Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 12, 1949

              n, niin.
% joka
loin ha.
ujines^ . ]
oastaan
r vaan
SI Uit.
'eeseen;
inlnyva
kamjH
oikiS,
•paran:
l a v ^ .
• Ty.
tr huö-
Hy.
'kseen-,
-kuih-seltaan
5utä monta kertaa Uian^Ji^piseHisaia ta- kaiiden jä vallan loista."
valla. Mutta k u Ä n ^ a a v i ä t ö i ^ Mn^n s j ^ fe
sillä hänen deim&söBS^ väitna t^äästi, hai» ^^pam^^ " v a p l Ä Vaiitiun
yntekattimpiana.
Nainen oli uöbhtänut'entisen
52 Hän oli iiriöl$tääiärie#^to^
^-aUa kuin me iinoMänMe^ii^^
aikaiset ruusut, silkkinaiuteät jä^t^llas-tuneet
kirjeet.
Ututta joskus yöllä Kaniiakikäiffi^
unia. Hän tunsi/kuin^'se'väi&ahöi
- saan. oli 'f%n>^';a^^ xynperkaajat vaativasti:
^€Ä»^tassa iÄttöi p a l k k a ^
sa äji^leissä; naiddtitjTännfett k i e l ­lä?
Eikö Imn tutfliÄtit pikö^
Vöiaii lapsiin,^ iiikiölla ^altöilevaian ih^-
e l a e s ^ h liän • piti ohneäan \Äyytenä,
jonka luona M n ^ ö i Ä ^ u ^ T a ^ t i I i ^ hävettävänä tUaira. ^ -
tä olkapäästä ajääkseeif häftfet^^lm^ Ptiofekst iiiMtiiaieet ajatidcset ja
tuntieet nostivat päätään kuin ^äiäan
kaJilitturöa olleet piet^lairiiet. Hän
tiifisi olevanpa vieras ja fcoäitön loista­vassa
elanniassääh.
Hän feirttUi kallisarvoiseen pitsihui-viinsä,
hähesTä heräsi villi halu turmella
ja repiä kappaleiksi jotakin — mutta
V 2 ^ p^^^ ~ail^ tnlör^^^
h!äs^^5!^|i:^
Ke^feelle suttt^Ä tm iätiiaa asetet-tiiii
jäiäett^
tm istumaa sHIe. Tärkeäifi ja^ve^
sin otteili M Ä riilui $^
* ^ E i iJiMikireSk-ä
-iife ei k^täla^äpästä,
pötelista piilputcllä!'»
S ä ä i ^ jaksat^ttiiiikin keskinhniäl-le
pöydälle iso viina|ro1ti >ikiri,
ja > ä K Ä Ä h 5 n ^ y \ ^ Näytti,
ni^äiuaä^iäiinaiB ja^^^^^ tfiinkJuim m Ä ^ n v i i ^ t olisivat alka-
Hiähia Mtlksia niiÄ titikääti lettisyke- neet kivertyä suvan itsestään vempi^Uel-aamuun
\nertiäan röiiväne KukMa.
Noustuaan viiöte^^ta' häö ^ tuijotti ^pi­meyteen
kuolettavan tusllkn vallääsa.
Mutta sitten häh tunsi silkkipdttieeh ja
p^eät pielukset. Pahan unen^mTCfisto
häipj-i, omituinen hyvänölän tunne val­tasi
hänet.
Hän ajoi tsaarin lähettilään'kutsuihin
nojaten pehmeään vaimunselustaan.
Mitä lähemmäs päämäärää päästiin, sitä
hitaammin matka kävi.
Hää ennätti nähdä, initeh isbn hotel-lin
edessä olevalle valaistulle aukiölfö oli
kerääntynyt iso ihnii^jbufe^b*- Ei äinor
astaankävelyilä;^leviä^ jotka
rofösi; että'tiifcanräjastir r a p ^ c t i ^ M n k - :
sia poikki j a kipuvettä kihaliti' ä^ke-iPoi^
vaÄ iihimii.
'Hiureh Varvun kiertäessä lettiä hää-rähvas
latfloi hähelle tapaan kuiiduvästi:
" ~ Synnytä ilösykerö,
Ilolakki pää^^
Tähän jälkeen päjätettiin hetken va­ka
voittamalle mörsiaittejie -itketysvirsi,
mikä huokaili sanoissaan kuin äälto-
. . ^ „ . - . .„ ratoa täi tuulinen Hnnelehtö jä se oli
astu. pon^ Ml>sesu blrmM^, njyhiyij^tä ««touden päättyisä. L o -
J^uon _ lahefystonv,rkam,eä syoky, ,,3^^;^ v ^ ^ ^
-vastaan- ja oU - onriellineä, kun nämexi -
tarttM^häö^^ l^^ififlefef^^ä^^
silloin vaunut pysähtyivät Hotellin por­taiden
eteen.
Palvelija avasi vaunuhpvpn, ja nainen
ja otsäuhc^ :^i5^^eft> Vaikkei mi-tääii^
teiÖd^ s ä ^ Itho-
' t ^ l ^ ; i i ^ ^ t i i ^ W n i ^ ^
olisivat kuulleet makutarinäh tMlLka
"nt^^i^t h^uip»aisaÄ härähpyllyn hktoti.
KyläAukkö <m aioA^t^
kun viinapotti noäfetaan esiin ja pikari
täytetään Aim^iitdF^^ onnek-kaan
oleminen.
Nyt väairtiri k e ^
gokseäta vanhaa mies, joka nykäisi
räösbjEtn s a a p a s ^ ja lyiklä si*
yahidlutti silläi parisen haseyäa ja raime-r
sähtyrieet, vaan p^^^sa^työläiara, ye- "tÄethpi häbma^esgääri^ silhiien -
telehtijöitä, köyhiä vaimoja'ja'epaiÄaä- loistavan tavallist
räisiä naisia, rsi Vau-nurivin
^ummaltakih ptiöfellfe^^^ 'Pilkalli­sia
huomautuksia ja^^kätkeitasiikltelti
siä satdi hienoa heVräsvlkeakö^^^ ^
Xainen kuuli sänojayjditäL^Häh ei ollut
kuullut moniin \nJ0siin, ja hän punastui
ajatellessaan, että hän koko* pitkässä
\^ähuri\assä oli ainöä, jök!a ymmiärsi
parisilaisköyhälistön pilkalliset ilmaisut.
Katsellessaan ympärillään olevia kas­voja
hän luuli tuntevansa ne kaikki.
Hän tiesi, mitä nuo ihmiset ajattelivat,
ja vähitellen tulvi joukko muistoja hä­nen
mieleensä. Hän puolustautui par­haansa
mukaan, mutta hän ei ollut sinä
iltana oma itsensä^, .
Hän ei oUiit siis hukannut salaisen
tavallista kirkkaahimin, nfutta
nbusi seitsemäntefeh täivaj^een tunties-säah
haisen käslvar^^ vävähtetev^,
Vlpeyidl^n ja toivon täytlämänä hän-jphdätti
naisen sileitä thafmöripörtäita
pitkin iähetystöhöteniin:
- "SähökaLä nairiulle rbuva, mikä ystä­vällinen
haltiatar ahtoi teiile kehtonne
äänessä mielijKtäniiseh lahjan virkkoi
iriiiuäh kreivi pafVekkeeilä häi^elle.
"Ideissä jä kaikessa, mihin kosketie, on
kiuTnmällineh luihousvoinia. Vaikkapa
hiuksfssanhe olisi vain kiikka, hiin sillä­kin
bnömaviehätyksehsä^^ ikään kuin se
olisi kostea räi&aästa aämukaäteiesta.
Ja kun te tanssitteyöh* kuin lattia kei­nuisi
aaltoina ja taipuilisi askeltenne
mukaan."
Kreiviä itiseään hämmästytti tämä
jnbtkeaa viuhahdtista hiiiii etta ibAa v i -
? ^ ^ ^ ( 2 ^ f ; d h ' g i u l i a 4 ^ i r ilid; ^ > helsii^^Hän. fo^
:^::kqh on'ihidlla-ilöilta.-^^^^^^ -•-.:•^-:^^än;feema M-V . . ^ : - " ^ - - O ^ i i f i . j ^ -
—- Onks talon is^tä häis ^liisnäis?
Saahaak jäkkaa lahjoi?
. — Saatta,. saatta, kuului Jereman
ituh et itkeht tullessais,
itke täällä ollessais.'
Päremp olis neitokaisen
psuinä päätä palmikolle
enxie k u hunnulla Hujasta.
Et sie itke lehmatyyttä
eÖ^ itke leivätyytta, -
itket hienoi hiuksiasi,
ne k u piennä peitetähän, ^ •
lakin alle laitetahkn . . v
Varpu w i t t i sykeröhunftun,
ja Lyyti purskahti tosiaankin itkuun,
sillä niin olivat äskeisen pitkän virren
sanat häheii irtiieltään vihloneet; koti
muuttui nyt kullalla silatuksi, appela
räutähuöheeksi. •"•
laatikon avainta, hän tarttui siihen vas-talfekoiisesti,
ja muistot'vaKasi\^t hänet, pitkä jä önhistunht kohteliaisuus, sillä
Hän muisti, kuinka usein hän itse hähen ei tavallisesti ollut helppo ifaiais-
— puoleksi lapsena — oli katsellut ah- tä ajatuksiaan. Hää odotti, kuinka
nain silmin hienoja naisia,- jotka olivat
pukeutuneet kutsuihin tai teatteriin,
kuinka usein hän o l i itkenyt katkeran
kateuden vallassa.
Ja hän tunsi tummat, vakavat miehet,
jotka mittailivat hienoja vaunuja puo­leksi
halveksivin, puoleksi uhkaavin-silmin.
: , •. -
Eikö hän itse ollut kyyhöttänyt pie­nenä
tyttönä seinää varten kuunnellen
samanlaisten miesteö puhetta elämän
vääryyksistä, rikkaiden tyranniasta ja
työläisten oikeudesta.
hiieho haihen västjaa härieh iihärteluU
Mutta kreivi öli erelxtyhyf; Nainen
katsfeli alas parvekkeelta, johiie he olivat
iiilieet vilvoitteleman tähissitt lörttassä,
tuijotti ihmisjoukkoa j a vielä saapuvia?
vaimujä: ei häj^tanyt tajunneen
Moi^iäihen itku ön he^ää. Kiin se
alkaa pidp^ta^ niiskahtiaa silloin >lkui-nenldn
mfcs^kiimaftueh käfvä^naan^ t u -
pi&kapussiaän tai'nuuskatsarvei^n,>sa^
ti sitten^ vaimoväki,- jö&ahältipitti\i-oi­keaan'hehgenvetöitköiun.
Tä)t)än'lii]inäh Ici>e riäb?eni-r
n^t* väet kajahduttivat mörsianfeh j a '
• sulhä^n kehuiitavirsia sekä' mpitinta-,
lofjiia; ~}o^ kiihlywät vaaiäU hi^^
k]aFlBeasanaisiksi vja'^^^^
että - Jereman tAi yskiskeltävä^ v^^^
hyväksyvä vastÄus.
Ru6skahvi\äiuttaja oli Xj^tib eno,
jonka oli 'suoriti^ttavä morsiamen'lähim-päha
tAiessuik^u^ jako.
Hänelle kannettiin sama jakku, jolla
L y y t i 61i~ä^ken istunut sykeröä -kierret­täessä
sekä sen viereen iSö 'raiftnSfenko-rillineriiäiijöja.
JEno;veti käteehsä-kirjökiiitaät,|ciipe-
Bi jaktUie ieisomaian • k<^^ihit^^^ ruos*
kMväri=ei£
taas kovaäänisesti:
.7 Mis'a-^isäntä
— Täällä!
öilerika^n krövui laihteliäisötittai shä - siaan punä^elevien ja hämilleten joutu-
V&föih I ä # w ^ kM ;
faarao.
Mfes-äiköijiiuri pyytää anteeksi
nainen Iraärrtja^lmÄ^ kat-;
soi hähjta'^ufih, ihmeellisin «Imin.
"Minun kehtbrii ääressä töskin seisoi
äeöo v i i t o i hänrt etfeeri^^^^^
litsi rummenkorista kaulahuilin- j a r i i -
p t i t ^ n t^ä r i i d ^ s ^ i ^ Väriftitla h l i Ä & -
ki Jereman tanssia lahjansa alla: '••ly-
— Tanssi, tanssi tappura jalka!
Jerema notkahteli muutaman piuäli-kyykk>*
isett hypyn ikääiikuin tulesi koe­tellut
hÖUsuhpbhrieh]^apitik^^^ p^O'
rahti sitten j a läimäytteli säapasvaisi>
äan,> jääden lopuksi seisomaan kädet i a -
jallä^ ihäaihnäa-ha^^^ /\
jäbn alkamisesta jä Jereihan' ÄrSälle-
Kufl sitten Hiiren'Vaifpuiiö^ti.^^^^ peÄinjisestä; Se l u j ^ i^
• hyvaa häitten pirteydestä.
Hän tiesi, että nuo ihmiset -vihasivat ^ haltiatarta^ Irerrä kreiVi"^^^
kaikkea — hyvinsyötetyistä hevosista j a "Mirihllä tifskin oli edes^^k^^ Mutta
juhlallisista kuskeista alkaen kiiltäviin, kukistani ja tanssistani olette tehnyt te-valaistuihin
vaunuihin saakka—mutta räv^n havainnon. Minä kerron teille
eniten niitä, jotka istuivat vaunuissa — kukistani tuoksuvan raikkaan aamukas-^.
noita täyttymättöriiiä -verenimijöitä j ä ' teen salaisuuden. Kaste on muodpstu-'
noita hienoja naisia, joiden kortit jä nut kyynelistä, herra kreivi, kateuden
ja alennui^^iitskah jap^^
veiden kyynelistä. Jä jos lättiä keinuu
jalkojehi aHä, köii nie tän^iihrtrev s-^^
keinuu täristeri miljobnieri ihmisten v i - '
hasta."; .-Is.'---''. '.'^
Namen oli piAiinUt tavaUisdla tyy-neydeUääö)
jä h a ^ 3yitä:VäUiäesti iiyö-kättyään
t a l ^ i h ^ t h r ^ ; ^
Kreivi sÄllifetken ihan hämmästy­neenä^
iHän loi katseensa väkijouk-
"steet maksoivat ehemmahkuih kukaan
heistä ansaitsi tyxflläähkök
Jä kun häh k a f tÄ vatiiiiiimd^
eteni verkkaisästiväkijbukbitflialkiy ko­hosi
toinen muisto häheh täjöntäahsa,
puoleksi unohtunut kiivä häheh lubstari-
^ouluajaltaan.
Hän muisti äkkiä i ^ l d r a u k ^ n faa^
^ t a , joka aikoi a|äaj^^btävauhuitfeen
juutalaisia takaa Punaisen läereft halki,
«an näki aaltojen, jotka hän oli aina
tuviteilut verenpuiäBiksi. kohoavan
röidytt ja hunnutetun »morsiameä - sei­somaan
keskisilTaMe kaiken kaj^sah näh­täväksi-
laulahti'iiän: . J
"—-Huntu tuopi liuolta ^paljon,
liixialaÖö liijgmmä^^
>Ji jm oh neitojceng^
kuiri hevonen räupitettu."
Xytl^jyti kävi katoksessa Ja toi;rees':
tään ison puUokorin, näistä.jakoi.Jiää
väelle portskaa, punaista viinaa. Tä­män
jälkeen tanssittiin hetkiheh jä hää-jutiien
iloisin meno, lahjojen jäkami-lien,
alkoikinsitteh 'sui£t'föki tiCvassä;
TAJfSSI, TAJfSSI TAPfoRA-
. ' ^ -JAiKA:
- ;ltä^ki sijoittantuivÄ nyt istubaan
stiiär^eh tuvan penkeille. - XumiätiKöi "ve-'
dättäjät;- äskeiset- p y i y o ^ r k ^ ä t jä
maant2enavaajat,'Veti\ät'itselleen omat'
penkkinsä j a istuutuivat etunAmaisiksi
koon. Hän oli nähnyt usein saman kuin mitkäkin sankarit tai Turkinsodan
näyn, hän o l i lausunut monia huonoja urhot odotUmaaö mitaleitaan j a viijb-
niuurina egyptiläiisten mbleimnm puolin, ja muk1-i':i mneneviä s^u..Ikrkl-e^ll.uiouVkosiioa *trtur\octs9 ta Iflan. • - • " 1
Silloin kajahti Mooseksen ääni, j a monipäisestä hirviöstä. Miittä vasta
Mooses-ojensi sauvansa veden y l i ; P u - tänä iltana hänen päähänsä p a l k k i,
"aisen meren aallot yhtyivät tiää ja * että tiio hirviö oli oik,eastaan mahdolli-nielh-
ät faaraon kaHdcine vatiäafaieen. simman epämieUyttävä ympäristö palat-mainen
tiesi- että v^iibujä Märtäva sille,
jn^uri oli xiiKrtipi jäs^HiihiSöiäethpi Vieraat, kummastuneet ajatukset a l -
jaan.
Kutohääväkisitten lidulta istui suu­ressa
tuvassa valtavanaahtantehaf>jota
pursui bvest^i välitupaän j a vieläpä eIcH
^ iÖiiröh Vaiiiiii^^^l^^ ^M^n^fr^-^
i > y n ^ Wi)Si'
huilin kaulaansa sekä palasi penkilllen
nauraa horisten: .. |
- r - Hää niikä hää, lahja mikä lal^a,
huUi mikä .^^ ^
$ ^ ^ ^ ^ i h emänhän ^^^A^^
jälkeen saada lahjansa. Kun hän tansr
si sen alla firitbjensa, läntioittensa ja
takäpuoltensa lainehtiessa, ulvoi hää-väki
täyttä kurkkua — ei mistään p i l ­kasta,
vaan läikästä elämänriemusta:
olihan surkeilemattomuuden hätäportti
nostettu ylös jä ilo päästetty luvallisesti
kohisemaan.
K u n emäntä oli sitten dtaissut lahja-huivin^
äähänsäja ottanut niiaten ryyp-
;pynsä, pU morsiamen sukulaisten vuoro.
Penu teki tanssimisen sijasta ihmeteltä­vän
kiepauksen sauvansa varassa (moni
katseleva nuorukainen päätti sen ope­tella)
jä ehiähtähsä hyppr harakkaa lah-jabjafejäh^
jrihpäri seka kuiski veljelleen
— Valitse p a i s t a . . .
Hääparin sukulaisten saatua lahjan­sa
j a ryyppynsä sekä suoritettua hy-tupaankin
oidottaeä iloisessa jäÄiiityk- • pahtelyverbnsa ruoskaenb jakoi leri-
' • ; ' ' '' ' kan-Kustalle puhemiehen yhdeksäntas-septinsafmenivät
ihaa sekaisin^ ja hän
ta n^eren aäör-^^Sii^liSi^ ' koivät iSe^ k r e h ^ ^ mid«ivireeseensä S t e
t u n v a m ^ i , M o o s e ^ j ö t t ä ^ i h ä ^ niille pirtilä*.yltä^k^
kuisen paidan, missä viinapullon kaula
m49 S I V U 9
^ * J».
•il. i
•-Xi •
m
•f •
- jr
- • !.i
%
''••••'k
• -x
m
'• 'il
'M
•••M
il
Ml,
•;v-
'n
ii-
.1
; 1 '•
•ii»
il-
'K
-
M•.f tf-f
4
'nms
mm
Is
t
'yi--
'n m i
Jr'Hm
I
'''' - ' - i
mm
m