1939-03-18-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, M.\ALISKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1939
Memmtne kap
Kirj. T W N E MAIJA SALMINEN
-K YLLÄ se on nyt niin, että
meidän perheessä ei enää juo-
'da! •,;
. Harmaapartainen, kuusissakymmenissä
oleva, Jaakko Kenni, se näin
k/orotti äänensä raittiuden puolesta,
ja hänen vaimonsaj Ella, seisoi hänen
edessään vanhan naisen jykevässä
asennossa kuin mikäkin suolapatsas,
multa ei likikään Lotin vaimon kaltaisena,
jähmettyneenä ja elottomana,
ei, ei laisinkaan elottomana! Ella
oli täynnä kipinöivää eloa, sitä
tunnettua suuttumusta, joka ei jätä
kyseenalaiseksi, toimitaanko vai ei,
yaan toimitaan, puhutaan, selvitetään
asiat!
V Juttu oli alusta alkaen se tavallinen,
miesten mielestä mitätön, vain
hauskoja iltoja vii|iapullon .seurassa,
koska ei ollut mitään kieltolakia, sai
ihan vapaasti nauttia viinaa, valtion
ja viranomaisten puolesta niin herttaisen
vapaasti. Mutta naisilla oli
aina tapana sekoittaa miesten vapauteen
ilkeitä sisunsa myrkkypisa-roita.
Jaakko Kenni ei olisi ikinä uskonut
vaimostaan sellaista! Ella oli
tänään ollut tyttärensä, Sylvin, kanssa
ravintolassa ja juonut ihan niin,
että tuoksui alkoholille. Sylvikin oli
juonut, äiti ja tytär yhdessä, ja he
olivat vieneet Sylvin neljänvuoden
vanhan Piiatytön mennessään, niin
että Piiakin tiesi nyt, minkälaista on
istua kapäkassii!
Se oli Jaakko Kennui mielestä liikaa,
siivotonta. Hänen mielestään ei
ollut mitään, että miehet joivat, se
ikäänkuin kuului miehen olemukseen,
mutta, että naiset alkoivat juoda, niin
ei hän välittänyt mitä toiset naiset
tekivät, siitä hän mm välitti, mitä
hänen oma vaimonsa ja oma tyttärensä
teki.
Ella katseli miestään tiukasti silmiin.
— Juodaan vaan koko perhe. Sittenpä
saavat ihmiset sanoa tasapuolisesti:
Siinä perheessä ovat kaikki
juoppoja.
— Kyllä se on niin, ettei meidän
perheessä enää juoda, toisti mies ham-ixutaan
kiristellen.
Hän vastasi kipakasti.
Mutta Ella ei antanut periksi.
, — Juodaan kyllä, jos sinä juot,
juon minäkin, jos Aarne juo, juo
Sylvikin. Siitä e! nyt enää [Kiästä-yli
eikä ympäri. Me olemme tarpeeksi
kauan katselleet teidän rähjäämistänne.
Katseleminen ei enää meitä
huvita.
Jaakko Kenni nieleskeli pahoja sanoja,,
jotka pyörivät hänen kielellään.
Hän tunsi vaimonsa. Kun Ella oli
saanut jonkun asian päähänsä, niin
hän piti siitä kiinni ja vei tahtonsa
perille.
.. Kun Aarne kuuli asian, nauroi hän
\*iun jä x^akuutti apelleen;
— Eiv^t naiset ala \'aikka uhkailevatkin.
'
Jaakko Kenni ei ollut siitä niin
v^arma, hän tunsi x-aimonsa, he oli\^t
olleet naimisissa jo melkein kolme-kjntnmentä
vuotta, Arne ja Sylvi oli-
VJU olleet \'asta neljä vuotta.
— hoetetaanj sanoi hän. ~ Ja
jos minä olen oikeassa, jos naiset todella
ovat {mätfäneet alkaa saman
pdin kuin meilläkin on, niin piim ^
nähdään, SHloin minä tieään
masti, että meidän on luovuttava. £1-
4a ei luovu ja %lvillä on Ellan sisu.
— Eiväthän kehtaakaan, «i Sylvi
ainakaan, sanoi Aarne — Sellaisella
hän vain häpäisee itsensä ja minut.
Minua näytettäisiin joka paikassa
sormella ja sanottaisiin; Tuon miehen
vaimo on juoppo. En minä voi
uskoa Sylvistä sellaista. Sylvi on
niin arka maineestaan.
Muutaman päivän kuluttua olivat
miehet jälleen pahasti juovuksissa.
Eikä yksistään sinä päivänä. Vaan
joka ilta lauantai-iltaan saakka.
Sunnuntaina he selvittelivät päätään.
Silloin lähtivät naiset ulos. Aarne
ei osannut epäillä rriitään, sillä Sylvi
oli vielä nuori, hänellä oli tapana
joka sunnuntai pukeutua pyhäpukuun
ja muutenkin siistiä itseään,
mutta Jaaikko katseli hyvin epäluuloisin
silmäyksin vaimonsa puuhia.
Ja kun tämä sitten otti sen paksun,
silkiksen juhlahämeen kaapista, puki
sen ylleen ja näytti lähtevän, kysyi
Jaakko hätäännyksissään:
—- Minne sinä nyt menet?
— Menen Sylvin kanssa kapakkaan,
vastasi Ella samälla^ äänellä
kuin olisi sanonut: Menen Sylvin
kanssa maitokauppaan.
Jaakko olisi mielinyt estää vai--
monsa lähdön, mutta Ella oli niin
päättäväinen ja tarmokas. Jaakon
täytyi antaa vaimonsa mennä.
He asuivat Sylvin kanssa samassa
talossa, olivat ihan seinänaapurukset.
Sylvi seisoi jo pihalla Piian kanssa.
— Mitä Aarne sanoi? kysyi Ella
Sylviltä.
— Ei edes kysynyt minne menen,
oli niin krapulassa, vastasi Sylvi alakuloisena.
— Äiti, pitääkö meidän
tehdä näin? kysyi hän sitten.
— — En tiedä .pitääkö, vastasi Ella.
— Mutta jotain meidän on tehtävä.
Kun isäsi oli nuori, ei hän suvainnut
väkijuomia. Käsitteiden suunnaton
höltyminen ja moraalin ala-arvoisuus
hämäännyttävät ilimisef. Koetetaan
nyt kuitenkin.
Ja niin he menivät taas samaan
ravintolaan kuin edellisellä kerrallakin
ja tilasivat viiniä; Sylvi maisteli
häpeilevänä ja arkaillen, feUa
kipakkana, \'anhan ihmisen rohkeii-della.
Ja muistaessaan miestään,
\^nhaa ukkoa, joka nuorena miehellä
oli osannut pitää rajansa, osasi olla
raittiina ja nyt vanhana miehenä vaipui
juopotteluun, maisteli Ella oikein
tosissaan. Hän tahtoi olla humalassa
mennessään kotiin!
Kun Sylvi oli juonut yhden lasillisen,
ei hän juonut enempää. Hän
ei voinut olla ajattelematta, mihin
tämmöinen meno johti. Entä, elleivät
miehet välittäaeet tästä? Mihin
he olivat menossa? Aikoiko äiti jatkaa
juopottelua? Vai oliko äiti niin
v-arma isästä? ,
— Äiti, lähdetään jo kotiin, sanoi
Sylvi, omien ajatuksiensa jatkoksi.'
Ella naurahti hiukan. Hän oli
pääss3>t;pieneen humalaan ja oli parhaillaan
huvittanut Piiaa, joka nauroi
makeasti. \
— Emme lähde vieläj sanoi hän.
— Tämä on koe, joiikajpitää tepsiä.
Tunnin verran he vielä istuivat ravintolassa.
Sitten iElla sanoi:
— No, nyt voimjne JO Hihtfiä kotiin.^
Heille tuotiin lasku, Ella maksoi
sen, hän tunsi ohimoissaan padotusta
ja taisi, jalkakin hiukan horjahtaa.
Mutta Sylvi nielkein \Tipisi. Hän
ajatteli kauhulla kohtausta mieheni
kanssa. Vaan s^. mukaan, kun he
lähestyivät kotitaloa», nousi Sj^vin
mieleen uhmaa. Osa .Aamen palkas-
Perin jykevä, kaunis ja erittäin- onnellisen ja tyytyväisen
näköinen on tämä Boysey BumMe butldogy joka pälkitftin äskettäin
Lontoon näyttelyssä rotmsa parhaana edustajana,
ta, hyvin suuri osa sittenkin vielä,
meni nykyjään väkijuomiin. Se ei
sopinut ajanoloon, ja kuka nainen
jatkoi tyytyväisenä katsella miehensä
rappeutumista? Sylvi tiesi, ettei hän
ainakaan. Hänellä oli omat, ihanteelliset
ajatuksensa avioliitosta. Tätä
menoa jatkuen ne ihanteet sortuivat
ja hän sortuisi niiden mukana.
Tultuaan pihalle, huomasivat naiset
miesten olevan yhdessä Kennillä,
istuen ikkunan luona ja katselivat
ulos. Sylviä peloitti, mutta Ella vain
nauroi. Ja kun he pääsivät sisälle,
kysyi Ella heti:
— Meitä naisiako ne miehet täällä
niin happamina odottelevat ?
Kenni nousi seisomaan ja lähestyi
uhkaayana vaimoaan.
— Missä olette olleet?
— Ravintolassa tietenkin, johan
minä sen sinulle lähtiessäni ^noin,
nauroi Ella. Viini öli tehnyt hänet
rohkeaksi ja kaikki tuntui hänestä
tällä hetkellä naurettavalta ja hullunkuriselta.
Miehet olivat olleet jonkun
hetken naisten asemassa, istuneet
ja odottaneet, koska naiset suvaitsevat
kotiutua juopottelumatkaltaan.
Se oli niin hullunkurista, että Ella
ei voinut olla nauramatta, häii nauroi
niin, ettei voinut seistä, vaan lysähti
lähimmälle tuolille istumaan.
— Illalla mennään uudelleen, kun
näiri päivällä ei oikein kehtaa juoda
itseään siaksi, ei ainakaan näin alussa,
selitti hän kirkkain silmin.
Sylvi seisoi mykkänä äitinsä vieressä.
Häntä ei edes naurattanut.
— Te ette enää mene! Kenni
huusi Julin raiv^ostunut karju. —
— Te ette enää mene meitä häpäisemään.
•EUa nousi seisomaan kuin nuoli.
Hetken aikaa hän mitteli miestään
vakavin kasvoin, mutta sitten hän
jälleen hymyili, katsoi Sylviin ja iski
Aarnelle silmää: .
— Sylvi ja minä menemme kapakkaan
joka kerta, kun tekin olette
siellä käyneet tai jos^n muualla.
Jos jäätte kotiin.' nimittäin, jos arvelette
sen viisaammaksi kuin juopottelun,
niin mekin jäämme.
—Äiti on oikeassa! huudahti Syhi.
— Minkätähden meidaäi naisten täytyy
olla uskollisia, olla kotona, ajatella
mainetta ja yksin ajatella lasten
tulev^aisuutta, kun~Stte te miehet tee
sitä?
— Niin, sanoi EUä. —Otiko teillä
vielä jotain 5anomist£i, hyvät miehet?
Kenni kirosi ja (painui istumaan.
Aarne ^ei öHut koko aikana hiiskunut
sanaakaan,; -mutta näkyi, että
hän ajatteli, syvästi ja harkiten. Sitten
hän kääntyi vaimoonsa.
— Sylvi, nyt mennään kotiin sanoi
hän ja otti Piiaa kädestä, sekä meni
ovesta ulos.
Sylvi vilkaisi äitiinsä perin juurin
hätääntyneenä, mutta Ella hmyill
tyttärelleen -rauhoittavaa, Viisasta hymyä.
— Illalla mennään uudelleen, sanoi
"^än lujasti. — Mene kotiisi siihen
saakka, Sylvi.
Tuli ilta. Mutta naiset eivät lähteneet
kapakkaan.
Taudit eivät pysty
eskimoihin
Kanadalainen lääkäri \ViIton on
napaseuduille tekemällään tutkimusmatkalla
tutkinut 389 eskimoa eri
paikoin paikan päällä saadakseen selville,
missä määrin pitää paikkansa
se väite, että sokeritauti, syöpä ja
suonten kalkkeutuminen ovat tuntemattomia
tauteja eskimojen keskuudessa.
WiIton tutki sekä vakituisesti
johonkin paikkaan asettuneita eskimoja,
jotka elivät samaan tapaan
kuin \'alkoisetkin, ja luonnollisessa
tilassa eläm eskimoja. Tutkittujen
joukossa ei yhdelläkään ollut sokeritautia.
Vain yhdessä tapauksessa havaittiin
syöpää ja tätäkin hiukan si-vistyneemmässä
eskimossa. ^Suonten
kalkkeutumista merkittiin muutamissa
tapauksissa, mutta suuremmassa
määrin sivistyneempien kuin muiden
eskimojen joukossa. Ja sivistjmiättÖ-mämmät
eskimot osoittautuivat ole-
\'an hedelmällisempiä, heillä oli hyvin
harvoin hammasmätää eikä yhdessäkään
V tapauksessa tuberkuloosia.
-oOo-
•MINUN NEirvm'1 '
nykyajan tytöille on tämä: polttakaa
piippua'" Näin sanoo walesilainen
mrs. Sarah Hayes, joka pari viikkoa
sitten täytti sata vuotta. "Minua
piippuni on tärkeämpi kuin ruoka.
Olen polttanut piijH^ua jo 60 \iiotta.
Mrs^ Hayes on 19 lapsen äiti. Hänen
omaUa äidillään oli ollut 22 lasta ja
oli kuollut vasta 100;tena syntymä-päi\'
änään. Ensi vuonna mrs. Hayes
aikoo nousta lentokoneeseen. -
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 18, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-03-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390318 |
Description
| Title | 1939-03-18-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, M.\ALISKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1939 Memmtne kap Kirj. T W N E MAIJA SALMINEN -K YLLÄ se on nyt niin, että meidän perheessä ei enää juo- 'da! •,; . Harmaapartainen, kuusissakymmenissä oleva, Jaakko Kenni, se näin k/orotti äänensä raittiuden puolesta, ja hänen vaimonsaj Ella, seisoi hänen edessään vanhan naisen jykevässä asennossa kuin mikäkin suolapatsas, multa ei likikään Lotin vaimon kaltaisena, jähmettyneenä ja elottomana, ei, ei laisinkaan elottomana! Ella oli täynnä kipinöivää eloa, sitä tunnettua suuttumusta, joka ei jätä kyseenalaiseksi, toimitaanko vai ei, yaan toimitaan, puhutaan, selvitetään asiat! V Juttu oli alusta alkaen se tavallinen, miesten mielestä mitätön, vain hauskoja iltoja vii|iapullon .seurassa, koska ei ollut mitään kieltolakia, sai ihan vapaasti nauttia viinaa, valtion ja viranomaisten puolesta niin herttaisen vapaasti. Mutta naisilla oli aina tapana sekoittaa miesten vapauteen ilkeitä sisunsa myrkkypisa-roita. Jaakko Kenni ei olisi ikinä uskonut vaimostaan sellaista! Ella oli tänään ollut tyttärensä, Sylvin, kanssa ravintolassa ja juonut ihan niin, että tuoksui alkoholille. Sylvikin oli juonut, äiti ja tytär yhdessä, ja he olivat vieneet Sylvin neljänvuoden vanhan Piiatytön mennessään, niin että Piiakin tiesi nyt, minkälaista on istua kapäkassii! Se oli Jaakko Kennui mielestä liikaa, siivotonta. Hänen mielestään ei ollut mitään, että miehet joivat, se ikäänkuin kuului miehen olemukseen, mutta, että naiset alkoivat juoda, niin ei hän välittänyt mitä toiset naiset tekivät, siitä hän mm välitti, mitä hänen oma vaimonsa ja oma tyttärensä teki. Ella katseli miestään tiukasti silmiin. — Juodaan vaan koko perhe. Sittenpä saavat ihmiset sanoa tasapuolisesti: Siinä perheessä ovat kaikki juoppoja. — Kyllä se on niin, ettei meidän perheessä enää juoda, toisti mies ham-ixutaan kiristellen. Hän vastasi kipakasti. Mutta Ella ei antanut periksi. , — Juodaan kyllä, jos sinä juot, juon minäkin, jos Aarne juo, juo Sylvikin. Siitä e! nyt enää [Kiästä-yli eikä ympäri. Me olemme tarpeeksi kauan katselleet teidän rähjäämistänne. Katseleminen ei enää meitä huvita. Jaakko Kenni nieleskeli pahoja sanoja,, jotka pyörivät hänen kielellään. Hän tunsi vaimonsa. Kun Ella oli saanut jonkun asian päähänsä, niin hän piti siitä kiinni ja vei tahtonsa perille. .. Kun Aarne kuuli asian, nauroi hän \*iun jä x^akuutti apelleen; — Eiv^t naiset ala \'aikka uhkailevatkin. ' Jaakko Kenni ei ollut siitä niin v^arma, hän tunsi x-aimonsa, he oli\^t olleet naimisissa jo melkein kolme-kjntnmentä vuotta, Arne ja Sylvi oli- VJU olleet \'asta neljä vuotta. — hoetetaanj sanoi hän. ~ Ja jos minä olen oikeassa, jos naiset todella ovat {mätfäneet alkaa saman pdin kuin meilläkin on, niin piim ^ nähdään, SHloin minä tieään masti, että meidän on luovuttava. £1- 4a ei luovu ja %lvillä on Ellan sisu. — Eiväthän kehtaakaan, «i Sylvi ainakaan, sanoi Aarne — Sellaisella hän vain häpäisee itsensä ja minut. Minua näytettäisiin joka paikassa sormella ja sanottaisiin; Tuon miehen vaimo on juoppo. En minä voi uskoa Sylvistä sellaista. Sylvi on niin arka maineestaan. Muutaman päivän kuluttua olivat miehet jälleen pahasti juovuksissa. Eikä yksistään sinä päivänä. Vaan joka ilta lauantai-iltaan saakka. Sunnuntaina he selvittelivät päätään. Silloin lähtivät naiset ulos. Aarne ei osannut epäillä rriitään, sillä Sylvi oli vielä nuori, hänellä oli tapana joka sunnuntai pukeutua pyhäpukuun ja muutenkin siistiä itseään, mutta Jaaikko katseli hyvin epäluuloisin silmäyksin vaimonsa puuhia. Ja kun tämä sitten otti sen paksun, silkiksen juhlahämeen kaapista, puki sen ylleen ja näytti lähtevän, kysyi Jaakko hätäännyksissään: —- Minne sinä nyt menet? — Menen Sylvin kanssa kapakkaan, vastasi Ella samälla^ äänellä kuin olisi sanonut: Menen Sylvin kanssa maitokauppaan. Jaakko olisi mielinyt estää vai-- monsa lähdön, mutta Ella oli niin päättäväinen ja tarmokas. Jaakon täytyi antaa vaimonsa mennä. He asuivat Sylvin kanssa samassa talossa, olivat ihan seinänaapurukset. Sylvi seisoi jo pihalla Piian kanssa. — Mitä Aarne sanoi? kysyi Ella Sylviltä. — Ei edes kysynyt minne menen, oli niin krapulassa, vastasi Sylvi alakuloisena. — Äiti, pitääkö meidän tehdä näin? kysyi hän sitten. — — En tiedä .pitääkö, vastasi Ella. — Mutta jotain meidän on tehtävä. Kun isäsi oli nuori, ei hän suvainnut väkijuomia. Käsitteiden suunnaton höltyminen ja moraalin ala-arvoisuus hämäännyttävät ilimisef. Koetetaan nyt kuitenkin. Ja niin he menivät taas samaan ravintolaan kuin edellisellä kerrallakin ja tilasivat viiniä; Sylvi maisteli häpeilevänä ja arkaillen, feUa kipakkana, \'anhan ihmisen rohkeii-della. Ja muistaessaan miestään, \^nhaa ukkoa, joka nuorena miehellä oli osannut pitää rajansa, osasi olla raittiina ja nyt vanhana miehenä vaipui juopotteluun, maisteli Ella oikein tosissaan. Hän tahtoi olla humalassa mennessään kotiin! Kun Sylvi oli juonut yhden lasillisen, ei hän juonut enempää. Hän ei voinut olla ajattelematta, mihin tämmöinen meno johti. Entä, elleivät miehet välittäaeet tästä? Mihin he olivat menossa? Aikoiko äiti jatkaa juopottelua? Vai oliko äiti niin v-arma isästä? , — Äiti, lähdetään jo kotiin, sanoi Sylvi, omien ajatuksiensa jatkoksi.' Ella naurahti hiukan. Hän oli pääss3>t;pieneen humalaan ja oli parhaillaan huvittanut Piiaa, joka nauroi makeasti. \ — Emme lähde vieläj sanoi hän. — Tämä on koe, joiikajpitää tepsiä. Tunnin verran he vielä istuivat ravintolassa. Sitten iElla sanoi: — No, nyt voimjne JO Hihtfiä kotiin.^ Heille tuotiin lasku, Ella maksoi sen, hän tunsi ohimoissaan padotusta ja taisi, jalkakin hiukan horjahtaa. Mutta Sylvi nielkein \Tipisi. Hän ajatteli kauhulla kohtausta mieheni kanssa. Vaan s^. mukaan, kun he lähestyivät kotitaloa», nousi Sj^vin mieleen uhmaa. Osa .Aamen palkas- Perin jykevä, kaunis ja erittäin- onnellisen ja tyytyväisen näköinen on tämä Boysey BumMe butldogy joka pälkitftin äskettäin Lontoon näyttelyssä rotmsa parhaana edustajana, ta, hyvin suuri osa sittenkin vielä, meni nykyjään väkijuomiin. Se ei sopinut ajanoloon, ja kuka nainen jatkoi tyytyväisenä katsella miehensä rappeutumista? Sylvi tiesi, ettei hän ainakaan. Hänellä oli omat, ihanteelliset ajatuksensa avioliitosta. Tätä menoa jatkuen ne ihanteet sortuivat ja hän sortuisi niiden mukana. Tultuaan pihalle, huomasivat naiset miesten olevan yhdessä Kennillä, istuen ikkunan luona ja katselivat ulos. Sylviä peloitti, mutta Ella vain nauroi. Ja kun he pääsivät sisälle, kysyi Ella heti: — Meitä naisiako ne miehet täällä niin happamina odottelevat ? Kenni nousi seisomaan ja lähestyi uhkaayana vaimoaan. — Missä olette olleet? — Ravintolassa tietenkin, johan minä sen sinulle lähtiessäni ^noin, nauroi Ella. Viini öli tehnyt hänet rohkeaksi ja kaikki tuntui hänestä tällä hetkellä naurettavalta ja hullunkuriselta. Miehet olivat olleet jonkun hetken naisten asemassa, istuneet ja odottaneet, koska naiset suvaitsevat kotiutua juopottelumatkaltaan. Se oli niin hullunkurista, että Ella ei voinut olla nauramatta, häii nauroi niin, ettei voinut seistä, vaan lysähti lähimmälle tuolille istumaan. — Illalla mennään uudelleen, kun näiri päivällä ei oikein kehtaa juoda itseään siaksi, ei ainakaan näin alussa, selitti hän kirkkain silmin. Sylvi seisoi mykkänä äitinsä vieressä. Häntä ei edes naurattanut. — Te ette enää mene! Kenni huusi Julin raiv^ostunut karju. — — Te ette enää mene meitä häpäisemään. •EUa nousi seisomaan kuin nuoli. Hetken aikaa hän mitteli miestään vakavin kasvoin, mutta sitten hän jälleen hymyili, katsoi Sylviin ja iski Aarnelle silmää: . — Sylvi ja minä menemme kapakkaan joka kerta, kun tekin olette siellä käyneet tai jos^n muualla. Jos jäätte kotiin.' nimittäin, jos arvelette sen viisaammaksi kuin juopottelun, niin mekin jäämme. —Äiti on oikeassa! huudahti Syhi. — Minkätähden meidaäi naisten täytyy olla uskollisia, olla kotona, ajatella mainetta ja yksin ajatella lasten tulev^aisuutta, kun~Stte te miehet tee sitä? — Niin, sanoi EUä. —Otiko teillä vielä jotain 5anomist£i, hyvät miehet? Kenni kirosi ja (painui istumaan. Aarne ^ei öHut koko aikana hiiskunut sanaakaan,; -mutta näkyi, että hän ajatteli, syvästi ja harkiten. Sitten hän kääntyi vaimoonsa. — Sylvi, nyt mennään kotiin sanoi hän ja otti Piiaa kädestä, sekä meni ovesta ulos. Sylvi vilkaisi äitiinsä perin juurin hätääntyneenä, mutta Ella hmyill tyttärelleen -rauhoittavaa, Viisasta hymyä. — Illalla mennään uudelleen, sanoi "^än lujasti. — Mene kotiisi siihen saakka, Sylvi. Tuli ilta. Mutta naiset eivät lähteneet kapakkaan. Taudit eivät pysty eskimoihin Kanadalainen lääkäri \ViIton on napaseuduille tekemällään tutkimusmatkalla tutkinut 389 eskimoa eri paikoin paikan päällä saadakseen selville, missä määrin pitää paikkansa se väite, että sokeritauti, syöpä ja suonten kalkkeutuminen ovat tuntemattomia tauteja eskimojen keskuudessa. WiIton tutki sekä vakituisesti johonkin paikkaan asettuneita eskimoja, jotka elivät samaan tapaan kuin \'alkoisetkin, ja luonnollisessa tilassa eläm eskimoja. Tutkittujen joukossa ei yhdelläkään ollut sokeritautia. Vain yhdessä tapauksessa havaittiin syöpää ja tätäkin hiukan si-vistyneemmässä eskimossa. ^Suonten kalkkeutumista merkittiin muutamissa tapauksissa, mutta suuremmassa määrin sivistyneempien kuin muiden eskimojen joukossa. Ja sivistjmiättÖ-mämmät eskimot osoittautuivat ole- \'an hedelmällisempiä, heillä oli hyvin harvoin hammasmätää eikä yhdessäkään V tapauksessa tuberkuloosia. -oOo- •MINUN NEirvm'1 ' nykyajan tytöille on tämä: polttakaa piippua'" Näin sanoo walesilainen mrs. Sarah Hayes, joka pari viikkoa sitten täytti sata vuotta. "Minua piippuni on tärkeämpi kuin ruoka. Olen polttanut piijH^ua jo 60 \iiotta. Mrs^ Hayes on 19 lapsen äiti. Hänen omaUa äidillään oli ollut 22 lasta ja oli kuollut vasta 100;tena syntymä-päi\' änään. Ensi vuonna mrs. Hayes aikoo nousta lentokoneeseen. - |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-03-18-04
