Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1950

              li f Ml
I l t
Pf
1^'
ff 5-
••f
1 4f
A I L I TERAVjiyjm
Astella «des takaisin ..höoi3aessa»i.
Aptafaeal «yllersivät. Tlsllriitais|aa, .
" kateellisiMj viliaisiBa, ki-iikiist^:oeiiia.. •
Sm .oli minua koko' ajaii. vedetty-' ae-;.'
itMstl Ja tuliaiiiseömoisesä. , Vai- taös-
£ija'tar, balkrlna—• ehkä iiäytteli|ätär...-'
kuinka sokea-roiaä olii&aanl -Kuori,- '
viaton . ääh! ' Tietysti aäyttelijatir, •'
kuinkas snuutieii. • Toinen näyttelijätär
— samaslaineii kuin Sylvia' oli ollut. "•
Sylvia, tumma, 'kaunis' rakkauteni, jon­kin
sitten «rianä aamuna olin tavannut
y^tä^räai huoneistossa' aamiaisella . . .
inolemmiila yllään aamutakit . . . ystä-v.
«iii olfessa kokonaan lietlmätön,. että'
Sylvia oli edellisenä aamuna syönyt •
aamiaistaan minun iiiioneistossani . . .
samanlaisen asussa. Olin sattumalta
.kirjfeseen, joiika olin saanut pari päi- _olitko- saanut -vatsanvääatefÄ- taa^ini'
vää-rfttep:|a avaamattoiikiMJieittäByt-. joictosta. Se oli varmaM_Mrveätä ka-
; laa tikkoon, - ' t e l a olin • jtiiiii •" piiclössä,
••ICitin 'kansa kävel>Tetkelle. Siinä uu-dessa
maallmassam, missä.olinviifne vii­kon
elänyt^ en halunnut Ma!|alla deyap
mitään tekemisiä.
Olin nyt- kirjeen 'esille ja avasin -
^sella — »llaine.a.'Mttk ja sellaiitei3_-:sm«r
slikki,. ulaf^ No, setä/"Petteri, o!ifila> oi­keassa
liivatessani, että minä nauraisin
viijsieljsj. |a sinun-'iimeeliasi? Onnis-
'tuia aika
teen,- eikö?
"Se tietysti, että rakastat ,
faäa koffl€iis!^;entiseeö tapaaim*
mlttä. ainoin sen liäneOe k
E-Ä,.lavalla.- - - -
, ^ > ^ ^ M B I -Hytoa-totj-^^
ka- fey?in-s!nua-ja--lÄenaa-suli- - .^iyk^g^,;op.®^^
iko?- Aa|>ell o'tf kylE aalmyt • ,.iuul,iö^ J^^
omakätisesti lisännyt ylsden sanan: On­nittelen!
Niin, siinä Kitti nyt katseli minua.
yllättänyt lieidät. Sylvia, näyttelifä- vain läpikuultava harso Iiauniiden olka-tär
— Kitti, tanssijatar. Sinulla on to- päiden verhona, pähkinäsilmät hymyile-siaan
oiiuea rakkaudessa, poikaseni —:
n;«uralidin ääneen. Vai kuusitoista?
Johan annoitkin vetää itseäsi nenästä.
Näetliän nyt, että hän on täysi nainen
— -vaikka niin hirveän-hentoinen-. . .
tniti, melkein kuin-kaisla." Ja-sittenkin
hän sai - yeresi kuumasti kiertämään -—
tiiloin Heikkilän talkoissa, muistatko?
Heikkilä — Santtu . . . Niin. siinä on
joika, jota ei petetä. Ottaa omansa sil-lola
kuin haluaa. Ja sinä — sinä vielä
pelkasit, että tyttö olisi \1aton ja aivan
lapsi. Hahaa -— nyt tunnet näyttelijäl-tliret
oikein perin pohjin!.
•Kun olin aikani myrskynnyt ja rai­vonnut,
istuuduin klrjoitus|Miytäni ää-j\
»eu. Nostelin esineitä, availin laati-kmia
—• itsekään tietämättä, minkä
lähden. 'Halusin slirkel jotain. Tuntiii '
hyvällä . paukauttaa • laatikko äänek-
, Jtäästi' Minni — vetää toinen vihaisesti
auki. Silloin osuivat silmäni Maijan
ri, lupaava • tanssijattaremme, Kirsti.
Ranmkko,-|onka odotetaan, syyskauden" nuMs.olla rikostoveri.- ;Ellei sitä-^kuvaa.
alkaessa 'tulevan '^iintymääii.pääkau- oHsroHut,siinä-lllmiMides^, ei-:E.aisa-punkinime-
ramppivaloissa",' oli'kuvsa. ^1^^- • • -Rei,.niistä-s^^^^^^^^^
alla painettuna', tekstinä. Maija, oli - saa.mit?" :Hänen sihnä>^;o!iva^^^^
neet kuvan pöydälTäni. .iypähti
ylös ja kumartui katsomaan sitä olkani
y l i . "Luulin, ettet lueskele . . • Mitä
tämä onnittelu tässä jmerkits^? Siis
tiesit jo, etkä puhunut mitään? Olet
. eri kettu — nauroit tietysti partaasi.
Aika hyvin onnistunut kuva, eikö? Olen
siinä kuin aikaihminen ainakin. Mikä
sinua vaivaa, setä I^tmnius — onko si­nulla
vatsanväänteitä? Näytät niin
liiin . . Hän pysähtyi epäröiden.
käskevä, halliteeva, hieman
vinä, pää ylpeästi pystyssä kuin kunin­gattarella
— sangen suloisena ja vie­koittelevana.
Jumalani, kuinka häntä
lakastin!
En tiedä, kauanko olin siinä istunut,
kun kuulin kavioiden kapsetta. Aivan
oikein, hevonen pysälityi portille. Aske­leet
lähenivät, menivät keittiön ovesta,
sisään.
Sitten kuului koputus oveltani ja vas­tausta
odottamatta, tanssiaskelin, liiteli
sisään Kitti. Jollain tavoin hän oli ko­konaan
muuttunut silmissäni^ — tullut.,
..aikuiseksi, vaikka hänen sanansa eivät
suinkaan sitä todistaneet.
"Miksi karkasit, rakas rohvessyöri?"
Hän istuutui nahkatuoliin pöydän vie­ressä..
"Olet. oppinut minulta pahoja ta­poja.
Santtu oli vähän murrillaan, kun
halusin, näin.aikaisin kotiin. Mutta-sa-noin,
että iiilnun täytyi tulla katsomaan
takiii-%ih!oi?sa,"
.•«Niin Juuri. .Onhan-.aivan-Wi
• Iista>..että .rakastuneet- meoevit -kU^^ ]
•:hiii." :-:Hän ..featsoi "aniaiia tutkira-*;'!
:"Setä-F^ttm,.;oiiko sln«lla--.ieis.,^wj
väänteitä?" '
Purskahdin nauruun. Mitä mtf^ia
kaan hänenlaisensa hulluttelijan kaiai
voi t^dä? %uroimme aiolemiisai •
Kaikki^ koko maailma tuntui vmih^}
-luita.
*'Mutta sinä — kuinka vanha olet?"
kysyin sitten. "Sanoit olevasi kuai i
toista.**
Pl
iluo
:t, etiä
b omai
raa:kalainen", vilahti mielessäni.
En voinut enää hilKtä i t ^ n i . Vedin
hänet syliini. Kaikki ajatukset katosi­vat,
aika un<Ätui. Tunsin vain hänen
huulensa ja hänen sydämensä lyönnit
omaani vasten. .
. "Don Pedro . ... olet . . .-aiin raju.
Satutat . , . " hän rimpuili vastaan.
. Mutta minä suljin hänen suunsa uu­delleen
— ja uudelleen. Sitten tunsin
hänen käsivartensa kaulanani. 'Hän ei
enää tehnyt vastarintaa, vaan painau­tui
tyytyväisenä huokaisten ^yliini.
"Don Pedro, sano — sano se!"
"Sano—-mikä?"
bttuUu
: ovesta
pm vala
m '
ä hänet ]
liiitta mit
feaiiclessc
letäjokj
; Mh\äi
lluitasam
mutud
fe.': Veera
D,'ja nä^
bi.-nrlittä-;=
oin ka
iMä oli" tl
5i:kupira
olivat p
|Veeralle, ](
son valtj
aultaaltaai]
[apiia. - Ml
*asa-oike
I suihku jc
j kasvojas
lamaan oik€
tkm mielet
tä kuriste
ieköoTOte
aita setä
ti tyttö vas
isvanhapoi
muutos hä
on myö
melkein sylissäsi. Olit kuitenkin h- M .
vannut itse viedä mmut isan suaiei ^ y
. . .Iisana kateU
eteen, joten minulla oli valtti hibassam. | |
Isä olisi pakottanut sinut kansiani nai-misiin
-— siitä saat olla varma. Olbifljij
. .^^^»<^<^ta, • mutta -vanfe i
ilmpittamasta^^ vuotta siitä oal
kuiiiput. ^ /iSfo, ^kai sinun 'täytyy-Ä|
s^da^ytietoosi, k ^ .<>let'nun'uteiias,'i
Siitä^ «>h_kak^i vuc^ta, föiiä syksyni tulee I
- P ^ --^fs ^ ^len 'vaUan''aikuiiiai \
'Mutp km''käytän; imn-kakaralta, di
- kÄan-u|ko: ilsääni. •- Enkä, rhillpn j
- nut olla .vähän ioetteiematta näyttdy-1
taltf>aiM, '_^kun 'sinäkin;""otit • koiikimia i
_kunp!. kuiQ..t^^ l^rsinkaaaj
se^ -l^^en, 'kun' käskit, minua-kutsa-l
,maa^i: itse^i^^s^^^ Yoin''sahoa, ets]
minulla .-i^^ -tmi
kesäpä. Ja foä on. aina ollut sitä mieltä,
ettei rninulia ole näyttelijänlahjoja,
voitko kuvitella! , Niin, kakaramaiEea
ulkonäköni on suorastaan, synti. Nyf
saan pahna liikkeelle kaikki puhelahjasi
— tehdäkseni liskotta vaksi, että olen,
kihloissa."
"Oletko aivan varma, että haluat ol­la
kihloissa — minun kanssani?"
"Tietysti, kenenkäs sitten? Enkö ole!
koko- kesän ollut aivan tulimaisesti ra­kastunut
sinuun, mutta sinä etole.edcs
nähnyt minua. Olen koettanut tehdii
sinua mustasukkaiseksikin, mutta niitä
vielä! Ja itse olin haljeta, nähdesiäai ^| j ^ .
in sinun sylissäsi no, ainakii!
kyllä keksinyt tepsiviä syntejä."
"Sitä en lainkaan epäile. Olet vain
mielestäni niin nuori, sittenkin."
'•Oh, sillä ei ole väliä. Onhan isäkin j V '
kaksi kertaa niin vanha kuin Helinä. Ja \ 1
minä haluan juuri sinut, setä Pelten. j L^^^,,^^^
No, etkö aio edes suudella morsianlt- t*"^^' > anto
s i ?"
-a — emant
B hänestä li
i, uskokaa f
k oiittee
iv^iamista."
il'• Aapeli lo;
f'""f™" «" ^•ddmmait, tänä vuonna vievän 20 prosenttia pie„emt,i viime
f « Ä ä « ' ^ ' ^ * ' ' ' ' " kin^msta, «Vffi ne memväi korke.mpie,, työ- ja «M*.ri,»öfo„-
Tein sen. Enää en ollut raakalainen.
Aamulla Kitti ilmoitti Leenalle ja
peHUe, että Metsolassa oli nyt tojnen^
kihlaantunut pari, vaikka kihlat ostei;
täisiin vasta, pääkaupungissa. Hau di
äänessä puoli tuntia yhteen msm^-\
Minulla ei sen jälkeen ollut sanaalasB
lisättävänä.
Leenalle ei tämä tullut >«isei3.
hän naurahti, olihan ^hän tuntenut, s^-
vessvörinsä jo kauan, kauan aikaa, m
onnitteli, meitä, sulki Kitin äidi!li««
,• syliinsä, puristi sydimellisesti kamn^^
' Mutta Aapelin" suhteen oli asia
nen. ...
• -No/voetokj - .jotta pennattn||,
naemisii? -Eipä ou kummem^ ^ '^i
_ _ l a l , S i t I , , 4 » ^^
mualaakset ja, huasteltavat
aekaa.' Piämpannoo«t kam^Si^ ^
''Entäs t
Metsolan suh
ia'', vak
toistaise
Kesäl
m — jos
%sti olette
"^yöri se
•^Jffl —^utta
pienokai;
"^"ähintääi
l^tti innoiss
N olin saada
j:2väärentäm;
-3iöh, se vuc
. - V i i raapc
"^^ömia ne on-l^
knen kesä^-
jätt
mh imi
'PFtetelläj
Lo