1953-12-19-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
IF i
ii
1 \
4 .^~.r:::::
FaJdnmL jonlm
lähestyessä
Ei taida löytyä montakaan ihmistä,
jonka mieleen ei joulun lähestyminen
jollakin tavalla vaikuttaisi. Vaildsa tietääkin,
ettei meikäläisellä ole suuria*
>kaan odotettavissa joululta, niin kuiten-ikin
joulun lähestyessä alkaa mieli tuntua
jotenkin juhlaisalta. Tämä juhlamieli
johtuu tietysti suurelta ;osaltavan^
hasta peritystä tavasta, jonka Jo lapselta
olemmfe omaksuneet. Ja onhan se
vaikea pjrsyä erossa sellaisesta kuin
joulutunnelmasta^ koska sitä koetetaan
kaikin keinoin tunkea ihmisten mieliin.
Esimerkiksi radiosta kuulee -joulun
edellä- joka päivä yhtä mittaa kaikenlaista
jouluhumpuukia, kun liikemieliet
yrittävät oniaksiedtfkseen -kaupata kai-r
kenlaista tavaraa ihmisille. Lasketaan
jopa. päivätkin, että niin ja niin monta
päivää on enää jäljellä jouluostosten te-
%mmenvuotlas Leona tajusivat jo, että
elämä voi antaa katkeria pettymyksiä,
mutta lapsi, joka juuri, hiljattain
oli täyttänyt viisi vuotta; hänen ajatuk-sensa
eivät käsittäneet «vielä elämän
varjopuolia.
' Lyhyt joulukuinen päivä alkoi hämärtyä
ja Anita irroittau tui puoliväkisten
painostavista ajatuksistaan. Sytyttäen
valon hän aikoi puuhata illallista, sillä
Tonyn oli oltava lakkovahdissa 'kuudel-
Jta; Mutta magneettisen itsepintaisesti
palautui ajatus sittenkin lähestyvään
jouluun — ilottomaan jouluun. "Jospa
Tony olisi ansainnut metsäkämpällä,
jonne hän oli mennyt viime kuussasuu-rin
toivein, mutta palannut takaisin pet-,
tyneenä, sillä työhön tottumattomana
-jäivät ansiot raskaasta työstä liian vähäisiksi
perheen ylläpitoon, ylijäämästä,
jonka toivossa hän oli metsään mennyt,
puhumattakaan. Se jolta k^^^
tinen lasten maksuosoituskiii oli niin
•pieni kolmesta lapsesta, että se hupeni
kuukausittain ilmestyviin menoihin, jotka
oli välttämättä suoritettava rahana:
Tony kolisteli eteisessä ja Anita
ikääntyi kattamaan pöytää.
*'Äiti, Leonä ja Paul sanovat pukin
•tulevan haalille, onko se totta?" Toivon
säde silmissään siveli lapsen pehmoinen
käsi äidin rannetta.
"Siunatkoon! Unhoitin kokonaan
pukin haalille tulon! -Huomen iltana
menemme katsomaan, mitä se sinulle
tuo,''
'^Mutta tykkäisin enemmän kuin se
tulisi kotia." Tytön katseessa oli äänetön
pyyntö.
*'Elisabeth, avusta äitiä pöydän kattamisessa,
illallinen on valmis tuokiossa",
puhui Anita kääntääkseen lapsen
ajatuksen toisaalle.
Pehmeänä ja rauhoittavana tuli musiikki
radiosta. Tony oli mennyt, lapset
olivat nukkumassa ja Anita istui
ikeittiössä sukkaa parsien. Ajajtuksett
kiertelivät menneissä vuosissa. Ne olivat
onnentäyteisiä vuosia. Vastoinkäymiset
ja elämänkolhut olivat pieniä verrattuna
nykjrisi^yteen. Oli sentään hyvä,
että oli aherrettu koti omaksi, ettei
ollut nyt muiden huolien lisäksi vuok-rahuolta
. . .
Sukka Anitan kädestä putosi syliin
ja hänen kätensä puristui. nyrkkiin.
Miksi eivät työläiset saa oikeutta? Raskaasta
raadannasta saaduista tuloista
liikenee heiUe vain pieni murto-osa^
raihnainen ruumis ja monelle ennenaikainen
hauta, mutta ne, jotka heiluttavat
ruoskaa, elävät yltäkylläisinä juopuen
viinistä, joka on ostettu työläisten
hiellä ja johon on uhrattu miljoonien
pienokaisten vaatimattomat toiveet, ilot
ja unelmat
"Jouluyö, juhlayö . . kuului radiossa.
"Ei kaikiUa!" huudahti Anita ääneen
sulkien nopeasti radion ja pää käsiin
upotettuna hänen iiartiansa vavahtelivat
tuskasta, jonka tuntee vain äi- "
din sydän
koon.
Joululauluja kuulee radiosta niin-
_ ikään päiväkaudet joulun edellä ja kauniilta
ne kotvaan kuulostavatkin, olkoonpa,
että nekin kuuluvat osana jou-luhumpuukiin.
Entäs sitten kaupunki-paikoissa,
joissa kaupat wat aivan tul-villaaii
kaikenlaista tavaraa ja helyä,
yksi toistaan kauniimpaa näytteille asetettuna,
joten ihmepä on, ellei mieli ala
kohota joulutunnelmaan. Vaikka joskus
arkisina aikoina on tullut tehdyksi
päätöksiä, että nyt en i^litä joulusta
thitään, menköön niinkuin muutkin päivät
aivan huomaamatta, mutta mitä lä-henunäksi
joulua tullaan, niin eipä aikaakaan,
kun jo huomaat tekeväsi pikku
valmisteluja joulua varten. Siitä
näkee, että on aivan turhaa yrittää ai-^
van kokonaan vapautua joulun vietosta.
Eikähän siinä sinänsä mitään pahaa
olekaan, onhan työläiselläkin oikeus
jouluna, valon juhlana, edes hetkeksi
. unohtaa arkiset aherruksensa ja viettää
juhlaa jokainen mahdollisuuksiensa
mukaan — vaikkaj^a eipme vietäkään
joulua siinä mielessä kuin omistava
luokka, sillä sillehän joulu onkin vain
suuri bisneksen tekojuhla.
Tulee tässä niieleen, että mitenkähän
railakkaat joulujuhlat siitä syntyisi, jos
vaikkapa kaikki Liekin kirjoittajat pistäisivät
juhlan pystyyn. Taitaisi siinä
kokoontua känkiä Suomea ja Amerik-kaa
myöten ja taitaapa vielä muissakin
maissa olla Liekillä kirjoittajia. Kyllä
yksi haali täyteen tulisi, niin ainakin
luulisin. Olisi siinä muoria ja vaaria,
setää ja tätiä, nuorta sekä vanhaa.
Tämä meidän Liekkimme alkaakin
olla jo aikuinen, sillä näkeehän se jo
yhdeksännentoista joulunsa. Mielestäni
on jokainen joulunumero ollut aina
entistään parempi. Tahtoisinkin puolestani
kiittää Liekin kirjoittajia ja toimittajaa
siitä arvokkaasta työstä, mitä
'he ovat tehneet Liekin hjrväksi koko sen
ilmestymisajan. Toivotan Liekille entistä
parempaa menestystä, hyvää joulua
ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille
Liekin kirjoietajille, ystäviUe sekä
toimittajalle.
Jouluterveisin,
LEMPI.
Aksel Kmselle
Syksyn kylmän saapuessa saapui
meille surun viesti, että matka Akselilla
on päätt>Tij't Tuonen lehtoon, jossa on
rauha ikuinen.. Sinne, kallis toverimme
seuraa usein aatoksemme elon työtäs
muistellen, kun sä väsymättä kuljit kohvaa
tietä raatajan, iloisena, auttavaisna,
toverina ^työläisten.
Siksi- sulle kiitoksemme nää kukat
sulle kuiskivat, myöskin viime hyväs-timme
täten sulle lausuvat.
ELINA.
Tervehdys Edmontonista
Joulutervehdys täältä meidän vilkkaasta
kaupungistamme! Vilkkaasta
tosiaan, sillä aivan ova! kantapäät jäädä
nopeakulkuisten kulkuneuvojen alle
kun kaupungilla vähänkin kuljeskelee.
En tiedä, miten sinne sekaan sopii lä-bempänä
joulua, sillä nyt jo on aivan
tukkimista rakoon.
Ilmat ovat kauniit ja on \'ain ikävä,
ettei voi niistä oikem nauttia, kun täytyy
hyöriä niin paljon sisällä. Toivon
kuitenkin, että tulisi lunta sen verran,
että olisi välkoipen joulu — ettei vain
musta.
Joulusta puhuen olen kuullut, että
suomalaiset täällä hommaavat taas pikkujoulu-
juhlan, niinkuin vuosi sitten.
Se onkin hauskaa, että saamme vähän
näbdäi pinan kansallisiiutemmekin toimia.
Marraskuun 2a p:nä oli suomalaisilla
ohjelmafltama ja siellä pantiin
jalalla koreasti — jolla oli korea jalka,
että voi sitä käyttää". Se oli hupaisa U-ta.
Tyttöjen laulut olivat hyvin kauniita.
Kuuselan Heikki veti pianohai-tarilla
pikein kauniisti. Viulunsoittoakin
oli ja näki ,ettei se mies viulua ensi
kertaa käsitellyt. Toivotaan, että riittäisi
edelleenkin innostusta.
.avioliittoon täällä on mennyt nuoria
suomalaisia tyttöjä, kolme arvan samaan
aikaan, mr. ja mrs. Tervosen tytär
Sirpa, mr. ja mrs.Kemelän nuorin
tytär Jean, sekä mr. ja mrs. J* Mäen ty-,
tär Dolores. Onneksi olkoon vain, nuoret!
Haluan sanoa lopuksi pojille, että
nyt, kun suomalaisilla on" pieniä kemuja,
niin jätetäänpä taskumatit hyllylle
kun lähdetään pikkujoulujuhlaan, niin
meillä on kaikilla paljon hauskempaa,
eikä tehdä itsestämme pitkäkorvaisia.
SIVUSTA KATSOJA:
Arne A. Ttiomen
mttistoHe
Poistuit joukostamme Arne liian
varham juuri parhaassa »miehuuden
iässä täyttäessäsi juuri hautauspäivänäsi
49 vuotta, joten pitkä vielä olisi
ollut eessäsi elontaival, mutta tuonen
mies saapui luoksesi. Ei auttanut vastustella
vaan täytyi lähteä ja jättää rakkaat
omaiset vaimosi, lapsesi, siskot ja
veljet jotka niin mielellään olisivat ha-funneet
sinut pitää luonaan ja lisäksi
monet toverit sekä ystävät jotka kaikin
nyt kaipauksella poismennyttä muistelee.'
Niin monet kerrat yhdessä näyttämöllä
toimittiin sillä Arne omasi koko
joukon hyviä näyttelijäkykyjä, mutta
viimeaikoina ei voinut niihin ottaa osaa
huonon terveyden takia ja nyt viimeiset
kuukaudet hän oli kokonaan k3rtketty
vuoteeseen, mutta kuitenkin aina kaikki
toivoivat, että hän paranisi. Vaan
sitten äkkiä tulikin surusanoma, että
Arne on äkkiä lähtenyt matkalle josta ei
ole takaism paluuta kenellekään.
Arne Tuomi kuului CSJ:n Tarttiolan
osastoon- asuessaan Tarmolassa farmarina
ja otti siellä aktiivisesti osaa näyttämöllä
ja monissa muissa osaston toi^
minnoissa. Sitten he muuttivat Sun^
shineen ja sieltä he muuttivat asumaan
Port Arthuriin ja täällä ollessaan hän
otti osaa meidän Port Arthurin osaston
näyttämötoimintaan. Hän omasi erittäin
iloisen ja huumoritaijuisen.luonteen
joten monelta toverilta oli hän paljon
pidetty ja niinpä hänen kuolemansa jätti
syvän kaipauksen monille.
Nuku rauhan unta paljon pidetty toveri,
me tänne jääneet viename eteenpäin
niitä toimintoja joissa sinäkm olit
mukana ja vaikka oletkm iäksi poistunut,
niin työsi sitt^m elää, se elää
perintönä lapsillasi ja olen varma, että
nuorin tyttäresi Sylvia tulee seuraamaan
isänsä jälkiä amakin nä3rttämötoi-minnassa
joten elämän kiertokulku li&-
kuu eteenpäin vaikka jotkut sortuu kes-^
ken matkallaan. Sillä elämän ja kuoleman
laki on ankara, siinä ei tehoa kenenkään
vastaväitteet vaan jokaisen on
taivuttava sen ankaran iskun alle.
Keveät muliat haudallesi Arne ja
kohta peittää valkomen vaippa hautasi
pehmeänä, mutta kevään sulo läminöl-lään
sen sulattaa ja omaistesi haudalle
tuomat kukat peittää ne taas uudella
suloudella niin vaihtuen kesästä talveen
ja t^-Vr^sta kesään. '
Mennyttä muistellen
Jufhia jonlm eiel^:
Ruotsista
Nyt on taas se aika, jolloin "
laan joulua varten. MHennoo^
vierivätkään, tuntuu kuin olisi hhH
nen viikko joulu. LapsuustoiveetajJ
sesta joulusta taitavat pian tot
mutta olen jo ehtinyt liian VHL
nauttimaan sellaisesta tilanteesta ninfJ
- ta ehkä pian saan olla toisen ke
lapsi, niin sitten . . .
Olipa miten oli, mutta täälläkin-tataah"
ja siivotaan ja kiireen kfl
ommellaan, lihnataan, naulataan,
taan, kaverretaan ja ostetaan Lhjo^J
joita pukki sitten aattoiltana jaj
" kilteille lapsille, kaiken ikäisille. Ku
pä vain tulisi aikanaan lunta, sil]
pehmeää, hitaasti lentävää ja lau^
lunta, josta voi tehdä lumiukkoja. Jal
ven jää on aivan puhdas ja sflea,sifij
näkyvät jp lapset seilailevan luisti
•--toiset seisaallaan ja toiset is
Kas, tuolla tulee naapurin
nyytti kainalossa. Mitähän siinä
Kerron sitten, kun hän on poistunut.!
Niin, emännän nyytissä oli pit*
malleja^ joista minä pidän paljon,
nyt tuhlata monta tuntia viriät
kauniita välipitsejä vaikka sukanj
niinen kyllä olisi tärkeämpää, mutta (
hän sitä kukaan näe, mitä
pässä päivisin yksinäni nyplään:
Taisin sanoa liikaa— enhän enää oli
kaan yksin. Tuli muuan naapurin [
ka kerjäämään narunpätkää ja polti
tuja tulitikkuja. Hän on ristinyt mind
"granmaaksi", kun häneltä puuttuu yj
si ja toisilla lapsilla on kaksi. Itse mii
lestäni olen vielä kovin nuori isoäidil
si^ mutta kuka niin suurta kunniaa •
ylenkatsoa ja kun se miellyttää poil
niin olioon menneeksi. Saapa sitt^
granmalta käydä kerjäämässä voileip
ja mitä milloinkin ja lörpötellä
asioitaan. Kyllä lapset ovat sentään!
tiä Ihmisiä, puhuvatpa he mitä kieltä 1
fiahsa. On-hauskaa, että he käyvät td
sinaan höpisemässä, sekin virkistää el]
mää omalla tavallaan.
•Nyt täytyy lähteä viemään tätä
tiin, että se ehtii iLiekin joulunumero
Toivotan iloista joulua kaikille lukijo
le, äidille ja siskolle siellä Canada
sekä Liekin toimitukselle.
ORVOKKI.!
Jonlupakinaa
"Koska meillää on jouluuuu
kisi mieleni laulaa, kun sain näpeist
viimeisenkin joulupaketin lähtee
synnyinmaahani viemään pienen tu
lahduksen olemassaolostani ja ken
inaän sen vaatimattoman jouluter
dyksen, jonka ovat tottuneet joka \i
si saamaan kolmenkymmenen \TIO
aikana ja jota he tietysti odottavat, j
Siis terve sinä joulu taas kyntUIöif
si ja timantteinesi, kun tulit pimeääj
kaa sytyttämään kynttiläsi. Onne'
na me käymme kuusen juurelle ja
lamme koko sydämestämme kaikki
kin ystävät — koetetaanpa saada
tin päästä kiinni :"Vanhakin nytni^
tuu kuin lapsi leikkimään . . " ^1
lauletaan ja tonttuillaan kotona ja |
täviejrime luona ihnan viinaa. Olen'
ma, että virallinen suhtautumin^j
flinan anuuta leppoisammaksi,
pä alkaa jo puhua toisuskovaistenfi
sa vaikkapa politiikasta, kun ensinl
aikuffietkin lasten kanssa laulammej
lulauluja. Se on varmasti vilpit^
iloa^/unohtuvat kaikki riitaisuudet.
kutiAset^ kommeUukset ja pomme^
set. Samalla voisimme päättää jo
la, «ttä^itetään taistella viinan
lista vastaan, joka varsinkm jo^
valtaa: ihmiset. Kauhea villitys on
tanutniaailman ja tehnyt ihmisestä]
dottomah raukan. Teen päatokie^
tä taistelen ama raittiuden puoIe=c
laulan ilman viinaa joulunakin,
tekö, ystäväni, päätökseeni?
Panen pisteen ja
_mät jouluterveiset k
ville ja toimittajc
Gunnar Widegren:
Pörri — Se o
Romaani
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 19, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-12-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531219 |
Description
| Title | 1953-12-19-06 |
| OCR text | IF i ii 1 \ 4 .^~.r::::: FaJdnmL jonlm lähestyessä Ei taida löytyä montakaan ihmistä, jonka mieleen ei joulun lähestyminen jollakin tavalla vaikuttaisi. Vaildsa tietääkin, ettei meikäläisellä ole suuria* >kaan odotettavissa joululta, niin kuiten-ikin joulun lähestyessä alkaa mieli tuntua jotenkin juhlaisalta. Tämä juhlamieli johtuu tietysti suurelta ;osaltavan^ hasta peritystä tavasta, jonka Jo lapselta olemmfe omaksuneet. Ja onhan se vaikea pjrsyä erossa sellaisesta kuin joulutunnelmasta^ koska sitä koetetaan kaikin keinoin tunkea ihmisten mieliin. Esimerkiksi radiosta kuulee -joulun edellä- joka päivä yhtä mittaa kaikenlaista jouluhumpuukia, kun liikemieliet yrittävät oniaksiedtfkseen -kaupata kai-r kenlaista tavaraa ihmisille. Lasketaan jopa. päivätkin, että niin ja niin monta päivää on enää jäljellä jouluostosten te- %mmenvuotlas Leona tajusivat jo, että elämä voi antaa katkeria pettymyksiä, mutta lapsi, joka juuri, hiljattain oli täyttänyt viisi vuotta; hänen ajatuk-sensa eivät käsittäneet «vielä elämän varjopuolia. ' Lyhyt joulukuinen päivä alkoi hämärtyä ja Anita irroittau tui puoliväkisten painostavista ajatuksistaan. Sytyttäen valon hän aikoi puuhata illallista, sillä Tonyn oli oltava lakkovahdissa 'kuudel- Jta; Mutta magneettisen itsepintaisesti palautui ajatus sittenkin lähestyvään jouluun — ilottomaan jouluun. "Jospa Tony olisi ansainnut metsäkämpällä, jonne hän oli mennyt viime kuussasuu-rin toivein, mutta palannut takaisin pet-, tyneenä, sillä työhön tottumattomana -jäivät ansiot raskaasta työstä liian vähäisiksi perheen ylläpitoon, ylijäämästä, jonka toivossa hän oli metsään mennyt, puhumattakaan. Se jolta k^^^ tinen lasten maksuosoituskiii oli niin •pieni kolmesta lapsesta, että se hupeni kuukausittain ilmestyviin menoihin, jotka oli välttämättä suoritettava rahana: Tony kolisteli eteisessä ja Anita ikääntyi kattamaan pöytää. *'Äiti, Leonä ja Paul sanovat pukin •tulevan haalille, onko se totta?" Toivon säde silmissään siveli lapsen pehmoinen käsi äidin rannetta. "Siunatkoon! Unhoitin kokonaan pukin haalille tulon! -Huomen iltana menemme katsomaan, mitä se sinulle tuo,'' '^Mutta tykkäisin enemmän kuin se tulisi kotia." Tytön katseessa oli äänetön pyyntö. *'Elisabeth, avusta äitiä pöydän kattamisessa, illallinen on valmis tuokiossa", puhui Anita kääntääkseen lapsen ajatuksen toisaalle. Pehmeänä ja rauhoittavana tuli musiikki radiosta. Tony oli mennyt, lapset olivat nukkumassa ja Anita istui ikeittiössä sukkaa parsien. Ajajtuksett kiertelivät menneissä vuosissa. Ne olivat onnentäyteisiä vuosia. Vastoinkäymiset ja elämänkolhut olivat pieniä verrattuna nykjrisi^yteen. Oli sentään hyvä, että oli aherrettu koti omaksi, ettei ollut nyt muiden huolien lisäksi vuok-rahuolta . . . Sukka Anitan kädestä putosi syliin ja hänen kätensä puristui. nyrkkiin. Miksi eivät työläiset saa oikeutta? Raskaasta raadannasta saaduista tuloista liikenee heiUe vain pieni murto-osa^ raihnainen ruumis ja monelle ennenaikainen hauta, mutta ne, jotka heiluttavat ruoskaa, elävät yltäkylläisinä juopuen viinistä, joka on ostettu työläisten hiellä ja johon on uhrattu miljoonien pienokaisten vaatimattomat toiveet, ilot ja unelmat "Jouluyö, juhlayö . . kuului radiossa. "Ei kaikiUa!" huudahti Anita ääneen sulkien nopeasti radion ja pää käsiin upotettuna hänen iiartiansa vavahtelivat tuskasta, jonka tuntee vain äi- " din sydän koon. Joululauluja kuulee radiosta niin- _ ikään päiväkaudet joulun edellä ja kauniilta ne kotvaan kuulostavatkin, olkoonpa, että nekin kuuluvat osana jou-luhumpuukiin. Entäs sitten kaupunki-paikoissa, joissa kaupat wat aivan tul-villaaii kaikenlaista tavaraa ja helyä, yksi toistaan kauniimpaa näytteille asetettuna, joten ihmepä on, ellei mieli ala kohota joulutunnelmaan. Vaikka joskus arkisina aikoina on tullut tehdyksi päätöksiä, että nyt en i^litä joulusta thitään, menköön niinkuin muutkin päivät aivan huomaamatta, mutta mitä lä-henunäksi joulua tullaan, niin eipä aikaakaan, kun jo huomaat tekeväsi pikku valmisteluja joulua varten. Siitä näkee, että on aivan turhaa yrittää ai-^ van kokonaan vapautua joulun vietosta. Eikähän siinä sinänsä mitään pahaa olekaan, onhan työläiselläkin oikeus jouluna, valon juhlana, edes hetkeksi . unohtaa arkiset aherruksensa ja viettää juhlaa jokainen mahdollisuuksiensa mukaan — vaikkaj^a eipme vietäkään joulua siinä mielessä kuin omistava luokka, sillä sillehän joulu onkin vain suuri bisneksen tekojuhla. Tulee tässä niieleen, että mitenkähän railakkaat joulujuhlat siitä syntyisi, jos vaikkapa kaikki Liekin kirjoittajat pistäisivät juhlan pystyyn. Taitaisi siinä kokoontua känkiä Suomea ja Amerik-kaa myöten ja taitaapa vielä muissakin maissa olla Liekillä kirjoittajia. Kyllä yksi haali täyteen tulisi, niin ainakin luulisin. Olisi siinä muoria ja vaaria, setää ja tätiä, nuorta sekä vanhaa. Tämä meidän Liekkimme alkaakin olla jo aikuinen, sillä näkeehän se jo yhdeksännentoista joulunsa. Mielestäni on jokainen joulunumero ollut aina entistään parempi. Tahtoisinkin puolestani kiittää Liekin kirjoittajia ja toimittajaa siitä arvokkaasta työstä, mitä 'he ovat tehneet Liekin hjrväksi koko sen ilmestymisajan. Toivotan Liekille entistä parempaa menestystä, hyvää joulua ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille Liekin kirjoietajille, ystäviUe sekä toimittajalle. Jouluterveisin, LEMPI. Aksel Kmselle Syksyn kylmän saapuessa saapui meille surun viesti, että matka Akselilla on päätt>Tij't Tuonen lehtoon, jossa on rauha ikuinen.. Sinne, kallis toverimme seuraa usein aatoksemme elon työtäs muistellen, kun sä väsymättä kuljit kohvaa tietä raatajan, iloisena, auttavaisna, toverina ^työläisten. Siksi- sulle kiitoksemme nää kukat sulle kuiskivat, myöskin viime hyväs-timme täten sulle lausuvat. ELINA. Tervehdys Edmontonista Joulutervehdys täältä meidän vilkkaasta kaupungistamme! Vilkkaasta tosiaan, sillä aivan ova! kantapäät jäädä nopeakulkuisten kulkuneuvojen alle kun kaupungilla vähänkin kuljeskelee. En tiedä, miten sinne sekaan sopii lä-bempänä joulua, sillä nyt jo on aivan tukkimista rakoon. Ilmat ovat kauniit ja on \'ain ikävä, ettei voi niistä oikem nauttia, kun täytyy hyöriä niin paljon sisällä. Toivon kuitenkin, että tulisi lunta sen verran, että olisi välkoipen joulu — ettei vain musta. Joulusta puhuen olen kuullut, että suomalaiset täällä hommaavat taas pikkujoulu- juhlan, niinkuin vuosi sitten. Se onkin hauskaa, että saamme vähän näbdäi pinan kansallisiiutemmekin toimia. Marraskuun 2a p:nä oli suomalaisilla ohjelmafltama ja siellä pantiin jalalla koreasti — jolla oli korea jalka, että voi sitä käyttää". Se oli hupaisa U-ta. Tyttöjen laulut olivat hyvin kauniita. Kuuselan Heikki veti pianohai-tarilla pikein kauniisti. Viulunsoittoakin oli ja näki ,ettei se mies viulua ensi kertaa käsitellyt. Toivotaan, että riittäisi edelleenkin innostusta. .avioliittoon täällä on mennyt nuoria suomalaisia tyttöjä, kolme arvan samaan aikaan, mr. ja mrs. Tervosen tytär Sirpa, mr. ja mrs.Kemelän nuorin tytär Jean, sekä mr. ja mrs. J* Mäen ty-, tär Dolores. Onneksi olkoon vain, nuoret! Haluan sanoa lopuksi pojille, että nyt, kun suomalaisilla on" pieniä kemuja, niin jätetäänpä taskumatit hyllylle kun lähdetään pikkujoulujuhlaan, niin meillä on kaikilla paljon hauskempaa, eikä tehdä itsestämme pitkäkorvaisia. SIVUSTA KATSOJA: Arne A. Ttiomen mttistoHe Poistuit joukostamme Arne liian varham juuri parhaassa »miehuuden iässä täyttäessäsi juuri hautauspäivänäsi 49 vuotta, joten pitkä vielä olisi ollut eessäsi elontaival, mutta tuonen mies saapui luoksesi. Ei auttanut vastustella vaan täytyi lähteä ja jättää rakkaat omaiset vaimosi, lapsesi, siskot ja veljet jotka niin mielellään olisivat ha-funneet sinut pitää luonaan ja lisäksi monet toverit sekä ystävät jotka kaikin nyt kaipauksella poismennyttä muistelee.' Niin monet kerrat yhdessä näyttämöllä toimittiin sillä Arne omasi koko joukon hyviä näyttelijäkykyjä, mutta viimeaikoina ei voinut niihin ottaa osaa huonon terveyden takia ja nyt viimeiset kuukaudet hän oli kokonaan k3rtketty vuoteeseen, mutta kuitenkin aina kaikki toivoivat, että hän paranisi. Vaan sitten äkkiä tulikin surusanoma, että Arne on äkkiä lähtenyt matkalle josta ei ole takaism paluuta kenellekään. Arne Tuomi kuului CSJ:n Tarttiolan osastoon- asuessaan Tarmolassa farmarina ja otti siellä aktiivisesti osaa näyttämöllä ja monissa muissa osaston toi^ minnoissa. Sitten he muuttivat Sun^ shineen ja sieltä he muuttivat asumaan Port Arthuriin ja täällä ollessaan hän otti osaa meidän Port Arthurin osaston näyttämötoimintaan. Hän omasi erittäin iloisen ja huumoritaijuisen.luonteen joten monelta toverilta oli hän paljon pidetty ja niinpä hänen kuolemansa jätti syvän kaipauksen monille. Nuku rauhan unta paljon pidetty toveri, me tänne jääneet viename eteenpäin niitä toimintoja joissa sinäkm olit mukana ja vaikka oletkm iäksi poistunut, niin työsi sitt^m elää, se elää perintönä lapsillasi ja olen varma, että nuorin tyttäresi Sylvia tulee seuraamaan isänsä jälkiä amakin nä3rttämötoi-minnassa joten elämän kiertokulku li&- kuu eteenpäin vaikka jotkut sortuu kes-^ ken matkallaan. Sillä elämän ja kuoleman laki on ankara, siinä ei tehoa kenenkään vastaväitteet vaan jokaisen on taivuttava sen ankaran iskun alle. Keveät muliat haudallesi Arne ja kohta peittää valkomen vaippa hautasi pehmeänä, mutta kevään sulo läminöl-lään sen sulattaa ja omaistesi haudalle tuomat kukat peittää ne taas uudella suloudella niin vaihtuen kesästä talveen ja t^-Vr^sta kesään. ' Mennyttä muistellen Jufhia jonlm eiel^: Ruotsista Nyt on taas se aika, jolloin " laan joulua varten. MHennoo^ vierivätkään, tuntuu kuin olisi hhH nen viikko joulu. LapsuustoiveetajJ sesta joulusta taitavat pian tot mutta olen jo ehtinyt liian VHL nauttimaan sellaisesta tilanteesta ninfJ - ta ehkä pian saan olla toisen ke lapsi, niin sitten . . . Olipa miten oli, mutta täälläkin-tataah" ja siivotaan ja kiireen kfl ommellaan, lihnataan, naulataan, taan, kaverretaan ja ostetaan Lhjo^J joita pukki sitten aattoiltana jaj " kilteille lapsille, kaiken ikäisille. Ku pä vain tulisi aikanaan lunta, sil] pehmeää, hitaasti lentävää ja lau^ lunta, josta voi tehdä lumiukkoja. Jal ven jää on aivan puhdas ja sflea,sifij näkyvät jp lapset seilailevan luisti •--toiset seisaallaan ja toiset is Kas, tuolla tulee naapurin nyytti kainalossa. Mitähän siinä Kerron sitten, kun hän on poistunut.! Niin, emännän nyytissä oli pit* malleja^ joista minä pidän paljon, nyt tuhlata monta tuntia viriät kauniita välipitsejä vaikka sukanj niinen kyllä olisi tärkeämpää, mutta ( hän sitä kukaan näe, mitä pässä päivisin yksinäni nyplään: Taisin sanoa liikaa— enhän enää oli kaan yksin. Tuli muuan naapurin [ ka kerjäämään narunpätkää ja polti tuja tulitikkuja. Hän on ristinyt mind "granmaaksi", kun häneltä puuttuu yj si ja toisilla lapsilla on kaksi. Itse mii lestäni olen vielä kovin nuori isoäidil si^ mutta kuka niin suurta kunniaa • ylenkatsoa ja kun se miellyttää poil niin olioon menneeksi. Saapa sitt^ granmalta käydä kerjäämässä voileip ja mitä milloinkin ja lörpötellä asioitaan. Kyllä lapset ovat sentään! tiä Ihmisiä, puhuvatpa he mitä kieltä 1 fiahsa. On-hauskaa, että he käyvät td sinaan höpisemässä, sekin virkistää el] mää omalla tavallaan. •Nyt täytyy lähteä viemään tätä tiin, että se ehtii iLiekin joulunumero Toivotan iloista joulua kaikille lukijo le, äidille ja siskolle siellä Canada sekä Liekin toimitukselle. ORVOKKI.! Jonlupakinaa "Koska meillää on jouluuuu kisi mieleni laulaa, kun sain näpeist viimeisenkin joulupaketin lähtee synnyinmaahani viemään pienen tu lahduksen olemassaolostani ja ken inaän sen vaatimattoman jouluter dyksen, jonka ovat tottuneet joka \i si saamaan kolmenkymmenen \TIO aikana ja jota he tietysti odottavat, j Siis terve sinä joulu taas kyntUIöif si ja timantteinesi, kun tulit pimeääj kaa sytyttämään kynttiläsi. Onne' na me käymme kuusen juurelle ja lamme koko sydämestämme kaikki kin ystävät — koetetaanpa saada tin päästä kiinni :"Vanhakin nytni^ tuu kuin lapsi leikkimään . . " ^1 lauletaan ja tonttuillaan kotona ja | täviejrime luona ihnan viinaa. Olen' ma, että virallinen suhtautumin^j flinan anuuta leppoisammaksi, pä alkaa jo puhua toisuskovaistenfi sa vaikkapa politiikasta, kun ensinl aikuffietkin lasten kanssa laulammej lulauluja. Se on varmasti vilpit^ iloa^/unohtuvat kaikki riitaisuudet. kutiAset^ kommeUukset ja pomme^ set. Samalla voisimme päättää jo la, «ttä^itetään taistella viinan lista vastaan, joka varsinkm jo^ valtaa: ihmiset. Kauhea villitys on tanutniaailman ja tehnyt ihmisestä] dottomah raukan. Teen päatokie^ tä taistelen ama raittiuden puoIe=c laulan ilman viinaa joulunakin, tekö, ystäväni, päätökseeni? Panen pisteen ja _mät jouluterveiset k ville ja toimittajc Gunnar Widegren: Pörri — Se o Romaani |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-12-19-06
