Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 4, 1953

              Kirje Smntulasta
Huviteissu
Olen vain yksi niistä tavallisista, jo­kapäiväisistä
kansalaisista, joka omaan 1^ : "
inhimilliset tmiteet toisiakin kohtaan^
omasivat he sitten uskonnollisia tai * ;
muita mielipiteitä. Pidän myöskin kes­kustella
asioista ilman, että ruvettaisiin
toisiaan järjettömästi solvaamaan. En Me Majava järven kerhon naiset pää-ole
koskaan tuominnut ketään uskon- timme^kerrän kokouksessa, että teh-nosta
ja olen aina osoittanut ihmis^nir- däänpä^nä kesänä huvireissu jonne-den
tunteen toisillekin, antanut arvon ; kin ja niin tuli päätökseen, että tehdään
heidän mielipiteilleen ja toivonut myös^ "se Manttoulin IsTandiin. Sitten eräänä
kin- samaa osoitettavan itselleni. Minuh^sininuntaina se tapahtuikin. Ka&kien
V Ia ovat omat käsitteeni jumaluudesta,^ oli^^fMihe lähteä Ja tilataan bussi Es-mutta
rauhaa, erfkä sotaa, olen lapsesta paholastay^että jfiikin s o v i^
«aakka pitänyt sydänasiaiiani ja tun- emme saaneet häikilöautoja niin monta
jiustan, että se menee yli käsitteeni, mi- kuin olisimme tarvinneet
*ten kukaan ajatteleva henkflö voi toivoa v Niinpä buäsi porhalsi sovittuun paik-
• .>>taa. : ' -^aän kelto *8, W t a kaikki eivät olleet
Silloin kun Suomi oli sodan jaloissa, paikalla:''^^^
? vuodatin monta kyyneltä Suomen kaä- \pi»If tu^i^;
3 ^ surkeuden johdosta ja sääliii si^.,.vk^uljL|wt^^^^ ajurille, että ei
^Vaikka en ole koskaan ollut Suomessa, «nempääta^rvitse odottaa^ Olimme siis
. ibiih silti se maa kiinnosti minua ja ha- valmiit lähtemään, mutta bussi ei lii-lusin
lukea sieltä tietoja. Olen myös .kahtanut paikaltaan. -iMeille tuli pel-auttanut
ja lahjoittanut sinne «vaattei- ko, että emmelkö pääse ollenkaan lähte-ta
sikäli kuin olen voinut. Enkä ole mään. Mu^^
yksistään Suomen kärsiviä muistanut, takaa bu^ia, niin. jo lähti matkaan ja
Vaan ajatuksissani koko maailn^ kär- jKSj^/^ Jh^rrasväki oli matkalla.
: Siviä ja katellut, että kunpa ei kenen- j^^^ ^^^^ isottelemaan Kaijalan
kään^ koskaan tarvitsisi olla sodaii ja- .pHiafajajaan; hän kun oli varannut mie-loissa,
kun ei koskaan enää olisi missään airu^kaansa-matkaan. Ruvettiin khisot-sotial
Sota oli se, joka johdatti edes-^ telemaan, että hänen on amiettava toi-
^inenneitten lasteni elämän ja heidän ^^^^^^ ^ ^ ^ ^ ^j^j ^isi
suunnitelmansa vastoin heidän omaa ehdotti, että.«inä pudotetaan Espano-tahtoaan
- he olivat sodan uhreja, ^ j , , ^ . ^^^^^ ^^^^^
vaikka eivät suorastaan rintamalla, giis pijraJ^p^ag^ hyviä ne olivatkin.
«svu1ku asAresVtuio,ta minama en1piltee eäi rtuyahuvus euo iQniloIteiääs snmia .s t. st.äatm.ä•an ,ycn,kos emmna- .il.a na laSkoj ha11 uo ae.k,ko i. emedjsjn.äk1,ea.u tu.s ttou^.ak nt ^ea eo rt^mtvue„-almtl i-tuteuiat^ . ,snv mvna.f Ap .osy.^,.hi.vu..s ..aä.n . ..•nl „ la»He ,2i .(Q.ep^Q^ .i a g jincantb m.u suunus•s,n. u mAe,t tn"e«i*a ts tt.ai aep d.jaxIa..asl« ...lio e u m"»ne. .. s i. k•m-i•p. a a.o e ,lvs otabi..iks nueaosn--i
tervetulleina. Kun tiedettiin, että he ^^yytirahat taitavat mennä korjuuseen.
iUvat avun tarpeessa, kerätUin. heille 'NHn sitä taas lähdettiin ja mentiin
r^haa, isot määrät vaatteita, ruokatar- mutkaista tietä näkymättömiin. Anni,
vikkeita yon. että pääsivät alkuun, i^^* sielläpäin, tiesi selvitellä
Heille myös varattiin tilaisuus käydä il- paikkakuntia ja ajuri myös, hän
iakoulua päästäkseen englannin kielen ^»»^ ^»'P^» esitellä ^uniit paikat
opm alkuun. Toivomuksena on ollut, 1» Jculjettaa, minne halusimme. Näim-että
he olisivat kiitollisia tästä hyvänte- me Rooseveltin muistopatsaankin. 0 ä -
kevälsyydestä, mitä heitä kohtaan on nen fei|vilansa oi» <dUit s»^^^
osoitettu: ^ ^^^^ ^' to
Nämä uudet asukkaat ovat periisfa- Hdgä muistivat paljon lauluja ja. y^^
jjeet ''Martta^Vseuran suomal?^isen pa-^ T ' niin suruvoittoisen sävieleen,^
pin käydessä täällä. Seura sellaistaan arveK ajurimme ImileVan
"minun pubiestahi on heidän asiansa, meitäijoksifciniiskcmlal^ais&si ja et-tnutta
se pappi vaikuttaa- hyvin paljon tähtemme menossa pyhiinvadlukselle.
kaikkea inhimHlisyyttä vailla olevalta ÖU muuten erittäin hyvä, ettei ajuri
henkUöltä ja raakalaiselta. Satuin ole- ymmärtähyt piAettamnie, hän^^^^o^^
maan läsnä, missä oli tämä pappi ja mittäift töisfkielineni muttia hyvin koh-ajattelin,
että olisi sopiva;^ keskustella, telijas hän oli. Hän seisautti bussin
k<p^ en ollut koskaan emien juta^^ sLittle Cttrtentissa, etta^^
^suomalaisen seurakunnan johtajan maa.^illäiihänivarmaanlu^
kaiissa. Uskö^^^ ^dän liiaksi kuumentuneen pi^än mat-ihmiMä
kummen^i c^^^^^ fcan lauluista.
j^anssaan \ikkalUa k e ^ . " Kuii vesi^töf rupesivat näkymään^
Kun rauha on tänä päivänä mieles-' sanoi useampi, että on kuin oltaisiin
täni jokaisen ajattelevan ihmisen tär- Suomea ja niin viritettiin laulu "Minä
^ein asia, niin aloitin siitä asiasta. iMut- oksalla ylimmällä . . ."Oli se kaunis
ta heti» kun olin lausunut ensimmäiset näky, valkol^ä' amerikkalaisia laivoja
sanat ja hän huomasi, että kanna^^
räiihaa, olen siis rauhanpuolus^a, * «Helmi se MuorUle hyvät ehdot antoi, .
.esiintyi hän kuin mielipuoli, uhkaillen lupasi Yrjöni lähettää 'Muorin kans­oja
tuomiten minua, ai^ sa sinne j^ärven rantaan kroonillista
ta olisi syMissyt. Sanoin siihen, että kurkkutauria parantamaan. Kyllä meil-en
ole koskaan eläissäni vielä tehnyt mi- lä on ^rinaatfkin hauskaa Yrjön ^kans-tään
^märyyttä. Sain hänestö sellaisen ^ . S i e i l ä on sen talon
teityksen, että jumaluudesta h$n ei ^en^listus hävinnyt, ^ on hyvää il-tiedä
mitään ja ihmettden, miten tuol- i
iäinen, kaikkea inhimillisyyttä vailla Niin sitä saavuttiin taas kotiin. Sa-oievä
henkilö on voinut päästä kristillis- non teille, jotka joukosta pois jäitte, et­tä
seurakuntaa johtaniaan, sillä luulisi tä paljon jäi teiltä näkemättä. Kaikin
jpäinvastoin, että hän karkoittaisi kaik- tunsimme olevamme viidentoista van­ki
luotaan, hoj». <»i ^ t ä ä p joukossamme Salli-tensi
kerran elämässäni yritin puhua tyttö, joka on todäla viisitoista, Alina
suomalaisen kirkkoseuran miespapille ja se kauneimman hyvästijätön ajurille
jos he kaikin ovat hänen tapaisiaan, niin anto^ hän kun on Karjsdan kasvatti,
en ihmettele, jos suomalaiset niin pai- häivälä riittää huumori. -
'jolta ovat kirkosta eronneita. Niin ikä- Hauskaa kesää ja huvimatkoja, toi-yän
vaikutuksen tämä henkilö jätti in^^^^^ vottaa ,
.liuun, että ihmettelen vieläkin, miten 3^ANDI-MUORI. •
Itukaan on voinut yhtyä ^ —-
kuntaansa. Siksi kysyn: • i^«wWa,. ^JÖ^ saada radan
Ovatko k a i ^ sii^inalaiset miespapit hppummviiai^^ ja ^i^iäiUä sa-hänen
kaltaisiaan? > ^moähyWt km^ .
KLiZABElH. 'kqeUaästtiitimUiaai^
Kalajuttu
Hidlooy ismsfä !
En ole mikään väittelijä, enkä siihen
kykenisikään. Kiitos kuitenkin töher-
^ K e r ^ pienen kalajutun, ^
on Jo mutta tn»^
fen-^vdje^
5arw, j o ^ ei ollut kovin iso
sinne pieneen tuhatjärvien
:montä isoa Järveä mahtuisika^ j
hiksi ehdimme sen kiertämään
rykseni lukemisesta, varsin vähän olen dimme matkaan siinä kolmen
Liekkiin kirjoittanut. tapäivällä. Toisella puolella
•Isoisänkin täytyy myöntääy että on tiin tulilla keskiyö ja päivän n ^
poikkeuksia. Jos kaikki avioliitot, joita taas lähdettiin toista sivuako
nykysin*solmitaan, seuraisivat sitä tak- maa kohti jälleen,
tiikkaa, mitä Isoisä selosti,: olmimme* Meitä veljeksiä oli aina parf^
siveellisesti «Jasvajonnuttay häviöön ka<^ siitä, kiimka ^
toavaä kansallisheimöai Asian laita, ei innokasta lähtijää oli ^kulloinkin'
nyt ^kuitenkaan nim ole. - Ölen'ylpeä net kerrat kesän kulues» tuo
siitä, että me suomalaisinaolenmie: eäis- tehtiin^ '
^smidisiä kansalaista ja että ^d^el^ E^an kerran iltasella vä|pö]an
lämme oh tulevan sukupolven kasva feean^s^si, ensin hienosti.^^^1^^
joskaan emme aina osaa alkaa/oikeasta ti vähän, sillä siinä järv^ol{na^
päästä: . : . - ^ nirrikaloja. Jo alkoi Ä l U oJ
'Mirtta^tä me^ Isoisä, voimme tästä Hän veti.ongen ylös ja ajat oli ji^
syyttää? Ketäpä miiita kuin itseäm- >alaa, pieni valkokylkineu sär^ Ja|'
me. t08emmdan-nyk.yiseir sukupdven ankerias,, joksi me sitä ^pifci
kasvattajia. Ei meitäkään ole kukaan ottanut koukun J8^|
seuvontrt, %y]I^}ähä^^op^ivat:^^k^ ..
kevät, sanotaan — inulta vaivainen.on
se, joka kaJkM kc&ee/- Ja mitä v a^
me sitten elämme. Isoisä? Eikö meidän
olemassaolollamme ole mitään tarkoi­tusta?
(Elämme päivästä ^ i v l ^ v ä ^
littämättä mitä teemme. 'Puhumme simme, että se on käänne^ sillä nim^
moskaa, pilkkaa; liaten sen,, minkä pi- mannäköinen se oli. Katkaisimme.^
täisi.olla kaikkem pyhintä onnellisessa että saimme siihen uudenioufai
perh&«lämässä. Likaamme' nUorisom- ^annoinune ankeriasta siimasta aio
me mielikuvituksen. tT^oiidian isäkin.
sanoi, noinhan äitikin t€^, jne: Itse
omaamme heikon luonteen/osaamiäeko -
mitään aistillista nautintoa itseltän^e
kieltää ja ne paheet, mitä m^sä itses­sämme
on, seuraavat ;perimöna lapsiim-pää
oJi tuHut lenkapiel^tä idgJ^Ai^
rias oli ikai koettanut saätfci ^rjeä • '
suohuBsa, mutta.: takertunut
koukkuun..
Olimme^ arkoja, emmekä uskalt
ottaa ankeriasta pois koukusta. p£
me.
" Kasvattaja, kasvata ensin itsesi, sa­notaan.
Tiedämme; miten herkkä lap-kun
muutimme paikkaa ja köytiiB»
äen johonkin puun risuui^ klimii^'
aikaa, kun siinä paikassa ongimme, tjh
lilla ollessamme ke^iyöUä kö^-te
siimanpalan vesilätäkön reunalle, p
hun "kiinni, sillä ei tullut mieleenö]^
tappaa sitä, koska emme tifenneet, plib
se kala tai-käärme.
tKun kalansyönti alkoi, aamuni
si oh jäljHtelemään meitä vanhempia ja lähdnnme ^kaartamaan j&ven. lanta
kuinka voimakas on esimerkin vaiku-tus.
iMe toivoisimme, että: meidän ~
ainakin minun lapseni, äiiaiin i^uori tyt­töni
ja poikani, olisivat hyviä Ja että
'heistä tulisi \kurmön kansalaisia, ^^^y^
niärtäväisiä isiä ja äitejä. Jos sitten­kin
epäonnistumme, on ensin etsittävä
oma vika ja sitten vasta tuon midren-äidm
vika. öd tosi sekin^ kun sano­taan,
että^ "Knami^ krahnina^^
opettaa". c ^
Naapurin Mari A*ei poikansa piha­tuvassa
asuvan Miinan ^hoitoon ja oli
koko päivän kaupungillay tullen kotiin
me&ein samaan aikaan kuin miehehsä-
Hn. CHi niin iloinen ja hyvin puettu,
varp£^ank3rhne^^ oli maalattu punai­siksi,
eikä vaiirsormien. Ei häifta yh­tään
huolestuttanut,' vaikka koti olikin
samanlaisessa kunnossa kuin aaraiUlla''
kin. Mitä siitä iUallisen laitOstä, niin­hän
ne" toisetkin tekevät . . .
Jos tuolla nuorella äidillä on vielä -
oma äiti, joka ori tehnyt samoin, niin
asia on sitä myöten valmis. Mitä sillä
väliä, kuka antoi pojalle ruokaa, oliko
se tuo pettynyt ja petetty pihatuvan
Miina vai minä.? Ei^^than ne jääluo­kankaan
äidit itse lapsiaan kiasvata,pal­velustytöthän
sen teke\^t, eiyätkä he"
aina ote mitään kokeneita kasvattajia.
Vaikka tosin lajiset ovat perhe^elämäri.
kukkia, mutta pitäähän sitä nauttia elä­mästä,
kun on vielä nuori. Äitikin toi­voi
että saisin 'hyvän miehen ja pääsisin
nuorena naimisiin, iLun ei siitä koulun­käynnistäkään
mitään tullut . , .
Kalevalassa puhutaan, miten mor­sianta
opastetaan ja neuvotaan nuehe-lään
mennes^ ja myöskin sulhasta
opastetaan, miten hänen on nuorta vai­moaan
kohdeltava^ Nykyaikana sitä ei
enää tarvitse tehdä. Meidän nuori-kotia
kohti. Ankerias otettiin muka«
ja se oli'yhtä virkeä kpin fllallakis,
vaikka.särki oli Jo aikoia.kuonut,^
neii kotiiantaa oli märkä luhta ja ^
keskeHäJuoksi laaja puro, jonka yli|
joiskus kaadettu puu ylikäyntm vartoL
En muista, Judksiko puro jäiyKta^
järveen,>mutta niin siinä kävi, et^^v^
po^kayjorika kantoi ankeriasta
tiputin päaitä4)uroon ja anköias^
karkuun. - Se^sukelsi heti, vaikka no^
sa oli kuollut kala. Sen päreätxJ^
kuitei&in luetut, sillä se löydetöiiif
keeniÄih kuolleena ajalehtineena.la­nalle.
• " '"• '"•^-'-••c:'
^ ^ " ALIKYIÄCRXE
pinHkirjoituksen, Jonka nimi oli ^
w » t Äastettavat tytöt?''Jota;
seuraa:
luontoisia, kirkassOmäi^
reippaita; ja terveitä tyttöjä. He osat
vat parsia sukkia, paikata vaatteita,^
taa patoja ja pannuja, antaa poisa^
Tuokaa^ lypsää lehmiä, pilkkoa puitag
nia veljensä kanssa, mutta jotka kf
tenkin osaavat käyttäytyä hyvin seur^r
piirissä. ,
Siiriä on tyttö, jonka vaimokseen
mistä täytyy jokaisen viisaan ^ Ö | ,
^iätiiritoisen miehen pitää kunmana ji
onnena. ,
Mutta nuo lörpöttelevät, teeskfifj*-:
vät, liehakoivat, laiskat, joita ei ole(r
tettu työtä tekemään, h^^^^*^^^
jsakin sanotaan sattuvasti: ''^^V
tisi mahoria maata ja kapaloida 1^
päätä^ennenkuin tuollaista _
Edelleen jatkan tuon englan^l^
papin juttua. Koska tytöt o^^
että heidän pitäisi olla vjötaroita^
tettyjä, ostettu puna ka^voUla^^,
^ kotaudine alttiita pi^^f^^^
sorame tuskin antaisi vanhojen, elämää- romaanin nielijöitä,
kokeneitten neuvinlle mitHn arvoa^ jollaisia usein näkee.
niinkuin tekivät muinaiset- esivanhem- soveliaita avioliittoon
m a t d ä e s ^ ä n , . ; västa^ hoyhe^te^ ^ ^ " ^ ^^^^^^p*
tuin kerran :erään engjtäntilaisen pa-.. Iioitamaani perhettä, fosss. o». -