Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 5, 1951

              Tuossa,
,v '
' ^".11:
imin.
lyt, (ämiu;,
I Jatioa • ^
I jäa:^iäa~larkoitat jotta kaikki
D ia-^ät^^^älat o^i minun :kalQv
„' i : ijv^ii - ' i ^ i n <>v-at, ja pelkäät:
f;,Wn'ahVeuttahi; että "te €(t^ vöjsi
li Wi<^na s^n rikkaan-herran ^a^^^
! U hö hö: No annetaähöiiden jäädä
'\e^"kertaän
iniä-iätetäb'vieteen"TOltä; v^fösä/bn-
' iet^tääirictriväita maaltav^^^;^^^^^^; ;
11 ,J'-^'ä"fen Todellakaan lausu enää
liitä'suuresta kalaoja, sijlä
Ikin JO taipeäisi housuni hassiittd^
Itta etee^SiiH siitä minäkän pidän,
L i ^nun laikasi tepsuttajvat edesta-l^
hiJlcuin^kfeikkin^n silinterin "vei-
Ita^rFultönirP' ensimmäisesi höy-
S;
Kirj. Väinö Salmenoksa
- —:iifTÄta ovalr-tukeÄ^ joka
Karoliina solmuim \'edäj 'lie"he hee.
. —':SinäL arypsteleLKa^^
l^nteen mukaan, sinne su^ tän^e. Kos­ka
hän: olisi minun sölmuttanut, mutta
ollaan ääneti, juostaan vain. Hissuk­siin
7-^hissuk^im, jotta ei tulisi mitään
riitaa. . ,. . .
da sinä mitä siriulie jää;-senkin -pässin-paa,,;
.•; \ .V ;,\
Mitä sohlatko miriyn „
kunniallista persoonaani?
— Ei tässä Ole solvauksesta ^tysyniys,
puolustan vain etuoi&eijksiani. Jos
Vielä äänenkin päästät läsläjasiasta pol- .
krisen sinut alas. ; > ; i
Niin tuo Matti pahus haasteli minul- -
le vasten naamaa. Ja eikä ihmettä hän ,
alkoi jo runoilla: _ ; : -
— En missään, hyvE \-eli Pekka,
— .^ä soimaa minua fakias Kamliina,
mutta nj^ t^pahtau jotain kamalaa. Nyt.;
sirky\\ jotain tuohon paikkaa?».
\ — >Siuä sanon— minä sanon — rtehr
t&an varjossa, —? aamuhämärässä. ^
—;J^ko5toverisi?r-- .-.-^
-^e rikas herra. ;,, V
Xo kun olit, noin reilu mies, ^tti^.
lenkaän Vähaäl ^
IEiöflertkäaiiniinkö rahaton sinä
|. No, minun täytyy antaa", ja h^
|ioi4asfeustaan ^joitakin doUardta ja
Insf^Hetolle.
lHefenä:4Äittästyi ja Mnen teki inie-
%A viskata vasten Joen kasvoja, mut-
I sai^öalteöll^ mielensä. -Pa^rastä oli
%ä. ^VÄTOvainen, ehkä -sittenkii
l^^ri^-j ^ y f r ^ - ^ ^ • . v . - < - r : r r r ^ ; i ^•
JHeMä 'oUI^tkä päivä,' ^ratta^vi^
In^JöeÄpuUön kanssa-ja taas:aÖto5^
|na'1eMi .kato edelliseriäkitt iltans;-.
{|rätä'^a^uir vaan sillä eK>tuksellai
lä ^ enaä-^iäynyt joka päyvä eikä
ia<litäk^ -mutta kohtauk^t sitteir
I v a t Ä f eöelli^ rajumpia. Ja He­ilan
täjM^^fe^ kertahuomauttaa-ra-
|ta ja ottaa katkerin mieliä vastaati
Imutftaiöät döUaritunitkä Joe tarjosi.
lErääfiä ^öaihftitta, edellisen hiurjan i i ­ii
}ällÄ'>Mrs: Brown tuli HJelenan
|> ja sanoi:
f Minull^yiisrjxJtakin kysyttävää teil-
PhOakyll
uu tuuu . . . . o u « M . . a x . ^ u ^ . .
' SOAtt%.. ;HÄ'^utuu;>^ähän" 5 ^ iäöttä
?rSriiin. . . sellaihen suhick
||ä minusta pitäisi tulla hänen vaimon- .
;| kt(ä Han' s^^ järjestykseien." '
I"M'j:iHtö "{>l^^ Teitä on petetty
p| peigföai. f'Miöa; luulen että^^se asia
I j ^ e i ^ : t f f i ä n eikä sitä iahita-i
iiaf Jarjesföa;'' Ettekö tiedäi että ^^i*.
tosii\ häntä itseään •
|^i]^5^H'^'®äfemman iiaisen:;kaiissa^
jflka^^tikmiimain hän on oinaksderi'
^taäur Räiklä Smithiiirikfeaud^t övat^^
ine^iyaimonsa omaisuutta ja haö häl^
f Ä t^M 1^ > in dkä Varttaaii- -iHi^^^
J Ä g 4 ^ PfÄa-liiiiM iiioFnia,^^Ä ^hmy-\ f^m^m^ inies,-joka-Bäisi-^
^^M?A^^^/. I ?%'^l^:i^ääh Elättämään tvöÖä
tunnustit pahat tekosi, niin olkoon, inytf
la rikostoverisi?
7— Mutta \<A taix-asten luoja! Tuolla
lehmän vieressä on Nylkeä vasikka ^
ralkeankantaja. -
—^.TNfiin se on tuo lehmä se rikas herra
— 'Valkeankantaja'* — sanottu kuvan^
noUisesti ymtmärthän Pekka?
— Vnmiärrän — ynmiärrän, jotta nyt
sitä pian taas alkaa herua ras\^itoista
maitoEi' Aseta lehmän sarviin nuora,
ja puuhun kiinni — hym hym — tuo
>yaltonkanta|a voi tehdä meistä vie-lp
sittenkin rikkaita. Revitään uutta
hiohoa ja pahellaan sitä oikein kore­asti.
Ihoinen meistä pitää vahtia kijn
^ teinen lepää. Ja minä lepään ensiksi
Niin sitä runoiltiin ja ^ete^päujk^ ei .ole muuta
jettiin. I;ähempänä Nikkilän:;iw^ol|Ä:e^ kannat jäkUä. ;
tiTh vastaani ei^?mie& ja . ~v ~-Nopihveh*ea peeveH,missäns. *.?
Puut huojuu komiasi ; , .
lehmä astun keviäst, ,
eikö Pekka pelkää,
takapuolella selkää?-
Itse pelkäsit äskettäin, ;
kun oltiin vielä kaksittain. ;
Nj^ lehmä sul on varanasj
ja Pekka urhea takanas. .
Nikkiläänkö h^at.ratsastaa? - Kysy häntä vieläl - - Olihan, jal.?,, (i
Ohi siitäkin jos jnniaiatsailii.^^.^; . k^ lehmällä ^ A^aräjalkoina. Luulet-
Ei kai ne salline, sei» pitemmälle^, ko, että lehmän jalat olisivat kestäneet.
PiOkoma maantien kulkija sanoi.
Meinasin sanoa hänelle. |9tain oikein
väke\-ää, mutta jätin ktmiminkjh sano-"
matta ja niin sitä menturi öhf Nikkilän .
että hei! ^
sellaista painoa?
— No ei herätetä enää ikäiviä muis­toja
, rr- johon .sovimime eikö totta?
—^, $iQvimme, smimme, Ja nyt minä
rupean nukkumaan. Olehyv^ä ja kääri
tule'tpi
;n a
teitä bk M
—rSitä ei tuley ei maar vaan tulekaan,
t u u m t M a t t i . ;
— 'Täalä^^latjka jou
Ehkä;otan-sinut ;Biska{^
— No se sattuu kantaan he he, Mat­ti
sanoi, .v^ ,^ . , ^
— Nouse tuonne aidan päällej sieltä
on parempi ottaa:Jiiskaan. -^äsien ojen-niK
eteenpäin. Jalat —-vasen, oikea —
älä sinä potki — se olen minä joka pot­kin.
. patsQ,nunun\i^nekeU^^ missä
maissa i§e nils3uttaav->.:
—viKaksi^mmentär mimiuttia yli
. kymimehen ja vasta aletaan oUa Mal-irilla,
Matti sanoi ja l i ^ i — Aiutta nyt
^l^s|tä mmKiän^
. —^rjya Mid^^rliKSlometri aio
sanoa.
• . — i iMiinr Mtäiihinäv tarkoitin, ^^^m^
, yhtä^aifcki^ Jiun ikov
, Pääni tanssii^toisinaan tsiöjen ikknnoi-
;-^enyläpuoleHa,;-.Näkisin sieltä.yhtä ja
toista^ |bs;saa»luwatt'kiatsella.
— fötselej^
—- Bil|eänä.^<Äitiay «i tä^^
näkemään kuin tyhjiä (varjojai
— Nyt on sopiva^uht^ jo
jotain. ¥hdestä ikkunasta näen. parin
iloisia 3iäsvoja* Näky on aivan kultai­sen
hellä:—Auin seisoisivat rakkauden
portiHa: ja 1 odottelisivat sisään pääsyä?
Ja toisesta ikkuaastay muiskis maiskis.
Ja mitä sitten k<)lniannesta--^ neljän-
^ nestä;fe^'"jpiidötmestä:ja jä Mudennes-tä
-^ija*:-^ ja-f*^'ja » . . . Lisää nrauh-tia
—vli^ävvatihtia,< minä pelkään niin
kovihi aaveita sja :männinläiisiä. Minua
paleltaa;'haih,^ huh.. -N ^nieiiee sdkä-repiissä-
ksikki sekaisin kuuletko koli-
, naa, hyväiOKv - f »-'i <• A^aan. Koetamme kat^aHi^^^^^
Nim--4miää vdn MatU^^ paikan tähän"johonkin. läfiiHisi^n^p^^ matkalte, sillä nyt ei ;Ollut enää mah-.;^
;mun jotfsil^^^tHiM^^ hun ja koska olemme J<>M)i7yobn ajan hukkaamiseeni nii^.
paikat *^livät^sivii^ minä eella, min olemme mat^M,. päässä "^^^ 'välttämätöntä kuin olisikin pUu
. Matiii ^las• ja ehdotin, että levättäisiin komailla" ymmarräthäa' ja''taso Isiääii- \ tojen teko. Vasikka, tuo. piskuinen rie^,.,
^ hetkitien:^' JäKkun-kellö osoitti jo yh- n3'imme takaisin ja jatamme Olympiari^^^^: p^ S|^?*-';.
tätoista ja vasta alettiin saapua matkan tulen liehtumaiati kork^dillie puuii latvaan,. tään sukupuolensa nojalla, voi; noust£t. ,
y<linkohfeäö-meM^^^ josta sen liekin toimu'näkyy ^taik^in . , , •
tävä- ohjdmäa' * kak^itöistä-tuntiseksi. niaihin, että täällä ya&isiku<Jutian H Loimme vielä kefran katseemme. •.
- V I . 2 . . ^ x. ^ , ^ L ^ . ^ ^ . = : ^ r J-ii'' Olympian
soihtuun jossa tulen asemesta
-.1
Kun edellisestä oli hariiii haipyiiyi vasikka viltin sisään, jotta el se rauk-alkoi
Matti taas kehua* kuinka h^ . .
ennenkin lypsänyt tätä särtiaa Idimaä, " —.'Käskystä herra leiripäälUkköl . ^
sanoi sen tuntevansa. Matti :buiudahti.
— Kun olet niin olet,^ätiibtakeliuV —; Muista ja paina mieleesi, että se
—^ Kehunpa niinkin -4-"siitä 6n'tiifeit''lehniä, on minun lehmäni — ja —: ja. . .
rahoja, mutta ethän sinä" yntoiärfä äh- kello kolmelta herätät minut, jonka jälr
alkaa minun vahtivuoroni. /
'lEddm-'' " — y m u i ä c r ä n , ve)i,P<^^^ .
niäksi, kostetaan jos sieltä heri^^^ edes!' ," jMaJJl suoritti tehtäyaö^t^^^ '
kahvimaitoa. V ^^^^^^^^^^/r ' te
— Hyvä onl Matti luiudahti Ja he- kolmelta ja sitten aninä aloitin tuon ras-!, ,
veena.
— Sitten on turha rätsäs
ti hyppäsi alas. Mutta\ mihin asetan' kaan velvollisuuteni. sujui.il- j^, t
tiiman Olympiaso&dun?^^/^^^^^^^^^^^^ ''. ' inan siuirempia tapauksia, jos emme ota ; \
— Pidä kädessäsij"pi<ia %desSa^^^ kaatumista." .Ja; ; ,
Kun iliööitrn Mataie afätif^ -savieraita vastaanottaman —;'imin kmi- J; ' kin^inyötiti-väin^^ lm %^lmeniiÄomitcM
»fS^-i r'^;??rM''s taUut jotain tu
niistaiiBa puhiiu?"
° 5j'*sr«ihithin pääa^
n<änt> « . . . ' U i - . ' .
voim^j'.-:
is luonaf .|.
ellyt:. Sf,.
e, m^^r
; jphoil.-^^:
ieäh3(i%--
in
I
1 \ l'i'?.'^l^seni paljonkaan, iälä hei^
?. ^'^''s^^önthin pääasiallinen o- -
.fjn^on-föhdessa -vniokiatalossa-ja
f^^m öb niistä- toinen, tmnen- i ^S"**- varakkaampaa
« ^ ; i ä l t t r j a Mrs. BiK>wn.aikoi
^tea, niutta ^lelä kääntyi ja jatkoi:
U-'n^ii;m^i^h "?o¥lis''ip intiäfanny^rt* tä^zmi^VäL -kertoa
S sitten, silläs^lin.teitä,
^ --^"Slr" 11 -sanoko :.Mr:-SmitiiiUe
linkgf^ivl
h JS^^^l^^V-mitään^uUUiit, siHä^^
£ ^ ottaisi mentä pois tä^>
r ^ ^ ^ elämme j ä 4 : u ^ i ^ .^
_^^uo^isto„. .Koettelaa-siih-^
' P n t ^ ^ tiiantee^UmahdöHiäm-::
' i m t . ^ - suumntella. tulevaisuus ^
^ ^^^^^^ kiitti ja tuo ystävällinen i
' -^^Jäk^ääiani^ €htäs veli Pekka
^fjäoi^^^fet^ä?'-'- '
—-^^J^äikkda ^otf^kuin Porvööh hattu-valkkärÖiä:-
- — >
^tferi vain he heV Matti
Knuletko mitäahj ^^fettl kj^yin^
— Kuulen; karj^eöojenkalkahtele-
- van, entäs sinä Pekka?
- -4^^^ ja näen-pä
^^ iiifäen'' kantajatkin. Eikö olekin
soniia?y^Tämä^K jä proo­saa,
eikö totta .— jä hiencia-tunnelmaa.
/ j\futt^ nyt pälkähti; p ä ^
r*^:a. •— Sinmek^ voisi ajaa lehmällä. Vä-
Iitaan hyvä • iypsylehmäi niin. voitön-mähdollisEudet^
oyat aivan suurenmoiset
ja vönume jatkaa ohjelmaa loppumatto-miin
jos Jcimra;^^ lypsaähän
;se.. - -• • •' .i'- -
^/iHih/ sepä. x)iva tuuma, initä me
eräa^ ep^ktinne, Sfatti huudahti ja
punamenviin
nen "Tulenliekki»
vertaukselU-,
Ja nyt me olemhie osuutemine suoritta-;
ncet. Ja nyt kun t>lfönme näiu kaiksss^ Kotimatka järjestettiin siten, että mi-salaisuudessa
suouttaue^st täniäu/inaal-.'. nä kannoin väsildcaajä kävelin lehmän
lemme historialUsesti tärkeäxitel^tä\^n, r rinnalla ja Matti hosui käipäsiä lennän
josta voi olla hyvinkin suuret voit<?n
mahdollisuudet, niin voimme levätä ja
lehteä kotimatkalle. .. ^ . .
Minä aloin järjestää^kahvif&eitto-vehkeitä^
untooa-~ ja-Matti valkoijär-
. jestellä lypsyhommaa; Mutta kuka voi. tille hänen, tditävänsätärkcy<^^^ Jos
mitata vihani suuruuden.- Nyt kun näin lehmä pääsee ammumaan, niin voivat
lehmän edest^äin, tunsin sen ömakssiri. .ymmärtää sisäänpyrkimiseksi "ja sinne
Sillä-hetkellä en ajatellut ^rauksia, - minä en mene sanoi pohjalainen pijt-liAettyviltä
nahkaisella lätkällä. Cät-kä
oli valmistettu läthätää housuni ta­kamuksista
ratkotusta nahkapaikasta.
Ja niin. sitä taas taivdlettiin kotia 4oh-ti
Nikkilän kothdalla huomautin -Ma-kävin
kiinni Mattia niskasta ja kiljaisin
ryöstetyn oikeudella;
— Se on minun lehmäni. Se on mi­nun-
lehniäm, minun Mielikkini.
vr-^: Päästä minut! Paasfa to^
Matti rukoili. '
—-En päästä sihuä sinä käVala Jäa-
kaa 5>
—'Enkäiminä myös. Matti sanoi.
Reilusti sitä taaskin onentHn ohi Nik­kilän,
imut^ sania mies sivuutti meidät
njrt kuten, mennessäkin ja sanoi mäU|ä '
poskessaan muljauttaen:
"Onpa sitä tullut periieen li^ystä." ,
Matti avasi jo suunsa ^noakseen joiain ; /
Mitä/:Aaadit? , . v - järkisiin joilla e^öle sitä: pöhjäsi^^istys-
Vaadifltilinkehen-kaxis^oMlyp- - tä,jaiiiiarhäaenpiuheens^
Jatkuu
koppi...
. —.3iinä revin ^rvatpääst^eUet^^^-v^
ju^:viikmönan:Mims^^ ^ ^ .Z',^^:^'^^
pytyt rasiat ja-kattila — J-.-» .
varstat '^hiäriiliep^^a^^^^ istua
MaÄt^aksö hyvin ^jirirakavaau asenr
toon.^ - •
- -,-^\"MniOT paittänr'^öikiastaän olisi
siellä-^tupuokUa, koska se- öHh minä
jdka'keksihi^föMn-oivan aattee • ^
: ---^yilä minä hoidan etupuolen hoi-
: sänytj Ulissa ja-milloiny. r v -
E-e^ oleiypsäirjrtininE vain mr-rasinsinua—
r— -/-^o-
• • — Tunnusta poii pääset^pa^O: vätemv •
n;ällä! Vai. et vastaa... —- No missä
Jv-psit? : : S'. 'A -^K :••••)
iiä nollan, mais^"
. —^^yllä mina vaikjerieukun sinä; sitä
toivoi; matta sanon sen. sinulle B^&a,
jottä^KöUnsfeuni kiiwle^ loukatiie^c»^-
ki?uc!^Ia^ ei ainoastaan itsepuolSeäiänr, " '
mutta koko r^klkunnau. '
mi
mi •iii mm
i iiii
- i - ^ B n i i t »III! ifsiipr"
..•Li-.
mii'
m i i
"mm il
im
Vii
'wmMm