Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 20, 1954

              Sampo-taru Nuortenesimmarssi näyltä
(KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
XJXKKI, the only Finnish llterary week]7 In Canada
VnbUahed and printed by the Vapaus Publishing Companj
United. 100-102 Elm Street We8t. Sudbury. Ontario,
fiefistered at the Post Office Department. OtUwa. as
«BOtmd class matter.
X4skki Ilmestyy jok»laen viikon lauantaina 12 sivuisena,
•toiltften parasta kaunokirjalbsta ja tieteellistä luettavaa.
yHDYSVALTOIHTN:
1 vuosikerta $4.50
6 kuukautta 2.65
TILAUSHINNAT:
iTttoalkerta $3.50
' • kuukautta 2.00
»kookaut^ 1.25
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
l Toosikerta $5.00 6 kuukautta 2:75
ILMOITUSmNNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmokus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 Ja sen yhteydessä julkaistava muisto-
Tftrsy $1.00 la kiitos $2.00 Kb-jeenvaUitoilmoitukset $1.50.
Srikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etykäteen.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Elaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limi­ted,
100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Toimittaja: J . W. Saari.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
LIEKKI
P. O. B O X 69 SUDBURY, ONT.
Toimituksen kulmasta
Tänään ilmestyy lehtemme erikoisena, joskin hyvin v a a t i ­mattomana
Kalevala numerona, sillä tuleehan t.k. 28 pnä
ikuluneeksi 105 vuotta siitä, kun Kalevalan ensimmäinen
täydellinen painos ilmestyi. Tämä päivä o n k i n sitten omi.s-tettu
Kalevalan, Suomen suuren kansalliseepoksen muisto­päiväksi,
jonka johdosta Suomessa, mutta myöskin suoma­laisten
keskuudessa muuallakin, järjestetään Kalevala-tilai­suuksia
ja julkaistaan Kalevalaa koskevia kirjoituksia. I l ­mestymällä
Kalevala-numerona antaa iLiekki tunnustuksensa
Kalevalan suurelle kulttuuriarvolle ja sen runojen kokoojan
E l i a s Lönnrotin suorittamalle suurtyölle.
' K a l e v a l a on karjalaisen kansanrunouden valtava muisto­merkki,
joka kuuluu maailman kirjallisuuden aarteisiin", k i r ­j
o i t t i Yrjö Sirola .'Kalevalan 100-vuotispäiväksi Neuvostolii­tossa
painetun suomenkielisen Kalevalan esipuheessa. Edel­leen
Sirola mainitussa esipuheessa sanoi: *'Sitä ön täydellä
syyllä verrattu sellaisiin kansaneepoksiin kuih kreikkalaiset
(Homeron kertomarunot Ilias j a Odysseia, islantilainen Edda,
saksalainen Niebelungien laulu ym. Toiselta puolen 'Kalevala
'kuitenkin eroaa suuresti näistä kansaneepoksista. Se on a i -
•JlHtlaatuinen siinä, että se elää vieläkin kansankeskuudessa,
että se on aitoa kansanrunoutta eikä mitään hovirunoutta, et­tä
sen laulajat eivät ole olleet kierteleviä ammattilaulajia,
v^aan tavallisia kansan miehiä j a naisia . . . että laulajia on
ollut tu'hansia ja että lauluja on laulettu suurella alueella." -
V a i k k a 'Kalevalan runous käsitteleekin kaukaiseen men­neisyyteen
kuuluvia a ^ i t a , voi kuitenkin tämänkin aika­kauden
valistimut j a työtätekevä kansanosa nauttia Kale-
\-alan kansanomaisesta runoudesta ja nähdä siitä, kuinka
Suomen kansanihmiset jo ammoisina aikoina haaveilivat, t o i -
voiyat ja uskoivat hyvän voittavan j a pukivat nämä uskonsa
j a toiveensa runolauluihin, jotka siten jätettiin perinnöksi l a p -
;SilIe.ja tuleville sukupolville.
Kalevalan runot on, kuten Kaarle Krohn isänsä kanssa suo­rittamien
tutkimusten {perusteella myönsi ' K a l e v a l a n runo­jen
historia" tutkielmassaan, suurimmaksi osaksi Venäjän
(Karjalasta kerättyjen runojen toisintoihin perustuvia. " P a r ­haat
runopaikat ovat olleet Vuokkinienten j a Uhtuan pitä­jät
' sanotaan tutkielmassa. Sieltä Lönnrot lö\-si 'esteetti­sesti
eheimmät toisinnot". Saman asian toteaa kansanrunou-:
den tutkija V . Salminen "Suomalaisten muisnaisrunojen his­toria
' tet^ksessa 1934. Hän sanoo: "^Kalevalan laulumaiden
sydän on kolmen Kuittijärven j a niiden latvavesien ympärillä.
6en harmaissa järvien rannoille rakennetuissa kylissä asuivat
ne karjalaiset, jotka viimeksi täydellisimpinä siiilyttivät eepil­liset
kansanrunot."
Suomalainen Kalevalan tutkija A. R. X i e m i sanoo: -Jos
tarkoitetaan Kalevalaa kokonaisena runoteoksena, on suunn
osa Lönnrotin työtä, mutta jos tarkoitetaan sen episixnleia, on
melkein kaikki kansan." Lönnix>t itse sanoo halunneensa! ' s o ­vitella
ia liittää toinen toiseensa."
K A L E \ A L A X keskeisin runoelma on
Sampo-taru, jonka sisältö tulkitsee Suo­men
kansan syvhnpiä toivomuksia ja
pyrkimyksiä. Siinä esiintyy Väinämöi­nen,
kuten Kalevalassa yleensäkin, hen­kisen
kulttuurin edustajana. Ilmarinen
taas edustaa aineellistta kulttuuria. L a i ­naamme
seuraavassa Sammosta kappa­leen,
jossa Väinämöinen kehoittaa Ilma­risia
ko= maan Pohjolan neittä:
Sinä seppo Ilmarinen,
takoja iän-iknincn,
lähe neittä noutamahan,
kassapäätä katsomahan!
Kun saatat takoa Sammon,
kirjokannen kirjaella,
niin saat neion palkastasi,
työstäsi tytön ihanan.
Tietäjäkeinoillaan toimittaa . Väinä­möinen
sitten Il'maris:n 1'ohiolaan:
Lausui tuolla lausehella:
Ota tuuli purtchesi,
ahava vcnosehesi,
vielä vieretelläksesi
pimeähän Pohjillahan.
K u n Ilmarinen tulee pohjolaan ote­taan
hänet hyvin vastaan ja pannaan
takomaan Sampoa:
Saattanen takoa Sammon,
Kirjokannen kalkutella,
joutsenen kynän nenästä,
maholehmän maitosesta,
ohran pienen jyväsestä,
kesäuuhen untuvasta,
kun olen toivda takonut,
ilman kantta kalkutellut,
ilman alkuscn alutta,
ripcrihman tehtyisettä.
K u n Sampo oli valmis kätki Pohjolan
A k k a Louhi sen kivimäkehen:
Niin ihastui Pohjan-Akka,
saattoi sitten Sammon suuren
Pohjolan kivimäkehen,
vaaran vaskisen sisähän,
yhdeksän lukon taiaksi.
Siihen juuret juurrutteli,
yhdeksän sylen syvähän,
juuren juuri maa-emähän,
toisen vesivirtehesen,
kolmannen kotimäkchen.
Ilmarinen pyytää neittä palkakseen,
mutta tämä estelee:
Enkä jouva ilmankana,
pääse en neito päiviltäni,
noilta- töiltä tehtäviltä:
Marjat ön*tnaalla poimimatta,
astumatta on ahoset,
tehot leikin lyömättäni.
Ilmarinen joutuu palaamaan yksin
Väinölän ahoille ja kertoo kuinka Sam­po
jauhaa rikkautta Pohjolaan:
Sanoi seppo Ilmarinen,
itse laatija pakisi:
Jopa jauhoi uusi Sampo,
kirjokansi kilkutteli, *
jauhoi purnun syötäviä*
tcusen jauhoi myötäviä,
kolmannen kotipitoja.
Synt\i sitten sota Kalevalan urhojen
ja Pohjolan välille, jonka aikana K a l e ­valan
uroot ryöstivät Sammon Pohjo­l
a l t a , mutta joka kuitenkin tuhoontui.
kun Pohjolan emäntä suureksi kotkaksi
muutuneena ja sata miestä siiven alla
hyökkäsi S.ampoa etelään luovien Kale­valan
uroiden kimppuun ja sai isketyksi
kyntensä Sammon reunoihin.
Kuten jo ylläolevat lainauksetkin osoittavat, kuuluu Kale­vala
kaikkein ensimmäiseksi Suomen työkansalle, niille ihmi­sille,
jotka ovat kaiken luoneet ja rakentaneet, taistellen karua
luontoa ja muita elämän vastuksia vastaan, kuitenkin aina us­koen
ja luottaen paremman, onnellisemman ja valoisamman
tulevaisuuden koittamiseen. Juuri tässii
piileekin Kalevalan valtava kulttuurinen
arvo j a siinä mielessä lulenvmekin juhli­maan
Kalevalan päivää, tänä vuonna
Kalevalan / ICJS-vuotispä.ivää.
VÄ.ÄRlXK.\SITY.STEiX välttämiseksi p y y ^
alussa tehdä selväski sen, että tarkoituksemme ei-sään
mielessä väheksyä sitä työtä, minkä vanhemmat -
lijämme ovat suorittaneet j a jota he edelleenkin su
Annamme täyden tunnustuksen niille näyttelijöflk
vuosikausia ovat kantaneet vastuunalaisuuden näj-^-
demme toiminnasta. CHisintime valmiit ojentamaaa
niille lukuisille veteraaninäyttelijöillemme, jotka
ihmeteltävällä tarmolla j a sitkeydellä ovat vuodesta
kuukaudesta kuukauteen ja viikosta viikkoon ai
näyttämöillämme, lu'kien, harjoitellen, suunnitellen ja o'
ainoana palkkana se t y y d y t y s , minkä hyvin suoritettu t i
kijälleen antaa. Mahdollisuus olisi luetella kymmeniä t-taiteellisesti
suoritettuja esityksiä, mutta koska emme
voi kaikkia luetella, emme lähde vain muutamiakaan
.tämään. Niimpä siis todettuamme vanhempien näyt
panoksen painavuuden, lähdemmekin katselemaan mi»
sia merkkejä j a edellytyksiä on olemassa nuorisomme
marssille näyttämötoiminnassamme.
Suurempien suomalaiskeskuksien näyttämötoimintaa
kevista selostuksista on v i i m e aikoina — kahtena viime
na — käynyt selville, että huomattava määrä tässä
syntynetiä suomalaisia nuoria on astunut näyttämön
seuraamaan vanhempiensa perinteitä. Samalla on näistä
ulostuksista näkynyt, että Canadassa svntynyt nuoriso
tyy, saadessaan vanhempien näyttelijäin toverillista ohja
jatkamaan menestyksellisesti suomalaisen näyttämökult
r i n perinteiden vaalimista. K u n tämän lisäksi on viime
-sina Suomesta saapunut Canadaan huomattava määrä
* r i a , on se suuressa määrin lisännyt nuorten esiinmarsan
juutta myöskin näyttämätötyössä.
Jo pari vuotta sitten Toronton suomalaisten nuorten
lä nikkelikylässäkin esittämä englannin kielinen näyt
'VVaiting for L e f t y " antoi mieluisen havainnon siitä, että
risomme pystyy j a kykenee ymmärtämään näyttämöta'
j a saavuttamaan siinä merkittäviä tuloksia. Sivuutta
monet muut nuorison esiintymiset eri näytelmissä, tyydy
mainitsemaan edellämainitun torontolaisten nuorten hui
saavtuksen ohella v a i n viime talviset nuorten näytelmäki!
lut Sudburyssa. iNiissä nuoremme totesivat kouraantun
v a l l a tavalla, että he pystyvät kunnialla kantamaan su
'lai^seh näyttämökulttuurin -lippita myöskin suomenkieli'
näytelmien esityksen jä- niiden sisällön tulkinnan" ai
Näissä kilpailuissa monet nuoret pojat ja tytöt vilautteli
huomattavia taiteellisia lahjoja j a kykyä sopeutua engla"
• kielisen koulun käyneille vaikeitten suomalaisten sanojen k
suutaan.
Tänä vuonna pidettävissä nuorten näytelmäkilpailu-tulee
varmastikin viime vuonna tehty havainto edelleen
mistumaan. Jo n y t voidaan tehdä se havainto, että nuo
mielenkiinto näytelmäkilpailuja kohtaan on laajentunut
todennäköisesti viimevuotista suurempi joukko nuoria t
osallistumaan tähän jalostavaan kflpailuun. Sekin jo si
on hyvä merkki j a vahvistaa uskoa, että nuorten esiinma
näyttämötyössä tulee jatkumaan. Tähän astisten tieto
mukaan tulee esim. Sudburyn alueelta ainakin kolme nu'
ryhmää osallistumaan Torontossa pidettäviin kilpailu
Xämä ryhmät ovat S J : n Sudburyn osaston nuoret, .Ale
nuoret näyttelijät ja Whitefishin nuoret.
Puhuessamme nuorten lisääntyvästä esiintymisestä näy
möillämme, katsomme asialliseksi mainita muutamia
lisiä uusia tuttavuuksia — niitä on varmaan toisilla paik
kunnilla samoin, .^sken erittäin onnistuneessa 'Entäs
•Niskavuoria-esityksessä k i i n t y i huomio erikoisesti siinä
tyneisiin nuoriin \Vimpy Hakalaan jä Taimi Huj
(Huom! emme puhu nyt veteraaninäyttelijäin .Aino Ia
Irja Koivulan ym. korkeatasoisista esityksistä.) Vimpy
esiintynyt näyttämöllämme jo ennenkin, mutta tällä
hänen Niskavnoren Kaarlensa o l i todella uskottava ja
hänen kulkevan varmoin askelin eteenpäin näyttämötoi
nan kivisellä polulla. Suomen kielen lausunta kaikkine asi
kuuluvine korostuksineen ja painoineen ei ole vielä ta}
hiottua, mutta jos hän edelleen jatkaa yhtä sitkeästi suo-kielen
lausunnan harjoittelua, tulevat saavutukset sima
suhteessa hyvin pian näkymään. Liikehtiminen ja ilm?
näytteleminen alkaakin olla jo hänen avuihinsa kuul
Kaiken muun lisäksi on Wimpy erittäin mieluinen pers~
lisuus parrasvaloissa.
Toinen edellämainitussa näytelmässä esiintyn> t mielu
uusi tuttavuus o l i , kuten .sanottu, Suomesta pari kolme \
ta i>ilten saapunut neitonen Taimi Hujanen. \'ap;Ki ja viii'
esiintyminen panee .-^^jattclemaan. että hänellä on p^'^
määrin niiyttämök<4keniusta vanhastaan. Jo tämän ke
sen esiintymiscn.-;ä perusteella, vaikka hänellä olikin
pieni osa. voidaan häntä pitää pystyvänä näytteiij-inä.
hän .-aa pois jinssakin kohdin esiintyneen liian kiirehtini^
puheessaan, on hän kypsä vaativimpienkin osien h} v:iJ"
kintaan. Kun hänen muihin avuihin.^^a lisätään niiellytta^
syys ja kaunis lauluääni, niin voidaan olla vakuuteituia.'
hänellä on tulevaisuus näyttämötyös.sä.
Samassa näytelmässä esiintyneet Arvi Männi-t"
Hakala kuuluvat v a k i n a i s i i n ' n u o r i i n näyttelijöihimme^
on takanaan monta hyvää ja onnistunutta esity<ta.
Siru 2 Lauanlaiiia« helmikuun 20 päivimä, 1954
j lii y = i