Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 7, 1947

              1947 Sv» 3
lumu DE TT U U Rl '^iiiiiiiiimuitnm iititti tmmimniiwnBmmwMnnmroiwimmiraomnmBwimiitn«n«^^
LeDtoteella...
(Jatkoa l:ltä Sivulta)
Hämmästyin kun lentokone rupesi
kdäiUymään takaisinpäin, kallistuett
ja syöksyen viistoon alaspäin,-Muut­kin
matkustajat ihmettelivät ja toi­set
jo luulivat, että jälleen joudutaan
palaamaan . tafaism. Lentoajasta
päättäen minusta tuntui,- että olem­me
jo lähempänä Irlantia kuin New-joundtandia.'
Noin tuhannen jalkaa
merenpinnan yläpuolella huomaan
ettei lentokone enää menetä korkeut­taan,
mutta kiertelee suuressa kaa­ressa.
Kun lentokone suoristautui ja
aikai jälleen nousta tunsin itseni iloi­seksi.
Kapteeni ilmoitti, että ohjaa­ja
huomasi jotain kelluvan meren
pinnalla ja siitä syystä laskeuduttiin
alemma tarkastamaan oliko se lai­van
hylky. Se kuitenkin todettiin
kuolleeksi valaaksi.
Lentokoneemme kohosi kohoamis­taan
ja pian olimme jälleen pilvien
yläpuolella. Auringon lasku oli to­della
hurmaava näky. Pilvien reu­nat
näyttivät hopeisilta kun aurinko
katosi niideii taakse. Pian taivas
muuttui ruusunhohteiseksi ja lopuksi
hämärä levittäytyi pilvien yläpuolel­la
olevaan yksitoikkoiseen maail­maan.
Silloin tällöin valonheittäjällä tar­kastettiin
kutakin siivissä olevaa
moottoria. Hirveällä vauhdilla pyö­rivät
pro pellit vetivät tätä jättiläis-konetta
nopeasti Eurooppaa kohti
kauniissa kuutamossa. Osa matkus­tajista
nukkui. Osa luki jotain kir­jaa
tai aikakauslehteä.
"Voisitteko sanoa milloin olemme
Shannonissa", kysyin sivumenevältä
kapteenilta. Hän lupasi tiedustella
sitä navigaattorilta. Hetken kulut­tua
hän palasikin ja antoi pienen kii--
jelapun. Siinä sanottiin pituus ja le-xeysasteet
minuuttien ja sekunttien
tarkkuudella.' • Lisäksi siinä tiedoitet-tiin,
että sää jatkuu hyvänä, korkeus '
7,000 jalkaa, moottorien voimaa käy­tetään
6S pros., vauhti 266 inailia
tunnissa ja oletettu saapumisaika
Shannonin lentokentälle arvioitiin
kahden minuutin tarkkuudella vaik­ka
olimme vielä yli kahden tunnin
lentomatkan päässä siitä.
Sää oli todella hyvä, koska, tuntui
kuin lentokone ^i hievahtaisi paikal­taan.
.Alastulossa kone yleensä heit­telehti.
Keskellä Atläntia noin kym­menen
tai viidentoista minuutin ajan
lentokoneemme hiljalleen nousi ja
laski kuin mainingeilla. Moottorien
ääni on sa/itu niin vaimennetuksi, et­tä
puheen kuulee ainakin yhtä hyvin
kuin liikkuvassa rautatievaunussa.
Kun oletettu maahanlaskeutumis-aika
läheni; kuului kapteenin merk-kisignaoKt.'
SäoH varvia merkki,
€ttä AtläntiolL-^tetty turvallisesti .
ja oUmme läheUälenfokentlää. Pian
oikoi ''mäenlasku*\^Kuutani^
'Minä tiedän ;-<^^^ [[
^^•hatu!n Tri»eä"j ;iBäitoi4w^-^^"n^«^»
neen tm adlaincn lahosrcttä matfcai-
Ujat liäyvät sHa fcatÄcfcomssa-yfate-
Dä icaopnnghi TnerkiUisyyksiä. .
'ja akkunat kostuivat, joka osoitti,
että olimme pilvessä. Pian näkyi
lentokentän valot. Muutamia kier­roksia
ja jatkuvaa laskua ja pian ko­neemme
kiisi lähtöradalla. Titnsim-m^
Euroopan maaperän jalkaimme
alla.
Shannonin lentokentällä satoi hil­jalleen.
Meidän^hjättiin lentoken­tän
ravintolaan. Kello oli 12 Irlan­nin
aikaa ja kun tarkastelin kelloani,
niin huomasin, että matka Newjound-landista
Irlantiin oli kestänyt vältän
yli 9 tuntia.
Shannonin lentokentällä tapaa
myös kaikkirodut edustettuna. Kuu­luttajat
ilmoittavat lentokoneiden
saapumiset ja lähtöajat. Illallisena
oli kanapaistia, mutta ei ollut leipää.
Juomisena oli vettä ja jos muuta ha­lusi
täytyi se itse maksaa.
Pysähdyimme Shannonissa noin
neljäkymmentäviisi mimtuttia. Kun
menimme lentokentälle oli minulla
palava savuke suussa. Lentokentän
palveluksessa oleva henkilö pyysi
kohteliaasti sammuttamaan savuk­keeni,
jonka tietysti /e/w/tm.
Jälleen pilvien yläpuolella kuuta­mossa.
Yksitoikkoisuus ja mootto­rien
surina raukaisee ja niinpä tor­kahdin.
Heräsin kun naispalvelija
kehoitti kiinnittämään vyöt ja huo­masin,
että olimme Kööpenhaminan
päällä. Lentokentälle laskettiin me-reltäpäin.
Tuntui siltä, että lento­koneen
pyörät koskettavat vettä en­nenkuin
saavutetaan lähtörata, mut­ta
niin ei kuitenkaan käynyt. Tun­sin
tavallista kovemman nykäyksen
kun pyörät koskettivat rataa ja kap­teeni
tuli pyytäen matkustajilta an­teeksi
ja sanoi maahanlaskun tapah­tuneen
melkein kuin harjoituslennol­la.
Viivyimme Kööpenhaminan lento­kentällä
vain 45 minuuttia. Käytin
sen ajan hyväkseni ja menin odotus­huoneen
läpi tielle, jossa oli joukko
paikallista väestöä. Silmiinpistävin­tä
oli polkupyörien paljous, autojen
huono kunto ja ihmisten heikko vaa­tetus.
Mukanamme olleet tanskalai­set
liikemiehet sanoivat, että Tans­kassa
ei ole elintarve pulaa, mutta jal­kineista
ja vaatteista on puutetta.
Kööpenhaminasta Tukholmaan oli
vtuuinuntunuat *
viimeinen Vhyppäykscmmc*\ Aika­taulun
mukaan se kestää tunti ja
kaksikymmentä minuuttia. Matkaan
liittyi uusia matkustajia ja toisia jäi
Kööpenhaminaan,
Lentokoneemme lensi matalalla ja
niin nopeasti etten humnannut että
olimme yli Juutinrauman ji^yHuotsiti
puolella. Siellä täällä näkyi pilven­hattaroita.
Pilvien aiheuttamat var­jot
ja vesistöt tekivät seudun autiom­man
näköiseksi kuin mitä se todelli­suudessa
on. Eräs englantilainen ky­syikin
minulta että Ofiko Ruotsi näin
autio. Huomautin hänelle, että len­nämme
parhaillaan Skänen yli, joka
ön viljavimpia ja asutuimpia seutuja
Ruotsissa. •
Vaikka matkani päämäärä oli Suo­mi,
tiiin lentomatkani päättyi Tuk­holmaan.
Minua ei kiinnostanut pal­jonkaan
maisemien vaihtelu. Huo­masin,
että lensimme Itämeren ra»J
nikköa pitkin, koska kaukana oikeal­la
häämötti insin Öland ja sitten Got-land.
.Ajatukseni, liikkui väliin Canadas-sa
ja väliin syntymämaassani. Ikä­vöin
Camdaan, jonne jäi niin monta
hyvää ystävääni, joiden kanssa olen
vuosia jakanut ilot ja surut. Tunsin
tällaisen. tunteen vaikka tiesin ole­vani
pian takaisin heidän parissaan.
Katseeni kääntyi vaistomaisesti oi­kealle,
syntymämaatani kohti, vaik­ka
ei sitä kuitenkaan olisi voinut
nähdä edes parhaimmallakaan säällä.
Mitä voi tunteelle? Elin jälleenta­paamisen
unelmissa, sillä saapumi­nen
syntymämaahansc^S vuoden jäl­keen,
nähdä omaisensa, entiset kär-simystoverit
Tammisaaresta ja lap­suuden
tuttavansa, kuljetti minun
aatokseni kauaksi menneisyydessä
sattuneisiin tapauksiin.
Näkyviin tuli asutumpia seutuja
ja vihdoinkin näin allani Tukholman.
Lensimme kaupungin yli ja poikki
Mälarin järven ja pian lentokoneem­me
laskeutui Brommarin lentoken­tälle,
joka on aivan kaupungin lähel­lä.
Syntymämaani ja sen kärsivä kan­sa
tuntui olevan käden ulottuvilla ja
astuessani alas lentokoneesta tunsin
polttavaa halua päästä niin pian kuin
mahdollista matkustamaari Suomeen.
Et milloinkaan...
Kun loppuu aika nuoruuden,
ja päättyy päivät leikkien,
mä kysyn: **Milloin teidät saan
taas takaisinr* — Et milloifikaan.
Et milloinkaan . . .
Soi kaiku vaan.
Kun tuhlaan voimat nuoruuden
ma turhuuksien turuUen,
niin kysyn: **Kaipa koittaa saan
mä uudestaan?'* — Et milloinkaan.
Et milloinkaan . . .
Soi kaiku vaan.
Kun työtii kiirein turmelen
ja päätin: **Sitten parsin sen,
kun kerran taasen aikaa saan**,
mä k unienkin: Et milloinkaan.
Et milloinkaan . . .
Soi kaiku vaan.
Ja kun ma luona paarien
nyt itken: "Tule poikanen
mun luoksein, että hoitaa saan
sua paremmin." — Et milloinkaan..
Et milloittkaan . . .
Soi kaiku vaan.
Kun rakastetun sydämen
ma murran koroin tallaten,
niin lohdut taida koitan vaan:
"Sen korjaan taas." - Et milloinkaan.
Et milloinkaan . . .
Soi kaiku vaan.
Ja kerran seison katsoen
mä silmiin Tuonen airuen
ja pyydän: "Toki hetken saan
kaikk* korjata." — Et milloinkaan.
Et milloinkaan . . .
Soi kaiku vaan.
YRJÖ SIROLA.
CAX.\DAN tiedemiesten sanotaan
kaukoradion ayulla kuunnellen au­ringossa
raivoavien kosmillisten palo­jen
pauhua ja samalla arvioineen au­ringon
lämpötilan, joka oli 1,500.000
astetta Celsiusta!
JU<X)SLAVIAN nuoret ovat vapaa­ehtoisina
yhtyneet rakentamaan 10
mailin pituista kanavaa Tonavan ja
Tissajoen välille.
'il
f)
ii
5
Tämäkin urkeMu' lienee- hauskaa,- JteneUä *siUtcn on mahdälituuksia. .Jlämä CypressGar-dertiu
-raanalla Floridassa urheilevat-neitoset^ aikovat osallistua^ kdnakiatssa toiuteenpanta-
. vaan yleiseen. vesisnksikilpailttmnrSoUa