikon," i ^ e n kasvonsa murtuivat. Hän juoksi autolle, ja se painui-et ©en[»n, "Kiipesin junaan ja koetin lukea, hiukan Tshekovia, muttaminusta tuntui liian surkealta. Kuvittdiit kuulevani outoja ääniä. Otin esiin piippuni ja moiin. tupakkayaunuun,* joss9 istuin poltellen tehtaisiinsa matkalla olevien työläisten kanssa. . LOPPU. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-11-04-09
