Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1950

              Kirj. MARIATTA
Kuultuaan I^eilalta kaikeo- tuon. tais- jestää tä-män kartanon asioita, ettei Lei-'
teli -vanha rouva itsekseen, ettli pitäisikö lalla ole ollut varaa pukea palvelustyt-hämn
kuunnella vaieten, vai keskeyt-läisikö
Mn Leilan kertomuksen. Hän
pilj kujienkin viisaampana \*aieta, että
voifi miettiä mitä sanoisi ja niinpä liän
sanoikin rauhallisesti:
töjä paremmin, mutta hän on ollut tyy­tyväinen,
jätti koulunsakin kesken kun
se raha, Jonka ukki antoi sinulle, tuli
maksettavaksi. Ja mitäpä minun vai­moni
tarvitsee osata olla juhlien emän-
"Voi lapsiparka, sinä olet liian hyvä ^^"ä, sillä se aika on ollut Ja mennyt,
läskoaksesi mitään pahaa kenestäkään,
unitta usko tai et, eivät asiat ole aivan
niinkuin .sinä luulet. Auli voi aivau hy­vin
olla äitinsä kaltainen. Onni tosin
oli hänelle suosiollisempi kuin Helinäl­le,
joka myöskin koetti voittaa pauloi­hinsa
kartanon poikaa, mutta Kari oli
Jolloin Tapiolassa oji pidetty suuria juh­lia.
Ainoat juhlat ovat olleet meidän
häämme ja Leilan syntjTuäpäiväjuhla,
jotka pidimme siksi, että saimme luo­duksi
Leilaan vähän elämän iloa, jonka
hän oli loukkaantuessaan Ja sulhasensa
kuoltua kokonaan menettänyt. Olimme
kyllin viisas sitoakseen itseään ja kar- päässeet asioissamme vähän vakiintu­masi
merille kuultuaan, että Helinä
syytti häntä lapsensa-Jsäksii\,PidiB.pal-
• jon Karista ja paha oli meidän.kalkkien
mieli, kun hän lähti ja jätti meidät. Uk­ki
oli ainoa, Joka uskoi Helinän puhei­siin,
tai oli uskoviiiaaii ja antoi hänelle
tuon tupasen. Puhuttiin, että ukki itse
kävi kuhertelemassa. kaumlE'•Belisiäo
-Icimssa
• -K-un piston- saaneena- nousi -t^ils ylös.
, Häii - ei'jaksai2iiC- uskoa,-että •'•Mneii-' ai-
•tinsä-oli,- nihi a!halB€n-, että »attoi lioln
" vetää- -lokaan - tuon "OOTeltomän,-josta"
• koko- kartanoh väki oli -puhunut' kunni""
oittaen-Ja jolle liäiieii-.on>a 'kultainen uk-kinsa.
oli-' ollut• aiin- hyvä.' • Syytlikö' äiti
häntäkin! -
"Äiti, pyydän, Jätä minut, en Jaksa
itiuimella sinua",.sanoi Leila.Ja feterl-'
rouva nousi vihaisena, purjehtien huo­neesta.
Turhaa oH mennä sinne,'tuuTOi.
Esteri mennessään. Koskaan "en saa
täällä-- osa.kse.ni mliikäMalaista^ ymmär-
, täiioystä... Mimia; tuo- vanlm -kana'-©!!-'
•--kas%'attaiiut heidät..'- ;
Omalla puolellaan -alkoi Esteri-rouva
Järjestellä vaatteitaan naulaMoois. Siinä
oH upeita Iltapukuja"-Ja-kaikkea.No,"
jatkoi hiin tuumailujaan, on minullakin
Jotaie, vaikka heiuulevat, että'olen hei- -
dän armoillaan, voin ainakin pukeutua
kunnollisesti.
• . Jokir -koputti-ow!lev ja Arnold -astui
i?isään.
*'No", sanoi äiti, ''istuhan ja ripit-täydv.
En ole saanutkaan puhella kaBs- "
sasi kahdenkesken.'"
Arnold istui pienelle Jakkaralle llihel-le
äidin vaatearkkua ja katseli noita-ihania
vaatteita.
*'Niin. äiti, sinulla on ollut hyvä,'olet
siianut kaikkea mitä vain olet halunnut
täällä kotona. Olin Leilan luona Ja nyt - -
haluan-. kysyä, mitä sinulla on mieuo,
vaimo-ani vastaan? Haluan^ et t l pu-
• feumroe siitä nyt heti. .-Auli meni'katso­maan
erästä -sairasta lasta, joten aieiilä
on nyt hv^m aikaa. • ,
Esteri-ix>m,'a. keskeytti työasä ja istui •
myöskiQ. . .
*'Arnold, uskon sinun menneen naimi­siin
vähän ajattelemattomasti. Ajatte-ie,
että miten niin yksinkertainen ihmi­nen
kuin sinun vaimosi on, voisi onnis­tua
niin suuren kartanon rouvan ase­massa.
Palvelijana hän ehkä jotenkin
sopisi oleaiaaii. Ajattele, Jos hän esiin-.
tyy kartanon juhlissakin yksinkertai­seen
tapaansii, saisimme hävetä kaikin.
En käsitä, miksi oikein menit niin äk­kiä
naimisiin, olisiko sinun pakko?'*
Arnold istui rauhallisena, vaikka hä­nen
kätensä puristuivat nyrkkiin, voi>
dakseen hillitä itsensä.
''Niin, äiti. jätän vastaamatta sinun
loukkaavaan k>s>TiBykseesi Ja kerro-o si­nulle
Jotain. Katsoin tässä sinun ylelli-sin
vaatteitasi ja ajaitelen, :eitl'-«niteii.
nwnta iert^ ime olemme JLöip» kanssa
olleet niito tiukaUa kijetf^ssaÄimf Jir»
maan, mutta Leilan onnettomuus vei
•meitä paljon alaspäin., Halusin saada
.,; hänelle .parhaae". hoidon, mitä ihmineri.;
.voi saada;-Ja; iloitsin •nähdessäni: hänen
parantuvan. Piti vähäitäy etteti kartano
mennyt :• ukin • 'kuoltua • -velkojille, • mutta :
' vanha •Mlnim -ja ;Pekka-, joka nyt .on -.jo:".
- Imollut-,^olivat-'-apunamme.• .Elrotin-.heti .-
nuoren työnjohtajan^ -joka - .f li _-vain. hyr,_
•vää-.paiyiaa-nauttiva .elcfötelijs*;--Pekka;
^ otti.fcalkeii'-huolekseen, minä-Jätin:koiir--
. Iun|>Ja olin • tasa-arvoinea.Jt.aik&ieii:.työ-.;,:
•mtestemme -kanssa. ; Kaikki .alensivat..
• ©masta': aloitteestaan: palfcltaansa.- Ja • .si«
. ten- -.selvisimme- 'kaikesta. Jälestäpäin •
olen.heille kaikille maksanut .takaisin Ja .,
olemme; kaikin tyytyväisiä. .. -Ka.l ]snii-.
märrät,' että emm,€ kuulu enää^ mihin­kään
Juhlivaan loisluokkaan, olemme..
•. tavallisia * , ihmisiä,;.. .Jotka tyydymme ..
osaamme. Jos haluat,- äiti, saat,olla
'.Joukossamme sellaisena' kuin ' rngkiu
olemme.'" "• ; . .
• .%moM.'oousi Ja-lähti'-.huoneesta.--'11313 ^'
oli ikkunasta nähnyt" Aulin -tule-van -ko-- •
tiia ^^•^•' •;• ' •" -' ' •
". - Äiti. kat.s-eli_ kauan - poikansa • - Jälkeen.-"
Hän oli'kuia turtunut; NäiKkö • hänen"
.täytyisi-"-tyytyä, -ehliäpä'' häaeu-• pitäisi•
alkaa käydä lypsyllä palvelijain kanssa""
vaivaisen raxinnon edestä, Jonka hä­nelle
antaisi tuo vihattu nainen, sama,
Tämä koka oti hyvin varustettu matkaa varten. Se' mi tunnettu
kilpa-ajokmra Northern Star. ja se on vakUMettu SlfiöO Uotisia.
- Koira tuii lentokoneella JjJ^oosiä' New:-'^YorkM^^^^
• Fenmy- Noldff-uarisstaa' sitä mat^aUe' 'Lontöoisa.'' r-' ' ;• •-''' -'
. taan- < ja. Joku-"-"saatto|-. häaet' '-iisein-autolla • -
kotiin.'- • "' • - - •
--•. • Kesä'-meöl 'menojaan--Ja' syksyii'"'kyl-^'-"
-mät alkoivat-jo'oM€>vellä.-'-^'Kartähö^'a -
' oli kaikki-"kunnössar^tMveö"-va'raBe.--Äslli•-•••
oli touhunnut emäntänä Ja paljon oli
hänellä^. • kcrdin '-ulkopuolellakin'-.-työtä. - -
Moni. "sairas tarvitsi-'häntä: Ja .-hän---oli •'
-: aina -.valmis --auttamaaB.- ^" -"K-äikld; turisi­vat
nuoren'joir^an' 'sydämelliseksi.-ihmi-- '
seksi. Nyt-hän oli-ikmtenkia usein tun-- .
tenut itsensä huonovointiseksi ja, tiesi
- - Kevät/•saapuikin - sittenf-aiVan fauo-
.mäamattar.Ja -A^uH. ^-'lähteä -v^äii ai-kaisemmiii
..-kaupunkiiis.---^-;-Tiulisi' kellrik-ko
Jä silloin olisi vaikea miennä ja kai!-:
-pungissa on., parempi od^^ltaa',- • jos jotain
odottamatonta sattuisi tapahtumaan.
Toiset tbuhussvät kotöiia.- Lastenhuone,
oli maalattu ja kunrioäteftu uutta tulo­kasta'
varten, '• Mlhriä Ja ".-Leila' .tekivät
kaikenlaisia lapsejivaatteita.
Sitten tuli kaupungista odotettir tie­to,
että kaksi pojan palleroista oli tullut
•siihen syynkin. Kevät kun tulisi, olisi Tapioläii huorelle rouvalle- Voi sitä-
Tapiolassa pienokainen, eikä lastenhuo­ne
ehkä enää'pysyisi tyhjänä . . .
- Oli myöhäinen ilta kun hän Arnoldin
kanssa palasi kaupungista; He olivat
käyneet ostoksilla talven varalta. Pian-,
tulisivat tiet huonoiksi Ja autolla olisi
silloin huono kulkea. Auli oli myöskin
käynyt lääkärissä. • '
Ulkona oli kylmä, sade ja väkisinkin
iloa! Leila dli inhoissaan kaataa ^lin­nan
tanssittaessaan tätä ympäri huonet­ta.
Ainoa, Joka ei tuosta uutisesta niin
vähttänyt, oli Esteri-rouval Hänestä
oli siinä jotain huönOä, kun nainen syn­nyttää
käksöiset —- niin, eihän sita voir
nut muuta odottaakaan!
Arnold dli iloisista iloisin, kun hän
palasi vaimoaan katsomasta.- .
tuli kylmä. Auli oli iloinen päästessään "Voi, kuinka somia he ovat •', kertoi
jonka hän tämän pikku tyttönä ollessa lämpimään huoneeseeni, jossa vielä oK Leilalle ja Minnalle. "Nimetkin
aina ajoi pois nähtj^ään hänen tulevan hiipuva hiillos uunissa. Minna oli vai- 3® annoimme heille — Kari ja Jarl,
puutarhan aidan lähelle. Vieläkö nyt- mistanut matkamiehiä varten vielä Jo- hummankin isän mukaan; Kunhan ai-kin
sain hänet vastuksilleni,"ajatteli Es- tain lämmintä Ja iloisina istuivat nuöri-teri-
rouva, luulin hänen menneen aini- kot tulen ääreen Juomaan lämmintä tee-aaksi
silloin, kun hän meni äitinsä kans- tä. Siinä Auli kertoi miehelleen tuon
sa kaupunkiin, mutta nyt hän on pa- suuren uutisen Ja Arnold oli niin Hoi­lannut
jälleen tänne rauhallinen elä-ka
nyt pian kuluisi, että he tulisivat ko­tiin!"
Tänä keväänä Jäisi Minna; pois talou­denhoidosta
Ja muuttaisi Aulin pikka
nen, aivan kuin pieni poikanen, kuulles- tupaan eläkkeelle. Tupa oli uudistettu
saan sen. Ja laitettu aivan erikoisesti häntä var-
"Miten hauskaa «meillä tulee ole- ten. Niin kauan, kun Auli tervehtyy
maankaan-', sanoi-A,rnöld. "Siiiun täy- täydellisesti, on hän vielä kartanossa Ja
tyy nyt vain olla vähän helpommalla, ehkä sittenkin *vielä käy joskus autta-
Otamme yhden'apulaisen ^lisääi---- massa,-Jos-on voimiav
Auli torjui tuon ajatuksen. Nyt oli Minna yksin kotona. Leila ja
" E i , Arnold, nyt on kohta talvi Ja sil- Arnold olivat tmenneet hakemaan .Aulia
loin on vähemmän työtä Ja minä kyllä ja poikia kotiin. Siinä odottaessaan kä»'
aivan toisenlaisek.^, paljon on hänkin jaksan. Jos lisällä tarvitsemme, niin vi Miiina «noilta ker^iaste^^^
muuttunut siitä kun heidät jätin. Sli- otammie sitten. Eihansitä tiedä; v ä i k - s a katsomassa, että kaikki on kunnossa
tenklihän järjestäisin elämäm, että pää- ka mummikin viimein alkaisi olla apu- uu^ia tulokkaita varten; Kaks! kaums-sisin
tästä pakkotyöstä? Täytvy alkaa na, ei hän i-armaan talvella pääse niin
seurustella kodin ulkopuolella, ainahan paljon ulos. Leilan kanssa valmistani-nlit
mahdollisuuksia on, kun pitää sil- me kaiken tuon pienoisen tuloa varten.'*
Himmeät varjot tatissivat hämärty­vässä
huoneessa, kun Auli Ja Arnold
istuivat tulen ääressä unelmoiden tuos­ta
suuresta tapahtumasta. Näin olisi-mään.
Varmasti se oli ukin tarkoitus
saada hänet .Arnoldin vaimoksi. Luuli-xat
kai minun olevan iäksi pois heidän
elämästään. 'Melkeinpä toiwisio,- että
olisin ollut itse täällä, toisin biisin kaik­ki
Järjestänyt, Kyllä'miaä'sittenkin'\^e-lä.
voin Jotain,-.annan- heidän - nyt-'i^ain
rauhoittua -ja. unohtaa;- Leilaa- hiulin'
mänsä auki .
Tapiolassa elettiin hiljaista elämää.
Esteri-rouvan kotiintulo «li monen
mielestä jo unohtunut. Vain harvoin
hän tuli yhteiseen ruokapöytään. Joku
palvelustytöistä vei hänelle ruoan huo­neeseensa,
ITseiö hän alitti väsymys-,
tä Ja lepäili pitkät päivät. Toisinaan
iltapäivisin kun lähti ulos kävelylle.
Kirkonkylän herTas\'äet saivat hänet
usein vieraakseen, .olihan- siellä monta
arws5a pidett>€ -.perhe-ttä^ - Joissa, otet-tan-
ilolla - Tapiolan Esteri'rou\'a vas­taan.
Ä.taa hän •viipyi myohäise-en'il-"
koko talven, näin rakkaita iltoja odot- ajatteli hän.
ta pikku vuodetta siellä oli silkkisin
päällyksin,- --jotka -- %vat'' Minnan-. lahja^
noille pienoisilte. LeOa ne oli käynyt
kaupungista valitsemassa. Hiljaa hy-väiii
vanhus peitteitä. 'Niin kauniita se,
olivat. Voi, kun ne suojaisivat hyvin
noita pieniä elämänsä alkutaipaleella,
taessa. Ulkona soisi nurkissa tuuli Ja
lumi tuiskuna lentäisi, kaartuisi kirkas
tähtitaivas kaiken yläpuolella kuin kau­nis
hopeamatto. Eivät he enää toisten
nuorten kanssa voisi mennä ulos. heillä
ovat nyt omat huolensa, - Joskus ehkä
istuisi heidän kanssaan toisiakin tari­noiden
Ja sitten tulisi kevät Ja Auli lah­joittaisi
pienokaisen puolisolleen Jatka--
•maan heidän työtään tässä suuressa
kartanossa. ~ . . .
Hänen muistissaan kulki kuvia ajab-
• ta,-jo!löin'Leila Ja..Arnold -olivat piema.
Kuinka hellästi heidät aina hoidin, kun
minut "siihen toimeen - Joskus uskottiin
.Anna-neidin - mennessä' «te toisinaan.
Itse -rouva ,ei hd.tä.'hoitanut yhtäkään
yötä, eikä'paljon ^smnha-rotfvakaaö. Kyl­lä
nuori - - Awl-' varmaaiÄi-a.- hoi*^'
pienokaiÄBsa^la :lapsfei^'saa«irhet»
• seen . -äidia- JakitmEtt:»»!»--
Äx- hyvä' äiti heöis -«n. ^ Ja i ^ ^ ^ ^