Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 20, 1954

              sitten Kirsti. Jälelle jäi vaakalaudan
kevyempään päähän Elli, hiljainen vaa­timaton
vaimo.
Hiljalleen mennään eteenpäin Toivo­lassa.
Jouni hakkaa metsää Ja ajaa
puut joen rantaan. Täytyyhän saada
kaikenlaista uuteen kotiin. Elli puoles­taan
touhuaa kotona. Hän on onnelli­nen,
ahkera ja aina valmis palvelemaan
Jounia tämän palatessa työstä.
Eteenpäin mennään myöskin Lahden-kaunis
talvinen päivä. Suuri nuotio oli
lämmittänyt ja raukeina he olivat he­ränneet
todellisuuteen .
Mitä nyt teemme. Kuinka selitämme
tämän, oli Jouni kysellyt. Mitä seli­tämme,
oli Kirsti huokaissut onnellise­na.
Itse elämme elämämme, emmekä
ole tilivelvollisia kenellekään. JVIiksi
kieltäytyisimme siitä, mikä kuuluu meil­le
. . . Kirsti, omani, kuiskaa Jouni!
Sitten hänestä tuntuu kuin Ilse, kuu-taustassa.
Vanhukset ovat saaneet kuin. ma etelän tyttö olisi siinä. Aina tulee
tiutta intoa Jounin palaamisesta koti- tuo sama kuva hänen mieleensä. Oi-maahan
. . . Vanha emäntä tekee vai- kullinen, intohimoinen Ilse.
misteluja «Elliä ja hänen pienokaistaan — ,Mitä ajattelet? sanoo Kirsti tuli-varten.
Kirsti on kuin uudesti synty­nyt.
Hän on käynyt kaupungissa ja
sieltä palattuaan on hän kuin kaunistu­nut.
Hiukset on taidokkaasti kiharret­tu
ja uuden uutukaiset päällysvaatteet
ovat parhainta lajia. Hän on ostanut
myöskin sievän hiihtopuvun.
Onni on ihmeissään Kirstin sonnus-tautumisesta.
Mitä ihmettä, ethän ole
koskaan harfastanut ulkoilua, mieluim­min
olet istunut sisällä vapaa-aikasi.
'Usein olen tavannut sinut unen helmois­sa
päivisin.
Niin olikin ollut. Vanha emäntä sai
katsoa kaiken työn ja touhun perään.
Usein oli hän saanut väsyneenä huoleh­tia
palvelusväen työstä ulkona ja sisällä.
Muuttuisiko elämä nyt? fNiin ei 'kui­tenkaan
käynyt. Aamupäivät Kirsti
vietti eninunäkseen huoneessaan. Päi­vällisen
jälkeen hän pukeutui ulkoilua
varten.
Usein he myöhin vierailivat Toivo­lassa,
kiilloin ei Onni joutanut meni
Kirsti yksin. Eihän matka metsän kaut­ta
ollut kuin muutaman kilometrin. Elli
oli ensin arka ja ihmeissään Kirstin vie­railuista,
mutta totuttuaan niihin, hän
melkein kaipasi Kirstiä. Mitään huo­maamatta
hän usein lähetti Kirstn vie­mään
kahvia Jounille metsään. iNämä
matkat muodostuivat Kirstin toivomus­ten
mukaisiksi. Punaposkisena ja sie­vässä
lumipuvussaan tuli Kirsti ja sai
valloittavalla naurullaan Jounin haltioi­hinsa.
Heti hänen saavuttuaan näköpiiriin
Jouni taittoi kuusenoksia heille istui­meksi
ja teki pienen tulen lähelle. Iloi­sena
ja riehakkaana touhusi Kirsti het­ken
siinä lähettyvillä, toi kuivia oksia
tuleen ja viimein kuin väsyneenä oikaisi
itsensä kuusen oksien päälle, johon Jou­ni
oli levittänyt takkinsa.
Ensin hän tuntui saavuttamattomalta,
onutta viimein ojensi huulensa Jounin
suudeltaviksi, painautuen sitten kuin
kissanpoikanen Jounin poveen . . . Vain
•hiljainen tuuli voi häiritä heidän ylitse­vuotavaa
rakkauttaan.
Talvi taittui kevääksi aivan huomaa­matta.
'Miten kuumasti Jouni kaipasikaan
Kirstiä, hänen notkeaa vartaloaan ja
hänen kuumaa intohimoista hjrvätly-ään
. . . -Kaikki oli tapahtunut kum­mankaan
ollenkaan huomaamatta_mikä
oli johtanut heidät lopulliseen tuhoon­sa.
Mutta hetki oli tullut. Se oli ollut
Veljeni
ALBERT KORVEN
MUISTOLLE
Kuoli tammikuun 2 p:nä 1953.
Olet jo toiita vuotta maailman
myrskyiltä vapaana nukkunut.
Tuuli haudallas' huminoi.
usein katseeni sinne viittaa.
sieOä lepäft veljeni lumilipan alla.
Kun kesä saapuu,
kukan haudallesi istutan.
Oli kohtAlon kulku niin ktimma.
lÄpi myrakyjen kävi sun ties.
Kyllä aavistit jo hetkeä ennen,
ett' sj^mesl loppuun lyö.
HILMA WELIN
Chase, B . C.
sesti.
iKuin havahtuen sanoo Jouni: "Elliä
siellä kotona. Hän on hiljainen, kärsi­vällinen
tyttö.
— Nyt palaamme "kotiin, sanoo Jouni.
Saatan sinut ensin kotiisi, sillä et var-maanakan
tämän jälkeen haluaisi nähdä
häntä.
— Joutavia . . . Kirsti huitaisee kä­dellään.
-Ensiksi menemme sinne ja jos
sitten haluat saattaa minut kotiin . . .
olisi meillä pitkä ilta yhdessä, kun Onni
on jossakin kokouksessa.
Jouni nostaa !Kirstin ylös, puristaa
rintaansa vasten ja suutelee. Sitten he
lähtevät kotiin.
Elli on jo monta kertaa katsonut met­sätielle,
ihmetellen että missä he vii­pyvät.
Tuskaisena hän miettii, että eh­käpä
sentään kaikki on hyvin . . . Jos­pa
on sattunut jotakin, kaatunut vaikka
puu Kirstin päälle, niinkuin silloin ke­sällä.
H3rvä jumala, kun he vain pa­laisivat.
Elli on huolissaan tehnyt Tiaik-
• ki askareensa. On niin oudon hiljaista.
IHän tuntee pahoinvointia ja lapsi"tun­tuu
liikkuvan, hänkin niin hermostutta-vasti
. . . Jospa kaikki olisi hyvin.
Jo näkyvät tulijat metsän laidassa.
Helpotuksen huokaus pääsee Elliltä ja
hän rientää tulijoita vastaan.
— Olin niin huolissani, saa hän en­simmäiseksi
sanotuksi. Viivyitte, niin
luulen jotakin tapahtuneen.
— Voi sinua, pikku hupakko, nauraa
'Kirsti, mitä meille voisi tapahtua.
— Niin, en tiedä, minä vain pelkäsin.
Tulkaa nyt lämmittelemään ja minulla
on kahvikin valmiina.
Kirsti kiertää .Mtensä Ellin >-mpäriIle'
. . . Sinä pallero. Olet niin muodotto­man
näköinen.
Jounikin nauraa pöytään istuutuessan
. . . Siqä oletkin säästynyt tuollaises­ta.
Olet kuin nuori jumalatar, hoikka
uumainen,
— "Kiitos sanoistasi, nauraa Kirsti
niin että valkeat hampaat paistavat. O-len
säästynyt, kun en ole halunnut pila­ta
vartaloani, siinä se.
Elli kuuntelee toiäten keskustelua.
Häntä hävettää, kun tuollainen asia ve­detään
näin pohdittavaksi. Hän vaike­nee
ajatellen, että ehkäpä olen sivisty­mätön,
enkä käsitä.
— Kuulehan Elli, onko sinulla jo il­lallinen.
Söisimme heti ja sitten menen
lainaamaan reen kotoa, voin samalla
viedä Kirstin kotiin.
— Aivan heti laitan pöytään. Elli
touhuaa ahkerana ja mieli tckee sanoa,
että saanko minäkin tulla, mutta sitä
hän ei kuitenkaan sano.
Jouni laittaa kaikki kuntoon ja sitten
pöydästä noustua he pukeutuvat. Jouni
auttaa Kirstille puolitakin päälle ja sit­ten
heilauttaa Ellille kättään hvväs-tiksi.
Niin he lähtevät tähtikirkkaaseen i l ­taan.
Elli katselee rapulla, kun Jouni
peittelee Kirstin rekeen ja hypähtää itse
vierelle. Hevonen on pian täydessä
juoksussa ja lumi tupruaa reen perässä
heidän ir.ennessään jokitörmää alas.
- Elli palaa sisälle. lisää puita takkaan
ja alkaa sitten siivota p^iytää. Hiljaa
kuluvat illan tunnit odottajan mielestä.
l'sein hän nousee katsomaan tähtikirk­kaaseen
yöhön.
Vasta kun kello on sivuuttanut puo­len
yön kuuluu kulkusten kilinä ja he­vonen
rekineen tulee ylös jokitörmää.
Jonkin aikaa viivyttelee Jouni vielä
tallissa ennenfkuin astuu pittieään tu­paan.
Aika rientää eteenpäin. Kevät te­kee
tuloaan. Elli on väsynyt Ja huono­vointinen.
Jouni kyllä näkee vaimonsa
surkastuneen olemukseh, mirtta uusi
elämä on riistänyt hänet niin pois koti-ajatuksista,
että hän ei huomaa mitään.
Hiljaisena piippuaan poltellen hän istuu
illat, milloin on kotona. Nyt kevätpuo­lella,
"kun päivät ovat pidenneet, on hän
usein illoilla ottanut haulikkonsa ja
lähtenyt metsälle. Joskus on Elli kysy­nyt,
että viipyykö hän kauan. Siihen
on hän saanut vastauksen: Miten sat­tuu,
älä odota vaan mene vuoteeseen.
Joskus taas kun itsesyytös on häntä
vaivannut, on hän mennyt ja nosta­nut
Elliä leuasta, hipaissut tämän kal­peaa
poskea ja sanonut: Käy nukku­maan,
olet niin väsyneen näköinen. Sit­ten
hän on lähtenyt. CSTuo pienet hy­väilyt
ovat olleet omiaan nostamaan
kyyneleet Ellin silmiin. 'Nykyään hän
onkm niin herkkä. — Näinköhän muut­tuu
kaikkien elämä heti avioliittoon
mentyä, tuumii hän.
Keväällä on sitten käynyt vjeraana
Ellin äiti ja isä. He ovat tulleet sun-nuntai-
Htana ja maanantaiaamuna läh­teneet.
»Paljon ei Ellillä
puhella äidin kanssa. Xiti
kin nähnyt, ettei Elli olht
se kaikki oli hänelle niin
panee tultenkin kaikki sen
tyttö odottaa lasta, joten
tuu tun lapsi syntyy,
saan isä antaa Ellille pJQ^
rahaa. Käytä se omiin
kaa hän lähtiessään.
•Pienessä käärössä on joku'
kanen.- Elli itkee kat„
Isä paika, kotona olisivat.
vinneet ne pienempiä varten,
nee aarteensa, pieneen
hän on tuonut kotoa. Siellä se
niin kauan kuin välttämätön
Iisi.
Kirsti on tullut ylpeäksi ji
kaaksi kotioloissa. Harvoin"
KIITOS
Kiitämme kaikkia niitä
viä ja tuttavia, jotka m '
meitä rahalahjalla pitk
sairautemme johdosta.
Kiitos kerääjille.
Aino ja Antti Pelto-
SUDBURY o
KIITOS
Sydämellinen kiitos Beaver Laken haisten Kerholle lähettämästänne
paketista.
Kiitos myös sille hauskalle emännälle, joka tuli llaixduttamaan minun Ota
IVorthington
'Kiitollisuudella teitä muistaen»
ELSIE PKLTONIEm
KIITOS
Täten lausun sydämelliset kiitokseni teille, sukulaiset ja ystävät, siitä to
tyksestä jonka olitte järjestäneet kotiimme helmikuim 5 p:n illaksi, täy
puolisataa vuotta.
Kiitos syömisistä 'jotka toitte mukananne. • Kiitos rahalahjasta, jonka
syntymäpäiväni muistoksi. Vielä kiitos kaikille.
Canoe
Ystävyydellä »teitä muistaen,
JOHN KESKINEN
British
KIITOS
Sydämellinen kiitos sukulaisille ja sille suurelle toverijoukoUe siitä
yllätyksestä, jonka järjestitte minulle Clinton-ihaalilla täyttäessäni 60
tammikuun 23 päivänä 1954.
Kiitos kaunis siitä rahalahjasta, jonka jätitte minulle muistoksi sekä ka
katetusta kaiivipöydästä. Kiitos ohjelman esittäjUle ja illan ahkerille e!5l
unhoittamatta KAISAA, joka tämän suuren hälinän aikaan sai. KUtos
jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät voineet olla mukana.
Kaunis kiitos niille sukulaisille ja tuttaville Suomessa, jotka muistivat
sähkösanoma- ja onnitteluadressillä.
Teitä kaikkia osanottajia kiitollisuudella aina muistaen,
KALLE LAINE
1663 Frances Street Vancouver €> *
CSJ:n Vancouverin osasto esittää näytelmän
"METSÄPIRTIN ORVOKKI"
Clinton-haalina, 2605 East Pender St., Vancouver, B.
Sunnuntaina, helmikmm 28 p:nä Mo 7.30 illaJJa
Kirj. Ensi Kankainen - Ohjaus: A. Boos
HENKILÖT: ESITTAJ
Amanda, metsäpirtin asukas ja emäntä Manda
Orvokki. Amandan tyttären tyttö, orpo Anja So'
Lipponen, suutarimestari kylässä ja v.t. poliisi ^•
Aapeli, edellisen poika, kylän keikari : ^•
Lehtonen, opettaja kylässä ja myöskin lukkarina toimiva C. Wi(*l
Matti. Rantalan talon isäntärenki S. Sohia
Anttila, talollinen, Raitalan talon sukulainen ^•
Meijera?ka. Raitalan entinen emännöitsijä Aino K
Matsonska Qisko
Maimi. Raitalan palvelustyttö Fanny
Kilta. Raitalan palvelustyttö Martha Wi
Jussi. Raitalan renki . .r M. Kek
George Hill. huvimatkailija Amerikasta E. Ni*
Toimi Vuorio, h ä n e n toverinsa A-Pastori
.J.
Ravintolalippu 75c TERVETULOA!
Sivu 10 Lauantaixuu hftlmikuun 20 päiTini, 1954