1939-12-16-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, JOULUKUUN 16 PÄIVÄNÄ
^'/•.••'•.•••^.;.V.'Ä • •
mmm'-
.'••Ml»',;. <Ä,.
mm-it^^:
V V
^- •, -
.
li:::;;,-':
Sivu 2
1939
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Eeglsterei at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter.
Tilaushinnat:
l vk t2M
6 kk.
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 yk. $2.50
6 kk. . . . . . . . • • 1.40
Suomeen ja muualle ulkomame:
1 vk. »3.00
e kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Uskisi Umesigry Jokaisen «Ukon lau-ftntl^
12^älvulsena» sis^täen parasta
kaunökirJaUista luettavaa kaikilta äidiltä.
•
Asteiplehme myönnetÄäi^ 2|0 prosentin
palkkio.
P3^^ää asiamiesväUneitä Jo tänään.
mistantaja: Vapaui? puWlshlng Co.
1^ ••
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. JSrvis, Rauha
Mäki, Hilja Aho. E. Suksi, Ester
Kaustinen. AlU Malm. Margit Laakso,
Yrjö Saivo ja Jalmar Saari,
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
F.a Box 69
LIEKKI
i^tdimiy» Out
Naamio
M'^§^M0^^retkeiHjä^^
ToimitlikSSn kUimSStd ^^g^i^^la/fe^ karttmSfAhoastam^
'•M$^r0M'i^m pysähdyspaikka on Dunediri, .Uudessa Seelannissa.
"Olen yksi uusia Liekin tilaajia }a
lukijoita, vaikka olen sitä kyU'd'^h'
nyt joskus tuttavien lupm kii^des-säni.
lehtenne mellyttM' m^^^^
niin, että tekisi niieH oikein itsekin
työntyä sen sisään, se on, kyhätä
jotakin sen täytteeksi. Olen nähkääs
joskus kyhäillyt joikin ja lähettänyt
Suomen lehtiin, ja ain(f ne öval kelvanneet.
Ja nyiJ:m minulla on vain
tilapäistöm, ^Hä 0^h^^ päiviii'
kin omaan laskuun olisi siihettfiy-väjä
qikqa. Mutta minkälaisid ne
pMisi olla ja mitä niistä maksettaisiin?
tuttavani, ne vanbenmai
kin lukijat, ovat sanoneet muistavansa,
että kyllq niistä on maksua
luvaitu, mutta eivät tiedä sen enempää.
Tosiaankin tekisi mieli vähän
ansaita silläkin lailla. Olkaapa siis
niin kiltti ja sanokaa kelpaisiko ja
mitä saisin. Ja sitten kuvat. Ovat
sanoneet, että niitäkin haluatte: Minkälaisia
nc pitäisi olla ja mitä niistä
maksettaisiin?"
Xäiff kirjoittaa cm uusi ystäviimme.
Tm miaa^ ai/iem kajota xielä
näihin asioihin^ •
Jofakin pixl:kkioia, jotq^ifi-kor-vajusta
on kirjqituk^istQ luyaMu jq
jossQii^it}, tapauksessa mqkscttj^kin,
vaikka ^(i;!a//i^cwvM« avustukKt ovat
tulleet kirjoittajien hyvän tahdpn
laskMun. Mitään tarkempia pqlkkio-mmriidmiä
ci o/e. K^orvqiaan vähän
*'pareinmistq** kirjoit uksista, olkoot
ne initä laatua taJiansq, toimi-iuksen
arvost.eUw mukaqn. Ymmäir-rykscnä
luonnollisesti on, että kir-jpitukset
täliöm ovat jq^enkin puhtaita,
valmiita semmoisenaan, kiiyiet-tävdksi.
Jos kirjoituksia täytyy korjailla
ja mdcJleen kirjoittqa, ei niistä
miäellään fiqnnattaisi palkkioita
maksaa, paitsi jos kirjpitt{kset ovat
jotenkin muuten qivan erikoisia.
Mutta missään tapqttksessq palkkiot
eivät voi olla niin suuria, että niitä
kannattaa työansiona ottaa; kyllä
täytyy aitpakiti toinen puoli panna
kirjoitt,qjqn oman mieliharrastuksen
ja avustushalun laskuun. Useimmat
avustajamme ovat ilmaisseetkin, et-tq
kaikki keidätt kyhäyksensei tulevat
jutfri tuqhq^ — iiyvant^
kuun.
set kt^vat,, valokuvat, joilla qn
] kin m&rkitystS, W yiekSt^stSt^
tervef^itq. <^utia mi^öff»! maksua
QtIN kahdeksanvuotias, kun eräänä
päivänä juolahti mieleeni aja-tus/€
tta haluan jonakin sunnuntaina
olla oikein fiini ja huomiotaherättävä
leikfeitoverierii ^ äeurassai Mielestäni
ei muuten voinut olla fiini kuin ole-mÄTsovat^
autessaT^Nunpa meninkin
äidin^ \vpkse ja jM|^si^ ^h.#
vaikka mitä, kantaa. Ri^ta,,]^
portaat ja pihi^niaan j> vaikka pitää
käsksäni yillajank^^ josta äiti
keri lainkaa^ Keralle, jos y j ^ saan
sunnuntaina kaulaani isän kovan kauluksen.
Kun olin useamman kerran kysy-myksilläni
äitiä kiusannut, vastasi
hän \nimein, noin vaan si\Timenne;i,
päästäkseen minusta eroon:
''No saat, saat, mutta eihän nyt
vielä ole sunnuntai."
piin sitä ennen nähnyt ruusupensaan
lähellä kotiani olevan rautatien
vierellä ja mieleeni juolahti, että
sitte sunnuntaiaamuna, ennenkuin
alan itseäni nättäämään, haen tuosta
ruusupensaasta pari ruusua rintapieleeni,
niin varmaan toiset pojat harmista
ja kateudesta halkeavat.
Koko viikon lopun toimitin pie-nimmänkin
äitini käskemän asian
ihan nurkumatta. En edes malttanut
mennä uimaan enkä onkimaan
leikkitovereitteni kanssa; ajattelin,
että Jos äiti sattuisi sillä aikaa minua
tarvitsemaan ja kun en olisikaan saapuvilla,
niin unelmani ehkä särkyisi-vät,..
en sunnuntaina saisikaan isän
kovia kauluksia kaulaani. Sen verran
kuitenkin varasin aikaa, että
kä\iisin pari kertaa päivässä kastelemassa
viUiruhsupensasta, etteivät
jruusut \^j^n ennen sunnuntaita kuolisi.
niistä ci ok ajateltu, vaikka sekin
voisi olla jossakin tapauksessa mah-idoUista
— jos kuvat ovat erikoisia
ja niidi^tt hankinnassa on ollut kuluja.
Muuten, yhtä tärkeää kuin ku-iat,
on tfiiden selvyys. Kaukaa ote-iuista^^
jpt hSi^ kuvista ei tule
kyimj^^^ K^äytetyt kuvat,
jff^lq^ieit^nttu hqluqq, palAUtetaan
qfkuf^.räis<^^^^ — .-ip.
Tuli vihdoin lauantai-iltana. Saunasta
tultua juotiin teetä, kuten
usein oli meillä tapana. Äidin hää-räiUessä
teen valmistuksessa isäni luki
ääneensä Venäjän ja Japanin sotauutisia,
siskoni leikki nukkensa kanssa/
ja inin^ sunnuntaiaamulta.
Olin jo kaikille poi-katovereill^
ip 3^onu,t sala^tiuteni.
Toiset pojista näkyivät oleyan harmissaan,
kateudesta, mutta useammat
vetivät suunsa hymyy^ ja rupesipa
pari parasta toveriani tekemään minusta
pilkkaa.
Saapui viimeinkin tuo kauan odottamani
sunnuntaiaamu. isä,Qli ermen
kello neljää lähtenyt .Ahtilan salmelle
ongelle; auringon noustessa ja laskiessa
sanoi hän kalan nyppivän parhaiten.
Heräsin tuossa kello kuuden
tienoissa kottaraisten ja västäräkkien
viserrykseen. Nousin vuoteesta siskoni
vierestä, pistin pari kauhallista
vettä pesuastiaan ja alpin pestä kasvojani.
Ensi kerran pesin korvani
ja korvantaustatkin täppe^eniatta, Oli
jo niin paljon järkeä että huomasin,
ettei valkoinen kaulus ja likaiset kasvot
oikein sovi yhteen.
Hörppäsin kupillisen sikurille maistuvaa
kahvia ja sitten puin päälleni
molskiset polvihousut ja flanellisen
puseron, — kenkiä ja sukkia ei työläisten
lapset kesäisin käyttäneet.
Otin äidin neulomakorista sakset jä
rallattaen, sieli^ni, koko pikkuinen
olemulj:seni täynnä kesäistä auringonpaistetta,
lähdin viUiruusupensaan
luokse.
Saa\nttuani takaisin hetkisen kuluttua,
kolme ruusua pi^seroni .napin-reiässä,
menin hyn^yilkn äitini luokse,
joka oli paikkaamassa isän housuja,
ja sanoin hänelle nyt haluavani
saad sen isää "kovan".
"Kovani :^JUl]aväi?än kovan?''kv-syiaitjaijL
"Sen isän kovan kauluksen kaulaani,
kun lupasitte minull^ jokM päivä
sitte."
Äitini nähtävästi oU kokp asian
u^Qhtanm eikä^kimnittäny^ pyyntööni
sen^^nenipää huojo^QtaL,, jatl^l
»ien paikkausta. Kun yhä. uu-
Oletteko koskaan, kzdkiessanne
tiellä, kadulla, tahi missä vain ihmisten
ilmoilla, seurannut ihmisten
kasvoja? Jos oletin, niin minkä huo-tnion
olette tehneet? Oh, en tarkoita,
että arvosielisitte sitä, kenellä sattuu
olemaan kauniit silmät ja kenellä
rumat ja kenen nenä on liian kippura
ja kenen liian kyömy. Kasvojen
kauneus tahi rumuus ei ole huomioimisen-
arvoinen, sillä k^^ el
ole mikäm ansio ^eidän^^j^yydes-tämme,
eikä taas runmusmikqän seuraus
pahoista töisi^äm^nie.^ ^^^J^
olemme s^ nqköisiäy ki^
olemme sfittunut-syntymään^iiJa, jos
sanon sen witä ajäitela^^
että niin rumia kasvoja elukkaan,
että niissä ei olisi jfitain kqu&ikitu
Jaahah, mutta nyt menin'taas ihan
kokonaait pois asiasta:.^ Noh, eipä se
ole jtujtta^mi^ssa^: Koetetaan siis
mennä takaisin asiaan, toisin sanoen
siihen, että oletteko huMiänneet,
että melkein jokainen iltmUWfP^kdt-kee
kasvonsa, tahi paremmnkm itsensä
naamion taakse ja v^BMrvat
näyttävät maailmalle tod0is^^7ni-
• nänsä. Niin, ne kasvot -&f(i~m^
mio, joka saattaa käfk(^^tiää&
aivan piiinvastaista^ kum^^jiMffie
niistä kasvoista näemme. Tumsq,
esimerkiksi, kulkee nainen, jonka
kasvot qn aina hymyssä ja joka ilakoi
ja puhelee hauskasti saaden ympärillä
olevat naurqmmn kanssaan
ja siten unhoittamaan, eitä' sellaisia
pikkuseikka ja, kuin murit^ta, on ple-inassqkqan.
Hän qntqa ihmstenyin-märtäii
että hiin m täysivi Onnellinen,
eikä elämä 'vi(^lä köskaäk ole
asettanut vaivoja, jq va$t^^^^msiä
hänen tielleen. Ja me ihmiset useimmiten
uskomme s^n^ \ Mutta jos on-nistui^
i^i^ pflkemään sen naamion
taakse, niin löytqisimmekin kärsivän
naisen, joka masentuneena, voimaton
na itkee tuskansa summiia, kun
murheet ja vastoinkäymiset eivät
koskaan lopu, vaqn aina ovat yhtä
raskainq edessä. Saman tapaim ihmisiä
sqqitaa ollapdjjoih^^jkkq
'meti$mt;rrsimM^en,- ön heUä vaikea
iutitea, koska he jqksqvat nqmäa ja
iloita lopuMomasH- — javqin yksi-näJsyydessä
aniqvqt surUUleen vallan.
Jospa sqfislmrniekin t{S^inm'm
nfl/uiä, seliaisfin tiaisen nä(trmon 'taakse,
niin opp^iifime (mtäni^
renpnati arvq^ heille:, voiptäkkaille,
jptka voivat nquraa siUoin^ kun me
heikot itkepim^e. J^im sain nähdä
sellaisen nqantion taakse västiiefm
kerran elämm&mi JOt Q^fk sutä paljon.
Opin senMn, että nyt kmtan
aina katsjoa ihmiseen itsef^
vain naantioon.
delleen ja uudelleen tiukkasin äidille,
että n3rt haluan sen isän kovan-kaulaani,
kun se kerran on mimrile luvattu,
keskeytti hän housujen palkkauksen
ja sanoi:
"Älä nyt hjrvä lapsi: hulluttele.
Miltä sinä näyttäisit ison miehen
kaulus kaulassasi; niinh^n-se on
suuri, että siiiä koko ppj[iini siihen
mahtuisit. Ja sitäpaitsi kovia
kauluksia tuollaisten flanejlipuseroit-ten
kanssa pidiela.'^ :
Ei niMta.taryv^iut.^ J^^^^
pielessäni komeilevat ruusut lattialle,
politt niiden {^älle ja sain a lä
säpi Ijaik^ niiAUUi J i ^ ^
fcc^jpyiini^ jgt ji^jUiniUp^
heiasti itkien, 0%^^
vitdliiV kJ^^^^
I
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 16, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-12-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391216 |
Description
| Title | 1939-12-16-02 |
| OCR text | LAUANTAINA, JOULUKUUN 16 PÄIVÄNÄ ^'/•.••'•.•••^.;.V.'Ä • • mmm'- .'••Ml»',;. <Ä,. mm-it^^: V V ^- •, - . li:::;;,-': Sivu 2 1939 {Canadan suomalaisten viikkolehti) Eeglsterei at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter. Tilaushinnat: l vk t2M 6 kk. 3 kk. .60 Yhdysvaltoihin: 1 yk. $2.50 6 kk. . . . . . . . • • 1.40 Suomeen ja muualle ulkomame: 1 vk. »3.00 e kk. 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Uskisi Umesigry Jokaisen «Ukon lau-ftntl^ 12^älvulsena» sis^täen parasta kaunökirJaUista luettavaa kaikilta äidiltä. • Asteiplehme myönnetÄäi^ 2|0 prosentin palkkio. P3^^ää asiamiesväUneitä Jo tänään. mistantaja: Vapaui? puWlshlng Co. 1^ •• Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. JSrvis, Rauha Mäki, Hilja Aho. E. Suksi, Ester Kaustinen. AlU Malm. Margit Laakso, Yrjö Saivo ja Jalmar Saari, Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: F.a Box 69 LIEKKI i^tdimiy» Out Naamio M'^§^M0^^retkeiHjä^^ ToimitlikSSn kUimSStd ^^g^i^^la/fe^ karttmSfAhoastam^ '•M$^r0M'i^m pysähdyspaikka on Dunediri, .Uudessa Seelannissa. "Olen yksi uusia Liekin tilaajia }a lukijoita, vaikka olen sitä kyU'd'^h' nyt joskus tuttavien lupm kii^des-säni. lehtenne mellyttM' m^^^^ niin, että tekisi niieH oikein itsekin työntyä sen sisään, se on, kyhätä jotakin sen täytteeksi. Olen nähkääs joskus kyhäillyt joikin ja lähettänyt Suomen lehtiin, ja ain(f ne öval kelvanneet. Ja nyiJ:m minulla on vain tilapäistöm, ^Hä 0^h^^ päiviii' kin omaan laskuun olisi siihettfiy-väjä qikqa. Mutta minkälaisid ne pMisi olla ja mitä niistä maksettaisiin? tuttavani, ne vanbenmai kin lukijat, ovat sanoneet muistavansa, että kyllq niistä on maksua luvaitu, mutta eivät tiedä sen enempää. Tosiaankin tekisi mieli vähän ansaita silläkin lailla. Olkaapa siis niin kiltti ja sanokaa kelpaisiko ja mitä saisin. Ja sitten kuvat. Ovat sanoneet, että niitäkin haluatte: Minkälaisia nc pitäisi olla ja mitä niistä maksettaisiin?" Xäiff kirjoittaa cm uusi ystäviimme. Tm miaa^ ai/iem kajota xielä näihin asioihin^ • Jofakin pixl:kkioia, jotq^ifi-kor-vajusta on kirjqituk^istQ luyaMu jq jossQii^it}, tapauksessa mqkscttj^kin, vaikka ^(i;!a//i^cwvM« avustukKt ovat tulleet kirjoittajien hyvän tahdpn laskMun. Mitään tarkempia pqlkkio-mmriidmiä ci o/e. K^orvqiaan vähän *'pareinmistq** kirjoit uksista, olkoot ne initä laatua taJiansq, toimi-iuksen arvost.eUw mukaqn. Ymmäir-rykscnä luonnollisesti on, että kir-jpitukset täliöm ovat jq^enkin puhtaita, valmiita semmoisenaan, kiiyiet-tävdksi. Jos kirjoituksia täytyy korjailla ja mdcJleen kirjoittqa, ei niistä miäellään fiqnnattaisi palkkioita maksaa, paitsi jos kirjpitt{kset ovat jotenkin muuten qivan erikoisia. Mutta missään tapqttksessq palkkiot eivät voi olla niin suuria, että niitä kannattaa työansiona ottaa; kyllä täytyy aitpakiti toinen puoli panna kirjoitt,qjqn oman mieliharrastuksen ja avustushalun laskuun. Useimmat avustajamme ovat ilmaisseetkin, et-tq kaikki keidätt kyhäyksensei tulevat jutfri tuqhq^ — iiyvant^ kuun. set kt^vat,, valokuvat, joilla qn ] kin m&rkitystS, W yiekSt^stSt^ tervef^itq. <^utia mi^öff»! maksua QtIN kahdeksanvuotias, kun eräänä päivänä juolahti mieleeni aja-tus/€ tta haluan jonakin sunnuntaina olla oikein fiini ja huomiotaherättävä leikfeitoverierii ^ äeurassai Mielestäni ei muuten voinut olla fiini kuin ole-mÄTsovat^ autessaT^Nunpa meninkin äidin^ \vpkse ja jM|^si^ ^h.# vaikka mitä, kantaa. Ri^ta,,]^ portaat ja pihi^niaan j> vaikka pitää käsksäni yillajank^^ josta äiti keri lainkaa^ Keralle, jos y j ^ saan sunnuntaina kaulaani isän kovan kauluksen. Kun olin useamman kerran kysy-myksilläni äitiä kiusannut, vastasi hän \nimein, noin vaan si\Timenne;i, päästäkseen minusta eroon: ''No saat, saat, mutta eihän nyt vielä ole sunnuntai." piin sitä ennen nähnyt ruusupensaan lähellä kotiani olevan rautatien vierellä ja mieleeni juolahti, että sitte sunnuntaiaamuna, ennenkuin alan itseäni nättäämään, haen tuosta ruusupensaasta pari ruusua rintapieleeni, niin varmaan toiset pojat harmista ja kateudesta halkeavat. Koko viikon lopun toimitin pie-nimmänkin äitini käskemän asian ihan nurkumatta. En edes malttanut mennä uimaan enkä onkimaan leikkitovereitteni kanssa; ajattelin, että Jos äiti sattuisi sillä aikaa minua tarvitsemaan ja kun en olisikaan saapuvilla, niin unelmani ehkä särkyisi-vät,.. en sunnuntaina saisikaan isän kovia kauluksia kaulaani. Sen verran kuitenkin varasin aikaa, että kä\iisin pari kertaa päivässä kastelemassa viUiruhsupensasta, etteivät jruusut \^j^n ennen sunnuntaita kuolisi. niistä ci ok ajateltu, vaikka sekin voisi olla jossakin tapauksessa mah-idoUista — jos kuvat ovat erikoisia ja niidi^tt hankinnassa on ollut kuluja. Muuten, yhtä tärkeää kuin ku-iat, on tfiiden selvyys. Kaukaa ote-iuista^^ jpt hSi^ kuvista ei tule kyimj^^^ K^äytetyt kuvat, jff^lq^ieit^nttu hqluqq, palAUtetaan qfkuf^.räis<^^^^ — .-ip. Tuli vihdoin lauantai-iltana. Saunasta tultua juotiin teetä, kuten usein oli meillä tapana. Äidin hää-räiUessä teen valmistuksessa isäni luki ääneensä Venäjän ja Japanin sotauutisia, siskoni leikki nukkensa kanssa/ ja inin^ sunnuntaiaamulta. Olin jo kaikille poi-katovereill^ ip 3^onu,t sala^tiuteni. Toiset pojista näkyivät oleyan harmissaan, kateudesta, mutta useammat vetivät suunsa hymyy^ ja rupesipa pari parasta toveriani tekemään minusta pilkkaa. Saapui viimeinkin tuo kauan odottamani sunnuntaiaamu. isä,Qli ermen kello neljää lähtenyt .Ahtilan salmelle ongelle; auringon noustessa ja laskiessa sanoi hän kalan nyppivän parhaiten. Heräsin tuossa kello kuuden tienoissa kottaraisten ja västäräkkien viserrykseen. Nousin vuoteesta siskoni vierestä, pistin pari kauhallista vettä pesuastiaan ja alpin pestä kasvojani. Ensi kerran pesin korvani ja korvantaustatkin täppe^eniatta, Oli jo niin paljon järkeä että huomasin, ettei valkoinen kaulus ja likaiset kasvot oikein sovi yhteen. Hörppäsin kupillisen sikurille maistuvaa kahvia ja sitten puin päälleni molskiset polvihousut ja flanellisen puseron, — kenkiä ja sukkia ei työläisten lapset kesäisin käyttäneet. Otin äidin neulomakorista sakset jä rallattaen, sieli^ni, koko pikkuinen olemulj:seni täynnä kesäistä auringonpaistetta, lähdin viUiruusupensaan luokse. Saa\nttuani takaisin hetkisen kuluttua, kolme ruusua pi^seroni .napin-reiässä, menin hyn^yilkn äitini luokse, joka oli paikkaamassa isän housuja, ja sanoin hänelle nyt haluavani saad sen isää "kovan". "Kovani :^JUl]aväi?än kovan?''kv-syiaitjaijL "Sen isän kovan kauluksen kaulaani, kun lupasitte minull^ jokM päivä sitte." Äitini nähtävästi oU kokp asian u^Qhtanm eikä^kimnittäny^ pyyntööni sen^^nenipää huojo^QtaL,, jatl^l »ien paikkausta. Kun yhä. uu- Oletteko koskaan, kzdkiessanne tiellä, kadulla, tahi missä vain ihmisten ilmoilla, seurannut ihmisten kasvoja? Jos oletin, niin minkä huo-tnion olette tehneet? Oh, en tarkoita, että arvosielisitte sitä, kenellä sattuu olemaan kauniit silmät ja kenellä rumat ja kenen nenä on liian kippura ja kenen liian kyömy. Kasvojen kauneus tahi rumuus ei ole huomioimisen- arvoinen, sillä k^^ el ole mikäm ansio ^eidän^^j^yydes-tämme, eikä taas runmusmikqän seuraus pahoista töisi^äm^nie.^ ^^^J^ olemme s^ nqköisiäy ki^ olemme sfittunut-syntymään^iiJa, jos sanon sen witä ajäitela^^ että niin rumia kasvoja elukkaan, että niissä ei olisi jfitain kqu&ikitu Jaahah, mutta nyt menin'taas ihan kokonaait pois asiasta:.^ Noh, eipä se ole jtujtta^mi^ssa^: Koetetaan siis mennä takaisin asiaan, toisin sanoen siihen, että oletteko huMiänneet, että melkein jokainen iltmUWfP^kdt-kee kasvonsa, tahi paremmnkm itsensä naamion taakse ja v^BMrvat näyttävät maailmalle tod0is^^7ni- • nänsä. Niin, ne kasvot -&f(i~m^ mio, joka saattaa käfk(^^tiää& aivan piiinvastaista^ kum^^jiMffie niistä kasvoista näemme. Tumsq, esimerkiksi, kulkee nainen, jonka kasvot qn aina hymyssä ja joka ilakoi ja puhelee hauskasti saaden ympärillä olevat naurqmmn kanssaan ja siten unhoittamaan, eitä' sellaisia pikkuseikka ja, kuin murit^ta, on ple-inassqkqan. Hän qntqa ihmstenyin-märtäii että hiin m täysivi Onnellinen, eikä elämä 'vi(^lä köskaäk ole asettanut vaivoja, jq va$t^^^^msiä hänen tielleen. Ja me ihmiset useimmiten uskomme s^n^ \ Mutta jos on-nistui^ i^i^ pflkemään sen naamion taakse, niin löytqisimmekin kärsivän naisen, joka masentuneena, voimaton na itkee tuskansa summiia, kun murheet ja vastoinkäymiset eivät koskaan lopu, vaqn aina ovat yhtä raskainq edessä. Saman tapaim ihmisiä sqqitaa ollapdjjoih^^jkkq 'meti$mt;rrsimM^en,- ön heUä vaikea iutitea, koska he jqksqvat nqmäa ja iloita lopuMomasH- — javqin yksi-näJsyydessä aniqvqt surUUleen vallan. Jospa sqfislmrniekin t{S^inm'm nfl/uiä, seliaisfin tiaisen nä(trmon 'taakse, niin opp^iifime (mtäni^ renpnati arvq^ heille:, voiptäkkaille, jptka voivat nquraa siUoin^ kun me heikot itkepim^e. J^im sain nähdä sellaisen nqantion taakse västiiefm kerran elämm&mi JOt Q^fk sutä paljon. Opin senMn, että nyt kmtan aina katsjoa ihmiseen itsef^ vain naantioon. delleen ja uudelleen tiukkasin äidille, että n3rt haluan sen isän kovan-kaulaani, kun se kerran on mimrile luvattu, keskeytti hän housujen palkkauksen ja sanoi: "Älä nyt hjrvä lapsi: hulluttele. Miltä sinä näyttäisit ison miehen kaulus kaulassasi; niinh^n-se on suuri, että siiiä koko ppj[iini siihen mahtuisit. Ja sitäpaitsi kovia kauluksia tuollaisten flanejlipuseroit-ten kanssa pidiela.'^ : Ei niMta.taryv^iut.^ J^^^^ pielessäni komeilevat ruusut lattialle, politt niiden {^älle ja sain a lä säpi Ijaik^ niiAUUi J i ^ ^ fcc^jpyiini^ jgt ji^jUiniUp^ heiasti itkien, 0%^^ vitdliiV kJ^^^^ I |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-12-16-02
