Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 4, 1936

              19J L A U A N T A I N A TAMMIKUITN 4 P:^S<Ä Sivu 5
sti
a kuin s
antaa
*n>€iprej
istohööDei
VVeb,eti'e
Nopaljin!
aan paliaj
>n parhacE
hristmasQ^
aollaisäsJ
•4.':
'.Vi V
Kirj. F
/ Kilpakirjoitus )
"IIÄNHÄ puusepp» Kärlspn asui v^^ kanssa aivan Häh rakasti pientä ^Täivänsädettä". Vaikka tyttösen
suurkaupungin laidassa, ränsistyneessä ja meluavassa nimi oli Marget, kutsuivat kaikki vuokrakasarmin asuk-akasarmissa.
Heidän lapsensa, luvultaan viisi, oli-intäneet
kaikin ulos suureen maailniaan, jättäen van-nsa
pitämään huolta toinen toisestaan,
än siinä mitään hätää olisi ollutkaan, elleivät ajat
muuttuneet yhä huonommiksi jä ellei vanha Karlson,
löli ollut lähes 40 vuotta saman yhtiön verstaalla
olisi eräänä päivänä saanut lähtöpassia. Työn-a
oli tuUiit hänen-luokseen^a sanonut:
äfrsön,"te^lette jo liian vanha. Te^teette^uorastaan
oa yhtiölle,_ Käettähän itsekin, että työnne käy
ti jä nuorta työvoiriiaa on kyllä saatavissa",
•a niin oli vanha Karlson saanut illalla kutsun yhtiön
^^'j^^^^j^^l^ittttoriin, jossa hänelle annettiin l o p p u t i l i . . .
ikutelma: * I^t^;?^'^^^^^ tultuaan, oli Karlson vastannut vaimonsa ky-
"r^^ f ^ & i n Synkästi olevansa tarpeeton kapine yhtiölle. Mies
ittui synkäksi ja ärtyiseksi. Hänen vaimonsa koetti
tää tyytyväiseltä, että ei vain rasittaisi miehensä
*lSMSian raskasta-mieltä. -
m i . Sm ,1
>äivänpol!;
suloinen il
ine hiulj,
lineen I133
i joliunu}
^erionvii
luokalli
evään \'af
'ihinrevol.
linua, U
siliin kflj
kaat häntä Päivänsäteeksi lapsen herttaisuuden ja kullan­hohtoisten"
kiharoittensa takia.
Heidän mielestään ei maailmassa
ollut kauniimpaa lasta kuin pieni
Päivänsäde.
Näin kului aika. Vanhat K a r l ­sonit
näyttivät unohtaneen kaiken
muun, paitsi tuon herttaisen lap­sen
vaälimisenflapsen, joka pii o l ­lut
heidän ilonaarf jo kuusi vuotta.
Mutta eräänä päivänä kiipesi
pieni' PäivänSE^e mummon^ syliin,
pamoi kuumeesta hehkuvat kas­vonsa
mummon ryppyistä poskea'
vasten ja kuiskasi ;
"Mummo, Päivänsäde on niin
väs;^yt, haluan mennä vubtee-
"in ja h\
osti mh
sin rancl
— Miji':
ttävä hl
, KuivL
Baldy.-
Markos-nousii:
jssa ok
uhteens
sä fteid
rväispapj
he oJhi
suutta ci
ioiden liil-lä
maalli
: harvoj
aan ma
ihdä mr
vain p2.i
m mitäpä
itkamaa]
t keskö
in, jolIoJ
ien kiu
1, jolloj
i meidji
oisistati-merkilb
n halus
csl kuJ
n kanta-uistatk^
1 ja silni
5 '\
iin eleltiin päivästä toiseen. Karlsonien täytia jättää
ihuoneinen asuntonsa ja muuttaa vuokrakasarmiin
' [.^Men huoneen apntoon, säästääkseen vähäisiä varojaan.
^l/Eräänä päivänä ..koputettiin heidän ovelleen ja sisään
Bistm h)rvin puettu vanhempi naishfeiikilö, kantaen jonkin-ia
myttyä käsissään. /
^*^Tekö olette rouva K a r l s o n ?kySyi nainen; — L
^*Minä", sanoi rouva Karlson, katsellen, naista ja hä-neliä
olevaa myttyä. \
- 4/«Kiin rouva Karlson, ettekö ottaisi tällaista pientä tyt-
. " f ö ä hoidettavaksenne? Teille maksetaan hyvin ja teidän
- "tarvitse tietää mitään lapsen vanhemmista. Maksu^
itetään teille postissa ja että pääsette alkuun, annan
le heti rahaa". s/
ainen avasi käärön ja rouva Karlson katsoi arkaillen
meissään. Jo näkyivät pienet punaiset kasvot ja rou-
"Väf^Karlson liuudahti: « 4^
oi sitä herttaista pikkuraukkaal Isä, tule katso-nl
miten kauniit sinisilmät sillä kullanmurulla öVat!"
BUOMAUTU^ KILEA-Kun
useat Wl|>alrirjcittaiat ovat
läbettlbieet l e l ^ ^ toiinitiik-seen
nnuija^^^
halnamnie hpomaotto nttJeii ISi^
hettSjille. että Tunoja el lasketa
kilpakirjoituksiksi, vaan ainoas­taan
snorasanaiset Jkirjoitukset.
Luonnollisesti runot ovat terve-tolleita,
joten kehoitamme kir­joittajiamme
niitä edelleeiikin lä­hettämään,
mutta ei siinä*mieles­sä,
että ne laskettaisiin kilpakir­joituksiksi.
Kiljpakirjoituksia on tuUut'huo­mattava
määrär mutta "lisä. ei tee
pahaa". Pistäkää kynät heilu­maan!
seen jj
uuvutetulla ruumiilla ja väkisin laih­tuneella
hevosella käydä tou'on'te­koon.
Äärimmäisillä ponnistuksilla oli Se­veri
vähitellen vuosien kuluttua' ^ a -
nut karjansa lukumäärän kohoamaan
viiteen lehmään, ihutta aina kun yrit­ti
päästä siitä edemmäs, jotta kar-
Päivänsäde —ei—enää—i^k^an^—jasta-saatii-tulopuoli-todellar^^lisi-ru-
; noussut vuoteeltaan. Kun viikko
oli umpeen kulunut, lepäsi pieni Päivänsäde pienessä val­koisessa
arkussaan vuokrakasarmin pihalla. Leppoisa
kesätuulonen. heilutteli hiljaa koivui^ vihreitä lehtiä ja
pienen Päivänsäteen kullankeltaisia kiharoita . , . .
Elämä vubkrakasarmissa oli kuin sei^ahfunut. Vanhat
Karlsonit olivat surun murtamia. Muriimo oli surunsa
keskellä muistanut tuntemattoman naisen antaman osot-teen
ja lähettänyt tiedon lapsen sairaudesta, mutta mi-
^äänei ollut kuulunut . . . \
^ Pysähtyi loistoauto vuokrakasarmin pihalle. Hoikka,
surupukuun puettu, hunnutettu nainen lähestyi pientä
arkkua ja laski hellästi kädessään olevan valkoisen ruusu­kimpun
pienen Päivänsäteen käteen, painoi päänsä Päi­vänsäteen
rinhalie ja rajusti nyyhkyttäen kuiskasi:
"Lapseni, lapseni!" -
Oli kuin vuosiksi kahlehdittu naisen suurin onni, äidin-rakkauSiJiisi
pyrkinyt näissä tuskankuiskauksissa oikeuk­siinsa
. ^ .
Rouva Karlson tuli samassa ja tuo nuori nainen suoris­tautui.
Pän oli jälleen kylmä ja ylpeä vallasnainen. It­kien
sanoi rouva Karlson:
"Tunsitteko tekin, rquvl^metdän pikku Päivänsäteem-me?
Hän-oli maailman herttaisin lapsi. Olen aina sano­nut
miehelleni, että sellaisella äidillä, joka voi unohtaa
oman pienokaisensa, on sydämen tilalla kivi . .
Parahtaen kuin haavoitettu eläin, hoippui nainen loisto­autoonsa
ja katosi suurkaupuiigin loistoon ja iloihin, jois­sa
kukaan ei tiedä, eikä tahdokaan tietää elämän ras­kaista
kärsimyksistä ja suruista.
anha Karlson astui naisen, luo, katsoi lasta hymäh-
^\t&n ja sarjaakaan sanomatta poistui entiselle paikalleen.
, '*Te siis otatte lapsen, rouva Karlson?" sanoi nainen.
,,^Jbs jotakin odottamatonta tapahtuisi, annan teille tä-
^ - l ^ n
, -/Rouva Karh
osotteen".
n otti pienokaisen. Suudellen sen punai-
^> a a pikkykätösi^, leperteli hän lapselle:: .
"Voi sinua pikkuraukkaa, sinä mummon kullanmuru.
^^Siiiusta tulee päivänsäde meidän S3mkkään elämäämme,
^lisäkin tulee iloiseminaksi jälleen, kun sinä, kultaseni, tulit
,/iiäntä lohduttamaan". .
k^tj$ N im jäi pieni Margdt hyvän rouva Karlsonin hoitoon.
xli
ccn kuitata Severin hakkaamia halkoja^
vastaan Iso-Vainion takametsässä.
vennut tuntumaan tulolähteenä, oli
milloin mikin menoerä syystalvesta
pakottanut teurastamaan hiehon ja
kaupungin torikauppiaille viemään.
Velkojen korot, verot ja kymmenet
odottamattomat rahanreiät pitivät
Severin taloutta itsepintaisesti pih­deissä.
'
Viime vuonna sattunut kato ja sa­manaikaisesti
vallitsevaksi käynyt
rahapula oli äkkiä vienyt pohjan Se­verin
jalkain alta. Iso-Vainio oli vuo­sien
kuluessa muuttanut omistajaa
useampaan otteeseen^ ja viimeksi tul­lut
oli itsepintaisesti ruvennut ah­distelemaan
loppusaatavia ^Severiltä.
— — — Tulos oli se, missä nyt o l ­tiin.
Severi ofi palanut samaan pis­teeseen,
mistä oli lähtenyt. Kierto­kulun
merkkinä oli vain terveyden
hylkäämä murtunut ruumis ja am­moin
särkyneet toiveet.
— Kuukautta myöhemmin.
Kartanon mäkitupaan oli Severi saa­nut
asuntonsa ja kartanon päivätöis­sä
oli niukka leipä saatu itselle ja per­heelle.
Kerran ollessaan kartanon puutar­han
aitaa korjaamassa oli Severin
korviin kantanut radion moikotus
suuren salin avoimesta ikkunasta.
JLadiossa puhui joku konsulentti
pienviljelyksen ^>^remmasta kannat­ta
vaisuudesta suurviljelykseen näh-
KERTOMIJS N Y K Y A J A L TA
SUOMESTA
im.
n •
UOLIHÄMÄRÄSSÄ tutesa istui
Aholan pientilan perhe. Isän pää
'^pli vaipunut käsien varaan ja hiljaa
^ »j^hkieh piteli äiti nuorimpaansa
polviensa varassa. Muut lapsista oli-
" .vat piiloutuneet isän ja äidin väliin
ijx^-^hakeakseen ikäänkuin vaistomaisesti
^ ^ J t u r v a i sieltä, mihin aina olivat tottu­neet
luottamaan.
Pari tuntia sitten oli pakkofiuutb-kauppä'
päättynjt, jolloin Ahölä
inyytiin Iso-Vaimon saatavista, k u -
^^yM?^^^}^^^^^^"^^ tuntui
nyt Severm "sisin. Ajatus ei erikpi-sesti
saattanut pysähtyä mihinkään,
se liikkui edestakaisin kahden asian
3rmpärillä, — hävitetty kotitalo ja
harmaa tietymätön tulevaisuus.
—- — ^ Valoisin toivein oli Severi
15 vuotta sitten nykyisille Aholan
tanhuville tullut. -
-Oli sillan vielä ollut naimaton,
vaikkakin Xlcumppanuus Hannan
kanssa jo oli päätetty asia. Iso-Vai­nion
kartanon heiralta oli Severi Aho­lan
lehtikumpua .tiedustellut uudis-tiiakseen.
Ja^rinäisin ehdoin oli kar-
-r Jo
den jä kuinka pienviljelyksen avulTa
saadaan koteja tuhansille kiinteätä
kotia vaille oleville perheille. Lisäksi
_pulLuJa==mainitsi3=niistä^uunsta=uh:L
Ei ollut siis nyk3nsen Aholan pai­kalla
hirttä hirren päällä kun Severi
^iihra yksin asettui. Talvella oli naa­purin
hevosella kiskottanut tukit
metsästä tulevan rakennuksen pai­kalle,
ja varhain keväällä oli Seven
isken}^; piilunsa hirsikasan kylkeen.
Kahta viikkoa ennen Juhannusta oli
rakeimus jo "kehällä", ja Juhannus­aaton
edellisenä päivänä oli pärekat^ radiossa maammelaulu,
to harjalle asti noussut. Samana i l -A -r- p—le, — pääsi Sei^erin huulil-tana
oli Hanna tuUut Severin luo ra- ta väkisinkin Sydäntä karmi ja mie-kennukäeUe
ja pihkalta väkevästi U teki mennä huutamaan radion tor-tuoksuvaan
tupaan o l i Severi tulevan veen, sanoa totuus, mikä on nykyhet-nuorikkonsa
vienyt, ikkuna-aukolle ken pienviljelijäin osa ja missä on se
istunut ja painanut Hannan rintaan- paljon puhuttu tuki ja turva.
rauksista, joita valtio on tehnyt re-formeiflaan,
jotta niin paljon onnel­lisia
pienviljelijäperheitä^ön tähän
maahan saatu syntymään.
Kun puhe oli loppunut soitettiin
ten pÖ3rtäkirjassä sanottim. Sitä en- \anoherra. siihen substunut.
en oli Aholan isännän Severin oUut nuorena renkinä IsorVäiniossa olles-pakko
myydä vähin erin pienempien saan oli Severi monasti kaukaisella
% velkojain painostuksesta kaiken irtai- kaipauksella ajatellut Ahon lehtevää
mistonsa. — Haikeaan itkuun oli tienoö^i josta kaistale
niittj^ loittoni viettävästi Ahvenlam-min
rantaan^ — Siihen kummulle oli
Severi sitten muutaman vuoden k u -
- o l i
purskahtanut kynimenvuotias Paavo,
kun rakas oma nimikkotamma Liisa
vieraan kylänniiehen riimunyarresta
kulkien oli,loitonnut oman kodin tan-hu^|
lta. Itkien oli pieni Hilma sisar
koko päivän viettänyt navetan pard-pöydän
ääressä» kun nupopäinen
^-Kaunikki oli viety pois.
sa vasten, .
N i i n valmistui pieni uiidisraken-nus
ja mukana liitto Hannan
kanssa. Rukiinleikkuun aikana o li
avioliitto solmittu j a Hanna ttilliit t a ­loon.
A. T- -1.
"Vaari,' kuinka vanha sinä olet ? '
k3rs3ri pikku Matti uteliaalla.
"Jaa, sinun äitisi on neljä kertaa,
niin vanha kuin' sinä. Kaikkien niei- ^
dän yhteinen ikä on 7 f i vuotta. Sil-
Pala palalta loittoni lyhyitten p^l-tosarkojen
rivi entiseltä Aholaa n i i -
luttua ruvennutkin taloksi, kun kaup- tyn paikalta. Sai siinä Severi i)onnis« loin kun mddän ikämme tulee yh-pa
oli valmiiksi solmittu Iso-Vainion telia, kun oli täytynyt lisäksi hankkia teensä olemaan 88 vuotta, tulee äitisi
herran kanssa. Velkaa oli Severin hevonen j a pari lehmää. Tukinajos- olemaan kolme kertaa sinua vanhem-hartioille
tullut rutkasti ja osa Aho- sa oli talvikuukaudet pitän3rt hevo- pi. Siis > l a ^ e , kuinka vanha niinä
laii paikan hintaa Sovittiin vuosittain sen kanssa rel^kiä olen'*; vastad vaari. '